Ledamoten Amanda Pasanens motion om att förbjuda jakt på Helsingfors yttersta skär i syfte att skydda utrotningshotade sjöfåglar och sälar
Ledamoten Amanda Pasanens motion om att förbjuda jakt på Helsingfors yttersta skär i syfte att skydda utrotningshotade sjöfåglar och sälar
Beslut
Stadsfullmäktige betraktade motionen som slutbehandlad.
Beslutet stämmer överens med förslaget.
Ledamoten Amanda Pasanen och 26 andra ledamöter föreslår i sin motion att Helsingfors förbjuder jakt på sina yttersta skär i syfte att skydda utrotningshotade sjöfåglar och sälar. Motionen finns som bilaga 1
Oron över hur jakten på gråsäl och utrotningshotade sjöfåglar, särskilt alfågeln och ejdern, påverkar fågelstammarna och fåglarnas övervintringsförhållanden är befogad. Det är dock svårt att bedöma hur stark jaktens påverkan är. Viltförvaltningens statistik över jakt på sjöfåglar för hela Finska viken innehåller troligen felkällor och är svåra att tolka på grund av ändringar i de statistiska metoderna.
Gråsäl jagas rätt lite i Helsingfors och under de tre senaste jaktåren har sammanlagt 28 sälar fällts. I hela Finska viken fälldes 604 gråsälar under en femårsperiod, vilket i genomsnitt motsvarar 121 individer per jaktår. Av hela fångsten var andelen skjuten gråsäl under fåglarnas häckningstid från den 16 april till den 31 juli (med undantag av detta år) 475 individer alltså 79 %. Vårjakten på sälar i Finska vikens skärgård kan i genomsnitt utgöra ett större problem för skärgårdsfågelfaunan än motsvarande jakt i vattenområdet kring Helsingfors.
På havet upphör stadens befogenheter vid kommungränsen. Utanför den kan stadens personal (till exempel forskare inom hydrologi) göra iakttagelser, men inte övervaka jakt eller fiske.
Sommarjakten på guding från den 1 till den 15 juni kan vara mer skadlig än höstens sjöfågeljakt om man inte vid jakten noggrant iakttar förbudet enligt jord- och skogsbruksministeriets förordning 263/2025 om jakt på öar där det påträffas ådor med ungar samt alkor.
Miljötjänsterna bör i samarbete med idrottstjänsterna inom kultur- och fritidssektorn även uppmärksamma den säljakt och sjöfågeljakt som sker under höst- och vårsäsongen i samband med vistelse på öppna havet. Detta innebär observation vid sidan av annat arbete, inte egentlig jaktövervakning, som skulle vara omöjlig utanför verksamhetsområdet, och inte systematisk forskning, som snarare skulle ingå i viltförvaltningens, Naturresursinstitutets, Finlands miljöcentrals eller något annat forskningsinstituts uppgifter.
Inom statens förvaltning av miljö och jakt borde jakt på sjöfågelarter som har klassificerats som utrotningshotade i Finland samt jakten på den globalt hotade alfågeln förbjudas och dessa arter fridlysas så länge som stammarnas ofördelaktiga skyddsnivå så kräver.
Stadens jaktpolicy
Staden har ordnat jakt på vissa viltarter samt avlägsnandet av främmande djurarter i fågelvattnen och skärgårdens naturskyddsområden och vid behov även i andra områden. I Östersundom organiseras jakt på privat och stadens mark av en privat jaktklubb. Stadsmiljösektorn utreder bekämpningen av trafikskador och andra skador orsakade av rådjur genom noggrant planerad jakt.
Helsingfors yttersta skär, såsom Gråsälsbådan och Sankbådan som nämns i motionen, ligger i ett allmänt vattenområde i statens ägo mellan kommungränsen och territorialvattengränsen där jakt är tillåten i enlighet med kap. 2, 7 § i jaktlagen (613/1993). Tillstånd för, övervakning av eller förbud mot jakt på detta område hör inte till Helsingfors stads befogenheter.
Jakt och fångst av främmande arter är begränsad i staden av hänsyn till allmän ordning och säkerhet samt för att rekreationsaktiviteter ska kunna bedrivas ostört. Att utöka eller minska möjligheterna till jakt i hobbysyfte ska i huvudsak inte göras utifrån enskilda initiativ utan på med tanke på helheten.
Med tanke på att alfågeln är globalt utrotningshotad är den oro som framförts i motionen för artens matro berättigad och bör uppmärksammas.
En ny jaktpolicy är naturligast att skapa i samband med det djurvälfärdsprogram som enligt stadsstrategin ska utarbetas under denna fullmäktigeperiod. Det ska beaktas att till exempel välbefinnandet på populationsnivå hos många skärgårds- och sjöfåglar utifrån en ekologisk granskning kan sättas före det individuella välbefinnandet hos de rovdjursindivider som jagar dessa arter.
Under beredningen av en policy för djurens välfärd är det möjligt att inom ramen för stadens befogenheter ingripa i klara missförhållanden i jakten. Andra aktörers beslut kan påverkas endast indirekt genom planläggning och annan förpliktande planering. I fråga om Sankbådan och Gråsälsbådan skulle ett sådant tillfälle ha erbjudits i naturskyddsprogrammet för 2025–38, från vilket området uteslöts på grund av den uppenbara potentiella placeringen av ett vertikalt schakt för Tallinn-tunneln som landskapsplanen möjliggjorde. Planläggning och delgeneralplanering är för sin del för tunga redskap för att driva igenom jaktförbud. Eftersom jakten på de yttre skären till sin natur påminner om allemansrätten uppstår det även juridiska problem i sammanhanget.
Enligt motionen finns nästan inga kommersiella fiskare i Helsingfors. Uppfattningen är inte helt korrekt eftersom 6–9 fiskare under de senaste åren har anhållit om Helsingfors stads tillstånd att bedriva kommersiellt fiske, dock huvudsakligen som bisyssla. En omfattande bedömning av sälskadornas innebörd för det kommersiella fisket torde inte ha gjorts i Helsingforsområdet inklusive det öppna havet. Trots jakten är sälarna numera en vanlig syn på stränderna vid Helsingfors, till och med vid innerstadens stränder. På våren lockar strandsatta kutar människor att komma alltför nära.
Jaktens olägenheter för fågelbeståndet
Jaktperioden för gråsäl inleds den 16 april och slutar den 31 december och omfattar början av fåglarnas häckningssäsong i Östersjön, höstflyttningens samlings- och vilofaser samt övervintringen i slutet av året, om isförhållandena så tillåter. Östersjövikaren är i Finland en nära hotad och minskande art och i Finska viken en sällsynt och helt fridlyst art. Jord- och skogsbruksministeriet har fastställt en årlig fångstkvot för gråsälen. Tillsvidare har kvoten inte fyllts under en enda jaktperiod.
Gråsäl har fällts ganska lite i Helsingfors, sammanlagt 28 individer under de tre senaste jaktåren. I hela Finska viken fälldes från den 16 april 2020 till den 31 december 2024 och från den 16 april till den 31 juli 2025 sammanlagt 680 gråsälar, dvs. i genomsnitt 136 individer per jaktår. Under fåglarnas häckningstid från den 16 april till den 31 juli fälldes 551 individer, dvs. 81 % av hela fångsten. Av siffrorna kan man dra den preliminära slutsatsen att vårjakten på gråsäl i Finska viken i genomsnitt kan vara ett större problem för skärgårdsfågelfaunan än i Helsingfors. I förhållande till gråsälens population verkar jakten vara på en hållbar nivå.
Olägenheter på grund av jakt under häckningstiden
Jaktlagen möjliggör jakt på ejderhane dvs. guding på statens allmänna vattenområden från den 1 till den 15 juni. Detta har ingen nämnvärd inverkan på ejderns egen häckningsframgång, eftersom honorna vid denna tid redan utan hanarnas hjälp har lett ut sina ungar på vattnet eller har åtminstone ruvat länge. Jord- och skogsbruksministeriets förordning 263/2025 om att begränsa jakt på ejder förbjuder sommarjakt på öar och skär där det påträffas ådor med ungar eller samhällen av alkor (i Helsingfors tobisgrisslor). Det är således inte möjligt att jaga vid området kring Gråsälsbådan och Sankbådan och på största delen av övriga öar och skär.
Jakt under häckningstiden är med säkerhet skadlig om den bedrivs på goda fågelskär, det vill säga på skär där det finns rikligt med häckande arter och par.
Olägenheter av jakten under höstflyttningen och övervintringen
Enligt motionen stör jakten på gråsälar efter fåglarnas häckningstid fram till årets slut och jakten på alfågel från den 1 september till årets slut alfåglar och andra flyttfåglar och övervintrande sjöfåglar. I motionen föreslås ett totalt jaktförbud för området Gråsälsbådan-Sankbådan. Samma sak presenteras mer i detalj i Tringa rf:s åsikt den 4 november 2024 om Helsingfors naturskyddsprogram. Detta område uteblev från naturskyddsprogrammet av skäl som har med detaljplaneringen att göra.
Enligt motionen stör och avbryter skotten fåglarnas ätande. Utanför Helsingfors har dock ett cirka 78 kvadratkilometer stort vattenområde som tolkas som öppet hav avgränsats som internationellt värdefullt fågelområde (IBA) och som viktigt fågelområde i Finland (FINIBA). Cirka 33 kvadratkilometer (42 procent) av den sannolikt mest värdefulla delen av detta område har avgränsats för alfågel, ejder och andra marina djur i naturskyddsprogrammet 2025–38. Ett måttligt jakttryck på öppet hav i förhållande till potentiella tillflyktsområden kan möjliggöra flyttning till ett annat område för att undvika de störningar som säljakten och jakten på sjöfåglar medför. Uppfattningen om intensiteten särskilt hos den senare är dock otillräcklig: 2016 statistikfördes 14 000 alfåglar som fångst i hela Finska viken, varefter antalet ungefär halverades varje år och var endast 441 individer år 2021. Denna siffra utgick från jägarnas fångstanmälan och är alldeles uppenbart för låg. Den stora siffran 2016 baserar sig å sin sida på en urvalsundersökning och kan av slumpen ha påverkats av enskilda stora jägarspecifika fångster.
Till slut
Stadsmiljönämndens utlåtande har beretts i samarbete med idrottstjänsternas enhet för havstjänsterna inom kultur- och fritidssektorn. Förslaget stämmer överens med stadsmiljönämndens föredragandes förslag.
Enligt 30 kap. 11 § 4 mom. i förvaltningsstadgan behandlas svaret på en motion som undertecknats av minst 25 ledamöter i stadsfullmäktige. Stadsstyrelsens svar ska föreläggas stadsfullmäktige inom åtta månader från att motionen väckts. Tidsfristen har överskridits eftersom beredningen av ärendet inom stadsmiljösektorn drog ut på tiden till hösten och stadsmiljönämnden gav sitt utlåtande om motionen den 7 oktober 2025.
Kaupunginhallitus 03.11.2025 § 710
Päätös
Kaupunginhallitus esitti kaupunginvaltuustolle seuraavaa:
Kaupunginvaltuusto katsoo aloitteen loppuun käsitellyksi.
Käsittely
Vastaehdotus:
Reetta Vanhanen: Korvataan kappale 9 seuraavasti:
Kaupunginhallitus toteaa kantanaan, että valtion ympäristö- ja metsästyshallinnossa tulisi kieltää Suomessa uhanalaisiksi luokiteltujen vesilintulajien, sekä globaalisti uhanalaisen allin, metsästys sekä rauhoittaa kyseiset lajit niin pitkäksi aikaa kuin kantojen epäsuotuisa suojelutaso sitä edellyttää. Lisäksi kaupunginhallitus katsoo, että harmaahylkeen metsästystä tulisi rajoittaa Helsingin edustan merialueilla uhanalaisten vesilintujen häiriön vähentämiseksi. Rajoitusten perusteena on myös se, ettei harmaahylkeen metsästykselle ole Helsingin merialueilla kaupallisen kalastuksen näkökulmasta taloudellisia perusteita ja että kaupunkilaisilla on kasvava kiinnostus merinisäkkäiden havaitsemiseen ja kohtaamiseen luonnossa.
Kannattaja: Niilo Toivonen
äänestys
JAA-ehdotus: Esityksen mukaan
EI-ehdotus: Reetta Vanhasen vastaehdotuksen mukaisesti muutettuna
Jaa-äänet: 5
Seija Muurinen, Jenni Pajunen, Marcus Rantala, Sari Sarkomaa, Maarit Vierunen
Ei-äänet: 10
Paavo Arhinmäki, Mia Haglund, Ville Jalovaara, Tuuli Kousa, Johanna Laisaari, Silvia Modig, Tuomas Rantanen, Krishna Regmi, Niilo Toivonen, Reetta Vanhanen
Kaupunginhallitus hyväksyi Reetta Vanhasen vastaehdotuksen äänin 5 - 10.
27.10.2025 Pöydälle
30.09.2025 Pöydälle
Esittelijä
Lisätiedot
Timo Lindén, kaupunginsihteeri, puhelin: 09 310 36550
Kaupunkiympäristölautakunta 07.10.2025 § 490
Lausunto
Kaupunkiympäristölautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:
Kaupunkiympäristölautakunnan mielestä aloitteessa esitetty huoli ulkoluodoilla tapahtuvan harmaahylkeen ja uhanalaisten vesilintujen, erityisesti allin ja haahkan, metsästyksen vaikutuksesta lintukantoihin ja niiden talvehtimisolosuhteisiin on perusteltu. Vaikutuksen voimakkuutta on kuitenkin vaikea arvioida, ja riistahallinnon kokoamissa vesilintuja koskevissa saalistilastoissa koko Suomenlahdelta on ilmeisesti tilastointimenetelmien muuttumisen vuoksi vaikeasti tulkittavia virhelähteitä.
Harmaahylkeitä ammutaan Helsingissä melko vähän, kolmena viime metsästysvuonna yhteensä 28 yksilöä. Koko Suomenlahdella pyydettiin viisivuotisjaksolla yhteensä 604 hallia eli keskimäärin 121 yksilöä metsästysvuotta kohden. Lintujen pesimäaikana 16.4.-31.7. ammuttujen osuus koko saaliista (ilman kuluvaa vuotta 2025) oli 475 yksilöä eli 79 %. Hallien kevätmetsästys voi Suomenlahdella olla keskimäärin suurempi ongelma saaristolinnustolle kuin Helsingissä.
Kaupungin toimivalta merellä loppuu kunnanrajaan, jonka ulkopuolella työntekijät (esimerkiksi vesistötutkijat) voivat tehdä havaintoja, mutta eivät valvoa metsästystä tai kalastusta.
Kaupunkiympäristölautakunnan näkemyksen mukaan syksyistä merilinnustusta vahingollisempaa voi olla koirashaahkan kesämetsästys 1–15.6., jos sen harjoittamisessa ei tarkoin noudateta maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 263/2025 mukaista haahkanaaraiden ja -poikueiden sekä ruokkilintujen asuttamien saarten kieltoa.
Lautakunta kehotti ympäristöpalveluja yhteistyössä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialaan kuuluvien liikuntapalvelujen kanssa kiinnittämään huomiota ulkomerellä liikkumisen yhteydessä myös syksyn ja kevään aikana tapahtuvaan hylkeenmetsästykseen ja merilinnustukseen. Tämä tarkoittaa havainnointia muun työn ohessa, ei varsinaista metsästyksenvalvontaa, joka olisikin mahdotonta toimialueen ulkopuolella, eikä systemaattista tutkimusta, joka olisi paremminkin riistahallinnon, Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen tai muun tutkimuslaitoksen tehtäviin sisältyvä asia.
Lautakunta totesi, että valtion ympäristö- ja metsästyshallinnossa tulisi kieltää Suomessa uhanalaisiksi luokiteltujen vesilintulajien, sekä globaalisti uhanalaisen allin, metsästys sekä rauhoittaa kyseiset lajit niin pitkäksi aikaa kuin kantojen epäsuotuisa suojelutaso sitä edellyttää.
Lisäksi lautakunta katsoi, että harmaahylkeen metsästystä tulisi rajoittaa Helsingin edustan merialueilla uhanalaisten vesilintujen häiriön vähentämiseksi. Rajoitusten perusteena on myös se, ettei harmaahylkeen metsästykselle ole Helsingin merialueilla kaupallisen kalastuksen näkökulmasta taloudellisia perusteita ja että kaupunkilaisilla on kasvava kiinnostus merinisäkkäiden havaitsemiseen ja kohtaamiseen luonnossa.
Kaupunkiympäristölautakunta kehotti Helsingin kaupunkia edistämään asiaa maa- ja metsätalousministeriön suuntaan sekä käymään neuvotteluja metsästyksen rajoittamiseksi Helsingin edustan merialueilla uhanalaisten lajien suojelun vahvistamiseksi.
Helsingin kaupungin metsästyspolitiikka
Kaupunki on itse järjestänyt joidenkin riistalajien metsästystä ja vieraseläinlajien poistoa lintuvesien ja saariston luonnonsuojelualueillaan sekä tarvittaessa muillakin alueilla. Östersundomissa metsästetään yksityisillä ja kaupungin mailla metsästysseuran organisoimana. Kaupunki ei ole tiettävästi lähivuosina vähentämässä itse järjestämäänsä metsästystä. Kysymys metsäkauriin aiheuttamien liikenne- ja muiden vahinkojen torjunnasta huolellisesti suunnitellun metsästyksen avulla on tullut kaupunkiympäristön toimialalle pohdittavaksi. Päätöksiä suuntaan tai toiseen voidaan tehdä vasta selvitysten jälkeen.
Helsingin uloimmat luodot, kuten aloitteessa erikseen mainittu Halliluoto (Gråsälsbådan) ja Uppoluoto (Sankbådan) sijaitsevat kunnanrajan ja aluevesirajan välisellä valtiolle kuuluvalla yleisellä vesialueella. Siellä on voimassa Suomessa asuvien yleinen metsästysoikeus metsästyslain 2 luvun 7 § mukaisesti. Metsästyksen luvitus, valvonta tai kieltäminen tällä alueella ei kuulu Helsingin kaupungin toimivaltaan.
Metsästyksen ja vieraslajien pyydystämisen reunaehtoja kaupungissa ovat yleinen järjestys ja turvallisuus sekä haitattomuus (muulle) virkistyskäytölle. Harrastusmielessä harjoitetun metsästyksen mahdollisuuksien laajentamista tai kaventamista ei tule pääsääntöisesti tehdä yksittäisten aloitteiden pohjalta, vaan kokonaisvaltaisesti.
Käsiteltävänä olevan aloitteen huoli uhanalaisen allin ruokailurauhasta on kuitenkin lajin globaalin uhanalaisuuden huomioon ottaen aiheellista ottaa tarkasteluun.
Luontevimmin uutta metsästyspolitiikkaa luodaan kaupunkistrategiaan kirjatun tällä valtuustokaudella laadittavan eläinten hyvinvointiohjelman yhteydessä. On huomattava, että esimerkiksi monien saaristo- ja vesilintujen populaatiotason hyvinvointi voidaan ekologisen tarkastelun pohjalta asettaa näitä lajeja saalistavien petoyksilöiden yksilökohtaisen hyvinvoinnin edelle.
Eläinten hyvinvointipolitiikkaa koskevan valmistelun aikana on mahdollista puuttua olemassa olevan metsästyksen selviin epäkohtiin kaupungin toimivallan rajoissa. Muiden toimijoiden päätöksiin voidaan vaikuttaa vain epäsuorasti kaavoituksella ja muulla velvoittavalla suunnittelulla. Uppoluodon-Halliluodon osalta tällainen tilaisuus olisi ollut luonnonsuojelualueohjelmassa 2025-38, josta alue jäi pois maakuntakaavan mahdollistaman Tallinnan tunnelin ilmeisen potentiaalisen pystykuilusijainnin vuoksi. Asema- tai osayleiskaavoitus puolestaan on liian raskas väline pelkästään metsästyskieltojen edistämiseen. Myös ulkoluotojen metsästyksen jokaisenoikeutta muistuttavan luonteen vuoksi asiaan liittyy juridisia ongelmia.
Aloitteen mukaan Helsingissä ei toimisi lähes lainkaan ammattikalastajia. Käsitys ei ole täysin oikea, koska Helsingin kaupungin ammattikalastusluvan on viime vuosina lunastanut 6–9 kalastajaa, pääosin sivutoimisia. Kattavaa arviota hyljevahinkojen merkityksestä ammattikalastukselle ei liene Helsingin alueella ulkomeri mukaan lukien tehty. Metsästyksestä huolimatta hallit ovat nykyisin yleinen näky Helsingin, jopa sen keskustan rannoilla. Rantautuneet kuutit houkuttelevat keväisin ihmisiä liiankin lähelle.
Metsästyksen haitat linnustolle
Hallin eli harmaahylkeen metsästyskausi on vuosittain 16.4.–31.12. eli se kattaa Itämerellä lintujen pesimäkauden alusta lähtien, syysmuuton kertymä- ja levähdysvaiheet sekä vuoden lopun talvehtimisen jäätilanteen salliessa. Itämerennorppa on Suomessa silmälläpidettävä, taantunut ja Suomenlahdella harvinaistunut ja kokonaan rauhoitettu. Maa- ja metsätalousministeriö on säätänyt hallille vuosittaisen saaliskiintiön, jota ei Suomenlahdella ole toistaiseksi minään metsästyskautena käytetty loppuun.
Harmaahylkeitä ammutaan Helsingissä melko vähän, kolmena viime metsästysvuonna yhteensä 28 yksilöä. Koko Suomenlahdella pyydettiin 16.4.2020–31.12.2024 ynnä 16.4.–31.7.2025 yhteensä 680 hallia eli keskimäärin 136 yksilöä metsästysvuotta kohden. Lintujen pesimäaikana 16.4.-31.7. ammuttujen osuus koko saaliista oli 551 yksilöä eli 81 %. Luvuista voi tehdä alustavan päätelmän, jonka mukaan hallien kevätmetsästys voi Suomenlahdella olla keskimäärin suurempi ongelma saaristolinnustolle kuin Helsingissä. Hallin kantaan nähden metsästys näyttää olevan kestävällä tasolla.
Aloitteessa mainittuja hallien metsästyksen haittoja linnustolle ja muita aloitteen perusteluja voi tarkastella osissa seuraavasti: 1) pesimäaikaisen metsästyksen aiheuttamat haitat ja 2) syysmuuton ja talvehtimisen aikaisen metsästyksen aiheuttamat haitat
1) pesimäaikaisen metsästyksen aiheuttamat haitat
Metsästyslaki mahdollistaa koirashaahkan eli kalkkaan metsästyksen valtion yleisellä vesialueella 1.-15.6. Tämä ei vaikuta merkittävästi haahkan itsensä pesimämenestykseen, koska naaraat ovat tuolloin jo saaneet – ilman koiraiden apua – poikasensa vesille tai ainakin hautoneet pitkään. Maa- ja metsätalousministeriön asetus 263/2025 kieltää kesämetsästyksen niillä saarilla ja luodoilla, joilla on myös naarashaahkoja ja niiden poikasia tai ruokkilintujen (Helsingissä riskilän) yhdyskuntia. Tämä määritelmä sulkee pois metsästyksen Halliluodon-Uppoluodon alueella ja valtaosalla muitakin saaria ja luotoja. Tämä sääntö kieltää myös kesämetsästyksen Matalakarilla, jossa se on vanhojen säädösten mukaan voinut olla mahdollista.
Pesimäaikainen metsästys on varmuudella vahingollista, jos sitä harjoitetaan hyvällä lintuluodolla eli sellaisella, jossa on runsaasti pesiviä lajeja ja pareja. Haahkan vähetessä ulkosaaristossa MMM:n asetuksen sanamuoto saattaa johtaa tilanteeseen, jossa metsästys on metsästyslainsäädännön kirjaimen mukaan sallittua mutta luonnonsuojelulain yleisen rauhoitettujen eläinten lisääntymisaikaisen tahallisen häiritsemiskiellon (LsL 70 § 1 mom 3 kohdan) vastaista haitan kohdistuessa muihin vesi- ja rantalintulajeihin kuin vähenevään haahkaan ja alueella harvinaisiin ruokkilintuihin.
2) syysmuuton ja talvehtimisen aikaisen metsästyksen aiheuttamat haitat
Aloitteen mukaan harmaahylkeiden metsästys pesimäkauden jälkeen vuoden loppuun ja allin metsästys 1.9. alkaen vuoden loppuun häiritsee alleja ja muita muuttavia ja talvehtivia vesilintuja. Siinä pyydetään Halliluodon-Uppoluodon alueelle täydellistä metsästyskieltoa. Sama asia esitetään yksityiskohtaisemmin Tringa ry:n mielipiteessä 4.11.2024, joka koskee Helsingin luonnonsuojeluohjelmaa. Kuten edellä on kerrottu, tämä alue jäi pois suojelusta kaavallisista syistä.
Aloitteen mukaan laukaukset häiritsevät ja keskeyttävät lintujen ruokailua. Helsingin edustalta on kuitenkin rajattu kansainvälisesti arvokkaina lintualueina (IBA) ja Suomen tärkeinä lintualueina (FINIBA) noin 78 neliökilometriä ulkomereksi tulkittavaa vesialuetta. Siitä on rajattu noin 33 neliökilometriä (42 %) todennäköisesti alleille, haahkoille ja muille merieläimille arvokkainta osaa luonnonsuojeluohjelmaan vuosille 2025–38. Ulkomeren kohtuullinen metsästyspaine suhteessa mahdollisiin väistöalueisiin mahdollistanee siirtymät toiselle alueelle hylkeenpyynti- tai merilinnustushäiriön tieltä. Varsinkaan jälkimmäisen intensiteetistä ei kuitenkaan ole riittävää käsitystä: vuonna 2016 koko Suomenlahdelta tilastoitiin saaliiksi 14 000 allia, jonka jälkeen määrä vuosittain suunnilleen puolittui ja oli vuonna 2021 enää 441. Tämä luku perustui metsästäjien saalisilmoitukseen ja on aivan ilmeisesti liian pieni. Vuoden 2016 suuri luku puolestaan perustuu otantatutkimukseen ja siihen on voinut sattumalta vaikuttaa yksittäiset suuret metsästäjäkohtaiset saaliit.
Lausunto on valmisteltu yhteistyössä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan merellisten liikuntapalvelujen kanssa.
Käsittely
Vastaehdotus:
Amanda Pasanen: Korvataan kappale 7 seuraavalla sisällöllä:
"Lautakunta toteaa, että valtion ympäristö- ja metsästyshallinnossa tulisi kieltää Suomessa uhanalaisiksi luokiteltujen vesilintulajien, sekä globaalisti uhanalaisen allin, metsästys sekä rauhoittaa kyseiset lajit niin pitkäksi aikaa kuin kantojen epäsuotuisa suojelutaso sitä edellyttää.
Lisäksi lautakunta katsoo, että harmaahylkeen metsästystä tulisi rajoittaa Helsingin edustan merialueilla uhanalaisten vesilintujen häiriön vähentämiseksi. Rajoitusten perusteena on myös se, ettei harmaahylkeen metsästykselle ole Helsingin merialueilla kaupallisen kalastuksen näkökulmasta taloudellisia perusteita ja että kaupunkilaisilla on kasvava kiinnostus merinisäkkäiden havaitsemiseen ja kohtaamiseen luonnossa.
Kaupunkiympäristölautakunta kehottaa Helsingin kaupunkia edistämään asiaa maa- ja metsätalousministeriön suuntaan sekä käymään neuvotteluja metsästyksen rajoittamiseksi Helsingin edustan merialueilla uhanalaisten lajien suojelun
vahvistamiseksi."
Kannattaja: Anita Hellman
1 äänestys
JAA-ehdotus: Esityksen mukaan
EI-ehdotus: Amanda Pasasen vastaehdotuksen mukaisesti muutettuna.
Jaa-äänet: 4
Veli-Pekka Dufva, Hanna-Leena Hietanen, Matias Pajula, Nina Suomalainen
Ei-äänet: 9
Johanna Forss-Lähdesmäki, Anita Hellman, Titta Hiltunen, Jenni Hjelt, Elina Kauppila, Kim Lehto, Matti Lehto, Amanda Pasanen, Saana Rossi
Kaupunkiympäristölautakunta päätti hyväksyä Amanda Pasasen vastaehdotuksen mukaan muutetun ehdotuksen äänin 4–9.
30.09.2025 Pöydälle
Esittelijä
Lisätiedot
Raimo Pakarinen, ympäristötarkastaja (linnusto): 09 310 31534
Markus Lauha, apulaistutkija (kalat, kalastus, muut merieläimet), ympäristöpalvelut, puhelin: 310 52200
Sanna Kallionpää, tiimiesimies (merellinen vapaa-ajan toiminta), ulkoilupalvelut, puhelin: 310 87783
This decision was published on 20.11.2025
FÖRBUD MOT SÖKANDE AV ÄNDRING
Ändring i beslutet får inte sökas eftersom beslutet gäller beredning eller verkställighet.
Tillämpat lagrum: 136 § i kommunallagen