Päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta osoitteessa Kutomotie 9

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Rakennusliike Evälahti Oy:n tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Rakennusliike Evälahti Oy
Tainionkoskentie 22
55100 Imatra
Y-tunnus 0158992-9

**********

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 46 kaupunginosassa (Pitäjänmäki) kiinteistöllä 91-46-4-9, jonka omistaa Kiinteistö Oy Pitäjänmäen Helmi.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 19.2.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat liitteet:

- Rakennusliike Evälahti Oy, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Kutomotie 9, Helsinki, Sitowise Oy, 19.2.2025.
- Liite 1. Ote asemakaavasta
- Liite 2. Naapurikiinteistöt ja niiden omistajien yhteystiedot
- Liite 3. Maaperän pilaantuneisuuden tutkimusraportti (Rakennusliike Evälahti Oy, Kutomotie 9, Maaperän pilaantuneisuuden tutkimusraportti, Sitowise Oy, 6.2.2025)
- Kiinteistön omistajan valtakirja.

Ilmoitusta on täydennetty 5.3.2025 sähköpostitse. Täydennyksessä toimitettiin mm. tarkennetut tiedot ilmoitusalueen pinta-alasta, kiinteistölle rakennettavista maalämpökaivoista, porauslietteiden tutkimisesta ja käsittelystä. Täydennyksen liitteinä on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Piirustus 1: Asemapiirustus, lämpökenttä
- Maalämpökaivon rakennettavuusselvitys, 27.12.2024
- Liite: Tutkimusraportti (Rakennusliike Evälahti Oy, Maaperän pilaantuneisuuden tutkimusraportti, Kutomotie 9, Helsinki, Sitowise Oy, 6.2.2025, täydennys 4.3.2025).

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pinta-ala on 5 660 m². Ilmoitusalue (kortteli 46004) ja tehdyt tutkimuspisteet on esitetty alla olevassa kuvassa.

Kohde on merkitty voimassa olevaan asemakaavaan asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi (AL). Kiinteistöllä sijaitsee vuonna 1991 rakennettu toimistorakennus. Ennen toimistorakennusta alueella oli asuinrakennuksia. Kiinteistöllä ei ole tiettävästi harjoitettu maaperää pilaavaa toimintaa. Naapuritonttien maaperässä on esiintynyt haitta-aineita. Haitta-aineiden lähde voi olla täyttömaa.

Kohteen maanpintaa peittää laajalti asfaltti. Kohteessa syntyvät hulevedet johdetaan hulevesiviemäriin. Kiinteistöllä on pienialaisia viheralueita, joista hulevedet voivat imeytyä maaperään.

Kohteessa tullaan asentamaan 16 maalämpökaivoa, joiden tavoitesyvyydet ovat 320–400 metriä ja suojaputket viedään kaksi metriä kallion sisään. Lisäksi kohteessa oleva rakennus peruskorjataan asuinkäyttöön. Kellarikerrokseen tulee pysäköintihalli, ensimmäiseen kerrokseen kuntosali ja 2-4 kerrokseen asuinhuoneistoja. Kaivoille ollaan parhaillaan hakemassa rakennuslupaa. Viranomainen on vaatinut, että kohteen maalämpökaivojen alueen maaperän haitta-ainepitoisuudet selvitetään.

Kohde sijaitsee tiiviisti rakennetulla kaupunkialueella. Kiinteistön ympäristössä on asuinkerrostaloja sekä toimistorakennuksia. Kohteen pohjoispuolella kulkee Pitäjämäentie. Kohteen eteläpuolella sijaitsee Talin urheilupuisto.

Ilmoituksen sisältö

Maaperä, pohjavesi ja pintavedet

Kohteessa tehdyn maaperätutkimuksen perusteella kohteessa on 0,5…4 metrin paksuinen täyttömaakerros, joka on pääasiassa hiekkaista sekalajitteista täyttömaata. Täyttömaassa ei havaittu jätettä. Kallionpinta esiintyi 0,5…4 metrin syvyydellä. Helsingin karttapalvelun mukaan kohteen länsipuolella on savea, pohjoisessa kalliota ja lounaassa silttiä ja hiekkaa. Lisäksi idässä ja etelässä on siltti- ja hiekkakerroksen päällä 1–3 metrin paksuinen täyttömaakerros.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue, Kaivoksela 1 (0109202, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue), sijaitsee kohteesta noin 4,9 km pohjoiseen.

Kohteen länsipuolella, noin 400 metrin etäisyydellä sijaitsee Mätäjoki, joka laskee Ison Huopalahden kautta Itämereen. Iso Huopalahti sijaitsee kohteesta noin 1,3 km päässä lounaassa.

Haitta-ainetutkimukset

Kiinteistöllä on tutkittu maaperää vuonna 2024 ja 2025. Syksyllä 2024 otettiin kaksi maaperänäytettä B-rakennuksen vierestä pintamaasta. Näytteistä tutkittiin tyypillisimpiä haitta-aineita. Tutkimuksessa todettiin arseenin luontaisesta taustapitoisuudesta johtuva valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukainen kynnysarvon ylitys.

Vuonna 2025 kohteessa tehtiin kairakoneella neljä tutkimuspistettä. Lisäksi kiinteistön kellarissa olleesta lattia-avauksesta otettiin lapiokaivuna yksi maanäyte. Tutkimuspisteet ulotettiin kallion pintaan asti. Näytteet otettiin 0,5…1 metrin paksuisista maakerroksista. Laboratoriossa analysoitiin näytteenoton aikaisten havaintojen ja kenttämittausten perusteella VNa:n 214/2007 mukaiset metallit ja puolimetallit, PAH-yhdisteet, öljyhiilivedyt C₁₀–C₄₀ sekä yhdestä näytepisteestä myös haihtuvat orgaaniset yhdisteet (aromaattiset hiilivedyt, klooratut alifaattiset hiilivedyt ja bensiinijakeet C₅–C₁₀). Lisäksi tehtiin yksi tutkimuspiste, josta mitattiin vain kalliopinnan syvyys.

Kiinteistön lounaisosassa todettiin kahdessa tutkimuspisteessä ylemmän ohjearvon ylittävät pitoisuudet (2 800 mg/kg ja 2 400 mg/kg) raskaita öljyhiilivetyjakeita (C₂₁–C₄₀) 1,0–2,0 ja 0,5–1,0 metrin syvyydellä. Ilmoituksen mukaan alueella, jossa todettiin korkein öljyhiilivetyjen pitoisuus, esiintyy öljyhiilivetyjä havaintojen mukaan myös syvemmällä. Lisäksi kiinteistön pohjoisosassa yhdessä tutkimuspisteessä todettiin kynnysarvon ylittävä pitoisuus kromia ja nikkeliä 0–0,5 metrin syvyydellä.

Lisätutkimuksessa todettiin kellarin alapuolisen maaperän olevan karkeata sekalajitteista täyttömaata. Maassa oli paikoin kiviä. Täyttömaassa ei havaittu jätettä tai hajua. PID-kenttämittarilla näytteissä ei todettu mittarin määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia. XRF-kenttämittauksissa todettiin VNa:n 214/2007 mukaisen kynnysarvon ylityksiä arseenin osalta.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen lähtökohtana on ollut, että kohde on asuinkäytössä ja maankäyttö luokitellaan herkäksi. Riskinarviossa kriittisiksi haitta-aineiksi on valittu öljyhiilivetyjen raskaat jakeet (C₂₁–C₄₀), kromi ja nikkeli. Yleissuunnitelmassa on arvioitu kriittisten haitta-aineiden ominaisuuksia ja haitta-aineiden esiintyvyyttä kohteessa.

Kohdekohtaisessa riskinarviossa on arvioitu haitta-aineiden kulkeutumista, niille altistumista sekä terveydellisiä ja ekologisia riskejä käsitteellisen mallin mukaan. Riskinarvion mukaan haitta-aineiden kulkeutuminen maapölyn, pintavalunnan tai vajoveden mukana arvioidaan epätodennäköiseksi. Kohde on pääosin asfaltoitu ja hulevedet johdetaan hulevesiverkostoon. Alueella on pienialaisia viheralueita, mutta niiden kautta maaperään imeytyy todennäköisesti vain vähän vesiä. Todetut haitta-aineet liukenevat heikosti veteen, joten niiden ei arvioida kulkeutuvan vajoveden mukana merkittävästi syvemmälle maaperään, vaikka vajovesiä muodostuisikin. Lisäksi kohteessa on kallio lähellä maanpintaa, mikä vähentää haitta-aineiden kulkeutumista syvemmälle vajoveden mukana.

Riskinarvion mukaan haitta-aineiden kulkeutuminen orsi- tai pohjaveden mukana merkittävästi etäämmälle kohteelta arvioidaan epätodennäköiseksi. Haitta-ainepitoiset maakerrokset eivät ole kosketuksissa orsi- tai pohjaveteen. Lisäksi kohteessa todetut haitta-aineet ovat heikosti vesiliukoisia. Kohde ei myöskään sijaitse luokitellulla pohjavesialueella, joten haitta-aineista ei arvioida aiheutuvan riskiä pohjavesialueelle tai vedenotolle.

Riskinarvion mukaan todetut haitta-aineet läpäisevät heikosti talousvesijohtoja, joten talousveteen kulkeutuminen arvioidaan hyvin epätodennäköiseksi. Lisäksi todetut haitta-aineet eivät haihdu, joten kaasufaasina kulkeutuminen arvioidaan hyvin epätodennäköiseksi.

Riskinarvion mukaan haitta-aineille altistuminen arvioidaan vähäiseksi ja terveysriski merkityksettömäksi. Maaperää peittää asfaltti, joten haitta-aineille ei voi altistua suoran ihokosketuksen tai ruoansulatuselimistön välityksellä. Haitta-ainepitoinen maa-aines ei pääse pölyämään, joten sitä kautta altistuminen ei ole myöskään todennäköistä.

Haitta-aineiden kulkeutuminen kaasufaasina ulkoilmassa tai sisäilmaan arvioitiin hyvin epätodennäköiseksi, joten kohteella oleskelusta ei arvioida aiheutuvan merkittävää haitta-aineille altistumista tai kohonnutta terveysriskiä. Rakennuksen kellarikerrosta käytetään pysäköintiin, eli oleskelu tilassa on vähäistä, mikä myös vähentää sisäilmaan liittyviä terveysriskejä. Altistuminen ravinnon tai veden välityksellä arvioidaan epätodennäköiseksi. Haitta-ainepitoisilla alueilla ei esimerkiksi kasvateta ravintokasveja.

Riskinarviossa on myös arvioitu maalämpökaivojen asentamisesta aiheutuvaa riskiä haitta-aineiden kulkeutumisessa. Haitta-aineiden kulkeutuminen maa-aineksen siirtyessä maalämpökaivojen asentamisen aikana arvioidaan niin vähäiseksi, että siitä ei aiheudu merkittävää kulkeutumisriskiä kohteessa. Uusia pohjaveden virtausreittejä ei arvioida syntyvän, koska kohteen maaperä on täyttömaata, jonka alapuolella on kallio. Todettujen öljyhiilivetyjen ja metallien niukkaliukoisuuden sekä maaperän rakenteen (täyttöhiekka ja kallio) vuoksi haitta-aineiden kulkeutumista maansiirtymien tai uusien virtausreittien myötä ei arvioida merkittäväksi. Haitta-aineiden kulkeutuminen jää todennäköisesti vähäiseksi myös kohteen ja sen ympäristön kallioisuuden vuoksi.

Riskinarvion mukaan alueella esiintyvistä haitta-ainepitoisuuksista ei arvioida aiheutuvan ekologisia riskejä. Kohde ei ole ekologisesti herkkä, sillä se sijaitsee tiheästi rakennetulla ja päällystetyllä kaupunkialueella. Riskinarviossa on arvioitu, että alueen maankäytön vuoksi päällystetyllä täyttömaalla on maaperän biologisten ja mikrobiologisten prosessien merkitys vähäinen.

Kunnostustavoitteet ja arvio pilaantuneiden maa-ainesten määristä

Kohdekohtaisen riskinarvion perusteella kohteen maaperällä ei ole riskiperusteista puhdistustarvetta. Kohteessa tullaan tekemään kaivutöitä, jotka kohdistuvat haitta-ainepitoiseen maaperään. Koska alueella ei arvioida olevan riskeihin perustuvaa maaperän pilaantuneisuutta tai puhdistustarvetta, kaivutyöt esitetään tehtäviksi rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Lisäksi esitetään, että kohteella tehtäviä kaivutöitä varten ei aseteta numeerisia kunnostustavoitteita.

Tutkimuksen aikana tehtyjen analyysien, havaintojen ja maalämpökaivojen asennussuunnitelman perusteella arvioituna poistettavaa öljyhiilivetypitoista maa-ainesta arvioidaan olevan noin 300 m³.

Kunnostustyön toteutus ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kunnostus toteutetaan massanvaihdolla. Kunnostuksen aloittamisesta ilmoitetaan Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle kirjallisesti ennen töiden aloittamista. Samalla ilmoitetaan kunnostustyön valvonnasta vastaavan henkilön nimi ja yhteystiedot. Kunnostuksesta vastaava vastaa muusta tarpeelliseksi katsomastaan tiedotuksesta tarvittaessa yhdessä ympäristöteknisen valvojan kanssa.

Kunnostettava alue aidataan ja alueelle tuodaan pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovat kyltit. Ennen kunnostusta selvitetään kohteessa olevan rakennuksen lattian alapuolisen maaperän tila.

Ympäristötekninen valvoja valvoo kaivutyötä ja massojen loppusijoittamista tutkimustulosten sekä tarkkailunäytteiden avulla. Eri pitoisuustasot pidetään kaivettaessa erillään. Maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät VNa:n 214/2007 kynnysarvot, toimitetaan vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan haitta-ainepitoisia maa-aineksia. Kuormille laaditaan pääasiassa sähköiset siirtoasiakirjat ja siirtoasiakirjat viedään SIIRTO-rekisteriin.

Kaivutyö toteutetaan siten, että haitta-ainepitoista maa-ainesta ei leviä työmaa-alueen ulkopuolelle. Haitta-aineiden leviäminen vältetään estämällä autojen tarpeeton liikkuminen haitta-ainepitoisella alueella ja tarvittaessa puhdistamalla renkaat. Haitta-ainepitoisen maan kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Haitta-ainepitoisten massojen välivarastointialueiden maaperä suojataan tai tutkitaan ja tarvittaessa kunnostetaan työn päätyttyä. Sääolosuhteet (kuivuus, voimakas tuuli, voimakas sade) huomioidaan kunnostustyössä ja tarvittaessa työt keskeytetään. Tarvittaessa kasalla olevia haitta-ainepitoisia massoja pidetään peitettyinä pölyämisen tai sadevesien mukana leviämisen ehkäisemiseksi.

Mikäli maaperässä todetaan kunnostusvaiheessa ennakkotiedoista poiketen jätettä, ne lajitellaan ja toimitetaan lajiteltuna soveltuville jäteasemille. Mikäli jätettä ei voi erotella maa-aineksesta, sovitaan vastaanottopaikan kanssa jätteellisen maa-aineksen toimittamisesta.

Alueelle varataan välivarastointitilaa, jossa haitta-ainepitoisia massoja voidaan tarvittaessa varastoida pienimuotoisesti esimerkiksi laboratorioanalyysien valmistumisen ajan. Välivarastoitavat haitta-ainepitoiset maa-ainekset varastoidaan lähtökohtaisesti päällystetyllä alueella suojapeitteellä peitettynä. Mikäli haitta-ainepitoisia massoja välivarastoidaan maapohjalla, välivarastoalueen maaperän tila varmistetaan näytteenotolla ja tarvittaessa kunnostetaan varastoinnin päätyttyä.

Mikäli kaivualueiden seinämiin tai pohjaan jää VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, asennetaan niihin huomioverkko. Eristysrakenteille ei arvioida olevan tarvetta, sillä kohteen maaperässä ei ole todettu herkästi kulkeutuvia haitta-aineita. Mikäli kunnostuksen aikana todetaan merkittäviä pitoisuuksia kulkeutuvia haitta-aineita, joita ei voida poistaa, suunnitellaan kohteeseen soveltuva eristysrakenne ja keskustellaan eristyksestä ympäristöviranomaisen kanssa.

Kunnostustyön laadunvalvonnasta vastaa kohteelle valittu ympäristötekninen valvoja. Haitta-ainepitoisen maaperän kaivutöitä ja massojen loppusijoitusta ohjataan tutkimusvaiheen analyysitulosten sekä kaivutöiden aikana otettavien näytteiden ja niille tehtävien mittausten sekä analyysien perusteella. Kohteessa mittauksissa käytetään tarvittaessa soveltuvia kenttämittareita. Öljyhiilivetypitoisuuksia ja raskasmetallien pitoisuuksia määritetään myös laboratorioanalyysein. Yksi maanäyte edustaa enintään noin 100 m³ (noin 200 t) kaivumaamäärää. Mikäli massoissa on aistinvaraisesti tai kenttämittareilla havaittavaa poikkeavuutta, näytteitä otetaan tiheämmin.

Kaivun jälkeen kaivantojen pohjien ja seinämien haitta-aineiden jäännöspitoisuudet tarkastetaan ottamalla kaivupinnoista edustavia jäännöspitoisuusnäytteitä. Kohteelle muodostuu lähtötietojen mukaan kaivantoja, joiden pinta-ala on noin 50 m². Kaivantojen pohjista ja seinämistä otetaan yksi jäännöspitoisuusnäyte jokaista kaivantoa kohden. Mikäli kaivannot ovat toteutusvaiheessa suurempia, otetaan useampia pohjanäytteitä (1 kpl näytteitä jokaista alkavaa 50 m² kohden / kaivanto). Pohjanäytteitä ei oteta, jos kaivu päättyy kallioon.

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa öljyhiilivedyt C₁₀–C₄₀ ja VNa:n 214/2007 mukaiset metallit ja puolimetallit. Mikäli kaivun aikana seurantanäytteissä todetaan muita ennakkotiedoista poikkeavia haitta-aineita VNa:n 214/2007 kynnysarvot ja luontaiset taustapitoisuudet ylittävinä pitoisuuksina, analysoidaan ne myös jäännöspitoisuusnäytteistä. Kunnostuksen lopputulos esitetään pilaantuneen maaperän kunnostuksen loppuraportissa.

Maalämpökaivojen yhteydessä syntyvä porausliete kerätään konttiin ja poraaja toimittaa porauslietteen asianmukaiseen loppusijoituspaikkaan.

Kunnostustyö katsotaan päättyneeksi, kun maa-aines on poistettu kunnostustavoitteiden mukaisesti asennustöihin liittyvän kaivun edellyttämässä laajuudessa. Viimeistely tehdään rakennussuunnitelman mukaisesti. Jälkiseurannan tarvetta ei arvioida käytössä olevilla lähtötiedoilla olevan. Jälkiseurannan tarve esitetään arvioitavaksi tarkemmin kunnostuksen päätyttyä.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin ja työsuojelu on esitetty yleissuunnitelmassa.

Veden tutkiminen ja johtaminen

Kaivantoihin kertyvistä vesistä otetaan näytteet ennen niiden poistamista. Mikäli veden öljyhiilivetyjen pitoisuudet sekä muut ominaisuudet täyttävät Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) lupaehdot, johdetaan vedet jätevesiviemäriin HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antamalla luvalla lupaehtoja noudattaen. Mikäli kaivantovesi ei sovellu jätevesiviemäriin johdettavaksi, kaivantovedet toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan esimerkiksi imuautolla. Vaihtoehtoisesti vedet voidaan käsitellä kohteella viemäröintikelpoisiksi.

Mikäli kaivantoon kertyy poisjohdettavaa vettä, otetaan vedestä näyte, josta analysoidaan öljyhiilivedyt (C₁₀–C₄₀). Lisäksi jätevesiviemäriin johdettavasta vedestä analysoidaan HSY:n edellyttämiä parametreja.

Maalämpökaivojen poraamisen yhteydessä syntyvä porausliete muodostuu kivipölystä ja vedestä. Lähtökohtaisesti materiaalia ei ole tarpeen tarkkailla haitta-aineiden vuoksi. Ilmoituksen täydennyksessä (5.3.2025) on esitetty, että tarkkailua tehdään vain, jos kohteen maaperään jää porauksia edeltävien kaivutöiden jälkeen VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Tarkkailu esitetään tehdä vain niiden maalämpökaivojen kohdilta, joihin mahdollisesti jää alemmat ohjearvot ylittäviä maaperän haitta-ainepitoisuuksia.

Maa-ainesten hyödyntäminen

Rakentamisen vuoksi kaivettavat haitta-ainepitoiset maa-ainekset voidaan hyödyntää ilmoitusalueella kaivantojen täytöissä, mikäli niiden pitoisuudet alittavat VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot ja ne ovat geoteknisesti soveltuvia. Haisevaa tai jätepitoista maa-ainesta ei hyödynnetä.

Haitta-ainepitoisia maa-aineksia voidaan hyödyntää vedellä kyllästymättömässä maakerroksessa, eli orsi- ja pohjavesikerrosten yläpuolella. Hyödynnettävän haitta-ainepitoisen maakerroksen yläpuolella tulee olla 0,5 metrin paksuinen kerros haitta-aineettomia maa-aineksia tai muita rakennekerroksia.

Hyödynnettävistä haitta-ainepitoisista maa-aineksista otetaan edustavia näytteitä ja haitta-ainepitoisuudet määritetään laboratoriossa. Alueet ja syvyydet, joilla haitta-ainepitoisia maa-aineksia hyödynnetään, dokumentoidaan ja esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Kirjanpito ja raportointi

Ympäristötekninen valvoja pitää kaivutöiden aikana kirjanpitoa mm. alueelta poistetuista haitta-ainepitoisista maista, otetuista näytteistä ja analyysituloksista ja poisjohdetuista kaivantovesistä. Kirjanpito pidetään ajan tasalla kunnostuksen aikana.

Kaivutöiden valmistuttua työstä laaditaan loppuraportti, jossa esitetään vähintään seuraavat asiat:

- kaivutyön toteutus ja aikataulu
- haitta-ainepitoisen maaperän kaivantojen sijainti ja syvyys
- tiedot poistetuista haitta-ainepitoisista maa-aineksista
- kaivutöiden aikainen näytteenotto, analyysitulokset
- jäännöspitoisuudet
- mahdolliset huomio- ja eristerakenteet
- mahdollinen vesienkäsittely.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkastettavaksi.

Aikataulu

Haitta-ainepitoisen maaperän kaivutyöt tehdään maalämpökaivojen asennuksen yhteydessä keväällä 2025.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksen liitteenä on toimitettu kiinteistön omistajan valtakirja.

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Rakennusliike Evälahti Oy:n ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Kutomotie 9, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §, Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §)

2. Jätejakeet on poistettava kaivutöiden edellyttämässä laajuudessa. Lisäksi alueelta tulee poistaa muualtakin jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki (646/2011) 12, 13 §)

3. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

4. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

5. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti kunnostuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. Lisäksi rakennuksen alapuolinen maaperä tulee tutkia alueilta, jonne maalämpökaivot rakennetaan. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

6. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetyn mukaisesti, mutta kuitenkin siten, että jokaista kaivantoa kohden kaivantojen pohjilta ja seinämistä otetaan vähintään yksi näyte maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

7. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

8. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

9. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

10. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

11. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

12. Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

13. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 17 §)

14. Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

15. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

16. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

17. Maalämpökaivojen suojaputkien tulee olla riittävän tiiviit.

Maa-ainesten välivarastointi

18. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia massoja saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

19. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

20. Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen. (YSL 7, 155, 172 §).

21. Porauslietteistä tulee ottaa edustavat näytteet vähintään sellaisilta porausalueilta, joissa pilaantuneiden maa-ainesten kaivujen jälkeen alueelle on jäänyt alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita. Porauslietteistä tulee tutkia vähintään valtioneuvoston asetuksen (214/207) mukaiset metallit ja epämetallit sekä öljyhiilivedyt C₁₀–C₄₀. Porauslietteet tulee toimittaa vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan kyseisiä aineksia. (YSL 7 §)

Maa-ainesten hyödyntäminen

22. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää kunnostusalueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita, maa-aineksia, jotka sisältävät kynnysarvopitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. (YSL 32, 136 §, JL 6, 8 §)

23. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (tiivis asfaltti). (YSL 32, 136 §, JL 6, 8 §)

24. Ennen maa-ainesten hyödyntämisen aloittamista tulee toimittaa aloitusilmoitus valvontaviranomaiselle. Aloitusilmoituksessa on esitettävä maa-ainesten hyödyntämispaikat. (YSL 172 §)

25. Maa-ainesten hyödyntämistä koskevat toimenpiteet tulee raportoida kunnostuksen loppuraportin yhteydessä. Hyödyntämispaikat tulee esittää myös kartalla. (YSL 172 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

26. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

27. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, minkä puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

28. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli kunnostus tehdään useassa osassa, tulee jokaisesta kunnostusvaiheesta tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

29. Pilaantuneen maaperän puhdistamistöistä on tiedotettava naapureita. (YSL 7 §, JL 13 §)

30. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

31. Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen pääasiassa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Lisäksi loppuraportissa tulee olla tiedot hyödynnetyistä maa-aineksista myös karttaan merkittynä ja poikkeuksellisista tilanteista. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (1–4.)

Maaperän puhdistaminen kohteessa on tarpeen, sillä kiinteistölle tullaan rakentamaan maalämpökaivoja. Maaperää tutkittiin vuonna 2025 alueilta, joille maalämpökaivoja on suunniteltu rakentaa. Tutkimuksissa todettiin kahdessa pisteessä ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjen raskaita jakeita. Lisäksi todettiin nikkeliä ja kromia kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Maalämpökaivojen asennus edellyttää maankaivua ja kaivutyöt kohdistuvat haitta-ainepitoiseen maaperään.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla. Ilmoituksessa on esitetty, että kaivutöitä varten ei aseteta numeerisia kunnostustavoitteita. Kohdekohtaisen riskinarvion perusteella kohteessa ei ole riskiperusteista puhdistustarvetta ja kaivutyöt esitetään tehdä rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Näin ollen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt kunnostustavoitteet.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (5–7.)

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Maaperä on tarpeen tutkia myös rakennuksen alapuolelta maaperän tilan todentamiseksi alueilta, jonne maalämpökaivoja rakennetaan. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen (8–10.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (11–17.)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Ilmoituksen täydennyksessä (5.3.2025) on esitetty, että maalämpökaivojen rakentamisessa suojaputket viedään kaksi metriä kallion sisään. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että maalämpökaivojen rakentamisessa suojaputkien on tarpeen olla riittävän tiiviitä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi.

Maa-ainesten välivarastointi (18. ja 19.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

Veden tutkiminen ja käsittely (20. ja 21.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja - valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Riittävät tiedot kaivantovesien laadusta ovat tarpeen, sillä maa-aineksessa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet eivät suoraan vastaa niiden pitoisuuksia vedessä muun muassa haitta-aineiden erilaisen liukoisuuden vuoksi. Vesien laatutiedon perusteella kaivantovedet voidaan toimittaa sellaiseen vastaanottopaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisen laatuisia kaivantovesiä.

Ilmoituksen täydennyksessä (5.3.2025) on esitetty, että haitta-aineiden tarkkailua tehdään vain, jos kohteen maaperään jää porauksia edeltävien kaivutöiden jälkeen VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että porauslietteiden tutkiminen on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Haitta-aineiden tutkiminen on myös tarpeen, jotta porauslietteet toimitetaan oikeaan vastaanottopaikkaan.

Maa-ainesten hyödyntäminen (22–25.)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien kohteesta kaivettujen kaivumaiden soveltuvuus hyötykäyttöön kunnostusalueella on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n nojalla kohteen arvioinnin yhteydessä. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, eivät sovellu alueella hyödynnettäväksi haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden vuoksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns. POP-asetuksen mukaan POP-yhdisteitä sisältävän jätteen osalta on varmistettava jätteen sisältämien POP-yhdisteiden hävittäminen tai muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia. PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena. Näin ollen ko. yhdisteiden kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulisi lähtökohtaisesti rajata hyötykäytön ulkopuolelle.

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Näin ollen haitta-ainepitoisten maakerrosten päällä tulee olla riittävä pilaantumattoman maan kerros. Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014 mukaan suositus kestävän kunnostuksen tavoitteeksi on, että pintamaan (noin 0,5–1 m) edustavat haitta-ainepitoisuudet uudisrakennuskohteissa alittavat asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ja muualla vähintään alemman ohjearvon. Suositus ei koske suoraan asfaltoituja piha-alueita ja niitä epäorgaanisia haitta-aineita, joilla maaperän terveysperusteiset viitearvot ovat selvästi alempaa ohjearvoa suurempia.

Maa-ainesten hyödyntämistä koskeva aloitusilmoitus ja raportointi ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (26. ja 27.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (28–31.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Määräys naapureille tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei kunnostus loukkaa yksityistä etua.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa ja tiedon kulkemisen varmistamisessa maanomistajalle maaperän tilasta, koska maanomistajalla on oikeus saada tieto omistamansa alueen maaperän tilasta.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 32, 85, 133, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Jätelaki (646/2011) 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.