V 12.11.2025, Valtuutettu Amanda Pasasen aloite metsästyskiellosta Helsingin uloimmille luodoille uhanalaisten vesilintujen ja hylkeiden suojelemiseksi

Kaupunginhallitus esittää kaupunginvaltuustolle seuraavaa:

Kaupunginvaltuusto katsoo aloitteen loppuun käsitellyksi.

Valtuutettu Amanda Pasanen ja 26 muuta valtuutettua esittävät aloitteessaan, että Helsinki kieltää metsästyksen uloimmilla ulkoluodoillaan uhanalaisten vesilintujen ja hylkeiden suojelemiseksi. Aloite on liitteenä 1.

Huoli ulkoluodoilla tapahtuvan harmaahylkeen ja uhanalaisten vesilintujen, erityisesti allin ja haahkan, metsästyksen vaikutuksesta lintukantoihin ja niiden talvehtimisolosuhteisiin on perusteltu. Vaikutuksen voimakkuutta on kuitenkin vaikea arvioida, ja riistahallinnon kokoamissa vesilintuja koskevissa saalistilastoissa koko Suomenlahdelta on ilmeisesti tilastointimenetelmien muuttumisen vuoksi vaikeasti tulkittavia virhelähteitä.

Harmaahylkeitä ammutaan Helsingissä melko vähän, kolmena viimeisenä metsästysvuonna yhteensä 28 yksilöä. Koko Suomenlahdella pyydettiin viisivuotisjaksolla 604 hallia eli keskimäärin 121 yksilöä metsästysvuotta kohden. Lintujen pesimäaikana 16.4.–31.7. ammuttujen osuus koko saaliista (lukuun ottamatta kuluvaa vuotta) oli 475 yksilöä eli 79 %. Hallien kevätmetsästys voi Suomenlahdella olla keskimäärin suurempi ongelma saaristolinnustolle kuin Helsingissä.

Kaupungin toimivalta merellä loppuu kunnanrajaan, jonka ulkopuolella työntekijät (esimerkiksi vesistötutkijat) voivat tehdä havaintoja, mutta eivät valvoa metsästystä tai kalastusta.

Syksyistä merilinnustusta vahingollisempaa voi olla koirashaahkan kesämetsästys 1–15.6., jos metsästyksessä ei tarkoin noudateta maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 263/2025 mukaista haahkanaaraiden ja -poikueiden sekä ruokkilintujen asuttamien saarten kieltoa.

Ympäristöpalvelujen tulisi yhteistyössä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialaan kuuluvien liikuntapalvelujen kanssa kiinnittää huomiota ulkomerellä liikkumisen yhteydessä myös syksyn ja kevään aikana tapahtuvaan hylkeenmetsästykseen ja merilinnustukseen. Havainnointia muun työn ohessa, ei varsinaista metsästyksenvalvontaa, joka olisikin mahdotonta toimialueen ulkopuolella, eikä systemaattista tutkimusta, joka on paremmin riistahallinnon, Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen tai muun tutkimuslaitoksen tehtäviin sisältyvä asia.

Valtion ympäristö- ja metsästyshallinnossa tulisi tarkastella mahdollisuutta uhanalaisten vesilintujen, etenkin allin, ympärivuotiseen rauhoittamiseen metsästykseltä niin pitkäksi aikaa kuin kantojen epäsuotuisa suojelun taso sitä vaatisi.

Kaupungin metsästyspolitiikka

Kaupunki on järjestänyt joidenkin riistalajien metsästystä ja vieraseläinlajien poistoa lintuvesien ja saariston luonnonsuojelualueilla sekä tarvittaessa muillakin alueilla. Östersundomissa metsästetään yksityisillä ja kaupungin mailla metsästysseuran organisoimana. Kaupunkiympäristön toimiala selvittää metsäkauriin aiheuttamien liikenne- ja muiden vahinkojen torjuntaa huolellisesti suunnitellun metsästyksen avulla.

Helsingin uloimmat luodot, kuten aloitteessa erikseen mainittu Halliluoto (Gråsälsbådan) ja Uppoluoto (Sankbådan) sijaitsevat kunnanrajan ja aluevesirajan välisellä valtiolle kuuluvalla yleisellä vesialueella, jossa voidaan metsästää metsästyslain (613/1993) 2 luvun 7 § mukaisesti. Metsästyksen luvitus, valvonta tai kieltäminen tällä alueella ei kuulu Helsingin kaupungin toimivaltaan.

Metsästystä ja vieraslajien pyydystämistä rajoitetaan kaupungissa ovat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä virkistyskäytön haitattomuuden perusteella. Harrastusmielessä harjoitetun metsästyksen mahdollisuuksien laajentamista tai kaventamista ei tule pääsääntöisesti tehdä yksittäisten aloitteiden pohjalta, vaan kokonaisvaltaisesti.

Aloitteessa esitetty huoli uhanalaisen allin ruokailurauhasta on kuitenkin lajin globaalin uhanalaisuuden huomioon ottaen aiheellista ottaa tarkasteluun.

Luontevimmin uutta metsästyspolitiikkaa luodaan kaupunkistrategiaan kirjatun tällä valtuustokaudella laadittavan eläinten hyvinvointiohjelman yhteydessä. On huomattava, että esimerkiksi monien saaristo- ja vesilintujen populaatiotason hyvinvointi voidaan ekologisen tarkastelun pohjalta asettaa näitä lajeja saalistavien petoyksilöiden yksilökohtaisen hyvinvoinnin edelle.

Eläinten hyvinvointipolitiikkaa koskevan valmistelun aikana on mahdollista puuttua olemassa olevan metsästyksen selviin epäkohtiin kaupungin toimivallan rajoissa. Muiden toimijoiden päätöksiin voidaan vaikuttaa vain epäsuorasti kaavoituksella ja muulla velvoittavalla suunnittelulla. Uppoluodon-Halliluodon osalta tällainen tilaisuus olisi ollut luonnonsuojelualueohjelmassa 2025–38, josta alue jäi pois maakuntakaavan mahdollistaman Tallinnan tunnelin ilmeisen potentiaalisen pystykuilusijainnin vuoksi. Asema- tai osayleiskaavoitus puolestaan on liian raskas väline pelkästään metsästyskieltojen edistämiseen. Myös ulkoluotojen metsästyksen jokaisenoikeutta muistuttavan luonteen vuoksi asiaan liittyy juridisia ongelmia.

Aloitteen mukaan Helsingissä ei toimisi lähes lainkaan ammattikalastajia. Käsitys ei ole täysin oikea, koska Helsingin kaupungin ammattikalastusluvan on viime vuosina lunastanut 6–9 kalastajaa, pääosin sivutoimisia. Kattavaa arviota hyljevahinkojen merkityksestä ammattikalastukselle ei liene Helsingin alueella ulkomeri mukaan lukien tehty. Metsästyksestä huolimatta hallit ovat nykyisin yleinen näky Helsingin, jopa sen keskustan rannoilla. Rantautuneet kuutit houkuttelevat keväisin ihmisiä liiankin lähelle.

Metsästyksen haitat linnustolle

Hallin eli harmaahylkeen metsästyskausi on 16.4.–31.12. eli se kattaa Itämerellä lintujen pesimäkauden alusta lähtien, syysmuuton kertymä- ja levähdysvaiheet sekä vuoden lopun talvehtimisen jäätilanteen salliessa. Itämerennorppa on Suomessa silmälläpidettävä, taantunut ja Suomenlahdella harvinaistunut ja kokonaan rauhoitettu. Maa- ja metsätalousministeriö on säätänyt hallille vuosittaisen saaliskiintiön, jota ei Suomenlahdella ole toistaiseksi minään metsästyskautena käytetty loppuun.

Harmaahylkeitä ammutaan Helsingissä melko vähän, kolmena viime metsästysvuonna yhteensä 28 yksilöä. Koko Suomenlahdella pyydettiin 16.4.2020–31.12.2024 ynnä 16.4.–31.7.2025 yhteensä 680 hallia eli keskimäärin 136 yksilöä metsästysvuotta kohden. Lintujen pesimäaikana 16.4.–31.7. ammuttujen osuus koko saaliista oli 551 yksilöä eli 81 %. Luvuista voi tehdä alustavan päätelmän, jonka mukaan hallien kevätmetsästys voi Suomenlahdella olla keskimäärin suurempi ongelma saaristolinnustolle kuin Helsingissä. Hallin kantaan nähden metsästys näyttää olevan kestävällä tasolla.

Pesimäaikaisen metsästyksen aiheuttamat haitat

Metsästyslaki mahdollistaa koirashaahkan eli kalkkaan metsästyksen valtion yleisellä vesialueella 1.–15.6. Tämä ei vaikuta merkittävästi haahkan itsensä pesimämenestykseen, koska naaraat ovat tuolloin jo saaneet – ilman koiraiden apua – poikasensa vesille tai ainakin hautoneet pitkään. Maa- ja metsätalousministeriön asetus (263/2025) haahkan metsästyksen rajoittamisesta kieltää kesämetsästyksen niillä saarilla ja luodoilla, joilla on myös naarashaahkoja ja niiden poikasia tai ruokkilintujen (Helsingissä riskilän) yhdyskuntia. Näin ollen metsästys ei ole mahdollista Halliluodon-Uppoluodon alueella ja valtaosalla muitakaan saaria ja luotoja.

Pesimäaikainen metsästys on varmuudella vahingollista, jos sitä harjoitetaan hyvällä lintuluodolla eli sellaisella, jossa on runsaasti pesiviä lajeja ja pareja.

Syysmuuton ja talvehtimisen aikaisen metsästyksen aiheuttamat

Aloitteen mukaan harmaahylkeiden metsästys pesimäkauden jälkeen vuoden loppuun ja allin metsästys 1.9. alkaen vuoden loppuun häiritsee alleja ja muita muuttavia ja talvehtivia vesilintuja. Aloitteessa esitetään Halliluodon-Uppoluodon alueelle täydellistä metsästyskieltoa. Sama asia esitetään yksityiskohtaisemmin Tringa ry:n mielipiteessä 4.11.2024, joka koskee Helsingin luonnonsuojeluohjelmaa. Tämä alue jäi pois suojelusta kaavallisista syistä.

Aloitteen mukaan laukaukset häiritsevät ja keskeyttävät lintujen ruokailua. Helsingin edustalta on kuitenkin rajattu kansainvälisesti arvokkaina lintualueina (IBA) ja Suomen tärkeinä lintualueina (FINIBA) noin 78 neliökilometriä ulkomereksi tulkittavaa vesialuetta. Siitä on rajattu noin 33 neliökilometriä (42 %) todennäköisesti alleille, haahkoille ja muille merieläimille arvokkainta osaa luonnonsuojeluohjelmaan vuosille 2025–38. Ulkomeren kohtuullinen metsästyspaine suhteessa mahdollisiin väistöalueisiin mahdollistanee siirtymät toiselle alueelle hylkeenpyynti- tai merilinnustushäiriön tieltä. Varsinkaan jälkimmäisen intensiteetistä ei kuitenkaan ole riittävää käsitystä: vuonna 2016 koko Suomenlahdelta tilastoitiin saaliiksi 14 000 allia, jonka jälkeen määrä vuosittain suunnilleen puolittui ja oli vuonna 2021 enää 441. Tämä luku perustui metsästäjien saalisilmoitukseen ja on aivan ilmeisesti liian pieni. Vuoden 2016 suuri luku puolestaan perustuu otantatutkimukseen ja siihen on voinut sattumalta vaikuttaa yksittäiset suuret metsästäjäkohtaiset saaliit.

Lopuksi

Asiasta on saatu kaupunkiympäristölautakunnan lausunto, joka on valmisteltu yhteistyössä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan merellisten liikuntapalvelujen kanssa. Esitys on kaupunkiympäristölautakunnan esittelijän ehdotuksen mukainen.

Hallintosäännön 30 luvun 11 §:n 4 momentin mukaan kaupunginvaltuustossa käsitellään vastaus aloitteeseen, jonka on allekirjoittanut vähintään 25 valtuutettua. Kaupunginhallituksen on esitettävä antamansa vastaus käsiteltäväksi kaupunginvaltuustossa viimeistään kahdeksan kuukauden kuluessa aloitteen jättämisestä. Määräaika on ylittynyt, koska asian valmistelu kaupunkiympäristön toimialalla venyi syksyyn ja kaupunkiympäristölautakunta antoi lausuntonsa aloitteesta 7.10.2025.