Valtuustoaloite, tasasuuruisten sote-asiakasmaksujen huojentamisen käyttöönotto
Ledamoten Jenny Kasongos motion om att införa lindring av jämnstora kundavgifter inom social- och hälsovården
Beslut
Stadsfullmäktige betraktade motionen som slutbehandlad.
Beslutet stämmer överens med förslaget.
Ledamoten Jenny Kasongo och 24 andra ledamöter föreslår i sin motion att social-, hälsovårds- och räddningssektorn efterskänker jämnstora vårdavgifter om avgiften äventyrar en persons eller dennes familjs utkomst. Staden bör tillhandahålla adekvat information om lindring av jämnstora kundavgifter. Staden bör sänka tröskeln för att anlita social- och hälsovårdstjänsterna. Motionen finns som bilaga 1.
Nedsättning och efterskänkande av jämnstora kundavgifter för social- och hälsovårdstjänster är en viktig fråga för ekonomiskt utsatta kunder. Kundavgifterna får inte hindra någon från att anlita nödvändiga tjänster.
Det finns inga förutsättningar för att ändra nuvarande praxis beträffande jämnstora avgifter inom socialvården, eftersom dessa avgifter inom sektorn redan omfattas av ett förfarande för nedsättning och efterskänkande i enlighet med klientavgiftslagen. Sektorn tillhandahåller information om möjligheten till nedsättning och efterskänkande av kundavgifter inom social- och hälsovården i enlighet med lagstiftningen om kundavgifter, varför ändringar i informationspraxis inte är befogade.
Trots att den föreslagna ändringen skulle få positiva konsekvenser för kunderna har de problem som är förknippade med den samt dess negativa totalverkan konstaterats vara av större vikt i den helhet som den nuvarande klientavgiftslagen och lagen om utkomststöd utgör.
Utifrån det ovannämnda anser stadsstyrelsen att det inte är motiverat att utvidga förfarandet för nedsättning och efterskänkande av kundavgifter till att omfatta jämnstora avgifter inom hälsovården. Frågan om en utvidgning av förfarandet kan prövas på nytt om ändringar som talar för en sådan utvidgning införs i lagstiftningen.
Nedsättning och efterskänkande av kundavgifter i social-, hälsovårds- och räddningssektorn
Enligt 11 § i klientavgiftslagen ska en avgift som fastställts för socialvårdsservice och en sådan avgift för hälsovårdsservice som bestämts enligt en persons betalningsförmåga efterskänkas eller nedsättas till den del förutsättningarna för personens eller familjens försörjning eller förverkligandet av personens lagstadgade försörjningsplikt äventyras av att avgiften tas ut. Således gäller nedsättning och efterskänkande obligatoriskt för jämnstora och inkomstrelaterade avgifter inom socialvården samt endast för inkomstrelaterade avgifter inom hälsovården. Enligt klientavgiftslagen kan välfärdsområdet besluta om nedsättning och efterskänkande av jämnstora avgifter inom hälsovården. Välfärdsområdet kan även besluta om nedsättning och efterskänkande av kundavgifter på vårdrelaterade grunder.
Enligt klientavgiftslagen ska kunden informeras om möjligheten till nedsättning och efterskänkande begripligt och senast när avgiften tas ut. Nedsättning och efterskänkande av avgifter prioriteras i förhållande till utkomststöd.
Helsingfors stads social-, hälsovårds- och räddningssektor kan nedsätta och efterskänka kundavgifter på de grunder som 11 § i klientavgiftslagen ålägger den, alltså när förutsättningarna för personens eller familjens försörjning eller förverkligandet av en lagstadgad försörjningsplikt äventyras av att avgiften tas ut. Sektorn har inte beslutat att utvidga nedsättningen och efterskänkandet till jämnstora kundavgifter inom hälsovården eller att avgifter kan nedsättas eller efterskänkas på vårdrelaterade grunder.
Nedsättningen eller efterskänkandet baserar sig på en individuell bedömning av kundens eller kundens familjs totalekonomiska situation. Bedömningen förutsätter att kunden eller kundens företrädare lämnar in en ansökan och behövliga utredningar av inkomster och förmögenhet samt av de utgifter som ska beaktas. Förfarandet för nedsättning och efterskänkande baserar sig på verksamhetsprinciperna i sektorns stående anvisningar. Utifrån bedömningen fattas ett förvaltningsbeslut i kundens ärende och utförs eventuella korrigerande åtgärder i debiteringen. Årligen fattas cirka 2 000 beslut om nedsättning eller efterskänkande av kundavgifter inom sektorn.
Sektorns kunder får information om möjligheten till nedsättning och efterskänkande på flera olika sätt. De anställda som utför kundarbete talar som en del av servicesituationerna om för kunderna hur de kan ansöka. Dessutom fogas ett kundmeddelande till fakturor för social- och hälsovårdstjänster. I meddelandet finns anvisningar om hur man ansöker om nedsatt och efterskänkt avgift. Även på stadens externa webbplats finns utförliga anvisningar om hur man ansöker om nedsättning och efterskänkande av kundavgifter. Utöver detta erbjuder enheten klientavgiftsbeslut och expertstöd, som ansvarar för sektorns kundavgiftsbeslut, kundrådgivning.
Avgiftstak och jämnstora avgifter inom hälsovården
Syftet med avgiftstaket är att begränsa den ekonomiska belastningen för de kunder som anlitar offentliga tjänster. År 2026 är avgiftstaket 815 euro. I regel ingår alla jämnstora avgifter inom hälsovården i avgiftstaket. Till dem hör exempelvis de i motionen nämnda mun- och tandvårds- och poliklinikavgifterna. Endast särskilt fastställda undantag räknas inte in i avgiftstaket. Av avgifterna inom socialvården ingår endast avgifter för kortvarig service på en institution i avgiftstaket. Också kundavgifter som betalas via det grundläggande utkomststödet räknas in i avgiftstaket.
Avgifter för tjänster som minderåriga anlitat räknas in i vårdnadshavarens avgiftstak. När avgiftstaket har nåtts är tjänsterna avgiftsfria under resten av kalenderåret. Av kunder som fyllt 18 år kan emellertid en så kallad avgift för uppehälle tas ut för kortvarig sluten vård och service även efter att avgiftstaket nåtts.
Enligt lagstiftningen är det kundens uppgift att kontrollera att avgiftstaket har nåtts. Helsingforsarna får dock bättre service än lagen kräver: Helsingfors stads ekonomiförvaltningstjänst kontrollerar när kunderna når avgiftstaket. Denna praxis förebygger situationer där kunden måste betala för tjänster som räknas in i avgiftstaket efter att ha nått avgiftstaket.
Jämnstora avgifter inom hälsovården i det grundläggande utkomststödet
Jämnstora avgifter inom hälsovården beaktas i det grundläggande utkomstskyddet i enlighet med lagen om utkomststöd (1412/1997). Enligt lagen ska ansökan behandlas inom sju (7) vardagar. Detta möjliggör en snabb och förutsägbar handläggning i situationer som gäller jämnstora avgifter inom hälsovården.
Trots att klientavgiftslagen framhåller att nedsättning och efterskänkande av avgifter ska prioriteras i förhållande till utkomststöd är syftet med bestämmelsen inte att göra det omöjligt att ansöka om eller bevilja utkomststöd innan ett ärende om nedsättning eller efterskänkande av en avgift har avgjorts. FPA kan beakta jämnstora kundavgifter inom den offentliga hälsovården i utkomststödet trots att nedsättning och efterskänkande av avgifter enligt klientavgiftslagen ska prioriteras.
Bedömning av motionens konsekvenser
Jämnstora avgifter inom hälsovården berör en stor del av helsingforsarna i något skede av livet. Avgifterna är oftast tillfälliga eller av engångskaraktär och uppstår vid enstaka servicebesök eller vårdperioder. Dessa avgifter utgör vanligen ingen fortlöpande eller regelbunden ekonomisk belastning på samma sätt som exempelvis avgifter som tas ut för regelbundna socialvårdstjänster.
Om förfarandet för nedsättning och efterskänkande i enlighet med klientavgiftslagen utvidgades till att omfatta jämnstora avgifter inom hälsovården vore det med tanke på likabehandlingen av kunderna nödvändigt att avgöra dessa avgifter på samma grunder som övriga avgifter som omfattas av förfarandet.
En sådan ändring skulle kunna påverka kundernas ekonomiska situation positivt. Nedsättning och efterskänkande av avgifter skulle kunna förebygga skuldsättning på grund av avgifter och minska antalet avgifter som går till indrivning. Förfarandet skulle också kunna sänka tröskeln för att anlita hälsovårdstjänster i situationer där kundavgifter upplevs som ett hinder för att söka vård. De positiva effekterna på anlitandet av tjänsterna vore dock eventuellt begränsade eftersom det i regel endast vore möjligt för kunden att få ett beslut om nedsättning eller efterskänkande av avgiften efter att ha anlitat tjänsten och fått en faktura. Således skulle kunderna inte veta om de kommer att få avgiften för tjänsten antingen nedsatt eller efterskänkt innan de anlitar tjänsten.
År 2025 skickade Helsingfors stads social-, hälsovårds- och räddningssektor ut sammanlagt cirka 320 000 fakturor som hänförde sig till jämnstora kundavgifter inom hälsovården. Om förfarandet för nedsättning och efterskänkande utvidgades till att omfatta jämnstora kundavgifter inom hälsovården skulle denna mängd fakturor kunna sortera under förfarandet. Även om andelen kunder som ansöker om nedsättning eller efterskänkande blev mycket måttlig vore effekten betydande: om exempelvis fem (5) procent av dessa fakturor ledde till en ansökan skulle antalet ansökningar öka med cirka 16 000 om året. Det vore en ökning med cirka 700 procent jämfört med den nuvarande mängden ansökningar.
Därför beräknas handläggningstiderna för ansökningar öka avsevärt om möjligheten till nedsättning och efterskänkande av jämnstora kundavgifter inom hälsovården införs. Längre handläggningstider skulle kunna påverka särskilt kunder med akuta ekonomiska svårigheter negativt.
Dessutom kan en betydande andel av de kunder som ansöker om nedsättning även antas ansöka om grundläggande utkomststöd för avgifterna. Då skulle kunderna eventuellt ha att göra med två olika myndigheter för att sköta sitt avgiftsärende. Detta skulle kunna leda till fler myndighetskontakter för kunden och göra det svårare att få ett tydligt avgörande i avgiftsärendet.
FPA beräknas behandla ansökningar om grundläggande utkomststöd snabbare än sektorn skulle kunna behandla ansökningar om nedsättning och efterskänkande av jämnstora kundavgifter inom hälsovården. Kunder som ansöker om både grundläggande utkomststöd och nedsättning eller efterskänkande av avgiften för samma faktura skulle oftast få beslutet om utkomststöd före sektorns avgörande.
Efter ett positivt beslut av FPA skulle sektorn inte längre kunna bevilja nedsatt eller efterskänkt avgift i fråga om samma faktura. Trots det vore sektorn tvungen att behandla ansökningen på tillbörligt sätt och meddela ett beslut i ärendet. I praktiken skulle samma faktura därmed behandlas av två myndigheter utan att förfarandet de facto förbättrar kundens ställning.
Det måste även beaktas att uppgifterna om sektorns och FPA:s beslut inte rör sig i bägge riktningar mellan myndigheterna: sektorn ser uppgifterna om FPA:s beslut om grundläggande utkomststöd, men FPA har inte motsvarande insyn i sektorns beslut. Bristerna i informationsutbytet skulle i en del situationer kunna leda till att två förmåner beviljas för samma avgift inom hälsovården.
Avgiftstaket är den främsta skyddsmekanismen och förutsägbart. När det har nåtts är huvuddelen av hälsovårdens tjänster avgiftsfria för kunden utan något särskilt ansökningsförfarande. Om jämnstora avgifter inom hälsovården som hör till avgiftstaket nedsattes eller efterskänktes skulle en del kunder nå avgiftstaket senare eller i vissa fall inte alls. I så fall vore det inte avgiftstaket som gör att tjänsterna blir avgiftsfria för kunden, utan lindringen av avgifterna skulle kräva upprepade individuella ansökningar och bedömning av dem. Ett sådant förfarande skulle innebära att skyddet överförs från ett automatiskt och förutsägbart system till en behandling från fall till fall utifrån ansökan, vilket ur kundens synvinkel kan anses vara en tyngre skyddsmekanism.
Om ett förfarande för nedsättning och efterskänkande av jämnstora avgifter inom hälsovården infördes beräknas konsekvenserna för sektorns administrativa verksamhet bli betydande. Antalet ansökningar skulle sannolikt flerdubblas, vilket skulle öka handläggningsarbetet och behovet av personal och resurser för att avgöra ansökningarna med cirka 1,3 miljoner euro varje år. Detta skulle öka förvaltningskostnaderna avsevärt i ett läge där staten eventuellt är på väg att skära i Helsingfors stads social-, hälsovårds- och räddningssektors finansiering.
Införandet skulle även minska inkomsterna från kundavgifter. Exempelvis skulle inkomsterna från avgifter kunna minska med cirka 1,7 miljoner euro om året i en situation där fem (5) procent av de jämnstora avgifterna inom hälsovården efterskänks till fullo.
Sektorn agerar som lagen kräver beträffande jämnstora avgifter inom socialvården. De åtgärder som föreslås i motionen skulle till denna del inte medföra några ändringar i förhållande till nuläget.
Sektorn informerar om möjligheten till nedsättning och efterskänkande av kundavgifter i enlighet med lagens krav. Inte heller till denna del anses de åtgärder som föreslås i motionen medföra några ändringar i förhållande till nuläget.
Utredning av kundavgiftspraxis
Stadsstyrelsen förutsätter att sektorn underrättar social-, hälsovårds- och räddningsnämnden om i vilken grad kundavgifter i nuläget lindras, huruvida antalet ansökningar om lindring av kundavgifter har förändrats och huruvida antalet nedsatta eller efterskänkta avgifter har ökat samt om huruvida personer som får utkomststöd beviljas lindring, om informationen är tillgänglig.
Stadsstyrelsen anser att det är viktigt att sektorn utreder behovet av ändringar i praxisen kring lindring av kundavgifter. Birkalands välfärdsområde har underlättat tillämpningen av alla förfaranden för lindring av kundavgifter. Stadsstyrelsen föreslår att staden ska utreda vilka verkningar lindringen av kundavgifter har fått i Birkalands välfärdsområde.
Stadsstyrelsen betonar att kundavgifterna inte får vara ett hinder för en jämlik tillgång till tjänsterna.
Befogenheter och utlåtanden
Social-, hälsovårds- och räddningsnämnden har gett ett utlåtande i ärendet. Förslaget stämmer överens med utlåtandet.
Enligt 30 kap. 11 § 4 mom. i förvaltningsstadgan ska stadsfullmäktige behandla svaret på en motion som undertecknats av minst 25 ledamöter. Stadsstyrelsens svar ska föreläggas stadsfullmäktige inom åtta månader från att motionen väckts.
Kaupunginhallitus 20.04.2026 § 297
Päätös
Kaupunginhallitus esitti kaupunginvaltuustolle seuraavaa:
Kaupunginvaltuusto katsoo aloitteen loppuun käsitellyksi.
Esittelijä
Lisätiedot
Jan Ihatsu, kaupunginsihteeri
puhelin: 09 310 36276, jan.ihatsu@hel.fi
Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta 14.04.2026 § 87
Lausunto
Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta antoi kaupunginhallitukselle valtuutettu Jenny Kasongon ja 24 muun valtuutetun tasasuuruisten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen huojentamisen käyttöönottoa koskevasta valtuustoaloitteesta seuraavan lausunnon:
”Aloitteessa esitetään, että Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialalla jätettäisiin perimättä tasasuuruiset sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut tilanteissa, joissa maksujen periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon. Lisäksi aloitteessa esitetään, että huojentamiskäytännöistä tiedotetaan asianmukaisesti. Aloitteen tavoitteena on madaltaa kynnystä hakeutua sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Asiakasmaksujen alentaminen ja perimättä jättäminen sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialalla
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamista ja perimättä jättämistä sääntelee laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992, jäljempänä asiakasmaksulaki). Asiakasmaksulain 11 §:n mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu sekä terveydenhuollon palveluista maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Alentaminen ja perimättä jättäminen näin ollen koskee velvoittavasti sosiaalihuollon tasasuuruisia ja tulosidonnaisia maksuja sekä terveydenhuollon osalta ainoastaan tulosidonnaisia maksuja. Asiakasmaksulain mukaan hyvinvointialue voi päättää terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja koskevasta alentamisesta ja perimättä jättämisestä. Hyvinvointialue voi myös päättää asiakasmaksujen alentamisesta ja perimättä jättämisestä huollollisin perustein.
Asiakasmaksulain mukaan asiakkaalle on annettava tieto alentamisen ja perimättä jättämisen mahdollisuudesta ymmärrettävästi ja viimeistään maksua perittäessä. Maksujen alentaminen ja perimättä jättäminen on ensisijaista toimeentulotukeen nähden.
Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialalla asiakasmaksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä asiakasmaksulain 11 §:n velvoittamilla perusteilla eli maksun perimisen vaarantaessa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Toimialalla ei ole päätetty, että alentaminen ja perimättä jättäminen koskisi terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja tai että maksuja voitaisi alentaa tai jättää perimättä huollollisin perustein.
Alentaminen tai perimättä jättäminen perustuu asiakkaan tai hänen perheensä yksilökohtaiseen kokonaistaloudellisen tilanteen arviointiin. Arviointi edellyttää asiakkaan tai hänen edustajansa tekemää hakemusta sekä tarvittavia selvityksiä tuloista, varallisuudesta ja huomioitavista menoista. Alentamisen ja perimättä jättämisen menettely perustuu toimialan pysyväisohjeeseen kirjattuihin toimintaperiaatteisiin. Arvioinnin perusteella asiakkaalle tehdään asiaa koskeva hallintopäätös ja toteutetaan mahdolliset laskutuksen korjaavat toimenpiteet. Toimialalla tehdään vuosittain noin 2 000 asiakasmaksujen alentamista tai perimättä jättämistä koskevaa päätöstä.
Toimialan asiakkaita tiedotetaan alentamisen ja perimättä jättämisen mahdollisuudesta eri tavoilla. Asiakastyötä tekevät ammattilaiset neuvovat asiakkaita hakemisessa osana palvelutilanteita. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita koskeviin laskuihin liitetään asiakastiedote, joka sisältää alentamisen ja perimättä jättämisen hakemista koskevan ohjeistuksen. Myös kaupungin ulkoisilla verkkosivuilla on laajat ohjeet asiakasmaksujen alentamista ja perimättä jättämistä koskevasta hakumenettelystä, jonka lisäksi asiakasneuvontaa annetaan toimialan asiakasmaksupäätöksistä vastaavassa Asiakasmaksupäätökset ja asiantuntijatuki - yksikössä.
Terveydenhuollon tasasuuruiset maksut ja maksukatto
Maksukaton tarkoituksena on osaltaan rajoittaa julkisten palvelujen käytöstä asiakkaille aiheutuvaa taloudellista rasitusta. Vuonna 2026 maksukatto on 815 euroa. Maksukattoon sisältyy pääosin kaikki terveydenhuollon tasasuuruiset maksut, joita ovat esimerkiksi aloitteessa mainitut suun terveydenhuollon ja poliklinikkamaksut. Maksukaton ulkopuolelle jäävät vain erikseen säädetyt poikkeukset. Sosiaalihuollon maksujen osalta maksukattoon sisältyy ainoastaan lyhytaikaisen laitospalvelun maksut. Myös perustoimeentulotuen kautta maksetut asiakasmaksut kerryttävät maksukattoa.
Alle 18-vuotiaiden maksut huomioidaan huoltajan maksukaton kertymässä. Maksukaton ylittymisen jälkeen palvelut ovat maksuttomia kalenterivuoden loppuun saakka. Lyhytaikaisesta laitoshoidosta ja -palvelusta voidaan kuitenkin 18 vuotta täyttäneeltä periä niin sanottu ylläpitomaksu myös maksukaton täyttymisen jälkeen.
Lainsäädännön mukaan maksukaton täyttymisen seuranta kuuluu asiakkaalle. Helsinkiläisiä palvellaan kuitenkin enemmän kuin laki edellyttää, sillä Helsingin kaupungin taloushallintopalvelut seuraa maksukaton täyttymistä asiakkaiden puolesta. Asiakkaan puolesta tapahtuva seuranta ehkäisee tilanteiden syntymistä, joissa asiakas joutuisi maksamaan maksukattoon kuuluvista palveluista katon ylittymisen jälkeen.
Terveydenhuollon tasasuuruiset maksut perustoimeentulotuessa
Terveydenhuollon tasasuuruiset asiakasmaksut huomioidaan toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaisesti perustoimeentulotuessa, jossa hakemusten käsittelylle on määritelty seitsemän (7) arkipäivän määräaika. Tämä mahdollistaa asiakkaille nopean ja ennakoitavan käsittelyn terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja koskevissa tilanteissa.
Vaikka asiakasmaksulaki korostaa maksun alentamisen ja perimättä jättämisen ensisijaisuutta toimeentulotukeen nähden, asiaa koskevan säännöksen tarkoituksena ei ole kuitenkaan estää toimeentulotuen hakemista tai myöntämistä ennen maksun alentamista ja perimättä jättämistä koskevan asian ratkaisemista. Kela voi ottaa toimeentulotuessa huomioon julkisen terveydenhuollon tasasuuruiset asiakasmaksut, huolimatta asiakasmaksulakiin kirjatusta maksujen alentamisen ja perimättä jättämisen ensisijaisuudesta.
Aloitteen vaikutusten arviointi
Terveydenhuollon tasasuuruiset asiakasmaksut koskevat suurta osaa helsinkiläisiä jossain elämänvaiheessa. Maksut ovat luonteeltaan useimmiten tilapäisiä tai kertaluonteisia, ja ne syntyvät yksittäisten palvelukäyntien tai hoitojaksojen yhteydessä. Näistä maksuista ei tyypillisesti muodostu jatkuvaa tai säännöllistä maksurasitusta samalla tavoin kuin esimerkiksi sosiaalihuollon säännöllisistä palveluista perittävistä maksuista.
Aloitteessa esitetään, että Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan tulisi jatkossa alentaa ja jättää perimättä terveydenhuollon palveluista perittäviä tasasuuruisia asiakasmaksuja, jos periminen vaarantaa asiakkaan tai perheen toimeentuloa.
Mikäli terveydenhuollon tasasuuruiset maksut sisällytettäisiin asiakasmaksulain mukaiseen alentamista ja perimättä jättämistä koskevaan menettelyyn, ne olisi asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi ratkaistava samojen periaatteiden mukaisesti kuin muut kyseisen menettelyn piiriin kuuluvat maksut.
Muutoksella voisi olla myönteisiä vaikutuksia asiakkaiden taloudellisen tilanteen kannalta. Maksujen alentaminen tai perimättä jättäminen voisi ehkäistä maksuista johtuvaa velkaantumista ja vähentää maksujen siirtymistä perintään. Menettely voisi myös osaltaan madaltaa kynnystä hakeutua terveydenhuollon palveluihin tilanteissa, joissa asiakasmaksut koetaan hoitoon hakeutumisen esteeksi. Myönteiset vaikutukset palveluihin hakeutumiseen saattaisivat kuitenkin jäädä rajallisiksi, sillä lähtökohtaisesti asiakas voisi saada maksun alentamista tai perimättä jättämistä koskevan päätöksen vasta palvelussa käytyään ja laskun saatuaan. Näin ollen asiakkaalla ei olisi ennen palveluun hakeutumistaan tietoa siitä, alennetaanko tai jätetäänkö hänen palveluaan koskeva maksu perimättä.
Vuonna 2025 Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialalla laskutettiin yhteensä noin 320 000 terveydenhuollon tasasuuruista asiakasmaksua koskevaa laskua. Mikäli alentamisen ja perimättä jättämisen menettely ulotettaisiin koskemaan terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja, voisi kyseessä oleva laskumäärä olla menettelyn alaisuudessa. Jo varsin maltillisella hakemusasteella vaikutus olisi merkittävä: jos esimerkiksi viisi (5) prosenttia näistä laskuista johtaisi asiakkaan tekemään hakemukseen, tarkoittaisi tämä noin 16 000 lisähakemusta vuodessa. Se vastaisi noin 700 prosentin kasvua nykyiseen hakemusmäärään verrattuna.
Arvioidaan, että terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja koskevan alentamisen ja perimättä jättämisen käyttöönotto tulisi tästä syystä pidentämään hakemusten käsittelyaikoja merkittävästi. Pitkittyneillä käsittelyajoilla voisi olla kielteinen vaikutus erityisesti akuuteissa taloudellisissa tilanteissa oleviin asiakkaisiin.
Lisäksi voidaan arvioida, että merkittävä osa alentamista hakevista asiakkaista hakisi maksuihin myös perustoimeentulotukea. Tällöin asiakkaat saattaisivat asioida kahden eri viranomaisen kanssa maksua koskevan asiansa hoitamiseksi. Tämä voisi lisätä asiakkaalle koituvaa viranomaisasiointia sekä vaikeuttaa selkeän ratkaisun saamista maksua koskevassa asiassaan.
Kela käsittelee perustoimeentulotukihakemukset arvioiden mukaan nopeammin kuin mitä toimialalla kyettäisiin käsittelemään terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja koskevia alentamis- ja perimättä jättämishakemuksia. Mikäli asiakas hakisi samaan laskuun sekä perustoimeentulotukea että maksun alentamista tai perimättä jättämistä, hän saisi useimmissa tapauksissa toimeentulotukea koskevan päätöksen ennen toimialan ratkaisua. Kelan myönteisen päätöksen jälkeen toimiala ei enää voisi myöntää samaan laskuun alentamista tai perimättä jättämistä. Tästä huolimatta toimiala joutuisi käsittelemään hakemuksen asianmukaisesti ja antamaan asiassa päätöksen. Käytännössä sama lasku tulisi siten käsitellyksi kahdessa viranomaisessa ilman, että menettely tosiasiallisesti parantaisi asiakkaan asemaa.
On lisäksi huomioitava, että toimialan ja Kelan päätöstiedot eivät välity viranomaisten välillä vastavuoroisesti: toimialalla on katseluyhteys Kelan perustoimeentulotuen päätöstietoihin, mutta Kelalla ei ole vastaavaa pääsyä toimialalla tehtyihin päätöksiin. Puutteellinen tiedonkulku voisi joissakin tilanteissa johtaa siihen, että samaan terveydenhuollon maksuun kohdistuisi kaksinkertainen etuus.
Maksukatto on ensisijainen ja ennakoitava suojamekanismi, jonka täyttymisen jälkeen valtaosa terveydenhuollon palveluista on asiakkaalle maksuttomia ilman erillistä hakumenettelyä. Mikäli maksukattoon kuuluvia terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja ryhdyttäisiin alentamaan tai jättämään perimättä, maksukaton kertyminen osalla asiakkaista hidastuisi tai voisi joissakin tilanteissa estyä kokonaan. Tällöin asiakkaan palvelut eivät muuttuisi maksuttomiksi maksukaton perusteella, vaan maksujen huojentaminen edellyttäisi toistuvaa, yksilökohtaista hakemista ja arviointia. Menettely siirtäisi suojan automaattisesta ja ennakoitavasta järjestelmästä hakemusperusteiseen ja tapauskohtaiseen käsittelyyn, mitä voidaan asiakkaan näkökulmasta pitää raskaampana suojakeinona.
Terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja koskevan alentamis- ja perimättä jättämismenettelyn käyttöönotolla arvioidaan olevan merkittäviä vaikutuksia toimialan hallinnolliseen toimintaan. Muutoksen voidaan arvioida moninkertaistavan hakemusmäärät, mikä lisäisi käsittelytyötä sekä hakemusten ratkaisemiseen tarvittavia henkilöstö- ja resurssitarpeita arviolta noin 1,3 miljoonalla eurolla vuodessa. Tämä tarkoittaisi hallinnollisten kustannusten merkittävää kasvua tilanteessa, jossa Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan rahoitusta ollaan mahdollisesti leikkaamassa. Käyttöönotolla olisi vaikutusta myös asiakasmaksuista saatavaan tulokertymään sitä vähentävästi. Esimerkiksi tilanteessa, jossa viisi (5) prosenttia terveydenhuollon tasasuuruista maksuista jätettäisiin kokonaan perimättä, voisi se vähentää maksutuloja noin 1,7 miljoonaa euroa vuodessa.
Lisäksi aloitteessa esitetään, että Helsingin kaupungin tulisi huojentaa myös sosiaalihuollon tasasuuruisia maksuja. Asiakasmaksulaki edellä kuvatusti edellyttää sosiaalihuollon tasasuuruisten maksujen alentamista ja perimättä jättämistä asiakkaan tai perheen toimeentulon tai elatusvelvollisuuden vaarantuessa. Toimialalla toimitaan sosiaalihuollon tasasuuruisten maksujen suhteen lain velvoittamalla tavalla. Aloitteella ei ole tältä osin vaikutusta nykytilaan.
Aloitteessa esitetään myös, että asiakasmaksujen alentamisen ja perimättä jättämisen mahdollisuudesta tulisi tiedottaa asianmukaisesti. Toimialalla tiedotus toteutuu lain ehtojen mukaisesti. Myös tältä osin katsotaan, että aloitteella ei ole vaikutusta nykytilaan.
Kannanotto aloitteeseen
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista perittävien tasasuuruisten asiakasmaksujen alentaminen ja perimättä jättäminen on tärkeä aihe heikossa taloudellisessa asemassa olevien asiakkaiden kannalta. Asiakasmaksujen ei tule muodostua esteeksi välttämättömien palveluiden käytölle.
Aloitteessa esitetään, että toimialan tulisi jatkossa alentaa ja jättää perimättä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluista perittäviä tasasuuruisia maksuja, mikäli ne vaarantavat asiakkaan tai perheen toimeentulon tai elatusvelvollisuuden toteuttamista. Sosiaalihuollon tasasuuruisten maksujen osalta ei ole edellytyksiä muuttaa nykytilaa, sillä nämä maksut kuuluvat jo nykyisin toimialalla asiakasmaksulain mukaiseen alentamisen ja perimättä jättämisen menettelyyn.
Lisäksi aloitteessa esitetään, että tasasuuruisten asiakasmaksujen huojentamiskäytännöistä tulee tiedottaa asianmukaisesti. Toimialalla tiedotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamisen ja perimättä jättämisen mahdollisuudesta asiakasmaksulainsäädännön edellyttämällä tavalla, minkä vuoksi tiedottamiskäytäntöihin ei ole perusteita tehdä muutoksia.
Näiden lisäksi aloitteessa vaaditaan, että toimialan tulisi jatkossa sisällyttää terveydenhuollon tasasuuruiset maksut alentamista ja perimättä jättämistä koskevaan menettelyyn. Vaikka esitetyllä muutoksella olisi asiakkaiden kannalta myönteisiä vaikutuksia, on siihen liittyvien haasteiden ja kielteisen kokonaisvaikutusten todettu olevan tätä merkittävämmät nykyisen asiakasmaksulain ja toimeentulotukilain muodostamassa kokonaisuudessa.
Edellä esitetyn perusteella sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta katsoo, että asiakasmaksujen alentamista ja perimättä jättämistä koskevaa menettelyä ei ole perusteltua laajentaa koskemaan terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja. Menettelyn laajentamista voidaan arvioida uudelleen, mikäli lainsäädäntöön tulisi sitä puoltavia muutoksia.”
Lautakunta edellyttää, että toimiala informoi sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakuntaa siitä, minkä verran asiakasmaksuja huojennetaan tällä hetkellä, onko asiakasmaksujen huojennushakemuksissa ilmennyt muutoksia hakemuksien määrässä, onko alennusten tai vapautusten määrä kasvanut sekä siitä, toteutuvatko toimeentulotuen saajien huojennukset, jos tieto on saatavilla.
Lisäksi lautakunta pitää tärkeänä, että toimialalla selvitetään, onko asiakasmaksujen huojentamiseen liittyen tarvetta tehdä uudistuksia. Pirkanmaan hyvinvointialueella on helpotettu kaikkien asiakasmaksujen huojentamiskäytänteiden soveltamista. Lautakunta ehdottaa selvitettäväksi Pirkanmaan hyvinvointialueen asiakasmaksujen huojentamisen vaikutuksia.
Lautakunta korostaa, että asiakasmaksut eivät saa olla esteenä yhdenvertaiselle palvelujen saatavuudelle.
Käsittely
Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta ei katsonut tarpeelliseksi kuulla asiassa kutsuttua asiantuntijaa.
Asiassa tehtiin seuraava vastaehdotus:
Jäsen Jenny Kasongo: Lisätään lausunnon jälkeen:
"Lautakunta edellyttää, että toimiala informoi sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakuntaa siitä, minkä verran asiakasmaksuja huojennetaan tällä hetkellä, onko asiakasmaksujen huojennushakemuksissa ilmennyt muutoksia hakemuksien määrässä, onko alennusten tai vapautusten määrä kasvanut sekä siitä, toteutuvatko toimeentulotuen saajien huojennukset, jos tieto on saatavilla.
Lisäksi lautakunta pitää tärkeänä, että toimialalla selvitetään, onko asiakasmaksujen huojentamiseen liittyen tarvetta tehdä uudistuksia. Pirkanmaan hyvinvointialueella on helpotettu kaikkien asiakasmaksujen huojentamiskäytänteiden soveltamista. Lautakunta ehdottaa selvitettäväksi Pirkanmaan hyvinvointialueen asiakasmaksujen huojentamisen vaikutuksia.
Lautakunta korostaa, että asiakasmaksut eivät saa olla esteenä yhdenvertaiselle palvelujen saatavuudelle."
Kannattaja: puheenjohtaja Maarit Vierunen
Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta hyväksyi yksimielisesti jäsen Jenny kasongon tekemän ja puheenjohtaja Maarit Vierusen kannattaman vastaehdotuksen.
Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta päätti asiasta hyväksytyn vastaehdotuksen osalta esittelijän ehdotuksesta poiketen.
24.03.2026 Pöydälle
10.03.2026 Pöydälle
Esittelijä
Lisätiedot
Saara Matsi, erityissuunnittelija
puhelin: 09 310 34353, saara.matsi@hel.fi
This decision was published on 16.05.2026
FÖRBUD MOT SÖKANDE AV ÄNDRING
Ändring i beslutet får inte sökas eftersom beslutet gäller beredning eller verkställighet.
Tillämpat lagrum: 136 § i kommunallagen