Lausunto oikeusministeriölle rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetun lain ja Oikeuspalveluvirastosta annetun lain muuttamisesta koskevasta hallituksen esityksen luonnoksesta

Pormestari päätti antaa seuraavan lausunnon oikeusministeriölle koskien lausuntopyyntöä rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta ja Oikeuspalveluvirastosta annetun lain muuttamista koskevasta hallituksen esityksen luonnoksesta.

1.Yleiset kommentit

Lausuntonne yleisesti esityksestä

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annettua lakia ja Oikeuspalveluvirastosta annettua lakia. Esityksessä rikos- ja riita-asioiden sovittelupalvelujen järjestäminen ehdotetaan siirrettäväksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta oikeusministeriön hallinnonalalle. Jatkossa Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen sijasta sovittelupalvelujen järjestämisestä vastaisi Oikeuspalveluvirasto. Ehdotettujen lakimuutosten tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan parantaa edellytyksiä sovittelun käytön lisäämiseksi, kun sovittelupalvelut ovat selkeämmin osa oikeusjärjestelmää ja rikoksen torjuntaa. Sovittelun ohjauksen siirtyminen oikeusministeriöön vastaisi myös paremmin kansainvälistä käytäntöä. Helsingin kaupunki toteaa, että hallituksen esitys on hyvin perusteltu ja kannatettava.

Lausuntonne vaikutusten arvioinnista

Kaupunginhallitus on aiemmin antanut lausunnon HEL 2021-003719 koskien sovittelupalvelujen siirtämistä oikeusministeriön hallinnonalalle. Lausunnossa Helsingin kaupunki totesi, että hallinnonalan siirrossa on kaupungin kannalta kyse valtion sisäisestä uudelleenorganisoinnista, jolla ei ole olennaista vaikutusta palvelun tuottamiseen Helsingissä. Hallituksen esityksellä ei olisi suurta vaikutusta Helsingin kaupunkiin palveluntuottajana, sillä voimassa olevat sopimukset nykyisten sovittelupalvelujen tuottajien kanssa siirtyisivät hallituksen esityksen luonnoksen mukaan Oikeuspalveluvirastolle.

Helsingin kaupunki kuitenkin toteaa, että lakimuutoksilla on todennäköisesti vaikutuksia sovittelun valtakunnalliseen kehittämistyöhön, viranomaisten toimintaan palveluntuottajien yhteistyökumppaneina sekä sovittelun asiakkaisiin. Vaikutukset ovat pääasiassa vähäisiä tai nykytilaan nähden myönteisiä.

Sovittelun hallinnollinen siirto oikeusministeriön hallinnonalalle voi pitkällä aikavälillä edistää sovittelutoiminnan valtakunnallista kehittämistyötä, lisätä sovittelun käyttöä sekä edistää rikoksentorjuntatyötä. Yhteisten toimintatapojen kehittämistyötä tulee kuitenkin aktiivisesti jatkaa myös muiden ministeriöiden hallinnonalojen, kuten opetus-, nuoriso-, sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa. Etenkin riita-asioiden sovittelun kehittämistyössä varhainen puuttuminen tarvitsee vahvaa yhteistyötä ja yhteisten toimintatapojen kehittämistä nuoriso-, sosiaali- ja opetustoimen kanssa. Rikosasioissa poliisiyhteistyön kehittäminen vaatii edelleen aktiivista yhteistyötä sisäministeriön hallinnonalan kanssa.

Sovittelun hallinnollinen siirto oikeusministeriön hallinnonalalle ei vaikuta paikallisten viranomaisten yhteistyöhön. Sen sijaan tietojensaantisäännöksen selkeyttäminen voi helpottaa yhteistyön tekemistä sovittelutoimiston ja eri viranomaisten välillä merkittävästi. Tämä kuitenkin edellyttää aktiivista tietoisuuden lisäämistä tietojensaantisäännöksen vaikutuksista valtakunnallisella sekä paikallisella tasolla. Helsingin kaupunki kuitenkin katsoo, että ehdotetut muutokset ovat sovittelun asiakkaiden asemaa ja oikeuksia parantavia. Tietosuojasäännös parantaa sovittelun asiakkaiden tietosuojaa, sekä mahdollistaa sujuvamman ohjauksen sovittelutoimiston palvelujen piirin. Sovittelu on lakisääteinen palvelu, joka tunnetaan verrattain huonosti. Tämän takia usein asiakkaiden itse on vaikea hakeutua sovittelupalvelujen piiriin. Valtaosa aloitteista tulee viranomaisilta ja on oletettavaa, että näin myös on jatkossa. Viranomaisten sovittelualoitteen teon sujuvoittaminen tiedonsaantisäännöksiä selkeyttämällä edistää sovittelun asiakkaiden oikeutta päästä sovittelupalvelun piiriin joutuisasti.

Helsingin kaupunki pitää hyvänä ehdotusta, jossa vapaaehtoisten sovittelijoiden sovittelutehtävään liittyvään vaitiolovelvollisuuteen ja heidän hallussaan oleviin salassa pidettäviin asiakirjoihin sovelletaan näiltä osin julkisuuslain säännöksiä.

2. Ehdotukset palvelujen järjestämisvelvollisuudesta ja valvonnasta (Sovittelulaki 7 ja 7a §)

Ehdotuksen mukaan jatkossa rikosasioiden ja eräisen riita-asioiden sovittelun järjestämisvelvollisuus kuuluisi Oikeuspalveluvirastolle Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen sijasta. Helsingin kaupunki katsoo, että muutos on kannatettava.

3. Ehdotukset neuvottelukuntaa koskeviksi muutoksiksi (Sovittelulaki 6 §)

Helsingin kaupunki katsoo, että esitetyt muutokset ovat perusteltuja ja hyviä. Lakimuutos selkeyttää Oikeuspalveluviraston ja neuvottelukunnan välistä vastuunjakoa, sekä neuvottelukunnan roolia sovittelun valtakunnallisen kehittämisen tukena ja yhteistyön edistäjänä.

4. Ehdotukset tietojensaantioikeudesta (Sovittelulaki 15, 16 ja 25 §)

Esityksessä ehdotetaan, että sovittelulain 15 § lisätään uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin nimenomaisesti sovittelutoimiston tietojensaantioikeudesta. Toimistolla olisi oikeus saada salassapitosäännösten estämättä välttämättömät tiedot, joita se tarvitsee 1 momentissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Näitä tehtäviä ovat sen arvioiminen, soveltuuko asia soviteltavaksi sekä sovittelun aloittamisesta päättäminen.

Helsingin kaupunki katsoo, että sovittelutoimistojen tietojensaantioikeutta koskevien sääntöjen täsmentäminen parantaa sovittelun asiakkaiden tietosuojaa, kun sovittelutoimistojen tietojensaantioikeudesta säänneltäisiin jatkossa laintasoisesti. Lisäksi sovittelutoimistojen tietojensaantioikeus sujuvoittaisi viranomaisten sovittelualoitteen tekemistä, jolla voi olla vaikutuksia riita- ja rikosasioiden sovitteluun ohjautumisen lisääntymisenä. Etenkin lasten ja nuorten riita-asioiden ohjautuminen sovitteluun varhaisessa vaiheessa kouluilta, oppilaitoksilta, lastensuojelulta sekä nuorisotoimelta on suunta, jota Helsingin kaupungissa halutaan kehittää ja edistää. Tietojensaantioikeus voi helpottaa erilaisten riita- ja rikosasioiden nopeamman ohjautumisen sovittelutoimistoon, jolloin sovittelutoimisto pystyy selvittämään sovittelun edellytyksiä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tämä takaa sujuvan ja oikea-aikaisen sovittelupalvelun ja parantaa sovittelun asiakkaiden mahdollisuutta saada sovittelupalvelua tarkoituksenmukaisesti ilman pitkiä viiveitä. Sovittelutoimistojen tietojensaantioikeus helpottaa viranomaisten työtä sovitteluun ohjaamisessa, kun käytännössä sovittelua koskeva asia voidaan siirtää varhaisessa vaiheessa sovittelutoimiston edellytysten selvittelyyn. Sovittelutoimistoilla on parhaimmat edellytykset kertoa sovittelun asiakkaille sovittelupalvelusta sekä arvioida sovittelun edellytyksiä.

Tiedonsaantia koskevat lakimuutokset vaativat valtakunnallisten ja paikallisten toimintatapojen luomista sovittelualoitteita tekevien viranomaisten kanssa. Tämän vuoksi vaikutukset sovittelualoitteiden lisääntymiseen tapahtunee vasta pitkällä aikavälillä, kun yhteistyöprosessien kehittämistyötä on ehditty tekemään. Mikäli kehittämistyötä tehdään monialaisesti, niin ehdotettu lakimuutos helpottanee paitsi perusteluissa mainittujen koulujen tekemien sovittelualoitteiden lisääntymistä, myös nuorisotoimen, sosiaalitoimen, poliisin ja muidenkin viranomaisten sovittelualoitteen tekemistä. Hallituksen esityksessä ja sen perusteluissa on tunnistettu hyvin sovittelutoimiston sovittelun edellytysten selvittämiseksi tarvitsemat välttämättömät tiedot, kuten henkilöiden nimi, henkilötunnus, osoite, osapuolten asema, epäillyn rikosnimike, riita-asian kuvaus ja tapahtumapaikka ja rikosepäilyä ja nimikettä koskevat tiedot. Lisäksi sovittelutoimisto tarvitsee henkilöiden yhteystietoja, kuten sähköpostiosoitteen ja puhelinnumeron yhteydenottamista varten. Joissain konfliktitilanteissa on välttämätöntä saada myös tiedot siitä, miten riita- tai rikosasiaa on yritetty toisessa viranomaisessa, kuten kouluissa, aiemmin selvittää. Tarvittavat tiedot vaihtelevat tapauskohtaisesti, joten Helsingin kaupunki on samaa mieltä siitä, ettei yksityiskohtaista ja kattavaa luetteloa ole mahdollista saada lakiin.

5. Ehdotukset julkisuuslain soveltamisesta (sovittelulaki 20 §)

Esityksessä ehdotetaan sovittelulain 20 § 1 momentin selkeyttämisestä siten, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) soveltamisesta säädettäisiin erikseen palveluntuottajien ja vapaaehtoisten sovittelijoiden osalta. Jatkossa julkisuuslakia sovellettaisiin palveluntuottajiin kokonaisuudessaan silloin, kun ne suorittavat sovittelulain mukaisia tehtäviä. Aiemmin säännös on rajautunut koskemaan vain asiakirjan salassapitoa ja vaitiolovelvollisuutta.

Esityksessä ehdotetaan lakiin uusi pykälä 21 a §, jossa säädetään sovittelutoimiston ja sovittelijoina toimivien rikosoikeudellisesta vastuusta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta. Säännös tarkentaisi sitä, että sovittelutoiminnan vastuuhenkilöön, sovittelun ohjaajaan ja sovittelijaan tulisi sovellettavaksi rikoslain 40 luvun virkamiehiä koskevat virkarikossäännökset. Helsingin kaupungin toteaa, että ehdotus on hyvä. Lakimuutoksen vaikutukset tulee huomioida uusien sovittelijoiden peruskoulutuksessa ja jo sovittelijoina toimivien täydennyskoulutuksissa.

Lisäksi sovittelulain 20 § ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin tutkimusluvan myöntämisestä niiltä osin kuin kysymys on valtakunnallisesta sovittelutoimistojen käytössä olevan tietojärjestelmän tietokannasta. Uuden momentin mukaan luvan tietojen saamiseen valtakunnallisesta sovittelutoimistojen käytössä olevasta tietojärjestelmän tietovarannosta antaa Oikeuspalveluvirasto.

Helsingin kaupunki katsoo, että sovittelutoiminnasta tarvitaan toiminnan kehittämistä varten lisää tutkimustietoa. Tutkimusluvan selkeyttäminen ja keskittäminen tietojärjestelmän tietojen osalta Oikeuspalveluviraston tehtäviin edistää ja sujuvoittaa tutkimusten tekemistä ja todennäköisesti lisäisi tutkijoiden halukkuutta tutkia sovittelua.

6. Ehdotukset siirtymäsäännöksiksi (sovittelulaki)

Ei lausuttavaa

7. Ehdotus talous- ja velkaneuvonnan erottamiseksi oikeusaputoimistoista

Ei lausuttavaa.

8. Ehdotus esteellisyyssäännöksistä (13 §)

Ei lausuttavaa.

9. Ehdotus asiakkaan ohjaamiseksi toiseen toimistoon

Ei lausuttavaa.

10. Ehdotus Ahvenanmaan oikeusapu- ja edunvalvontatoimiston johtajaa koskeviksi säännöksiksi

Ei lausuttavaa.

11. Muut huomiot.

Ei lausuttavaa.