Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan muilta kuin asiakkailta perittävien sosiaali- ja terveyspalvelumaksujen määräytyminen ja sitä koskevan toimivallan siirtäminen toimialajohtajalle

Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta päättää, että hyvinvointialueilta, kunnilta, valtiolta ja vakuutusyhtiöiltä perittävät sosiaali- ja terveyspalveluiden maksut perustuvat enintään suoraan edellisellä tilikaudella toteutuneisiin laskennallisiin yksikköhintoihin, ellei kustannusten muodostumisen perusteista ole erikseen toisin säädetty.

Samalla sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta päättää siirtää hallintosäännön 10 luvun 1 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaista toimivaltaansa sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan toimialajohtajalle päättää muista kuin hyvinvointialueen asukkailta perittävistä maksuista silloin, kun hinnat eivät ole suoraan johdettavissa laskennallisista yksikköhinnoista tai niistä ei ole erikseen säädetty.

Lisäksi sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta kumoaa sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen 10.9.2019 § 220, joka koskee sosiaali- ja terveystoimialan muilta kuin asiakkailta perittävien maksujen määräytymistä ja sitä koskevan toimivallan siirtämistä (liite 1).

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021, jäljempänä sote-järjestämislaki) 57 §:n mukaan, jos hyvinvointialue antaa lakiin tai 36 §:ssä tai 39 §:ssä tarkoitettuun hyvinvointialueiden yhteistyösopimukseen perustuen sosiaali- tai terveyspalveluja toisen hyvinvointialueen asukkaalle, on sen hyvinvointialueen, jonka asukas henkilö on, korvattava ilman aiheetonta viivytystä palvelun antamisesta aiheutuneet kustannukset, jollei kustannusten korvaamisesta muualla toisin säädetä tai jollei hyvinvointialueet toisin sovi.

Laskutettavien hintojen muodostaminen tapahtuu enintään laskennallisin yksikköhintojen mukaisesti, eikä siihen sisälly harkintaa. Näin ollen hintojen vahvistamiselle ei ole enää erikseen tarvetta.

Toimialajohtajalle on tarkoituksenmukaista siirtää toimivalta päättää muista kuin asiakasmaksuista silloin, kun hinnat eivät ole johdettavissa suoraan laskennallisista yksikköhinnoista tai niistä ei ole erikseen säädetty. Tällaisissa tapauksissa toimialajohtajan päätöksellä vahvistettavat hinnat perustuvat enintään palvelun tuottamisesta toimialalle syntyviin kustannuksiin. Laskutus perustuu omakustannushintaan eikä sisällä siten harkintaa. Tällaiset hinnat voivat esimerkiksi perustua erillislaskentaan tai erilaisiin indeksikorotuksiin.

Sote-järjestämislain 57 §:n mukaan palvelujen korvausperusteista sekä kustannusten laskutuksesta ja maksamisesta voidaan säätää tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Mikäli sosiaali- ja terveysministeriö antaa asetuksen, toimialajohtajalla ei ole toimivaltaa päättää näistä asetuksessa annetuista korvausperusteista.

Hallintosäännön 10 luvun 1 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan toimialalautakunta omalla toimialallaan päättää tai hyväksyy perusteet ja rajat, joiden mukaan viranomainen päättää, hinnoista, maksuista, vuokrista ja korvauksista sekä vapautuksesta toimialalle kohdistettavan maksun, korvauksen ja muun saatavan suorittamisesta.