Vahingonkorvaus, henkilövahinko, 15.2.2019, Saunalahdentie 4

Kaupunkiympäristölautakunta päätti hylätä kaupunkiympäristön toimialan hallinto- ja lakipalveluiden lakipalvelut-yksikön päällikön vahingonkorvauspäätöksestä 8.8.2019 (240 §) tehdyn oikaisuvaatimuksen.

Muutoksenhaun kohteena oleva päätös

Kaupunkiympäristön toimialan hallinto- ja lakipalveluiden lakipalvelut-yksikön päällikkö on 8.8.2019 (240 §) päätöksellään hylännyt 15.2.2019 noin kello 8.30 Saunalahdentiellä tapahtuneeseen liukastumiseen liittyvän vahingonkorvausvaatimuksen. Päätös on nähtävillä kokonaisuudessaan päätöshistoriassa.

Esitetyt vaatimukset ja niiden perusteet

Hakija on toistanut oikaisuvaatimuksessaan vaatimuksensa vahingonkorvauksesta 15.2.2019 Saunalahdentie 4 jalkakäytävän kohdalla tapahtuneeseen liukastumiseen liittyen. Oikaisuvaatimus on kokonaisuudessaan päätöksen liitteenä ja nähtävillä lautakunnan kokouksessa.

Perustelut

Lautakunnan käytettävissä olevan vaatimuksen mukaan on hakija liukastunut ja kaatunut 15.2.2019 noin kello 8.30 Saunalahdentie 4 kohdalla jäisellä ja hiekoittamattomalla jalkakäytävällä. Vahinkotapahtuman jälkeen on paikan päälle kutsuttu kaksi henkilöä, jotka tarvittaessa todistavat jalkakäytävän liukkaudesta.

Lautakunta viittaa yksikön päällikön päätöksessä esitettyyn asiaa koskevaan selvitykseen sekä yhtyy yksikön päällikön asiassa antamaan päätökseen ja sen perusteluihin.

Kunnossapitopiiriltä saadun selvityksen mukaan on vahingon tapahtumapaikka aurattu 7.2.2019 sekä hiekoitettu koneellisesti 14.2.2019 kello 14-17 välisenä aikana. Työnjohto on tarkastanut kadun vahinkopäivänä 15.2.2019 kello 04.35, jolloin liukkaudentorjuntatarve on myös arvioitu. Tarkastuksessa ei ole havaittu liukkaudentorjuntatarvetta.

Ilmatieteen laitoksen Kaisaniemen mittausaseman säähavaintotiedot osoittavat, että ilman lämpötila on vahinkoa edeltäneenä päivänä 14.2.2019 vaihdellut +2,9°C ja + 0,7°C lämpöasteiden välillä. Vahinkopäivänä 15.2.2019 on ilman lämpötila vaihdellut +7,7°C ja +1,9°C lämpöasteiden välillä. Ilman lämpötila on edellisen kerran vahinkoa edeltävästi käynyt pakkasasteiden puolella 13.2.2019. Lumensyvyys on 7.2.2019 jälkeen lähtenyt laskuun.

Vahingonkorvausoikeudessa on syntynyt ns. korostuneen huolellisuusvelvollisuuden alue, joka koskee muun muassa katujen kunnossapitoa. Näyttövelvollisuus siitä, että kunnossapitotoimet on hoidettu huolellisesti, on tällaisessa toiminnassa kadun kunnossapidosta vastuussa olevalla, ko. tapauksessa kaupungilla.

Kaupungin vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää tuottamusta tai laiminlyöntiä. Vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää myös syy-yhteyttä virheellisen menettelyn ja aiheutuneen vahingon välillä. Syy-yhteydellä tarkoitetaan vahingon aiheuttaneen menettelyn ja vahinkoseuraamuksen välistä syy-seuraus-suhdetta (syyn täytyy olla välttämätön seurauksen syntymiselle). Vahingonkorvausta vaativan on osoitettava syy-yhteyden olemassaolo.

Helsingin kaupunki osoittaa tehdyt kunnossapitotoimet vahinkopaikkakohtaisesti kunnossapitoselvityksin. Selvitykset eivät ole korvattavissa esimerkiksi uutisotsikoin.

Hakijan tapaus ei ole vertailukelpoinen hakijan viittaamien oikeustapausten kanssa (KKO:1997:151 sekä KKO:1995:69).

Hakijan tapauksessa on ilman lämpötila Kaisaniemen mittausasemalla tehtyjen mittausten mukaan pysytellyt vakaasti lämpöasteiden puolella edellisen hiekoituksen ja vahinkotapahtuman välisen ajan.

Paikan päällä käynti antaa tietoa paikallisesta liukkaudesta. Hakijan tapauksessa on vahinkopaikalla tehty tarkastuskäynti vahinkopäivänä 15.2.2019 noin 4 tuntia ennen vahinkohetkeä, jolloin liukkaudentorjuntatarvetta ei ole todettu.

Edellä esitetyin perustein lautakunta katsoo, että kaupunki on osoittanut huolehtineensa asianmukaisesti liukkaudentorjunnasta kunnossapitovelvollisuutensa alaisella kevyen liikenteen väylällä. Lautakunnan näkemyksen mukaan kaupungilta ei olisi voitu kohtuudella edellyttää alueen uudelleen hiekoittamista ennen vahinkohetkeä, huomioon ottaen säähavaintotiedot sekä 14.2.2019 suoritettu hiekoitus sekä 15.2.2019 tarkastuskäynnillä kello 04.35 todettu paikallinen liukkaudentorjuntatoimenpiteiden tarpeettomuus.

Aiemmin tehdyn lakipalvelut-yksikön päällikön päätöksen jälkeen ei ole esitetty mitään uutta perustetta, jonka mukaan aiheutunut vahinko johtuisi kaupungin toimenpiteistä tai laiminlyönnistä.

Lopputulos

Helsingin kaupunki ei ole vahingonkorvauslain nojalla vastuussa hakijalle aiheutuneesta vahingosta.

Kaupunkiympäristölautakunta katsoo, että lakipalvelut-yksikön päällikön päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Vahingonkorvauslaki (31.5.1974/412) 2:1 §.

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (31.8.1978/669) 1–4 §.