Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, 91–43–69–11, Sahaajankatu 20-22, Voltan Lähienergia Oy

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Voltan Lähienergia Oy:n tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Voltan Lähienergia Oy
Fredrikinkatu 57
00100 Helsinki
Y-tunnus: 3456769-7

Yhteyshenkilö: Jukka Kelin, jukka.kelin@voltanenergy.com

Puhdistettavan alueen tiedot

Alue sijaitsee Helsingin 43. kaupunginosassa (Herttoniemi) osoitteessa Sahaajankatu 20-22 kiinteistöllä 91-43-69-11. Kiinteistön omistaa Helsingin kaupunki ja sitä hallitsee Kiinteistö Oy Helsingin Sahaajankatu 20-22.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille 17.7.2026.

Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja:

Voltan Lähienergia Oy, Sahaajankatu 20-22, Helsinki, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Envipro Oy, 17.7.2026

Ilmoitusta on täydennetty 5.8.2026 tarkennetuilla tiedoilla puhdistusalueen rajauksesta ja pinta-alasta, pohjaveden laadun tarkkailusta, porauslietteen haitta-ainetutkimuksista, kallioperän tiiveydestä sekä alueella mahdollisesti esiintyvien happamien sulfaattimaiden huomioon ottamisesta energiakaivojen rakennustöissä, vesien käsittelyssä ja riskinarviossa.

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistamiset

Kohteella ei ole tiedossa aikaisempia pilaantuneen maaperän kunnostuksia tai maaperän puhdistamista koskevia päätöksiä.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Tällä hetkellä kiinteistöllä sijaitsee 1980-luvulla rakennettu toimistorakennus. Kiinteistölle on suunnitteilla asentaa 14 energiakaivoa ja tarvittaessa kaksi varakaivoa, jotka porataan 350 metrin syvyyteen. Maalämmön asentaminen edellyttää maankaivua vaakaputkistojen ja tarkastuskaivojen asentamiseksi. Kiinteistö on voimassa olevassa asemakaavassa merkitty teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi (T). Kiinteistön käyttö ei ole muuttumassa eikä asemakaavaan alueella ole tiedossa muutoksia.

Kohteen naapurusto on kaavan mukaisessa teollisuus- ja varastokäytössä. Kohteen läheisyydessä ei sijaitse herkkiä kohteita, kuten kouluja, päiväkoteja tai luonnonsuojelualueita. Lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat noin 380 metrin päässä kohteen lounaispuolella.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Kohteen maaperässä on todettu ylemmän ohjearvon ylittäviä metallipitoisuuksia. Kohdekiinteistöllä on aiemmin harjoitettu mm. painotoimintaa ja naapurustossa on toiminut 1960-luvullla perustettu metallien pintakäsittelylaitos. Herttoniemen yritysalueella Itäväylän läheisyydessä on myös todettu kloorattuja liuottimia pohjavedessä ja/tai kallioperässä.

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Kiinteistön maanpinnan korko on noin tasolla +3,4…+3,9 m mpy. Maanpinta nousee selkeästi kohti kiinteistön itäpuolella sijaitsevaa kallioaluetta, mutta muuten alue on korkotietojen perusteella topografialtaan suhteellisen tasaista. Kohdealueella kulkee Helsingin kaupungin karttapalvelun perusteella Sahaajankadun suuntainen kallioperän heikkousvyöhyke. Eri suuntaiset heikkousvyöhykkeet ovat Helsingissä yleisiä eikä kohteen alueelle ole arvioitu kallioperän heikkousvyöhykkeelle huomattavia ruhjeita.

Helsingin kaupungin karttapalvelun mukaan kohteen maaperä on savea, jonka päällä olevan täyttömaakerroksen paksuus vaihtelee 1–3 metrin välillä. Täyttömaan alla olevan savikerroksen paksuus on yli 3 metriä. Kiinteistön alue sijoittuu happamien sulfaattimaiden todennäköiselle esiintymisalueelle. Maapeitteen paksuus kohdekiinteistöllä vaihtelee karttapalvelusta saatavien kairaustietojen perusteella noin 10–16 metrin välillä.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella, eikä sen läheisyydessä ole herkkiä vesikohteita. Kohdekiinteistön pohja- tai orsiveden pinnankorkeudesta tai niiden vaihtelusta ei ole tarkempaa tietoa. Lähin pintavesi, Porolahti, sijaitsee noin 800 metrin päässä kohteen eteläpuolella. Kiinteistön piha-alue on pieniä istutusalueita lukuun ottamatta kokonaan asfaltoitu. Alueen hulevedet ohjataan pinnoitetuilla alueilla viemäriin. Helsingin karttapalvelun mukaan kiinteistö kuuluu sekaviemäröintialueeseen.

Haitta-aineita koskevat tiedot

Näytteissä todettiin VNa 214/2007 mukaisen ylemmän ohjearvon sekä vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäviä koboltin ja kuparin pitoisuuksia. Nikkelin ja vanadiinin pitoisuudet ylittivät kynnysarvon. Muiden analysoitujen haitta-aineiden osalta pitoisuudet olivat molemmissa näytteissä alle laboratorion määritysrajojen. Vaarallisen jätteen tasoisia alkuainepitoisuuksia sisältäneelle maanäytteelle teetettiin lisätilauksena liukoisuustestaus, jonka perusteella metallit eivät ole kohteen maaperässä helposti liukenevassa muodossa ja kuparin tulos alittaa pysyvän jätteen kaatopaikalle asetetun raja-arvon.

Kiinteistön alueella ei ole tehty maaperätutkimuksia, jotka kattaisivat koko kiinteistön, eikä pohjaveden laatua ole tutkittu. Kohdekiinteistön vieressä toimineen metallien pintakäsittelylaitoksen toimintahistoria huomioon ottaen kohteen maaperässä tai pohjavedessä voi esiintyä myös herkästi kulkeutuvia kloorattuja liuottimia, joita on yleisesti käytetty metalliteollisuudessa rasvanpoistoaineina.

Energiakaivojen poraus

Energiakaivojen poraus suoritetaan kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa teräsputki porataan maakerroksen läpi kallioon saakka ja valetaan kiinni. Maaporauksessa teräsputkia upotetaan irtomaakerrokseen 3 metrin jaolla. Teräsputket kiinnitetään toisiinsa hitsaamalla. Teräsputkien seinämävahvuus on 5 mm. Maaporauksesta syntyvä maa-aines ja vesi otetaan teräsputken sisäpuolelta talteen erilliseen konttiin. Kallion pinnan tavoittamisen jälkeen upotetaan teräsputkea vielä vähintään 2 metriä kiinteään kallioon. Tämän jälkeen laitetaan kaivoon tiivistysbentoniitti, joka leviää teräsputken ja kallion väliin estäen pintavesien kulkeutumisen kallioperään. Bentoniitin tiivistymisen jälkeen aloitetaan kallioporaus kallioon tiivistetyn teräsputken sisältä. Kiviainesta sisältävä porausvesi ohjataan putkea pitkin erilliseen kivituhkakonttiin, jossa kivituhka erotetaan vedestä laskeuttamalla. Energiakaivojen porauksen jälkeen porauslinjalta kaivetaan maa-ainekset keruuputkiston asentamisen vaatimalta laajuudelta. Kaivutöiden valmistuttua keräysputket liitetään tehdaseristettyihin vaakaputkiin muovihitsaamalla.

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Energiakaivokenttä on suunniteltu kiinteistön länsipuolella sijaitsevalle pysäköintialueelle, josta keruuputkisto yhdistyy rakennuksen pohjoispäädyssä sijaitsevaan lämmönjakokeskukseen. Kaikki energiakaivot huoltokaivoineen tulevat sijaitsemaan nykyisen rakennuksen ulkopuolella. Kohde on asemakaavassa määritelty teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi, joka luokitellaan epäherkäksi maankäytöksi. Kunnostustarve on määritetty perustuen riskinarviointiin. Energiakaivojen porauksen ja asentamisen mahdolliset ympäristöriskit liittyvät pääosin maaperässä tai maa- ja kallioperän rajapinnalla olevien haitta-aineiden kulkeutumiseen pohjaveden mukana.

Kohteen maaperässä todettiin alkuaineista kuparia ylemmän ohjearvon ja kobolttia vaarallisen jätteen raja-arvon ylittävinä pitoisuuksina. Kupari ja koboltti eivät ole herkästi haihtuvia tai kulkeutua haitta-aineita. Kohteen maaperässä ei ole laboratorioanalyyseissä todettu kloorattuja yhdisteitä ja niitä on käsitelty riskinarviossa vain yleisellä tasolla. Kloorattuihin liuottimiin kuuluu monia erilaisia yhdisteitä, jotka ominaisuuksiensa perusteella ovat joko herkästi haihtuvia tai voivat vettä raskaampina kulkeutua maaperässä pohjaveden alapuolelle ja kerääntyä esimerkiksi kallion pinnalle.

Kohdekiinteistön maaperän savikerros on täyttömaan alapuolella paksuudeltaan yli 3 m. Saven alla on pohjatutkimuksissa todettu hietaa ja hiesua sekä kallion pinnalla hietamoreenia. Saven ja hietamoreenin vedenläpäisevyys on pientä ja hiesulla/hiedalla korkeintaan kohtalaista. Huonon vedenläpäisevyyden vuoksi haitta-aineet eivät kulkeudu täyttömaasta savikerroksen alapuolelle ja edelleen kallioperään. Maa-ainekset tiivistyvät nopeasti maalämpöputken asentamisen jälkeen vasten putkea, jolloin savikerros edelleen estää kulkeutumisen alaspäin, eikä uusia kulkeutumisreittejä voi muodostua.

Kohteen alueelta ei ole tarkkaa tietoa orsi- tai pohjaveden pinnankorkeuksista tai virtaussuunnista. Saatavilla olevan tiedon perusteella lähialueilla orsi- ja pohjaveden pinta ulottuu täyttömaakerrokseen, jolloin vedellä kyllästyneessä kerroksessa mahdollisesti esiintyvät vettä raskaammat haitta-aineet kiinnittyvät täyttömaakerroksen alapuoliseen saveen. Energiakaivojen poraaminen kallioon ei muodosta uusia kallioperän rakoja. Alueen kallioperä on Helsingin karttapalvelun mukaan kiillegneissiä ja alueen kallioperän liuskeisuus on pääosin pystysuoraa ja kulkee suunnassa koillinen-lounas. Gneissin lujuus on tyypillisesti heikompi liuskeisuuden suuntaisesti kuin sitä vastaan kohtisuorassa ja energiakaivoja ei lähtötietojen mukaan porata suoraan liuskeisuuden suuntaisesti. Täyttömaakerroksen läpi porattavilla energiakaivoilla ei ole vaikutusta täyttömaassa mahdollisesti olevien haitta-aineiden kulkeutumiseen, koska savikerroksen arvioidaan estävän niiden kulkeutumisen alaspäin.

Energiakaivoihin asennetut muovielementit, joissa maalämpöneste kiertää, ovat kosketuksissa kallioperän pohjaveteen, jolloin pohjavedessä mahdollisesti olevia haihtuvia haitta-aineita voi teoriassa kulkeutua kallioon porattua reikää pitkin maanpintaan. Maalämpöneste johdetaan putkistoa pitkin rakennuksen teknisessä tilassa sijaitsevalle lämmönvaihtimelle. Kaikki läpiviennit tiivistetään. Maalämpöneste ei kierrä laajasti rakennuksen sisätilassa ja lämmönjakohuoneessa ei oleskella tai työskennellä säännöllisesti eikä pitkäkestoisesti. Jos haihtuvia yhdisteitä pääsisi kulkeutumaan rakennukseen energiakaivoihin liittyvien rakenteiden mukana tiivistyksistä huolimatta, niiden pitoisuus laimenisi huomattavasti eikä merkittävää pitoisuutta sisäilmaan arvioida muodostuvan, vaikka maaperässä kloorattuja yhdisteitä todettaisiin korkeinakin pitoisuuksina.

Maaperään asennettavien vaakaputkistojen ympärystäytöt tehdään pilaantumattomasta maa-aineksesta, jolloin siirtoputkisto ei ole kosketuksissa haitta-aineita sisältävään maahan. Siirtoputkistoa ei asenneta syvyydelle, jolla orsi- tai pohjavesi pääsisi huuhtelemaan rakenteita. Mikäli maaperään jää haitta-ainepitoisia maa-aineksia, ne sijaitsevat joko rakennuksen alla ja/tai pinnoitetulla piha-alueella. Energiakaivojen rakentamisen jälkeen alue asfaltoidaan, eikä maaperän haitta-aineille pääse altistumaan pölyämisen, maansyönnin tai iholta altistumisen kautta.

Kiinteistö sijaitsee happamien sulfaattimaiden todennäköisellä esiintymisalueella. Energiakaivojen ja vaakaputkistojen vaatima kaivu ei ulotu täyttömaakerroksen alapuolelle, ja maahan porattavan teräsputken ulkopuolella maa-aines häiriintyy ainoastaan porareiän välittömässä läheisyydessä. Energiakaivojen poraaminen ei alenna alueen orsi- ja/tai pohjaveden pintaa, jolloin maaperässä mahdollisesti sijaitseva sulfaattimaakerros ei pääse altistumaan hapelle ja pysyy kemiallisesti vakaana. Kemiallisesti vakaasta ja hapettumattomasta sulfaattimaakerroksesta ei vapaudu happoa eikä teräsputkille siten aiheudu korroosioriskiä.

Puhdistustavoitteet

Kohteen maaperässä todetut haitta-aineet eivät ole herkästi haihtuvia tai kulkeutuvia, eikä kohde sijaitse luokitellulla pohjavesialueella.  Maaperässä mahdollisesti olevista klooratuista yhdisteistä ei katsota riskinarvion perusteella muodostuvan energiakaivojen porauksen yhteydessä riskiä alueen pohjavedelle tai kiinteistöllä sijaitsevan rakennuksen käyttäjille. Kohteessa ei katsota olevan maaperän puhdistustarvetta kiinteistön nykykäytössä.

Maaperänäytteiden perusteella kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä maa-aineksia tulee kaivettavaksi pois energiakaivojen asentamisen yhteydessä. Kohteelle ei esitetä puhdistustavoitteita, vaan kunnostus tehdään rakennustyön vaatimassa laajuudessa. Kohteeseen tuleva energiakaivojen siirtoputkisto asennetaan pilaantumattomaan maaperään niin, että putkiston ympärillä on vähintään 0,3 metrin paksuinen kerros kynnysarvot alittavaa maa-ainesta.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kohde sijaitsee tiiviissä kaupunkiympäristössä ja kunnostus toteutetaan massanvaihtona rakentamisen vaatimassa laajuudessa ja aikataulussa. Rakentaminen aloitetaan energiakaivojen poraamisella, jonka jälkeen asfaltit poistetaan keruuputkiston asennuslinjalta ja rakentamisen vaatima kaivu voidaan tehdä. Kohteessa ei käsitellä kaivumassoja. Kaivutyön yhteydessä syntyvät eriasteisesti pilaantuneet ja/tai jätteelliset maat pyritään kaivamaan erilleen. Kaivannon täyttöön kelpaamattomat haitta-ainepitoiset maa-ainekset ja energiakaivojen porauksessa syntyvä porausliete kuljetetaan analyysituloksien perusteella soveltuviin vastaanottopaikkoihin. Kaivumaita voidaan välivarastoida alueella odottamassa tarkkailunäytteiden tuloksia tai pois kuljetusta. Kaivumaat varastoidaan pinnoitetulla alueella tai konteissa.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kaivantojen täytöissä hyödynnetään alueelta kaivettuja maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot ja ovat myös muilta ominaisuuksiltaan täyttöön sopivia. Toteutuneet hyötykäyttöalueet sekä hyötykäytettyjen kynnysarvomaiden määrät ja sijainnit esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Porausvesien käsittelyssä noudatetaan pääkaupunkiseudulla voimassa olevaa Maalämpökaivojen porausvesien käsittelyohjetta. Porausprosessissa syntyvät vedet ja lietteet johdetaan porausreiältä putkea pitkin umpinaisiin porausjätekontteihin, joissa suurin osa kiintoaineksesta erotetaan vedestä laskeuttamalla. Tarvittaessa vettä johdetaan lisäselkeytykseen erillisiin laskeutusyksiköihin, joissa hienoaineksen erotusta tehostetaan. Kiintoaineksen erotusta voidaan tarvittaessa tehostaa kemiallisesti esim. alumiinisulfaatilla. Mikäli porausvesiä johdetaan sekaviemäriin, haetaan lupaa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY) ja veden johtamisessa noudatetaan HSY:n lupaehtoja. Käsitellyn veden kiintoainepitoisuus pyritään saamaan tasolle, jossa se alittaa HSY:n sekaviemäriin johdettaville vedelle asetetun raja-arvon 300 mg/l. Maastoon johdettaessa sovelletaan Pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen raja-arvoja. Kiinteistö on kuitenkin lähes kokonaan asfaltoitu, joten maahanimeytys ei luultavasti ole mahdollista.

Kohteessa varaudutaan myös kaivantovesien käsittelyyn. Työmaa pyritään järjestämään niin, että pinta- ja hulevesien pääsy kaivantoon on mahdollisimman vähäistä. Kaivusyvyyden ollessa maksimissaan 1 m nykyisestä maanpinnasta kaivantoihin ei odoteta suotautuvan merkittävää määrää pois johdettavaa orsi- tai pohjavettä. Mikäli kaivantovesiä muodostuu, vedet pumpataan umpinaisiin kontteihin ja vedestä otetaan näyte laboratorioanalyyseihin haitta-ainepitoisuuksien, kiintoainepitoisuuden ja pH:n selvittämiseksi ennen vesien purkamista eteenpäin. Jos kaivantovettä muodostuu runsaasti, se viemäröidään. Viemäröinnille haetaan lupa HSY:ltä. Ennen johtamista vedet käsitellään tarvittaessa laskeutuksen kautta siten, että kiintoaine erotetaan vedestä. Esikäsittely voi sisältää kiintoaineksen erotuksen, öljynerotuksen, suodatuksen ja/tai muun käsittelyn, jolla veden laatu saatetaan hyväksyttävälle tasolle. Kaivannosta pois johdettavan veden laatua tarkkaillaan säännöllisesti tehtävin kenttämittauksin. Tarkkailunäytteet otetaan vesienkäsittelyjärjestelmän jälkeisestä vedestä ja näytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään alkuaineet sekä kiintoaine ja pH.

Alueella mahdollisesti esiintyvät happamat sulfaattimaat otetaan vesien käsittelyssä huomioon siten, että energiakaivojen porauksessa syntyvien porausvesien pH-arvoa tarkkaillaan säännöllisesti ja mikäli pH poikkeaa viemäriin johdettavalle vedelle asetetuista raja-arvoista, voidaan veden pH-arvoa nostaa esimerkiksi soodan avulla ennen viemäröintiä.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Ympäristötekninen valvoja seuraa ja ohjaa kunnostustyön etenemistä. Energiakaivojen porauksessa syntyvän porauslietteen haitta-ainepitoisuudet tarkistetaan kaivojen porauksessa syntyneestä lietteestä otettavilla kokoomanäytteillä. Kokoomanäytteet kattavat kaikki kiinteistölle porattavat kaivot.

Kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet tarkistetaan kaivutöiden yhteydessä kasanäytteenotoin ja näytteiden raskasmetallipitoisuudet tarkistetaan vähintään XRF-kenttäanalysaattorilla. Tarvittaessa näytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään kiinteistön alueella aikaisemmissa maaperänäytteissä kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet (metallit).

Kloorattujen liuottimien esiintymistä vedessä esitetään tarkkailtavan työn aikana otettavilla vesinäytteillä riskinarvion oletusten varmentamiseksi. Vesinäyte otetaan porausveden laskeutuskontista ennen veden johtamista edelleen viemäriin.

Maaperään jäävät haitta-ainepitoisuudet tarkistetaan kaivannon seinämistä ja pohjasta otettavilla jäännöspitoisuusnäytteillä. Seinämänäytteitä otetaan jokaista alkavaa 30 metrin pituista aluetta kohden korkeintaan noin 1 metrin paksuisista kerroksista. Pohjanäytteet otetaan kahdelta eri alueelta eri päistä kaivantoa. Pohjanäytteitä ei oteta, mikäli kaivu päättyy kallioon. Kaikista jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa kohteen maaperässä kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina todetut haitta-aineet.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Jos jäännöspitoisuusnäytteissä todetaan VNa 214/2007 mukaisen alemman ohjearvon ylittäviä metallipitoisuuksia, asennetaan kaivannon seinämiin huomioverkkorakenne erottamaan uusi täyttö vanhasta. Eristysrakenteiden tarve arvioidaan tapauskohtaisesti, mikäli kaivualueella todetaan kulkeutuvia yhdisteitä. Arvio ja mahdollisen rakenteen toteutussuunnitelma toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille tarkastettavaksi.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Työmaan riskejä hallitaan aitaamalla alue, haitta-aineiden leviämisen estämisellä pölyn ja autojen renkaiden mukana sekä työmaan turvallisuusohjeistuksella.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin

Mikäli kunnostuksen aikana maaperässä havaitaan haitta-aineita, joita ei aiemmissa tutkimuksissa ole todettu, otetaan välittömästi yhteyttä tilaajaan ja ympäristöviranomaiseen ja sovitaan jatkotoimenpiteistä. Muita poikkeamatilanteita voivat olla esim. työmaaonnettomuudet, myrskyt ja rankkasateet, joihin varaudutaan noudattamalla työmaan turvallisuusohjeita- ja sääntöjä.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Tilaaja tiedottaa kiinteistön omistajaa töiden aikataulusta ja pilaantuneen maaperän kunnostuksesta. Ympäristötekninen valvoja kirjaa tehdyt toimenpiteet työmaapäiväkirjaan. Pilaantuneen maaperän kunnostamisesta laaditaan loppuraportti kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen päättymisestä. Jälkiseurannan tarve arvioidaan kunnostuksen loppuraportissa.

Puhdistustyön ajankohta

Maaperän puhdistus tehdään rakentamisen vaatimassa aikataulussa, kun kaikki energiakaivojen asentamiseen vaaditut luvat on myönnetty, arviolta syksyn 2026 aikana.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö kuuli kiinteistön omistajaa (Helsingin kaupungin Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu) ja haltijaa (Kiinteistö Oy Helsingin Sahaajankatu 20–22) ilmoitusasiakirjoista. Kiinteistön omistaja toimitti vastineensa 31.7.2026. Kiinteistön haltija ei toimittanut vastinetta.

Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu toteaa Voltan Lähienergia Oy:n pilaantuneen maaperän kunnostamisilmoituksesta lausuntonaan seuraavaa:

Ilmoitus koskee osoitteessa Sahaajankatu 20–22:ssa sijaitsevalla kiinteistöllä 91–43–69–11 noin 6 894,00 m² aluetta. Kyseisen määräalan omistaa Helsingin kaupunki ja se on vuokrattu Kiinteistö Oy Helsingin Sahaajankatu 20–22:lle (IP Investors2 Oy).

Ilmoitukseen liitetyn pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelman mukaisesti kunnostukselle ei esitetä kunnostustavoitteita (Vna 214/2007), vaan kunnostus tehdään rakentamisen vaatimassa laajuudessa.

Kohde on vuokrattu pitkäaikaisesti teollisuus- ja varastotarkoitukseen. Kunnostustavoitteita voidaan siten pitää tässä vaiheessa hyväksyttävänä. Vuokrasopimuksen päättyessä alue tulee kuitenkin puhdistaa vuokrasopimuksen mukaisesti siihen tasoon, että pilaantumisesta ei aiheudu lisäkustannuksia alueen rakentamiselle. Mikäli alueelle jää nyt tehtävän kunnostuksen jälkeen alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, tulee ne puhdistaa vuokrasopimuksen mukaisesti vuokrauksen päättyessä.

Mikäli vuokra-alueella vuokra-aikana harjoitetusta toiminnasta aiheutunut pilaantuneisuus jatkuu vuokra-alueen ulkopuolelle, vastaa vuokralainen myös tämän puhdistamisesta. Mikäli pilaantuminen jatkuu vuokrattuna olleen kiinteistön ulkopuolelle, on asiasta ilmoitettava tämän ulkopuolisen kiinteistön omistajalle ja haltijalle sekä sovittava näiden kanssa tarvittavista toimenpiteistä.

Pilaantuneen maaperän puhdistamisesta laadittava toimenpideraportti pyydetään toimittamaan myös maaomaisuuden kehittäminen ja tontit - palvelulle, jotta voidaan varmistua riittävästä tiedonkulusta maaperän tilan osalta. Raporttiin tulee liittää tiedot toteutuneesta massojen hyötykäytöstä.

Vastineet

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö toimitti 3.8.2026 Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun lausunnon Voltan Lähienergia Oy:lle mahdollisen vastineen antamista varten. Voltan Lähienergia Oy ei antanut vastinetta.

Viranomaisen ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Voltan Lähienergia Oy:n ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Sahaajankatu 20-22, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Kaivualueilta on poistettava haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa sekä ilmoituksessa esitettyjen puhdistustavoitteiden mukaisesti, kuitenkin huomioiden hyötykäyttöä koskevat määräykset. Mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio on esitettävä viimeistään kunnostuksen loppuraportissa. (Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4 §, Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §)

2. Puhdistettavan alueen ylimpään 0,5 metrin maakerrokseen ei saa jäädä maa-ainesta, jonka haitta-ainepitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot, ellei aluetta ole päällystetty tiiviillä rakennekerroksella. (VNa (214/2007) 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

3. Energiakaivojen siirtoputket tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai ettei haitta-aineille voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin alueellinen maalaji- ja kerroskohtainen luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNa (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

4. Pilaantuneet maa-ainekset on poistettava siten, että kaivutöitä voidaan myöhemmin jatkaa nyt puhdistettavan alueen rajalta rakenteita vaarantamatta. (YSL 135 §)

5. Energiakaivojen suojaputken mitoitus tulee olla sellainen, että se ulottuu kiinteään kallioon (vähintään kaksi metriä) riittävän suojan varmistamiseksi. Energiakaivojen suojaputket tulee tiivistää maaperän ja kallion liitoskohtiin. (YSL 7, 17 §)

6. Kaivualueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (Jätelaki (646/2011) 5, 12, 13 §)

7. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (YSL 135 §, Naapuruussuhdelaki (26/1920) 17 §)

8. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän tai laajemmalla alueella, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNa (214/2007) 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

9. Mikäli alueen maaperässä todetaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, on niiden esiintymisen laajuus kiinteistöllä tutkittava. (YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

10. Puhdistustyöhön on nimettävä henkilö, joka vastaa puhdistustyön valvonnasta ja jolla on tarvittava asiantuntemus ja kokemus pilaantuneen maaperän puhdistukseen ja puhdistustöiden valvontaan. (YSL 6, 209 §)

11. Maaperän haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia energiakaivojen rakentamisalueilla. (YSL 6 §)

12. Kaivettavista maa-aineksista ja energiakaivojen porauslietteestä tulee tutkia alueella esiintyneet haitta-aineet ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Mikäli haitta-ainepitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 säädetyt kynnysarvot, on maa-ainekset ja porauslietteet toimitettava vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan kyseisiä aineksia. Haitta-ainetutkimusten tulokset sekä maa-ainesten ja lietteiden sijoituspaikat tulee toimittaa ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle loppuraportin yhteydessä. (YSL 6, 172 §)

13. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNa (214/2007) 5 §, YSL 6, 209 §)

14. Kaivutyön lopuksi kaivantojen seinämistä ja pohjista tulee ottaa edustavat jäännöspitoisuusnäytteet ilmoituksessa esitetyn mukaisesti niin, että kaivualueen maaperään jäävät haitta-ainepitoisuudet tulevat luotettavasti selvitetyiksi. Näytteistä on analysoitava laboratoriossa vähintään kyseisellä kaivualueella tehdyissä tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan VNa 214/2007 mukaisen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6, 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

15. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maarakentamisesta poikkeavalla kestävällä huomiorakenteella. Lisäksi jos puhdistetulle alueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Eristysrakenteista on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi suunnitelma vähintään viikko ennen kyseisten rakenteiden asentamista. Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JL 12 §, YSL 7, 16, 172, 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

16. Ulkopuolisten pääsy alueelle tulee estää. (JL 13 §)

17. Pilaantuneen maa-aineksen kaivu, lastaus, mahdollinen esikäsittely, välivarastointi ja kuljetus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Puhdistustyön aikana on huolehdittava, ettei puhdistamisesta aiheudu haittaa tai vaaraa alueella tai sen lähistöllä oleskeleville eikä muuta terveys- tai ympäristöriskiä. Kuljetus ja kuormaus on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kuljetettaessa kosteita ja valuvia maamassoja tulee kuljetuskaluston olla riittävän tiiviitä, jottei kuljetuksissa pääse valumaan haitallisia aineita ympäristöön. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)

18. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 17 §)

19. Energiakaivojen asennuksessa voidaan toimia esitetyn riskinarvion mukaisesti kuitenkin niin, ettei energiakaivoja lähtökohtaisesti asenneta alueille, joissa on todettu pilaantunutta maaperää ja haitta-aineiden kulkeutuminen on mahdollista. (YSL 6, 7 §)

20. Kaivettujen maa-ainesten ja energiakaivojen porauslietteiden haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia ennen niiden kuljettamista lopulliseen vastaanottopaikkaan. (JL 12, 13 §)

21. Poistettavat pilaantuneet ja/tai haitta-ainepitoiset sekä jätteensekaiset maa-ainekset on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti luvanvaraiseen vastaanottopaikaan ensisijaisesti hyödynnettäväksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäväksi. (JL 8, 13, 29 §)

22. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

23. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

24. Työmaa on järjestettävä niin, että pinta/hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä todetut haitta-aineet. (YSL 6, 155 §)

25. Porausvesien laatu (vähintään pH, kiintoaine, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja alueella todetut haitta-aineet) on tutkittava hyvissä ajoin ennen vesien pois johtamista ja tutkimustulokset on toimitettava tiedoksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. (YSL 6, 172 §)

26. Haitta-ainepitoiset kaivantovedet ja energiakaivojen porausvedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)

27. Kaivantoveden ja energiakaivojen porausveden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §, YSA 41 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

28. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

29. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Jos haitta-ainepitoisia maa-aineksia välivarastoidaan päällystämättömällä alueella, on alueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä. (YSL 16 §, JL 13 §)

30. Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten ja happamien sulfaattimaiden välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

31. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Puhdistusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti edustavin näytteenotoin VNa 214/2007 mukaisten kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan käyttää puhdistusalueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. (YSL 136 §)

32. Selvästi haitta-aineelta haisevia maa-aineksia, happamia sulfaattimaita sekä kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita, POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

33. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (tiivis asfaltti). Hyötykäytettäviä maa-aineksia ei saa sijoittaa mahdolliseen orsi- tai pohjavesikerrokseen. (YSL 16, 17, 32, 136 §, JL 8 §)

34. Alueet ja syvyydet, joilla maa-aineksia hyödynnetään, on esitettävä kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 172 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

35. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta puhdistuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

36. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Pohjaveden tarkkailu

37. Pohjaveden haitta-ainepitoisuuksia tulee tarkkailla porausten aikana asentamalla alueelle pohjavesiputki tai energiakaivon lämmönsiirtoputkeen tarkkailuputki. Lämmönsiirtoputken kautta otettavat näytteet on otettava vasta, kun paine on tasaantunut. Vesinäytteistä on analysoitava vähintään alueella aiemmin tehdyissä maaperätutkimuksissa todetut haitta-aineet sekä haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Näytteenoton tulokset on toimitettava viipymättä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. (YSL 6, 7, 14, 17 §)

38. Pohjavesinäytteenoton tulosten sekä rakennustöiden aikaisten maaperän tutkimustulosten ja muiden havaintojen perusteella on tehtävä arvio pohjaveden jatkotarkkailutarpeesta sekä tarvittaessa suunnitelma pohjavesitarkkailun toteuttamisesta. Suunnitelmassa on esitettävä mm. tarkkailuputkien paikat ja rakenteet, näytteenoton tiheys ja analysoitavat aineet sekä seurannan lopettamisen ehdot. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi muuttaa tai tarkentaa tarkkailusuunnitelmia, mikäli muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta, päätöksen määräysten valvottavuutta eivätkä tarkkailun kattavuutta. (YSL 6, 7, 14, 136 §)

Tiedottaminen ja raportointi

39. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi puhdistamisen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja puhdistamisen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten ja porauslietteiden vastaanottopaikat. Puhdistamisesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

40. Puhdistamisesta on laadittava loppuraportti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja kiinteistönomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, energiakaivojen toteutuksesta, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, johdetuista vesistä ja niiden käsittelystä, maa-ainesten hyötykäytöstä sekä mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista ja esitys mahdollisesta jälkiseurannasta. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Viranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee siitä päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän puhdistamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Päätöksessä ja sen määräyksissä on otettu huomioon Helsingin kaupungin Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun antama lausunto.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja.

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä.

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–9)

Puhdistustarve alueella syntyy maarakentamisen vaatimista kaivutöistä pilaantuneeksi todetulla alueella. Riskinarvion mukaan alueen maaperässä todetuista haitta-aineista ei arvioida muodostuvan alueen nykyisessä käytössä terveys- tai ympäristöriskiä, minkä vuoksi haitta-aineille ei ole esitetty puhdistustavoitteita. Alueelta poistetaan haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Mikäli alueella todetaan kaivutöiden aikana muuta pilaantuneisuutta, arvioidaan niiden osalta pilaantuneisuus ja puhdistustarve tarkennetulla riskinarviolla. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt puhdistustavoitteet. Koska alueelle on mahdollisesti jäämässä pilaantunutta maa-ainesta, on tarpeen arvioida alueelle jäävien haitta-aineiden mahdollinen kulkeutuminen alueen ulkopuolelle viimeistään loppuraportin yhteydessä tai tarvittaessa jo kunnostuksen aikana.

Ympäristöhallinnon ohjeen (6/2014) mukainen suositus kestävän kunnostuksen tavoitteeksi on, että pintamaan (noin 0,5–1 metriä) edustavat haitta-ainepitoisuudet uudisrakennuskohteissa alittavat asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ja muualla vähintään alemman ohjearvon. Suositus ei koske suoraan asfaltoituja piha-alueita ja niitä epäorgaanisia haitta-aineita, joilla maaperän terveysperusteiset viitearvot ovat selvästi alempaa ohjearvoa suurempia. Kunnostettavan alueen pintamaan puhtaus on tarpeen varmistaa rakentamisen vaatimassa laajuudessa.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti energiakaivojen siirtoputkien kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien korjaus- tai uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa esimerkiksi materiaalien kestävyyteen.

Puhdistamista on tarpeen jatkaa niin pitkälle, että kaivutöitä on mahdollista jatkaa tulevaisuudessa vaarantamatta energiakaivojen ja niiden siirtoputkistojen rakenteita.

Energiakaivojen asentamisesta ei saa aiheutua ympäristö- tai terveyshaittaa. Alueilla, joissa on maaperässä tai pohjavedessä kohonneita pitoisuuksia haihtuvia tai veden mukana herkästi kulkeutuvia haitta-aineita, suojaputkien asentamisella kohteen olosuhteet huomioon ottaen riittävän syvälle ehjään kallioperään vähennetään mahdollisten haitta-aineiden kulkeutumista maaperästä pohjaveteen.

Mahdolliset jätejakeet on tarpeen poistaa vähintään kaivutöiden edellyttämässä laajuudessa. Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Alueella on ollut pintakäsittelytoimintaa, joten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden esiintymisen laajuus kiinteistöllä on tarpeen tarvittaessa tutkia.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 10–14)

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukainen selvilläolovelvollisuus edellyttää, että toimijalla on riittävä osaaminen tunnistaa ja ehkäistä pilaantumisen riskit. Lisäksi ympäristönsuojelulain 209 §:n mukaan lain edellyttämät mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin.

Alueella on ollut pintakäsittelytoimintaa, joten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden esiintyminen on tarpeen tutkia kaivettavista maa-aineksista ja porauslietteistä.

Maa-ainesten ja porauslietteiden riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa laboratoriomenetelmät ovat tarkempia kuin kenttämenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi (Perustelut määräykselle 15)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla voidaan tarvittaessa estää mahdollisten haihtuvien tai kulkeutuvien haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys. Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (Perustelut määräyksille 16–23)

Määräyksellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muun altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Energiakaivojen rakentaminen voi edistää haitta-aineiden kulkeutumista maaperästä pohjaveteen ja edelleen sen mukana. Tämän vuoksi energiakaivoja ei tule sijoittaa suoraan haitta-ainepitoiseen maaperään, ellei ole osoitettu riskinarviolla, ettei asentamisesta aiheudu riskiä.

Maa-ainesten ja porauslietteiden tutkimisella varmistetaan oikea vastaanottopaikka tai hyödyntämiskohde.

Määräys on tarpeen ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Veden tutkiminen ja käsittely (Perustelut määräyksille 24–27)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon. Porausvesistä on alueen käyttöhistorian vuoksi tarpeen tutkia myös haihtuvat orgaaniset yhdisteet.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja - valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (Perustelut määräyksille 28–30)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista. Ilmoituksessa on esitetty, että maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tutkitaan pinnoitetulla alueella tai konteissa.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (Perustelut määräyksille 31–34)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Kohteen arvioinnin yhteydessä on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n mukaisesti alueelta kaivettujen, haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien, mutta alemmat ohjearvot alittavien maa-ainesten soveltuvuus hyödynnettäväksi. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

Maa-ainesten hyödyntämisessä on tarpeen huomioida maaperän pilaamiskielto. Hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Pintamaan puhtaudella varmistetaan, ettei haitta-ainepitoisen maa-aineksen hyödyntäminen aiheuta altistumista ja mahdollista ympäristö- tai terveyshaittaa.

Maa-ainesten hyödyntämistä koskeva raportointi on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa maanomistajalle maaperän tilasta.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 35–36)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Pohjaveden tarkkailu (perustelut määräyksille 37–38)

Pohjaveden haitta-ainepitoisuudet on tarpeen selvittää, koska alueen pohjavedessä voi pintakäsittelytoiminnan vuoksi esiintyä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Pohjavesinäyte voidaan ottaa joko alueelle asennettavasta pohjavesiputkesta tai lämmönsiirtoputkeen asennettavasta tarkkailuputkesta edellyttäen, että näyte on edustava eikä siihen ole sekoittunut porauksen aikana kaivoon syötettyä vettä. Näytteenoton tulokset on tarpeen toimittaa viranomaiselle valvontaa varten.

Oikein suunnitellulla ja toteutetulla tarkkailulla varmistutaan riskinarvion oletusten toteutumisesta sekä siitä, ettei energiakaivojen poraus ja alueelle jäävä pilaantunut maa-aines tai orsi- ja pohjavesi aiheuta pohjaveden tai maaperän pilaantumista ilmoitusalueella eikä sen ulkopuolella.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 39–40)

Kirjallinen aloitusilmoitus, tiedot massojen ja porauslietteiden käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus ympäristöteknisen valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa. Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt puhdistamistoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 14, 16, 17, 27, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 2250,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 18.12.2025, 201 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset 

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta. 

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.