Päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta osoitteessa Pohjoiskaari 34-38

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Jatke Uusimaa Oy:n tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Jatke Uusimaa Oy
Radiokatu 3, Iso Paja
00240 Helsinki
Y-tunnus 2469096-6

Yhteyshenkilö: Petteri Heino, petteri.heino@jatke.fi

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 31. kaupunginosassa (Lauttasaari) kiinteistöllä 91- 31-24-5, jonka omistaa Asunto Oy Helsingin Lauttasaaren Aurinko ja Asunto Oy Helsingin Lauttasaaren Sirius.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 27.5.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat liitteet:

- Jatke Uusimaa Oy, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Pohjoiskaari 34-38, Helsinki, Sitowise Oy, 27.5.2025.

- Liite 1: Ote asemakaavasta
- Liite 2: Naapurikiinteistöt ja niiden omistajien yhteystiedot
- Liite 3: Vuoden 2011 kunnostuksen loppuraportti.

Ilmoitusta on täydennetty 24.6.2025 sähköpostitse mm. tarkennetuilla tiedoilla ilmoitusalueen koosta ja sijainnista kartalla, pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviolla, öljyhiilivetyjen sijainnista rakennuksen läheisyydessä, kaivantovesien tutkimisesta sekä arviolla öljyhiilivetyjen kulkeutumisesta lähiympäristöön.

Aiemmat kunnostukset

Vuonna 2011 kiinteistöltä poistettiin rakennustöiden yhteydessä kaksi öljysäiliötä. Poiston yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa maaperässä todettiin alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus öljyhiilivetyjä. Öljyistä maa-ainesta poistettiin 114 tonnia.

Kunnostuksesta on laadittu loppuraportti (Ginola Oy, Maaperän haitta-ainetutkimus ja pilaantuneen maaperän kunnostus, Pohjoiskaari 34/36, Lauttasaari, FCG Finnish Consulting Group, 9.1.2012). Raportin mukaan kaivua hankaloittivat kaivannon sijainti rakennuksen perustusten läheisyydessä, kaivusyvyys ja tilanahtaus tontilla. Edellä mainituista syistä kaivu lopetettiin 5,5...6,0 metrin syvyyteen. Pohjanäytteen öljyhiilivetyjen (C₁₀–C₄₀) jäännöspitoisuus tällä syvyydellä oli 1 810 mg/kg. Öljyhiilivetyjen keskitisleitä todettiin 1 630 mg/kg. Kaivannon pohjalle asennettiin HDPE-kalvo eristämään öljyhiilivetypitoinen kerros puhtaasta täytöstä. Kaivannon pohjan ala oli noin 3 m x 3 m. Raportin mukaan kaivannon seinämiin ei jäänyt kohonneita öljyhiilivetypitoisuuksia.

Kohteen maaperässä todettujen öljyhiilivetyjen jäännöspitoisuudet sekä valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnys- ja ohjearvot on esitetty alla olevassa taulukossa:

Kohteessa ei ole tiettävästi tehty muita haitta-ainepitoiseen maaperään liittyviä toimenpiteitä tai tutkimuksia.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pinta-ala on 5 997 m². Ilmoitusalue on esitetty alla olevassa kuvassa punaisella värillä rajattuna.

Kohde on merkitty voimassa olevaan asemakaavaan asuinkerrostalojen korttelialueeksi, joka on kaupunkikuvallisesti, kulttuurihistoriallisesti, paikallishistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokas (AK/s). Kaavaratkaisussa suojellaan pääosa tontilla olevista arvokkaista rakennuksista, Kotkavuoren puistoon liittyvä piha-alueen kalliomaasto kasvillisuuksineen, sekä pyritään säilyttämään piha-alueen istutuksia. Tavoitteena on sovittaa uudisrakentaminen olemassa olevien rakennusten arkkitehtuuriin ja kaupunkikuvaan.

Kiinteistöllä sijaitsevat vuosina 1952 ja 1959 valmistuneet, aiemmin toimistokäytössä olleet rakennukset. Kiinteistöllä olevia rakennuksia osin puretaan, kunnostetaan ja täydennys rakennetaan asuinkäyttöön. Vuonna 2011 kiinteistöltä on poistettu kaksi lämmitysöljysäiliötä, jotka ovat todennäköisesti maaperässä todettujen öljyhiilivetyjen lähde. Säilytettävän rakennuksen alapohja tullaan avaamaan ja samassa yhteydessä poistamaan öljyhiilivetypitoiset maa-ainekset rakennuksen alta.

Kohde sijaitsee väljästi rakennetulla kaupunkialueella. Kohde rajautuu Pohjoiskaareen, Koillisväylään ja Kotkavuoren puistoalueeseen. Kiinteistön ympäristössä on asuinrakennuksia.

Maaperä, pohjavesi ja pintavedet

Helsingin kaupungin karttapalvelun mukaan kohde sijoittuu pääosin alueelle, jossa siltti- ja hiekkakerroksen päällä on 1...3 metrin paksuinen täyttömaakerros.

Osa kohteesta sijoittuu kallioiselle alueelle, jossa kallio alkaa 0...1 metrin etäisyydeltä maanpinnasta. Vuoden 2011 näytteenoton perusteella kunnostetulla alueella on noin 3...5 metrin paksuinen täyttökerros (hiekka, sora, osin humus), jonka alapuolella on silttiä kuuden metrin syvyyteen asti. Tämän syvemmältä näytteitä ei otettu.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue, Santahamina 1 (0109103, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue), sijaitsee kohteesta noin 8,3 km itään.

Kohteen koillispuolella noin 100 metrin etäisyydellä on merialue.

Haitta-ainetutkimukset

Vuoden 2011 kunnostuksen yhteydessä kaivannon pohjan jäännöspitoisuusnäytteessä on todettu valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus keskiraskaita öljyhiilivetyjakeita (C₁₀–C₂₁).

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Ilmoituksen täydennyksessä (24.6.2025) on perusteltu, miksi ilmoitukseen ei ole liitetty pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia. Täydennyksen mukaan öljyhiilivetypitoinen maa-aines tullaan poistamaan kohteesta, minkä vuoksi kohteessa ei ole arvioitavia haitta-aineita. Asiasta on keskusteltu ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön kanssa puhelimessa 16.5.2025. Puhelussa todettiin, että maa-ainesten poiston vuoksi riskinarviointi ei ole tarpeen tässä vaiheessa.

Ilmoituksen täydennyksen (24.6.2025) mukaan öljyhiilivedyt voivat sijoittua asuinrakennuksen alapuolelle, mutta ne on tarkoitus poistaa. Loppuraportin (FCG 2011) mukaan öljyhiilivedyt esiintyvät tällä hetkellä noin kuuden metrin syvyydellä. Tämän vuoksi öljyhiilivedyille altistuminen on erittäin epätodennäköistä riippumatta siitä, millaista käyttöä pihalle on suunniteltu, vaikka haitta-ainepitoisia maa-aineksia ei poistettaisi. Öljyhiilivedyt on todettu aivan rakennuksen seinustalla, eikä seinustalle ole tarkoitus rakentaa lasten leikkipaikkaa. Täydennyksen mukaan keskitisleet ja raskaat öljyhiilivedyt eivät ole herkästi haihtuvia yhdisteitä, minkä perustella kunnostustavoitteet on esitetty asuinkäytössä olevan rakennuksen alueelle.

Ilmoituksen täydennyksen (24.6.2025) mukaan kohteessa ei esiinny merkittävästi pohjavettä, koska alue on kallioinen ja alueella on kalliopaljastumia. Kallio ja kalliopaljastumat aiheuttavat sen, että alueella ei ole niin paksuja maakerroksia, että pohjavettä voisi merkittävissä määrin esiintyä. Lisäksi kalliopaljastumat muodostavat mekaanisia esteitä pohjaveden virtaukselle, jos pohjavettä esiintyisi alueella. Haitta-aineiden kulkeutuminen pohjaveden mukana estyy, jos pohjavettä ei ole tai se ei pääse virtaamaan. Sekä keskitisleet että raskaat jakeet luokitellaan suurelta osin niukkaliukoisiksi, eli ne eivät kulkeudu herkästi veden mukana. Tämä myös osaltaan vähentää kulkeutumisen riskiä.

Loppuraportissa (FCG 2011) esitetyn näytetulosten yhteenvetotaulukon mukaan kaivetun alueen seinämien jäännöspitoisuusnäytteissä ei todettu öljyhiilivetyjä kynnysarvoja ylittävinä pitoisuuksina. Tutkimusten perusteella öljyhiilivedyt eivät siis ole kulkeutuneet erityisen laajalle. Koska öljyhiilivedyt esiintyvät noin kuuden metrin syvyydellä, ne eivät ole kulkeutuneet myöskään pölyävän maan mukana tai kaasufaasina ilmassa.

Kunnostustavoitteet ja arvio pilaantuneen maa-aineksen määrästä

Rakennuksen alapuolelta tullaan poistamaan öljyhiilivetyjä sisältävät maa-ainekset muiden, rakennuksiin kohdistuvien kunnostustöiden yhteydessä.

Kunnostustavoitteiksi esitetään valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia öljyhiilivetyjen C₁₀–C₂₁ ja C₂₁–C₄₀ alempia ohjearvoja, joita käytetään yleisesti asuinalueiden maaperän kunnostustavoitteina. Alla olevassa taulukossa on esitetty öljyhiilivetyjen keskiraskaiden (C₁₀–C₂₁) ja raskaiden (C₂₁–C₄₀) jakeiden kunnostustavoitteet:

Kohteessa ei ole sellaisia herkkiä luonnonolosuhteita tai erityisen herkkää maankäyttöä, joiden vuoksi olisi tarvetta alempia ohjearvoja tiukemmille öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteille.

Mikäli kohteella todetaan töiden yhteydessä muita kuin vuonna 2011 todettuja haitta-aineita, ehdotetaan niille määritettävän kohdekohtaiset kunnostustavoitteet tarpeen vaatiessa.

Vuonna 2011 otettujen jäännöspitoisuusnäytteiden perusteella kaivettavia öljyhiilivetypitoisia maa-aineksia arvioidaan olevan noin 15 m³.

Kunnostustyön toteutus ja puhdistustyön laadunvalvonta

Maaperän puhdistaminen toteutetaan massanvaihdolla. Puhdistustöiden aloittamisesta sekä puhdistustyön valvonnasta vastaavan henkilön nimi ja yhteystiedot ilmoitetaan Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle kirjallisesti ennen töiden aloittamista. Pilaantuneen maan vastaanottopaikan kanssa sovitaan pilaantuneen maan vastaanotosta ja massojen toimitukseen liittyvistä käytännöistä ennen maa-aineksen toimitusta.

Kunnostettava alue aidataan ja alueelle tuodaan pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovat kyltit.

Ympäristötekninen valvoja valvoo kaivutyötä ja massojen loppusijoittamista tarkkailunäytteiden avulla. Eri pitoisuustasot pidetään kaivettaessa erillään. Maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät vähintään VNa:n 214/2007 kynnysarvot, toimitetaan vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan haitta-ainepitoisia maa-aineksia. Ympäristötekninen valvoja pitää kaivutöiden aikana kirjanpitoa, johon merkitään mm. tiedot pilaantuneiden maiden kaivusta ja näytteiden tuloksista. Kirjanpito pidetään ajan tasalla kunnostuksen aikana.

Mikäli maaperässä todetaan jätettä, ne lajitellaan ja toimitetaan lajiteltuna soveltuville jäteasemille. Mikäli jätettä ei voi erotella maa-aineksesta, sovitaan vastaanottopaikan kanssa jätteellisen maa-aineksen toimittamisesta.

Alueelle varataan välivarastointitilaa, jossa haitta-ainepitoisia massoja voidaan tarvittaessa varastoida pienimuotoisesti esimerkiksi laboratorioanalyysien valmistumisen ajan. Välivarastoitavat haitta-ainepitoiset maa-ainekset varastoidaan lähtökohtaisesti päällystetyllä alueella suojapeitteellä peitettynä. Mikäli haitta-ainepitoisia massoja välivarastoidaan maapohjalla, varmistetaan välivarastoalueen maaperän tila näytteenotolla ja tarvittaessa kunnostetaan varastoinnin päätyttyä.

Kaivutyö toteutetaan siten, että haitta-ainepitoista maa-ainesta ei leviä työmaa-alueen ulkopuolelle. Haitta-aineiden leviäminen vältetään estämällä autojen tarpeeton liikkuminen haitta-ainepitoisella alueella ja tarvittaessa puhdistamalla renkaat. Haitta-ainepitoisten massojen välivarastointialueiden maaperä suojataan tai tutkitaan ja tarvittaessa kunnostetaan työn päätyttyä. Sääolosuhteet (kuivuus, voimakas tuuli, voimakas sade) huomioidaan kunnostustyössä ja tarvittaessa työt keskeytetään. Tarvittaessa kasalla olevia haitta-ainepitoisia massoja kastellaan tai pidetään peitettyinä pölyämisen estämiseksi. Haitta-ainepitoisen maa-aineksen leviäminen sadevesien mukana estetään tarvittaessa peittämällä mahdolliset maa-aineskasat.

Haitta-ainepitoista maa-ainesta kuljettavan toiminnanharjoittajan tulee olla hyväksytty jätehuoltorekisteriin. Haitta-ainepitoisen maan kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Kuormille laaditaan mahdollisuuksien mukaan sähköiset siirtoasiakirjat. Siirtoasiakirjat viedään SIIRTO-rekisteriin. Esimerkki siirtoasiakirjasta liitetään kunnostuksen loppuraporttiin. Ympäristötekninen valvoja tai kunnostuksesta vastaava taho säilyttää mahdollisia paperisia asiakirjoja kolme vuotta kunnostuksen päättymisestä.

Mikäli kaivualueiden seinämiin tai pohjaan jää kunnostustavoitteista poiketen VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot ylittäviä öljyhiilivetypitoisuuksia, asennetaan niihin huomioverkko. Eristysrakenteille ei arvioida olevan tarvetta, sillä kohteen maaperässä ei ole todettu herkästi kulkeutuvia haitta-aineita. Mikäli kunnostuksen aikana todetaan merkittäviä pitoisuuksia kulkeutuvia haitta-aineita, joita ei voida poistaa, suunnitellaan kohteeseen soveltuva eristysrakenne ja keskustellaan eristyksestä ympäristöviranomaisen kanssa.

Kaivun jälkeen kaivannon pohjan ja seinämien öljyhiilivetyjen jäännöspitoisuudet tarkastetaan ottamalla kaivupinnoista edustavia jäännöspitoisuusnäytteitä. Kohteessa muodostuu hyvin todennäköisesti pieni kaivanto, jonka pohjasta otetaan yksi jäännöspitoisuusnäyte. Pohjanäytteitä ei oteta, jos kaivu päättyy kallioon. Kaivuseinämistä kootaan 1-4 jäännöspitoisuusnäytettä. Seinämänäytteet otetaan maalajikerroksittain siten, että eri maalajeja ei sekoiteta keskenään. Tarvittaessa otetaan enemmän näytteitä niin, että jäännöspitoisuudet saadaan luotettavasti määritettyä. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa öljyhiilivedyt (C₁₀–C₄₀). Mikäli kaivun aikana kaivualueen seurantanäytteissä todetaan muita ennakkotiedoista poikkeavia haitta-aineita VNa:n 214/2007 kynnysarvot ja luontaiset taustapitoisuudet ylittävinä pitoisuuksina, analysoidaan ne myös jäännöspitoisuusnäytteistä. Kunnostuksen lopputulos esitetään pilaantuneen maaperän kunnostuksen loppuraportissa.

Kunnostustyö katsotaan päättyneeksi, kun maa-aines on poistettu kunnostustavoitteiden mukaisesti. Viimeistely tehdään rakennussuunnitelman mukaisesti.

Jälkiseurannan tarvetta ei arvioida olevan käytössä olevien lähtötietojen perusteella. Jälkiseurannan tarve esitetään arvioitavaksi tarkemmin kunnostuksen päätyttyä.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin ja työsuojelu on esitetty yleissuunnitelmassa.

Veden tutkiminen ja johtaminen

Työmaavesien käsittelyssä huomioidaan Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) pääkaupunkiseudun työmaavesiohje.

Mikäli kaivantoihin kertyy poispumpattavaa vettä, otetaan vedestä näyte ennen pumppauksen aloittamista. Näytteen haitta-ainepitoisuudet ja muut ominaisuudet määrittävät sen, miten kaivantovettä on tarpeen käsitellä ja mihin se voidaan johtaa. Mikäli kaivantovesiä johdetaan jätevesi- tai sekavesiviemäriin, johtamiseen pyydetään lupa viemärin omistajalta (HSY). Johtaminen tehdään HSY:n ohjeiden mukaisesti. Merkittäviä haitta-ainepitoisuuksia sisältävä vesi poistetaan imuautolla.

Mikäli kunnostuskaivannoista poistetaan vesiä, huomioidaan analytiikassa pääkaupunkiseudun työmaavesiohje ja tarvittaessa HSY:n viemäröintiluvassaan edellyttämät parametrit sekä öljyhiilivedyt C₁₀–C₄₀.

Maa-ainesten hyödyntäminen

Öljyhiilivetypitoisia maa-aineksia ei hyödynnetä kohteessa.

Raportointi

Kaivutöiden valmistuttua kunnostustyöstä laaditaan loppuraportti, jossa esitetään vähintään seuraavat asiat:

- kaivutyön toteutus ja aikataulu
- haitta-ainepitoisen maaperän kaivantojen sijainti ja syvyys
- tiedot poistetuista haitta-ainepitoisista maa-aineksista
- kaivutöiden aikainen näytteenotto, analyysitulokset
- jäännöspitoisuudet
- mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet
- mahdollinen vesienkäsittely.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkastettavaksi.

Aikataulu

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten kaivutyöt on suunniteltu tehdä kesällä 2025.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksen liitteenä on toimitettu kiinteistön omistajien valtakirjat. Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Jatke Uusimaa Oy:n ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Pohjoiskaari 34-38, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Puhdistettavan alueen maaperästä on poistettava maa-aines, jossa öljyhiilivetyjen (>C10–C21 ja >C21–C40) pitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen 214/2007 liitteessä esitetyt alemmat ohjearvot. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §)

Jos pilaantuneiden maa-ainesten kaivun jälkeen maaperään jää kynnysarvon ylittäviä öljyhiilivetypitoisuuksia, tulee laatia riskinarvio, joka toimitetaan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön tarkastettavaksi. Näytteistä tulee analysoida myös öljyhiilivetyjen fraktiot. (VNA (214/2007) 2, 3, 4 §)

2. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §, NaapuruussuhdeL 17 §)

3. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki (646/2011) 5, 12, 13 §)

4. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

5. Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (JL 5, 13 §, VNA (214/2007) 2, 3, 4 §)

6. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän ja laajemmalla alueella, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

7. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä pääasiassa ilmoituksen mukaisesti kunnostuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. Maanäytteitä tulee ottaa myös paikoilta, joilta on purettu rakennuksia tai rakenteita alueen aiempien tutkimusten jälkeen. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

8. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetysti, mutta kuitenkin siten, että kaivantojen pohjilta otetaan yksi kokoomanäyte ja seinämistä vähintään yksi kokoomanäyte maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

9. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

10. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

11. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

12. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

13. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

14. Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

15. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 17 §)

16. Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

17. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

18. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Maa-ainesten välivarastointi

19. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia massoja saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

20. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13, 16 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

21. Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §).

22. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §, Ympäristönsuojeluasetus 41 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

23. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

24. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

25. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

26. Pilaantuneen maaperän puhdistamistöistä on tiedotettava naapureita. (YSL 7 §, JL 13 §)

27. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

28. Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Öljyhiilivetyjen kynnys- ja ohjearvot eivät perustu samaan teoreettiseen riskitarkasteluun kuin muilla PIMA-asetuksen liitteessä mainituilla aineilla, mutta niiden määrittelyssä on otettu karkeasti huomioon esimerkiksi aineiden kulkeutumismahdollisuus ja hajuhaitat. Koska jokaiseen määritellyistä öljyhiilivetyjakeista (>C5-C10, >C10-C21, >C21-C40) kuuluu ominaisuuksiltaan erilaisia aineita, öljyhiilivetyjen aiheuttamien haittojen ja riskien suuruuttaa ei voida yleensä luotettavasti arvioida pelkästään ohjearvoilla. Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on tarpeen määrittää myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–6.)

Maaperän puhdistaminen kohteessa on tarpeen, sillä kohteessa tullaan tekemään rakennuksien purku-, rakennus- ja kunnostustöitä. Vuonna 2011 tehdyssä pilaantuneen maaperän puhdistamistöissä rakennuksen alle jäi öljyhiilivetyjen keskiraskaita jakeita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus. Säilytettävän rakennuksen alapohja tullaan avaamaan ja samassa yhteydessä poistamaan öljyhiilivetypitoiset maa-ainekset rakennuksen alta. Kunnostustavoitteeksi on esitetty öljyhiilivetyjen keskiraskaille jakeille (C₁₀–C₂₁) ja raskaille jakeille (C₂₁–C₄₀) alempia ohjearvoja. Ilmoituksen mukaan esitettyä kunnostustavoitetta käytetään yleisesti asuinalueiden maaperän kunnostustavoitteina eikä kohteessa ole sellaisia herkkiä luonnonolosuhteita tai erityisen herkkää maankäyttöä, minkä vuoksi tiukemmat kunnostustavoitteet olisivat tarpeen. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt kunnostustavoitteet.

Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on tarpeen määrittää myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla ja haitta-ainepitoisten maa-ainesten poistamisella juurien läheisyydestä estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi on tarpeen terveyshaittojen ehkäisemiseksi, jos kunnostamisen jälkeen maaperään jää öljyhiilivetyjä kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 7–9.)

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Lisätutkimukset ovat tarpeen erityisesti peruskorjattavan rakennuksen alueella, jossa on todettu öljyhiilivedyillä pilaantunutta maa-ainesta.

Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen (perustelut määräyksille 10–12.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 13–18.)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Maa-ainesten välivarastointi (perustelut määräyksille 19. ja 20.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 21. ja 22.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Riittävät tiedot kaivantovesien laadusta ovat tarpeen, sillä maa-aineksessa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet eivät suoraan vastaa niiden pitoisuuksia vedessä muun muassa haitta-aineiden erilaisen liukoisuuden vuoksi. Vesien laatutiedon perusteella kaivantovedet voidaan toimittaa sellaiseen vastaanottopaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisen laatuisia kaivantovesiä.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 23. ja 24.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 25–28.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Määräys naapureille tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei kunnostus loukkaa yksityistä etua.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.