Lausuntopyyntö, matkailijaveroa koskeva lainsäädäntö, valtiovarainministeriö

Kaupunginhallitus päättää antaa seuraavan lausunnon valtiovarainministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle matkailijaveroa koskevaksi lainsäädännöksi.

Keskeiset huomiot

Helsingin kaupunki suhtautuu hallituksen esitysluonnokseen matkailijaveroa koskevaksi lainsäädännöksi avoimesti ja näkee sillä sekä hyviä että huonoja puolia. Lisäksi kaupunki katsoo, että esityksen keskeiset ratkaisuehdotukset ovat vielä keskeneräisiä. Niitä on tarpeen täsmentää ennen lopullisen esityksen antamista, jotta veron rakenne, soveltamisala ja toimeenpanomalli tukevat johdonmukaisesti asetettuja tavoitteita ja edistävät mahdollista veron käyttöönottoa.

Helsingin kaupunki pitää hyvänä ja perusteltuna esitysluonnoksen sitä lähtökohtaa, että matkailijaveron käyttöönottaminen perustuu yksittäisen kunnan omaan päätökseen sekä sitä, että veron tuotto tilitettäisiin kunnalle. Helsingin kaupunki on myös aiemmassa lausunnossaan (alueellisen matkailijaveron toteuttamisesta, khs 26.1.2026, 56 §) pitänyt tätä sekä verosta kerättävien tuottojen jäämistä keruukunnan käyttöön täysimääräisesti edellytyksinä matkailijaveron jatkovalmistelulle. Kaupunki kuitenkin esittää, että nyt ehdotetun matkailijaveroprosentin vaihteluvälin (vähintään 2 prosenttia, enintään 5 prosenttia) sijaan vaihteluväli olisi 0-5 prosenttia, mikä tukisi paremmin kuntien mahdollisuutta ottaa paikalliset olosuhteet huomioon veron tasosta päätettäessä. Kaupunki pitää myönteisenä, että esityksessä on huomioitu kaupungin aiemmin esittämä näkemys veron kohdentamisesta yhdenvertaisesti kaikkeen vastikkeelliseen majoitustoimintaan. Veron ulottaminen sekä ammattimaiseen että satunnaiseen majoitustoimintaan parantaa toimijoiden tasapuolista kohtelua ja ehkäisee kilpailun vääristymistä. Lakiluonnoksessa ei vielä kuitenkaan riittävästi huomioida veron käytännön toimeenpanon hallinnollista keveyttä eikä sen vaikutuksia matkailukysyntään. Nämä kysymykset olisi ratkaistava ja vaikutukset arvioitava kattavasti ennen mahdollisen veron käyttöönottoa.
Lisäksi kaupunki katsoo, että jatkovalmistelussa tulisi vielä arvioida useimmissa Euroopan maissa yleisemmän määräperusteisen veromallin tai matkailijamaksun käyttöönottoa vaihtoehtona nyt esitetylle arvoperustaiselle mallille.

Kaupunki pitää aiempaan lausuntoonsa viitaten hallituksen esitysluonnosta edelleen elinkeinopoliittisesti haasteellisena, sillä matkailijavero voi heikentää Helsingin ja koko Suomen matkailun kansainvälistä kilpailukykyä sekä vähentää Suomen houkuttelevuutta matkakohteena. Vaikka vero toisi kaupungille lisätuloja, sen tuotto voi jäädä suhteellisen vähäiseksi verrattuna riskiin, että matkailukysynnän, investointien ja kansainvälisten tapahtumien kasvu hidastuu. Helsingin strategisena tavoitteena on matkailun ympärivuotinen kasvu viipymää pidentämällä eikä matkailijavero tue tätä tavoitetta. Muun muassa kilpailijakaupungeissa Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Tallinnassa ei ole matkailijaveroa. Kaupungin näkemyksen mukaan kilpailukykyä olisi tarkoituksenmukaisempaa vahvistaa matkailun kasvuun, investointeihin, TKI-toimintaan ja hallinnollisen taakan keventämiseen tähtäävillä toimilla.

Helsingin kaupunki pitää kuitenkin hyvänä, että kuntien uusia tulonlähteitä kehitetään ja laajennetaan samoin kuin sitä, että matkailijaverotulo olisi kuntien yleiskatteellinen tulonlähde, jota kunnan omin päätöksin voidaan kohdentaa kunnan strategisten tavoitteiden mukaisesti osana kunnan vuosittaista talousarviovalmistelua. Lisäksi uusi veromuoto tarjoaisi kunnille mahdollisuuden vahvistaa veropohjaansa tilanteissa, joissa asukkaiden ja yritysten määrään perustuva verokertymä ei kehity kasvukeskusten tavoin. Samalla veromuoto kannustaisi kuntia edistämään matkailun kasvua ja kehittämään sen toimintaedellytyksiä. Erityisesti kunnissa, joissa matkailulla on merkittävä rooli paikallistaloudessa, matkailijavero voisi tukea taloudellista kestävyyttä. Helsingin näkökulmasta matkailijaveron tuotto olisi suhteessa kaupungin kokonaisverotuloihin melko vähäinen, vaikkakin euromääräisesti merkittävä. Esityksen mukaan Helsingin kaupungin tuotto olisi nykyisillä rekisteröityjen majoitusliikkeiden tuotoilla noin 7,6 miljoonaa euroa 2 prosentin verolla ja 19 miljoonaa euroa 5 prosentin verolla.

Matkailijaveron tavoitteet, vaikutukset ja kilpailukyky

Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan esityksen perusteluissa ei riittävästi perustella, miksi juuri matkailutoimialalle ehdotetaan erillistä veroa kunnallisen yleiskatteellisen tulon keräämiseksi. Veron käyttöönotto olisi helpommin perusteltavissa, mikäli sen tavoitteena olisi kestävän matkailun kehittäminen, matkailun aiheuttamien kustannusten kattaminen, matkailumarkkinointi, matkailuinfrastruktuurin ylläpitäminen tai matkailun mahdollisten haittavaikutusten hallinta. Tavoitteiden, veron käyttötarkoituksen ja veromallin välinen yhteys tulisi kuvata nykyistä selkeämmin.

Esityksessä ehdotetaan kaikkien kuntien käyttöön soveltuvaa pysyvää puitelakia, ei alkuperäisen poliittisen linjauksen mukaista alueellista kokeilua ilman asian selkeää perustelua. Matkailijaveron käyttöönotossa olisi ollut tärkeää edetä kokeilujen kautta, jolloin olisi saatu kokemuksia erityisesti veron hallinnollisesta keräämis- ja järjestämistavasta, yrityksille ja kunnille kohdistuvasta hallinnollisesta lisätaakasta sekä vaikutuksista matkailijamääriin, matkailutuloon ja yritysten kannattavuuteen.

Myös muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kuten Vantaan ja Espoon päätös mahdollisen matkailijaveron käyttöönotosta vaikuttaa Helsingin kilpailukykyyn. Veron käyttöönotossa ratkaisevaa olisi verotason maltillisuus, tuottojen kohdentaminen matkailun kehittämiseen sekä vaikutusten jatkuva seuranta.

Veromallin toimivuus ja toimeenpanon haasteet

Esityksen toimivuuden kannalta keskeistä on myös alustatalouden ja muiden välityspalvelujen huomioiminen. Esityksen mukaan verovelvollinen olisi majoittaja, vaikka digitaalinen välitysalusta hallinnoisi varausta ja maksuliikennettä. Tämä voi erityisesti lyhytvuokrauksessa ja yksityishenkilöiden harjoittamassa majoitustoiminnassa aiheuttaa merkittäviä haasteita veron toimeenpanolle, valvonnalle ja verokertymän kattavuudelle. Jotta myös muun muassa veronkeräys helpottuisi, tulisi Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymän uuden asetuksen ((EU) 2024/1028, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024) mukainen lyhytaikaisia vuokramajoituspalveluja koskevien tietojen keruu ja jakaminen ottaa Suomessa kansallisesti pikaisesti käyttöön. Helsingin kaupunki pitää perusteltuna, että alustoille säädetään velvollisuus kerätä ja tilittää vero silloin, kun ne vastaanottavat maksun asiakkaalta. Samalla on tarpeen arvioida alustatalouden kautta tapahtuvan majoitustoiminnan valvonnan toteuttamiskelpoisuutta, kilpailuneutraliteetin toteutumista sekä valvonnan edellyttämää tietopohjaa.

Esitetty veromalli voi aiheuttaa yksittäisille majoittajille huomattavaa hallinnollista taakkaa erityisesti tilanteissa, joissa toimintaa harjoitetaan satunnaisesti tai pienimuotoisesti. Tästä syystä jatkovalmistelussa tulisi arvioida vähäistä ja satunnaista toimintaa koskevien rajojen tarkoituksenmukaisuutta sekä mahdollisuutta kevennettyihin menettelyihin. Lisäksi on tarpeen vielä täsmentää majoittajaa, majoittamista, vastiketta sekä majoituksen kokonaishintaa koskevia määritelmiä, selkeyttää verovelvollisuuden määräytymistä monitoimijatilanteissa sekä ratkaista peräkkäisten alle 28 vuorokauden pituisten majoitussopimusten verotuksellinen kohtelu.

Helsingin kaupunki pitää tärkeänä myös sitä, että veropohja määritellään riittävän tarkasti. Arvonlisäverottoman majoituksen kokonaishinnan määrittelyä tulisi täsmentää erityisesti erilaisten myyntikanavien, pakettihinnoittelun, komissiomallien, alennusten, peruutusten ja muiden palvelukokonaisuuksien osalta. Epäselvä veropohja lisää tulkinnanvaraisuutta, hallinnollista taakkaa ja oikeudellista epävarmuutta. Prosenttiperusteisen veromallin vaikutuksia tulisi arvioida nykyistä perusteellisemmin. Malli kohdistaa verorasituksen voimakkaammin korkeamman hintatason majoitukseen, mikä Helsingissä vaikuttaa etenkin hotellien kilpailukykyyn suurten tapahtumien, kongressien ja matkailusesonkien aikana. Jatkovalmistelussa tulisi arvioida myös vaihtoehtoisia veromalleja, kuten kiinteää yöpymis- tai matkailijakohtaista maksua, joka on useissa Euroopan matkailukaupungeissa käytetty ratkaisu (CityDNA/European City Tourism Monitor #64). Mikäli vero näyttäytyy matkailijoille ja matkailuelinkeinolle ainoastaan yleisenä lisäkustannuksena ilman näkyviä hyötyjä matkailun kehittämiselle, voi sillä olla kielteisiä vaikutuksia veron hyväksyttävyyteen.

Kuntien vastuut, oikeusturva ja toimeenpanon edellytykset

Jatkovalmistelussa on tarpeen täydentää sääntelyä erityisesti kunnan päätösten muutoksenhaun ja lainvoimaisuuden sekä verovelvollisten oikeusturvan ja oikeusvarmuuden osalta. Samoin tulee tarkistaa kunnan ilmoituksen viivästymiseen liittyvän seuraamuksen oikeasuhtaisuus erityisesti tilanteissa, joissa seuraamus kohdistuu koko verovuoteen.

Matkailijaveron käyttöönotosta aiheutuu kunnille uusi päätöksentekokonaisuus, mutta esityksen mukaan matkailijavero ei aiheuttaisi kunnille merkittävää uutta operatiivista hallinnollista työtä, koska veron keräämisestä, valvonnasta ja perinnästä vastaisi Verohallinto. Lopuksi Helsingin kaupunki korostaa, että mahdollisen matkailijaveron käyttöönotto edellyttää riittävää valmisteluaikaa, selkeitä valtakunnallisia ohjeita sekä Verohallinnon, kuntien ja digitaalisten alustojen toimivia ja yhteensopivia järjestelmiä. Valtion tulisi myös vastata kaikista veron käyttöönottoon liittyvistä mahdollisista muutoskuluista.

Matkailuyritysten näkemys matkailijaverosta

Helsinkiläisistä matkailualojen yrityksistä (yritysjohtajista koostuva Helsingin matkailun neuvoa-antava työryhmä, Helsingin tekijät -verkosto) suurin osa ei kannata matkailijaveron käyttöönottoa. Yritysten näkemyksen mukaan vero lisäisi hallinnollista taakkaa sekä heikentäisi Helsingin kilpailukykyä ja houkuttelevuutta matkakohteena. Vero lisäisi matkailun kustannuksia Suomessa, jossa matkailupalveluihin kohdistuu jo ennestään merkittävä vero- ja kustannusrasitus, ja heikentäisi erityisesti hintaherkkien asiakasryhmien, kuten kotimaan vapaa-ajan matkailijoiden, kongressijärjestäjien ja kansainvälisten ryhmämatkailijoiden kiinnostusta. Veron seurauksena Helsinki olisi epäedullisemmassa asemassa suhteessa kotimaisiin kuntiin, jotka eivät ottaisi veroa käyttöön, sekä kansainvälisiin kilpailijakaupunkeihin, joissa vastaavaa veroa ei ole. Samalla vero heikentäisi majoitusalan kannattavuutta ja mahdollisuuksia työllistää sekä vahvistaisi mielikuvaa Helsingistä kalliina matkakohteena. Lisäksi veron käyttöönotto välittäisi kansainvälisille markkinoille ristiriitaisen viestin suhteessa Helsingin tavoitteisiin kasvattaa matkailua, lisätä ympärivuotista kysyntää ja pidentää matkailijoiden viipymää.

Pääministeri Petteri Orpon hallitus päätti kevään 2025 puoliväliriihessä Itäisen ja Pohjoisen Suomen ohjelmien strategisten toimenpiteiden käynnistämisestä. Osana tätä hallitus on päättänyt, että alueellisena kokeiluna toteutetaan lakiin perustuva matkailuvero eli matkailijamaksu toteuttamisedellytysten selvittämisen jälkeen. Selvityksessä tulee huomioida oikeudelliset edellytykset ja muut lainsäädännölliset sekä kuntataloudelliset kysymykset. Kirjaus sisältyy Pohjoisen Suomen ohjelmaan, joka valmisteltiin valtioneuvoston kanslian johdolla ja jonka toimenpiteisiin matkailijaveron kokeilu kytkeytyy kestävän matkailun edistämisen välineenä.

Valtiovarainministeriö käynnisti syksyllä 2025 esiselvitystyön, jonka tavoitteena oli arvioida Pohjoisen Suomen ohjelman valmistelukirjauksen mukaisesti alueellisen matkailijaveron toteuttamisedellytyksiä ja tunnistaa alustavia vaikutuksia. Osana esivalmistelua valtiovarainministeriö järjesti avoimen verkkokuulemisen, jonka kautta kartoitettiin näkemyksiä matkailijaverosta Suomessa. Esivalmistelun päätteeksi valtiovarainministeriö julkaisi 17.4.2026 arviomuistion ”Alueellinen matkailijavero Suomessa; Arviomuistio veron toteuttamisedellytyksistä” (valtiovarainministeriön julkaisuja 2026:12).

Pääministeri Petteri Orpon hallitus päätti kevään 2026 kehysriihen yhteydessä jatkaa alueellisen matkailijaveron lainvalmistelua.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi matkailijaverolaki. Lailla annettaisiin kunnille mahdollisuus ottaa käyttöön kunnan alueella tapahtuvaan vastikkeelliseen majoittamiseen kohdistuva vero eli matkailijavero. Veron käyttöönotto olisi kunnille vapaaehtoista. Veron kautta kunnilla on mahdollista kerätä matkailusta yleiskatteellisia verotuloja, jotka tilitettäisiin veron käyttöönottaneelle kunnalle.

Matkailijavero kohdistuisi kunnan alueella tapahtuvaan majoittamiseen. Veron soveltamisala kattaisi kaiken tilapäisen ja vastikkeellisen majoittamisen riippumatta majoitusmuodosta tai toiminnan laajuudesta. Verovelvollinen olisi majoittaja, ja veron suorittamisvelvollisuus syntyisi silloin, kun majoittaminen majoitusyksikössä alkaa. Matkailijavero määräytyisi prosenttiosuutena majoituksen arvonlisäverottomasta hinnasta. Kunnanvaltuusto päättäisi veroprosentin suuruuden, joka olisi vähintään kaksi prosenttia ja enintään viisi prosenttia.

Matkailijaveroon sovellettaisiin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelyä. Verovelvollinen laskisi veron määrän ja suorittaisi veron oma-aloitteisesti. Verokausi olisi kalenterikuukausi. Muusta oma-aloitteisesta verotuksesta poiketen matkailijaverotuksessa veroilmoitus annettaisiin kuitenkin vain niiltä verokausilta, joiden aikana verovelvollisella on ollut veronalaista toimintaa. Veroviranomainen olisi Verohallinto.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.3.2027. Matkailijaveroa kuitenkin sovellettaisiin ensimmäistä kertaa vuoden 2028 alusta.

Lausunto pyydetään antamaan viimeistään 31.8.2026.

Lausunto on valmisteltu kaupunginkanslian elinkeino-osastolla ja talous- ja suunnitteluosastolla.

Hallintosäännön 9 luvun 1 §:n 7 kohdan mukaan pormestari tekee esityksiä ja antaa kaupunginhallitukselta pyydettyjä lausuntoja sekä huolehtii näihin rinnastettavista muista tehtävistä, jollei asiaa sen periaatteellisen tai taloudellisen merkityksen johdosta ole saatettava kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Ottaen huomioon esitetyn uuden matkailijaveron luonteen ja merkittävyyden, on asia saatettava kaupunginhallituksen käsiteltäväksi.