Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Eläintarhantie 12, Helsingin kaupunki, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Kaupunkiympäristön toimiala
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

**********

Alue ja sen omistaja

Ilmoituksen kohteena oleva Töölönlahden tulvasuojeluhankkeen ja Tokoinpuiston kunnostuksen alue sijaitsee Helsingin kaupunginosien 02 (Kluuvi) ja 11 (Kallio) rajalla ja seuraavilla kiinteistöillä: 91-11-9903-110, 91-11-9903-111, 91-11-9909-100 ja 91-2-9909-100. Alue on Helsingin kaupungin omistuksessa.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 3.7.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

Helsingin kaupunki, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Töölönlahden tulvaportti, Helsinki, 3.7.2025 Sitowise Oy.

Helsingin kaupunki, Teknistaloudellinen toimisto, Eläintarhanlahden ja Kaisaniemenlahden asemakaava-alueen maaperän ja sedimenttien haitta-ainetutkimus, Ympäristötekninen perusselvitys, 16.2.2007, WSP Environment Oy.

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistukset

Tulvaportin rakentamisen yhteydessä tehdään ruoppausta, jolle Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt 4.11.2016 päätöksellä nro 221/2016/2 luvan. Työt tehdään samassa urakassa huomioiden vesiluvan rajoitteet. Luvassa ESAVI/8090/2015 on edellytetty vedenlaatua tarkkailtavaksi aistinvaraisesti töiden aikana.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmakuvien perusteella kohteella on ollut pitkään puisto ja rannassa on säilytetty veneitä. Nyt veneitä pidetään vain vedessä. Nykyisin kohteella on puistoa ja kahvilarakennus. Naapurustossa on puistoa, katualueita, kahvila, asuinrakennuksia ja toimitiloja. Kaavan mukaiseen maankäyttöön ei ole suunnitteilla muutoksia (VP ja VP/s). Kohteen kokonaispinta-ala on noin 5274 m².

Rakennettavan pumppaamon ja tulvaportin tarkoitus on suojata Töölönlahden ranta-alueet merenpinnan nousun ja rankkasateen aiheuttamilta tulvilta. Kevyen liikenteen silta uusitaan ja pumppaamorakennelmia portteineen sijoitetaan mm. sen kannen alapuolelle. Lisäksi uusitaan luiskia sillalle ja osa tulvasuojelurakenteista sijoittuu näiden alle. Samanaikaisesti uusitaan raitteja ja istutuksia Tokoinrannassa.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Maaperässä on todettu öljyhiilivetyjä ja raskasmetalleja valtioneuvoston asetuksen 214/2007 kynnys- ja ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina. Lisäksi maaperässä on todettu orgaanisia tinayhdisteitä. Tiedossa ei ole pienvenesatamatoiminnan lisäksi muuta mahdollisesti maaperää pilaavaa toimintaa. Alueella on täyttömaata.

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Ilmoitusalue sijoittuu maaperäkartan perusteella pääosin 1...3 m täyttökerroksen päälle, jossa täytön alla on siltti- ja hiekkakerros. Osittain täyttö on yli 3 m paksuinen. Alue on pieneltä osin asfaltoitu. Pääosin alueella on nurmea ja hiekkapintaisia kulkuväyliä.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue, Santahamina (0109103, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue), sijaitsee kaakossa noin 6,6 km etäisyydellä kohteesta. Suunnittelualue sijoittuu Helsingin kaupungin karttapalvelun mukaan herkälle vesikohteelle. Hulevedet imeytyvät maastoon, lammikoituvat ja haihtuvat tai valuvat mereen Eläintarhanlahdelle tai Töölönlahdelle. Töölönlahti on tärkeä lintualue ja kohde sijoittuu myös paikallisesti tärkeälle lepakkoalueelle.

Haitta-ainetutkimukset ja jätteisyys

Kohteella on tehty ympäristöteknisiä tutkimuksia vuonna 2007 WSP Environmental Oy:n toimesta. Tutkimuksen maa-alueen tutkimuspisteistä yksi sijoittui suunnittelualueelle. Pisteessä todettiin öljyhiilivetyjen keskitisleitä (780 mg/kg) ja raskaita jakeita (2200 mg/kg) syvyydellä 1,5…1,7 m ohjearvojen ylittävät pitoisuudet.

Laajempi maaperän haitta-ainetutkimus toteutettiin kesällä 2025. Yhteensä 22 näytettä otettiin 9.6.2025 kaivinkoneella tai lapiolla kymmenestä koekuopasta 3 metrin syvyyteen asti. Niistä analysoitiin laboratoriossa metalleja (22 kpl), öljyhiilivetyjä (14 kpl), PAH-yhdisteitä (14 kpl) ja/tai orgaanisia tinayhdisteitä (8 kpl).

Kesän 2025 maaperätutkimuksessa todettiin pintamaassa (0…0,5) pistemäisesti kahdessa näytepisteessä pilaantuneisuutta; ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus sinkkiä, alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus öljyhiilivetyjä ja kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia arseenia, elohopeaa, lyijyä ja öljyhiilivetyjä. Arseenin pitoisuudet vastaavat suurelta osin alueen SSTP-arvoja humus- ja hiekkamaille. Orgaanisista tinayhdisteistä ei todettu haitallisimpia (TBT/TPT), mutta kaikissa tutkituissa näytteissä todettiin alhaisia pitoisuuksia monobutyylitinaa (1,3…7,8 μg/kg) ja kahdessa näytteessä todettiin dibutyylitinaa (1 ja 1,1 μg/kg)

Kolmessa koekuopassa todettiin noin 2 tilavuusprosenttia jätteitä, joka koostui lasista, tiilestä, kumista tai puiston käyttäjien roskista.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Kohdekohtaisen riskinarvion perusteella maaperällä ei ole puhdistustarvetta ilmoitusalueella. Maaperän haitta-ainepitoisuuksista aiheutuvat kulkeutumis-, terveys- ja ekologiset riskit arvioidaan vähäisiksi ja epätodennäköisiksi.

Suunnittelualue on kaavoitettu puistoksi, jota ei esitetyssä riskinarviossa ole pidetty erityisen herkkänä ympäristönä. Luonnonolosuhteiden vuoksi kohde on herkkä (herkkä vesialue, arvokas lintualue, tärkeä lepakkoalue).

Riskinarvion kriittisinä haitta-aineina tarkastellaan kaikkia haitta-aineita, joiden pitoisuudet ylittivät kynnysarvon ja lisäksi todettuja orgaanisia tinayhdisteitä.

Tutkimuspiste SW1002 ei sijoitu suunnittelualueelle. Tutkimuspiste on kuitenkin hyvin lähellä suunnittelualueen rajaa, joten tutkimuspisteessä todettuja haitta-aineita käsitellään pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Todetut raskasmetallit luokitellaan veden mukana kulkeutumattomiksi ja kohteen olosuhteissa haihtumattomiksi. Keskiraskaat öljyhiilivetyjen jakeet ovat haihtuvia tai kohtalaisen haihtuvia sekä niukkaliukoisia. Raskaat jakeet ovat heikosti haihtuvia, hyvin niukkaliukoisia ja kiinnittyvät maapartikkeleihin. Mikäli raskasmetalleille altistutaan toistuvasti ja pitkäkestoisesti, ne voivat aiheuttaa terveyshaittoja, samoin öljyhiilivedyt. Öljyhiilivedyt voivat suurina pitoisuuksina ärsyttää ihoa ja hengityselimiä ja aiheuttaa huonovointisuutta. Todetut orgaaniset tinayhdisteet ovat hyvin niukkaliukoisia veteen, eivätkä ne ole herkästi haihtuvia yhdisteitä. Nämä tributyylitinan hajoamistuotteet eivät ole vesistöissä yhtä myrkyllisiä. Vaikutuksista maaperässä on vain vähän tutkimustietoa, mutta tutkimusten mukaan aineet eivät ole maassa yhtä haitallisia kuin vesistöissä.

Kriittisistä haitta-aineista metalleja ja arseenia todettiin yhdessä näytekuopassa, pääosin pintakerroksessa. Elohopeaa todettiin vain yli 0,5 metrin syvyydellä. Öljyhiilivetyjä todettiin kahdessa näytepisteessä, toisessa niistä pintakerroksessa. Orgaanisia tinayhdisteitä todettiin pintakerroksessa.

Riskinarviossa on tarkasteltu haitta-aineiden kulkeutumista esiintymispaikaltaan vesien ja pölyn mukana sekä kaasufaasina. Esiintymispaikalta, jota peittää kasvillisuus tai yli 0,5 paksuinen maakerros ei tapahdu pintavalunnan mukana näiden kriittisten aineiden merkittävää kulkeutumista. Yksi näytepiste sijaitsee rannassa, mutta sielläkään ei arvioida tapahtuvan merkittävää kulkeutumista. Näytepisteellä todettiin niukkaliukoisia öljyhiilivetyjä matalissa pitoisuuksissa sekä hyvin niukkaliukoisia tinayhdisteitä. Todetut haitta-aineet ovat kevyimpiä öljyhiilivetyjä lukuun ottamatta heikosti veteen liukenevia, joten vajovesien mukana kulkeutumisen riski arvioidaan myös pieneksi. Liukoisempien öljyhiilivetyjen osuus koko pitoisuudesta on todennäköisesti pienentynyt ajan myötä.

Vuoden 2025 tutkimuksen aikana tehtyjen havaintojen perusteella haitta-ainepitoinen maakerros ei ole kosketuksissa orsi- tai pohjaveteen, joten haitta-aineiden kulkeutuminen orsi- tai pohjaveden mukana arvioidaan epätodennäköiseksi. Vuoden 2007 tutkimuspisteen KP8 osalta ei ole saatavissa tietoa siitä, että esiintyykö tutkimuspisteessä todetut öljyhiilivedyt vedellä kyllästyneessä maakerroksessa.

Haitta-aineiden kulkeutuminen pölyävän maan mukana arvioidaan merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi, koska korkeat haitta-ainepitoisuudet on todettu maaperässä, jota peittää kasvillisuus, maakerrokset tai maaperää kosteuttava merivesi.

Merkittävää öljyhiilivetyjen kaasufaasina kulkeutumista ulkoilmassa ei arvioida tapahtuvan, sillä maanpinnalla mahdolliset pitoisuudet laimenevat ilmamassaan. Suunnittelualue on avoin alue, jossa ilmavirtausten arvioidaan laimentavan mahdollisia öljyhiilivetypitoisuuksia nopeasti.

Raskasmetallien kohonneet pitoisuudet todettiin kasvillisuuden peittämällä alueella. Niille ei pääse altistumaan merkittävästi. Lisäksi arseenin, elohopean, lyijyn ja sinkin pitoisuudet alittavat suurimmat terveysperusteisesti määritetyt hyväksyttävät pitoisuudet (SHPter Suomen ympäristö 23/2007). Niistä ei arvioida aiheutuvan merkittäviä terveysriskejä.

Lyijy voi olla lapsille haitallista jo pieninä pitoisuuksina, mutta lastenkin osalta altistuminen pitää olla toistuvaa, jotta terveysriski kohoaisi. Arvion mukaan, pistemäisesti nurmen alapuolisessa maaperässä esiintyvälle lyijylle ei altistuta toistuvasti niin usein, että terveysriski kohoaisi merkittäväksi, koska tämä edellyttäisi sitä, että nurmipeite rikotaan esim kaivamalla. Lisäksi lasten pitäisi rikkoa nurmi nimenomaan aina samalla paikalla/ alueella, jossa lyijyä esiintyy.

Maaperän pintakerroksessa esiintyvät öljyhiilivedyt sijaitsevat pistemäisesti kohdassa, jossa ei ole maaperää peittävää kasvillisuutta tai päällysteitä. Ei kuitenkaan ole todennäköistä, että ihmiset altistuisivat toistuvasti ja pitkäkestoisesti pistemäiselle öljyhiilivetyjen pitoisuudelle. Koska altistuminen jää todennäköisesti vähäiseksi, ei öljyhiilivedyistä arvioida aiheutuvan merkittävää terveysriskiä.

Todetuista tinayhdisteistä ei arvioida aiheutuvan terveysriskiä matalien pitoisuuksien vuoksi. Lisäksi niiden esiintymispaikoilla pintamaata peittää suurelta osin kasvillisuus ja niille ei pääse altistumaan. Tributyylitinan ja trifenyylitinan summapitoisuudelle on asetettu VNa:ssa 214/2007 alemmaksi ohjearvoksi pitoisuus 1 mg/kg. Mono- ja dibutyylitinan pitoisuudet vaihtelivat välillä 0,001...0,0078 mg/kg.

Täydennyksessä on arvioitu että maaperässä voisi riskittömästi olla todettuja korkeampia pitoisuuksia. Hyöytykäytön raja-arvoksi on ehdotettu tributyylitinan ja trifenyylitinan ylempää ohjearvoa joka arvioidaan melko konservatiiviseksi hyötykäytön raja-arvoksi.

Kohteen maaperässä ei kasvateta ravintokasveja. Alueella ei myöskään esiinny talousvesikäytössä olevaa pohjavettä. Haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan vesijohtoveteen, koska haitta-ainepitoisten alueiden lähellä ei ole vesijohtoja. Altistuminen ravinnon tai talousveden välityksellä arvioidaan epätodennäköiseksi.

Haitta-aineiden pistemäisen esiintymisen ja heikon kulkeutuvuuden vuoksi arvioidaan, että niistä ei aiheudu riskiä herkälle vesikohteelle, paikallisesti tärkeälle lepakkoalueelle tai Töölönlahden tärkeälle lintualueelle. Alueella esiintyvistä haitta-ainepitoisuuksista ei arvioida kokonaisuudessaan aiheutuvan ekologisia riskejä.

Epävarmuutena riskinarviossa todetaan, että suunnittelualueeseen kuuluvilla, olemassa olevilla päällystetyillä kaduilla ei ole tehty maaperän haitta-ainetutkimuksia.

Puhdistustavoitteet

Haitta-ainepitoisen maa-aineksen kaivutyöt tehdään rakentamisen vaatimassa laajuudessa.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostusmenetelmä on massanvaihto. Kohteella arvioidaan tutkimusten perusteella olevan poistettavia, haitta-ainepitoisuuksiltaan VNa:n 214/2007 kynnysarvot ylittäviä maa-aineksia noin 40 m³. Haitta-ainepitoisuuksiltaan VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot ylittäviä poistettavia maa-aineksia arvioidaan olevan noin 30 m³ ja ylemmät ohjearvot ylittäviä maa-aineksia noin 30 m³.

Eri pitoisuustasot pidetään kaivettaessa erillään. Maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät vähintään VNa:n 214/2007 kynnysarvot ja jotka kaivetaan rakennustöiden vuoksi, kuljetetaan vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan haitta-ainepitoisia maa-aineksia. Lisäksi mono- ja dibutyylitinaa sisältävät maa-ainekset toimitetaan vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan kyseisiä yhdisteitä sisältäviä maa-aineksia.

Mikäli maaperässä todetaan jätettä, jätteet lajitellaan ja toimitetaan lajiteltuna soveltuville jäteasemille. Mikäli jätettä ei voi erotella maa-aineksesta, sovitaan vastaanottopaikan kanssa jätteellisen maa-aineksen toimittamisesta erikseen.

Haitta-ainepitoista maa-ainesta kuljettavan toiminnanharjoittajan tulee olla hyväksytty jätehuoltorekisteriin. Haitta-ainepitoisen maan kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Kuormille laaditaan sähköiset siirtoasiakirjat. Jos sähköisten siirtoasiakirjojen käyttö ei ole mahdollista, kuormat varustetaan paperisilla siirtoasiakirjoilla. Siirtoasiakirjat viedään SIIRTO-rekisteriin. Esimerkki siirtoasiakirjasta liitetään kunnostuksen loppuraporttiin, mikäli se on mahdollista saada vastaanottopaikkojen sähköisistä järjestelmistä. Ympäristötekninen valvoja säilyttää mahdollisia paperisia asiakirjoja kolme vuotta kunnostuksen päättymisestä.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Ympäristötekninen valvoja valvoo kaivutyötä ja massojen loppusijoittamista tutkimustulosten sekä tarkkailunäytteiden avulla. Kunnostustyö katsotaan päättyneeksi, kun maa-aines on poistettu rakentamisen vaatimassa laajuudessa, toimitettu luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan ja kunnostuksen lopputulos on varmennettu maanäytteille tehdyillä laboratorioanalyyseillä.

Maaperän haitta-ainetutkimuksissa yksi näyte edustaa enintään noin 200 m³ (noin 350 t) kaivumaan määrää. Mikäli massoissa on aistinvaraisesti tai kenttämittareilla havaittavaa poikkeavuutta, näytteitä otetaan tiheämmin.

Jäännöspitoisuusnäytteitä otetaan kaivantojen pohjista vähintään yksi näyte 200 m² alaa kohden. Jokaisesta kaivannosta otetaan vähintään yksi pohjanäyte. Jos kaivu päättyy kallioon, näytteet eivät ole tarpeen.

Kaivuseinämistä otetaan vastaavasti näytteitä korkeintaan 15 m matkalta. Mikäli seinämä on lyhyempi kuin 15 m, otetaan siitä silti 1 jäännöspitoisuusnäyte. Seinämänäytteet otetaan maalajikerroksittain. Alle 15 m² kaivantojen seinämien jäännöspitoisuusnäytteet voidaan yhdistää, mikäli työn aikana otetuissa seurantanäytteissä eri seinämien haitta-aineet ja niiden pitoisuustasot ovat vastanneet toisiaan.

Kenttämittauksissa käytetään XRF-mittaria raskasmetallien määrittämiseen ja PetroFlag-testejä öljyhiilivetyjen määrittämiseen. Osa kenttämittauksista varmennetaan laboratorioanalyysein. Laboratoriossa analysoidaan lähtökohtaisesti VNa:n 214/2007 mukaiset metallit ja puolimetallit, öljyhiilivedyt C₁₀-C₄₀ sekä orgaaniset tinayhdisteet. Mikäli havaitaan viitteitä muista haitta-ainesta, tutkitaan nämäkin laboratorioanalyysein.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi ja riskien arviointi

Mikäli kaivualueiden seinämiin tai pohjaan jää VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, asennetaan niihin huomioverkko erottamaan haitta-ainepitoinen maaperä täyttömaasta.
Eristysrakenteille ei arvioida olevan tarvetta, sillä kohteella ei ole todettu merkittävästi kulkeutuvia haitta-aineita. Mikäli maaperään jää ennakkotutkimuksista poiketen merkittäviä pitoisuuksia kulkeutuvia haitta-aineita, arvioidaan kulkeutumisen riski ja tarvittaessa suunnitellaan kohteeseen soveltuva eristysrakenne. Eristyksestä keskustellaan ennakkoon ympäristöviranomaisen kanssa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Kunnostettavat alue aidataan ja alueelle tuodaan pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovat kyltit.

Suunnittelualue sijoittuu Helsingin kaupungin karttapalvelun mukaan herkälle vesikohteelle, joten vesistöön ei saa aiheutua samentavaa kiintoainekuormitusta työmaalta. Haitta-ainepitoisten ja kiintoainetta sisältävien kaivantovesien esiintymiseen ja hallintaan on varauduttava ennalta. Esimerkiksi mahdollisista väliaikaisesti kasoilla olevista maa-aineksista ei saa valua kiintoainetta vesistöön.

Kaivutyö toteutetaan siten, että haitta-ainepitoista maa-ainesta ei leviä työmaa-alueen ulkopuolelle. Haitta-aineiden leviäminen vältetään estämällä autojen tarpeeton liikkuminen haitta-ainepitoisella alueella ja tarvittaessa puhdistamalla renkaat. Haitta-ainepitoisen maan kuormat peitetään. Haitta-ainepitoisten massojen välivarastointialueiden maaperä suojataan tai tutkitaan ja tarvittaessa kunnostetaan työn päätyttyä.

Sääolosuhteet, kuten kuivuus, voimakas tuuli ja voimakas sade huomioidaan kunnostustyössä ja tarvittaessa työt keskeytetään. Tarvittaessa kasalla olevia haitta-ainepitoisia massoja kastellaan tai pidetään peitettyinä pölyämisen estämiseksi. Haitta-ainepitoisen maa-aineksen leviäminen sadevesien mukana estetään tarvittaessa peittämällä mahdolliset maa-aineskasat.

Veden tutkiminen ja käsittely

Mikäli kaivantoihin kertyy poisjohdettavia vesiä, otetaan vesistä näytteet ennen johtamista ja johtamisen aikana kerran viikossa.
Mikäli pitoisuudet alittavat HSY:n jätevesiviemäriin johdettavien vesien raja-arvot, kaivantovedet johdetaan jätevesiviemäriin HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antamalla luvalla lupaehtoja noudattaen. Mikäli kaivantovedet eivät sovellu viemäröitäviksi, vesiä voidaan käsitellä viemäröinnin mahdollistamiseksi esimerkiksi kiintoaineen- tai öljynerottimella.

Kaivantovesinäytteistä analysoidaan pääkaupunkiseudun työmaave-siohjeessa esitetyt parametrit sekä kyseisellä kaivualueella todetut haitta-aineet, lähtökohtaisesti VNa:n 214/2007 mukaiset metallit ja puolimetallit tai öljyhiilivedyt. Orgaanisten tinayhdisteiden liukeneminen veteen on hyvin epätodennäköistä, koska pitoisuudet olivat matalia. Kohteella ei todettu tributyylitinaa tai trifenyylitinaa, joille on asetettu kynnys- ja ohjearvot VNa:ssa 214/2007. Näin ollen ehdotetaan, että orgaanisia tinayhdisteitä ei analysoida kaivantovesinäytteistä.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Alueelle varataan välivarastointitilaa, jossa haitta-ainepitoisia massoja voidaan tarvittaessa varastoida lyhytaikaisesti, esimerkiksi laboratorioanalyysien valmistumisen ajan. Välivarastoitavat haitta-ainepitoiset maa-ainekset varastoidaan lähtökohtaisesti päällystetyllä alueella. Mikäli haitta-ainepitoisia massoja välivarastoidaan maapohjalla, välivarastoalueen maaperän tila varmistetaan näytteenotolla ja tarvittaessa kunnostetaan varastoinnin päätyttyä.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Mono- ja dibutyylitinaa sisältävät maa-ainekset arvioidaan hyötykäyttökelpoisiksi, koska edellä esitetyn pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin perusteella niistä ei aiheudu merkittäviä kulkeutumis-, terveys- tai ekologisia riskejä kohteella.

Haitta-ainepitoisia maa-aineksia voidaan hyödyntää vedellä kyllästymättömässä maakerroksessa, eli orsi- ja pohjavesikerrosten yläpuolella. Hyödynnettävän haitta-ainepitoisen maakerroksen yläpuolella tulee olla 0,5 m paksuinen kerros haitta-aineettomia maa-aineksia, mikäli aluetta ei päällystetä. Mikäli alue päällystetään tiiviillä pintarakenteella, esimerkiksi asfaltilla, ei haitta-aineettomalle maakerrokselle ole tarvetta. Maa-aineksia hyödynnetään vähintään 0,3 m etäisyydellä johto- ja putkilinjoista.

Maa-ainesta, jossa esiintyy mineraalista ainesta, tiiltä tai betonia, alle 10 til.-%, voidaan hyödyntää. Muulla tavoin jätepitoista maa-ainesta ei hyödynnetä.

Sijoitusalueet ja syvyydet, joilla haitta-ainepitoisia maa-aineksia hyödynnetään, tulee dokumentoida ja esittää kunnostuksen loppuraportissa. Lisäksi dokumentoidaan maa-ainesten alkuperä, määrä ja haitta-ainepitoisuudet.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin

Varautuminen eri poikkeustilanteisiin on esitetty alla taulukossa.

Tiedottaminen ja raportointi

Kunnostuksen aloittamisesta ilmoitetaan Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle kirjallisesti ennen töiden aloittamista. Samalla ilmoitetaan kunnostustyön valvonnasta vastaavan henkilön nimi ja yhteystiedot.

Kunnostuksesta vastaava vastaa muusta tarpeelliseksi katsomastaan tiedotuksesta tarvittaessa yhdessä suunnittelijan tai ympäristöteknisen valvojan kanssa. Läheistä kahvilaa tiedotetaan aktiivisemmin ja muutoin alueella tiedotetaan työmaataululla ja pienemmillä kylteillä. Hankkeen yleisestä tiedotuksesta vastaa kaupunkiympäristön toimialan viestintä.

Ympäristötekninen valvoja kirjaa kaivutöiden aikana muistiin vähintään alla esitetyt tiedot. Kirjanpito pidetään ajan tasalla kunnostuksen aikana.
- Alueelta poistetut haitta-ainepitoiset maat
- Otetut näytteet ja analyysitulokset
- Jäännöspitoisuudet
- Mahdolliset täyttöihin hyötykäytetyt haitta-ainepitoiset maa-ainekset
- Mahdolliset haitta-ainepitoisen maaperän kaivannoista poisjohde-tuista kaivantovedet
- Mahdolliset huomio- ja eristerakenteet
- Havainnot ja poikkeamat suunnitelmista, syyt poikkeamiin

Jälkiseurannan tarve esitetään arvioitavaksi kunnostuksen päätyttyä, kun jäännöspitoisuudet ovat tiedossa. Loppuraportissa esitetään seuraavat asiat:
- Kaivutyön toteutus ja aikataulu
- Haitta-ainepitoisen maaperän kaivantojen sijainnit ja syvyydet
- Tiedot poistetuista haitta-ainepitoisista maa-aineksista
- Kaivutöiden aikainen näytteenotto, analyysitulokset Jäännöspitoisuusnäytteenotto, analyysitulokset
- Mahdolliset huomio- ja eristerakenteet
- Tiedot mahdollisista täyttöön hyödynnetyistä haitta-ainepitoisista maista
- Mahdollinen vesienkäsittely ja vesien analyysitulokset

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle tarkastettavaksi.

Puhdistustyön ajankohta

Haitta-ainepitoisen maaperän kaivutyöt on suunniteltu tehtäväksi rakentamisen yhteydessä loppukesästä tai alkusyksystä 2025, heti kun päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saatu.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista kiinteistöille 91-11-9903-110, 91-11-9903-111, 91-11-9909-100 ja 91-2-9909-100 ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Rakentamisalueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. (VNA (214/2007) 2,3,4 §, YSL 135 §)

2. Ilmoitusalueen istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutuksen ja hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (JL 5§, 13 §, VNA (214/2007) 2, 3, 4 §)

3. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että niitä ympäröi pilaantumattoman maan kerros, jossa haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot tai arseenin luontaisen taustapitoisuuden. Pilaantumattoman maan kerroksen tulee olla paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei altistu kaivun aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

4. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JL 5, 12, 13 §)

5. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007; 2, 3, 4 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

6. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Pois kuljetettavista maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNa 217/2007) 5 §, YSL 6 ja 209 §)

7. Kaivutyön lopuksi kaivantojen seinämien ja pohjan maaperästä tulee ottaa edustavat jäännöspitoisuusnäytteet alueilta, joista poistetaan maa-aineksia. Ne on otettava niin, että kaivualueen maaperään jäävät haitta-ainepitoisuudet tulevat luotettavasti selvitetyiksi. Näytteistä on analysoitava laboratoriossa vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6 § 209 §)

8. Mikäli poiskuljetettujen massojen kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi ja riskien arviointi

9. Jos kunnostetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristys- ja huomiorakenteista vähintään kaksi viikkoa ennen kyseisten rakenteiden asentamista. (JL 12, YSL 7, 16 §)

10. Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

11. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

12. Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi ja kuljetus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)

13. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 15, 17 §)

14. Pilaantuneen maa-aineksen, kaivu, lastaus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Puhdistustyön aikana on huolehdittava, ettei puhdistamisesta aiheudu haittaa tai vaaraa alueella tai sen lähistöllä oleskeleville eikä muuta terveys- tai ympäristöriskiä. Kuljetus ja kuormaus on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kuljetettaessa kosteista ja valuvia maamassoja tulee kuljetuskaluston olla riittävän tiiviitä, jottei kuljetuksissa pääse valumaan haitallisia aineita ympäristöön. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)

15. Työmaasuunnitelma, jossa esitetään käytännön ratkaisut ympäristöriskien hallinnasta, on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi ennen kunnostustöiden aloittamista. Suunnitelmassa tulee vähintään esittää toimenpiteet haitta-ainepitoisten maa-ainesten leviämisen estämiseksi työmaan ulkopuolelle, ennakoivat toimet kaivantovesien hallintaan sekä menetelmät, joilla estetään kiintoaineen valuminen kasoista vesistöön. (YSL 14, 172 §)

16. Poistettavat pilaantuneet ja/tai jätteensekaiset maa-ainekset sekä kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävät maa-ainekset, joita ei hyödynnetä määräysten 23-24 mukaisesti, on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti ensisijaisesti hyödynnettäviksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäviksi vastaanottopaikkaan, jonka luvassa on hyväkysytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

17. Työmaa on järjestettävä niin, että pinta- ja hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään urakka-alueen maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä todetut haitta-aineet. (YLS 155 §)

18. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja –valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista.

19. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja –valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 YSA 41 §)

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

20. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

21. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Varastoalueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus on varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä, jos välivarastoidaan päällystämättömällä alueella. (YSL 16 §, JL 13 §)

22. Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

23. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää kunnostusalueella hyödyksi erikseen hyväksyttävään suunnitelmaan perustuen. Monodibutyyli- ja dibutyylitinaa sisältäviä maa-aineksia voidaan hyödyntää mikäli niiden pitoisuudet eivät ylitä tributyyli- ja trifenyylitinan alempaa ohjearvoa 1 mg/kg. (YSL 136 §)

24. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Kynnysarvomaita voi käyttää hyödyksi vain ilmoituksen osa-alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita, tai maa-aineksia, jotka sisältävät kynnysarvopitoisuuden ylittävä pitoisuuksia POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros. (EU asetus 2019/1021, YSL 32, 136 §, JL 5, 8 §)

25. Maa-ainesten hyötykäytöstä on toimitettava yksityiskohtainen suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön vähintään 2 viikkoa ennen hyötykäytön aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisältyä tarkennettu arvio hyötykäytettävien maa-ainesten sisältämien haitta-aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. (YSL 32, 136 §, JL 8 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

26. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

27. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava myös sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

28. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Siinä on ilmoitettava myös työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

29. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

30. Kunnostuksesta on tiedotettava naapureita. (YSL 7 §, JL 13 §)

31. Kunnostuksen päätyttyä laaditaan loppuraportti karttaliittein. Loppuraportti on toimitettava ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, johdetuista vesistä ja niiden käsittelystä, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä esitys mahdollisesta jälkiseurannasta tai muista jälkitoimenpiteistä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Viranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen takia päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Öljyhiilivetyjen kynnys- ja ohjearvot eivät perustu samaan teoreettiseen riskitarkasteluun kuin muilla PIMA-asetuksen liitteessä mainituilla aineilla, mutta niiden määrittelyssä on otettu karkeasti huomioon esimerkiksi aineiden kulkeutumismahdollisuus ja hajuhaitat. Koska jokaiseen määritellyistä öljyhiilivetyjakeista (>C₅-C₁₀, >C₁₀-C₂₁, >C₂₁-C₄₀) kuuluu ominaisuuksiltaan erilaisia aineita, öljyhiilivetyjen aiheuttamien haittojen ja riskien suuruuttaa ei voida yleensä luotettavasti arvioida pelkästään ohjearvoilla. Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on määritettävä myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja.

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä.

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (Perustelut määräyksille 1-5)

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rakentamisen vuoksi. Maaperän puhdistustavoitteet on määritetty riskinarvioperusteisesti. Haitta-ainetutkimuksissa alueen maaperässä on todettu ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus sinkkiä, alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus öljyhiilivetyjä C10-C21 sekä kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia arseenia, elohopeaa, lyijyä, öljyhiilivetyjä C10-C40.Lisäksi on todettu monodibutyyli- ja dibutyylitinaa 0,001...0,0078 mg/kg pitosuuksina. Kunnostustyö on esitetty tehtäväksi rakentamisen vaatimassa laajuudessa.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Alueella on todettu monin paikoin jätteisyyttä, ja erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta voi olla tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Haitallisten jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavienuusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (Perustelut määräyksille 6-8)

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-aineksien kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Määräys on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi (ja riskien arviointi) (Perustelut määräyksille 9-10)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Huomiorakenteiden asennussuunnitelman esittämisellä etukäteen varataan vastaavasti mahdollisuus arvioida perusteet kaivujen lopettamiselle kohdassa, johon huomiorakenteita ollaan asentamassa.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (Perustelut määräyksille 11-16)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräys on tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Massojen laadun takia on riski, että ne leviävät ympäristöön. Työmaasuunnitelman toimittamisella tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida suunnitelmassa esitetyt ratkaisut ympäristöriskien hallintaan.

Kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävät maa-ainekset ovat jätettä. Jätteiden käsittelystä ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, roskaantumista, yleisen turvallisuuden heikentymistä taikka muuta näihin rinnastettavaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta. Jätteen kuljetuksessa on erityisesti huolehdittava siitä, ettei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavia päästöjä mukaan lukien melua ja hajua taikka viihtyisyyden vähentymistä.

Veden tutkiminen ja käsittely (Perustelut määräyksille 17-19)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja - valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa. Pääkaupunkiseudun työmaavesiohjetta ei sovelleta pilaantuneen maaperän puhdistamisalueella.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (Perustelut määräyksille 20-22)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten terveydelle haitallista altistumista tai viihtyvyyttä vähentävää hajuhaittaa.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (Perustelut määräyksille 23-25)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella.

Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle. 

Monobutyyli- ja dibutyylitinan osalta sovelletaan TBT-TPT-yhdisteiden alempaa ohjearvoa, koska riskinarvioissa ei tuotu esille riittäviä perusteluja, joiden perusteella niiden hyödyntämistä voitaisiin sallia yli alemman ohjearvon. Monobityyli- ja dibutyylitina ovat vähemmän haitallisia kuin TBT-TPT-yhdisteet joten määräyksellä varmistetaan, ettei ko. haitta-aineista aiheudu riskiä terveydelle tai ympäristön pilaantumisesta.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.  

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns. POP-asetuksen mukaan POP-yhdisteitä sisältävän jätteen osalta on varmistettava jätteen sisältämien POP-yhdisteiden hävittäminen tai muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia. PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena. 

Näin ollen ko. yhdisteiden kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulisi lähtökohtaisesti rajata hyötykäytön ulkopuolelle. 

Suunnitelman tiedot ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (Perustelut määräyksille 26-27)

Ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (Perustelut määräyksille 28-31)

Aloitusilmoitus ja tiedotus työn eri vaiheiden etenemisestä on tarpeellista viranomaisvalvonnassa.

Määräys naapureille tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei kunnostus loukkaa yksityistä etua.

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt kunnostustoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

EU asetus 2019/1021

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 14, 16, 17, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29,121 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään ja VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.