Lausunto Uudenmaan liitolle luonnoksesta Uudenmaan ilmastonmuutoksen sopeutussuunnitelmaksi

Pormestari antoi Uudenmaan liitolle luonnoksesta Uudenmaan ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmaksi seuraavan lausunnon:

Yleiset kommentit

Sopeutumissuunnitelma luonnoksen tavoitteet ovat maakuntatasolle sopivia ja kattavat laajasti Uudenmaan erityispiirteet. Suunnitelman funktio jää kuitenkin epäselväksi: ohjaako se liiton omaa toimintaa, sidosryhmiä vai toimiiko se pikemminkin oppaana kunnille ja muille toimijoille? Jos kyseessä on enemmän suosituksia esittelevä asiakirja, olisi opas osuvampi nimitys. Lisäksi toimeenpanon edellytykset – vastuutahot, resurssit ja aikataulut – puuttuvat lähes kokonaan, mikä heikentää suunnitelman uskottavuutta. Suunnitelmassa tulisi kuvata selkeästi Uudenmaan liiton rooli sopeutumisessa ja sopeutumissuunnitelman funktio.

Suunnitelmassa tulisi kuvata selkeästi Uudenmaan liiton rooli sopeutumisessa ja sopeutumissuunnitelman funktio. Suunnitelmassa ei kuitenkaan tule esittää sellaisia toimenpiteitä tai tavoitteita, jotka ajatellaan velvoittavasti sitovan alueen kuntia. Alueen kunnilla on keskeinen rooli ilmastomuutokseen sopeutumiseen varautumisessa ja käytettävissä olevien resurssien oikeassa kohdentumisessa. Suunnitelmassa ei näin ollen tulisi rajoittaa alueen kuntien liikkumavaraa.

Uudenmaan kunnat ovat erisuuruisia ja eri vaiheissa sopeutumisen suhteen. Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat jo pitkään olleet edelläkävijöitä sopeutumisessa, ja monilla kunnilla on omat suunnitelmansa. Maakunnallinen suunnitelma on arvokas, mutta sen suhdetta kuntien ja muiden sidosryhmien omiin suunnitelmiin tulee selventää. Kohderyhmä ja vaikutukset asukkaisiin olisi hyvä tuoda esiin jo johdannossa.

Suunnitelman luvussa 4 käsitellään jalkautusta ja seurantaa, mutta konkreettinen kuvaus puuttuu. On epäselvää, miten toimenpiteiden toimeenpano ja vaikuttavuuden seuranta järjestetään. Maakunnan liiton rooli seurannassa ja toimeenpanossa tulee määritellä tarkemmin: mihin toimenpiteisiin liitto voi itse vaikuttaa ja miten se edistää muiden toimijoiden toimia.

Suunnitelmasta puuttuu kiireellisyyden tuntu. Tekstissä annetaan ymmärtää, että vaikutukset tapahtuvat vasta tulevaisuudessa, vaikka monet kustannukset ja riskit voivat realisoitua jo lähivuosina. Ennakoivat toimet tulisi nostaa vahvemmin esiin. Lisäksi sopeutumisen määritelmä kaipaa tarkennusta: jos ilmastonmuutoksen hyötyjä mainitaan, ne tulee osoittaa konkreettisesti ja suhteuttaa haittoihin. Esimerkiksi pidentyneen kasvukauden hyötyjä ei ole todennettu, eikä ilmastonmuutosta tule esittää yksipuolisesti hyödyllisenä ilmiönä.

Yksityiskohtaisemmat kommentit sisällöstä (suunnitelman kohdat 2-4)

Suunnitelmassa on ansiokkaasti nostettu esiin oikeudenmukaisuuden kysymys. Oikeudenmukaisuuden käsittely jää kuitenkin yleiselle tasolle, eikä se ulotu konkreettisesti toimenpidekokonaisuuksiin. Olisi tärkeää, että oikeudenmukaisuutta arvioidaan jokaisen toimintalinjauksen ja sopeutumistoimen tasolla. Mikäli jokin toimenpide lisäisi epäoikeudenmukaisuutta tai kasvattaisi tiettyjen ihmisryhmien haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksille, tulisi esittää myös korjausratkaisuja. Suunnitelmassa todetaan esimerkiksi, että “Jokaisella tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa omaan elinympäristöönsä ja suojautua ilmastonmuutoksen negatiivisilta vaikutuksilta. Samalla tulisi varmistaa, että myös heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tarpeita kuullaan ja niihin voidaan vastata riittävällä tavalla” (s. 6). Tämä tavoite on kannatettava, mutta sen toteuttaminen jää epäselväksi.

Toinen lähtökohta ja päämäärä suunnitelmassa on kokonaisturvallisuus. On hyvä, että turvallisuus nostetaan merkittäväksi sopeutumisen tavoitteeksi ja horisontaaliseksi teemaksi. Kokonaisturvallisuuden rinnalla tulisi kuitenkin painottaa myös arjen turvallisuutta ja yksilön näkökulmaa. Kokonaisturvallisuus ja huoltovarmuus voidaan nähdä sopeutumisen reunaehtoina: jos ne eivät ole hallinnassa, ei sopeutuminenkaan onnistu.

Suunnitelmalla on kunnianhimoinen visio ilmastonkestävästä Uudestamaasta vuoteen 2030 mennessä. Lausunnon näkökulmasta on kuitenkin epäselvää, koskeeko visio kaikkia maakunnan kuntia, myös Helsinkiä, ja mitä ilmastonkestävyydellä tarkalleen tarkoitetaan. On myös syytä arvioida realistisesti, voidaanko suunnitelman toimenpiteillä saavuttaa ilmastonkestävyys viidessä vuodessa ja millä perusteella tämä on arvioitu.

Suunnitelmassa todetaan lisäksi, että tavoitteena on löytää monihyötyisiä ratkaisuja, jotka tuottavat samanaikaisesti hyötyjä luonnolle, taloudelle, terveydelle ja yhteiskunnalle kokonaisuudessaan (päämäärä 3, s. 9). Onko edes mahdollista löytää ratkaisuja, jotka tuottavat kaikki nämä hyödyt samanaikaisesti? On myös syytä pohtia, miksi sopeutumisen pitäisi aina olla monihyötyistä – hylätäänkö ratkaisut, jotka eivät tuota muita hyötyjä? Lisäksi vaikuttavuuden näkyväksi tekeminen on keskeistä, mutta se puuttuu suunnitelmasta.

Yleisesti toimintalinjauksissa on tunnistettu monia hyödyllisiä toimenpiteitä, mutta suunnitelman toimenpiteiden toteutus ja seuranta jäävät epäselviksi. Vastuut, aikataulut ja resurssit puuttuvat, mikä tekee toteutumisesta epävarmaa. On tärkeää selventää, ovatko toimet suosituksia vai velvoittavia, kuka niistä vastaa ja kenelle edistymisestä raportoidaan. Jos oletuksena on, että sopeutuminen on jo osa toimijoiden normaalia työtä, tämä tulisi todeta selkeästi. Muussa tapauksessa suunnitelmaan olisi lisättävä prosessit, joilla varmistetaan toimenpiteiden eteneminen suunnittelusta päätöksentekoon ja toteutukseen.

Koska aikajänne on lyhyt, toimenpiteiden käynnistäminen tulisi aloittaa välittömästi. Useissa toimenpiteissä ”huomioiminen” on kuitenkin varsinainen tekeminen, mikä ei välttämättä riitä tavoitteiden ja konkretian saavuttamiseen. Myös maakunnan liiton rooli toimeenpanossa ja seurannassa tulee määritellä riittävän tarkasti.

Toimintalinjaus 12:n (rakentamisen ja maankäytön ohjaus ilmastoriskien vähentämisen) alla kuvatun toimen 39 (tiedon hyödyntäminen ilmastoriskeistä ja haavoittuvuuksista uusien alueiden kaavoittamisessa) tarkemmat toimenpiteet eivät ole linjassa esitetyn toimen kanssa. Tarkemmissa toimenpiteissä esitetään sellaisia alueen maankäyttöä ohjaavia toimenpiteitä, jotka saattavat vaikuttaa arvaamattomasti maankäytön suunnitteluun eri kaavatasoilla.

Toimen 39 alla olevissa toimenpiteissä tulisi keskittyä tiedon tuottamiseen ja työkalujen kehittämiseen rakentamisen ohjaamisen tueksi. Sopeutumissuunnitelmassa ei tule esittää sellaisia toimenpiteitä, jotka rajoittavat alueen maankäytön mahdollisuuksia. Alueen kunnille tulisi mahdollistaa maankäytön ohjaaminen jatkossakin kunnan omasta näkökulmasta tarkoituksenmukaisilla tavoilla.

Edellä mainittuja kohtia ehdotetaan muutettavan seuraavasti:
- Sopeutumissuunnitelma keskeinen rooli on tuottaa tietoa maakuntakaavan valmistelun tueksi. Maakuntakaavan valmistelussa tulee tukeutua vakiintuneisiin prosesseihin. Kaavan valmistelun tueksi pitää tuottaa kokonaisvaltaisesti tietoa myös muilta osa-alueilta. Sopeutumissuunnitelman rooli ei saa olla liian määrittelevä.
- Mahdollistetaan alueen kunnille mahdollisuus hyödyntää erilaisia työkaluja ja keinoja (esim. maankäyttömaksut ja maapolitiikan keinot) rakentamisen suuntaamiseen jo rakennettuihin tai vähemmän haavoittuviin alueisiin. Selvitetään oikeudenmukaisia kompensaatiokeinoja maankäytön rajoituksille sopeutumistoimien yhteydessä.

Toimintalinjauksessa 15 mainitaan asumisen ilmastokestävyyden kannalta tehostettavia tekijöitä, mutta ei tehdä erotusta passiivisten ja aktiivisten keinojen välillä tai oteta kantaa siihen, mitä näistä tulisi ensisijaisesti edistää. Keinojen erottelematta jättäminen voi johtaa merkittäviin tulkinnallisiin eroihin esimerkiksi siten, että keskitytään vain aktiivisiin toimenpiteisiin, jolloin monihyötyisyyttä tuottavien passiivisten keinojen tunnettavuus kärsii.

Suunnitelman jalkautuksesta ja seurannasta ei muodostu selkeää kuvaa. On epäselvää, miten toimenpiteet viedään käytäntöön, kuka vastaa niiden toteutuksesta ja millä aikataululla. Ilman konkreettista kuvausta toimeenpanon prosessista suunnitelma jää helposti ohueksi ja sen vaikuttavuus heikkenee.

Maakunnan liiton rooli sopeutumisessa

Uudenmaan liitto voi merkittävästi edistää maakunnan toimijoiden sopeutumistyötä vahvistamalla yhteistyötä, tietopohjaa ja strategista ohjausta. Seuraavat toimet olisivat tässä keskeisiä:

Tietotuotanto ja yhteistyö riskien hallinnassa

o Liitto voi vahvistaa alueen toimijoiden sopeutumistyötä tuottamalla tietoa ja analyysejä sekä kehittämällä yhteistyötä mm. vakuutusyhtiöiden kanssa, mikä tukee riskienhallintaa ja taloudellista sopeutumista.

o Maakunnan toimijoiden käyttöön tulee tuottaa ja jakaa ajantasaisia riskitietoja, kuten riskikarttoja, jotka tukevat päätöksentekoa ja varautumista alueella.

o Liitto voi tarjota konkreettisia suosituksia eri sektoreille sopeutumisen edistämiseksi sekä luoda yhteisiä toimintamalleja, jotka tukevat koko maakunnan varautumista.

o Maakunnan toimijoiden yhteen tuominen sopeutumisen ympärille vahvistaa tiedonvaihtoa, yhteistyötä ja yhteistä oppimista. Liitto voi toimia verkostojen kokoajana ja koordinoijana.

Vaikuttaminen lainsäädäntöön

o Uudenmaan liitto voi tuoda maakunnan näkökulmia esille valtakunnallisessa keskustelussa ja vaikuttaa lainsäädäntöön, jotta säädökset tukevat alueellista sopeutumista.

Kytkeminen Visio-maakuntakaavaan

o Sopeutumissuunnitelma keskeinen rooli on tuottaa tietoa maakuntakaavan valmistelun tueksi. Maakuntakaavan valmistelussa tulee tukeutua vakiintuneisiin prosesseihin. Kaavan valmistelun tueksi pitää tuottaa kokonaisvaltaisesti tietoa myös muilta osa-alueilta. Sopeutumissuunnitelman rooli ei saa olla liian määrittelevä.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Helsingissä

Helsingin kaupungin ilmastonmuutokseen sopeutumisen työ toteutetaan laaja-alaisesti ja läpileikkaavasti eri toimialoja osallistaen. Kaupungin lähestymistapa perustuu riskien tunnistamiseen ja haavoittuvimpien ihmisryhmien priorisointiin (kuten lapset, nuoret, iäkkäät ja pitkäaikaissairaat). Ilmastonmuutokseen sopeutumisen vaaratekijöiden riskikuvaa tarkennetaan johdonmukaisesti, ja erityistä huomiota kiinnitetään sään ääri-ilmiöihin varautumiseen, kuten rankkasateisiin, merenpinnan nousuun ja kuumuuteen.

Sopeutumistoimenpiteet ovat mukana Helsingin kaupunkistrategiassa. Helsinki varautuu ilmastomuutoksen aiheuttamiin sään ääri-ilmiöihin ennakoivasti ja riskejä minimoivasti. Suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet ovat pääosin linjassa strategiassa esitettyjen tavoitteiden kanssa.