Valtuustoaloite, vahingonkorvausvaatimuksista pidättäytyminen kuntalaisten luontoaktivismin yhteydessä
Valtuutettu Laura Kolehmaisen aloite vahingonkorvausvaatimuksista pidättäytymisestä kuntalaisten luontoaktivismin yhteydessä
Päätös
Kaupunginhallitus päätti panna asian pöydälle.
Käsittely
Vastaehdotus:
Titta Hiltunen: Aloitteeseen päätösosaan lisätään:
"Samalla kaupunginhallitus toteaa, että kaupunki voi vahingonkorvausvaateitaan harkitessaan tapauskohtaisesti huomioida kohtuullisuuteen perustuvan harkinnan. Kohtuusperusteisuutta harkittaessa voidaan huomioida esimerkiksi seuraavat seikat:
Rikoslain yleisten oppien uudistuksen yhteydessä lainsäätäjän esittämät kannanotot lakia sinänsä rikkovien ympäristöaktivismin muotojen lievemmästä rikosoikeudellisesta arvioinnista (HE 44/2002 vp, s. 181), on perusteltavissa myös rikokseen liittyvän vahingonkorvauksen kohtuullistaminen julkisen vallan ollessa vahingonkärsijänä. Hallinnon oikeusperiaatteista suhteellisuusperiaate mahdollistaa viranomaisen toimien suhteuttamisen tavoiteltavaan päämäärään nähden.
On huomattava, että vaikka asukkaiden ja muiden yhteisöjen osoittaessa mieltään osin ilman lain suojaa olevin keinoin, koko mielenosoitus ei koskaan voi olla laiton, ja julkisen vallan on edistettävä mielenosoitusten toteutumista.
Hallinnon oikeusperiaatteet ovat täsmällisiä oikeussääntöjä joustavampia ja käyttöalaltaan laajempia normeja. Lakia on usein vaikea noudattaa lakisidonnaisuuden edellyttämällä tavalla tarkoin lakia noudattaen, mikäli tämä ymmärretään vaatimukseksi löytää kussakin tapauksessa yksi ainoa oikea ja lainmukainen ratkaisu. Varsin usein viranomaisen toimintaa määrittelevät toimivaltasäännökset oikeuttavat viranomaisen käyttämään suhteellisen laajasti itsenäistä harkintavaltaa. Oikeusperiaatteet eivät sellaisenaan voi toimia oikeuksien tai velvollisuuksien perusteena (Olli Mäenpää. Hallinto-oikeus. Alma Talent. 2023. S. 129).
Ympäristöperusoikeuden tulkintavaikutus yhdessä kokoontumisvapauden ja osallistumisoikeuksien turvaamisvelvoitteiden kanssa, jotka ovat myös perusoikeustasoisia säädöksiä, perusoikeusmyönteinen laintulkinta mahdollistaa tällaisessa tilanteessa tapauskohtaisen harkintaan perustuvan vahingonkorvausvaatimusten kohtuullistamisen."
Kannattaja: Tuomas Rantanen
Titta Hiltusen vastaehdotusta ei käsitelty asian käsittelyn keskeyttämisen vuoksi.
Kaupunginhallitus päätti yksimielisestä panna asian pöydälle Paavo Arhinmäen ehdotuksesta.
Kaupunginhallitus katsoo aloitteen loppuun käsitellyksi.
Kunnan toimintaa ohjaavat hallintolain (434/2003) 6 §:n mukaiset hallinnon oikeusperiaatteet. Lain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
Suomen perustuslain (731/1999) 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus ja siihen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus myös vallankäytön julkiseen kritiikkiin.
Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapaudesta annetaan kokoontumislailla (530/1999), jota sovelletaan yleisiin kokouksiin eli mielenosoituksiin. Kokoontumislain 3 §:n mukaan yleinen kokous ja yleisötilaisuus on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta. Tällaista tilaisuutta järjestettäessä on huolehdittava siitä, ettei kokoontumisesta aiheudu huomattavaa haittaa ympäristölle.
Vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan vahingon, ellei vahingonkorvauslaissa nimenomaisesti säädetä toisin. Vahingonkorvauksen tarkoituksena on palauttaa tilanne samanlaiseksi kuin tilanne oli ennen vahingon aiheutumista. Mielenosoituksen johtaessa rikosoikeudelliseen seuraamukseen kyse on lailla rangaistavaksi säädetystä teosta. Jos rikoksesta on aiheutunut vahinkoa, asianomaisella on oikeus vahingonkorvaukseen vahingonkorvauslain mukaisesti.
Kaupungin ollessa vahingonkärsijä sillä on aina peruste vaatia vahingonkorvausta rikoksella aiheutetun vahingon yhteydessä riippumatta vahingon lajista. Hallinnon oikeusperiaatteista johtuen kaupungin on suhtauduttava rikolliseen toimintaan aina samansuuntaisesti, eikä se voi asettaa rikoksentekijöitä eri arvoiseen asemaan sen perusteella, mistä rikoksesta on kulloinkin kysymys. Tämä vaarantaisi kaupungin puolueettomuuden viranomaisena sekä rikkoisi yhdenvertaisuuden periaatetta, joka edellyttää kaupungilta yhdenvertaisuuden toteuttamista riippumatta siitä, mihin toimeen päätös kohdistuu. Lisäksi luottamuksensuojaperiaate edellyttää, että kunnan päätöksenteko on lainmukaista, eikä kunta voi antaa suojaa toiminnalle, joka rikkoo voimassa olevaa lainsäädäntöä. Edellä mainituista johtuen kaupungilla ei ole perustetta luopua vahingonkorvausvaatimuksesta mielenosoittamisesta johtuneen rikosasian yhteydessä silloin, kun kaupungille on aiheutunut mielenosoittamisesta vahinkoa.
Valtuutettu Laura Kolehmainen ja 21 muuta valtuutettua esittävät aloitteessaan, että kaupungin tulisi pidättäytyä vahingonkorvausvaatimuksista kuntalaisten luontoaktivismin yhteydessä. Aloite on liitteenä 1.
Kunnan toimintaa ohjaavat hallintolain (434/2003) 6 §:n mukaiset hallinnon oikeusperiaatteet. Lain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
Yhdenvertaisuuden periaate takaa, että kaikkia kohdellaan kunnallishallinnossa yhdenvertaisesti syrjimättä ketään. Syrjintä on kielletty kaikessa viranomaistoiminnassa, ja viranomaiset ovat velvollisia edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista. Syrjintä on säädetty rikoslailla rangaistavaksi ja se asettaa virkamiehelle erityisen velvollisuuden pidättyä kohtelemasta henkilöitä kunnanhallinnossa eriarvoisesti. Yhdenvertaisuus edellyttää, että viranomaiset tekevät päätöksiä johdonmukaisesti ilman mielivaltaisia tai epäasiallisia perusteita. Tästä periaatteesta on johdettavissa myös kielto antaa taloudellista tai muuta tukea yksityisille ilman erityisiä perusteita.
Tarkoitussidonnaisuuden periaate tarkoittaa, että julkisyhteisöt voivat käyttää toimivaltaansa vain lain määrittämiin ja hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaiset eivät saa harkintavaltaansa käyttäessään perustaa päätöstään asiaankuulumattomiin syihin, ja lainvastaiset tai epäolennaiset päätöksentekoprosessit voivat johtaa harkintavallan väärinkäyttöön. Puolueettomuuden periaate edellyttää viranomaisia toimimaan objektiivisesti ja riippumattomasti ilman ulkopuolista vaikuttamista tai epäasiallisia perusteita.
Luottamuksensuojan periaate puolestaan suojaa kansalaisten oikeutettuja odotuksia viranomaisten toiminnan ennakoitavuudessa. Viranomaisten on turvattava ne odotukset, jotka perustuvat voimassa olevaan lainsäädäntöön ja oikeusjärjestykseen. Tämä periaate edellyttää, että viranomaiset noudattavat voimassa olevaa lakia ja yleisiä oikeusperiaatteita. Asianosaiset eivät voi itse saada oikeutettuja odotuksia lainvastaisella toiminnalla.
Suomen perustuslain (731/1999) 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus ja siihen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus myös vallankäytön julkiseen kritiikkiin.
Perustuslain 13.1 §:n mukaan jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Perustuslaki antaa suojaa vain rauhanomaiselle kokoontumiselle.
Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapaudesta annetaan kokoontumislailla (530/1999), jota sovelletaan yleisiin kokouksiin eli mielenosoituksiin. Kokoontumislain 3 §:n mukaan yleinen kokous ja yleisötilaisuus on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta. Tällaista tilaisuutta järjestettäessä on huolehdittava siitä, ettei kokoontumisesta aiheudu huomattavaa haittaa ympäristölle.
Hallituksen esityksen (HE 145/1998 vp.) mukaan myös kokoontumisvapautta sääntelevät ihmisoikeussopimukset edellyttävät kokoontumisen rauhanomaisuutta. Vaatimus rauhanomaisuudesta on perusteltua ulottaa yleisötilaisuuksiinkin, vaikka ne eivät suoranaisesti kuulukaan ihmisoikeussopimusten piiriin. Kokoontumislaki turvaisi ainoastaan rauhanomaisen kokoontumisen. Väkivaltainen tai tahallista vahinkoa ihmisille tai omaisuudelle aiheuttava toiminta arvioitaisiin yleisen lainsäädännön pohjalta. Toiseksi tilaisuus on järjestettävä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta. Tämä periaate edellyttää muun muassa, että järjestäjä huolehtii tarpeellisista turvallisuustoimenpiteistä tilaisuuksissa, joissa on tarjolla vahingonvaara, sekä ottaa huomioon sivullisten oikeudet pyrkien rajoittamaan tilaisuudesta ulkopuolisille aiheutuvan haitan mahdollisimman vähäiseksi. Haitta voi olla häiriötä tai konkreettista vahinkoa.
Perustuslain 20 §:n mukaan kaikilla on vastuu luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä ja julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuuden vaikuttaa ympäristönsä päätöksentekoon. Hallituksen esityksen (HE 309/1993 vp) mukaan säännös on lähinnä julistuksenomainen, eikä lailla voida taata oikeutta terveelliseen ympäristöön. Säännös velvoittaa julkista valtaa pyrkimään toimimaan tavoitteen edistämiseksi ja vaikuttaa erityisesti lainsäätäjän ja muiden norminantajien toimintaan.
Korkeimman oikeuden ratkaisun (KKO:2009:47) perusteluissa todetaan, ettei laillisten metsänhakkuiden vastustaminen ja tämän vastustuksen julki tuominen ole sinänsä oikeudetonta. Tällä tarkoitetaan vapaata mielipiteen ilmaisua. Metsälain (1093/1996) 18 a §:n mukaan metsän hakkuun estämisestä tuomitaan se, joka tarkoituksenaan häiritä sanotun lain mukaisesti suoritettavaa metsän hakkuuta oikeudettomasti oleskelee hakkuun käynnissä ollessa sen välittömässä vaikutuspiirissä siten, että hän estää hakkuun. Korkein oikeus on ratkaisussaan todennut myös, ettei luontoaktivismi tai muukaan hyväksi koettujen tavoitteiden edistäminen sellaisenaan oikeuta lainvastaisten keinojen käyttämistä (KKO 1983 II 159).
Rikoslain (39/1889) 6:3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Lain 6:6 §:ssä on säädetty perusteita, jotka on otettava huomioon rangaistusta lieventävinä perusteina, kuten rikokseen johtanut voimakas inhimillinen myötätunto taikka poikkeuksellinen ja äkkiarvaamaton houkutus, asianomistajan poikkeuksellisen suuri myötävaikutus tai muu vastaava seikka, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia.
Hallituksen esityksessä (HE 44/2002 vp) todetaan, että yleinen moraalikeskustelu ja päätökset rangaistuksen käytöstä eroavat toisistaan. Kaikki moraalikeskustelun vivahteet eivät voi suodattua rikosoikeudellisiin käytäntöihin. Rikoslaki ei ole moralisoinnin väline, vaan keino keskeisten yhteiskunnallisten ja yksilöllisten intressien suojaamiseksi. Kriminalisointien taustaoletuksiin kuuluu yleensä ajatus toista vahingoittamaan tai ainakin itseään hyödyttämään tähtäävästä rikoksentekijästä, jolloin epäitsekkäistä motiiveista tehdyt, muita yhteiskunnan jäseniä hyödyttämään pyrkivät teot poikkeavat tästä oletuksesta, ja ovat siten yleisesti lievemmin rangaistavia. Vaikka edellä mainittu voidaan ottaa huomioon lieventävänä perusteena rangaistusta määrättäessä, se ei kuitenkaan poista teon moitittavuutta ja sitä, että kyse on laissa rikokseksi säädetystä teosta.
Kaupungin on noudatettava edellä mainittuja hallinnon oikeusperiaatteita kaikessa toiminnassaan. Perustuslaki turvaa ainoastaan rauhanomaista mielenosoittamista eikä lain vastainen toiminta voi nauttia perustuslain suojaa.
Vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan vahingon, ellei vahingonkorvauslaissa nimenomaisesti säädetä toisin. Vahingonkorvauksen tarkoituksena on palauttaa tilanne samanlaiseksi kuin tilanne oli ennen vahingon aiheutumista. Mielenosoituksen johtaessa rikosoikeudelliseen seuraamukseen kyse on lailla rangaistavaksi säädetystä teosta. Jos rikoksesta on aiheutunut vahinkoa, asianomaisella on oikeus vahingonkorvaukseen vahingonkorvauslain mukaisesti.
Kaupungin ollessa vahingonkärsijä sillä on aina peruste vaatia vahingonkorvausta rikoksella aiheutetun vahingon yhteydessä riippumatta vahingon lajista. Hallinnon oikeusperiaatteista johtuen kaupungin on suhtauduttava rikolliseen toimintaan aina samansuuntaisesti, eikä se voi asettaa rikoksentekijöitä eri arvoiseen asemaan sen perusteella, mistä rikoksesta on kulloinkin kysymys. Tämä vaarantaisi kaupungin puolueettomuuden viranomaisena sekä rikkoisi yhdenvertaisuuden periaatetta, joka edellyttää kaupungilta yhdenvertaisuuden toteuttamista riippumatta siitä, mihin toimeen päätös kohdistuu. Lisäksi luottamuksensuojaperiaate edellyttää, että kunnan päätöksenteko on lainmukaista, eikä kunta voi antaa suojaa toiminnalle, joka rikkoo voimassa olevaa lainsäädäntöä. Edellä mainituista johtuen kaupungilla ei ole perustetta luopua vahingonkorvausvaatimuksesta mielenosoittamisesta johtuneen rikosasian yhteydessä silloin, kun kaupungille on aiheutunut mielenosoittamisesta vahinkoa.
Hallintosäännön 30 luvun 11 §:n mukaan kaupunginhallituksen on osoitettava aloite vastattavaksi sille lautakunnalle tai johtokunnalle, jonka toimivaltaan tai jonka alaisen viranomaisen toimivaltaan aloitteessa esitetty toimenpide kuuluu. Kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja suoraan kaupunginhallituksen alaisen viranomaisen toimivaltaan kuuluvia toimenpiteitä koskevat aloitteet jäävät kaupunginhallituksen vastattavaksi.
Kaupunginhallitus on 25.11.2024 § 752 päättänyt, että se vastaa aloitteeseen koskien vahingonkorvausvaatimuksista pidättäytymisestä kuntalaisten luontoaktivismin yhteydessä.
Kaupunginhallitus 24.02.2025 § 113
Päätös
Kaupunginhallitus päätti panna asian pöydälle.
Käsittely
Kaupunginhallitus päätti yksimielisesti panna asian pöydälle Titta Hiltusen ehdotuksesta.
Esittelijä
Lisätiedot
Elina Luoma, kaupunginasiamies, puhelin: 09 310 38945
This decision was published on 11.03.2025
MUUTOKSENHAKUKIELTO
Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.
Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §
Presenter information
Ask for more info
Elina Luoma, kaupunginasiamies, puhelin: 09 310 38945