Päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta osoitteessa Veturitie 44

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Väyläviraston tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Väylävirasto
PL 33
00521 Helsinki
Y-tunnus: 1010547-1

**********

Alueen tiedot ja omistaja

Puhdistusalue sijaitsee Helsingin 17. kaupunginosassa (Pasila) kiinteistöllä 91-410-1-4 osoitteessa Veturitie 44, 00620 Helsinki. Pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointialue sijaitsee Ilmalan ratapihalla kiinteistöllä 91-436-3-9. Kiinteistöt omistaa Suomen valtio/Väylävirasto.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 7.8.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

Väylävirasto, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Rikkoutuneen öljynerotuskaivon uusiminen, Ilmalan ratapiha, Helsinki, AFRY Finland Oy, 7.8.2025

Ilmoitusta on täydennetty 25.8.2025, 28.8.2025 ja 8.9.2025 mm. seuraavilla tiedoilla:
- kunnostusalueen rajaus kartalla
- pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointialueen sijainti ja perustelut puhdistusalueesta erilliselle välivarastointialueelle
- kaivualueen pinta-ala ja arvio kaivettavan maa-aineksen määrästä
- riskinarvio perustuen alueen vanhoihin tutkimuksiin ja oletuksena olevaan öljyhiilivetypäästöön
- tiedot kohteen maaperästä ja pinta- ja pohjavesiolosuhteista

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistukset

Alueella ei ole voimassa olevia pilaantuneen maaperän kunnostuspäätöksiä. Ilmalan ratapiha sijaitsee entisellä Pasilan kaatopaikka-alueella ja Väylävirastolla sekä VR-Yhtymä Oy:llä on velvollisuus tarkkailla Pasilan entisen kaatopaikka-alueen ympäristövaikutuksia. Kaatopaikka-aluetta tarkkaillaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston (ESAVI/687/04.08/2010) ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (No YS 1007) antamien päätösten mukaisesti.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Puhdistusalue sijaitsee Helsingin Pasilassa Ilmalan ratapihalla osoitteessa Veturitie 44 kiinteistöllä 91-410-1-4. Puhdistusalueen pinta-ala on noin 40 m². Puhdistusalue on esitetty punaisella ja siitä erillinen pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointialue valkoisella ympyrällä alla olevassa karttakuvassa.

Kunnostuskohde sijaitsee Helsingissä Ilmalan ratapihalla Veturitien länsipuolella. Ilmalan ratapiha sijaitsee entisellä Pasilan kaatopaikka-alueella. Kunnostettavaa öljynerottimen aluetta ympäröi ratapiha ja lisäksi alueen ympärillä on varikkoaluetta. Nämä alueet ovat Väyläviraston omistamaa rautatietoimintojen aluetta. Kohde on merkitty voimassa olevassa asemakaavassa rautatiealueeksi (LR). Kunnostuskohteen läheisyydessä ei ole herkkää maankäyttöä.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Ilmalan ratapihalla sijaitsevan öljynerotinkaivon säiliön havaittiin 15.1.2025 tehdyssä huoltotarkastuksessa olevan halki useasta kohdasta. Öljynerotinkaivo on tarpeen vaihtaa uuteen ja sen uusiminen edellyttää maankaivutöitä. Kaivettava maa-aines voi olla pilaantunutta, koska säiliön halkeamien vuoksi on mahdollista, että säiliöstä on päässyt maaperään öljyistä vettä. Lisäksi maaperässä voi esiintyä muita haitta-aineita, koska alue sijaitsee entisellä kaatopaikka-alueella.

Alueen maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Ilmalan ratapiha-alueen ylimpänä maakerroksena on noin 0,5–1 metrin paksuinen sepelikerros. Sen alla on 1–5 metriä paksu täyttömaakerros, joka koostuu hiekasta ja sorasta. Täyttömaan alla on 2–7,5 metrin paksuinen jätetäyttökerros, jonka alapuolella enimmillään 9–10 metriä paksu turve-, savi- ja silttikerros. Alimmaisena on ohut moreenikerros ja kallio. Kalliopinta on alueella 1,5–16 metrin syvyydellä.

Tutkimuskohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin vedenhankintaa varten tärkeäksi luokiteltu pohjavesialue (Kaivoksela 1-luokka, 0109202) sijaitsee noin 6,3 km päässä kohteesta luoteeseen. Kohteen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse pintavesiä. Kohdetta lähimmät pintavedet ovat Haaganpuro (noin 900 m päässä lännessä) ja Kumpulanpuro (noin 1,5 km päässä kaakossa). Alueen sadevedet johdetaan hulevesiviemäriin.

Haitta-ainetutkimukset

Pasilan entisen kaatopaikan alueella on aiemmin tehty maaperätutkimuksia, mutta mahdollisia tutkimustietoja tämän suunnitelman kohteena olevan öljynerotuskaivon läheisyydestä ei ole tämän suunnitelman laatimishetkellä käytettävissä. Tutkimukset on myös tehty useita vuosia aiemmin, jolloin ne eivät kuvaa mahdollisia erottimen öljyvuotoja. Mahdollisen vuodon aiheuttama pilaantuneisuus on luotettavinta selvittää kaivon vaihtamisen yhteydessä, jolloin voidaan havainnoida myös kaivon alapuolisen maaperän tilaa. Kaivon alapuolista maaperää ei ole mahdollista tutkia kaivon ollessa paikoillaan. Kaivon vaihtamisen yhteydessä tutkitaan maaperä kaivualueelta (kaivetut massat ja mahdollisuuksien mukaan kaivannon pohja ja seinämät). Mikäli kaivun yhteydessä arvioidaan maaperän olevan pilaantunut, suunnitellaan tarvittaessa kaivun jälkeen toteutettava erillinen tutkimus tehtyjen havaintojen perusteella.

Ilmalan alueen pohjavettä seurataan Etelä-Suomen aluehallintoviraston (ESAVI/687/04.08/2010) ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (No YS 1007) antamien päätösten mukaisesti. Pohjavesitarkkailun perusteella vesipinta on havaittu noin kolme metriä maanpinnan alapuolella. Pohjavesinäytteistä määritetään fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien lisäksi mm. kloridi, sulfaatti, metallit, BTEX-yhdisteet, PAH-yhdisteet ja VOC-yhdisteet. Öljyhiilivetyjä ei ole määritetty, mutta joissain pohjavesinäytteissä on havaittu öljyn hajua. Lisäksi kohteena olevan öljynerottimen läheisissä pohjaveden tarkkailupisteissä on todettu pieniä pitoisuuksia BTEX-yhdisteitä, PAH-yhdisteitä sekä vinyylikloridia. Aluehallintoviraston päätöksen (ESAVI/387/04.08/2010) mukaisten toimenpiderajojen ylityksiä ei todettu vuoden 2024 tarkkailussa.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä puhdistustavoitteet

Nyt kaivettavaksi esitetty kohde on koko Ilmalan alueeseen verrattuna pienialainen. Arvio kaivettavan maa-aineksen määrästä on noin 240 m³. Ilmalan entisen kaatopaikan laajuus ja nyt tarkasteltavan kohteen koko huomioiden mahdollisen öljyvuodon ei arvioida heikentävän merkittävästi alueen maaperän tai pohjaveden laatua. Siten mahdollisesta vuodosta ei arvioida aiheutuvan ympäristöhaittaa.

Kyseessä on öljynerotuskaivo, jolloin öljyhiilivedyt tyypillisesti koostuvat pääosin raskaammista jakeista. Helposti haihtuvien ja kulkeutuvien öljyhiilivetyjen osuus on todennäköisesti vähäinen. Kohde sijaitsee siten, että ihmisillä ei ole mahdollista altistua maaperän ja pohjaveden haitta-aineille. Suora kontakti ei ole mahdollista ja ulkoilmaan mahdollisesti haihtuvat yhdisteet laimenevat nopeasti haitattomalle tasolle.

Edellä esitetyn perusteella öljynerotinkaivon mahdollisesta vuotamisesta maaperään kulkeutuneista öljyhiilivedyistä ei arvioida aiheutuvan terveys- tai ympäristöhaittaa eikä maaperän tai pohjaveden kunnostustarvetta ole. Kunnostukselle ei siten esitetä maaperässä mahdollisten olevien haitta-aineiden tai jätteiden suhteen tavoitetasoa.

Öljynerotinkaivo on tarpeen vaihtaa uuteen ja öljynerotinkaivon uusiminen edellyttää maankaivutöitä. Kunnostuksen tavoitteena on poistaa kaivon uusimisen yhteydessä mahdollinen öljyhiilivetypitoinen maa-aines siinä laajuudessa kuin se on kaivon uusimisen kannalta tarpeellista sekä siten, että jos kaivoa joudutaan myöhemmin kaivamaan esiin, ei ole tarvetta käsitellä pilaantunutta maa-ainesta. Lisäksi kaivun yleisenä tavoitteena voidaan esittää, että mahdollisista jäännöspitoisuuksista ei aiheudu ympäristö- tai terveyshaittaa. Jäännöspitoisuusnäytteiden tulosten perusteella laaditaan tarvittaessa pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio osana kunnostuksen loppuraporttia. Arvio laaditaan, jos maaperässä havaitaan jätteitä tai haitta-aineet ylittävät VNa:n 214/2007 mukaiset kynnysarvot.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostuksen aluksi öljynerotuskaivon ympäriltä poistetaan asfaltti. Maa-aines kaivetaan öljynerotuskaivon ympäriltä kaivon uusimisen edellyttämässä laajuudessa. Kaivon poistaminen ja uuden kaivon asentaminen edellyttää noin 5–6 metriä syvän kaivannon kaivamista, joten kaivannon seinämät tuetaan tarvittaessa. Syntyneet kaivumaat lajitellaan mahdollisuuksien mukaan aistihavaintojen perusteella, näytteistetään ja välivarastoidaan ratapihalle analyysien valmistumisen ja vastaanottopaikkojen selvittämisen ajaksi. Maa-aineksista voidaan erotella jätteitä erottelevalla kaivulla tai seulakauhalla. Kaivun valmistuttua ympäristötekninen valvoja ottaa jäännöspitoisuusnäytteet kaivannosta havaintojen ja mahdollisuuksien mukaan. Mahdolliset riskit ja mahdollisesti tarvittavat riskinhallintatoimenpiteet arvioidaan tavanomaisen riskinarvioinnin periaatteiden mukaisesti, kun tiedetään maaperässä olevat haitta-aineet ja niiden pitoisuudet.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Kunnostustyötä valvoo ympäristötekninen valvoja, joka valvoo, että työ suoritetaan kunnostusta ohjaavan pilaantuneen maaperän kunnostuksesta tehdystä ilmoituksesta annetun päätöksen mukaisesti. Kaivu suoritetaan rakentamisen edellyttämässä laajuudessa, joten ympäristötekninen valvoja ei tee kohteessa haitta-ainepitoisuuksiin perustuvaa kaivunohjausta. Kaivumaat näytteistetään kasalta ratapihan välivarastointialueella. Alueella tehtävän pohjavesitarkkailun perusteella näytteistä tutkitaan öljyhiilivedyt C₅-C₄₀, VNa:n 214/2007 mukaiset metallit, haihtuvat yhdisteet (VOC), PAH-yhdisteet, TOC sekä pois toimitettavista maa-aineksista tarvittaessa kaatopaikkakelpoisuus. Kaivun valmistuttua kaivannon pohjalta ja seinämiltä otetaan havaintojen ja mahdollisuuksien mukaan jäännöspitoisuusnäytteet. Koska kaivantoa joudutaan mahdollisesti tukemaan, ei seinämiltä välttämättä saada otettua näytteitä. Jäännöspitoisuusnäytteistä määritetään öljyhiilivedyt C₅-C₄₀ sekä öljyhiilivetyjen fraktiointi, VNa:n 214/2007 mukaiset metallit, haihtuvat yhdisteet (VOC) ja PAH-yhdisteet.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Jos kaivannon reunoihin tai pohjaan jää VNa:n 214/2007 mukaisen alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia tai jätteitä, rajataan uusi täyttö mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi suodatinkankaalla tai huomioverkolla. Kaivannon ja haitta-aineellisen tai jätteellisen maan leikkauspinta ja sijainti myös mitataan mahdollisuuksien mukaan tarkkuus-GPS -laitteella.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantoon kertyvien vesien määrä vaihtelee mm. kaivun vesipintojen tasosta ja sääolosuhteista riippuen. Kaivannosta poistettava vesi joko johdetaan käsittelyn jälkeen jätevesiviemäriin tai poistetaan kaivannosta imuautolla. Mikäli kaivantovedet johdetaan jätevesiviemäriin, hankitaan johtamiselle HSY:n lupa. Vedet käsitellään kiintoaineen erottamiseksi ja ne näytteistetään ennen niiden johtamista jätevesiviemäriin. Kaivantovesistä esitetään tutkittavan kokonaissyanidi, PAH-yhdisteet, sulfaatti, pH, öljyhiilivedyt C₅-C₄₀, metallit, haihtuvat yhdisteet (VOC) sekä kiintoaine. Viemäriin johdettavien vesien tulee alittaa HSY:n jätevesiviemäriin johdettavien vesien raja-arvot. Mikäli raja-arvojen alittuminen sitä edellyttää, vedet käsitellään soveltuvalla tekniikalla ennen johtamista viemäriin. Vaihtoehtoisesti vähäisiä vesimääriä voidaan toimittaa asianmukaiseen käsittelyyn muualle.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Kaivumaita on mahdollista välivarastoida Ilmalan ratapihalla. Suunniteltu pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointialue sijaitsee erillään kunnostusalueesta, koska kunnostusalueella ei ole riittävästi tilaa massojen asianmukaiseen varastointiin ilman vaikutuksia liikenteeseen, turvallisuuteen ja alueen käyttötarkoitukseen. Välivarastointi on lyhytaikaista ja välivarastointia tehdään vain analyysitulosten valmistumisen ja mahdollisten maa-ainesten vastaanottopaikan selvittämisen edellyttämän ajan. Maa-ainekset välivarastoidaan asfaltoidulla alueella, lavoilla tai pressun päällä, jotta välivarastoinnista ei aiheudu alapuolisen maaperän pilaantumista tai sen vaaraa. Tarvittaessa maa-ainekset voidaan peittää pressulla. Maa-ainekset tutkitaan välivarastoinnin aikana.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat VNa:n 214/2007 mukaisen kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä, voidaan hyödyntää uusittavan öljynerotuskaivon kaivannon täytössä. Hyötykäytettävät maa-ainekset voivat sisältää enintään 10 tilavuus% jätettä, josta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle. Haisevia tai haihtuvia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia ei hyötykäytetä. Mikäli kohteessa hyötykäytetään maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä, laaditaan siitä erillinen riskitarkastelu, joka toimitetaan viranomaiselle arvioitavaksi ennen maiden hyötykäyttöä.

Tiedottaminen ja raportointi

Työmaan ympäristötekninen valvoja seuraa ja ohjaa kunnostustyön etenemistä ja pitää kirjaa eri toimenpiteistä ja tapahtumista. Kunnostustöiden päätyttyä kunnostuksesta laaditaan loppuraportti, joka toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen päättymisestä.

Puhdistustyön ajankohta

Öljynerotuskaivon uusiminen on tarkoitus toteuttaa lokakuussa 2025.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Väyläviraston ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Veturitie 44, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset ja jätteet ilmoituksessa esitetyn mukaisesti rakentamisen vaatimassa laajuudessa siten, että maaperän haitta-aineista ei aiheudu rakentamisen aikana tai sen jälkeen ympäristö- tai terveyshaittaa. Mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio on esitettävä viimeistään kunnostuksen loppuraportissa. (Ympäristönsuojelulaki 135 §, Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §)

2. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JL 5, 12, 13 §)

3. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen käytössä. (YSL 135 §, Naapuruussuhdelaki 17 §)

4. Jos maaperässä todetaan muita haitta-aineita kuin öljyhiilivetyjä valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai kevyitä öljyhiilivetyjakeita selvästi arvioitua enemmän, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNa 214/2007 2, 3, 4 § YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

5. Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä luotettavasti haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maita. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään ilmoituksessa esitettyjen haitta-aineiden pitoisuudet sekä ne haitta-aineet, joita aistinvaraisesti arvioiden on syytä epäillä. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNa (214/2007) 5 §, YSL 6 ja 209 §)

6. Kaivutyön lopuksi kaivannon seinämistä ja pohjasta tulee ottaa edustavat jäännöspitoisuusnäytteet siten, että kaivualueen maaperään jäävät haitta-ainepitoisuudet tulevat luotettavasti selvitetyiksi. Kaivannon seinämistä näytteet on otettava maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Näytteistä on analysoitava laboratoriossa vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kaivualueella on todettu VNa:n 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6, 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

7. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maarakentamisesta poikkeavalla kestävällä huomiorakenteella. Jos puhdistusalueelle jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristysrakenteista vähintään viikkoa ennen kyseisten rakenteiden asentamista. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JL 12, 13 §, YSL 7, 16, 172, 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

8. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

9. Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely, välivarastointi ja kuljetus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)

10. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, välivarastoinnin, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 15, 17 §)

11. Kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia ennen niiden kuljettamista vastaanottopaikkaan. Poistettavat pilaantuneet ja/tai jätteensekaiset maa-ainekset sekä kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävät maa-ainekset on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti luvanvaraiseen vastaanottopaikaan ensisijaisesti hyödynnettäväksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäväksi. (JL 8, 13, 29 §)

12. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

13. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

14. Työmaa on järjestettävä niin, että hulevesien pääsy kaivantoon on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa todetut haitta-aineet. (YSL 6, 7 §)

15. Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. Vesien käsittelytoimenpiteet ja vesinäytteiden tulokset tulee raportoida loppuraportin yhteydessä. (YSL 7, 155, 172 §, YSA 41 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

16. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että maa-ainesten välivarastointi ilmoitusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja maa-aineksia saa välivarastoida ilmoitusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Tarvittaessa välivarastoitavat maa-ainekset on peitettävä tiiviillä peitteellä. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

17. Välivarastointitoiminta on sijoitettava sellaiseen kohtaan ja toteutettava ilmoituksen mukaisesti tiiviillä alustalla siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Mikäli haitta-ainepitoisia maa-aineksia välivarastoidaan päällystämättömällä alueella, on alueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä. (YSL 16 §, JL 13 §)

18. Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

19. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti VNa 214/2007 mukaisten kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voi käyttää ilmoituksessa esitetyn mukaisesti hyödyksi puhdistusalueella. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina sisältäviä maa-aineksia ei saa käyttää hyödyksi. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 16 §:n mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros, kuten tiivis asfaltti. (YSL 16, 32, 136 §, JL 8 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

20. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

21. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava myös sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

22. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

23. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

24. Puhdistustyöstä on laadittava karttaliittein havainnoitu loppuraportti. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, johdetuista vesistä ja niiden käsittelystä, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen takia päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja.

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä.

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–4)

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rikkoutuneen öljynerotuskaivon uusimisen vuoksi. Ilmoituksen mukaan maaperän puhdistetaan vain rakentamisen vaatimassa laajuudessa eikä kaivuita lähtökohtaisesti laajenneta haitta-ainepitoisen maan takia. Mahdolliset riskit ja mahdollisesti tarvittavat riskinhallintatoimenpiteet arvioidaan ilmoituksessa esitetyn mukaisesti maaperässä todettujen haitta-aineiden ja niiden pitoisuuksien perusteella. Koska alueelle on mahdollisesti jäämässä pilaantunutta maa-ainesta, on tarpeen arvioida alueelle jäävien haitta-aineiden mahdollinen kulkeutuminen alueen ulkopuolelle viimeistään loppuraportin yhteydessä tai tarvittaessa jo kunnostuksen aikana.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä. Vanhan kaatopaikan mahdollista jätetäyttöä ei tarvitse poistaa öljynerottimen vaihdon edellyttämää kunnostusta laajemmin, mutta kunnostuksen loppuraportissa on esitettävä, onko kaivu ulottunut jätetäyttöön asti.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Riskinarviointi on tehty perustuen öljynerotuskaivosta peräisin olevaan öljyhiilivetypäästöön, jonka oletetaan koostuvan pääosin raskaista jakeista. Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli kevyitä öljyhiilivetyjakeita todetaan selvästi arvioitua enemmän, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 5–6)

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen. Jäännöspitoisuusnäytteet on otettava riittävällä tiheydellä ja niiden on oltava edustavat. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi (perustelut määräykselle 7)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla voidaan tarvittaessa estää haitta-aineiden kulkeutuminen. Helposti haihtuvien ja kulkeutuvien haitta-aineiden eristystarve on tarpeen arvioida VNa:n 214/2007 mukaisen alemman ohjearvon ylittävissä pitoisuuksissa niiden haitallisten ominaisuuksien vuoksi. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 8–13)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muun altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä, jonka mukaan jäte on ensisijaisesti hyödynnettävä, tai mikäli hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on toimitettava asianmukaiseen loppukäsittelypaikkaan.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 14–15)

Pilaantuneen kaivantoveden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

Vesien johtaminen ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa. HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (perustelut määräyksille 16–18)

Ilmoituksen mukaan pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointi tehdään kunnostusalueesta erillisellä välivarastointialueella Ilmalan ratapihalla. Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että välivarastointialueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai pohja- ja pintavesien lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (perustelut määräykselle 19)

Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Ilmoituksessa esitetty haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien kohteesta kaivettujen maa-ainesten hyödyntäminen puhdistusalueella on mahdollista määräyksessä esitetyin edellytyksin.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia. Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Näin ollen haitta-ainepitoisten maakerrosten päällä tulee olla riittävä pilaantumattoman maan kerros.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 20–21)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 22–24)

Aloitusilmoitus ja tiedotus työn eri vaiheiden etenemisestä on tarpeellista viranomaisvalvonnassa. Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt kunnostustoimenpiteet.

Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 14, 16, 17, 32,134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §
Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 §
Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.