Hakemus Uudenmaan ELY-keskukselle Mustavuoren eteläosan luonnonsuojelualueen perustamiseksi

Kaupunginhallitus esittää Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus), että se perustaa Mustavuoren eteläosan luonnonsuojelualueen.

Hakemus luonnonsuojelualueen perustamiseksi

Alueen nimi

Mustavuoren eteläosan luonnonsuojelualue – Naturskyddsområdet för södra delen av Svarta backen

Suojelun perusteet ja tarkoitus

Suojelun tarkoituksena on arvokkaan metsäalueen säilyttäminen osana suurempaa luonnonsuojelualueiden kokonaisuutta. Alueella täyttyvät luonnonsuojelulain 43 §:ssä mainitut luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset. Alueella on METSO I-, II- ja III-luokan kriteerit täyttäviä runsaslahopuustoisia tuoreita ja lehtomaisia kankaita, kuivahkoja ja kuivia kankaita sekä lehtoja. Lisäksi on kallio- ja muita metsiä, jotka on arvioitu yhtenäisyyden kannalta merkittäviksi alueiksi.

Mustavuoren eteläosa on tärkeä monen eri eliöryhmän elinalueena. Kaikki Mustavuoren eteläosan metsät ovat I-arvoluokan kääpäkohteita. Metsissä pesii vanhojen metsien ja lehtojen lintulajeja ja Porvarinlahden rantaruovikoissa kosteikkojen lajeja. Lisäksi alue on tärkeää matelija-, sammakkoeläin- ja osittain lepakkoaluetta.

Alueella on lähteikköjä, jotka muodostavat tihkupintoja. Arvokkaita geologisia muodostumia on useita, kuten kalkkipitoisia kallioalueita sekä vanha kalkkilouhos, joka on suojeltu muinaisjäännöksenä. Kalkkipitoisilla kallioilla ja sivukivialueilla elää kalkkia suosivia putkilokasveja ja sammalia.

Osa alueesta kuuluu Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueeseen (FI0100065), jonka suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain avulla.

Koko Mustavuoren alue muodostaa laajan metsien ja rantojen kokonaisuuden, joka on tärkeä viheryhteys Vartiokylänlahdelta Östersundomin ja Sipoon suuremmille metsäalueille.

Alueen sijainti ja rajaus

Mustavuoren eteläosa sisältyy Helsingin luonnonsuojeluohjelman 2015–2024 kohteisiin.

Mustavuoren eteläosa sijaitsee Vuosaaren pohjoispuoleisella metsäselänteellä. Alueen pohjoispuolella on Mustavuori-Porvarinlahden luonnonsuojelualue. Idässä rajan muodostaa Vuosaaren satamaan johtava rautatie, kaakossa Vuosaarenhuippu ja lounaassa Helen sähköverkon 2 x 110 kV voimajohtolinja. Lännessä voimajohtolinjan pohjoispuolella rajaus ulottuu Broändanpuroon saakka.

Alueen läpi pohjois-eteläsuunnassa kulkee Helen Sähköverkon 2 x 110 kV voimajohtolinja. Helen Sähköverkolla on Valtioneuvoston 29.7.1977 myöntämä lunastusoikeus sähkönsiirtolinjan alueeseen ja lupa tehdä linjan alueella luvassa mainittuja toimenpiteitä sähkönsiirron varmistamiseksi ja linjan hoitamiseksi. Sama voimajohtolinja kulkee myös pohjoispuoleisen Mustavuori-Porvarinlahden luonnonsuojelualueen läpi.

Suojeltavaksi esitettävän alueen pinta-ala on 28,9 ha. Rajaus noudattaa lähes täysin luonnonsuojeluohjelmassa esitettyä. Länsipäädyssä raja kuitenkin ulottuu Broändanpuron länsireunalle siten, että puro ja samalla koko metsäinen alue Mustavuori-Porvarinlahden luonnonsuojelualueen ja Helen Sähköverkon sähkönsiirtolinjan välissä sisältyy luonnonsuojelualueeseen. Itäpäässä suojelualueen ulkopuolelle on rajattu kaavassa Vuosaaren satamaan johtavalle rautatielle osoitettu alue, joka on Väyläviraston hallinnoima.

Luonnonsuojelualueen kartta on liitteessä 1.

Kiinteistötiedot

Perustettava luonnonsuojelualue sijaitsee yhdentoista eri kiinteistön alueella. Kiinteistöt ovat: 91-419-7-3 Heteniitty, 91-419-4-180 Granskog, 91-419-4-181 Fallbacka II, 91-419-4-178 Parken, 91-419-4-179 Barrkärr, 91-435-1-243 Henriksberg I, 91-435-1-78 Saseka IV, 91-435-1-68 Bakbisa, 91-435-2-42 Bakbisa I, 91-435-3-300 Rastböle ja 91-417-5-27 Labbas. Kiinteistöt omistaa Helsingin kaupunki. Lainhuutotodistukset ovat liitteinä 2-12.

Kaavoitus

Yleiskaavassa 2016 Mustavuoren eteläosa sijaitsee virkistys- ja viheralueella. Tuleva luonnonsuojelualue on merkitty oikeusvaikutteisesti yleiskaavan 2016 kaupunkiluontorajauksiin.

Asemakaavassa 10640 suurin osa Mustavuoren eteläosasta on lähivirkistysaluetta VL. Natura-alueeseen kuuluvalla osalla on SL-1 merkintä, joka tarkoittaa luonnonsuojelulain perusteella suojeltavaksi tarkoitettua aluetta. SL-1 merkintä on myös pienellä alueella suojelualueen koilliskulmasssa Natura-alueen vieressä. Länsipäädyssä sijaitseva Broändanpuron penkka kuuluu MA2-alueeseen, joka on maisemallisesti arvokas luhta-alue. Aluetta tulee hoitaa ja kehittää sen luonto- ja maisema-arvot huomioon ottaen.

Alueen lounaisosassa sähkölinjan ja tulevan suojelualueen välissä on asemakaavoittamatonta aluetta noin 100 metrin pituisella ja leveimmillään 20 metrin kokoisella alueella.

Muinaisjäännökset

Mustavuoren eteläosassa sijaitsee 1700-luvulta peräisin oleva kalkkilouhos ja I maailmansodan aikaisia yhdysteitä, jotka on suojeltu muinaisjäännöksinä muinaismuistolain perusteella.

Korvaus

Helsingin kaupunki ei hae korvausta luonnonsuojelualueen perustamisesta.

Luontotyypit ja kasvillisuus

Mustavuoren eteläosan länsipuoli on kallioista metsämaastoa, jossa vuorottelevat karut kalliomänniköt ja rinteiden kuusivaltaiset tuoreet ja lehtomaiset kankaat. Lehtoa on pieninä laikkuina muiden metsätyyppien lomassa. Alueella on vaihtelevasti kuusi-, mänty- ja lehtipuuvaltaisia metsäkuvioita sekä usean puulajin muodostamia sekapuustoisia kuvioita. Valtaosa metsistä on kehittynyt useita vuosikymmeniä ilman metsänhoitotoimia, mutta osaa metsistä on harvennettu. Monin paikoin metsään on syntynyt merkittäviä määriä eri-ikäistä havu- ja lehtilahopuuta. Erittäin uhanalaista (EN) lahokaviosammalta on löytynyt usealta metsäkuviolta.

Mustavuoren eteläosan länsi- ja keskiosien kallioperässä on kalkkipitoisia alueita, joista osan kasvistossa kasvaa tavanomaisten kalliokasvien lisäksi kalkkia suosivia putkilokasvilajeja, kuten ketokäenminttua. Keskiosassa on vanha kalkkikaivos, josta on louhittu kalkkipitoista kiveä jo 1700-luvulla Suomenlinnan rakentamistöitä varten. Vanha kalkkilouhos on nykyään täyttynyt vedellä ja muuttunut kaivoslammeksi. Kaivoksen lähelle on läjitetty aikoinaan louhinnassa syntynyttä sivukiveä. Näiltä avoimena säilyneiltä kivikasoilta on löytynyt kielikellosammalta, joka on kalkkikallioiden indikaattorilaji.

Mustavuoren eteläosan jakaa kahtia alueen keskellä pohjoisesta etelään kulkeva 50 metrin leveä voimajohtolinja. Voimajohdon itäpuolella on Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueeseen kuuluvaa alavaa ja ruovikkoista Porvarinlahden rantaa, josta osa oli vielä 1970-luvulla maatalouskäytössä. Entiset avoimet pellot ja niityt ovat nykyään kehittymässä tai jo muuttuneet tuoreiksi ja kosteiksi lehdoiksi ja ajoittain tulviviksi luhdiksi. Ojat ovat kasvamassa umpeen.

Rantaluhdan itäpuolella kohoaa Vuosaarenhuipun täyttömäen ja Mustavuori-Porvarinlahden luonnonsuojelualueen väliin jäävä luonnontilaisen kaltainen vanhan metsän alue, jossa on runsaasti lahopuuta. Kuusella on täällä Helsingin oloissa erittäin hyvä lahopuujatkumo eli alueelta löytyy hyvin runsaasti maassa ja pystyssä olevaa järeää kuusta kaikissa lahoasteissa. Metsän itäosassa on runsas mäntylahopuun esiintymä, jossa on parisenkymmentä järeää ja eri-ikäistä mäntymaapuuta. Metsän itäosassa, umpeenkasvavan kostean niityn alueella, on useita lähteistä alkunsa saavia tihkupintoja. Lähdevettä pulppuaa myös ympäri vuoden ulkoilureitin vieressä olevaan ojaan. Metsäalueen reunaosissa on pieniä tuoreen ja kostean lehdon laikkuja.

Kaikkiaan Mustavuoren eteläosan alueelta on rajattu 37 luontotyyppikuviota. Niistä 15, pinta-alaltaan noin puolet alueesta, on uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi (VU) luokiteltuja luontotyyppejä: varttunutta havupuuvaltaista tuoretta kangasta, tuoretta keskiravinteista lehtoa, kosteaa runsasravinteista lehtoa ja puustoista laakeaa kalkkikalliota. Lisäksi kahdella kuviolla on erittäin uhanalaista (EN) avointa laakeaa kalkkikalliota ja yhdellä kuviolla äärimmäisen uhanalaista (CR) kangaskorpea. Silmälläpidettävistä (NT) luontotyypeistä yleisin on varttuneet havupuuvaltaiset lehtomaiset kankaat, joita on noin neljäsosa alueen pinta-alasta.

Koska Mustavuoren eteläosa sijaitsee osittain Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueella, sieltä on inventoitu myös luontodirektiivin luontotyypit eli Natura-luontotyypit. EU:n luontodirektiivi suojelee yli 230 Euroopan unionin tärkeänä pitämää luontotyyppiä. Ne ovat luontotyyppejä, joiden luontainen esiintymisalue on hyvin pieni tai jotka ovat vaarassa hävitä unionin alueelta. Luontodirektiivin luontotyyppejä ovat Mustavuoren eteläosan alueella puustoiset suot (Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa kangaskorvet), boreaaliset lehdot (tuoreet keskiravinteiset ja kosteat runsasravinteiset lehdot), kasvipeitteiset silikaattikalliot (keskiravinteiset avoimet laakeat kalliot NT), kalkkikalliot (puustoiset laakeat kalkkikalliot VU ja avoimet laakeat kalkkikalliot) sekä vaihettumis- ja rantasuot (ruokoluhdat, elinvoimainen LC, ja pajuluhdat LC).

Geologia

Mustavuoren etäosan alueella on useita geologisesti merkittäviä muodostumia. Muodostumista kaksi on kalkkipitoisia kallioalueita, joista toiseen sisältyy kalkkilouhos. Alueen länsiosa kuuluu maisemallisesti merkittävään Mustavuoren kallioalueeseen. Alueen keskellä olevan ruovikkoisen merenlahden poikki kulkee kallioperän murroslinja, ja entiseen merenlahteen on kasautunut liejukerrostuma. Suojelualueen itäosan metsät kohoavat moreeniselänteen eli drumliinin päällä, joka alueen eteläpuolella jatkuu Vuosaaren täyttömäen alle.

Merkittävä lajisto

Käävät ja orvakkaat

Kaikki Mustavuoren eteläosan metsät umpeenkasvavia entisiä peltoja lukuun ottamatta kuuluvat kahteen I-arvoluokan kääpäalueeseen. Erilaisten kasvupaikkojen ja puulajien määrä sekä koko- ja ikäluokkien vaihtelu luovat edellytykset rikkaan kääpälajiston esiintymiselle.

Omana kääpäalueenaan on inventoitu suojelualueen länsiosan metsät, joista on 2000-luvulla löydetty peräti 92 eri kääpälajia. Määrä on huomattavan korkea ottaen huomioon, että tärkeimmät kartoitusvuodet sattuivat kääpien kannalta huonoon ajankohtaan. Erilaisia vanhan metsän indikaattorilajeja on löydetty 59 kappaletta, joka on toiseksi korkein lukumäärä Helsingissä. Uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja on havaittu 11 kappaletta. Lajeja ovat esim. kastanjakääpä (VU), peikonnahka (alueellisesti uhanalainen RT / valtakunnallisesti silmälläpidettävä NT), sitruunakääpä (RT/NT), lovikääpä (EN), poimukääpä (VU), keltakerikääpä (arvioimatta jätetty DD) ja korpiludekääpä (RT/NT). Kohteen lajeista erityisen merkittäviä ovat lovikääpä, jonka esiintymä on ainoa Uudellamaalla, ja keltakerikääpä, jolla on alle kymmenen esiintymää koko Suomessa.

Mustavuoren eteläosan itäosan pienemmältä metsäalueelta on löydetty 48 eri kääpälajia sekä viittä muuta indikaattoriarvoa omaavaa orakasta tai orvakkaa. Seitsemän havaittua uhanalaista lajia sisältyvät länsiosan uhanalaisten lajien joukkoon.

Linnusto

Mustavuoren eteläosa kuuluu osana neljään Helsingissä merkittävään lintualueeseen. Keskiosien ruovikkoiset luhdat ja umpeenkasvavat entiset pellot kuuluvat Porvarinlahden I-arvoluokan lintualueeseen. Länsi-, etelä- ja itäosien metsät puolestaan sijoittuvat kolmelle eri II-arvoluokan alueelle.

Porvarinlahden lintualueen kosteikon ja rantametsien edustavinta pesimälajistoa ovat mm. nokikana (EN), pajusirkku (VU), valkoselkätikka (VU), tukkakoskelo (NT), silkkiuikku (NT), taivaanvuohi (NT) ja pikkulepinkäinen.

Metsäalueilla pesii useita vanhojen metsien lajeja sekä vaateliaita lehtojen lintuja, kuten hömötiainen (EN), töyhtötiainen (VU) ja pikkusieppo.

Mustavuoren eteläosa kuuluu kokonaisuudessaan kahteen maakunnallisesti arvokkaaseen lintualueeseen. Voimajohtolinjan länsipuolella on Itä-Helsingin metsät -niminen alue ja linjan itäpuolella Östersundomin lintuvedet -niminen alue.

Muut eliöryhmät

Mustavuoren eteläosa kuuluu kokonaisuudessaan I-arvoluokan matelija- ja sammakkoeläinalueeseen. Porvarinlahden itäosan metsäreunoissa ja vanhoissa kuusikoissa saalistavat lepakot, ja alue on C-arvoluokan lepakkoaluetta.

Ehdotus rauhoitusmääräyksiksi

Alueella on kielletty

Liikkumisrajoitteet

Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi on kielletty:

Edellä olevien määräysten estämättä alueella on sallittu

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksesta perustaa luonnonsuojelualueen.
Päätökseen luonnonsuojelualueen perustamisesta on otettava tarpeelliset määräykset alueen luonnon suojelemisesta ja tarvittaessa sen hoidosta.

Valmistelu

Luonnonsuojelualueen perustamisen valmistelu aloitettiin vuonna 2021, jolloin tehtiin koko alueella luontotyyppi-, kasvisto- ja kääpäkartoitus sekä osalla alueesta hyönteisten ja maassa kasvavien sienten kartoitus. Lisäksi käytössä olivat Helsingin karttapalvelun luontotietojärjestelmän ja Laji.fi-palvelun tiedot.

Vuonna 2023 perustettiin työryhmä, jossa oli mukana edustajia kaupunkiympäristön toimialalta ympäristöpalveluista, maisema- ja yleissuunnittelusta, puisto- ja viheraluesuunnittelusta, asemakaavoituksesta ja kunnossapidosta. Lisäksi Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialalta oli edustaja tilapalveluyksiköstä ja kaupunginmuseosta sekä Starasta Luontopalvelut-yksiköstä. Koska osa alueesta kuuluu Natura 2000 -verkostoon, mukana oli edustajat myös Uudenmaan ELY-keskuksesta ja Metsähallituksesta. Ryhmä kokoontui kaksi kertaa, joista toinen oli maastokäynti.

Työryhmän maastokäynnin lisäksi Mustavuoren eteläosaan tehtiin alueella toimiville yhdistyksille suunnattu maastoretki. Paikalla oli edustajia Rastihaukat ry -suunnistusseurasta ja Mountain Bike Club Finland MTBCF ry:stä, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry Helsystä, Vuosaari-seurasta ja Vuosaari-lehdestä. Retkelle osallistui myös joitakin aktiivisia asukkaita.

Luonnonsuojelualueelle on tekeillä hoito- ja käyttösuunnitelma, jota valmistelee Ympäristösuunnittelu Enviro Oy.

Suojelualuetta sekä valmisteltavaa hoito- ja käyttösuunnitelmaa esiteltiin kaikille avoimessa yleisötilaisuudessa 8.10.2024. Tilaisuuden jälkeen kaikilla oli mahdollisuus jättää kirjallisia kannanottoja.

Valmistelun aikana keskusteltiin Väyläviraston kanssa Vuosaaren satamaan johtavan rautatien huomioimisesta luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksissä. Ratalain 37 §:n mukaan rautatien suoja-alue ulottuu 30 metrin etäisyydelle uloimman raiteen keskilinjasta. Väylävirastolla on tie- tai rautatieliikenteen turvallisuuden sitä vaatiessa oikeus poistaa suoja-alueelta kasvillisuutta tai rajoittaa kasvillisuuden korkeutta. Ratalain 41 §:n mukaan em. oikeus ei kuitenkaan koske sellaisen kasvillisuuden poistamista, jolla on ympäristön kannalta erityinen merkitys. Väyläviraston mukaan luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset huomioivat riittävällä tavalla radanpidon tarpeet alueella.

Kannanotot

Mustavuoren eteläosan luonnonsuojelualueen perustamisesta saatiin kolme kannanottoa, josta kaksi tuli yksityisiltä henkilöiltä ja yksi Helen Sähköverkko Oy:ltä. Osa valmisteluun osallistuneista on ilmoittanut, että antaa kannanoton myöhemmin hoito- ja käyttösuunnitelman kommentoinnin yhteydessä.

Kannanoton antaneet yksityiset henkilöt kannattavat luonnonsuojelualueen perustamista.

Helen Sähköverkko tuo esiin, että valmisteltavan luonnonsuojelualueen läpi kulkee 2 x 110 kV voimajohto, jolle on lunastamalla hankittu alueen kiinteistöjen käyttöoikeuden rajoitus. Rajoitus kohdistuu mm. johtoalueen ja sen reunavyöhykkeiden kasvustoon ja antaa voimajohdon omistajalle oikeuden pitää voimajohdon ympäristö turvallisena voimajohdolle. Helen Sähköverkon kanssa on valmistelun aikana keskusteltu luonnonsuojelualueen etelä-länsirajalla kulkevasta 2 x 110 kV voimajohdon hoidosta ja ylläpidosta. Suojelualue rajautuu kyseiseen voimajohtoon. Luonnonsuojelualueen perustaminen ei vaikuta voimajohtojen hoitoon.

Toimivalta

Hallintosäännön 19 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan, ellei toisin ole säädetty tai määrätty, kaupungin puhevaltaa käyttää ja kaupungin esitykset ja lausunnot ulkopuoliselle antaa kaupunginhallitus.