Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Malmin lentoaseman aukio, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Kaupunkiympäristön toimiala
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

**********

Alueen tiedot ja omistaja

Alue sijaitsee Helsingin 38. kaupunginosassa (Malmi) Malminkentällä osoitteessa Malmin lentoaseman aukio. Kohteen kiinteistörekisteritunnukset ovat 91-38-9903-103, 91-38-9902-9, 91-418-4-57, 91-418-4-58, 91-38-340-1, 91-38-9902-15, 91-418-7-228 ja 91-38-9903-105. Kiinteistöt omistaa Helsingin kaupunki.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 2.7.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

- Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Malminkenttä, Lentoasemakorttelin ja lentoaseman rakennusten vesihuoltolinjat, 2.7.2025, Ramboll Finland Oy

Ilmoitusta on täydennetty 13.8.2025 ja 25.8.2025 mm. seuraavilla tiedoilla:

- pilaantuneisuutta ei aiempien tutkimusten perusteella arvioida esiintyvän suunnittelualueen ulkopuolelle sijoittuvilla vesihuoltolinjojen kaivu-/rakennusalueilla
- Maastoon esitetään johdettavan vain pilaantumattomaksi luokiteltavaa työmaavettä, jonka haitta-ainepitoisuudet alittavat kunnostussuunnitelmassa ehdotetut raja-arvot. Lisäksi vesihuoltolinjojen kaivu-/rakennusalue on hyvin laaja, eikä kaikkialla esiinny jätevesiviemärin kaivoja, joihin työmaavettä voisi johtaa.
- Pilaantuneita maa-aineksia ei tulla esikäsittelemään koneellisella seulonta-asemalla, vaan kaivinkoneeseen liitetyllä seula-/välppäkauhalla, mistä aiheutuvat ympäristövaikutukset (melu ja pöly) eivät poikkea tavanomaisesta maarakentamisesta
- pohjavesi- ja huokosilmaputkien sijainnit suunnittelualueella ja lisätiedot seurantanäytteenotosta
- suunnittelualueelta ei ole enää yhteyttä Malmin entisen lentokentän muuhun salaojaverkostoon, ja siksi haitta-aineita ei voi kulkeutua Longinojaan

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistukset

Suunnittelualueen länsi-/pohjoispuolella sijaitsevan kaasuputkilinjan rakennustöiden yhteydessä on puhdistettu pilaantunutta maaperää vuonna 2023 (päätös 11.1.2022 § 5, HEL 2021-009174). Malminkentän terminaalirakennuksen yleiskunnostus tehtiin syksyllä 2023 ja keväällä 2024 ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön 13.10.2023 antamalla sähköpostilausunnolla. Suunnittelualueen reunalla sijaitsevan Hangaarin kallioluolan suuaukon pilaantunut maaperä on puhdistettu vuonna 2024 (päätös 4.11.2024 § 100, HEL 2024-012531).

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Alue sijaitsee Helsingin Malmilla osoitteessa Malmin lentoaseman aukio, 00700 Helsinki. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 35 300 m² ja pilaantuneeksi arvioidun kaivualueen pinta-ala on noin 2 000 m². Suunnittelualueen rajaus (musta katkoviiva) sekä vesihuoltolinjojen sijainnit ja pilaantuneeksi arvioidun kaivualueen rajaus on esitetty alla olevassa karttakuvassa.

Suunnittelualueen lounaispuolella sijaitsee pelastusasema. Suunnittelualueen länsi-, pohjois- ja itäpuolella on entistä lentoasema-aluetta. Suunnittelualueen eteläpuolella on puistoa ja metsäistä kallioaluetta.

Suunnittelualueella on kaksi voimassa olevaa asemakaavaa (Lentoasemakorttelit ja Malmin lentoaseman rakennukset). Niissä suunnittelualue on merkitty toimitilarakennusten korttelialueeksi, opetus- ja tutkimustoimintarakennusten korttelialueeksi, asuinkerrostalojen korttelialueeksi sekä katuaukioksi ja puistoksi.

Suunnittelualueen vanhat rakennukset (terminaali, hangaari ja varastorakennus) on suojeltu asemakaavalla. Rakennuksiin saa kaavan mukaisesti sijoittaa mm. julkisia palvelutiloja, kahvila-, ravintola- ja kokoontumistiloja, liike-, toimisto-, opetus-, varasto- ja näyttelytiloja sekä liikunta- ja vapaa-ajan toimintaa palvelevia tiloja. Terminaalin ja hangaarin välinen alue sekä hangaarin eteläpuolinen alue on tällä hetkellä pysäköinti- ja liikennekäytössä. Suunnittelualue tullaan tällä tietoa muuttamaan asemakaavoissa osoitettuihin toimintoihin.

Malmin Lentoasemakorttelin ja lentokentän rakennusten alueelle rakennetaan uusi vesihuollon runkolinja sekä tapahtumaveden vesihuoltolinjat, ja siksi alueella tullaan tekemään kaivutöitä. Lisäksi alueelle on tulossa maankaivua muun muassa terminaalirakennuksen ympärille tehtävän kevennysrakenteen sekä terminaalin edustalla sijaitsevan suihkulähteen poistoputken ja sähkökaapelin asentamisen vuoksi. Maankaivua tullaan tekemään myös hangaarirakennuksen ympärille, koska sinne rakennetaan uudet salaojat. Suunnittelualueen pohjoisosan puistoalueen rakentamisen aikataulusta ei ole vielä tietoa.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Tehtyjen maaperän pilaantuneisuustutkimuksien perusteella alueella esiintyy metalleilla, öljyhiilivedyillä ja PAH-yhdisteillä pilaantuneita maa-aineksia. Suunnittelualue sijaitsee Malmin entisellä lentokenttäalueella. Suunnittelualueen pintamaan pilaantuneisuus on todennäköisesti aiheutunut aikoinaan sora-/hiekkapintaisen lentokentän öljykäsittelystä, jonka tarkoituksena on ollut pölyämisen ehkäiseminen.

Alueen maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Helsingin kaupungin maaperäkartan mukaan suunnittelualueen maaperä terminaalirakennuksen pohjoispuolella koostuu savesta (kerrospaksuus 3–10 m), jonka päällä on 1–3 metrin paksuinen täytemaakerros. Terminaalin etelä- ja kaakkoispuolella maaperä koostuu kartan mukaan moreenista, jonka päällä on 1–3 metrin täytemaakerros.

Tammikuussa 2025 suoritetun tutkimuksen perusteella pintamaa on noin 1 metrin syvyydelle saakka hiekkaa. Pintamaan alapuolella havaittiin savea terminaalirakennuksen läheisissä tutkimuspisteissä tutkimusalueen länsipuolella. Itäpuolen pisteissä savea ei tavattu. Hangaarin etelä- ja itäpuolella maaperän havaittiin koostuvan enimmäkseen siltistä ja hiekasta. Tutkimuksissa ei tavattu kalliota. Geologian tutkimuskeskuksen Maankamara-palvelun mukaan maanpeitepaksuus alueella on 10 m.

Suunnittelualue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue on Tattarisuon pohjavesialue, joka sijaitsee noin 900 m kohteesta itään. Malminkentällä on tehty pohjaveden tarkkailua vuodesta 2016 alkaen. Suunnittelualueella sijaitsee useita tarkkailussa käytettyjä pohjavesiputkia. Pohjaveden pinnankorkeus vaihtelee alueella tasolla +13...+17 (N2000). Pohjaveden pääasiallinen virtaussuunta on idästä länteen.

Suunnittelualue on pääosin asfaltoitua kenttää ja rakennettua aluetta, ja siksi pohjaveden muodostuminen on vähäistä. Suunnittelualueella muodostuvat sade-/hulevedet johdetaan hulevesiviemäriin, joka purkaa lännessä noin yhden kilometrin etäisyydellä Longinojaan. Longinoja on Vantaanjoen sivu-uoma ja herkkä vaelluskalavesistö.

Haitta-ainetutkimukset

Kohteessa tehtiin kairakoneavusteiset maaperätutkimukset 2.-3.1.2025. Suunnittelualueelle tehtiin 10 tutkimuspistettä, jotka sijoitettiin tulevan vesihuoltolinjan alueelle. Tutkimukset ulotettiin enintään 4 metrin syvyyteen tai luonnonsaveen asti. Yhdessä pisteessä tutkimukset ulotettiin 5 metrin syvyyteen. Näytteistä analysoitiin laboratoriossa metallit, PAH-yhdisteet ja öljyhiilivedyt C₁₀-C₄₀ sekä pH, NAG pH, hapon nettotuotanto (NAG) ja kokonaisrikki (S). Tutkimuksissa todettiin PAH-yhdisteitä alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia kolmessa tutkimuspisteessä ja yhdessä tutkimuspisteessä todettiin alemman ohjearvon ylittävä lyijypitoisuus. Alemman ohjearvon ylityksiä todettiin syvyyksillä 0–1 m. Ylemmän ohjearvon ylittäviä PAH-yhdisteiden pitoisuuksia todettiin kahdessa tutkimuspisteessä syvyydellä 0–0,5 m. Metallien (antimoni, arseeni, koboltti ja vanadiini) kynnysarvojen ylityksiä todettiin 9 tutkimuspisteessä. Pohjasavesta otetuista maanäytteistä tehdyissä haitta-aineanalyyseissä ei todettu alemman tai ylemmän ohjearvon ylityksiä.

Vuoden 2025 tutkimuksissa maanäytteiden pH vaihteli välillä 4,2...7,8, joten niitä ei luokitella aktiiviseksi happamaksi sulfaattimaaksi (pH < 4). Kolmessa maanäytteessä pH oli välillä 4,0–4,5, ja siksi ne luokitellaan aktiiviseksi pseudohappamaksi sulfaattimaaksi. Pohjasavesta otetuissa maanäytteissä havaittiin yleisesti 2000 mg/kg ylittäviä rikkipitoisuuksia, joten ne luokitellaan potentiaalisesti happamaksi sulfaattimaaksi. Maanäytteiden hapontuottopotentiaalia selvitettiin NAG-määrityksellä viidestä maanäytteestä. Kaikissa tutkituissa näytteissä hapontuottopotentiaali luokitellaan suureksi.

Suunnittelualueella aikaisemmin suoritetuissa tutkimuksissa on todettu ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia metalleja, PAH-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä pintamaassa enintään yhden metrin syvyydellä maanpinnalta. Öljyhiilivetyjä on todettu alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia pääasiassa raskaita jakeita (C₂₁-C₄₀) neljän tutkimuspisteen pintamaanäytteissä sekä yhdessä pintamaanäytteessä alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus keskiraskaita (C₁₀-C₂₁) jakeita. Myös Hangaarin luolan edustalta syvyydeltä 2,5–3,3 m otetussa jäännöspitoisuusnäytteessä on todettu alemmat ohjearvot ylittäviä öljyhiilivetypitoisuuksia (C₁₀-C₂₁ ja C₂₁-C₄₀) ja sinkkiä. Lisäksi alueella on todettu useissa maanäytteissä kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia metalleja, PAH-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä.

Vuoden 2025 tutkimuksessa todettiin yhdessä tutkimuspisteessä tiiltä (n. 5–10 %) syvyydessä 0–1,1 m. Muissa tutkimuspisteissä ei havaittu jätteitä. Tutkimusten yhteydessä ei havaittu poikkeavia hajuja.

Suunnittelualueella sijaitsee kaksi pohjaveden havaintoputkea ja yksi orsiveden havaintoputki, joista on tehty tarkkailua vuodesta 2016 alkaen. Pohjaveden havaintoputkissa on todettu ympäristölaatunormin ylittäviä pitoisuuksia arseenia ja vinyylikloridia sekä kohonneita pitoisuuksia BTEX-yhdisteitä (bentseeni, tolueeni ja ksyleenit).

Suunnittelualueella sijaitsee kaksi huokosilman havaintoputkea (OV51 ja HI403), jotka ovat mukana Helsingin kaupungin seurannassa. Huokosilmaputkesta OV51 on otettu seurantanäytteitä vuosina 2016–2019 ja 2023. Hangaarirakennukseen asennetusta huokosilmaputkesta HI403 on otettu näytteitä vuodesta 2020 alkaen. Huokosilmaputkissa on todettu bentseeniä, tolueenia ja vinyylikloridia laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina.

Vesihuoltolinjojen alustavasti arvioidun pilaantuneen kaivualueen pinta-ala on noin 2000 m². Pilaantuneen pintamaakerroksen keskimääräinen kerrospaksuus on noin 0,5 m ja sen perusteella laskettu massamäärä on noin 1000 m³. Suunnittelualueelle arvioidaan jäävän pilaantuneita maa-aineksia arviolta noin 800 m³ vesihuoltolinjojen kaivualueen ulkopuolelle, erityisesti Malmin lentoaseman aukiolle noin 1000 m²:n alueelle. Pilaantuneita maa-aineksia jää asfalttikerroksen alapuolelle.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Suunnittelualueen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi on tehty sekä riskinarviolla (erityisesti maaperään jäävät haitta-aineet) että ns. perusarvioinnilla (tulevat kaivualueet) vertaamalla maaperässä todettuja pitoisuuksia VNa:n 214/2007 mukaisiin kynnys- ja ohjearvoihin. Kohdealueen maankäyttö (puistoa ja katuaukiota) ja suunnitellut maarakennustoimenpiteet (vesihuoltolinjojen rakentaminen) huomioiden kohteessa maaperän pilaantuneisuuden perusarvioinnin mekaanisina viitearvoina käytetään lähtökohtaisesti VNa:n 214/2007 mukaisia alempia ohjearvoja.

Rakennettavien vesihuoltolinjojen laidoilla on paikoin todettu Vna 214/2007 mukaiset ylemmät ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia PAH-yhdisteitä asfalttipinnan alapuolisissa maakerroksissa 0,1–1,5 metrin syvyydellä nykyisestä maanpinnan tasosta. Ylemmän ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina on todettu antraseenia, bentso(a)antraseenia, bentso(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, fenantreenia, fluoranteenia ja naftaleenia. Merkittävimmän osuuden maaperässä todetuista haitta-aineista muodostavat fenantreeni ja fluoranteeni. PAH-yhdisteitä on todettu myös alueelta otetuissa pohjavesinäytteissä. PAH-yhdisteiden arvioitu määrä suunnittelualueen maaperässä 0,8 metrin maakerroksessa on 612 kg. Riskitarkasteluun on valittu alemman ohjearvon ylittäneet PAH-yhdisteet sekä PAH-yhdisteet, joille ei ole valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 asetettu viitearvoja.

Alueella todetut kohonneet metalli- ja öljyhiilivetypitoisuudet sijoittuvat alueille, jotka tämänhetkisten suunnitelmien mukaan ovat tulevassa käytössä asfaltoituja ja siten epätodennäköisillä kulkeutumis- tai altistusreiteillä. Pohjavesinäytteiden tulosten perusteella öljyhiilivetyjä ei ole kulkeutunut alueella esiintyvään pohjaveteen. Metallit ovat myös tyypillisesti ominaisuuksiltaan heikosti kulkeutuvia ja haihtumattomia. Edellä mainituin perustein metalleja ja öljyhiilivetyjä ei ole tarpeen tarkastella erikseen riskinarviossa. Laskennallisesti arvioituna alueen maaperässä esiintyy öljyhiilivetyjen keskiraskaita jakeita noin 175 kg, raskaita jakeita noin 570 kg, antimonia noin 3 kg, lyijyä noin 28 kg ja sinkkiä noin 83 kg.

Yksittäisissä pohja- ja orsivesinäytteissä on todettu laboratorion määritysrajat ylittäviä pitoisuuksia aromaattisia hiilivety-yhdisteitä ja vinyylikloridia. Määritysrajat ylittäviä pitoisuuksia ei ole todettu viimeisimmissä näytteenotoissa, eikä yksittäisten kohonneiden pitoisuuksien arvioida edustavan tarkastelualueen pohjaveden laatua. Huokoskaasussa viimeisimmillä näytteenottokerroilla on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina ksyleeneitä ja tetrakloorieteeniä. Todetut pitoisuudet alittavat asuintilojen hengitysilman suurimmat siedettävät pitoisuudet (TCA). Kulkeutuessaan maaperästä sisäilmaan tai ulkoilmaan huokoskaasun pitoisuudet laimenevat, joten viitearvot alittavia huokoskaasun haitta-aineita ei sisällytetä riskinarviossa tarkasteltaviin haitta-aineisiin.

Riskinarvion perusteella kohdealueella suunniteltujen vesihuoltokaivantojen ulkopuolella todetut Vna 214/2007 mukaiset ylemmät ohjearvot ylittävät haitta-aineet ovat siinä määrin kulkeutumattomia, että niistä ei arvion perusteella aiheudu kulkeutumisriskiä. Tarkastelluista haitta-aineista helpoiten kulkeutuva ja liukeneva yhdiste on naftaleeni. Naftaleenia todettiin ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus vain yhdessä tutkimuspisteessä, ja sen esiintyminen arvioidaan paikalliseksi. Kohteen maaperäolosuhteet ja tulevat diffuusiosuojatut vesijohtoputket huomioiden ylemmän ohjearvon ylittävästä naftaleenipitoisuudesta ei arvion perusteella aiheudu riskiä haitta-aineiden kulkeutumisesta vesijohtoveteen ja siten terveysriskiä.

Suojeltujen lentokenttärakennusten läheiset asfaltoidut piha-alueet säilyvät asemakaavan mukaisesti aukioina tai pysäköintialueina. Suojellut lentokenttärakennukset otetaan käyttöön yleisinä toimitiloina. Maankäytön ei näin ollen arvioida olevan erityisen herkkää. Suoritetun riskitarkastelun perusteella asfaltoiduille aukioille ja paikoitusalueille ei ole tarpeen asettaa kunnostustavoitteita tulevien kaivualueiden (esim. vesihuoltolinjat) ulkopuolelle.

Suojeltujen lentokenttärakennusten pohjoispuolinen asfaltoitu kenttäalue on kaavoitettu puistoalueeksi. Ylemmän ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia on todettu tällä alueella asfaltin alapuolisessa pintamaakerroksessa (0–0,5 m). Tällä hetkellä asfaltti estää ihmisten ja eläinten altistumisen haitta-aineille. Pinnoittamattoman/asfaltoimattoman puistoalueen pintamaan kunnostustavoitteeksi esitetään PAH-yhdisteiden osalta Vna 214/2007 alempia ohjearvoja.

Asfaltin tai vähintään 0,5 metrin paksuisen kunnostustavoitteet alittavan maakerroksen arvioidaan olevan riittävän paksu, jotta alueelle ei ole tarvetta asettaa käyttörajoitteita (Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014). Yli 0,5 metrin syvyydelle sijoittuvat haitta-aineet eivät ole helposti maaperäeliöiden saatavilla ja myös ihmisten altistus arvioidaan epätodennäköiseksi. Yli 0,5 metrin syvyydelle ei arvion perusteella ole tarvetta asettaa kunnostustavoitteita, kunhan kunnallistekniikka toteutetaan suunnitellulla tavalla (diffuusiosuojatut putket).

Puhdistustavoitteet

Kunnostustarve alueella syntyy tulevan rakentamisen edellyttämistä kaivuista pilaantuneeksi todetuilla alueilla. Suunnittelualueelta poistetaan tulevan rakentamisen vaatimassa laajuudessa maa-ainekset, joissa on todettu VNa:n 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Vesihuoltoputket ja muut kunnallistekniset rakenteet peitetään pilaantumattomilla maa-aineksilla, joissa haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvot ja/tai maaperän luontaiset taustapitoisuudet.

Kaivualueiden ulkopuolella pinnoitetuilla maa-alueilla suojeltujen lentokenttärakennusten ympärillä ei ole riskinarvion perusteella tarvetta asettaa kunnostustavoitteita. Mikäli asemakaava muuttuu nykyisestä, riskit on tarkasteltava uudelleen. Suunnittelualueen pohjoisosan puistoalueen osalta kunnostustavoitteeksi 0–0,5 metrin syvyydellä esitetään PAH-yhdisteiden osalta Vna:n 214/2007 mukaisia alempia ohjearvoja, mikäli asfaltti myöhemmin poistetaan alueelta. Tätä syvemmälle ei ole riskinarvion perusteella tarve asettaa kunnostustavoitteita puistoalueella. Mikäli pintamaassa todetaan muita haitta-aineita kuin tarkasteltuja PAH-yhdisteitä, näille voidaan soveltaa SHPter-viitearvoja.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostus toteutetaan massanvaihtona. Maat, joissa on todettu alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, poistetaan vesihuoltolinjoilta ja muista mahdollisista kaivannoista rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Vesihuoltokaivannot ovat maanpinnalta 2–5 metrin syvyisiä, ja siksi ne tuetaan teräsponttiseinillä tai tukielementeillä, joiden välistä kaivutyöt suoritetaan. Tapahtumaveden vesihuoltolinjojen kaivusyvyys on 1,5–4 m, ja vesihuolto rakennetaan pääosin kaivantotukielementtien sisässä ja osittain teräsponttiseinien välistä.

Muodostuneet kaivannot täytetään tarvittavilta osin pilaantumattomilla maa-aineksilla. Kaivetut pilaantuneen maat ja jätteet toimitetaan ulkopuolisiin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. aineksia. Pilaantuneiden maiden kuormat peitetään ulkopuolisiin käsittelypaikkoihin tapahtuvan kuljetuksen ajaksi. Jätelain (646/2011) 121§ mukaan pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat ja kuormat punnitaan vastaanottopaikoissa.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneiden maiden kunnostukseen perehtynyt valvoja ohjaa kaivua ja kunnostuksen toteuttamisesta pidetään työmaalla kirjaa.

Pilaantuneiden alueiden laajuuden ja kaivettavan maa-aineksen haitta-ainepitoisuuksien tarkistamiseksi otetaan poistettavista maista näytteitä. Näytteitä otetaan vähintään 1 kpl/100 m³ täyttökerroksesta kaivettavaa maata mukaan lukien tutkimusvaiheessa otetut näytteet. Syvältä kaivettavasta ja pilaantumattomaksi olettavasta pohjasavesta otetaan yksi maanäyte jokaista 500 m³ kohti. Maanäytteistä tutkitaan metallit, PAH-yhdisteet ja muut orgaaniset haitta-aineet, joita aistinvaraisesti arvioiden on syytä epäillä.

Vesihuoltokaivannot tuetaan teräksisillä ponttiseinillä tai tukielementeillä, minkä vuoksi vesihuoltokaivantojen reunoilta ei voida ottaa jäännöspitoisuusnäytteitä. Myöskään vesihuoltokaivannon pohjalta ei oteta jäännöspitoisuusnäytteitä, mikäli pohjasaven kaivumassoista otetuissa seurantanäytteissä haitta-ainepitoisuudet ovat alittaneet kunnostustavoitteena olevat alemmat ohjearvot.

Muista mahdollisista pilaantuneista kaivannoista tutkitaan jäännöspitoisuudet pohjilta ottamalla yksi edustava kokoomanäyte jokaista 100 m²:n aluetta kohti. Kaivannon seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla kaivannon seinämistä yksi edustava kokoomanäyte maalajikohtaisesti jokaista noin 25 metriä kohden. Näytteistä analysoidaan ko. alueella todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Vesihuoltokaivannot tuetaan teräksisillä ponttiseinillä tai tukielementeillä, joiden väleistä kaivutyö tehdään. Kyseisien tuentaelementtien vuoksi vesihuoltokaivantojen reunoilta ei voida ottaa jäännöspitoisuusnäytteitä, eikä asentaa eristys- tai huomiorakenteita. Suoritetun riskitarkastelun perustella vesihuoltokaivantojen ulkopuoliseen pintamaahan mahdollisesti jäävistä haitta-aineista ei aiheudu riskiä haitta-aineiden kulkeutumisesta vesijohtoveteen eikä siten terveysriskiä. Lisäksi vesijohdot rakennetaan diffuusiosuojatuista vesijohtoputkista.

Mahdollisiin muihin kaivantoihin asennetaan huomioverkko, mikäli kaivannon seinämissä ja/tai pohjalla todetaan haitta-aineita yli alemman ohjearvon olevissa pitoisuuksissa. Mikäli kunnostettavaan kaivantoon jää kulkeutuviksi luokiteltavia orgaanisia haitta-aineita alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina, arvioidaan tarve kaivannon reunalle tehtävälle eristysrakenteelle. Eristysrakenne asennetaan tarvittaessa erikseen laadittavan suunnitelman mukaisesti.

Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneiden maiden kaivu pyritään tekemään kuivakaivuna. Vedenalaiset kaivannot pidetään lähtökohtaisesti kuivana pumppaamalla. Tarvittaessa voidaan tehdä myös vedenalaista kaivutyötä. Syntyvien kaivantojen kuivatusvesien määrä on todennäköisesti melko pieni, koska putkilinja kaivetaan pääosin savikerrokseen ja saven yläpuolisen orsiveden määrä on havaintojen perusteella hyvin vähäinen. Lisäksi kaivanto on poikkileikkaukseltaan pieni ja kerrallaan avoinna oleva kaivannon osuus on todennäköisesti melko lyhyt. Pinta- ja pohjavesistä tehtyjen tutkimusten perusteella veden haitta-ainepitoisuudet tulevat todennäköisesti olemaan pieniä.

Pilaantumattomat kaivantovedet johdetaan maastoon kunnostusalueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Johtaminen pyritään tekemään maastossa oleviin painanteisiin. Johtamisen yhteydessä huolehditaan siitä, että vesien purkualueella ei tapahdu haitallisessa määrin kiintoaineksen liettymistä maan pinnalle. Kaivantovesien johtamista ei tehdä pilaantuneeksi todetulle alueelle. Vesien johtaminen maastoon tehdään Pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen mukaisesti ilmoituksessa esitetyin tarkennuksin/poikkeuksin. Koska maastoon johdettavien vesien haitta-ainepitoisuuksille ei ole annettu yleisiä viite-/raja-arvoja öljypitoisuutta (< 5 mg/l) lukuun ottamatta, muille haitta-aineille maastoon johtamisen raja-arvot on haettu pintavesien viite- ja vertailuarvojen kautta. Maahan suotautuneen veden vaikutus purkuvesistön laatuun arvioidaan veden hitaan kulkeutumisen, pienen vesimäärän ja suotautumisen puhdistavan vaikutuksen vuoksi hyvin vähäiseksi. Työmaavesien maastoon johtamisen raja-arvoiksi esitetään pH:lle arvoa 6–9, kiintoaineelle 100 mg/l ja naftaleenille pitoisuutta 130 μg/l. Muiden aineiden osalta esitetään pitoisuuksia, jotka ovat 10 x pintavesien ympäristölaatunormit (MAC-EQS) ja niiltä osin kuin ympäristölaatunormia ei ole annettu, 10 x Ympäristöhallinnon ohjeessa 6/2014 suositellut pintaveden yleiset vertailuarvot. Ehdotetut raja-arvot on esitetty alla olevassa taulukossa.

Edellä esitetyt raja-arvot ylittävät haitta-ainepitoiset työmaavedet poistetaan tarvittaessa imuautolla ja kuljetetaan asianmukaiseen vastaanottopaikkaan tai vaihtoehtoisesti johdetaan jätevesiviemäriin HSY:n lupaehtoja noudattaen.

Kaivantovesien laatua valvotaan näytteenotoin. Ensimmäinen vesinäyte otetaan heti, kun kaivantoveden pumppaus alkaa. Vedestä otetaan näyte kerran viikossa pumppauksen aikana. Näytteenoton yhteydessä mitataan tai arvioidaan pumppauksen virtaama ja lasketaan pumpattu vesimäärä. Vesinäytteistä analysoidaan pH ja kiintoaine sekä ne haitta-aineet, joita kuivatettavassa kaivannossa on todettu kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia. Tulokset raportoidaan ympäristöviranomaiselle viipymättä niiden valmistuttua.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Lähtökohtaisesti pilaantuneita kaivumaita ei varastoida alueella, vaan ne lastataan suoraan kuorma-autoihin. Tilapäistä varastointia voidaan kuitenkin tehdä esimerkiksi maa-ainesten lisätutkimuksien vuoksi. Välivarastointi tehdään niin, ettei haitta-aineita pääse kulkeutumaan ympäristöön.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Suunnittelualueelta kaivettavia maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat alemmat ohjearvot, hyödynnetään tarvittaessa kaivantojen täytöissä. Alueella ei kuitenkaan hyödynnetä selvästi haisevia maa-aineksia eikä elohopeaa tai haihtuvia haitta-aineita yli kynnysarvotason sisältäviä maa-aineksia. Hyödynnettävät ainekset ovat geotekniseltä laadultaan täyttöön sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä mineraalisia rakennusjätejakeita eli ovat ns. Helsinki-moreenia.

Hyödynnettävät kynnysarvomaat peitetään pilaantumattomalla (alle kynnysarvotason) vähintään 0,5 metrin paksuisella maa-aineskerroksella tai rakenteilla. Haitta-aineille ei siten voi altistua suoran kontaktin tai pölyämisen/hengittämisen kautta. Todetut haitta-aineet ovat niukkaliukoisia, jolloin niiden kulkeutumista maaperässä kynnysarvotason pitoisuuksissa ei käytännössä tapahdu. Mahdollisten kynnysarvopitoisuuden ylittävien kaivumaiden hyödyntäminen dokumentoidaan ja esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Tiedottaminen ja raportointi

Kunnostustyön aloituksesta ilmoitetaan etukäteen Helsingin kaupungin ympäristöviranomaiselle. Aloitusilmoituksessa esitetään myös kunnostuksen vastuuhenkilöt ja valvojat. Kunnostuksen päätyttyä laaditaan loppuraportti. Alueen laajuudesta ja mahdollisesti kunnostustöiden pitkälle aikavälille jakautumisesta johtuen voidaan jokaisesta kunnostusvaiheesta laatia oma loppuraporttinsa.

Puhdistustyön ajankohta

Kunnostustyöt on tarkoitus tehdä rakentamisen vaatimassa aikataulussa. Töiden aloitus on arviolta vuonna 2025.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Malmin lentoaseman aukio, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset ilmoituksessa esitetyn mukaisesti rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Alueen pintamaan haitta-ainepitoisuuksien tulee vähintään 0,5 metrin paksuudella alittaa asuintonttien kohdalla VNa 214/2007 mukaisen kynnysarvon ja muualla vähintään alemman ohjearvon, ellei aluetta päällystetä tiiviillä pinnoitteella. Riskinarviota on täydennettävä siten, että tarkasteltaviin haitta-aineisiin sisällytetään alueen pohjavedessä ja huokoskaasussa todetut orgaaniset haitta-aineet sekä PFAS-yhdisteet, jos niitä todetaan ilmoitusalueella. Riskinarvio on esitettävä viimeistään kunnostuksen loppuraportissa. (Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §, Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §)

2. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki (646/2011) 5, 12, 13 §)

3. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (YSL 135 §, Naapuruussuhdelaki (26/1920) 17 §)

4. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, kuten putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNa (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

5. Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. Lasten leikkialueiden päällystämättömillä ja muilla kuin asfaltilla päällystetyillä alueilla haitta-ainepitoisuudet maaperän ylimmässä, vähintään 0,5 metrin maakerroksessa eivät saa ylittää VNa:n (214/2007) mukaisia kynnysarvoja tai arseenin osalta sen luontaista taustapitoisuutta. (JL 5, 13 §, VNa (214/2007) 2, 3, 4, 5 §, YSL 135 §)

6. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNa 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

7. Alueen pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava uudelleen, mikäli alueen asemakaavan mukaiset suunnitelmat muuttuvat olennaisesti tai alueen käyttötarkoitus muuttuu. (YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

8. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti kunnostuksen edetessä. Maanäytteistä on määritettävä luotettavalla menetelmällä vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita alueella on aiemmin todettu VNa:n 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, muut orgaaniset haitta-aineet, joita aistinvaraisesti arvioiden on syytä epäillä sekä PFAS-yhdisteet. (YSL 6 §, 209 §, VNa (214/2007) 2 §)

9. Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä luotettavasti haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maita. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNa (214/2007) 5 §, YSL 6 ja 209 §)

10. Kaivutyön lopuksi kaivantojen seinämistä ja pohjista tulee ottaa edustavat jäännöspitoisuusnäytteet ilmoituksen mukaisesti. Kaivannon seinämistä näytteet on otettava maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Näytteistä on analysoitava laboratoriossa vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita alueella on todettu VNa:n 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6, 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

11. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maarakentamisesta poikkeavalla kestävällä huomiorakenteella. Jos puhdistusalueelle jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristysrakenteista vähintään viikkoa ennen kyseisten rakenteiden asentamista. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JL 12, 13 §, YSL 7, 16, 172, 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

12. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

13. Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely, välivarastointi ja kuljetus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)

14. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 15, 17 §)

15. Kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia ennen niiden kuljettamista vastaanottopaikkaan. Poistettavat pilaantuneet ja/tai jätteensekaiset maa-ainekset sekä kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävät maa-ainekset on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti luvanvaraiseen vastaanottopaikaan ensisijaisesti hyödynnettäväksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäväksi. (JL 8, 13, 29 §)

16. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

17. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

18. Haitta-ainepitoiset kaivantovedet tulee ensisijaisesti toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin HSY:n antamalla luvalla lupaehtoja noudattaen. HSY:n antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. Haitta-ainepitoisten kaivantovesien maahan imeyttäminen on toissijainen vaihtoehto, jota voidaan tapauskohtaisesti hyödyntää huomioiden määräysten 19.–20. mukaiset rajoitukset. (YSL 155, 172 §, Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §)

19. Maaperään imeytettävästä vedestä on tehtävä riittävästi tutkimuksia niiden laadun selvittämiseksi ennen veden johtamisen aloittamista. Tarvittaessa vesi on puhdistettava paikan päällä tarkoitukseen soveltuvalla laitteistolla ennen maastoon johtamista. Näytteistä on tutkittava vähintään kaivualueella todetut haitta-aineet sekä pH ja kiintoaine. Kaivantovesien tutkimustulokset, näytteenottotiheys ja täsmälliset maaperään johtamispaikat sekä johdettavan veden määrän arvio ja vastaanottavaan vesistöön syntyvän kuormituksen taso on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi vähintään kolme viikkoa ennen veden johtamisen aloittamista. (YSL 6, 155, 172 §)

20. Maahan imeytettävät kaivantovedet eivät saa aiheuttaa pohja- tai pintaveden pilaantumisen vaaraa, liettymistä tai muutakaan haittaa ympäristölle. Maaperältään pilaantuneilla alueilla ei saa imeyttää kaivantovesiä. (YSL 7, 16, 17, 155 §)

Maa-aineksen välivarastointi alueella

21. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Maa-ainesten välivarastoinnista ei saa aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa, kuten haitallisia pH-arvon muutoksia vesistössä. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

22. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Mikäli haitta-ainepitoisia maa-aineksia välivarastoidaan päällystämättömällä alueella, on alueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä. (YSL 16 §, JL 13 §)

23. Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

24. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää VNa 214/2007 mukaisia kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää kunnostusalueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Selvästi haitta-aineelta haisevia tai kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei saa käyttää hyödyksi. Hyötykäytettävät maa-ainekset voivat sisältää halkaisijaltaan yli 150 mm kokoisia mineraalisia rakennusjätejakeita enintään 10 %. (YSL 32, 136 §, JL 8 §)

25. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tällöin haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä olevia maa-aineksia voi käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman ja jätteettömän maan kerros tai tiivis rakennekerros, kuten tiivis asfaltti. Alueet ja syvyydet, joilla maa-aineksia hyödynnetään, tulee esittää kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 16, 172 §)

26. Happamia tai potentiaalisesti happamia sulfaattimaita ei saa hyödyntää ilman ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle erikseen toimitettavaa suunnitelmaa ja selvitystä toimenpiteistä vesistön pilaantumisen vaaran estämiseksi. (YSL 27, 172 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

27. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

28. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

29. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Jos kunnostus etenee vaiheittain, on jokaisesta puhdistustyön vaiheesta tehtävä oma aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

30. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

31. Puhdistustyöstä on laadittava karttaliittein havainnoidut kunnostusvaihekohtaiset loppuraportit. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, johdetuista vesistä ja niiden käsittelystä, maa-ainesten hyödyntämisestä sekä yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista ja mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen takia päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja.

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä.

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–7)

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle vesihuoltolinjojen ja muun kunnallistekniikan sekä myöhemmin puistoalueen rakentamisen vuoksi. Kunnostus on tarkoitus toteuttaa rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Kunnostuksen yleissuunnitelmassa on esitetty, että ilmoitusalueella käytetään puhdistustavoitteena viitearvovertailun ja riskinarvion perusteella VNa:n 214/2007 mukaisia alempia ohjearvoja. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt ilmoituksessa esitetyt puhdistustavoitteet annetun määräyksen mukaisesti. Ympäristöhallinnon ohjeen (6/2014) mukainen suositus kestävän kunnostuksen tavoitteeksi on, että pintamaan (noin 0,5–1 metriä) edustavat haitta-ainepitoisuudet uudisrakennuskohteissa alittavat asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ja muualla vähintään alemman ohjearvon. Suositus ei koske suoraan asfaltoituja piha-alueita ja niitä epäorgaanisia haitta-aineita, joilla maaperän terveysperusteiset viitearvot ovat selvästi alempaa ohjearvoa suurempia.

Alueella todettujen pysyvien, kulkeutuvien ja/tai haihtuvien orgaanisten haitta-aineiden (mm. BTEX-, PFAS- ja klooratut yhdisteet) kulkeutuminen pohjaveteen ja vesistöihin (mm. Longinoja) sekä asennettuihin kunnallisteknisiin rakenteisiin ja putkistoihin on tarpeen arvioida viimeistään loppuraportin yhteydessä tai tarvittaessa jo kunnostuksen aikana.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Pilaantuneiden maa-ainesten poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille. Vesijohtoverkoston materiaaleissa tulee ottaa huomioon alueella todetut haitta-aineet, jotta haitta-aineiden kulkeutumista talousveteen ei pääse tapahtumaan. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa esimerkiksi materiaalien kestävyyteen.

Suunnittelualueen pohjoisosaan kaavoitetun puistoalueen rakentamisen osalta ei ilmoituksessa ole esitetty tarkempia suunnitelmia. Määräys koskee alueelle mahdollisesti tulevia istutusalueita ja lasten leikkialueita. Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla ja pilaantuneiden maa-ainesten poistamisella juurien läheisyydestä estetään pilaantuneen maan esiintulo istutusten hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Leikkipaikkojen alueilla pintakerroksen kulumista on tarkkailtava ja varmistettava, että pilaantumattoman maan kerros on muilla kuin asfalttialueilla vähintään 0,5 metriä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Päätös määräyksineen perustuu alueen asemakaavan pohjalta tehtyyn kunnostuksen yleissuunnitelmaan sekä riskinarvioon. Ilmoituksessa on esitetty, että alueen kunnostustyöt jakautuvat mahdollisesti pitkälle aikavälille, jolloin rakentamissuunnitelmat voivat muuttua nykyisestä. Alueen pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava uudelleen alueen rakentamisen tai käyttötarkoituksen mahdollisesti muuttuessa olennaisesti suunnitellusta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 8–10)

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti ja maa-aines voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. PFAS-yhdisteet on määrätty tutkittavaksi, koska niitä on voitu käyttää entisen lentokentän pintarakenteissa ja/tai palonsammutusvaahtojen ainesosana. Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön vuonna 2025 tekemissä seurantatutkimuksissa PFAS-yhdisteitä on todettu korkeina pitoisuuksina Malminkentän kohdalla Longinojassa. Jos PFAS-yhdisteitä todetaan suunnittelualueen maaperässä, on määräyksen 6 mukaisesti maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioitava uudelleen näiden haitta-aineiden osalta, ellei niitä poisteta.

Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen. Jäännöspitoisuusnäytteet on otettava riittävällä tiheydellä ja niiden on oltava edustavat. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu. Jäännöspitoisuusnäytteitä ei kunnostuksen yleissuunnitelman mukaan voida ottaa ponttiseinillä tai muilla tukielementeillä tuetuista kaivannoista.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi (perustelut määräykselle 11.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Huomiorakenteena voidaan käyttää huomioverkkoa tai muuta kestävää materiaalia. Helposti haihtuvien ja kulkeutuvien haitta-aineiden kulkeutuminen ilmoitusalueen ulkopuolelle on estettävä riittävillä eristysrakenteilla, kuten bentoniittimatolla tai HDPE-kalvolla.

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 12–17)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muun altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä, jonka mukaan jäte on ensisijaisesti hyödynnettävä, tai mikäli hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on toimitettava asianmukaiseen loppukäsittelypaikkaan.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 18–20)

Kaivantovesien johtaminen ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ilmoituksessa esitetty kaivantovesien imeyttämissuunnitelma ei ole riittävä maastoon johdettujen vesien mahdollisesti aiheuttavien ympäristö- ja terveyshaittojen arvioimiseksi. Siksi kaivantovedet on määrätty ensisijaisesti poistamaan alueelta ja niiden johtaminen ympäristöön on toissijainen vaihtoehto. HSY:n luvassa ohjeistetaan jätevesiviemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien viemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Vesien johtaminen maastoon edellyttää tarvittaessa kaivantovesien riittävää puhdistamista sekä tarkennettua suunnitelmaa ja arviota maastoon johdettavan veden määrästä. Ilmoitusalueen läheisyydessä on havaittu paineellista pohjavettä, mikä voi aiheuttaa tarvetta johtaa ja imeyttää ilmoituksessa esitettyä arviota selvästi suurempia vesimääriä maastoon. Ilmoituksessa esitetty näytteenotto kerran viikossa pumppauksen aikana ei ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön näkemyksen mukaan lähtökohtaisesti ole riittävä, vaan näytteenottotiheys on suunniteltava johdettavan vesimäärän mukaan. Pilaantuneen maaperän kunnostustyömaalta kaivantovesien imeyttäminen suoraan maaperään on mahdollista vain, jos voidaan varmistua siitä, että toiminta ei aiheuta ympäristön pilaantumisen vaaraa tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Kaivantovesien tutkimustulosten ja imeytyspaikkojen osoittaminen ennen johtamisen aloittamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Imeytysvesiä ei voi johtaa maaperään, jonka haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, koska tämä voi aiheuttaa haitta-aineiden kulkeutumista maaperässä ja aiheuttaa maaperän tai pohjaveden lisäpilaantumisen vaaraa.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (perustelut määräyksille 21–23)

Pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista. Happamien tai potentiaalisesti happamien sulfaattimaiden välivarastointi on tehtävä voimassa olevan Kaivumaiden hallinta Malminkentällä -ohjeen mukaisesti siten, ettei vesistön pilaantumisen vaaraa tai muita haitallisia ympäristövaikutuksia aiheudu.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (perustelut määräyksille 24–26)

Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät VNa 214/2007 mukaiset kynnysarvot. Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt ilmoituksessa esitetyn kaivettujen kynnysarvomaiden hyödyntämissuunnitelman kunnostuskohteessa. Määräyksessä on lisäksi tarkennuksia muun muassa mineraalisiin rakennusjätejakeisiin (ns. Helsinki-moreeni) ja happamiin sulfaattimaihin liittyen.

Haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia. Mineraalisilla rakennusjätejakeilla tarkoitetaan inerttejä rakennusjätteitä, kuten betonia ja tiiltä. Em. rakennusjätteiden esiintyminen hyödynnettävien maa-ainesten seassa on rajoitettu enintään kymmeneen prosenttiin.

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tämän vuoksi kynnysarvomaiden hyödyntäminen kohteessa soveltuu vain sellaisille alueille, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Lisäksi haitta-ainepitoisten maakerrosten päällä tulee olla riittävä pilaantumattoman maan kerros.

Alueella esiintyvien happamien sulfaattimaiden mahdollinen hyödyntäminen edellyttää erillistä selvitystä, koska hyödyntämisestä voi aiheutua ympäristölle haitallisten metallien liukenemista maaperästä ja vesistön pilaantumisen vaaraa. Selvityksen perusteella viranomainen arvioi, edellyttääkö hyödyntäminen ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 27 §:n nojalla.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 27–28)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 29–31)

Aloitusilmoitus ja tiedotus työn eri vaiheiden etenemisestä on tarpeellista viranomaisvalvonnassa. Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt kunnostustoimenpiteet.

Jos kunnostus etenee vaiheittain, on puhdistustyön eri vaiheet tarpeen raportoida erikseen. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 27, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 §
Hallintolaki (434/2003) 34 §
Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.