Niittyjen ja maisemapeltojen luonnonhoidon periaatteet

Kaupunkiympäristölautakunta päättää hyväksyä Luonnonhoidon periaatteet – osa 2: Kedot, niityt ja maisemapellot ohjeellisena noudatettavaksi.

Lautakunta päättää myös, että niittyjen ja maisemapeltojen hoitoa ohjaavat työohjeet päivitetään luonnonhoidon periaatteiden osan 2:n Kedot, niityt ja maisemapellot mukaisiksi vuorovaikutteisesti vuoden 2026 loppuun mennessä.

Periaatteiden päivitys ja rajaus

Niittyjen ja maisemapeltojen hoidon periaatteita on ohjannut Helsingin luonnonhoidon linjauksen tavoitteet, jotka hyväksyttiin kaupunginhallituksessa 8.2.2010 ja yleisten töiden lautakunnassa 18.10.2011. Vanhentunut linjaus päätettiin päivittää osissa, joista ensimmäinen osa nimeltään metsien hoidon periaatteet hyväksyttiin kaupunkiympäristölautakunnassa 18.6.2024.

Nyt käsiteltävä toinen osa koskee ketoja, niittyjä ja maisemapeltoja. Myöhemmin laadittava kolmas osa koskee pienvesiä eli puroja, lampia, ojia sekä luonnonvaraisia hiekkarantoja ja ruovikoita.

Kaupunkiympäristön toimialalle kuuluu ketojen, niittyjen ja maisemapeltojen suunnittelu, kunnossapito ja kehittäminen. Rannikko- ja saaristoalueilla sekä liikuntapuistoissa ketojen ja niittyjen kunnossapitovastuuta on myös kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla.

Ketojen, niittyjen ja maisemapeltojen hoidon periaatteet ohjaavat yleistasoisesti seuraavia kaupunkiympäristön toimialan vastuutehtäviä: yleisten alueiden ja luonnon- ja maisemanhoidon suunnitelmien laadintaa ja toteutusta, rakennetun ympäristön niittyjen ja ketojen suunnittelua ja kunnossapitoa, arvokkaiden niittyjen ja ketojen hoitoa ja kehittämistä sekä maisemapeltojen viljelyn suunnittelua ja toteutusta.

Periaatteiden tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumista edistetään päivittämällä ketojen, niittyjen ja maisemapeltojen hoidon työohje periaatteiden hyväksymisen jälkeen. Uudistettavassa työohjeessa selkeytetään edellä mainittujen tehtävien prosesseja ja niiden sujuvuutta.

Ketojen, niittyjen ja maisemapeltojen luonnonhoidon periaatteet koskevat Helsingin kaupungin omistamia ja hoidossa olevia alueita Helsingin kuntarajojen sisäpuolella. Periaatteet eivät siis koske ulkokuntien alueilla sijaitsevia Helsingin kaupungin omistuksessa olevia niittyjä tai peltoja. Periaatteet eivät myöskään koske luonnonsuojelualueita, joille on omat hoito- ja käyttösuunnitelmansa. Helsingillä ei ole taloudellisia tuottotavoitteita omistamilleen ja hoitamilleen maisemapelloille.

Taustaa

Kaupunkiympäristölautakunta totesi päätättäessään 20.4.2021 Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmasta 2021–2028, että on tarpeen päivittää sekä luonnonhoidon linjaus että luonnonhoidon työohjeet vastaamaan nykyisiä kaupungin monimuotoisuustavoitteita.

Vaikka monilta osin luonnonhoidon linjauksen ja työohjeen sisällöt ovat edelleen käyttökelpoisia, kohdistuu Helsingin viheralueille uusia tavoitteita, joilla pyritään vastaamaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen.

Helsingin kaupunkistrategia 2025–2029 linjaa, että luonnon ja sen monimuotoisuuden suojelu ovat Helsingin ympäristöpolitiikan kulmakiviä. Kaupunginhallituksen vuonna 2024 hyväksymässä Helsingin ympäristönsuojelun tavoitteet 2040 -kokonaisuudessa asetetaan tavoitteeksi lisätä paahteisia olosuhteita kestäviä niittyjä ja hulevesiä hallitsevia viherrakenteita, kuten puistoja.

Ketojen, niittyjen ja maisemapeltojen hoidon periaatteet laadittiin vuoden 2025 aikana sekä kaupunkiympäristön toimialan että kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan yhteistyönä. Periaatteita valmisteltiin myös tiiviissä vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa, ja valmistelussa olivat mukana kaupunkiympäristön toimialan vuorovaikutusasiantuntijat.

Helsingissä sekä luonnonniittyjä että eri aikoina ihmistoiminnan seurauksena syntyneitä niittyjä ja peltoja. Yhdessä ne muodostavat Helsingin niittyverkoston. Niittyjä ja maisemapeltoja on yhteensä runsaat tuhat hehtaaria. Näistä hoidon piirissä on noin 700 hehtaaria.

Luonnonniittyjä on rannoilla ja kallioilla on kuivia ketoja, joilla ympäristöolosuhteet säilyttävät avoimuuden ilman ihmisen vaikutusta. Nekin vaativat kuitenkin hoitoa, kuten roskien poistoa, haitallisten vieraslajien torjuntaa ja kulunohjaamista säilyäkseen edustavina luontotyyppeinä. Helsingissä nämä kohteet ovat yleensä pienialaisia ja sijaitsevat hajallaan eri puolilla kaupunkia.

Suurin osa Helsingin niityistä ja kaikki pellot ovat kulttuurivaikutteisesti syntyneitä, ja ne vaativat säännöllistä hoitoa pysyäkseen avoimina ja säilyttääkseen erilaisten elinympäristöjen monimuotoisuuden.

Kaupungin viljelyssä olevia maisemapeltoja on noin 270 hehtaaria. Laajimmat yhtenäiset maisemapellot sijaitsevat Haltialassa, Tuomarinkylässä ja Niskalassa. Nämä alueet kuuluvat kulttuurihistoriallisesti merkittävään Vantaanjokilaakson viljelymaisemaan, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Laajojen, yhtenäisten peltoalueiden merkitys on suuri myös muun muassa avointen alueiden lintujen pesimäalueina ja muuttolintujen levähdysalueina.

Helsingissä on perinteisen maatalouden muovaamia, luontoarvoiltaan erityisen rikkaita perinnebiotooppeja, joita on saatu säilymään säännöllisen hoidon avulla. Noin neljäsosa Suomen uhanalaisista lajeista on perinnebiotooppien, kuten ketojen, niittyjen, nummien, hakamaiden ja metsälaitumien lajeja. Perinnebiotooppeja ja muita arvokkaita niittykohteita, kuten Helsingille tyypillisiä linnoitteiden niittyjä, hoidetaan yleensä käsityövaltaisesti. Näitä arvoniityiksi luokiteltuja kohteita on hoidossa noin 40 hehtaaria.

Helsingissä hoidon piirissä on niittyjä ja niittymäisiä alueita viljelykäytöstä poistuneilla pelloilla, laitumilla, kesannoilla, maa- ja merilinnoitusalueilla, katujen ja väylien pientareilla, puistoissa ja täyttömäillä.

Kylvämällä ja istuttamalla perustettuja niittyjä kutsutaan uusniityiksi. Helsingissä uusniittyjä on perustettu osana puistoja ja katuvihreää esimerkiksi raitiolinjojen varsille ja täyttömäille, kuten Vuosaarenhuipulle. Eri aikakausien uusniityt tarjoavat elinympäristöjä myös monille uhanalaisille perinnebiotooppien lajeille.

Valtaosaa heinävaltaisista niityistä hoidetaan niittämällä koneellisesti kerran kasvukaudessa ja jättämällä niittojäte korjaamatta.

Periaatteiden keskeinen sisältö

Keskeistä niittyjen ja maisemapeltojen hoidon periaatteissa on turvata hoidon ja viljelyn jatkuvuus sekä parantaa hoidon laatua uusia menetelmiä hyödyntäen. Hoidossa olevien niittyjen kokonaispinta-alan laajentamisen sijaan tavoitteena on luontoarvojen lisääminen paikallisesti ja niittyverkoston yhteyksien vahvistaminen. Niittämällä, laiduntamalla, viljelemällä ja arvokkaiden kulttuuriympäristöjen avoimia maisemia ennallistamalla säilytetään ja vahvistetaan niittyjen ja maisemapeltojen luonto-, kulttuuri- ja maisema-arvoja. Tavoitteena on hoidon tietopohjan kehittäminen ja yhteistyö käyttäjien kanssa. Niittyjen ja maisemapeltojen merkitystä ilmastonmuutokseen varautumisessa ja torjumisessa sekä vesiensuojelussa tuetaan.

Niittyjen ja maisemapeltojen hoitoa ohjaa yhdeksän periaatetta. Jokaisessa periaatteessa kuvataan tärkeimmät tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarvittavat keskeisimmät toimenpiteet. Periaatteiden tausta esitetään tiivistetysti jokaisen periaatteen yhteydessä.

Periaatteet

• Kerätään tietoa niittyjen ja maisemapeltojen arvoista ja vaalitaan niitä
• Ylläpidetään niittyjen ja maisemapeltojen maisemaa, kulttuuriympäristöjä ja virkistysalueita
• Vahvistetaan niittyverkostoa
• Lisätään niittyjen ja maisemapeltojen luontoarvoja
• Hyödynnetään niittyjä ja maisemapeltoja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja vesiensuojelussa
• Torjutaan haitallisia vieraslajeja
• Säilytetään maisemapeltojen ydinalueet viljelyssä tai laitumina
• Viljellään maisemapeltoja monipuolisesti uudistavan viljelyn menetelmin
• Viestitään niityistä ja maisemapelloista ja niiden hoidosta

Keskeisiä toimenpiteitä periaatteiden saavuttamiseksi ovat muun muassa seuraavat:

• Helsingille ominaisimmat arvokohteet tunnistetaan ja niiden hoidon säilyminen varmistetaan laatimalla arvokkaille kohteille luonto-, maisema- ja kulttuuriarvoja tukeva hoitosuunnitelma. Jo tunnistettuja arvokkaita kallioketoja ja rantojen niittyjä otetaan suunnitelmallisen hoidon piiriin. Niittyjä ja maisemapeltoja hyödynnetään ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja vesiensuojelussa. Perustamalla uusniittyjä tiiviiseen kaupunkirakenteeseen lisätään läpäiseviä ja haihduttavia pintoja. Maisemapeltojen maaperän hiilensidontaa ja vedenpidätyskykyä parannetaan viljelymenetelmillä, joissa huomioidaan maaperän kasvukunto, vesien suojelu ja ekosysteemi kokonaisvaltaisesti. Säilytetään maisemapeltojen yhtenäiset ydinalueet Haltialassa, Tuomarinkylässä ja Niskalassa viljelyssä tai laitumina.
• Luonnon monimuotoisuutta vahvistetaan tavoitteellisesti maaperä, kasvilajisto ja eläimistö huomioiden. Niittyverkoston yhteyksiä parannetaan kehittämällä pientareiden ja uusniittyjen hoitoa ja perustamalla paahteisia olosuhteita kestäviä uusniittyjä. Puistoista ja katuvihreästä tunnistetaan myös kohteet, joissa nurmikoita voidaan muuttaa niityiksi. Niittyverkoston niittykeskittymät säilytetään ja arvokkaita niittyalueita laajennetaan niiden lähiympäristöjä kunnostamalla. Tunnistetaan kohteet, joiden hoitoa kehittämällä ja niittojätteen keräämisellä lisätään todennäköisemmin luontoarvoja. Niittämisessä huomioidaan oikea-aikaisuus ja eläimistö. Niitty- ja maisemapeltojen reunavyöhykkeiden hoitoa pensastoisina kehitetään. Luonnon monimuotoisuutta tuetaan myös torjumalla haitallisia vieraslajeja. Haitallisten vieraslajien torjunnassa priorisoidaan arvoniittyjä, luonnonsuojelualueita ja arvokkaita kasvikohteita.
• Asukkaille viestitään niittyistä ja maisemapelloista sekä niiden hoidosta. Tiedon tarjontaa Helsingin niittyjen merkityksestä ja kestävästä virkistyskäytöstä lisätään sekä maastossa että kaupungin verkkosivuilla. Asukkaille kerrotaan, miten toimimalla niittyjen ja maisemapeltojen arvot säilyvät.

Vuorovaikutus ja osallistaminen

Asukasvuorovaikutus ja sidosryhmäyhteistyö

Vuorovaikutuksen tavoitteena oli kerätä periaatteiden määrittelemiseksi näkemyksiä tavallisilta kaupunkilaisilta, järjestöjen edustajilta sekä alan asiantuntijoilta tutkimuslaitoksista ja yliopistoista.

Periaatteita valmisteltiin tiiviissä yhteistyössä seuraavien tahojen kanssa: Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy), WWF, Luontoliitto, Suomen ympäristökeskus (Syke), Suomen Hyönteisseura, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry., Helsingin kaupunginosayhdistykset (Helka) ja Helsingin yliopisto.

Alkuvaiheessa kartoitettiin asiantuntijoilta uusinta tutkimustietoa niittyjen ja peltojen hoidosta ja pyydettiin eri järjestöiltä näkemyksiä periaatteissa huomioitavista asioista. Tutkijatapaaminen pidettiin 12.5.2025 ja järjestöille suunnattu aloitustapaaminen 20.5.2025. Keskustelua jatkettiin 18.8.2025 ja 25.8.2025 järjestetyillä maastokäynneillä, joista toinen oli suunnattu sidosryhmille ja toinen oli kaikille avoin. Periaatteiden päivityksestä tiedotettiin kaupungin verkkosivuilla, jossa myös mainostettiin 18.8.–7.9.2025 välisenä aikana avoinna ollutta verkkokyselyä. Sen avulla asukkaat pystyivät kertomaan näkemyksensä niittyjen ja maisemapeltojen käytöstä ja hoidosta Helsingissä.

Periaatteita muokattiin saadun palautteen perusteella. Sidosryhmille pidettiin 21.10.2025 työpaja, jossa periaatteita työstettiin yhdessä. Tämän jälkeen sidosryhmille tarjottiin vielä mahdollisuutta jättää kannanottoja viimeistellystä luonnoksesta 2.12.–7.12.2025.

Asukkaiden ja sidosryhmien vaikutus periaatteisiin

Sidosryhmätyöpajoissa ja maastokävelyillä nousi esiin monimuotoisuuden tukemisen tärkeys niin kasvit kuin muutkin eliöt huomioiden. Hoidossa on tärkeää ottaa käyttöön monimuotoisuutta tukevat toimintatavat ja ottaa huomioon niittämisen oikea-aikaisuus. Myös laidunnuksen lisäämistä toivottiin, vaikka ymmärrettiinkin, että kaupunkiolosuhteissa laidunnus ei sovi kaikkialle. Kaupungilta toivottiin nykyistä aktiivisempaa viestintää maisemapeltojen ja niittyjen monista arvoista. Vaikka niittyjä toivottiin lisää erityisesti tiiviiseen kantakaupunkiin, niin keskusteluissa nousi esiin myös nurmikoiden tärkeys leikki-, oleskelu- ja pelialueina.

Asukaskyselyyn vastasi 234 henkilöä. Vastanneet kertoivat käyttävänsä niittyjä ja maisemapeltoja aktiivisesti. Merkittävimpiä syitä olivat kauniit maisemat ja näkymät, luonnon tarkkailu sekä urheilu ja liikunta. Kun vastaajilta kysyttiin, mitä tekoja tai toimenpiteitä Helsingin kaupungin haluttaisiin tekevän niityillä ja maisemapelloilla, toivottiin erityisesti arvokkaiden niittykohteiden suojelua, nurmikoiden muuttamista niityiksi ja haitallisten vieraslajien torjuntaa. Monet vastaajat toivoivat lisää niittyjä ja kertoivat niittyjen tuovan iloa, rauhaa ja henkistä hyvinvointia arkeen.

Alkuvuoden ja kesän sidosryhmätilaisuuksista, maastokävelyistä ja kyselystä saatuja näkemyksiä otettiin huomioon periaatteiden luonnosversiossa, jota työstettiin vielä yhdessä lokakuun työpajassa. Työpajan jälkeen periaatteita muotoiltiin selkeämmiksi. Sisältöön nostettiin vahvemmin esiin palautteessa toivottua ilmastotavoitteiden kirjaamista ja konkreettisia tavoitteita luontokadon pysäyttämiseen.

Sidosryhmiltä saatiin 2.–7.12.2025 yhteensä seitsemän kannanottoa. Kannanotoissa nostettiin esiin termien selitysten tarkentamistarve, avointen ja puoliavointen elinympäristöjen lintujen parempi huomioiminen, uusniittyjen tärkeys rakennetussa ympäristössä, arvokkaiden kohteiden kartoittamisen ja viestinnän merkityksen korostaminen. Suuri osa kannanotoista pystyttiin huomioimaan periaatteissa. Yksityiskohtaisempi kuvaus vuorovaikutuksesta ja osallistamisesta, valmistelutyön aikana saadusta palautteesta ja siihen annetuista vastineista on liitteessä 3.

Toimivalta

Helsingin kaupungin hallintosäännön 16 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, ellei toimivallasta ole muutoin säädetty tai määrätty, kaupunkiympäristölautakunta päättää yleis- ja asemakaavoituksen, liikenne- ja katusuunnittelun sekä muun maankäytön ohjaamisesta.

Tiedoksianto

Päätös toimitetaan yleistiedoksiantona, koska vastaanottajia on yli 30 tai henkilöiden lukumäärää ei tiedetä.

Asiakirjan nähtäville asettamisesta ilmoitetaan viranomaisen verkkosivuilla.

Detta beslut publicerades 23.02.2026

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §