Rakennuslupahakemus, asuinkerrostalon sekä piharakennuksen purkaminen ja uuden asuinkerrostalon sekä piharakennuksen rakentaminen, tontti 8013/2, osoite Amiraalinkatu 2, hakija Asunto Oy Helsingin Amiraalinkatu 2 / SATO-Asunnot Oy

Rakennusvalvontavirasto on pyytänyt kaupunginmuseon lausunnon koskien Amiraalinkatu 2 kiinteistöä, Sato-Asunnot Oy. Hakija on esittänyt ennakkolausuntopyynnön (E) tontilla sijaitsevan vuonna 1979 valmistuneen arkkitehti Eero Valjakan suunnitteleman asuinrakennuksen purkamisesta ja korvaamisesta uudisrakennuksella. Kaupunginmuseo on tutustunut hakemuksen suunnitteluaineistoon, Sisäilmasto- ja kuntotutkimukseen (16.4.2011) sekä Julkisivun ja parvekkeiden kuntotutkimukseen (17.12.2013). Kaupunginmuseo tarkastelee hanketta perustehtävänsä mukaisesti rakennetun kulttuuriympäristön vaalimisen näkökulmasta ja on päättänyt lausua kantanaan seuraavaa.

Arkkitehti Eero Valjakka

Amiraalinkatu 2 kiinteistö on osa Katajanokan kärjen 1970-80 –lukujen vaihteessa rakennettua asuntoaluetta. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Eero Valjakka (1937-2002), Arkkitehtitoimisto Järvinen – Valjakasta. Arkkitehti Eero Valjakka kuuluu aikansa keskeisimpien asuntosuunnittelijoiden ja alan vaikuttajien joukkoon. Valjakka valmistui arkkitehdiksi vuonna 1966, jonka jälkeen hän työskenteli Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa. Vuonna 1968 Valjakka perusti yhteisen toimiston arkkitehti Simo Järvisen kanssa. Toimiston päätyönä pidetään Olarin asuntoalueen kaavoitusta ja suunnittelua, jota tehtiin vuosina 1968-1973. Simo Järvinen ja Eero Valjakka saivat rakennustaiteen ja yhdyskuntasuunnittelun valtionpalkinnon vuonna 1975. Eero Valjakan asuntosuunnittelu on arvostettua, ja sitä leimaa eleettömän tyylikäs moderni linja ja pyrkimys arkipäivän asumisen laadun kehittämiseen.

Katajanokan kärjen asemakaava

Katajanokan kärjen kaavoituksesta vuosina 1971-72 järjestetyn aatekilpailun voittivat arkkitehdit Vilhelm Helander, Pekka Pakkala ja Mikael Sundman. Katajanokan varuskunta-, telakka- ja varastotoiminnan lakkaaminen olivat luoneet edellytykset uuden asuinalueen suunnittelulle. Alueen asemakaavan jatkotyöstäminen tapahtui kaupunkisuunnitteluvirastossa, ja valmis asemakaava hyväksyttiin vuonna 1976-77. Kaava-alueen historiallisesti arvokas rakennuskanta säilytettiin uudessa käytössä, ja suunniteltu uusi ruutukaavarakenne sovitettiin kaupunkimaisen rakentamisen perinteeseen. Osana hanketta myös Katajanokan jugend-kaupunginosalle laadittiin suojelukaava, joka hyväksyttiin v. 1981-84.

Katajanokan kärjen rakentaminen tapahtui 1970-80 –lukujen taitteen kaupunkisuunnittelun murroksen keskellä. Alueen suunnittelun taustalla vallitsi huoli Helsingin kantakaupungin väkiluvun voimakkaasta vähenemisestä ja väestörakenteen vinoutumisesta. Kohtuuhintaista perheasumista pyrittiin edistämään Hitas-järjestelmällä, jonka läpimurtoalueena Katajanokan kärkeä pidetään. Samalla koettiin että vallitsi myös tilaus 70-luvun rakennustaiteellisista tavoitteista vapaan arkkitehtuurin ja asemakaavoituksen alennustilasta ulospääsyyn, kuten alueen kaavoittajat itse tilannetta kuvasivat.

Katajanokan suunnittelussa tehtiin uudentyyppistä läheistä yhteistyötä rakennussuunnittelijoiden, kaavoituksen ja rakennusvalvonnan kesken, jonka avulla luotiin uusia tapoja aluerakentamisen laadun parantamiseen. Kaupunkisuunnittelijoiden vastuu rakentamisen sisällöstä ja kaupunkikuvasta pystyttiin ulottamaan tavanomaista pidemmälle, ympäristön rakenteisiin katu- ja piha-alueille, valaistukseen sekä muuhun kunnallistekniikan suunnitteluun.

Katajanokan uusi korttelirakenne toteutettiin umpikortteleina. Korttelien mittakaava ja niitä halkovat pihakadut edustivat helsinkiläisen kaupunkiympäristön mittakaavaa. Katunäkymät olivat hallittuja, ja suunnattuja merellisiin maamerkkeihin. Alueen ytimen muodosti toritila. Punatiilen käytöllä rakennusten julkisivuissa luotiin alueelle yhtenäisyyttä, ja vältettiin aiempaa asuntoarkkitehtuuria leimannut betonielementtirakentamisen ilme. Tiiviin ja yhtenäisen kaupunkirakenteen sisällä oli olennaista pyrkiä rakennusten yksilölliseen suunnitteluun. Katajanokan eteläosan korttelirintamalla luotiin kaupungille uutta merellistä julkisivua.

Katajanokan rakentaminen nähtiin rakennusaikana vastareaktiona edeltävälle kaavoitukselle ja rakennussuunnittelulle. Samaan tapaan on Katajanokan kärjen rakentamisen tuloksista myöhemmin käyty laajaa julkista ja kriittistäkin keskustelua. Katajanokan kärki on arvioitu rakentamisaikansa 1970-80 –lukujen taiteen asuntoalueiden huippukohteeksi. Alueella on kaavahistoriallista arvoa.

Amiraalinkatu 2 ympäristö

Amiraalinkatu 2 kiinteistö on arkkitehti Eero Valjakan vuosina 1978-79 suunnittelema 4-5 -kerroksinen asuinrakennus. Rakennukseen kuuluu lisäksi sisennetty ullakkokerros sekä kellari. Kohde on osa yhtenäistä Katajanokan kärjen umpikorttelikokonaisuutta. Rakennus sijoittuu Katajanokan eteläiseen rantarintamaan yhdessä viereisen Puolipäivänkatu 1 rakennuksen kanssa, joka myös on Valjakan v. 1980-81 suunnittelema. Korttelin pohjoisosan rakennukset osoitteessa Merikasarminkatu 6, Puolipäivänkatu 3 ovat arkkitehtitoimisto A-konsulttien/Eric Adlercreutz suunnittelemia v. 1977. Kyseinen kortteli 8013 toimi aloituskorttelina, jonka tarkoituksena oli laadultaan asettaa taso tulevalle rakentamiselle alueella.

Katajanokan alueen tapaan kortteli 8013 on rakennettu umpikorttelina, jonka halkaisee Huvilakadun kortteleista esikuvan ottanut pihakatu Amiraalinkuja. Kuja rajautuu intiimisti tiilimuurein ja porrastuu korttelin keskiosassa muodostuvaan pikku piazzaan. Puolijulkiset korttelipihat ovat rakennusten rajaamia, ja niitä leimaavat runsaat täysikasvuiset istutukset. Rakennusten viereinen pihavyöhyke liittyy pohjakerrosten asuntoihin kevyesti rajattuina yksityisinä asuntopihoina. Piha-alueella vallitsee taitava ryhmittely ja tilojen jakautuminen yksityisyydeltään määrittyviin sosiaalisiin piireihin; ratkaisu eroaa jäsentelyltään suuresti edellisen vuosikymmenen teollisen rakentamisen ja asemakaavoituksen tarjoamista mahdollisuuksista.

Amiraalinkatu 2 arkkitehtuuri

Amiraalinkatu 2 rakennus edustaa 1980-luvulla rikastunutta modernia arkkitehtuurin juonnetta. Amiraalinkatu 2 julkisivut on muurattu korkeapolttoisella punatiilillä, mikä antaa pinnalle elävän vaikutelman. Rakennusmassa on jäsennöity kolmiulotteisella elävällä tavalla. Materiaaleiltaan ja tekstuuriltaan rikkaat julkisivut ovat suhteiltaan punnittuja. Julkisivua elävöittävät tornimaiset erkkerit ja parveketornit. Kattomaisemaa rikastuttavat ullakkokerroksen monimuotoiset rakenteet. Ikkunat ovat muodoiltaan ja kooltaan vaihtelevia, osa ikkunoista on asuntojen huonekorkeuden kattavia lasirakenteita ulottuen lattiasta kattoon. Suuria ikkunapintoja elävöittää ruutuikkunajako, joka tuo rakennuksiin pienimittakaavaisempaa jäsentelyä.

Amiraalinkatu 2 arkkitehtuurin lähtökohdat toistuvat viereisessä Valjakan suunnittelemassa Puolipäivänkatu 1 rakennuksessa. Kohteet ovat yksilöllisiä ilmeeltään mutta liittyvät ominaispiirteiltään yhtenäiseksi korttelikokonaisuudeksi, samalla myös osaksi Katajanokan etelärannan rakennusriviä. Arkkitehtuurin monimuotoisuus ja keinovalikoimien runsaus on jälleen vahva irtiotto 1970-luvun tuotantorationalismin asuntoarkkitehtuuriin – Katajanokan suunnittelutavoitteen mukaisesti.

Amiraalinkatu 2 rakennuksessa on 4-5 kerrosta ja ullakko, rakennuksiin sijoittuu neljä porrashuonetta. Kohteeseen sijoittuu aluetta ohjanneen suunnittelutavoitteen mukaisesti runsaasti perheasuntoja. Asuntotyypit ovat monimuotoisia. Ylimmän kerroksen suuret 4h+k asunnot ovat kaksikerroksisia, siten että ullakkojen asuintiloja hyödynnetään ylimmän kerroksen asuntojen osana. Pohjakerroksen asuntoihin liittyvät yksityiset asuntopihat. Nelikerroksiset porrashuoneet on rakennettu hissittömiksi, viisikerroksinen D-porrashuone on varustettu alun perin hissillä. Hissien rakentaminen hissittömien porrashuoneiden yhteyteen onnistuu myös jälkiasentaen. Ullakolle sijoittuvat verkkovarastot ja kuivaushuone. Kellarista löytyvät väestösuoja, talopesula, talosaunat ja ikkunaton kerhotila.

Amiraalinkatu 2 on hyvin säilyttänyt alkuperäiset ominaispiirteensä. Vuonna 2000 on haettu lupa rakennuksen parvekkeiden lasittamiseen. Rakennuksen ikkunat ovat alkuperäiset tummaksi petsatut puuikkunat, paitsi merenpuoleisella julkisivulla jossa ikkunat on myöhemmin vaihdettu.

Eero Valjakka (ja Eric Adlercreutz) olivat luontevia valintoja Katajanokan aloituskorttelin 8013 arkkitehdeiksi. Eero Valjakan suunnittelemassa Olarin asuntoalueessa punatiilestä muuratut julkisivurakenteet olivat aikakautensa erikoisuus. Korttelin 8013 arkkitehtuurissa ja ympäristön käsittelyssä vallitsee huomattava irtiotto aikaisemmin vallinneeseen suomalaisen asuntosuunnittelun ja kaavoituksen periaatteisiin. Valjakan arkkitehtuurissa 1970-luvun lopulla esikuvia loivat ajan tanskalainen arkkitehtuuri, sekä brittiläinen arkkitehtuuri, esimerkiksi James Stirling tai arkkitehtitoimisto ABK:n kohteet.

Amiraalinkatu 2 rakenne

Amiraalinkatu 2 rakennesuunnittelusta vastasi insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollila. Kohde on rakennettu ns. kirjahyllyrungolle. Kantavia ovat rakennuksen väliseinät, myös huoneiston sisäiset väliseinät, ja julkisivut ovat puolestaan kevytrakenteisia. Julkisivumuuraukset on toteutettu kerroksittain välipohjiin liittyvien konsolien kannattamina. Välipohjarakenne erottuu julkisivussa pystysuuntaisin tiilijaksoin, kerrosvälin on puolen tiilen vahvuista juoksulimityksellä muurattua rakennetta. Julkisivuun liittyy rakennesuunnitelman mukainen ilmarako, ja tämän sisäpuolella rankarakenteinen eristekerros ja sisäpuolen pintarakenne. Tämä ns. ruotsalaisseinä-rakenne on edustanut taloudellisesti edullista ratkaisua. Se on tyypillinen rakennusajalle ja Katajanokan kohteille, vaikkakin myös vaihtelua löytyy. Esimerkiksi viereinen asuntoyhtiö Puolipäivänkatu 1 asuntoyhtiö on ilmeeltään yhdenmukainen, mutta rakennettu sisäpuolisella betoniseinärakenteella.

Yhteenveto

Arkkitehti Eero Valjakan suunnittelema Amiraalinkatu 2 edustaa korkeatasoista rakennusaikansa 1970-luvun lopun uudistuvaa modernia arkkitehtuuria. Rakennus on elimellinen osa laajempaa kokonaisuutta. Kohteen ympäristöstään esiin nouseva laadukkuus liittyy siihen, että kortteli toimi alueen aloituskohteena. Amiraalinkatu 2 muodostaa yhtenäisen kaupunkikuvallisen konaisuuden viereisen Puolipäivänkatu 1 kohteen kanssa. Molemmat rakennuksista erottuvat laadukkuudellaan Katajanokan rannan arkkitehtuurin kokonaisuudesta. Myös korttelin piha-alueen ja ympäristön käsittely on laadukasta ja säilyttänyt arvonsa.

Sisäilmastotutkimukset kertovat tutkittujen huonetilojen olosuhteista, tutkimukset ovat vuodelta 2011 ja 2013. Tutkimukset sieni-itiöiden, bakteerien ja sädesienten osalta eivät kerro merkittävistä tai kokonaisvaltaisista ongelmista; pitoisuudet kohteessa eivät ole kohonneita. Sisäilmaston pitoisuuden määriin vaikuttavat rakennuksen painesuhteet. Julkisivututkimuksen kuvaama saumojen rapautuminen ja betonirakenteiden muutokset ovat tyypillisiä peruskorjausikää lähestyvälle rakennukselle. Rakennuksen ylläpidolla on merkittävä vaikutus kunnon säilymiseen Katajanokan kärjen ympäristöolosuhteissa.

Kaupunginmuseo ei puolla Amiraalinkatu 2 rakennuksen purkamista ja korvaamista uudisrakennuksella. Amiraalinkatu 2 kohteella on historiallista ja rakennustaiteellista arvoa, eikä se ole purkukohde. Rakennuksen huolto ja ylläpito ovat keskeistä rakennuksen ja sen olosuhteiden säilymisen kannalta. Amiraalinkatu 2 kohteelle tulisi hakea sen arvoja säilyttäviä korjausmalleja.

Sari Saresto, vs. kulttuuriympäristöpäällikkö

Lähteitä:

Vilhelm Helander, Pekka Pakkala, Mikael Sundman: Katajanokka rakentuu. Arkkitehti-lehti 6-7/1981.

Pekka Pakkala: Katajanokan kärki – innoitteita ja vaikutteita. Teoksesta Antipasto Misto – Vilhelm Helander 60. Yliopistopaino, 2001.

Sähköpostihaastattelu arkkitehti Marja-Riitta Norri, 12.6.2017.

• se, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa
• viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistaja ja haltija
• sellaisen kiinteistön omistaja ja haltija, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa
• kunta
• Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jos rakennusluvan mukainen rakentaminen merkitsee purkamislupaa edellyttävän valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävän rakennuksen purkamista.

• päätös, johon haetaan muutosta
• miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi
• perusteet, joilla muutosta vaaditaan.

• päätös, johon haetaan muutosta, alkuperäisenä tai jäljennöksenä
• todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi, tai muu selvitys valitusajan alkamisesta
• asiakirjat, joihin valittaja vetoaa, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle.