Vahingonkorvaus, henkilövahinko 7.8.2018, Tyynenmerenkatu 2

HEL 2018-008678
Asialla on uudempia käsittelyjä
16. / 234 §

Oikaisuvaatimus lakipalvelut-yksikön päällikön vahingonkorvauspäätöksestä 13.6.2019 § 193 (kompastuminen)

Kaupunkiympäristölautakunta

Päätös

Kaupunkiympäristölautakunta päätti hylätä lakipalvelut-yksikön päällikön vahingonkorvauspäätöksestä 13.6.2019 (193 §) tehdyn oikaisuvaatimuksen.

Muutoksenhaun kohteena oleva päätös

Kaupunkiympäristön toimialan lakipalvelut-yksikön päällikkö on 13.6.2019 päätöksellään (193 §) hylännyt Tyynenmerenkatu 2 kohdalla 7.8.2018 noin kello 7.30 tapahtuneeseen kompastumiseen liittyvän vahingonkorvausvaatimuksen. Päätös on nähtävillä kokonaisuudessaan päätöshistoriassa.

Esitetyt vaatimukset ja niiden perusteet

Hakija on toistanut oikaisuvaatimuksessaan vaatimuksensa vahingonkorvauksesta Tyynenmerenkatu 2 kohdalla 7.8.2018 tapahtuneeseen kompastumiseen liittyen. Oikaisuvaatimus on kokonaisuudessaan päätöksen liitteenä ja nähtävillä lautakunnan kokouksessa.

Perustelut

Lautakunta päätti, että lakipalvelut-yksikön päällikön päätöksen lopputulos pysytetään korjaavin ja täsmentävin perusteluin.

Kaupungin hankkima uusi selvitys osoittaa, että Tyynenmerenkatua ei ole luovutettu yleiseen käyttöön. Katu on kuitenkin ollut valmis ja yleisessä käytössä vahingon tapahtuma-aikaan.

Maankäyttö-ja rakennuslaissa (86.3 §) on säädetty, että kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetussa laissa tarkoitetut velvollisuudet alkavat, kun katu tai kadun osa tyydyttää asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön tarpeen ja sitä koskeva kunnan päätös (kadunpitopäätös) on tehty. Samasta ajankohdasta katsotaan katu luovutetuksi yleiseen käyttöön.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymistä ei siten tässä tapauksessa ole mahdollista arvioida kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (31.8.1978/669) nojalla, sillä vahinkopaikan kadunpitovelvollisuus ei ole alkanut.

Maankäyttö-ja rakennuslain (86.1 §) mukaan kadunpitovelvollisuus alkaa, kun asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön liikennetarve sitä edellyttää eikä kadun rakentamisesta kunnalle aiheutuvia kustannuksia ole pidettävä kohtuuttomina kadun rakentamisella tyydytettävään liikennetarpeeseen verrattuna.

Kaupungilla on ollut maankäyttö-ja rakennuslaissa tarkoitettu kadunpitovelvollisuus vahinkopaikasta vahingon tapahtumahetkellä. Myös kiinteistö ja katu vahinkopaikan kohdalla ovat kaupungin omistuksessa.

Kaupungin vahingonkorvausvastuuta arvioidaan ko. tapauksessa vahingonkorvauslain nojalla.

Vahingonkorvausoikeudessa syntyneen korostuneen huolellisuusvelvollisuuden alue koskee mm. sekä katujen rakentamista ja kunnossapitoa että kiinteistönomistajan vastuuta.

Kaupungilla on ollut tieto siitä, että urakoitsijan suorituksessa on virhe, joka liittyy kivien korkeusasemiin. Tämä ilmenee vastaanottopöytäkirjasta (2017).

Edellä esitetyn perusteella kaupunki katsoo, ettei kaupunki pysty tässä tapauksessa näyttämään, että hakijan kompastuminen olisi johtunut sellaisesta seikasta, josta kaupunki ei olisi ollut velvollinen huolehtimaan.

Hakijalla on näyttötaakka vahingosta. Hakija ei ole osoittanut, että juuri kompastumisesta olisi aiheutunut vahinkoa. Näin ollen hakijalle ei suoriteta korvausta siitä vahingosta, josta hakija vaatii vahingonkorvausta.

Asiassa ei ole tullut esille mitään sellaista uutta tietoa tai selvitystä, joka antaisi aihetta aikaisemman päätöksen muuttamiseen.

Lopputulos

Helsingin kaupunki ei ole asiassa vahingonkorvauskorvausvelvollinen.

Kaupunkiympäristölautakunta katsoo, että lakipalvelut-yksikön päällikön päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Sovellettu lainsäädäntö

Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132) 83 §, 84 §, 85 §, 86 §.

Vahingonkorvauslaki (31.5.1974/412) 2:1 §.

Esittelijä

kaupunkiympäristön toimialajohtaja
Mikko Aho

Lisätietojen antaja

Liisa Mäkelä, lakimies, puhelin: 09 310 22093

liisa.makela@hel.fi

Liitteet (pdf)

1. Salassa pidettävä: JulkL 24 § 1 mom 25 k.

Päätösasiakirjoissa on mainittu liitteitä, joita ei julkaista internetissä. Pois jätetään liitteet, jotka sisältävät salassa pidettäviä tietoja, joissa olevien tietojen julkistaminen voi vaarantaa yksityisyyden suojan, tai joita ei ole teknisistä syistä saatu sähköiseen muotoon. Keskeisimmät säädökset, joita asiassa sovelletaan, ovat laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki 621/1999), laki sähköisen viestinnän palveluista (917/2014), tietosuojalaki (1050/2018), laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023) sekä laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016). Päätösasiakirjoja voi tiedustella myös Helsingin kaupungin kirjaamosta.