Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta antoi kaupunginhallitukselle valtuutettu Iida Tanin ja 26 muun valtuutetun toimenpideohjelmaa nuorten kokeman seurusteluväkivallan ehkäisemiseksi koskevasta valtuustoaloitteesta seuraavan lausunnon:

Lausunnosta yleisesti

”Valtuustoaloitteessa esitetään, että Helsinki kehittää kattavan toimenpideohjelman nuorten keskuudessa tapahtuvan seurusteluväkivallan kitkemiseksi ja ehkäisemiseksi. Seurusteluväkivalta on yksi lähisuhdeväkivallan muodoista ja sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala on sitoutunut lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn. Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan toimintaa ohjaa muun muassa Suomen ratifioima YK:n lapsen oikeuksien sopimus, mikä edellyttää lapsen edun arvioimista, tukitoimien tarjoamista ja haavoittuvassa asemassa olevien lapsien ja nuorten suojelemista väkivallalta.

Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta kannattaa aloitteessa esitettyä panostamista sukupuolisensitiiviseen seksuaalikasvatukseen, tunne- ja turvataitokasvatukseen, ihmisoikeuskasvatukseen sekä väkivaltaa normalisoivan asenneilmapiirin ehkäisyyn kaupungin palveluissa. Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta ei kuitenkaan kannata erillisen seurusteluväkivaltaan kohdistuvan toimenpideohjelman laatimista, vaan seurusteluväkivallan ehkäisyn huomioimista osana nyt valmisteilla olevaa kaupunkitasoista lähisuhdeväkivallan ehkäisyn toimintasuunnitelmaa ja kokonaisuutta. Samalla tulee myös lisätä koulutusta, viestintää ja monialaista työskentelyä olemassa olevissa rakenteissa.

Seurusteluväkivallan tunnistaminen ja ehkäisy

Seurusteluväkivallan tunnistaminen ja ehkäisy vaativat työntekijöiltä osaamista sekä monialaista ja verkostomaista työotetta sekä viestintää eri toimijoiden kanssa. Seurusteluväkivallan tunnistamisessa ja ehkäisyssä keskeisessä asemassa ovat erityisesti sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan, kasvatuksen ja koulutuksen toimialan sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan peruspalvelut, joissa nuoria tavoitetaan säännöllisesti heidän arkiympäristössään. Lisäksi keskeistä on valmius tukea ja ohjata asiakasta oikea-aikaisesti niissä palveluissa, joissa seurusteluväkivallan riski ensimmäisenä tunnistetaan. Peruspalvelujen työntekijöillä on mahdollisuus konsultoida anonyymisti esimerkiksi kaupungin lähisuhdeväkivaltatyön avainhenkilöitä, lastensuojelun päivystystä, lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikköä ja yhteistyössä olevia järjestötoimijoita ja tarvittaessa myös poliisia. Väkivallan tai sen uhan realisoituessa ja kohdistuessa nuoreen, lastensuojelu jatkaa nuorten tilanteen selvittämistä ja tekee tarvittaessa myös poliisiyhteistyötä.

Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala tekee lähisuhdeväkivallan ja sen eri muotojen ehkäisemiseksi paljon monialaista verkostoyhteistyötä kaupungin eri toimijoiden, järjestöjen, poliisin sekä nuoren omien sidosryhmien ja läheisten kanssa. Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala on esimerkiksi mukana kaupungin Barnahus-mallissa, joka on lapsiystävällinen malli väkivallan uhriksi joutuneiden tai sen todistajaksi joutuneiden lasten auttamiseen. Malli tarjoaa seurusteluväkivaltatapauksissa tukea väkivaltaepäilyjen selvittämisessä ja parantaa annettavan tuen laatua keskittymällä lapsen ja nuoren tarpeisiin. Tukea tarjotaan myös alaikäiselle väkivallan tekijälle väkivaltaisen käytöksen lopettamiseksi esimerkiksi 12–17-vuotiaille lastensuojelun asiakasnuorille ART-ryhmissä (aggression replacement training), sillä väkivallan tekijät ovat usein itse olleet väkivallan uhreja. Yhteistyötä tehdään lisäksi Helsingin poliisin Ankkuri-tiimin kanssa. Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala on myös mukana toteuttamassa kansallista Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmaa, jossa seurusteluväkivalta on huomioitu.

Seurusteluväkivalta tunnistetaan sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan palveluissa melko hyvin ja se tiedostetaan sukupuolittuneeksi väkivallaksi, joka on usein myös ylisukupolvista. Vaikka kyseessä on sukupuolittunut ilmiö, on samalla tärkeää huomioida myös poikiin kohdistuva seurusteluväkivalta ja erityisesti poikien kokema häpeä, mikä nostaa kynnystä kertoa asiasta. Seurusteluväkivaltaa ei ole kuitenkaan aina helppo tunnistaa, minkä vuoksi koulutusta ja viestintää lähisuhdeväkivallan muotojen tunnistamiseen sekä puheeksi ottamiseen liittyen on hyvä lisätä nykyisissä rakenteissa esimerkiksi Avainhenkilö-verkoston kautta. Avainhenkilöt ovat henkilöitä, jotka saavat syventävää koulutusta, jotta heillä on valmiudet väkivallan kokijan ja tekijän kanssa työskentelyyn. Lähisuhdeväkivallan ilmiöiden muuttuminen vaatii jatkuvaa tiedottamista, kouluttamista, tutkimustietoa lapsiin kohdistuvista väkivaltailmiöistä ja uusia menetelmiä, joilla ehkäistä lähisuhdeväkivaltaa sen kaikissa muodoissa. Erityisesti viime aikoina uudeksi ilmiöksi on noussut digitaalisten välineiden mahdollistama henkinen- ja seksuaaliväkivalta.

Seurusteluväkivallan ehkäisemisen kytkeminen osaksi valmisteilla olevaa kaupunkitasoista lähisuhdeväkivallan ehkäisyn toimintasuunnitelmaa ja kokonaisuutta mahdollistaa osaltaan tehokkaammat toimenpiteet. Seurusteluväkivallan ehkäisytyössä voidaan tällöin hyödyntää olemassa olevia rakenteita sekä verkostoja ja sitä pystytään käsittelemään kokonaisvaltaisesti osana isompaa kokonaisuutta. Seurusteluväkivallan uhrina oleva nuori saattaa kokea myös muita lähisuhdeväkivallan muotoja ja ilmiöitä, joiden tunnistaminen ja joihin puuttuminen on tärkeää.

Lapsivaikutusten arviointi

Seurusteluväkivallan ehkäisyllä ja systemaattisella tunnistamisella on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen sekä hyvinvointiin. Sukupuolisensitiivisen seksuaalikasvatuksen, tunne- ja turvataitokasvatuksen sekä monialaisen yhteistyön vahvistaminen edistää väkivallan varhaista tunnistamista ja tuen oikea-aikaista kohdentumista, mikä voi ehkäistä väkivallan pitkittymistä ja ylisukupolvista siirtymistä. Seurusteluväkivallan ehkäisyn huomioiminen osana olemassa olevia lähisuhdeväkivallan ehkäisyn rakenteita tukee yhdenvertaisuutta, turvallisuuden kokemusta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia ilman erillisten rinnakkaisten toimintamallien luomista.”