Kaupunginhallitus esitti kaupunginvaltuustolle seuraavaa:

Kaupunginvaltuusto katsoo aloitteen loppuun käsitellyksi.

Kaupunkiympäristölautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:

Valtuustoaloitteessa esitetään Marian alueelta purettujen hirsirakennusten siirtämistä ja rakentamista kaupungin kustannuksella.

Kaupunkiympäristölautakunta totesi, että voimassa olevan toimitilastrategian mukaan kaupungilla ei ole tiloja, joita se ei tarvitse omassa käytössään tai joiden omistamiseen ei liity muita strategisia syitä tai pitkän tähtäimen palvelutilatarpeita. Kaupunki on edellä kuvatun tavoitteen mukaisesti pyrkinyt myymään Marian alueen eteläosasta purkamansa ja varastoimansa yksikerroksiset hirsirakennukset numero 8 ja 11 ensisijaisesti sijoitettavaksi niitä varten kaavoitetuille tonteille Itä-Pakilaan. Rakennusten myyntiä on valmisteltu Marian kasvuyrityskampuksen asemakaavan hyväksymispäätöksen perusteluiden ja selostuksessa kuvatun tavoitteen mukaisesti siten, että rakennukset voidaan säilyttää ja pysyttää uudelleen.

Rakennusten rakentamista ja siirtämistä pysyvälle paikalleen kaupungin kustannuksella ei ole huomioitu talousarviossa.

Myyntiprosessissa on päädytty ratkaisuun, jossa ostajan on mahdollista pystyttää rakennus tai rakennukset muuallekin kuin niitä varten kaavoitetulle Itä-Pakilan rakennuspaikalle.

Kaupunkiympäristölautakunta toivoi, että Marian sairaalan alueelta puretuille hirsitaloille pyritään löytämään aktiivisesti ostaja, jotta rakennukset saadaan arvoiseensa käyttöön ja säilymään, kuten aiemmin on linjattu.

Kaupunkiympäristölautakunta yhtyi kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan lausuntoon, jossa nähdään, että kaupunki ei voi vetäytyä asetetusta tavoitteesta löytää Marian sairaalan alueelta puretuille ja siirretyille hirsitaloille uutta pysyvää omistajaa, käyttöä ja sijaintia saadakseen ne tällä tavoin säilymään. Kaupunkiympäristölautakunta edellytti, että kaupunki jatkaa ostajaehdokkaiden etsintää entistä pontevammin ja mikäli ostajaksi selvittelyjen ja myyntiyritysten jälkeenkään löydy tahoa, tulee kaupungin varata riittävät resurssit saattaa hanke loppuun jollain muulla tavalla siten, että rakennukset säilyvät.

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta antoi asiasta seuraavan lausunnon:

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta katsoo, että kaupunki ei voi vetäytyä asetetusta tavoitteesta pystyttää Marian sairaalan alueelta puretut ja siirretyt hirsitalot niille kaavoitettuun paikkaan tai mahdollisesti jonnekin muualle, ja saada ne tällä tavoin osin säilymään. Mikäli toimijaksi ei selvittelyjen jälkeenkään löydy yksityistä tahoa, tulee kaupungin varata riittävät resurssit saattaa hanke loppuun ja omalla kustannuksellaan pystyttää puretut talot laadittujen suunnitelmien mukaisesti. Pystytetyt rakennukset voidaan myydä, mikäli niitä ei tarvita kaupungin omaan toimintaan.

Marian entiselle sairaala-alueelle laaditun, 16.1.2023 voimaan tulleen asemakaavan muutoksessa linjattiin, että alueen kulttuurihistoriallisia arvoja säilytetään kaupunkistrategiassa kasvuyrityskampukselle asetettujen tavoitteiden ja reunaehtojen asettamissa rajoissa. Tämän linjauksen seurauksena sairaala-alueella jo vuoden 1993 asemakaavassa sr-2-merkinnällä suojeltujen entisen kulkutautipaviljongin ja desinfiointivierasmajan purkaminen mahdollistettiin, kaupunginmuseon vastustavasta kannasta huolimatta. Marian sairaala oli Helsingin ensimmäinen kunnallinen sairaala. Kulkutautipaviljonki oli alun perin kolmen kulkutautipaviljongin kokonaisuudesta ainoa säilynyt. Yhdessä desinfiointivierasmajan kanssa ne edustivat sairaala-alueen 1890-luvun harvinaista puurakentamista.

Kulttuuriympäristön vaalimisen näkökulmasta rakennuksen säilyttäminen paikalla, johon se on suunniteltu ja rakennettu, on aina ensisijainen tavoite, ei purkaminen siirrettäväksikään. Marian sairaala-alueen uuden asemakaavan mukaisesti edellä mainitun kahden sairaala-alueen 1800-luvun hirsirunkoisen rakennuksen purkaminen toteutettiin kaupunginmuseon ohjauksessa mahdollisimman säästävällä tavalla, jotta rakennukset voitaisiin siirtää ja pystyttää uudelleen ilmeeltään alkuperäisen mukaisina Itä-Pakilan Toivolan alueelle, johon oli laadittu tätä varten uusi asemakaava. Asianmukainen purkaminen vaati kaupungilta myös taloudellista panostusta. Puretuille hirsitaloille ei kuitenkaan ole laajaa ostajakuntaa, mikä myös näiden Marian sairaalan rakennusten myynnin kohdalla kävi ilmi.

Helsingin kaupungin kiinteistöstrategiassa todetaan seuraavaa: ”Kaupunki omistaa useita kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia, joiden käyttökustannukset suhteessa tuloihin ovat korkeat, ja joihin liittyy usein korjausvelkaa ja suojelunäkökohtia. Pääperiaatteena on, että kaupunki luopuu niistä rakennuksista, joita se ei itse käytä omassa palvelutuotannossaan tai jotka eivät tue strategisia tavoitteita. Salkuttamisen yhteydessä arvioidaan, pidetäänkö rakennus vai luovutaanko siitä. Kulttuurihistoriallisten rakennusten arvot pyritään turvaamaan kaavamääräyksin ja tontinluovutusehtojen avulla. Kaupunki linjaa kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaiden rakennusten säilymistä edistäviä menettelyitä, resursointia ja arvottamista. Historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaiden rakennusten ylläpidossa ja korjaamisessa huomioidaan niiden arvon säilyttäminen.”

Marian sairaalan alueelta purettujen hirsirakennusten myyntihankkeen edistämiseksi edelleen on olennaisen tärkeää selvittää ja tunnistaa syyt, joiden vuoksi järjestetyn tarjouskilpailun voittanut taho vetäytyi. Sen perustella voidaan harkita esimerkiksi tontinvuokraukseen liittyviä toimenpiteitä, joilla voidaan tukea hankkeen onnistumista tai mahdollisuutta pystyttää rakennukset jonnekin muualle kuin Itä-Pakilaan. Vaikka rakennuksista kaupunkistrategian linjausten ja kiinteistöstrategian pääperiaatteen mukaisesti päätettiin luopua, kaavaprosessissa sitouduttiin myös näiden jo kolmekymmentä vuotta aiemmin suojeltujen kulttuurihistoriallisten rakennusten säilyttämiseen uudelleen pystytettynä toisaalle.