Lausunto työttömyysturvalain 2 a luvun 9 ja 10 §:n muuttamisesta

Kaupunginhallitus antaa seuraavan lausunnon työ- ja elinkeinoministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle työttömyysturvalain 2 a luvun 9 ja 10 §:n muuttamisesta.

Lausunto

Yleisesti esityksestä

Helsinki pitää esitettyä muutosta työttömyysturvan seuraamusjärjestelmän muuttamisesta neljäportaisesta kaksiportaiseksi sääntelyä selkeyttävänä ja lain toimeenpanoa helpottavana. Ehdotettu työssäolovelvoitteen puolittaminen 12 viikosta kuuteen viikkoon on kannatettava, sillä 12 viikon mittainen työssäolovelvoite kahdesta työvoimapoliittisesti arvioituna moitittavana pidettävästä menettelystä voisi olla kohtuuton seuraus työnhakijalle.

Helsinki kiinnittää huomiota työttömyysturvajärjestelmän sääntelyn johdonmukaisuuteen. Nykyinen sääntely astui voimaan vain kolme vuotta sitten. Toistuvat ja vastakkaiset sääntelymuutokset ovat omiaan vaikeuttamaan työttömyysturvajärjestelmän ymmärrettävyyttä työnhakijalle ja vaikuttavat myös työvoimaviranomaisen mahdollisuuksiin järjestää työvoimapalveluita ja toteuttaa palveluperiaatetta ja neuvontavelvollisuutta.

Säädösehdotuksesta ja sen perusteluista

Esitysluonnoksen mukaan ehdotettujen muutosten tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa työttömyysturvaseuraamuksia sekä tehostaa ohjaavalla vaikutuksella työnhakijoiden työnhakua, osallistumista heille järjestettävään palveluprosessiin sekä osallistumista työnhakua ja työllistymisen edistämistä tukeviin muihin palveluihin.

Helsingin näkemyksen mukaan ehdotettu kaksiportainen seuraamusjärjestelmä yksinkertaistaisi työttömyysturvan seuraamusjärjestelmää ja olisi nykyistä sääntelyä helpommin ymmärrettävissä myös työnhakijoille.

Tavoite, että ihmiset tulisivat toimeen omalla työllään, on tärkeä ja kannatettava. Esitetyt muutokset tehostaisivat Helsingin arvion mukaan työttömyysturvan ohjausvaikutusta.

Muutoksilla on myös vastakkaisia vaikutuksia työllisyyden edistämiselle. Esitysluonnoksen arvion mukaan muutokset aiheuttaisivat enenevästi siirtymiä työttömyysetuudelta viimesijaiselle toimeentulotuelle. Toimeentulotuen saannilla on useissa selvityksissä osoitettu olevan työttömyysetuutta suurempia kannustinongelmia työttömien työllistymiselle.

Ehdotettu työssäolovelvoitteen puolittaminen 12 viikosta kuuteen viikkoon on kannatettava. Muutos vähentäisi työttömyysturvaseuraamusten kiristämisen negatiivisia vaikutuksia kotitalouksien toimeentulolle.

Esityksen vaikutusarvioista

Muutosten vaikutuksia toimeenpanijoihin ja erityisesti työvoimaviranomaisen toimintaan tulee tarkentaa. Jos muutosten lisäävät kuntien kustannuksia, tulee muutosten vaikutus korvata kunnille täysimääräisesti.

Toisin kuin esitysluonnoksessa arvioidaan, työvoimaviranomaisen tehtävien määrä voi lisääntyä muutosten myötä. Esitysluonnoksessa muutosten arvioidaan tehostavan työvoimaviranomaisten toimintaa, sillä työnhakijoiden laiminlyöntien määrän ennakoidaan vähentyvän laiminlyönnistä koituvien seuraamusten kiristymisen vuoksi. Arvion taustaksi ei esitysluonnoksessa kuitenkaan esitetä riittäviä perusteita.

Määrällisten tai euromääräisten arvioiden puuttumista perustallaan esitysluonnoksessa riittämättömällä tietopohjalla. Työ- ja elinkeinoministeriöllä tulisi olla käytettävissään tiedot vuonna 2022 tehtyjen muutosten vaikutuksista TE-toimistoille ja tietoja olisi syytä hyödyntää nyt esitettyjen muutosten arvioinnissa. Esitysluonnoksessa ei ole esitetty perustetta sille, miksi tietoja aiemmista vaikutuksista ei ole hyödynnetty.

Nykyisin työnhakijan ensimmäisen työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn myötä tehtävä työvoimaviranomaisen tekemä muistutus ei johda ylimääräiseen selvitystyöhön työnhakijan tilanteesta. Kun työnhakijan ensimmäisestä menettelystä aiheutuisi työttömyysturvan seuraamuksia, aiheuttaisi se selvitysvelvollisuuksia ja niistä koituvia kustannuksia myös työvoimaviranomaisille, vaikka KEHA-keskus ratkaisisikin varsinaisen työvoimapoliittisen lausunnon. Työvoimaviranomaisille aiheutuisi muutosten myötä nykyistä enemmän hallinnollista työtä huolimatta siitä, että työvoimapoliittisesti moitittavien menettelyjen kokonaismäärän laskisi.

On huomioitava myös, että työvoimaviranomaiset ovat käyttövelvoitteella sidottuja valtion tuottamiin tietojärjestelmiin. Työvoimaviranomaisen toiminnan tehostuminen on monelta osin riippuvaista valtion tuottamien tietojärjestelmien toiminnallisuuksista ja siitä, miten hyvin muutokset toimeenpannaan tietojärjestelmien kehitystyössä.

Esitetyt muutokset johtavat kuntien palveluiden ja rahoituksen kasvavana tarpeena myös muissa toiminnoissa. Siirtymät toimeentulotuelle näkyisivät myös sosiaalityössä täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen kasvavana tarpeena. Tutkitusti taloudellinen epävarmuus ja taloudellisen tilanteen heikkeneminen vaikuttavat fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Vähävaraisilla on enemmän terveydellisiä ja sosiaalisia haasteita, mikä aiheuttaa paineita kaupungin talouteen ja palveluiden järjestämiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle työttömyysturvalain 2 a luvun 9 ja 10 §:n muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan muutosta, jonka myötä työvoimapoliittisesti moitittavasti menetellyt työnhakija menettäisi oikeutensa työttömyysetuuteen nykyistä nopeammin. Samalla etuusoikeutensa menettäneellä työnhakijalla olisi mahdollisuus palauttaa etuusoikeus nykyistä helpommin, koska työssäolovelvoitteen kestoa lyhennettäisiin puoleen nykyisestä.

Nykyisin työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvästä työvoimapoliittisesti arvioituna moitittavana pidettävästä menettelystä asetetaan seuraamuksia neliportaisen järjestelmän mukaisesti. Ensimmäinen moitittava menettely vuoden tarkastelujakson kuluessa ei aiheuta seuraamusta. Jos moitittavia menettelyjä on kaksi, työnhakija menettää oikeutensa työttömyysetuuteen seitsemältä kalenteripäivältä. Kolmannesta moitittavasta menettelystä työttömyysetuuden menettää 14 kalenteripäivältä. Jos työnhakija menettelee vielä neljännen kerran moitittavasti, hänelle asetetaan 12 kalenteriviikon työssäolovelvoite.

Seuraamuskokonaisuus muutettaisiin kaksiportaiseksi. Työnhakija menettäisi oikeutensa työttömyysetuuteen seitsemän kalenteripäivän ajaksi ensimmäisestä työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvästä laiminlyönnistä. Jos työnhakija jatkaisi menettelyään, toisesta työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvästä laiminlyönnistä asetettaisiin kuuden kalenteriviikon työssäolovelvoite.

Muutosten tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa työttömyysturvaseuraamuksia ja tehostaa ohjaavalla vaikutuksella työnhakijoiden työnhakua, osallistumista heille järjestettävään palveluprosessiin sekä osallistumista työnhakua ja työllistymisen edistämistä tukeviin muihin palveluihin.