Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91–43–74–2, Mekaanikonkatu 10, K-Auto Oy

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt K-Auto Oy:n tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

K-Auto Oy
PL 140
01511 Vantaa
Y-tunnus 0154578-2

Yhteyshenkilö: Sami Aiho, sami.aiho@k-auto.fi

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 43. kaupunginosassa (Herttoniemi) kiinteistöllä 91- 43-74-2, jonka omistaa Helsingin kaupunki. K-Auto Oy toimii kiinteistöllä vuokralaisena.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 15.7.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat liitteet:

- K-Auto Oy, Kunnostuksen yleissuunnitelma, K-Auto Herttoniemi, FCG Finnish Consulting Group, 14.7.2025.

Piirustukset:

- YMK-P52052-3: Asemakartta, kohteen rajaus, kunnostettujen alueiden sijainnit.

Liitteet:

- Liite 1: Yhteenveto maaperätutkimusten tuloksista
- Liite 2: Tutkimusraportti 2.10.2024: K-Auto Oy, Tutkimusraportti, K-Auto Herttoniemi, Maaperätutkimukset, FCG Finnish Consulting Group Oy, 2.10.2024.
- Liite 3: Näytetiedot ja tutkimuskartta vuosien 2005, 2006 ja 2008 loppuraportista
- Liite 4: Asemakaava
- Liite 5: Kiinteistö- ja naapuritiedot (toimitettu 17.7.2025)
- Liite 6: Analyysitodistus KE25-03940 R0, 10.7.2025.

Ilmoitusta on täydennetty 17.7.2025 sähköpostitse kiinteistö- ja naapuritiedoilla. Lisäksi ilmoitusta täydennettiin erillisessä sähköpostissa tarkennetuilla tiedoilla ilmoitusalueen pinta-alasta, haitta-aineiden kulkeutumisen ehkäisemisestä kunnostusalueella, riskinarviosta ja pohjavesitarkkailusta. Täydennyksen liitteenä toimitettiin seuraavat asiakirjat:

- VV-Autotalot Oy, Maaperän kunnostustöiden v. 2005, 2006 ja 2008 loppuraportti, VV-Auto, Mekaanikonkatu 10, Helsinki, FCG Finnish Consulting Group Oy, 15.10.2008.

- VV-Autotalot Oy, Pohjaveden tarkkailuraportti 06/2012, VV-Auto, Mekaanikonkatu 10, Helsinki, FCG Finnish Consulting Group Oy, 19.6.2012.

Ilmoitusta on täydennetty 26.8.2025 laajentamalla alkuperäistä ilmoitusaluetta. Ilmoitusaluetta on laajennettu etelän/lounaan suuntaan kattamaan myös ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön 8.8.2025 antamassa kannanotossa käsitelty alue ja varmuuden vuoksi myös niiden välissä oleva alue. Täydennyksessä on tuotu esiin, että mikäli vaikuttaa siltä, että pilaantuneet kerrokset jatkuvat, tehdään täydentäviä tutkimuksia ilmoitusalueella ja tarvittaessa myös sen ulkopuolella. Täydennyksessä on tuotu esiin myös ilmoitusalueen pinta-ala ja arvio kokonaismassamäärästä.

Aiemmat päätökset ja kaivuluvat sekä kunnostukset

Päätökset ja kaivuluvat

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristövalvontapäällikön päätös 9.3.2006, § 30 (Ymk 2005-1843) VV-Auto Helsinki Oy:n ilmoituksesta pilaantuneen maaperän puhdistamiseksi Herttoniemessä osoitteessa Mekaanikonkatu 10.

Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan myöntämä ympäristölupa 27.5.2008, § 229 (Ymk 2008-213) pilaantuneen maaperän puhdistamiseksi. Päätös koskee öljyllä pilaantuneen maaperän jättämistä alueelle.

Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön 8.8.2025 antama kannanotto metalleilla pilaantuneen maa-aineksen kaivamiseksi osoitteessa Mekaanikonkatu 10.

Kunnostukset

Kiinteistöllä on suoritettu maaperän tutkimus- ja kunnostustoimenpiteitä vuosina 2005–2008. Maaperän kunnostustöiden yhteydessä kohteesta on poistettu yhteensä 952,3 t öljyhiilivety-yhdisteillä pilaantuneita maa-aineksia.

Vuonna 2005 maaperää kunnostettiin kiinteistöllä sijaitsevan pesuhalli-/lämpökeskusrakennuksen kaakkoispuolelta ja vuonna 2006 lisätutkimusten jälkeen rakennuksen pohjoispuolelta. Vuonna 2006 rakennuksen lattiaan porattiin tutkimuspisteitä. Korkeimmat tutkimuksissa todetut öljyhiilivetyjen >C₁₀–C₄₀ jäännöspitoisuudet olivat n. 13 000–18 000 mg/kg ja keskimääräinen >C₁₀–C₄₀ pitoisuus n. 6 000 mg/kg. Kunnostuksen loppuraportin mukaan kokonaispitoisuuksista noin 10 % oli hiilivetyjen keskitisleitä (C₁₁–C₂₃) ja loput raskaita jakeita (C₂₄–C₃₉). Valtaosa öljystä oli alifaattisia fraktioita C₁₇–C₃₉. Pesuhallirakennuksen lattian alle jouduttiin kunnostuksessa jättämään öljyllä pilaantunutta maata ja pilaantuneeksi jääneet seinämät eristettiin puhtaista maista HDPE-kalvolla.

Kesällä 2008 aikaisemmissa vaiheissa asennetut kalvot yhdistettiin uudella kalvonosalla. Lisäksi sisäilmasta otettiin näytteet lämmönjakohuoneesta keväällä 2008 ja pesuhallista syksyllä 2008 kohteeseen laadittua riskinarviota varten. Lämpö- ja sähkökeskuksen alapuoliseen ryömintätilaan järjestettiin tuuletus.

Kiinteistöllä tehdyistä maaperän kunnostustöistä on laadittu loppuraportti: VV-Autotalot Oy, VV-Auto, Maaperän kunnostustöiden v. 2005, 2006 ja 2008 loppuraportti, Mekaanikonkatu 10, Helsinki, FCG Finnish Consulting Group Oy, 15.10.2008.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pinta-ala on noin 2 700 m². Alue rajautuu aiemmin kunnostettujen alueiden sekä syksyllä 2024 tutkimuksilla pilaantumattomaksi todetun alueen väliin. Ilmoitusaluetta on laajennettu 26.8.2025 etelän/lounaan suuntaan. Ilmoitusalue on esitetty alla olevassa kuvassa sinisellä katkoviivalla rajattuna.

Voimassa olevassa asemakaavassa alue on merkitty Teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi (TTV). Kaavoitukseen ei ole tiedossa muutoksia.

Kohteessa on harjoitettu autokauppaa sekä ajoneuvojen huolto-, korjaus- ja pesutoimintaa 1950-luvulta alkaen. Mekaanikonkadun laidassa oleva vuonna 1958 korjaamoksi rakennettu rakennus

oli keskusvarastona 1964–1994 ja myöhemmin vaihtoautojen näyttelytilana. Kiinteistön 91-43-74-2 koillisnurkassa harjoitetaan polttoaineiden jakelutoimintaa Neste Markkinointi Oy:n toimesta (Express-asema).

Kiinteistöllä on käytetty ja varastoitu polttonesteitä, voiteluöljyä, kevyttä lämmitysöljyä sekä pienemmässä määrin tavanomaisia autokorjaamotoiminnassa ja autojen pesutoiminnassa käytettyjä kemikaaleja.

Kohteessa on tehty maaperän tutkimus- ja kunnostustoimenpiteitä vuosina 2005–2008. Lisäksi on tehty pohjavesiseurantaa vuosina 2006–2012. On arvioitu, että pesuhalli-/lämpökeskusrakennuksen alapuoliseen maaperään on jäänyt öljyhiilivedyillä pilaantuneita maa-aineksia noin 240 m³ktr, jotka ulottuvat noin 1,5 metrin syvyyteen maanpinnasta.

Kohteessa harjoitetaan yhä autokauppaa sekä ajoneuvojen huolto-, korjaus- ja pesutoimintaa. Toiminta alueella pysyy samanlaisena rakennettavassa uudessa rakennuksessa. Vanhat rakennukset on osin purettu ja korvataan uusilla. Alueelle, jolla on aiempien kunnostusten ja tutkimusten yhteydessä todettu ylemmät ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia hiilivetyjä, ollaan rakentamassa ajoluiskaa. Rakenteet perustetaan betonipaaluille. Paalut syrjäyttävät maata ja täytön alla sijaitseva savi todennäköisesti tiivistyy paalujen reunoille, jolloin paalut eivät aiheuta uusia kulkeutumisreittejä.

Piha-alueilla kulkee vesi- ja viemäriputkia sekä sähkö- ja tietoliikennekaapeleita. Pihan pinnoitteena alueella on ollut pääasiassa asfaltti. Hulevedet on asfaltoidulla piha-alueella johdettu sadevesikaivojen kautta kaupungin sekavesiviemäriin.

Kohteen lähiympäristössä on mm. toimisto-, teollisuus- ja varastorakennuksia, katualueita ja liikenneväyliä. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat kohteesta noin 150 metriä länteen, Itäväylän takana Länsi-Herttoniemessä.

Maaperä, pohjavesi ja pintavedet

Maanpinta vaihtelee alueella tasovälillä +3,3…+7,0. Kallionpinta esiintyy Helsingin karttapalvelun geoteknisten karttojen mukaan arviolta noin tasovälillä -2…-12 ja viettää kaakon suuntaan.

Kalliota peittää moreenikerros, jonka päällä on kivinen hiekkamuodostuma. Tämän päällä on 2…5 metrin paksuinen savikerros, jonka päällä on 1…3 metriä täytemaata (hiekkaa, soraa). Savikerroksen yläpinta on noin tasolla +2…+5 eli 2–4 metrin syvyydellä maanpinnasta.

Vuoden 2024 tutkimuksen yhteydessä todettiin, että maan pintakerroksessa on täyttömaana mursketta, hiekkaa ja soraa arviolta noin 2–3 metriä. Täyttökerroksen alapuolisen luonnonmaan todettiin olevan savea. Kallionpintaa ei tavoitettu tutkimuksen yhteydessä.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue (Vuosaari, 0109101, 1-luokan pohjavesialue) sijaitsee kohteesta noin 4,5 km päässä idässä.

Aiemmin vuosina 2006–2012 tehdyissä pohjavesitutkimuksissa on havaintoputkissa (PVP1–PVP5) pohjaveden pinta vaihdellut tasovälillä +1,6…+2,9. Pohjaveden virtaussuunnan arvioidaan olevan kohteen ympäristössä etelän ja kaakon suuntaan. Todennäköisesti alueen pohja- ja orsivesiä kulkeutuu myös läheiseen Valurinpuiston pintaojaan, jonka kautta ne kulkeutuvat hulevesien mukana Poronlahdenpuroon ja lopulta mereen Poronlahteen.

Ilmoituksen vireillä olon aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö sai 18.8.2025 tiedon, että alueella sijainneet pohjavesiputket ovat tuhoutuneet. Ilmoitusalueelle on asennettu kaksi uutta orsi- ja pohjavesiputkea, jotka sijaitsevat puretun suuremman rakennuksen molemmissa päissä. Putket sijaitsevat huomattavasti kauempana pesuhallista, kuin aiemmat pohjavesiputket. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö pyysi toimittamaan putkikortit uusista asennetuista orsi- ja pohjavesiputkista ja arvion uusien pohjavesiputkien soveltuvuudesta tarkkailussa.

Lähin pintavesistö Porolahdenpuro sijaitsee kohteesta noin 600 metriä etelään. Porolahdenpuro laskee noin 1,1 km päässä kohteesta Porolahteen. Lähimpänä meri sijaitsee kohteesta noin 1 km päässä lännessä (Saunalahti).

Pohjavesitarkkailu

Kiinteistölle tehdyn riskiarvion mukaisesti kiinteistölle asennetuista pohjavesiputkista (PVP1–PVP5) on otettu vesinäytteitä vuosina 2006–2012. Lisäksi vesinäytteitä on otettu HPDE-kalvolla eristetyn alueen luoteispuolella sijaitsevasta kaivosta. Kaivoon on johdettu talon alta salaojituksen kautta vettä, jota on pumpattu öljynerotuskaivon läpi viemäriin.

Vuoden 2012 tarkkailuraportissa (VV Autotalot Oy, Pohjaveden tarkkailuraportti 6/2012, VV-Auto, Mekaanikonkatu 10, Helsinki, FCG Finnish Consulting Group Oy, 19.6.2012) on arvioitu pohjavesinäytteiden tuloksia. Pohjavesiputkista otetuissa näytteissä ei ole todettu öljyhiilivetyjä vuosien 2006–2012 aikana. Myöskään haihtuvia hiilivetyjä ei ole havaittu vuosina 2006 ja 2009–2012 otetuissa näytteissä. Vuonna 2010 otettiin uusintanäyte putkesta PVP5 sen sisältämien öljyhiilivetyjen takia. Öljyhiilivetyjen esiintyminen johtui mitä ilmeisimmin putken yläpuoliselta paikoitusalueelta valuneiden sulavesien aiheuttamasta kontaminaatiosta. Vuoden 2010 uusintanäytteessä ei todettu öljyhiilivetyjä. Vuonna 2012 näytteissä ei todettu öljyhiilivetyjä, jonka vuoksi tarkkailuraportissa esitettiin, että tarkkailu lopetetaan Helsingin ympäristökeskuksen kirjeen (13.9.2010) perusteella.

Haitta-ainetutkimukset

Vuosina 2005–2007 pesuhallin alueen lisäksi tutkimuksia on tehty Mekaanikonkadun varteen. Mekaanikonkadun varresta, savikerroksen yläpuolelta otetuissa näytteissä esiintyi öljyn hajua ja kenttätestillä öljyn pitoisuus oli n. 2 000 mg/kg. Laboratorioanalyysien mukaan öljyä ei kuitenkaan esiintynyt. Myöhemmin Mekaanikonkadun varrelle lähelle tehdyissä kahdessa tutkimuspisteessä todettiin toisessa öljyä 510 mg/kg 2–3 metrin syvyydessä ja 260 mg/kg 4–5 metrin syvyydessä sekä toisessa näytepisteessä öljyä 610 mg/kg 4–5 metrin syvyydessä. Ilmoitusdokumenteissä ei tarkemmin esitetty mitä fraktioita kyseisessä tutkimuksessa on todettu.

Vuonna 2024 kiinteistöllä tehtiin maaperän pilaantuneisuustutkimuksia. Alueelle tehtiin 12 kairapistettä, jotka ulotettiin syvimmillään noin seitsemän metrin syvyyteen. Rakennuksen koillispäätyyn jakeluaseman läheisyyteen tehdyssä tutkimuspisteessä todettiin kynnysarvot ylittävät öljyhiilivetyjen >C₁₀–C₄₀ (410 mg/kg), bentseenin (0,03 mg/kg) ja oksygenaattien MTBE/TAME (0,2 mg/kg) pitoisuudet. Pitoisuudet todettiin oletetussa savisessa luonnonmaassa n. 5–7 metrin syvyydessä maanpinnasta. Muissa näytteissä ei todettu kynnysarvon ylittäviä haitta-aineiden pitoisuuksia. Metallien sekä PAH- ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet alittivat tutkituissa näytteissä kynnysarvot.

Kesällä 2025 rakennustöiden yhteydessä löydettyjen öljysäiliöiden alueelle tehtiin kaksi koekuoppaa. Yhdessä koekuopassa todettiin ylemmän ohjearvon ylittävä raskaiden öljyhiilivetyjen >C₂₁–C₄₀ pitoisuus (10 000 mg/kg) noin 1,5–2,0 metrin syvyydellä maanpinnasta. Öljyhiilivetyjen keskitisleitä tai bensiinihiilivetyjä ei todettu.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Alueelle on aiempien kunnostustoimenpiteiden jälkeen jäänyt pääasiassa raskaita hiilivetyjakeita. Kunnostuksen jäännöspitoisuusnäytteet on otettu lähes 20 vuotta sitten, ja jo tuolloin vähäisinä määrinä todettujen hiilivetyjen keskitisleiden määrä on oletettavasti luontaisen hajoamisen seurauksena pienentynyt entisestään. Lisäksi orsiveden pumppauksen seurauksena alueelta on poistunut hiilivetyjä. Vuosina 2006–2012 toteutetun pohjavesiseurannan perusteella öljyhiilivetyjä ei ole päässyt kulkeutumaan ympäristöön.

Aiemmin tehtyjen tutkimusten ja kunnostusten yhteydessä on arvioitu, että kohteessa ei ole välitöntä terveys- ja/tai ympäristöriskeistä aiheutuvaa puhdistustarvetta. Rakentamisen vuoksi kohteesta joudutaan kuitenkin poistamaan haitta-ainepitoisia maa-aineksia. Rakentamisen vuoksi pesuhallin/lämpökeskuksen alueelle jääneiden hiilivetypitoisten maiden eristämiseksi asennettu HDPE-kalvo joudutaan tuhoamaan, minkä seurauksena kulkeutuminen rakennuksen alta voi lisääntyä. Ilmoituksen täydennyksen (17.7.2025) mukaan haitta-aineiden kulkeutuminen voi lisääntyä nykyisten eristysrakenteiden poistamisen vuoksi. Jos maaperään jää puhdistustoimenpiteiden jälkeen pitoisuuksiltaan alemmat ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia, arvioidaan eristys- ja huomiorakenteiden tarve kunnostussuunnitelman mukaisesti, ja tarvittaessa asennetaan uudet eristysrakenteet.

Ilmoituksen täydennyksen (17.7.2025) mukaan kunnostusalueelle rakennettavan luiskan kohdalla ei tule olemaan sisätiloja, joissa oleskeltaisiin. Tehtyjen tutkimusten perusteella alueelle, jolle uudisrakennuksen työskentelytilat sijoittuvat, ei jää haitta-aineita alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Ilmoitusalueen maaperässä todetut haitta-aineet ovat heikosti haihtuvia, eikä niiden arvioida kulkeutuvan sisäilmaan. Jos puhdistustoimenpiteiden yhteydessä tai jäännöspitoisuusnäytteissä todetaan haitta-aineita esiintyvän odotettua laajemmalla alueella, esim. tulevien rakennusten alla, tai todetaan ominaisuuksiltaan aiemmista tutkimuksista poikkeavia haitta-aineita, tiedotetaan niistä viranomaisia ja laaditaan päivitetty riskinarvio.

Kunnostustavoitteet ja arvio pilaantuneen maa-aineksen määrästä

Kunnostus tehdään rakentamisen vaatimien kaivutöiden vuoksi. Jotta alueella vältyttäisiin jatkokunnostukselta vuokrasopimuksen päättyessä, alueelta poistetaan massanvaihdolla maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot siltä osin, kuin työ voidaan tehdä ilman merkittäviä tuentatoimia.

Ilmoitusalueella pilaantuneiden maa-ainesten kokonaismäärä arvioidaan olevan 600 m³ktr (noin 1 200 tonnia), joista 44 tonnia on jo poistettu ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön kannanotolla (8.8.2025). Valtaosa pilaantuneista maa-aineksista esiintyy entisen pesuhallin ja löydettyjen tynnyreiden alapuolisessa maaperässä, missä hiilivetyjä arvioidaan esiintyvän noin 500 m³ktr maa-aineksia, jotka ulottuvat syvimmillään n. 2,5 metrin syvyyteen maanpinnasta.

Esitys tarkkailusta

Koska purku- ja rakennustöiden vuoksi on mahdollista, että hiilivetyjä on väliaikaisesti vapautunut tai vapautuu pohjaveteen, on ilmoituksen täydennyksessä (17.7.2025) esitetty pohjavesitarkkailua seuraavasti:

Ennen puhdistustyön aloittamista otetaan vesinäytteet, jos alueella on olemassa toimivia pohjavesiputkia (tarkkailussa ollut viisi havaintoputkea ja kaivo). Samoista havaintoputkista otetaan näytteet noin 1–2 viikon kuluttua puhdistustyön päättymisestä.

Näytteistä analysoidaan hiilivedyt C₅–C₄₀ sekä aistinvaraisen arvioinnin tai puhdistuksen aikana tehtävien havaintojen ja tutkimusten perusteella tarvittaessa muita haitta-aineita. Puhdistuksen lopputuloksen ja vesinäytteiden tulosten perusteella arvioidaan tarve jälkitarkkailulle ja mahdollisten uusien pohjaveden havaintoputkien asentamiselle.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostus toteutetaan massanvaihdolla purku- ja rakennustöiden yhteydessä. Alue on aidattu ja aidat varustetaan pilaantuneen maaperän kunnostuksesta kertovin kyltein.

Kaivutyö toteutetaan siten, että pilaantunutta maa-ainesta ei leviä työmaa-alueen ulkopuolelle. Haitta-aineiden leviäminen vältetään estämällä autojen tarpeeton liikkuminen pilaantuneella alueella ja tarvittaessa puhdistamalla renkaat. Pilaantuneen maan kuormat peitetään. Pilaantuneen maan pölyäminen estetään. Tarvittaessa kaivettavaa pilaantunutta maata kostutetaan pölyämisen estämiseksi. Jos työmaalla joudutaan varastoimaan hiilivedyiltä haisevia tai voimakkaasti pölyäviä maa-aineksia, kasat peitetään.

Ympäristötekninen valvoja seuraa maa-ainesten kaivua ja haitta-ainepitoisuuksia aistinvaraisesti sekä kenttä- ja laboratorioanalyyseillä. Seurantanäytteitä otetaan siten, että poistettavat maa-ainekset tulevat luotettavasti tutkituksi. Näytteitä otetaan noin 1 näyte / 200 m³ tiheydellä. Näytetiheydessä huomioidaan myös aiempien tutkimusten analyysit. Kaivutöistä, havainnoista, tutkimustuloksista, poistettavista maa-aineksista ja niiden sijoituspaikoista pidetään kirjaa.

Rakentamisen yhteydessä havaittujen säiliöiden alueelta on otettu näytteet 8.7.2025. Säiliöiden poistamisen jälkeen voi olla tarpeen ottaa näytteitä syvemmältä säiliöiden alapuolisesta maaperästä. Vastaanottopaikkojen selvittämiseksi kaivettavista maista tehdään lisätutkimuksia, jotta saadaan selville nykyiset pitoisuustasot sekä muut haitta-ainepitoisen maan sijoittamiseen vaikuttavat ominaisuudet.

Purettavien ja poistettavien betonirakenteiden haitta-ainepitoisuudet selvitetään tarpeellisella tarkkuudella ennen niiden kuljettamista asianmukaiselle, hyväksyttävälle vastaanottajalle. Mikäli kaivettavan maa-aineksen seassa todetaan jätejakeita, pyritään ne seulomaan erilleen maa-aineksista mahdollisuuksien mukaan.

Maamassat lajitellaan haitta-ainepitoisuuden ja muiden ominaisuuksien mukaan. Tarvittaessa maasta erotetaan kaivun yhteydessä suuret kivet ja jätejakeet kaivinkoneen kauhalla.

Alueelta poistettavat pilaantuneet maat lastataan lähtökohtaisesti suoraan kuljetusvälineisiin. Haitta-aineita sisältävä maa-aines varastoidaan ensisijaisesti asfaltoiduilla alueilla. Jos pilaantunutta maata joudutaan väliaikaisesti varastoimaan kiinteistöllä (esim. yön yli), kasat peitetään esimerkiksi pressuilla tai peitteillä. Jos varastointi tehdään päällystämättömillä alueilla, maaperän lisäpilaantuminen estetään tarvittaessa kasojen alle laitettavilla pressuilla. Pilaantumattomat kaivettavat maat varastoidaan kiinteistöllä.

Alueelta poistettavat haitta-ainepitoiset maat kuljetetaan kuormat peitettyinä ao. luvan omaavalle vastaanottajalle käsiteltäväksi ja loppusijoitettavaksi. Kuormien mukana toimitetaan valvojan laatimat haitta-ainepitoisen maan siirtoasiakirjat.

Lähtökohtaisesti alueelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset, jolloin eristys- ja huomiorakenteita ei tarvita. Jos kaivutasoon jää alemmat ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia, joita ei voida kaivaa (esim. rajautuen katuun tai naapurikiinteistöihin) erotetaan ne pilaantumattomasta täyttömaasta yleisesti maarakennuksessa käytettävästä materiaalista poikkeavalla huomiorakenteella, esimerkiksi värillisellä aitaverkolla. Tarvittaessa arvioidaan tarve eristysrakenteelle estämään haitta-aineiden kulkeutuminen pilaantumattomiin täyttöihin.

Puhdistustyön päätyttyä kaivannon pohjalta ja reunoista otetaan edustavat jäännöspitoisuusnäytteet siten, että pohjanäytteet edustavat enintään 200 m² laajuista aluetta ja seinämänäytteet enintään 20 metrin pituista kaivuseinämää. Jos kaivu ulottuu yli kahden metrin syvyyteen, otetaan seinämänäytteet tarvittaessa kerroksittain, jos seinämässä on todettavissa erityyppisiä kerroksia. Jokaisen kaivannon pohjasta otetaan kuitenkin näytteitä vähintään siten, että jäännöspitoisuudet tulevat riittävällä varmuudella tutkituiksi.

Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään hiilivetyjen C₅–C₄₀ pitoisuudet sisältäen BTEX-yhdisteet ja oksygenaatit. Jos aistivaraisten havaintojen perusteella on syytä epäillä maaperässä esiintyvän muita haitta-aineita, analysoidaan myös niiden pitoisuudet laboratoriossa.

Kaivannot täytetään ja tiivistetään tarvittaessa pilaantumattomilla kaivumailla ja routimattomilla kitkamailla (hiekka, sora, hiekkamoreeni, soramoreeni, murske) käyttäen sellaisia kerrospaksuuksia, tiivistyskertoja ja -kalustoa, että alueen tulevan käytön edellyttämät tiiveysvaatimukset täytetään.

Jälkiseuranta

Alueelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset, joten jälkiseurannalle ei arvioida olevan tarvetta. Jos kunnostusalueen reunoille joudutaan jättämään haitta-ainepitoisia maa-aineksia, arvioidaan seurantatarvetta puhdistuksen loppuraportissa.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin ja työsuojelu on esitetty yleissuunnitelmassa.

Veden tutkiminen ja johtaminen

Kunnostuksen yhteydessä kaivannosta joudutaan poistamaan vesiä.

Poistettavasta vedestä otetaan näytteet. Näytteistä analysoidaan vähintään kiintoaine, pH sekä alueella todettujen haitallisten aineiden pitoisuudet.

Kunnostusalueella on toimiva öljynerotusjärjestelmä, jolla kaivannosta poistettavat vedet varaudutaan käsittelemään.

Poistettavan veden viemäröinnistä ja laatuvaatimuksista sovitaan erikseen Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) kanssa. Tarvittaessa vesi käsitellään ennen sen johtamista viemäriin, jotta HSY:n asettamat laatuvaatimukset täyttyvät. Vesien poistamisessa noudatetaan myös pääkaupunkiseudun työmaavesiohjetta. Poistettavien vesien laatua seurataan viranomaisten ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Maa-ainesten hyödyntäminen alueella

Kaivumaita, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot ei lähtökohtaisesti hyödynnetä. Kaivannot täytetään tarvittaessa muualta tuodulla, pilaantumattomalla maa-aineksella.

Pitoisuuksiltaan kynnysarvot alittavia kaivumaita, joissa ei todeta haitta-aineiden hajuja, hyödynnetään alueen täytöissä, jos ne täyttävät geotekniset vaatimukset.

Tiedottaminen ja raportointi

Kohteen töiden aloitusilmoitus toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle sekä kiinteistön omistajalle. Ilmoituksessa kerrotaan työn aikataulu sekä vastuuhenkilöiden nimet ja yhteystiedot.

Puhdistuksesta laaditaan raportti, jossa esitetään puhdistustyön kannalta oleelliset tiedot ja tarvittaessa riskinarvio saavutetusta tilanteesta. Raportti toimitetaan valvovalle viranomaiselle viimeistään kahden kuukauden kuluessa jäännöspitoisuusnäytteiden analyysitulosten valmistumisesta.

Puhdistustyön ajankohta

Kaivutyö tehdään purkutyön yhteydessä sen vaatimassa aikataulussa kesällä 2025, kun päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saatu.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksen tekijä on ilmoituksen vireillepanon yhteydessä 15.7.2025 toimittanut ilmoitusasiakirjat tiedoksi kiinteistön omistajalle. Kiinteistön omistaja on sähköpostissaan 15.7.2025 ilmoittanut, että asiassa ei ole lausuttavaa. Kiinteistön omistaja on sähköpostissaan pyytänyt, että kunnostuksen loppuraportti toimitetaan myös Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelulle.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö kuuli sähköpostitse kiinteistön omistajaa ilmoitusalueen laajentamisesta 26.8.2025. Kiinteistön omistaja ilmoitti 26.8.2025, että aluelaajennuksen osalta ei ole kommentoitavaa. Loppuraportti pyydettiin toimittamaan edelleen kiinteistön omistajalle.

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut K-Auto Oy:n ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Mekaanikonkatu 10, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Puhdistettavan alueen maaperästä on poistettava maa-aines, jossa öljyhiilivetyjen (>C₁₀–C₂₁ ja >C₂₁–C₄₀) pitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen 214/2007 liitteessä esitetyt alemmat ohjearvot. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §)

Jos pilaantuneiden maa-ainesten kaivun jälkeen maaperään jää kynnysarvon ylittäviä öljyhiilivetypitoisuuksia, tulee laatia riskinarvio, joka toimitetaan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön tarkastettavaksi. Näytteistä tulee analysoida myös öljyhiilivetyjen fraktiot. (VNA (214/2007) 2, 3, 4 §)

2. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §, NaapuruussuhdeL 17 §)

3. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki (646/2011) 5, 12, 13 §)

4. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

5. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän ja laajemmalla alueella, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

6. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä pääasiassa ilmoituksen mukaisesti kunnostuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. Maanäytteitä tulee ottaa myös paikoilta, joilta on purettu rakennuksia tai rakenteita alueen aiempien tutkimusten jälkeen. Tarvittaessa täydentäviä tutkimuksia tulee tehdä myös ilmoitusalueen ulkopuolella. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

7. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetysti, mutta kuitenkin siten, että kaivantojen pohjilta otetaan yksi näyte enintään 200 m²:n alaa kohti ja seinämistä yksi kokoomanäyte enintään 20 metrin matkalta maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

8. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

9. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

10. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

11. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

12. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

13. Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

14. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 17 §)

15. Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

16. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

17. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Maa-ainesten välivarastointi

18. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia massoja saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

19. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13, 16 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

20. Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §).

21. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §, Ympäristönsuojeluasetus 41 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

22. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

23. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Pohjavesitarkkailu

24. Pohjaveden haitta-ainepitoisuuksia tulee tarkkailla puhdistuksen aikana. Pohjaveden havaintoputkista on otettava pohjavesinäytteet ennen puhdistamisen aloittamista ja viimeistään kuukauden kuluttua puhdistuksen valmistumisesta. Tarvittaessa vesinäytteitä tulee ottaa myös puhdistustyön aikana. Vesinäytteistä on analysoitava pohjaveden laatua kuvaavien parametrien lisäksi vähintään alueella aiemmin tehdyissä maaperä- ja pohjavesitutkimuksissa todetut haitta-aineet. Pohjavesiputkien putkikortit tulee toimittaa ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen ensimmäistä pohjavesinäytteenottoa. Lisäksi pohjavesiputkien sijainnit tulee esittää kartalla. Pohjavesinäytteiden tulokset tulee toimittaa tiedoksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. (YSL 6, 7, 14, 17 §)

Pohjavesitarkkailun päätteeksi tulee arvioida jatkotarkkailun tarve sekä tarvittaessa toimittaa pohjaveden tarkkailusuunnitelma ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle viimeistään kolmen kuukauden kuluttua viimeisimmästä pohjavesinäytteenotosta. Suunnitelmassa on esitettävä mm. pohjavesiputkien määrä ja niiden sijainnit, näytteenoton tiheys ja analysoitavat aineet sekä seurannan lopettamisen ehdot. Arvio pohjaveden jatkotarkkailutarpeesta sekä suunnitelma pohjavesitarkkailun toteuttamisesta voidaan esittää loppuraportin liitteenä. (YSL 17, 172 §)

Tiedottaminen ja raportointi

25. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

26. Pilaantuneen maaperän puhdistamistöistä on tiedotettava naapureita. (YSL 7 §, JL 13 §)

27. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

28. Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen pääasiassa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Lisäksi raportissa tulee esittää tiedot pohjavesitarkkailusta. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Öljyhiilivetyjen kynnys- ja ohjearvot eivät perustu samaan teoreettiseen riskitarkasteluun kuin muilla PIMA-asetuksen liitteessä mainituilla aineilla, mutta niiden määrittelyssä on otettu karkeasti huomioon esimerkiksi aineiden kulkeutumismahdollisuus ja hajuhaitat. Koska jokaiseen määritellyistä öljyhiilivetyjakeista (>C5-C10, >C10-C21, >C21-C40) kuuluu ominaisuuksiltaan erilaisia aineita, öljyhiilivetyjen aiheuttamien haittojen ja riskien suuruuttaa ei voida yleensä luotettavasti arvioida pelkästään ohjearvoilla. Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on tarpeen määrittää myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–5.)

Maaperän puhdistaminen kohteessa on tarpeen, sillä kiinteistöllä tehdään rakennustöitä. Osa kiinteistöllä sijaitsevista rakennuksista on purettu ja tilalle rakennetaan uusia. Rakennustöiden yhteydessä puretun autopesuhallin alapuolisessa maaperässä havaittiin kaksi öljysäiliötä. Lisäksi alueelle on aiemmassa kunnostuksessa jäänyt haitta-aineita sisältäviä maita entisen pesuhallin/lämmönjakohuoneen alle. Kunnostustavoitteeksi on esitetty, että alueelta poistetaan massanvaihdolla maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot siltä osin, kuin työ voidaan tehdä ilman merkittäviä tuentatoimia. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt kunnostustavoitteet.

Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on tarpeen määrittää myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi on tarpeen terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi, jos kunnostamisen jälkeen maaperään jää öljyhiilivetyjä kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 6–8.)

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Lisätutkimukset ovat tarpeen erityisesti purettujen rakennusten alueella, jossa on todettu öljyhiilivedyillä pilaantunutta maa-ainesta. Mikäli kunnostuksen aikana todetaan pilaantuneisuuden levinneen laajemmalle alueelle, on pilaantuneisuus tarpeen rajata lisätutkimuksilla tarvittaessa myös ilmoitusalueen ulkopuolelta.

Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen (perustelut määräyksille 9–11.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 12–17.)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Maa-ainesten välivarastointi (perustelut määräyksille 18. ja 19.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 20. ja 21.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Riittävät tiedot kaivantovesien laadusta ovat tarpeen, sillä maa-aineksessa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet eivät suoraan vastaa niiden pitoisuuksia vedessä muun muassa haitta-aineiden erilaisen liukoisuuden vuoksi. Vesien laatutiedon perusteella kaivantovedet voidaan toimittaa sellaiseen vastaanottopaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisen laatuisia kaivantovesiä.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 22. ja 23.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Pohjavesitarkkailu (perustelut määräykselle 24.)

Ilmoituksen täydennyksessä (17.7.2025) on esitetty, että purku- ja rakennustöiden vuoksi on mahdollista, että hiilivetyjä on väliaikaisesti vapautunut tai vapautuu pohjaveteen, minkä vuoksi täydennyksessä on esitetty pohjavesinäytteiden ottamista ennen ja jälkeen puhdistustöiden. Täydennyksessä on myös esitetty, että puhdistuksen lopputuloksen ja vesinäytteiden tulosten perusteella arvioidaan tarve jälkitarkkailulle ja mahdollisten uusien pohjaveden havaintoputkien asentamiselle. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle toimitettiin 18.8.2025 tieto, että alueelle on asennettu kaksi uutta orsi- ja pohjavesiputkea. Viestin mukaan vanhat pohjavesiputket ovat tuhoutuneet. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että pohjavesinäytteenotto ennen maaperän puhdistamistöitä ja puhdistamistöiden jälkeen on tarpeen, jotta pohjavedessä mahdollisesti esiintyvien haitta-aineiden pitoisuudet saadaan todennettua.

Pohjavesiputkien putkikortit ovat tarpeen toimittaa valvontaviranomaiselle ennen pohjavesinäytteenottoa, jotta valvontaviranomaisella on tieto pohjavesiputkien sijainnista, niiden rakenteesta ja soveltuvuudesta pohjavedentarkkailuun mm. pohjaveden virtaussuuntien perusteella ennen kunnostuksen aloittamista.

Veden laatua kuvaavilla parametreilla tarkoitetaan muun muassa pH:a, sähkönjohtavuutta, kiintoainetta, kloridia ja sulfaattia.

Oikein suunnitellulla ja toteutetulla ympäristövaikutusten tarkkailulla kunnostuksen aikana ja sen jälkeen varmistutaan riskinarvion toteutumisesta. Näin todetaan, että alueelle jäävä pilaantunut maa-aines ei aiheuta pohjaveden eikä maaperän pilaantumista ilmoitusalueella eikä sen ulkopuolella. Pohjavesitarkkailun perusteella arvioidaan myös tarvittaessa lisäputkien tarve.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi muuttaa tai tarkentaa tarkkailusuunnitelmia, mikäli muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta, päätöksen määräysten valvottavuutta eivätkä tarkkailun kattavuutta.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 25–28.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Määräys naapureille tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei kunnostus loukkaa yksityistä etua.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa ja tiedon kulkemisen varmistamisessa maanomistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 17, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.