Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräysten muuttaminen

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto päättää hyväksyä liitteenä olevat muutokset Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräysten 10, 17, 21, 22 ja 23 §:ssä. Muutetut ympäristönsuojelumääräykset ovat päätöksen liitteenä 1 ja muutetut perustelut liitteenä 2.

Voimaantulo

Muutetut ympäristönsuojelumääräykset tulevat voimaan mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta 15.5.2026.

Lumen mereenkaatokielto, josta on määrätty 10 §:n 1 momentissa, tulee kuitenkin voimaan vasta vastaavan ympäristönsuojelulain muutoksen (144/2025) kanssa samanaikaisesti 1.5.2028.

Määräysten 10 §:n mukaiset selvitykset tulee toimittaa kaikista 10 §:n 8 momentissa määrätyistä lumen vastaanottopaikoista, myös niistä, joista ilmoitusta ei ympäristönsuojeluviranomaiselle ole aiemmin toimitettu. Näistä jo käytössä olevista lumen vastaanottopaikoista selvitykset tulee toimittaa 1.1.2027 mennessä.

Päiväaikaisia ulkoilmakonsertteja koskeva meluilmoitusvelvollisuus, josta on määrätty 21 §:n 1 momentin 3 kohdassa, tulee kuitenkin voimaan vasta 15.7.2026.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014), 190, 200, 202 ja 203 §
Kuntalaki (410/2015) 108, 135, 140 ja 143 §

Muutoksenhaku

Päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella Helsingin hallinto-oikeudelta. Valitusosoitus on liitteenä.

Kunta voi ympäristönsuojelulain (527/2014) 202 §:n nojalla antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä (kunnan ympäristönsuojelumääräykset).

Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräykset annettiin 1.1.2005 silloisen ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla. Määräyksiä on muutettu vuosina 2009 ja 2018. Nyt esitetyt muutokset koskevat lumenhallinnan alueita (10 §) ja meluntorjuntaa (17, 21, 22 ja 23 §).

Määräysten muutostarve

Lumenhallintaa koskevaa ympäristönsuojelumääräysten 10 §:ää on tarpeen täsmentää sekä käytettävän termistön että ympäristöhaittojen hallinnan ja seurannan osalta. Tehdyillä muutoksilla on selkeytetty ja täsmennetty määräysten sisältöä sekä vastattu nykyisiin ympäristönsuojelutarpeisiin vesiensuojelua koskevan lainsäädännön tiukennuttua. Tavoitteena on ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen sekä lumenhallinnasta aiheutuvien haittojen poistaminen ja vähentäminen.

Lunta ei sellaisenaan luokitella jätteeksi, mutta lumenhallinnan alueilla ja lumen sulamisvesillä voi olla ympäristölle haitallisia vaikutuksia. Lumenhallinnan alueet on sijoitettava ja niiden toiminta järjestettävä siten, että määräyksessä mainitut haitalliset vaikutukset voidaan ehkäistä. Määräyksellä ohjataan aiempaa vahvemmin lumen vastaanottopaikkojen perustaminen muualle kuin ympäristöolosuhteiltaan herkimmille alueille. Lumen sulamisvesien hallintatarvetta on täsmennetty verrattuna aiempaan määräykseen. Meluntorjunnan osalta on tärkeintä ehkäistä pitkäkestoisen yöaikaisen meluhaitan aiheutuminen. Määräyksessä edellytetään, kuten aiemminkin, valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista etukäteen ympäristönsuojeluviranomaiselle, mutta tietojen antamiselle on annettu määräaika, jollaista aiemmassa määräyksessä ei ollut.

Myös meluntorjuntaa koskevia ympäristönsuojelumääräysten 17, 21, 22 ja 23 §:ää on tarpeen täsmentää. Määräysten 17 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa kaikista melu- tai tärinähaittaa aiheuttavista toiminnoista on velvollisuus tiedottaa haitan kärsijöille. Tiedottaminen on meluntorjunnan vähimmäistoimi. Lisäksi muutoksilla halutaan varmistaa, että jatkossa kaikki toiminnanharjoittajat neuvottelevat ja sopivat aiheuttamansa melu- tai tärinähaitan minimoinnista erityisen herkkien kohteiden kuten esimerkiksi hoito- ja oppilaitosten ja kirkollisten laitosten kanssa. Niille aiheutuvat haitat tulee minimoida parasta käyttökelpoista melun- ja tärinäntorjuntatekniikka käyttämällä.

Määräysten 21 §:n säätelemää meluilmoitusvelvollisuutta (ympäristönsuojelulaki 118 §) on tarpeen tarkentaa eräiden rakennustöiden, ulkoilmakonserttien, lentopaikkojen ja ilotulitusnäytösten osalta. Meluilmoitusvelvollisuus sopii ennakkovalvonnallisena menettelynä tehokkaammin ja joustavammin haittojen torjumiseksi tarpeellisten määräysten antamiseen kuin jälkivalvonta. Nykytilanne, jossa viranomainen on joutunut puuttumaan esimerkiksi pitkien ulkoilmakonserttisarjojen aiheuttamiin meluhaittoihin kesken toiminnan, on toiminnanharjoittajan kannalta ennakoimatonta. Myös haitankärsijöille jälkivalvonnasta saattaa aiheuttaa pitkään jatkuvaa kohtuutonta häiriötä, koska valvontaprosessi kuulemisineen on usein hyvin hidas. Viranomaisen kannalta jälkivalvonta on erittäin työlästä ja sen vaatima resurssi saattaa olla jopa monikymmenkertainen meluilmoitusmenettelyyn verrattuna. Pykälän ilmoitusvelvollisten luettelo ei ole tyhjentävä, vaan viime kädessä ilmoitusvelvollisuus määräytyy aina ympäristönsuojelulain 118 §:n perusteella, mitä muutoksella on myös tarpeen selventää.

Määräysten 22 §:n muutosten tavoitteena on ohjata kaikki yöunta häiritsevää melua tai tärinää aiheuttava toiminta tehtäväksi pääsääntöisesti päiväaikaan. Lisäksi muutoksilla halutaan varmistaa, että jatkossa kaikista yöaikaista melu- tai tärinähaittaa aiheuttavista toiminnoista tiedotetaan haitan kärsijöille. Yöaikaiset haitat tulee minimoida parasta käyttökelpoista melun- ja tärinäntorjuntatekniikka käyttämällä.

Määräysten 23 §:n tarkentaminen on osoittautunut tarpeelliseksi erityisesti sisätiloista ulkotiloihin soitettavan musiikin aiheuttamien haittojen takia. Samalla poistetaan katusoittoa koskeva määräys toimimattomana.

Ympäristönsuojelumääräyksiin esitettävät muutokset

Rinnakkaisteksti voimassa olevista määräyksistä ja niihin ehdotetuista muutoksista on oheismateriaalina.

10 § Lumenhallinnan alueet

Määräyksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ne vastaavat aiempaa paremmin nykyisiin ympäristönsuojelutarpeisiin vesiensuojelua koskevan lainsäädännön tiukennuttua. Aiemman tärkeää pohjavesialuetta koskevan kiellon lisäksi ehdotetaan, että merkittävän kokoista lumenhallinnan aluetta ei lähtökohtaisesti saisi perustaa myöskään mereen, vesistöön tai vesistön ranta-alueelle eli 100 metrin vyöhykkeelle vesistön rannasta. Määräyksellä ohjataan lumen vastaanottopaikkojen perustaminen muualle kuin ympäristöolosuhteiltaan herkimmille alueille. Määräyksen 2 momentilla lisätään vesistön ranta-alueita koskevaan kieltoon kuitenkin joustoa.

Lumenhallinnan alueita koskeva termistö on aiemmin ollut vakiintumatonta ja aiheuttanut sekaannuksia. Tämän vuoksi määräyksiin lisätään liite, jossa määritellään eri kokoisista lumenhallinta-alueista käytettävät termit. Termistöä on hiottu yhdessä yleiset alueet -palvelun kanssa.

Lumen sulamisvesien käsittelytarpeesta on syytä määrätä aiempaa määräystä selkeämmin, jotta sulamisvedet eivät aiheuta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Määräyksessä edellytetään, kuten aiemminkin, valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista etukäteen ympäristönsuojeluviranomaiselle, mutta tietojen antamiselle on annettu määräaika, jollaista aiemmassa määräyksessä ei ollut. Lisäksi on täsmennetty, mitä kaikkia tietoja selvityksessä tulee olla. Määräaika selvityksen antamiselle on tarpeen, jotta viranomainen saa riittävästi aikaa kommentoida suunnitelmia ennakollisesti. Tämä on myös toiminnanharjoittajan etu.

17 § Tiedotus- ja neuvotteluvelvollisuus

Määräystä ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskee kaikkea melu- ja tärinähaittaa aiheuttavaa toimintaa eikä pelkästään erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavaa toimintaa eli meluilmoitusvelvollista toimintaa. Lisäksi 1 momenttista poistetaan maininta työn tilaajasta tiedottajana sekä aikaraja tiedotteen jakelulle epätarkoituksenmukaisina.

2 momenttia tarkennetaan niin, että neuvotteluvelvoitteen tarkoituksena on riittävistä haittojentorjuntatoimenpiteistä sopiminen siten, että haitat minimoidaan.

Uusi 3 momentti edellyttäisi, että toiminnanharjoittaja käyttää erityisen herkkien kohteiden läheisyydessä toimiessaan parasta käytettävissä olevaa melun- ja tärinäntorjuntatekniikkaa. Tämä on tärkeää, jotta erityisen herkille kohteille aiheutuva haitta jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Esimerkiksi louhintaporavaunu, jonka porapuomi on koteloitu, on noin 10 dB hiljaisempi kuin tavanomainen poravaunu.

21 § Ilmoitusvelvollisuus erityisen häiritsevää tilapäistä melua tai tärinää aiheuttavasta toiminnasta

1 momenttiin tehdään meluilmoituksen muotoa koskeva tarkennus, joka vastaan ympäristönsuojelulakiin tehtyä muutosta.

1 momentin kohtaan 2 tehdään lisäys, joka määrää ilmoitusvelvolliseksi myös muun rakennus- tai kunnossapitotyön, jonka aiheuttama melutaso (toiminnan aikainen A-keskiäänitaso, LAeq) on 10 metrin etäisyydellä melulähteestä yli 85 dB. Tämän myötä esimerkiksi yöaikaan tehtävät katujen ja rautateiden alitusporaukset tulevat ilmoitusvelvollisiksi.

1 momentin nykyinen kohta 4 muutetaan kohdaksi 3 ja täydennetään sitä niin, että jatkossa ulkoilmakonserttien päättymisajan lisäksi myös samalla tapahtuma-alueella järjestettävien suurien ulkoilmakonserttien vuosittainen kokonaismäärä otetaan huomioon ilmoitusvelvollisuudessa. Ehdotuksen mukaan jatkossa ilmoitus pitää tehdä myös silloin, jos suuria ulkoilmakonsertteja järjestetään samalla tapahtuma-alueella yhteensä yli 10 päivänä vuodessa. Suurella ulkoilmakonsertilla tarkoitettaisiin konserttia, jonka yleisömäärä on noin 500 henkilö tai enemmän, ja jossa musiikin lähtömelutaso (musiikkikappaleiden aikainen A-keskiäänitaso, LAeq,5min) miksauspisteellä (FOH) on noin 90–100 dB. Päiväaikaisten konserttien ilmoitusvelvollisuus poistui, kun nykyiset ympäristönsuojelumääräykset tulivat voimaan 15.7.2018. Viime vuosina ovat kuitenkin uutena tapahtumamuotona yleistyneet suuret päiväaikaiset ulkoilmakonserttisarjat, joissa on ollut konsertteja kesän aikana jopa 60 päivänä, jolloin meluhaittojen torjuntatoimenpiteiksi ei riitä pelkästään tiedottaminen ja haittojen torjuntatoimenpiteistä neuvottelu, siten kuin 17 §:ssä määrätään. Siksi on tärkeää, että nämä suuret konserttisarjat saadaan meluilmoitusvelvollisiksi, jolloin voidaan antaa ennakkoon riittävät meluntorjuntaa koskevat määräykset.

1 momentin uusi kohta 5 koskee lentotoiminnasta tehtävää ilmoitusta. Ilmoitusvelvollisuuden ehdotetaan koskevan jatkossa lentonäytöksen lisäksi myös tilapäisen lentoonlähtö- ja laskupaikan toimintaa, jos vuoden aikana on yli kymmenen nousua tai laskua. Tällä hetkellä esimerkiksi helikoptereiden tilapäisiä lentoonlähtö- ja laskupaikkoja perustetaan tiiviissä kaupunkiympäristössä hyvinkin lähelle lentomelulle altistuvia kohteita pelkästään maanomistajan luvalla.

1 momentin kohtaa 6 ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa ilotulitusnäytöksestä tule tehdä ilmoitus, jos siinä ammutaan ilmassa räjähtäviä ilotulitteita yöaikaan kello 22.00 jälkeen. Nykyinen ilotulitteen halkaisijaan perustuva ilmoitusvelvollisuus ei ole tarkoituksenmukainen, koska se kohtelee eniten melua aiheuttavia eli ilmassa räjähtäviä ilotulitteita ja niin sanottuja hiljaisia ilotulitteita, jotka vain valaisevat voimakkaasti, samalla tavalla.

Uusi 2 momentti on lähinnä informatiivinen toteamus, että viranomainen voi edellyttää perustellusta syystä ilmoituksen tekemistä myös muista toiminnoista.

22 § Häiritsevä melu tai tärinä yöaikaan

Nykyistä määräystä ehdotetaan muutettavaksi siten, että määräys koskee kaikkea melu- ja tärinähaittaa aiheuttavaa toimintaa eikä vain erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavaa toimintaa eli meluilmoitusvelvollista toimintaa. Lisäksi 4 momenttiin lisätään informatiivinen toteamus meluilmoitusvelvollisuudesta.

Uusi 5 momentti edellyttäisi, että toiminnanharjoittaja käyttää asuntojen, hoitolaitosten ja majoitusliikkeiden läheisyydessä yöaikaan toimiessaan parasta käytettävissä olevaa melun- ja tärinäntorjuntatekniikkaa. Tämä on tärkeää, jotta yötyöstä aiheutuva haitta jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Esimerkiksi kaivinkoneen puomiin kiinnitettävä meluvaimennettu hydraulinen iskuvasara on noin 10 dB hiljaisempi kuin iskuvasara, jonka vasarakotelossa ei ole vaimennusta.

23 § Liikkeiden ja ravintoloiden äänentoistolaitteiden käyttö

Nykyistä määräystä ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että meluntorjuntavelvollisuus koskee ulkona sijaitsevien äänentoistolaitteiden lisäksi myös liikkeiden ja ravintoloiden sisätiloissa sijaitsevia äänentoistolaitteita, mikäli musiikkimelu leviää ulos avonaisista ikkunoista tai ovista.

Määräykseen lisätäisiin lähinnä informatiivinen toteamus, että terasseilla järjestettäviä tapahtumia koskevat samat 17 §:n ja 21 §:n velvollisuudet liittyen tiedottamiseen, haittojen torjuntatoimenpiteistä neuvotteluun sekä meluilmoituksen tekemiseen.

Katusoittoa koskeva määräys ehdotetaan poistettavaksi, koska yksittäisen katusoittajan aiheuttamaan tilapäiseen meluhaittaan voidaan puuttua tarvittaessa järjestyslain perusteella.

Asian käsittely

Ympäristönsuojelumääräysten muuttamisesta on tiedotettu Helsingin kaupungin internetsivuilla 12.2.–16.3.2026 olleella kuulutuksella. Muutosluonnoksesta on esitetty yksi mielipide. Lisäksi muutosluonnoksesta on pyydetty ja saatu lausunnot Tapahtumateollisuus ry:ltä, brändi ja tapahtumat -yksiköltä, maankäyttö ja kaupunkirakenne -palvelukokonaisuudelta, yleiset alueet -palvelulta, kaupunkitilan lupa- ja asiakaspalveluilta ja ympäristöterveysyksiköltä. Lupa- ja valvontavirasto, Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY, Suomen Isännöintiliitto ry, INFRA ry ja Pyro ja ilotulitustaiteen edistämisyhteisö PITE ry eivät antaneet pyydettyä lausuntoa. Lausunnot ja mielipide ovat oheismateriaalina.

Vastaukset lausunnoissa ja mielipiteessä esitettyihin yksilöityihin vaatimuksiin

Yleiset kommentit

Yksityishenkilö toteaa mielipiteessään muun muassa, että määräysluonnoksen valmisteluun on ollut liian vähäiset vaikutusmahdollisuudet, ja vaatii sen palauttamista uudelleen valmisteluun. Määräysten muutosluonnoksesta olisi tullut järjestää keskustelutilaisuus sekä kuulutuksessa olisi tullut esittää määräysten muutosluonnos myös ruotsiksi. Lisäksi muutosluonnosta ei ollut esitetty riittävän selkeästi, saavutettavasti tai hyvää virkakieltä käyttäen. Myös muutosluonnokseen osallistuneiden henkilöiden tiedot olisi ollut hyvä sisällyttää luonnokseen.

Esittelijä toteaa, että kunnan ympäristönsuojelumääräyksien valmistelusta tulee ympäristönsuojelulain 203 §:n mukaan tiedottaa kunnan tietoverkkosivuilla ja näin myös on tehty. Lisäksi vaikuttamismahdollisuuksien varaamisesta asian käsittelyssä sovelletaan hallintolain 41 §:ää. Kyseisessä pykälässä todetaan, että asian vireilläolosta ja vaikuttamismahdollisuuksien käyttämisestä on ilmoitettava asian merkityksen ja laajuuden kannalta sopivalla tavalla. Kaupungin internetsivujen ilmoitukset ja kuulutukset on tehty saavutettaviksi. Määräysehdotuksia koskeva ilmoitus on annettu myös ruotsin kielellä. Itse määräysluonnoksia ei ole ollut tarpeen esittää ruotsin kielellä kielilain 32 §:n perusteella. Myöskään henkilöiden yhteistietoja ei ole ollut tarpeen esittää määräysluonnoksessa. Tietoverkkosivujen ilmoituksessa on mainittu lisätiedonantajien eli asian valmistelijoiden tiedot. Lausuntoja on pyydetty varsin kattavasti. Lausuntojenantajien tiedot löytyvät lausunnoista. Esittelijä katsoo, että asiasta on ilmoitettu riittävällä tavalla. Lumenhallinnan termistö on aiemmin ollut vakiintumatonta ja aiheuttanut sekaannuksia. Termistöä on hiottu yhteistyössä kaupungin kunnossapidosta vastaavan yleiset alueet -palvelun kanssa.

Lumen hallinta

Maankäyttö ja kaupunkirakenne -palvelukokonaisuus toteaa lausunnossaan 10 §:n muutosehdotuksesta, että kaupungin lumenhallinnan sujuvuuden varmistamiseksi on lähivuosina tarve suunnitella ja toteuttaa uusia lumen vastaanottopaikkoja. Sijaintipaikkojen löytäminen kasvavassa kaupungissa on haastavaa, jonka vuoksi lumenhallinnan nyt esitetty 100 metrin etäisyys keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta on kestämätön ja siihen on lisättävä mukaan vähintään mahdollisuus harkinnanvaraisuuteen. Tämänhetkisen lumienhallinnan verkostotarkastelun perusteella lähes kaikki olemassa ja suunnitteilla olevat lumenhallinnan alueet sijoittuvat maksimissaan noin 100 metrin etäisyydelle jostain vesistöstä. Korvaavia sijainteja nyt tutkituille on äärimmäisen haastavaa löytää. Ranta-alueiden osalta on täsmennettävä, tarkoitetaanko niillä sekä meren että muiden vesistöjen ranta-alueita. Lisäksi kirjausta keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta tulee täsmentää niin, että tulkinta sen osalta on yksiselitteinen.

Sulamisvesien käsittelyvaatimuksen osalta on tarkennettava, että vesienkäsittelyjärjestelmää tulee kunnossapitää ja puhdistaa säännöllisesti. On myös tarpeen täsmentää, miten ympäristön pilaantumisen vaara todennetaan. Herkissä kohteissa on edellytettävä lisäksi veden laadun seurantaa. Lumenhallinta-alueen siistinä pitämistä koskevaan määräykseen on tarpeen lisätä velvoite myös alueen ympäristön siistinä pitämisestä, sillä jätteitä leviää usein myös kenttäalueiden ympäristöön.

Esittelijä toteaa, että vesistö on määritelty ympäristönsuojelumääräysten 10 § 4 momentissa. Määritelmä on vesilain mukainen. Meri ei siten ole vesilain tarkoittama vesistö. Määräysten perusteluissa on avattu tarkemmin vesilain mukaista vesistön määritelmää. Määräyksiin on lisätty uusi momentti (2 momentti), johon on kirjattu joustomahdollisuutta 100 metrin vaatimuksen suhteen. Määräysten perusteluissa on täsmennetty keskivedenkorkeuteen perustuvaa rantaviivan määritelmää.

Esittelijä toteaa edelleen, että vesienkäsittelyjärjestelmää on luonnollisesti huollettava ja kunnossapidettävä, koska määräyksissä edellytetään veden jatkuvaa käsittelyä. Tältä osin ei nähdä tarvetta tarkennuksille. Ympäristön pilaantumisen vaara määritellään ympäristönsuojelulain 5 §:ssä. Määräystä on täsmennetty veden laadun seurannan osalta. Ympäristönsuojelumääräykset ovat ympäristönsuojelulain mukainen ohjauskeino ja ne annetaan ympäristönsuojelulain perusteella. Roskaantuneen alueen siivousvastuusta säädetään puolestaan jätelaissa.

Yleiset alueet -palvelu toteaa lausunnossa muutosten olevan pääosin perusteltuja ja ympäristönsuojelua tiiviissä kaupunkirakenteessa vahvistavia. Kuitenkin tärkeänä pidetään, että määräykset mahdollistavat niistä poikkeamisen ympäristö- tai muun toimintaluvan perusteella silloin, kun ympäristövaikutukset voidaan ehkäistä teknisin ratkaisuin. Määräyksiin ehdotetaan lisättäväksi tapauskohtaista harkintaa. Erityisesti ranta-alueen 100 metrin säännön tulkinta edellyttää joustavuutta kaupunkirakenteen, lumenhallinnan kapasiteettitarpeen ja riskienhallintamahdollisuuksien vuoksi.

Ranta‑alueen 100 metrin sijaintikielto on ympäristönsuojelullisesti ymmärrettävä. Ehdoton etäisyysraja on kaupunkiympäristössä käytännön toiminnan näkökulmasta kuitenkin liian jäykkä. Ensisijaisesti ehdotetaan 100 metrin etäisyyttä koskevan sijoituskiellon poistamista. Helsingin kaupunkirakenteessa suuri osa lumenhallinnan tarpeista sijoittuu jo ja tulee väistämättä sijoittumaan ranta‑alueiden läheisyyteen, ja ympäristövaikutukset voidaan hallita teknisesti esimerkiksi sulamisvesien käsittelyllä, tiiviillä rakenneratkaisuilla sekä hallitulla ja valvotulla huleveden purkureitillä. Tämän vuoksi ehdoton etäisyysraja ei kaikissa tapauksissa ole ympäristönsuojelullisesti perusteltu.

Vaihtoehtoisesti ehdotetaan tapauskohtaista harkintaa, jolloin lumenhallinnan alue voidaan sijoittaa ranta‑alueelle, mikäli ympäristövaikutukset voidaan ehkäistä teknisin ratkaisuin (kuten tiivistysrakenteet, selkeytys ja sulamisvesien käsittely). Ehdotetaan, että määräyksissä siirrytään riskiperusteiseen arviointimalliin, jossa sijoittaminen alle 100 metrin etäisyydelle voidaan sallia tapauskohtaisen riskinarvion ja haittojen torjuntasuunnitelman perusteella.

Esittelijä toteaa, että 10 §:ään on lisätty 2 momentti, jolla on tuotu vesistön ranta-aluetta koskevaan määräykseen joustavuutta. Mikäli lumenhallinnan alue aiheuttaisi sellaisia ympäristövaikutuksia, että se vaatisi ympäristöluvan, toimintaan ei enää sovellettaisi ympäristönsuojelumääräyksiä, vaan toimintaa sääntelisivät kyseisen luvan ehdot. Määräykset eivät koske myöskään ympäristönsuojelulain mukaista ilmoituksenvaraista tai rekisteröitävää toimintaa, ympäristönsuojelulain 31 §:n mukaista koeluonteista toimintaa, 120 §:n mukaisia poikkeuksellisia tilanteita, puolustusvoimien toimintaa tai rajavartiolaitoksen toimintaa.

Kaupunkitilan lupa- ja asiakaspalvelut toteaa lausunnossaan, että lumenhallintaa koskeva määräys muodostaa selkeän ja jäsentyneen kokonaisuuden, joka voi tukea kunnossapitolaissa määriteltyä valvontaviranomaisen tehtävää ja talvikunnossapidon toteutumista turvallisesti. Muutosten käytännön vaikutuksia kunnossapidon toteuttamiseen on kuitenkin syytä arvioida huolellisesti. Lähivarastointipaikkoja koskevan poikkeuksen täsmentäminen voisi olla tarpeen määräyksen yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi.

Esittelijä toteaa, että lumen lähivarastointipaikkoja koskevaa 10 § 1 momenttia on täsmennetty.

Ympäristöterveysyksikkö toteaa muutosehdotuksesta, että lumenhallinta-alueen perustamisesta esitettävässä selvityksessä tulisi huomioida myös mahdolliset terveysvaikutukset alueelle, esim. uimaveden laadulle.

Esittelijä toteaa, että terveysvaikutukset otetaan luonnollisesti huomioon, kuten ympäristönsuojelulaki edellyttää. Terveysvaikutukset on selvyyden vuoksi lisätty 10 §:n 8 momenttiin.

Yleiset kommentit meluntorjuntamääräyksiin

Tapahtumateollisuus ry ja brändi ja tapahtumat -yksikkö toteavat lausunnoissaan, että muutosluonnos kokonaisuudessaan laajentaa sääntelyn soveltamisalaa ja lisää viranomaisen harkintavaltaa. Lausunnoissa on pyydetty selkeyttämään käsitteitä tilapäinen melu, häiritsevä melu ja täsmentämään viranomaisen harkintavallan käyttöä koskevat kriteerit. Tapahtumateollisuus ry:n mukaan tapahtuma-ala pitää tärkeänä, että harkintavallan käyttöä ohjaavat selkeät ja avoimesti julkaistut kriteerit. Muutoin riskinä on ennakoimattomuus, joka vaikeuttaa tapahtumien suunnittelua, talouden suunnittelua, aikataulutusta ja sopimusneuvotteluja. Ennakoitavuus on keskeinen osa toimialan toimintaedellytyksiä.

Esittelijä toteaa, että kunta voi antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä ympäristönsuojelumääräyksiä. Määräyksillä ei voida vaikuttaa lainsäädännön soveltamisalaan eikä viranomaisen toimivaltaan. Myös viranomaisen päätöksenteossa käyttämä harkintavalta perustuu suoraan lainsäädäntöön.

Tapahtumateollisuus ry ja brändi ja tapahtumat -yksikkö toteavat lausunnoissa myös, että määräyksillä tulisi varmistaa, että tapahtumatoiminta tunnistetaan sääntelyssä omana, tilapäisenä toimintamuotonaan.

Esittelijä toteaa, että määräyksissä on annettu tapahtumia koskevia erityisiä määräyksiä.

17 § Tiedotus- ja neuvotteluvelvollisuus

Tapahtumateollisuus ry ja brändi ja tapahtumat -yksikkö toteavat lausunnoissaan 17 §:n muutosehdotuksesta, että pykälän sanamuodon muutos laajentaa tiedottamisvelvollisuutta ja jättää sen soveltamisen tulkinnanvaraiseksi. He katsovat myös, että tiedottaminen aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Siksi olisi tärkeää määrittää miten tiedottaminen tulisi tehdä ja määrittää hyväksyttävät tiedotuskanavat sekä sallia myös digitaalisten tiedotuskanavien käyttö. Tiedotukselle asetetun määräajan pois jäättäminen on myös koettu lausunnoissa ongelmalliseksi ja siksi toivottu määräajan palauttamista. Tapahtumateollisuus ry on nostanut esille myös tiedotusvelvollisuutta koskevien vaatimuksien eroavan huomattavasti Suomen eri kunnissa.

Yleiset alueet -palvelu toteaa lausunnossaan, että tiedotusvelvollisuus on perusteltua ja kannatettavaa, mutta katsoo ohjeistuksen olevan tarpeen, jotta käytännöt eri hankkeissa saataisiin yhtenäistettyä.

Yksityishenkilö katsoo mielipiteessään, että tiedotuksen määräaika on höllentänyt määräyksiä ja tiedotusalueen laajuus tulisi määritellä selkeämmin kuin vain vaikutuspiirinä.

Esittelijä toteaa, että tiedotus- ja neuvotteluvelvoite koskee kaikkea toimintaa ja määräys on siksi tarpeen pitää yleisluonteisena. Tiedottaminen on käytännössä osoittautunut erittäin tehokkaaksi keinoksi vaikuttaa tilapäisestä toiminnasta koettuihin haittoihin. Kuntien ympäristönsuojelumääräyksien tulee perustua paikallisiin tarpeisiin ja niiden tulee olla luonteeltaan yleisiä määräyksiä. Tästä syystä myös määräysten sisältö vaihtelee kunnittain. Helsingissä on varsin laajasti vapautettu toimintoja meluilmoitusvelvollisuudesta ja siksi tiedottamista koskeva sääntelykin vastaavasti on laajempaa kuin monissa muissa kunnissa. Meluilmoitusvelvollisia toimintoja koskien tiedottamista koskevat määräykset annetaan meluilmoituspäätöksessä ja siellä määräykset ovat yleensä huomattavasti yleistä määräystä tarkempia. Määräyksessä ei aseteta vaatimuksia tiedotteiden jakelutavalle taikka suljeta suoraan pois digitalisia tiedotuskanavia. Tiedotusalueen laajuuteen ei ole mahdollista antaa tarkkaa yleistä määräystä, koska tiedotustarve perustuu aina tapauskohtaiseen harkintaan. Tiedotuksen ajankohtaa koskeva aikaraja on jätetty pois, koska se on osoittautunut usein hankalaksi toteuttaa ja suuri osa toiminnoista on käyttänyt aiemman säätelyn poikkeusta tiedottaa vasta myöhemmin, kun ajankohta tulee tietoon. Eri toiminnot ja kohdekohtainen toiminnan järjestäminen (esimerkiksi meluavan toiminnan sijoittaminen ja käytössä olevat koneet ja laitteet) vaikuttavat olennaisesti myös tiedotusalueen laajuuteen. Tarvittaessa määräyksen sisältöä voidaan täsmentää toimialakohtaisella ohjeistuksella, jonka laatimiseen ympäristöseuranta ja -valvontayksikkö voi osallistua.

Tapahtumateollisuus ry ja brändi ja tapahtumat -yksikkö ovat lausunnoissaan katsoneet, että parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltaminen tulisi suhteuttaa tapahtuman luonteeseen kustannustasoon ja tekniseen toteutettavuuteen.

Esittelijä toteaa, että vaatimus kohtuullisista kustannuksista ja teknisestä totutettavuudesta sisältyvät olennaisena osana parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmään. Paras käyttökelpoinen tekniikka tarkoittaa ympäristönsuojelulain määritelmän mukaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito-, käyttö- sekä lopettamistapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä ja jotka soveltuvat ympäristölupamääräysten perustaksi. Tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin. Ympäristönsuojelulaki velvoittaa toiminnanharjoittajaa rajoittamaan toiminnasta aiheutuvat päästöt, kuten melun, mahdollisimman vähäiseksi, joten vaatimus parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämisestä toteuttaa tätä laissa asetettua velvollisuutta.

Maankäyttö ja kaupunkirakenne -palvelukokonaisuus esittää lausunnossaan, että ympäristönsuojelumääräysten 17 §:ssä käytettäisiin erityisen herkistä kohteista samaa yleisempää termiä hoitolaitokset, kuten muuallakin määräyksissä.

Esittelijä toteaa, että määräyksen muotoilu on muutettu ehdotukseen.

21 § Ilmoitusvelvollisuus erityisen häiritsevää tilapäistä melua tai tärinää aiheuttavasta toiminnasta

Tapahtumateollisuus ry ja brändi ja tapahtumat -yksikkö toteavat lausunnoissaan 21 §:n muutosehdotuksesta, että päiväaikaiset tapahtumat tulisi jättää ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. Tapahtumateollisuus ry:n näkemyksen mukaan päiväaikaisista tapahtumista ei tiettävästi edellytetä ilmoitusta missään muualla Suomessa.

Esittelijä toteaa, että ulkoilmakonsertit kuuluvat toimintoihin, joista voi aiheutua erityisen häiritsevää melua ja niistä tulee siksi tehdä ympäristönsuojelulain 118 §:n mukainen ilmoitus, ellei kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä olla rajattu niitä ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle antamalla niistä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi riittävät yleiset ympäristönsuojelumääräykset. Helsingissä viime vuosina yleistyneiden konserttisarjojen meluhaittoja ei kuitenkaan ole voitu riittävästi ehkäistä pelkillä yleisillä määräyksillä. Tämän osoittaa niistä tulleet haittailmoitukset ja kirjalliset vireillepanot. Konserttisarjat ja niistä aiheutuva meluhaitta vaihtelee huomattavasti muun muassa konserttien määrien, keston ja sijainnin osalta. Yleisten määräysten antaminen tällaisten toimintojen ympäristövaikutusten rajoittamiseksi on haasteellista. Määräyksistä muodostuu helposti liian kaavamaisia ja joustamattomia eikä niissä voida ottaa huomioon yksittäisen konserttipaikan olosuhteita. Meluilmoitusvelvollisuus sopii ennakkovalvonnallisena menettelynä tehokkaammin ja joustavammin haittojen vähentämiseksi tarpeellisten määräysten antamiseen kuin jälkivalvonta. Se tarjoaa ennakoitavuutta ja toimii ennaltaehkäisevänä oikeusturvana kaikille osapuolille.

Lisäksi esittelijä toteaa, että päiväaikaisista ulkoilmakonserteista edellytetään ilmoituksen tekemistä esimerkiksi Espoossa (jos kesto pidempi kuin 1 päivä), Vantaalla (jos kesto pidempi kuin 1 päivä), Jyväskylässä, Kuopiossa (jos melutaso asuntojen luona yli 65 dB tai lähellä on erityisen herkkiä kohteita), Lahdessa ja Porissa (jos kesto pidempi kuin 1 päivä).

Brändi ja tapahtumat -yksikkö toteaa lisäksi, ettei päiväaikaisten konserttisarjojen meluilmoitusvelvollisuus tue parhaalla mahdollisella tavalla Helsingin tavoitetta vahvistaa keskustaa elävänä tapahtumaympäristönä.

Esittelijä toteaa, että muutoksella ei estetä tai kielletä tapahtumien järjestämistä vaan ainoastaan tuodaan ne ennakkovalvonnallisen ilmoitusmenettelyn piiriin. Tällä ei ole vaikutusta ympäristönsuojelulain mukaisesti hyväksyttävän melutaso tai melukuormituksen arviointiin. Meluilmoituksessa harkinta vaan tehdään ennakollisesti, kun nykyisin viranomainen on velvollinen tarvittaessa puuttumaan toimintaan jälkivalvonnalla konserttisarjan aikana.

Tapahtumateollisuus ry ja brändi ja tapahtumat -yksikkö esittävät lausunnoissaan, että määräyksen muotoilua tulisi selkeyttää, jos ilmoitusvelvollisuus jätetään määräyksiin. Myös Kaupunkitilan lupa- ja asiakaspalvelut kokee määräyksen epäselväksi ja toivoo määräyksen muotoiluun selkeytystä.

Esittelijä toteaa, että muotoilua on tarkennettu ja perusteluissa on laajemmin avattu, mitä toimintaa ilmoitusvelvollisuus koskee.

Maankäyttö ja kaupunkirakenne -palvelukokonaisuus toteaa muutosehdotuksesta, että määräyksiin esitetyt lisäykset meluilmoitusvelvollisuudesta päiväaikaisille yli viitenä päivänä järjestettäville ulkoilmakonserteille sekä mahdollisuudesta edellyttää tekemään ilmoitus myös muusta toiminnasta, jos on syytä olettaa olevan erityisen häiritsevää, ovat hyviä lisäyksiä aiempiin määräyksiin.

Yleiset alueet -palvelu toteaa lausunnossaan, että muutokset eivät tuo merkittäviä uusia rajoitteita yleiset alueet -palvelun toimintaan. Muutokset ovat rakennuttamisen kannalta erittäin kannatettavia, vähentäen hallinnollista työtä, selkeyttäen lupaprosessia, vastaten työmaiden toistuvan melun käytännön luonnetta. Lausunnossa ehdotetaan pysyväisluonteisia toimintoja ja pitkäkestoisia hankkeita koskevaa täsmennettyä ohjeistusta, koska pysyväisluonteisissa toiminnoissa ja pitkäkestoisissa hankkeissa voi olla tilapäistä melua ja tärinää aiheuttavaa toimintaa, joka kuitenkin toistuu määrävälein.

Esittelijä toteaa, että pysyväisluonteiset ja pitkäkestoiset toimintojen häiritsevää melua aiheuttavat toiminnot ovat usein ympäristöluvan varaisia, yleisen ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvia tai rekisteröitäviä toimintoja. Tarvittaessa ympäristönsuojeluviranomaiselta voi pyytää neuvoa oikeasta menettelystä. Toimialakohtaisesti voidaan tarvittaessa koostaa ohjeistusta, jonka laatimiseen ympäristöseuranta ja -valvontayksikkö voi osallistua.

Yksityishenkilö katsoo mielipiteessään, että meluilmoituksen varaiselle toiminnalle asetetut rajat ovat liian sallivat eikä suojaa riittävästi asukkaita terveyshaitoilta ja kohtuuttomalta häiriöltä.

Esittelijä toteaa, että meluilmoituksenvaraisen toiminnan rajaamiseksi asetetut määräykset on käytännössä osoittautuneet melko toimiviksi. Määräyksiin on tehty tarkennuksia valvonnasta saatujen kokemusten perusteella ja muutoksilla on korjattu eräitä aiemmin havaittuja puutteita. Nyt niihin tehdyt muutokset tuovat aiempaa selkeämmin esille myös viranomaisen mahdollisuuden edellyttää meluilmoitusta toiminnoilta myös tapauskohtaisen harkinnan perusteella.

22 § Häiritsevä melu tai tärinä yöaikaan

Tapahtumateollisuus ry toteaa lausunnossaan 22 §:n muutosehdotuksesta, että esitetty muutos erityisen häiritsevästä melusta häiritsevään meluun merkinnee sääntelyn kiristymistä. Muutos lisää lausunnon mukaan tulkinnanvaraisuutta ja voi käytännössä madaltaa puuttumiskynnystä.

Esittelijä toteaa, että yöaikaiset äänentoistolaitteita käyttävät tapahtumat ovat yleensä meluilmoituksen varaisia ja niitä koskien määräykset annetaan meluilmoituspäätöksessä. Tässä pykälässä esitetyt määräykset koskevat laajemmin yöaikaista melua aiheuttavaa toimintaa. Määräyksen otsikon muutoksella on haluttu korostaa tätä eroa.

Yleiset alueet -palvelu toteaa, että muutokset eivät tuo merkittäviä uusia rajoitteita yleiset alueet -palvelun toimintaan. Muutokset ovat rakennuttamisen kannalta erittäin kannatettavia, vähentäen hallinnollista työtä, selkeyttäen lupaprosessia, vastaten työmaiden toistuvan melun käytännön luonnetta. Yöaikaista häiritsevää melua aiheuttavaa toimintaa koskevaan määräykseen toivotaan selkeytystä kohtuuttomuuden arviointiin sekä harkinnanvaraisuuden lisäämistä poikkeusmenettelyyn, erityisesti pysyväisluonteisten toimintojen ja pitkäaikaisten hankkeiden osalta. Kohtuuttomuuden arviointi voisi perustua esimerkiksi rakennusten meluneristystä koskeviin asemakaavamääräyksiin sekä tarvittaessa meluselvityksiin ja tärinämittauksiin.

Esittelijä toteaa, että ympäristönsuojelumääräyksien yöaikaista häiritsevää melua koskeviin säännöksiin voi hakea poikkeusta tilapäisen toiminnan osalta meluilmoituksella. Pysyvämpään toimintaan voi hakea poikkeamista ympäristönsuojelumääräyksistä. Poikkeaminen yöaikaista melua koskevista määräyksistä on aina tapauskohtaista harkintaa eikä siihen ole melua aiheuttavan toiminnan moninaisuuden takia mahdollista antaa yksityiskohtaisempia määräyksiä. Pysyväisluonteisen yöaikaisen toiminnan osalta on myös arvioitava toiminnan ympäristöluvanvaraisuutta. Viranomaiselle tulleet haittailmoitukset ovat osoittaneet tarpeen yöaikaisen meluavan toiminnan tarkennuksille. Tarvittaessa ympäristönsuojeluviranomaiselta voi pyytää neuvoa oikeasta menettelytavasta. Toimialakohtaisesti voidaan tarvittaessa koostaa ohjeistusta, jonka laatimiseen ympäristöseuranta ja -valvontayksikkö voi osallistua.

Ympäristöterveysyksikkö toteaa muun muassa, että melua aiheuttavat tapahtumat voivat päällekkäisinä ja toistuvina lisätä merkittävästi lähialueen asukkaiden melualtistusta. Kiellon soveltamisessa tulisi siksi tarkastella samalla alueella järjestettävien tapahtumien kokonaismäärää yksittäisen paikan sijaan. Paikka voidaan tulkita hyvin rajatuksi, esimerkiksi yksittäiseksi esiintymislavaksi, mikä voisi johtaa siihen, että useita melua aiheuttavia tapahtumia järjestetään toistuvasti hyvin lähellä toisiaan.

Esittelijä toteaa, että yöaikaiset äänentoistolaitteita käyttävät tapahtumat ovat yleensä meluilmoituksen varaisia ja niitä koskien määräykset annetaan meluilmoituspäätöksessä.

Ympäristöterveysyksikkö toteaa myös, että meluntorjunnassa on otettava huomioon jo mallinnusvaiheessa keskiäänitason (LAeq) lisäksi pienet taajuudet (Leq) välillä 20–200 Hz. Pienitaajuiset äänet voivat tyypillisesti tunkeutua rakenteiden läpi tavanomaista tehokkaammin ja pienitaajuiselle sisämelulle on omat toimenpiderajansa. Melun ja tärinän torjunnassa toimenpiderajojen alittamisen ohella tulisi ottaa huomioon myös asukkaiden kokema haitta.

Esittelijä toteaa, että ympäristönsuojelumääräykset ovat yleisluonteisia määräyksiä. Ympäristömelun häiritsevyyden arvioinnissa viranomainen ottaa huomioon muun muassa melun kapeakaistaisuuden ja impulssimaisuuden. Tässä yhteydessä huomioidaan erityisesti myös pienet taajuudet, jotka merkittävästi lisäävät melun häiritsevyyttä.

23 § Liikkeiden ja ravintoloiden äänentoistolaitteiden käyttö

Ympäristöterveysyksikkö toteaa 23 §:n muutosehdotuksesta, että liikkeiden ja ravintoloiden äänentoistolaitteiden käyttö ulkotiloissa yöaikaan voi jo satunnaisenakin aiheuttaa meluhaittaa lähialueen asukkaille. Ongelma korostuu erityisesti alueilla, joilla liikkeitä tai ravintoloita sijaitsee useita lähekkäin, jolloin eri toimijoiden ajoittainen äänentoistolaitteiden käyttö voi yhdessä muodostaa merkittävän melualtistuksen ympäristölle. Ympäristöterveysyksikön kokemuksen mukaan meluhaittaa voi syntyä myös tilanteissa, joissa liikkeiden tai ravintoloiden ovia tai ikkunoita pidetään avoinna samaan aikaan, kun sisätiloissa käytetään voimakasta äänentoistoa. Tällöin melu voi levitä ympäristöön ja häiritä lähialueen asukkaita. Liikkeiden ja ravintoloiden on huolehdittava siitä, ettei äänentoistosta aiheutuva melu pääse leviämään ympäristöön avoimien ovien tai ikkunoiden kautta.

Esittelijä toteaa, että ympäristöterveysyksikön lausunnossa esitetyt seikat ovat olleet perusteena määräykseen 23 tehtyihin muutoksiin, joissa äänentoistolaitteiden häiritsevää käyttöä koskeva kielto on ulotettu myös sisätiloissa käytettäviin äänentoistolaitteisiin ikkunoiden ja ovien olleessa auki.

Yksityishenkilö katsoo mielipiteessään, että muutoksella on helpotettu toimijoiden erityisesti ravintoloiden, konserttien ja massatapahtumiin kohdistuvia määräyksiä. Tämä ei mielipiteen mukaan turvaa kotirauhaa eikä määräyksissä ole myöskään huomioitu päiväkoteja ja leikkipuistoja. Kaupungin tulisi myös selvittää ja kokonaismelukuormitusta ja vähentää sitä.

Esittelijä totea, että uudella määräyksellä on pyritty aiempaa tarkemmalla muotoilulla rajoittamaan esimerkiksi ravintolatoiminnasta ulos kantautuvaa melua. Erityisen herkkiä kohteita koskevat määräykset kohdistuvat myös päiväkoteihin ja leikkipuistoihin. Helsingin ilmansuojelu- ja meluntorjuntasuunnitelma 2024–2029 pohjautuu laajaan meluselvitystyöhön ja se sisältää tavoitteet ja toimenpiteet kokonaismelukuormituksen vähentämiseksi.

Toimivalta

Helsingin kaupungin hallintosäännön 16 luvun 2 §:n 13 kohdan mukaan kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto antaa kunnan ympäristönsuojelumääräykset.