Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91-21-9901-0, 91-22-9901-0, 91-22-9901-100, Mäkelänkatu, kaupunkiympäristön toimiala

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

**********

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 22. kaupunginosassa (Vallila) kiinteistöillä 91 21-9901-0, 91-22-9901-0 ja 91-22-9901-100, jotka omistaa Helsingin kaupunki.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 3.7.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat liitteet:

- Kunnostuksen yleissuunnitelma (Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön toimiala, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Mäkelänkadun peruskorjaus, Ramboll Finland Oy, 12.5.2025, päivitys 3.7.2025).

Liite 1.
A Koontitaulukko, maaperä
B Koontitaulukko, kaatopaikkakelpoisuudet
C Koontitaulukko, öljyhiilivetyjen fraktiot

Liite 2.
2025 maaperätutkimuksen analyysitodistukset

Liite 3.
Kiinteistötiedot

Piirustukset:
01 Tutkimuskartta
02 Ajantasainen asemakaava.

Lisäksi ilmoituksen liitteinä on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- Öljyalan Palvelukeskus Oy, Maaperän kunnostusohjelma Soili, Massanvaihdon toimenpideraportti, Suljettu huoltoasema, Hämeentie 39, Helsinki, Golder Associates Oy, 16.10.2001.

- Öljyalan Palvelukeskus Oy, Maaperän kunnostusohjelma Soili, Massanvaihdon II vaiheen loppuraportti, Suljettu huoltoasema, Hämeentie 39, Helsinki, Golder Associates, 12.12.2002.

- Kasvualustatutkimukset, Mäkelänkatu koekuopat, Stara, 23.5.2018.

- Lautatarhankatu, maaperätutkimukset, FCG Finnish Consulting Group Oy, 2021.

- Helsingin kaupunki, Maankäyttö- ja kaupunkirakenne -palvelukokonaisuus, Teknistaloudellinen suunnittelu -yksikkö, Pohjavesi- ja huokosilmaselvitys, Teollisuuskadun akseli, Vahanen Environment Oy, 18.3.2021.

- Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön toimiala, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit palvelu, Teollisuuskadun itäpään ja Vääksyntien kunnallistekninen kaivanto, ympäristötekninen valvonta, FCG Rakennettu Ympäristö Oy, 30.1.2025.

Ilmoitusta on täydennetty 9.7.2025 sähköpostitse, missä tarkennettiin riskinarviota vinyylikloridin osalta sekä tarkennettiin pohjavesitutkimusten tarvetta.

Aiemmat tutkimukset, päätökset ja kunnostukset

Tutkimukset ilmoitusalueella tai sen läheisyydessä

- Kasvualustatutkimukset. Stara, 2018.

- Lautatarhankatu, maaperätutkimukset. FCG, 2021.

- Pohjavesi- ja huokosilmaselvitys. Teollisuuskadun akseli, Vahanen, 2021. Selvityksen aluerajaus leikkaa Mäkelänkadun ilmoitusaluetta, mutta ilmoitusalueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei sijoittunut yhtään tutkimuspistettä (huokosilma- tai pohjavesiputkea).

- Teollisuuskadun itäpään ja Vääksyntien kunnallistekninen kaivanto, ympäristötekninen valvonta. FCG, 2025.

- Ympäristötekninen tutkimusraportti, Vallilan ala-aste, ENV2433, Vahanen Environment Oy, 15.9.2021.

- Vallilan ala-asteen kunnostussuunnittelun yhteydessä tehdyt lisätutkimukset, AFRY Finland Oy, 13.6.2024.

Päätökset

Uudenmaan ympäristökeskuksen antama päätös No YS 623, 9.7.2001 (dnro 0101Y0810-18) pilaantuneen maaperän kunnostamisesta osoitteessa Hämeentie 39.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikön päätös 3.11.2021, § 245 pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Teollisuuskadun itäpään ja Vääksyntien kunnallisteknisen kaivannon alueella.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikön antama päätös 1.7.2025, § 47, jossa on jätetty tutkimatta ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta osoitteessa Mäkelänkatu.

Kunnostukset

Hämeentie 39 kiinteistöllä kunnostettiin maaperää kahdessa vaiheessa vuosina 2001 ja 2002. Kiinteistön rajalla sijaitsevan kaapelikanavan alapuolella ja tukimuurin kolossa todettiin kunnostuksen I vaiheessa hiilivedyillä pilaantunutta maa-ainesta, mistä valtaosa oli haihtuvia hiilivetyjä (bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleeni). Pilaantunut maa-aines eristettiin bentoniittimatolla tontin länsiseinämässä (Lautatarhankadun ja Hämeentien kulma) ja Lautatarhankadun tukimuurin alueella.

Vuosien 2023 ja 2024 aikana tehtiin hulevesiviemärin ja kunnallistekniikan rakennustöitä Teollisuuskadun itäpään ja Vääksyntien alueella. Kunnostuksen loppuraportissa (FCG 2025) on tuotu mm. esiin, että kaivannon maa-aineksessa todettiin kloorattuja alifaattisia hiilivetyjä, joita ei ollut havaittu vuoden 2019 kairatutkimuksissa kunnostuksen akana. Loppuraportin mukaan jäännöspitoisuusnäytteiden ja kaivumassoista otettujen näytteiden perusteella kaivannon ulkopuoliselle alueelle jäi osin korkeitakin haitta-ainepitoisuuksia. Jääneistä pitoisuuksista ei kuitenkaan arvioida olevan haittaa ihmisten terveydelle alueen nykyisessä käytössä. Haitta-aineista ei myöskään arvioida olevan merkittävää haittaa ympäristölle. Jatkotoimenpiteenä raportissa on mainittu, että alueella tehtävissä kaivu-, kairaus- ja muissa vastaavissa töissä sekä alueen jatkosuunnittelussa maakerrosten ja pohjaveden mahdolliset haitta-aineet tulee ottaa huomioon.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty tiedot maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pinta-ala on 8,5 hehtaaria. Alue sijaitsee:

- Mäkelänkadulla välillä Kumpulantie-Vääksyntie,
- Lautatarhankadulla välillä Lautatarhankatu-Pääskylänrinne,
- Hämeentiellä välillä Hämeentie-Allotriankuja.

Ilmoitusalue sisältää myös osia sivukaduista Päijänteentieltä, Vääksyntieltä, Vallilantieltä, Lohjantieltä, Keiteleentieltä, Ähtärintieltä, Suvannontieltä, Sturenkadulta, Hattulantieltä, Ouluntieltä, Pernajantieltä, Hollolantieltä, Rautalammintieltä, Elimäenkadulta ja Mäkelänrinteestä.

Lisäksi alue käsittää Ristikkokadun likimäärin Hämeentien ja Eläinlääkärinkadun väliseltä osalta sekä Hämeentietä Päijänteentien etelä- ja pohjoispuolella yhteensä noin 120 metrin matkalta. Alueeseen kuuluu myös pieniä osia Päijänteentiestä ja Eläinlääkärinkadusta. Ilmoitusalue on esitetty alla olevassa kuvassa violetilla värillä rajattuna.

Karttatietojen perusteella Mäkelänkatu on rakennettu vuosina 1918–1925 ja maankäyttö ei ole muuttunut oleellisesti tämän jälkeen. Pohjoispuolella alue on ollut peltoa ennen kuin asutusta on rakennettu. Ilmoitusalueen kaakkoisosassa on toiminut Teboilin huoltoasema vuosina 1956–2001. Kiinteistöä on kunnostettu vuosina 2001–2002.

Ilmoitusalueen länsi-lounaispuolella Teollisuuskadun poikki on kulkenut junarata Sörnäisten satama- ja teollisuusalueelle 1860–1980-luvuilla. Satamaradan varrelle rakennettiin vuonna 1914 kaksi sivuraidetta, joista muodostui Vallilan tavara-asema. Teollisuuskadun varrella on lisäksi sijainnut useita teollisuusrakennuksia, joista suurimpana Valtionrautateiden omistama Pasilan konepaja, jossa huollettiin ja korjattiin rautatievaunuja. Konepaja toimi vuosina 1903–2001. Konepajan pohjoispuolisella Vallilan teollisuusalueella toimineita teollisuusrakennuksia ovat muun muassa lääketehtaat Orion ja Medica (toiminta-aika 1946–1982).

Ilmoitusalue on katualue ja sijaitsee useiden asemakaavojen alueella. Ilmoitusalueella maankäyttö säilyy nykyisellään. Peruskorjauksessa uusitaan maanalaista kunnallistekniikkaa, kuten vesi- ja viemärijohtoja, kaukolämpöputkia ja tietoliikennekaapeleita. Lisäksi uusitaan kadun pintarakenteet ja tekniset järjestelmät, kuten liikennevalot, valaistus ja ratatekniikka. Alkuperäistä toukokuussa 2025 laadittua pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelmaa on päivitetty mm. aluerajauksen muutoksen sekä haihtuvien haitta-aineiden riskinarvioinnin osalta.

Ilmoitusalue rajoittuu puistoaluisiin (Hollolanpuisto, Hattulanlehto, Allotrianpuisto, Vellamonpuisto), asuinkortteleihin, liike- ja toimistokortteleihin sekä teollisuus- ja varastokortteleihin. Lisäksi naapurustossa on Mäkelänrinteen lukio ja Vallilan ala-aste.

Maaperä, pohjavesi ja pintavedet

Helsingin karttapalvelun mukaan ilmoitusalueen maanpinta vaihtelee tasolla +22,9...+12. Alueen pohjoisosassa maanpinta on korkeimmillaan ja laskee lähestyttäessä Lautatarhankatua. Pääasiassa maaperä on kalliota, jonka päällä on 1–3 metrin syvyinen täyttömaakerros. Maaperätutkimuksissa on havaittu hiekan ja soran sekaista täyttömaata ja savea. Kallio havaittiin 0,4–2 metrin syvyydessä.

Kohde ei sijaitse pohjavesialueella. Lähimmät vedenhankinnalle merkittävät pohjavesialueet ovat kaakossa 7,3 km päässä sijaitseva Santahamina ja koillisessa 8 km päässä sijaitseva Tattarisuo ja noin 10 km päässä sijaitsevat Fazerila ja Vartiokylä. Helsingin karttapalvelun mukaan ilmoitusalueen läheisissä pohjaveden tarkkailuputkissa veden pinnan taso on ollut välillä + 1,54… +25,27.

Ilmoituksen täydennyksen (9.7.2025) mukaan Mäkelänkadulla ei ole tehty pohjavesitutkimuksia. Helsingin karttapalvelun mukaan viimeisimmät pohjaveden pinnanmittaukset on tehty Vääksyntien ja Mäkelänkadun risteyksessä vuonna 2013. Muut havainnot ovat pääasiassa 1980-luvulta. Mäkelänkadulla kallio on paikoittain lähellä maanpintaa.

Täydennyksen mukaan tehdyt pohjavesitutkimukset sijoittuvat ilmoitusalueen ulkopuolelle Teollisuuskadulle ja Aleksis Kiven kadulle, missä havaittiin enimmäkseen huonoantoisia putkia. Näin ollen pohjavesinäytteitä ei ole esitetty tässä ilmoituksessa eikä pohjavettä ole tarkoitus tutkia.

Vanhankaupunginselkä on lähin pintavesi ja se sijaitsee noin 1,2 km kohteesta itään.

Haitta-ainetutkimukset

Kohteessa tehtiin vuonna 2025 kairatutkimuksia 17 tutkimuspisteestä. Näytteenotto tehtiin kolmen metrin syvyydelle tai kallioon asti. Näytteissä ei havaittu jätejakeita. Näytteistä tutkittiin metallit, PAH-yhdisteet, öljyhiilivedyt C₁₀–C₄₀, bensiinijakeet C₅–C₁₀, VOC-yhdisteet (laaja), BTEX-yhdisteet, PCB-yhdisteet ja orgaaninen kokonaishiili (TOC). Lisäksi selvitettiin kaatopaikkakelpoisuudet ja öljyhiilivetyjen fraktiot sekä pH.

Yhdessä tutkimuspisteessä todettiin ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus kuparia 0–0,7 metrin syvyydellä. Lisäksi yhdessä tutkimuspisteessä todettiin ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus antraseenia, bentso(a)antraseenia, bentso(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, fenantreenia ja fluoranteenia 0–0,7 metrin syvyydellä. Kahdeksassa tutkimuspisteessä todettiin alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjen raskaita jakeita (C₂₁–C₄₀), PAH-yhdisteitä tai lyijyä eri syvyyksillä. Lisäksi kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia metalleja, PAH-yhdisteitä, öljyhiilivetyjä (C₁₀–C₄₀) tai bentseeniä todettiin seitsemässä tutkimuspisteessä eri syvyyksillä.

Kaatopaikkakelpoisuuksien perusteella massat soveltuvat pysyvän jätteen kaatopaikalle. Öljyhiilivetyjen fraktiot keskittyivät suurimpiin C₂₁–C₃₅ jakeisiin aromaattisten ja alifaattisten jakeiden osalta.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Riskinarvion lähtökohteena on alueen nykyinen ja tuleva käyttö katualueena. Lisäksi on huomioitu, että alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä alueen pohjavettä käytetä talousvetenä. Alueella ei myöskään viljellä ravintokasveja. Riskejä on arvioitu ottaen huomioon maaperätutkimuksissa todetut haitta-ainepitoisuudet ja tunnistamalla mahdolliset kulkeutumis- ja altistusreitit.

Tutkimusten perusteella maaperässä todettu pilaantuneisuus sijaitsee 0–2 metrin syvyydessä maanpinnasta. Nykyisellä käytöllä haitta-aineista ei aiheudu terveysriskiä pölyämisen tai maansyömisen kautta. Käsitteellisen mallin mukaan mahdollinen altistuminen muodostuu maankaivutöiden yhteydessä, joka voi aiheuttaa pölyämistä ja haihtumista. Maaperän eliöt voivat altistua haitta-aineille maansyönnin ja kosketuksen kautta. Haitta-aineet voivat kulkeutua vajoveteen liukenemisen kautta muualle.

Riskinarviossa on tarkasteltu maaperässä todettujen haitta-aineiden ominaisuuksia. Maaperässä todetut raskasmetallit ovat käytännössä kulkeutumattomia. Helsinki kuuluu arseeniprovinssiin, jolloin arseenia voi esiintyä maaperässä luontaisesti. PAH-yhdisteet ovat niukkaliukoisia ja kulkeutuvat heikosti. Öljyhiilivetyjen keski- ja raskaita jakeita on todettu maaperässä yli alemman ohjearvon pitoisuuksina. Öljyhiilivetyjen fraktioiden perusteella todetut pitoisuudet keskittyvät alifaattisiin ja aromaattisiin EC21–35 jakeisiin, jotka ovat hyvin niukkaliukoisia, kulkeutumattomia ja joko hyvin heikosti haihtuvia tai kohtalaisesti haihtuvia.

Todetut BTEX-yhdisteet ovat liukenevia, haihtuvia ja kulkeutuvia. Niitä on todettu alueella ylemmän ohjearvotason pitoisuuksissa vain yhdessä kohdassa entisen huoltoasemakiinteistön ja katualueen rajalla.

Alueella todetut PAH-yhdisteet ovat hyvin niukkaliukoisia, hyvin heikosti haihtuvia ja kulkeutumattomia. PAH-yhdisteistä naftaleeni on liukoinen, haihtuva ja hieman kulkeutuva. Naftaleenia on todettu yhdessä näytteessä alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus ja kahdessa näytteessä kynnysarvon ylittävä pitoisuus.

Dikloorieteenejä on todettu kahdessa näytteessä pieniä kynnysarvon alittavia pitoisuuksia. Dikloorieteenit on otettu mukaan arviointiin, vaikka todetut pitoisuudet alittavatkin kynnysarvon, koska on haluttu varautua mahdollisiin työnaikana todettaviin kynnys- tai ohjearvot ylittäviin pitoisuuksiin. Dikloorieteenit ovat liukenevia, erittäin haihtuvia ja helposti kulkeutuvia yhdisteitä.

Kohteessa on todettu helposti kulkeutuvista yhdisteistä yli ylemmän ohjearvon pitoisuuksissa bentseeniä, tolueenia, etyylibentseeniä ja ksyleenejä (BTEX). Kyseiset haitta-aineet on todettu vuonna 2002 Hämeentie 39 huoltoasemakiinteistön kunnostuksen yhteydessä katualueen rajalta otetusta jäännöspitoisuusnäytteestä. Lautatarhankadun ja tontin rajalle on toteutettu eristysrakenne bentoniittimatolla estämään BTEX-yhdisteiden kulkeutuminen puhdistetulle tonttialueelle.

BTEX-yhdisteiden kulkeutuminen veden mukana ei ole todennäköistä, koska alue on asfaltoitu. Tämän vuoksi merkittävää vajoveden virtausta maakerrosten lävitse ei tapahdu. Myöskään kulkeutuminen sivusuuntaan rakentamisen aikana puhdistettaville alueille ei todetuissa pitoisuustasoissa ja ilman kuljettavaa vettä ole todennäköistä. Mahdollinen kulkeutuminen ulkoilmaan on hyvin hidasta ja vähäistä, koska pilaantuneiden maiden päällä on kadun rakennekerroksia ja asfaltointi.

Dikloorieteenejä on todettu vain hyvin pienissä pitoisuuksissa Vääksyntien eteläosan vesihuoltokaivannon seinämässä. Pienten pitoisuuksien vuoksi niiden kulkeutumista ei tapahdu.

Naftaleenia on todettu vain yksittäinen alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus. Naftaleenin kulkeutumista ei arvioida merkittäväksi.

Todetut haitta-aineet ovat pääasiassa kulkeutumattomia ja pilaantuneisuus on laajuudeltaan pientä. Kulkeutuvien haitta-aineiden pilaantuneisuus on hyvin pienialaista ja voimakkaimmin pilaantuneet alueet on erotettu viereisestä tonttialueesta eristysrakenteella.

Haitta-aineiden kulkeutumisriskiä ei arvioida merkittäväksi tämänhetkisten pilaantuneisuustietojen perusteella. Mikäli alueella todetaan kunnostuksen aikana selvästi korkeampia kulkeutuvien haitta-aineiden pitoisuuksia, tulee kulkeutumisriski arvioida uudestaan.

Riskinarviossa on arvioitu alueen maaperässä todettujen haitta-aineiden terveysriskejä. Alla olevassa taulukossa on esitetty ilmoitusalueella todettujen haitta-aineiden enimmäispitoisuudet verrattuna epäherkkien alueiden terveysperusteisiin viitearvoihin (SHPT terv). Viitearvon ylittävät pitoisuudet on esitetty taulukossa lihavoituna.

Terveysperusteiden viitearvo ylittyy bentseenin, tolueenin, etyylibentseenin ja ksyleenien osalta. Viitearvopitoisuuden määrittelyssä/laskennassa on kuitenkin oletettu, että ko. yhdisteillä altistus tapahtuu 99,9 % sisäilman hengittämisen kautta ja altistuminen kestää useita tunteja päivittäin. Tässä kohteessa mahdollinen haitta-aineiden kulkeutuminen tapahtuu ulkoilmaan, jossa pitoisuuksien laimeneminen on voimakasta eikä haitallisia pitoisuuksia muodostu. Lisäksi oleskelu on satunnaista ja lyhytaikaista. Tämän perusteella BTEX-yhdisteistä tai muista haihtuvista haitta-aineista ei aiheudu terveysriskiä.

Kävely- ja liikenneväylät ovat asfaltoituja alueita, jolloin suora kosketus ja altistuminen pölyämisen kautta on estetty.

Riskinarvion mukaan nykyisellä käytöllä alueella todetuista haitta-aineista ei aiheudu terveysperusteista riskiä. Riskejä muodostuu rakentamisen aikana, jolloin haitta-aineille voi altistua pölyämisen, suoran kosketuksen, tahattoman maan syönnin ja haihtumisen kautta. Vaikka maaperään jäisi tutkimuksissa todettuja haitta-aineita kunnostuksen jälkeen, alue säilyy nykyisellä käytöllään, jolloin terveysperusteista riskiä ei jatkossakaan muodostu.

Ilmoituksen täydennyksessä (9.7.2025) riskinarviota on tarkennettu vinyylikloridin osalta. Täydennyksen mukaan vinyylikloridia on todettu yhdessä näytteessä Vääksyntien kaivannon pohjan jäännöspitoisuusnäytteessä (0,0070 mg/kg) neljän metrin syvyydessä maanpinnasta. Vinyylikloridi on herkästi kulkeutuva ja haihtuva. Todettu pitoisuus sijaitsee asfaltoidulla alueella, jolla ei tapahdu vesien suotautumista maaperään. Koska pitoisuus on volyymiltaan pientä ja kuljettavan veden määrä on vähäinen, sen kulkeutumisriski ei ole merkittävä. Täydennyksen mukaan vinyylikloridin epäherkän alueen terveysperusteiseksi viitearvoksi (SHPT) on asetettu 0,0003 mg/kg, joka ylittyy vinyylikloridin osalta. Viitearvopitoisuuden määrittelyssä/laskennassa on kuitenkin oletettu, että ko. yhdisteillä altistus tapahtuu 99,9 % sisäilman hengittämisen kautta ja altistuminen kestää useita tunteja päivittäin. Todettu pitoisuus sijaitsee katualueella ja osittain ajokaistalla, jossa ei oleskella jatkuvasti. Se haihtuu ulkoilmaan ja laimenee voimakkaasti, eikä haitallisia pitoisuuksia muodostu.

Riskinarviossa on arvioitu todettujen haitta-aineiden ekologisia riskejä. Alla olevassa taulukossa on esitetty ilmoitusalueella todettujen haitta-aineiden enimmäispitoisuudet verrattuna ekologisiin viitearvoihin (SHPTeko). Viitearvon ylittävät pitoisuudet on esitetty taulukossa lihavoituna.

Ekologiset viitearvot ylittyvät antimonin, kuparin, lyijyn, tolueenin, ksyleenien ja bentso(a)pyreenin osalta. Öljyhiilivedyille ei ole suoraan asetettu vastaavia viitearvoja. Alueella on todettu pistemäisesti öljyhiilivetyjen raskaita jakeita, jotka ovat heikosti kulkeutuvia ja niukkaliukoisia. Sekä kevyet että raskaat jakeet ovat hieman kertyviä. Täydennyksen (9.7.2025) mukaan vinyylikloridille ei ole asetettu ekologisia viitearvoja. Katualueella ei sijaitse ekologisesti merkittäviä arvoja, jolloin ekologiset riskit eivät ole merkittäviä.

Maaperäeliöstön altistuminen haitta-aineille on mahdollista. On kuitenkin todennäköistä, että maaperäeliöstö on jossain määrin sopeutunut haitta-aineisiin, sillä todettu pilaantuneisuus on vanhaa. Ilmoitusalue on pääasiassa katualueena ja viherkaistaa sijaitsee osittain vain raitiokiskojen ympärillä. Kohteessa ei arvioida olevan ekologisia riskejä.

Ilmoitusalueella ei todettujen haitta-ainepitoisuuksien perusteella ole riskiperusteista kunnostustarvetta. Kunnostustarve alueella syntyy rakentamisen vaatimista kaivutöistä pilaantuneeksi todetuilla alueilla.

Kunnostustavoitteet

Alueelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimissa laajuudessa. Mikäli alueelta havaitaan kaivutöiden aikana muuta pilaantuneisuutta, käytetään niiden kunnostustavoitteina ensisijaisesti ylempiä ohjearvoja. Vaihtoehtoisesti tarkastellaan niiden pilaantuneisuus ja puhdistustarve tarkennetulla riskinarviolla.

Rakentamisen vaatimilla kaivualueilla pintakerros toteutetaan vähintään 0,5 metrin paksuisella pilaantumattomalla (pitoisuudet alle kynnysarvon) maa-aineskerroksella. Myös rakenteiden kohdalla, pois lukien tiiviit rakenteet, sovelletaan kyseistä pilaantumattoman maan kerrospaksuutta. Pintakerrokseen katsotaan kuuluvaksi erilaisten rakenteiden (istutusalueet, puiden istutusalueet, kiveykset, pinnoitteet) edellyttämät rakennekerrokset. Tiiviillä rakenteilla tarkoitetaan asfaltointeja.

Putket, kaapeli ja muut vastaavat kunnallistekniset rakenteet asennetaan siten, että niitä ympäröi vähintään 0,3 metrin kerros maa-ainesta, jossa pitoisuudet alittavat kynnysarvot.

Kunnostustyön toteutus ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kunnostus toteutetaan massanvaihtona. Pilaantuneet maa-ainekset poistetaan kiinteistöltä rakentamisen vaatimassa laajuudessa ja toimitetaan ulkopuoliseen luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan.

Kunnostustyön aloituksesta ilmoitetaan viikkoa ennen kunnostustyön aloittamista Helsingin kaupungin ympäristöpalvelulle. Aloitusilmoituksessa esitetään myös kunnostuksen vastuuhenkilöt ja valvojat sekä työn toteuttaja.

Ulkopuolisten pääsy työmaa-alueelle estetään aitaamalla kunnostettava alue. Aitaan kiinnitetään pilaantuneen maan kunnostuksesta varoittavia kylttejä.

Pilaantuneiden maiden kunnostukseen perehtynyt ympäristötekninen valvoja ohjaa ja valvoo kunnostusta. Ympäristötekninen valvoja ohjaa kaivua ja toteuttaa tarvittavat mittaukset. Kunnostuksen toteuttamisesta pidetään työmaalla kirjaa, johon kirjataan mm. tiedot näytteenotoista sekä poistetuista pilaantuneista massoista, pitoisuuksista, jätteistä ja niiden sijoituspaikoista. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla.

Pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan työn aikana kaivannon seinämistä ja pohjista sekä kasoille läjitetyistä maista tehtävien aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien avulla. Seurantanäytteitä otetaan tutkimusvaiheessa otetut näytteet mukaan lukien vähintään 1 näyte/ 400 m³ kaivettavaa maa-ainesta. Laboratoriossa näytteistä analysoidaan vähintään kyseisellä alueella maaperätutkimuksissa todetut kynnysarvon ylittävät haitta-aineet. Jos työn aikana kaivumaissa todetaan viitteitä muista haitta-aineista, analysoidaan myös ko. haitta-aineet. Mikäli kaivutöiden aikana alueella havaitaan poikkeavaa jätettä tai poikkeavaan pilaantuneisuuteen viittaavaa, jota ei voida luokitella aikaisempien tutkimusten perusteella selvitetään materiaalin laatu laboratorioanalyysien avulla. Maa-aines siirretään tarvittaessa välivarastoon tutkimusten ajaksi.

Kaivu suoritetaan lähtökohtaisesti kuivakaivuna luiskatuista avokaivannoista. Pilaantuneet maat kaivetaan ns. lajittelevana kaivuna. Massat lajitellaan kaivun aikana eri jakeisiin pilaantuneisuuden ja maalajin mukaan. Maiden luokittelu tehdään ennen kaivutöitä ja/tai kaivun yhteydessä tehtyjen tutkimusten perusteella. Maiden luokittelusta vastaa kohteen ympäristötekninen valvoja.

Kaivumaiden seasta erotellaan suuret kivet ja jätteet sekä mahdolliset selvät jätekerrokset. Pilaantuneet maa-ainekset kaivetaan joko suoraan autoihin poiskuljetettavaksi tai ne välivarastoidaan ilmoitusalueella mahdollisia jatkotutkimuksia varten. Pilaantumattomat ja eri tavoin pilaantuneet maat/jätteet pidetään erillään mahdollisen välivarastoinnin aikana.

Lähtökohtaisesti pilaantuneita kaivumaita ei varastoida alueella vaan ne lastataan suoraan kuorma-autoihin. Tilapäistä varastointia voidaan kuitenkin tehdä massojen lajittelun takia tai laboratoriotutkimusten ajan. Välivarastointi tehdään lähtökohtaisesti ilmoitusalueella. Välivarastoitavien kaivumaiden haju- ja pölyämishaittojen sekä haitta-ainepitoisten suotovesien ehkäisemiseksi välivarastokasat peitetään tarvittaessa.

Kaivettujen maa-ainesten pölyämistä estetään tarvittaessa massojen kastelulla ja välivarastoaumojen peittämisellä. Haitta-aineiden kulkeutumista estetään tarvittaessa levittämällä työmaalta pois johtaville teille sepelipatja ja harjaamalla/pesemällä säännöllisesti työmaan ulkopuolisia katuja. Hajuhaittoja estetään tarvittaessa pitämällä pienenä kerralla avoin haiseva kaivurintaus, peittämällä haiseva kaivanto, peittämällä massat kuljetuksen ajaksi, kuljettamalla märät massat lietelavoilla, rajoittamalla alueella välivarastoitavien haisevien massojen määrää ja peittämällä varastokasat.

Kaivetut pilaantuneen maat ja jätteet toimitetaan ulkopuolisiin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. aineksia. Pilaantuneiden maiden ja jätteiden kuormat peitetään ulkopuolisiin käsittelypaikkoihin tapahtuvan kuljetuksen ajaksi.

Pilaantuneen maan kuormille laaditaan jätelain (646/2021) 121 §:n mukaiset kuormakohtaiset siirtoasiakirjat ja kuormat punnitaan vastaanottopaikoissa. Siirtoasiakirjoina käytetään lähtökohtaisesti sähköisiä siirtoasiakirjoja, jolloin toteutuneet kuljetus- ja määrätiedot siirtyvät automaattisesti SIIRTO-rekisteriin. Pilaantuneen maan ja jätteen kuljettajien tulee olla merkittynä alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ylläpitämään jätehuoltorekisteriin.

Ilmoitusalueelle tai sen rajalle jäävä pilaantuneeksi luokiteltava maa-aines (alemmat ohjearvotasot ylittävät pitoisuudet) merkitään huomiorakenteella, jonka tarkoituksena on havainnoida haitta-ainepitoisen ja puhtaan maa-aineksen rajapinta. Huomiorakenteena käytetään esimerkiksi kirkkaanväristä huomioverkkoa.

Eristysrakennetta käytetään tapauksissa, jossa kaivannon seinämään jää orgaanisia haitta-aineita, jotka voivat aiheuttaa kulkeutumisriskiä. Eristysrakenne suunnitellaan tapauskohtaisesti haitta-aineen ominaisuuksien perusteella.

Asennettujen huomio- ja eristysrakenteiden sijainnit mitataan ja ne esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Alueilla, joilta poistetaan pilaantuneita maa-aineksia (pitoisuudet yli alemman ohjearvon) varmistetaan kunnostuksen lopputulos jäännöspitoisuusnäytteillä. Pilaantuneen alueen kaivantojen pohjien ja seinämien jäännöspitoisuudet tutkitaan ottamalla yksi edustava kokoomanäyte jokaista 100 m² aluetta kohti. Kaivannon seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla kaivannon seinämistä enintään yhden metrin syvyinen edustava kokoomanäyte jokaista noin 20–50 metriä kohden. Mikäli kaivannon seinämästä on erotettavissa eri maalajeja tai eriasteista pilaantuneisuutta, otetaan jäännöspitoisuusnäytteet kerroksittain. Kallioon rajoittuvilta kaivualueilta ei oteta jäännöspitoisuusnäytteitä.

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan ko. alueella todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. Mikäli aistinvaraisesti arvioiden on syytä epäillä muuta pilaantuneisuutta, tutkitaan myös ko. haitta-aineiden pitoisuudet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Kunnostus lopetetaan, kun pilaantuneet maat on poistettu rakentamisen vaatimassa laajuudessa ja mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet on asennettu.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin ja työsuojelu on esitetty yleissuunnitelmassa.

Veden tutkiminen ja johtaminen

Mikäli pilaantuneen maan kaivantoihin kertyy vettä kaivua haittaavia määriä, otetaan vedestä näytteet sen mahdollisesti sisältämien haitta-aineiden selvittämiseksi.

Syntyvät pilaantuneiden alueiden kaivantovedet johdetaan vedenlaadun mukaan Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) jätevesiviemäriin tai vaihtoehtoisesti vedet kuljetetaan luvanvaraiseen käsittelyyn esim. imuautolla. Haitta-ainepitoisten kaivantovesien johtamiseksi jätevesiviemäriin haetaan viemäröintilupa HSY:lta ja vesien johtaminen tehdään saadun viemäröintiluvan mukaisesti.

Pois johdettavat kaivantovedet käsitellään aina vähintään kiintoaineksen erotuksella. Jos vesi ei täytä viemäröitävän veden laatuvaatimuksia, vedet käsitellään lisäksi ennen johtamista esim. öljynerottimella, kalkitsemalla, aktiivihiilisuodatuksella tai muulla soveltuvalla käsittelymenetelmällä.

Pilaantuneen maan kaivannoista pois johdettavan veden laadunvalvontanäytteet otetaan käsitellystä vedestä. Näytteet otetaan kerran viikossa pumppauksen aikana. Vesinäytteistä analysoidaan lähtökohtaisesti ne haitta-aineet, joita alueen maaperästä on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Vesinäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään:

- pH
- kiintoaine
- metallit, liukoiset ja kokonaispitoisuudet (ns. PIMA-metallit, VNa 214/2007)
- VOC-yhdisteet
- PAH-yhdisteet
- Öljyhiilivedyt (C₁₀–C₄₀).

Vesiä viemäröitäessä vesinäytteistä tutkitaan myös viemäröintiluvassa edellytetyt haitta-aineet.

Jos alueen maaperässä todetaan myöhemmin kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia muita haitta-aineita, analysoidaan myös näiden haitta-aineiden pitoisuudet. HSY:lle ilmoitetaan mahdollisista poikkeamista viemäröitävän veden laadussa.

Pilaantumattomien alueiden kaivantovedet käsitellään ja johdetaan pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen mukaisesti.

Maa-ainesten hyödyntäminen

Maa-ainesten hyödyntämisen mahdollistaminen ilmoitusalueella vähentää niin neitseellisen maa-aineksen tarvetta, kuin myös kuorma-autokuljetuksista aiheutuvia päästöjä ilmaan.

Alueen maaperään tulee kunnostuksen jälkeen jäämään laajalti maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot tai ohjearvot. Alueelta kaivettujen ns. kynnysarvomaiden, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, hyödyntäminen alueen täytöissä ei siten aiheuta haitallista muutosta maaperän tilaan eikä hyödyntämisestä aiheudu terveys- tai ympäristöriskiä.

Kynnysarvomaiden hyödyntäminen toteutetaan ilmoitusalueella seuraavasti:

- Pinnoittamattomilla alueilla (katujen viheralueilla) pintamaassa (0–0,5 metrin syvyydellä) hyödynnettävissä maa-aineksissa muiden haitta-aineiden kuin metallien ja puolimetallien pitoisuudet ovat alle kynnysarvojen.

- Kunnostusalueella ei hyödynnetä selvästi haitta-aineille haisevia maa-aineksia tai haihtuvia yhdisteitä, elohopeaa tai POP-yhdisteitä yli kynnysarvon sisältäviä maa-aineksia.

- Johtojen ympärystäytöissä ja johtokaivantojen lopputäytöissä ei hyödynnetä kynnysarvomaita.

Ilmoitusalueella hyödynnetään täytöissä alueelta kaivettuja maa-aineksia, jotka ovat geoteknisesti käyttötarkoitukseensa sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä mineraalisia rakennusjätejakeita kuten tiiltä ja betonia.

Kynnysarvot ylittävien maa-ainesten hyödyntäminen dokumentoidaan (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka, syvyystiedot ja ajankohta) ja raportoidaan kunnostuksen loppuraportissa.

Raportointi

Kunnostuksen päätyttyä laaditaan loppuraportti, jossa esitetään seuraavat asiat:

- tunnistetiedot
- työn vastuuhenkilöt ja kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot
- kunnostustyön toteutus
- toteutuneet kaivualueet ja -syvyydet
- analyysitulokset, maaperään jääneiden haitta-aineiden jäännöspitoisuudet sekä näytteenottopaikkojen sijainnit karttapiirustuksessa esitettynä
- kirjanpitotiedot poistetuista jäte-eristä ja pilaantuneista maa-aineksista
- mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet
- mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta/päätöksestä
- yhteenveto vesinäytteiden analyysituloksista sekä kaivantoveden johtamisesta ja käsittelystä.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalvelulle kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen valmistumisesta.

Aikataulu

Alustavan aikataulun mukaan rakennustyöt aloitetaan syksyllä 2025.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Mäkelänkatu, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Ilmoitusalueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §, Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §)

2. Jätejakeet on poistettava kaivutöiden edellyttämässä laajuudessa. Lisäksi alueelta tulee poistaa muualtakin jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki (646/2011) 5, 12, 13 §)

3. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

4. Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (JL 5, 13 §, VNA (214/2007) 2, 3, 4 §)

5. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän, tai kulkeutuvia haitta-aineita laajemmalla alueella, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

6. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti kunnostuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. Lisäksi ennen maanrakentamistöiden aloittamista tulee maaperän haitta-ainepitoisuudet tutkia ilmoituksessa esitetyllä alueella, jonka pilaantuneisuutta ei vielä ole selvitetty. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

7. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetysti siten, että kaivantojen pohjilta otetaan yksi kokoomanäyte noin 100 m² kohti ja seinämistä 20–50 metrin matkaa kohden vähintään yksi kokoomanäyte maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

8. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

9. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. Mikäli alueella olemassa olevat eristysrakenteet rikkoutuvat tai vahingoittuvat, tulee ne korjata. (JL 12, 13 §)

10. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

11. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet sekä vanhat tai korjatut eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

12. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

13. Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

14. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 17 §)

15. Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

16. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

17. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Maa-ainesten välivarastointi

18. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia massoja saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Tarvittaessa välivarastoitavat massat tulee peittää. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

19. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13, 16 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

20. Päätösalueen kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §).

21. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §, Ympäristönsuojeluasetus 41 §)

Maa-ainesten hyödyntäminen

22. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää kunnostusalueella hyödyksi pääasiassa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Selvästi haitta-aineelta haisevia maa-aineksia sekä kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita, POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. Lisäksi halogenoituja alifaattisia hiilivetyjä sisältäviä maa-aineksia ei saa hyödyntää alueella. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

23. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (tiivis asfaltti). Hyödynnettävät maa-ainekset saavat sisältää enintään 10 % mineraalisia rakennusjätejakeita. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

24. Maa-ainesten hyödyntämispaikat tulee esittää valvontaviranomaiselle vähintään viikkoa ennen hyödyntämisen aloittamista. (YSL 172 §)

25. Maa-ainesten hyödyntämistä koskevat toimenpiteet tulee raportoida kunnostuksen loppuraportin yhteydessä. Hyödyntämispaikat tulee esittää myös kartalla. (YSL 172 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

26. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

27. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

28. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli kunnostus tehdään useassa osassa, tulee jokaisesta kunnostusvaiheesta tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

29. Pilaantuneen maaperän puhdistamistöistä on tiedotettava naapureita. (YSL 7 §, JL 13 §)

30. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

31. Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen pääasiassa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Lisäksi loppuraportissa tulee toimittaa tiedot hyödynnetyistä kynnysarvomaista ja hyödyntämispaikat tulee esittää myös kartalla. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–5.)

Maaperän puhdistaminen kohteessa on tarpeen Mäkelänkadun peruskorjauksen vuoksi. Kohteessa ja sen läheisyydessä on tehty useampia tutkimuksia. Ilmoitusalueella on todettu viitearvovertailun perusteella metalleilla, PAH-yhdisteillä, haihtuvilla yhdisteillä ja öljyhiilivedyillä pilaantunutta maata.

Ilmoituksessa esitetyn riskinarvion perusteella kohteessa ei todettujen haitta-ainepitoisuuksien perusteella ole riskiperusteista kunnostustarvetta. Kunnostustarve alueella syntyy rakentamisen vaatimista kaivutöistä pilaantuneeksi todetuilla alueilla. Ilmoituksessa on esitetty, että alueelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimissa laajuudessa. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt kunnostustavoitteet.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla ja haitta-ainepitoisten maa-ainesten poistamisella juurien läheisyydestä estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 6–8.)

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Ilmoituksen mukaan ilmoitusalue käsittää myös Ristikkokadun likimäärin Hämeentien ja Eläinlääkärinkadun väliseltä osalta sekä Hämeentietä Päijänteentien etelä- ja pohjoispuolella yhteensä noin 120 metrin matkalta. Lisäksi alueeseen kuuluu myös pieniä osia Päijänteentiestä ja Eläinlääkärinkadusta. Kyseisillä alueilla ei ole vielä tutkittu maaperää. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että maaperän tutkiminen on tarpeen, jotta alueella mahdollisesti esiintyvät haitta-aineet ja niiden pitoisuudet saadaan selvitettyä ja kaivumassat osoitettua oikeaan vastaanottopaikkaan.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen (perustelut määräyksille 9–11.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille. Lisäksi kunnostustyössä on tarpeen huomioida Lautatarhankadun ja Hämeentien kulmaan vuonna 2001 asennettu bentoniittimatto, joka toimii eristysrakenteena alueelle jääneille BTEX-yhdisteille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa. Lisäksi on tarpeen raportoida ilmoitusalueella tai sen välittömässä läheisyydessä esiintyvistä aiemmin asennetuista eristysrakenteista ja niiden kunnosta.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 12–17.)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Maa-ainesten välivarastointi (perustelut määräyksille 18–19.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 20. ja 21.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Riittävät tiedot kaivantovesien laadusta ovat tarpeen, sillä maa-aineksessa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet eivät suoraan vastaa niiden pitoisuuksia vedessä muun muassa haitta-aineiden erilaisen liukoisuuden vuoksi. Vesien laatutiedon perusteella kaivantovedet voidaan toimittaa sellaiseen vastaanottopaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisen laatuisia kaivantovesiä.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Maa-ainesten hyödyntäminen (perustelut määräyksille 22–25.)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on pääasiassa hyväksynyt ilmoituksessa esitetyn haitta-ainepitoisten maa-ainesten hyödyntämistä koskevan suunnitelman. Määräyksissä on tarkennettu mm. hyödynnettävien maa-ainesten sisältämiä haitta-aineita ja jätejakeiden enimmäismäärää.

Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien kohteesta kaivettujen kaivumaiden soveltuvuus hyötykäyttöön kunnostusalueella on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n nojalla kohteen arvioinnin yhteydessä. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, eivät sovellu alueella hyödynnettäväksi haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden vuoksi. Lisäksi maa-ainekset, jotka sisältävät halogenoituja alifaattisia hiilivetyjä, eivät sovellu hyödynnettäväksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns. POP-asetuksen mukaan POP-yhdisteitä sisältävän jätteen osalta on varmistettava jätteen sisältämien POP-yhdisteiden hävittäminen tai muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia. PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena. Näin ollen ko. yhdisteiden kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulisi lähtökohtaisesti rajata hyötykäytön ulkopuolelle.

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Näin ollen haitta-ainepitoisten maakerrosten päällä tulee olla riittävä pilaantumattoman maan kerros tai tiivis asfaltti. Ilmoituksessa esitetystä poiketen määräys koskee myös metalleja ja epämetalleja.

Mineraalisilla rakennusjätejakeilla tarkoitetaan inerttejä rakennusjätteitä, kuten betonia ja tiiltä. Maa-ainesten seassa esiintyvien jätejakeiden sallittua enimmäismäärää on tarkennettu kymmeneen prosenttiin.

Maa-ainesten hyödyntämistä koskeva aloitusilmoitus ja raportointi ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 26. ja 27.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 28–31.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Määräys naapureille tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei kunnostus loukkaa yksityistä etua.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.