Lausuntopyyntö, Uudenmaan liiton maakuntaohjelma 2026-2029

Pormestari päätti antaa Uudenmaan liitolle Uudenmaan maakuntaohjelma 2026-2029 luonnoksesta ja sen ympäristöselostuksesta seuraavan lausunnon:

Yleiset kommentit maakuntaohjelmasta

Maakuntaohjelman 2026-2029 tavoitteet ja toimenpiteet ovat Helsingin kaupungin kannalta pääosin hyviä ja kannatettavia sekä suurelta osin yhtenäisiä Helsingin strategisten tavoitteiden kanssa. Ohjelma huomioi monipuolisesti Uudenmaan kehittämistarpeet.

Ohjelmassa esitetyt painopisteet ovat nekin kannatettavia. Painopisteiden mittarit ovat sen sijaan osin yksipuolisia, ja niitä olisi hyvä vielä jatkovalmistelussa täsmentää. Tämä koskee esimerkiksi Ympäristöviisas Uusimaa-kokonaisuutta.

Ohjelmaluonnoksessa on kuitenkin eräitä puutteita. Esimerkiksi EU-vaikuttamistyön tulisi näkyä ohjelmassa vahvemmin. Uudenmaan liitto on aluekehitysviranomainen ja EU-rahoitusta välittävä viranomainen. EU:n tuleva ohjelmakausi 2028–2034 ja siihen liittyvä valmistelu ja vaikuttaminen edellyttävät Uudenmaan liitolta priorisointia ja tiivistä sidosryhmäyhteistyötä. Edunvalvontaa Uudenmaan EU-rahoitussaannon kasvattamiseksi yhdessä eri toimijoiden kanssa on edelleen tarpeen vahvistaa. Tämän sekä kaupunkien roolin EU:n uudella ohjelmakaudella ja valmisteilla olevassa rahoituskehyksessä tulisi näkyä vahvemmin myös ohjelman Toteutus ja seuranta-osiossa. EU-vaikuttamisella on tärkeää edistää myös Uudenmaan kansainvälistä saavutettavuutta. Ohjelmassa on lisäksi hyvä painottaa muun muassa nuorisotyön merkitystä nuorten asioiden monipuolisena edistäjänä ja kulttuurin ja vapaa-ajan palveluiden merkitystä ja vaikutuksia segregaation, ja laajemmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Ohjelman toimeenpanossa tulee ottaa lisäksi huomioon, että Helsingin seudun kunnat ovat edellyttäneet lausuessaan Uudenmaan liiton talousarviosta vuodelle 2026, että Uudenmaan liitto uudistaa toimintaansa ja keskittyy lakisääteiseen ydintekemiseen. Tämä tarkoittaa talouden sopeuttamista ja jäseniltä perittävien jäsenmaksujen alentamista -10 prosenttia nykytasoon nähden.

Huomiot painopisteestä Ympäristöviisas Uusimaa

Ympäristöviisas Uusimaa-painopiste on selkeästi rakennettu ja siinä on hyvin huomioitu muun muassa elinkeinotoiminta ja ratkaisujen eri vaikutukset. Myös kestävän matkailun edistämistä on painotettu, mikä on Helsingin näkökulmasta tärkeää, samoin kuin kiertotalouden edistäminen erityisesti rakentamisessa. Kiertotalouden mukaisen liiketoiminnan edistämistä, materiaalivirtojen tarkastelua ja hyödyntämistä tulee edistää alueellisesti, jolloin vähennetään ympäristövaikutuksia ja mahdollistetaan kannattavan liiketoiminnan syntymistä. Hiilinegatiivinen kiertotalousyhteiskunta-osio on linkitetty hyvin luontotavoitteiden kanssa. Vihreän siirtymän ratkaisuissa tulee huomioida luontovaikutukset, ja samalla kehittää yrityksille kannustinjärjestelmää ekologisesti kestäville investoinneille.

Suomen ulkomaankaupasta 95 prosenttia kulkee meritse, mikä korostaa kansainvälisen saavutettavuuden ja huoltovarmuuden merkitystä. Uudenmaan liiton tulee vaikuttaa siihen, että jatkossakin Uudenmaan meriklusteri voi hyödyntää EU-rahoitusta hankkeissa, joilla nopeutetaan vihreää siirtymää. Ohjelmassa tuodaan hyvin esille, että liikenteen energiatehokkuutta edistetään digitaalisilla ratkaisuilla ja esimerkiksi vaihtoehtoisten käyttövoimien latausjärjestelmillä. Esimerkiksi raskaan liikenteen sähköistymisen edellyttämä latausinfrastruktuuri ei synny täysin markkinaehtoisesti.

Uudellamaalla luonnon köyhtymistä kiihdyttää elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen ihmistoiminnan seurauksena, erityisesti väestönkasvun aiheuttamien rakentamispaineiden vuoksi. Tämä pitää paikkansa kaupunkien kohdalla, mutta ohjelmassa tulisi paremmin tunnistaa, että koko Uudenmaan osalta merkittävin vaikutus maaekosysteemeihin tulee metsätalouden toiminnasta. Vesistöjen osalta myös maataloudella on merkittävä rooli luonnon köyhtymisessä. Osiossa mainitaan, että luontoarvojen turvaamisessa erityisesti vanhojen metsien säilyttäminen on keskeistä. Tämä ei yksin riitä, vaan metsätaloutta tulisi muuttaa luontoarvojen kannalta kestävämmäksi (esim. jatkuva kasvatus, hakkuumäärien kohtuullistaminen, talousmetsien luonnonhoito). Tällä olisi merkittävä vaikutus esim. lahopuustoa ja varjoa vaativien eliöiden ja myös virkistysarvojen osalta. Luontopositiivisuus-osiossa olisi hyvä lisäksi korostaa metsäluonnon ohella muita luontotyyppejä (soita, kallioita, perinnebiotooppeja ja vesiluontotyyppejä), joilla uhanalaisia eliöitä esiintyy ja joilla on iso rooli luonnon monimuotoisuuden heikentymisen pysäyttämisessä. Helsingin kaupunki pitää hyvänä, että lieventämishierarkia on ohjelmassa avattu ja tuotu selkeästi esille se, että haittojen vähentäminen on ensisijainen ja kompensaatio viimesijainen keino.

Ilmastonkestävä maakunta –osiossa on hyvin tunnistettu luonnon rooli ilmastokestävyyden takaamisessa ja se, että sopeutumistoimien tulee tukea myös luontoa. Kulutusperäisten päästöjen vähentämisen merkitys tulee korostumaan, kun suorat päästöt saadaan paremmin laskusuuntaan isoissa kaupungeissa ja koko maakunnassa. Kulutuksen päästöihin vaikuttaminen vaatii kuitenkin paitsi vähähiilisiä julkisia hankintoja ja kattavaa ympäristötietoisuuden lisäämistä, myös julkishallinnon esimerkkinä toimimista sekä julkishallinnon entistä tiiviimpää yhteistyötä elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin kanssa.

Liikenne aiheuttaa jo tällä hetkellä Uudellamaalla suurimman osan hiilidioksidipäästöistä. Päästöjen hillintätarve tulisi nostaa ohjelmassa selkeämmin esiin. Niiden vähentäminen vaatii sekä kansallisia toimia että alueellista yhteistyötä. On hyvä, että ohjelmassa on mainittu kaupunkilogistiikan kehittäminen vähäpäästöisemmäksi ja resurssiviisaammaksi. Tässä asiassa yhteistyö yritysten kanssa on avainasemassa. Myös liikenteen vaihtoehtoisia käyttövoimia on edelleen edistettävä ja kehitettävä. Kaupunki voi omalta osaltaan edistää näitä, mutta myös valtiolla toimilla on suuri merkitys. On tärkeää, että ohjelmassa on tuotu esiin sopeutumistoimien sosiaalinen ulottuvuus. Toimet eivät saa vahvistaa eriarvoisuutta, ja hyödyt tulee jakaa oikeudenmukaisesti. Myös luonnon hyvinvointivaikutukset on hyvin huomioitu. Ohjelmaan voisi lisätä vielä maininnan siitä, että vihreyden lisääminen ja rikastaminen myös rakennetussa kaupunkiympäristössä on terveysvaikutusten näkökulmasta tärkeää.

Painopisteen tavoitteita kuvaavat mittarit ovat jossain määrin yksipuolisia. Luonnonsuojelualueet kuvaavat vain pieneltä osin luontokadon hillintää. Vaikuttavampaa olisi, jos luonnon tilan mittarina käytettäisiin myös esim. lajistoa ja luontotyyppejä kuvaavaa indikaattoria. Ohjelmassa tulisi myös tarkentaa, tarkoitetaanko luonnonsuojelualueilla vain perustettuja luonnonsuojelualueita vai kattaako se myös esimerkiksi luonnon-suojelulain mukaiset uhanalaiset luontotyypit, jotka saavat lainsuojan vasta ELY-keskuksen tekemän rajauksen jälkeen, tai Natura-alueiden osat, joilla ei ole vielä luonnonsuojelulain mukaista statusta. Toisena mittarina ovat hiilinielut, joiden rinnalle olisi tärkeää ottaa myös hiilivarastot, joilla on yhteys luonnon monimuotoisuuteen. Tämä toisi selvää synergiaa ohjelman tavoitteiston kuvaamiseen ja olisi linjassa Hiilinegatiivinen kiertotalousyhteiskunta –osiossa kuvatun tekstin kanssa. Pelkkä hiilinielun tarkastelu vie fokuksen pois kokonaisvaltaisesta ekosysteemien hyvinvoinnin tarkastelusta. Lisäksi sivuilla 5 ja 6 esitettyihin Uudenmaan tunnuslukuihin olisi hyvä lisätä myös luontoon liittyvää sisältöä, mikä ilmentäisi myös muiden lajien ja ympäristön huomioimista ihmisen rinnalla. Sivun 7 skenaarioissa puolestaan painotetaan ilmastonmuutosta, mutta luontokatoa ei mainita eikä pohdita riittävästi skenaarioiden mahdollisissa vaikutuksissa.

Huomiot painopisteestä Innovatiivinen Uusimaa

Esitetyt linjaukset ja painopisteet kuten innovaatiotoiminnan mahdollistaminen, pk-yritysten innovaatiomahdollisuudet ja koulutustason nosto ovat Helsingin näkemyksen mukaan relevantteja. Kärkitavoitteeksi on asetettu, että Uusimaa nousee Euroopan innovatiivisemmaksi alueeksi. Nyt sijoitus on kahdeksas. Tavoite on tärkeä, mutta ohjelmassa olisi hyvä tarkastella syvällisemmin sitä, minkä vuoksi Uuden-maan sijoitus on pudonnut. Voimassa olevassa maakuntaohjelmassa tavoitteena on nostaa Uudellamaalla T&K-menojen osuus viiteen prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä (4,0 prosenttia vuonna 2023). Tässä ohjelmaluonnoksessa vastaavaa tavoitetta ei ole esitetty. Tuottavuuskasvulle tärkeiden T&K-menojen lisäys pitkäjänteisesti on edelleen välttämätöntä, mutta samalla maakunnan tulee edunvalvonnalla vaikuttaa siihen, että Suomen TKI-järjestelmä toimisi nykyistä paremmin. Esimerkiksi kansallista rahoitusta tulee kohdentaa enemmän uusien tuotteiden ja ratkaisujen kaupallistamiseen, palveluliiketoiminnan ja aineettoman pääoman kehittämiseen sekä yritysten kansainvälistymisen tukemiseen.

Määrällisten tavoitteiden lisäksi on huomattava, että tuottavuuskasvu edellyttää vahvaa perustaa, joka rakentuu muun muassa koulutusratkaisuille ja työperäisen maahanmuuton kautta saatavalle osaamiselle. Ohjelmaluonnoksessa tämä on hyvin esillä. Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen on edelleen tärkeä tavoite, sillä aloituspaikkojen määrä Uudenmaan korkeakouluissa on alimitoitettu suhteessa opiskelupaikkojen kysyntään. Ohjelmassa tulisi koulutuspaikkojen ohella tunnistaa myös jatkuvan oppimisen merkitys sekä ammattiin opiskelevien korkeakouluvalmiuksien vahvistaminen ja sen merkitys koulutustason ja tätä kautta tuottavuuden ja innovaatiokyvyn nostamisessa. Lisäksi siinä voisi korostaa myös nuorten tarpeita saada mm. monipuolisia kokemuksia työelämästä opintojensa ohella ja loma-aikoina, jotta myöhempi työelämään siirtyminen olisi sujuvampaa. Myös luovien kulttuurialojen osaaminen ja mahdollisuudet työllistäjänä tulisi nostaa esiin.

Ohjelmaluonnoksessa korostetaan aiheellisesti yhteistyön ja verkostojen vahvistamista TKI-toiminnassa. Se hyödyttää niin elinkeinoelämää, tutkimusta kuin julkista sektoriakin. Luonnoksessa todetusti innovaatioiden kehittämiseksi tarvitaan nykyistä enemmän testaus- ja kokeiluympäristöjä, joita yritykset, TKI-toimijat ja loppukäyttäjät voivat hyödyntää. Tavoitteiden toteutusvaiheeseen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota eli siihen kuinka keskeiset toimijat saadaan mukaan edistämään tavoitteita ja tuomaan toteutukseen resursseja. Kokeilut ovat keskeinen osa TKI-toimintaa ja tärkeä osa tuote- ja palvelukehitystä, mutta kokeilujen ensisijainen tarkoitus ei kuitenkaan ole levittää innovaatioita vaan tukea innovaatiokehitystyötä esimerkiksi todellisessa ympäristössä. Ohjelmaluonnoksessa kunta- ja työllisyysalueet ylittävä yhteistyö korostuu erityisesti tuotannon ja työvoiman tarpeisiin vastaamisessa. Tämän lisäksi on tärkeää, että koko Uudenmaan alueella tehtäisiin yhteistyötä, jotta ekosysteemipalvelut kehittyisivät resurssitehokkaasti. Kaupungit on hyvä tunnistaa ohjelmassa paremmin aktiivisina osapuolina kumppanuuksissa, joissa yritykset, tutkimuslaitokset ja julkiset toimijat rakentavat uusia ratkaisuja ja vaikuttavia ekosysteemejä.

Ohjelmassa tuodaan esiin suurten raidehankkeiden (Itärata, Länsirata, Lentorata ja Tallinna-tunneli) edistäminen työmarkkina-alueen laajentamiseksi ja investointien houkuttelemiseksi. Niillä voi olla merkitystä myös liikennepäästöjen vähentämisessä, mikäli ne johtavat kulkutapamuutokseen vähentäen henkilöautoliikennettä. Näistä hankkeista Lentorata on Helsingin selkeä prioriteetti.

Hyvinvoinnin ja terveysratkaisujen strategisen kärjen alle kuuluvia teemoja ovat esim. ennaltaehkäisevät terveysratkaisut ja mielen hyvinvointi. Teema kytkeytyy vahvasti elinympäristöjen terveellisyyteen ja viihtyisyyteen eli Ympäristöviisas Uusimaa -kokonaisuuteen, mitä voisi ohjelmassa korostaa.

Ohjelmaluonnoksessa esitetyt TKI-toiminnan kärjet (kestävyysratkaisut, uudistava/uudistuva ruokajärjestelmä, hyvinvointi ja terveysratkaisut, luovat alat ja murrokselliset teknologiat) sopivat hyvin yhteen Helsingin kaupunkistrategiassa esiin nostettujen kasvualojen kanssa. Kestävyysratkaisuihin tulee myös sisällyttää liikenteen päästövähentämisen kannalta keskeiset ratkaisut (esimerkiksi liikenteen sähköistyminen). Liittyen isoihin maailmanlaajuisiin haasteisiin ympäristöteemoissa älykkään erikoistumisen kärjissä tulee huomioida luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen. Muun muassa TKI-toiminnan kärjissä, kestävyysratkaisujen sisällä sekä hyvinvointi- ja terveysratkaisuissa olisi syytä mainita myös luontoratkaisut (mm. luontopohjaiset ratkaisut, luonnonarvomarkkinat). Ennallistamisasetuksen toimeenpanon myötä myös tarve erilaisille ennallistamisen ratkaisuille, osaamiselle ja yritystoiminnalle kasvaa.

Huomiot painopisteestä Onnellisten Uusimaa

Ohjelmaluonnoksen painotukset vastaavat hyvin Helsingin uutta strategiaa. Siinä on hyvin tuotu esille mm. alueen elinvoimalle tärkeät asiat kuten esimerkiksi kohtuuhintainen asuminen ja saavutettavuus sekä alueiden eriytymisen ehkäisy.

Uusimaa on Suomen kansainvälisin ja nopeimmin kasvava maakunta ja Suomen väestörakenteella on välttämätöntä luoda kannustimia työperäiseen maahanmuuttoon ja ulkomaisen työvoiman houkuttelemiseen, palkkaamiseen ja pitämiseen sekä panostaa ohjelmassa esitetysti kotoutumiseen, vieraskielisiin ja nuoriin. Tältä osin sekä ohjelmassa että toimeenpanevissa tiekartoissa tulee kuitenkin huomioida se, että vieraskielinen väestö keskittyy maakunnassa suuriin kaupunkeihin. Hyvä maakunta kotoutua –luvussa (3.2) suomen tai ruotsin kielen oppiminen ja suomalaisen kulttuurin ja sen sääntöjen ja lakien oppiminen on tunnistettu kotoutumisen kannalta merkityksellisenä. Tätä voisi täydentää tavoitteella, jonka mukaan yhdelläkään suomalaisen varhaiskasvatus- ja koulupolun käyneellä lapsella ei olisi peruskoulun päättyessä enää tarvetta S2 tai R2-opetukseen.

Uudellamaalla on enemmän työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria kuin Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Oslossa. Tämä on ilmiö, joka vaatii tarkempaa tilastollista tarkastelua ja kohdennettuja toimia sekä valtion ja kuntien yhteistyötä. Kaupungit voivat edistää nuorten työllistymistä esimerkiksi harjoittelupaikoilla ja muilla täsmätoimilla. Myös yrittäjyys voi tarjota nuorille mahdollisuuden kehittää omia ideoita, vaikuttaa omaan työhön ja kokea onnistumisia. Työtä ja hyvinvointia nuorille-osiossa olisi oleellista painottaa myös koulutuksen järjestäjien resursointia ja huomioida tältä osin etenkin kaupunkien, kuntien ja kuntayhtymien järjestämä ammatillinen koulutus, joka kantaa alueellisesti merkittävää yhteiskuntavastuuta heikot oppimisen edellytykset omaavien oppivelvollisten ja vailla toisen asteen tutkintoa olevien nuorten sekä heikossa työmarkkina-asemassa olevien aikuisten osaamisen kehittämisestä.

Lasten ja nuorten kasvavien mielenterveyshaasteiden vuoksi ohjelmassa tulisi painottaa hallintorajat ylittävien mielenterveyspalveluiden palveluketjujen toimivuutta sekä nuorisotyön merkitystä. Lisäksi ohjelmassa lasten ja nuorten liikunta- ja harrastusmahdollisuudet tulisi nähdä yksinäisyyden torjumista laa-jemmin segregaation ehkäisyn keinona, jotka tukevat kokonaishyvinvointia ja oppimiskykyä sekä takaavat turvallisten yhteisöjen olemassaolon. Toisin kuin ohjelmassa todetaan, näyttäisi kouluterveyskyselyn 2025 tulosten pohjalta lasten ja nuorten yksinäisyys kuitenkin kääntyneen koronavuosien jälkeen parempaan suuntaan: https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset

Asukkaiden hyvinvoinnin tukemisen keinoina (luku 3.1 Monimuotoinen metropolimaakunta) tulisi tunnistaa muun ohella varhaiskasvatus sekä nuorisotyö- ja kirjastopalvelut. Lisäksi ohjelmassa voitaisiin tunnistaa naapurustojen viihtyisyyden edistäminen asukkaiden hyvinvoinnille. Esimerkiksi Helsingin uusi strategia nostaa esiin viihtyisien ja yhteisöllisien naapurustojen merkityksen kaupunkilaisten hyvinvoinnille ja valmisteilla olevan HYTE-suunnitelman painopisteinä tunnistetaan mielen hyvinvointi ja osallisuus sekä mielekäs ja turvallinen arki. Turvallisuutta vahvistavina tekijöinä tulisi mainita mm. syrjäytymisen ja rasismin ehkäisyn lisäksi myös alueiden negatiivisen segregaatiokehityksen ehkäisy. Helsingissä alueiden sosioekonominen eriytyminen näkyy selvimmin lapsiperheiden kohdalla ja kasvuympäristön turvallisuudessa nähdään alueellisia eroja. Tavoitteena tulee olla, että myöskään terveyserot asuinalueiden ja väestöryhmien välillä eivät saa kasvaa.

Osiossa ei mainita lainkaan ikääntyvien palveluita tai haasteita. Ikääntyneiden yksinäisyys on kasvava ongelma mm. pääkaupunkiseudulla. Myöskään päihdetyötä tai päihteiden lieveilmiöitä ei ohjelmassa tunnisteta. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla uusien huumeiden aiheuttamat voimakkaat lieveilmiöt ja niistä aiheutuvat turvallisuushuolet korostuvat tällä hetkellä erityisen paljon. Myös asunnottomuuden poistamisen työ vaatii nyt erityistä huomiota. Nämä tulisi ohjelmassa tunnistaa selkeästi.

Painopisteen mittareina voisivat olla mm. yleinen koettu elämänlaatu (työikäiset ja ikääntyneet/Terve Suomi) sekä lasten ja nuorten tyytyväisyys elämään (kouluterveyskysely).

Kommentit ympäristöselostuksesta

Maakuntaohjelma sisältää painopisteitä koskevia tavoitteita, mutta ei toimenpiteitä niiden tavoittamiseksi. Ohjelma voi toteutua monella eri tavalla, joten vaikutusten toteutumiseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä.

Vaikutusten arvioinnin mukaan Ympäristöviisas Uusimaa -painopisteen ja Innovatiivinen Uusimaa -painopisteen toteutumisella olisi myönteistä vaikutusta ilmanlaatuun. On huomioitava, että ilmanlaadun raja-arvot tulevat kiristymään ja myös Uudellamaalla tulee varautua niiden ylityksiin. Erityisesti tiiviissä kaupunkiympäristössä katupöly tulee olemaan jatkossakin haaste. Myös puunpoltosta syntyvät hiukkaset sekä ultrapienet hiukkaset vaikuttavat hengitysilmaan.

Ympäristöselostuksen mukaan Uudellamaalla liikennemelulle altistuu iso joukko ihmisiä. Vaikutusten arviointia ei ole tehty melutilanteen osalta. On hyvä huomioida, että kaavoituksella pystytään vaikuttamaan uusien alueiden meluolosuhteisiin, mutta Uudellamaalla on runsaasti jo olemassa olevaa asutusta liikennemelualueella. Melulle altistumisen vähentäminen vaatii useita muita keinoja. Yleisten alueiden, kuten aukioiden, puistojen ja muiden viheralueiden, ääniympäristöön tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, sillä ne ovat tiivistyvässä ympäristössä asukkaiden tärkeitä virkistymis- ja rentoutumispaikkoja.

Skenaario-osiossa tulisi painottaa enemmän luontokatoa. Nyt se jää samalla tavalla hieman vajavaiseksi kuin Ratkaisujen Uusimaa-maakuntaohjelmassa.

Luonnoksessa painotetaan metsien pirstoutumisen aiheutuvan rakentamispaineesta. Myös avohakkuilla on kuitenkin merkittävä rooli metsälajien uhanalaistumisessa, sillä avohakkuut hävittävät koko metsän peitteisyyden. Tällä on vaikutusta esimerkiksi marjoihin ja niitä syöviin eläimiin, jotka katoavat alueelta. Tämä tulisi nostaa paremmin esiin.

Muut mahdolliset kommentit

Ohjelmassa voisi korostaa, että kestävyyden, innovaatioiden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan monipuolista ymmärrystä maailmasta ja sen ilmiöistä, jotta pystytään laaja-alaisessa yhteistyössä ratkaisemaan monimutkaisia haasteita ja luomaan kestävää hyvinvointia. Ohjelmassa tulisi myös tuoda esiin, miten se linkittyy Suomen aluekehittämispäätöksen painopisteisiin.

Toteutus ja seuranta-osiossa tulisi painottaa, että aluekehitysvarat ja kilpailtu EU:n TKI-rahoitus täydentävät toisiaan. Molempia tarvitaan, jotta luodaan vahva perusta osaamiselle, huippututkimukselle sekä uusille innovaatioille.

EU:n ohjelmakauteen liittyen ohjelmassa tulee nostaa esiin, että myös kaupunkien tulee voida osallistua nk. kansallisen ja alueellisen kumppanuussuunnitelman suunnitteluun ja toimeenpanoon, jotta koheesiopolitiikan perusperiaatteet (monitasoinen hallintomalli, kumppanuus ja subsidiariteettiperiaate) tulevat huomioiduiksi uudella ohjelmakaudella. Valtaosalla suunnitelman erityistavoitteista on kaupunkikytkös, mikä korostaa tarvetta kaupunkien osallistamiseen jo erityistavoitteita valittaessa. Kumppanuussuunnitelmiin tulisi sisällyttää kaupunkiosio, joka valmisteltaisiin tiiviissä yhteistyössä kaupunkien kanssa. Erityisesti kestävän vaurauden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alatavoitteet ovat vahvasti sidoksissa kaupunkien toimintaan. Näihin tavoitteisiin tulee osoittaa riittävät varat. Komissio on ehdottanut suunnitelmiin 43 prosentin korvamerkintää ilmasto- ja ympäristömenoihin sekä 14 prosentin korvamerkintää sosiaaliseen osallisuuteen. Pitkäjänteisen ja vaikuttavan kaupunkikehittämisen varmistamiseksi on kuitenkin oleellista, että kaupunkien työhön osoitetaan tulevallakin ohjelmakaudella riittävä EU-rahoitus. Tämän tavoitteen toteutumiseksi tarvitaan jatkossakin erityisesti korvamerkintä EAKR-varoista myös 2028–2034 kaudelle (nykyisin 8 prosenttia). On otettava huomioon, että kaupungit ovat etulinjassa niin ilmasto- ja luontotyössä kuin myös segregaation, syrjäytymisen, kotoutumisen ja työllistymisen ratkaisemisessa.