Kysely, kuntien rooli sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajina, sosiaali- ja terveysministeriö

HEL 2019-008011
Asialla on uudempia käsittelyjä
51. / 600 §

Vastaus sosiaali- ja terveysministeriölle kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajaroolin selvittämistä koskevaan kyselyyn

Helsingin kaupunginhallitus

Päätös

Kaupunginhallitus antoi sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan vastauksen kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajaroolin selvittämistä koskevaan kyselyyn:

Kaupunginhallitus toteaa, että kysely liittyy hallitusohjelmassa 2019‒2022 mainittuun selvitykseen kuntien roolista sosiaali- ja terveyspalvelujen (jatkossa sote-palvelujen) tuottajana maakuntien järjestämisvastuulle kuuluvassa palvelujärjestelmässä. Kyselyyn on haasteellista ottaa kantaa, koska kysymyksissä viitataan lakeihin, palveluihin, kriteereihin ja korvauksiin, joita ei vielä ole säädetty, laadittu ja määritelty.

Lisäksi vastaaminen on ongelmallista siitä syystä, että hallitusohjelmaan sisältyvää selvitystä Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisusta ei ole vielä tehty.

Tämän vuoksi esitettyjen vaihtoehtojen vaikutuksista ja merkityksestä kansallisesti tai Helsingin näkökulmasta voidaan esittää vasta alustavia näkemyksiä.

Kysymys 1. (Vaihtoehto A.)

Tulisiko kunnilla olla oikeus tuottaa laissa tarkemmin määriteltyjä sosiaali- ja terveyspalveluja osana maakunnan palvelutuotantoa, jolloin kunnille maksettavista korvauksista säädettäisiin lailla? Tässä tapauksessa maakunnalla ei olisi oikeutta estää kuntaa tuottamasta palveluja. (Kyllä / Ei)

Vastaus: Ei

Perustelut:

Järjestämisvastuu ja sen kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin menettäisi merkityksensä, jos kunnat voisivat maakunnan tahtotilasta riippumatta edelleen päättää itse palvelujen tuottamisesta.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä, rahoittamista ja tuottamistapoja tulee tarkastella kokonaisuutena. Helsingin kaupunki odottaa, että hallitusohjelmaan sisältyvä selvitys Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisusta tehdään ensin ja aidosti yhdessä kuntien kanssa ja kuntien näkemyksiä kuullen. Vasta selvityksen ja sen pohjalta tehtyjen linjausten jälkeen ja kaupungin roolin selkiydyttyä on mahdollista ottaa tarkemmin kantaa kuntien rooliin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa.

Kysymys 1.a.

Mikäli kunnilla olisi lain perusteella oikeus tuottaa palveluja, kuinka todennäköisesti kuntanne käyttäisi tätä oikeutta? (Erittäin todennäköisesti 5 - 1 Hyvin epätodennäköisesti)

Vastaus: 1

Kysymys 2. (Vaihtoehto B.)

Tulisiko kunnalla olla mahdollisuus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja osana maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja? Tässä tapauksessa maakunta tekee päätöksen ja solmii sopimuksen kunnan kanssa. (Kyllä / Ei)

Vastaus: Kyllä

Perustelut:

Kuntien mahdollisuus tuottaa palveluja tulisi sallia nimenomaan maakunnan tai muun järjestäjätahon ohjauksessa ja rahoittamana. Edellytyksenä on, että sekä järjestäjä että kunta näin haluavat ja siitä yhdessä sopivat. Kuntien pitäisi voida tuottaa palveluja itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa esimerkiksi kuntayhtymä- tai vastuukuntamallilla.

Kuten edellisen vastauksen perusteluissa todettiin, sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä, rahoittamista ja tuottamistapoja tulee tarkastella kokonaisuutena. Helsingin kaupunki odottaa, että hallitusohjelmaan sisältyvä selvitys Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisusta tehdään ensin ja aidosti yhdessä kuntien kanssa ja kuntien näkemyksiä kuullen. Vasta selvityksen ja sen pohjalta tehtyjen linjausten jälkeen ja kaupungin roolin selkiydyttyä on mahdollista ottaa tarkemmin kantaa kuntien rooliin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa.

Kysymys 2.a.

Mikäli kunnilla olisi mahdollisuus tuottaa palveluja, kuinka todennäköisesti kuntanne käyttäisi tätä oikeutta? (Erittäin todennäköisesti 5 - 1 Hyvin epätodennäköisesti)

Vastaus: 2

Kysymys 3. (Vaihtoehto C.)

Tulisiko kunnalla olla laissa säädetty velvollisuus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja osana maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja, jolloin kunnille maksettavista korvauksista säädettäisiin lailla? Tässä tapauksessa maakunnalla ei olisi oikeutta estää kuntaa tuottamasta palveluja, eikä kunnilla olisi oikeutta olla tuottamatta palveluja. (Kyllä / Ei)

Vastaus: Ei

Perustelut:

Kunnille ei tule jäädä velvoitetta palvelujen tuottamiseen, jos järjestämisvastuu otetaan niiltä pois. Kuntien edellytykset ja intressit palvelujen tuottamiseen vaihtelevat ja sen vuoksi paikalliseen sopimiseen tulee olla mahdollisuus, kuten kysymyksessä 2. todetaan.

Edellisten vastausten perusteluihin viitaten painotetaan, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä, rahoittamista ja tuottamistapoja tulee tarkastella kokonaisuutena. Helsingin kaupunki odottaa, että hallitusohjelmaan sisältyvä selvitys Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisusta tehdään ensin ja aidosti yhdessä kuntien kanssa ja kuntien näkemyksiä kuullen. Vasta selvityksen ja sen pohjalta tehtyjen linjausten jälkeen ja kaupungin roolin selkiydyttyä on mahdollista ottaa tarkemmin kantaa kuntien rooliin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa.

Kysymys 4. (Vaihtoehto D.)

Tulisiko kunnilla olla maakunnan palvelutuotantoon nähden oikeus (yleisen toimivallan perusteella) tuottaa palveluja omalla verorahoituksellaan, ilman maakunnan maksamaa korvausta ja erillään maakunnan järjestämisvastuusta ja palveluntuotannosta? Tässä tapauksessa palvelut olisivat kunnan omille kuntalaisilleen tarjoamia laissa säädetyn julkisen järjestämisvastuun ulkopuolisia/ylimääräisiä palveluja. (Kyllä / Ei)

Vastaus: Ei

Perustelut:

Järjestämisvastuu ja sen kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin menettäisi merkityksensä, jos kunnat voisivat maakunnan tahtotilasta riippumatta edelleen päättää itsenäisesti palvelujen tuottamisesta maakunnan järjestämien palvelujen lisäksi.

Julkisen järjestämisvastuun ulkopuolisten/ylimääräisten sote-palvelujen tuottaminen kunnan omalla rahoituksella ei lisäisi kansalaisten yhdenvertaisuutta, vaan pikemminkin lisäisi eroja kuntien välillä. Vaihtoehto ei ole kannatettava myöskään kansantalouden tai kokonaisveroasteen kannalta.

Kunnat voivat luonnollisesti yleisen toimivaltansa perusteella tuottaa jatkossakin muita kuin sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöjen mukaisia palveluja esimerkiksi asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

Edellisten vastausten perusteluihin viitaten painotetaan edelleen, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä, rahoittamista ja tuottamistapoja tulee tarkastella kokonaisuutena. Helsingin kaupunki odottaa, että hallitusohjelmaan sisältyvä selvitys Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisusta tehdään ensin ja aidosti yhdessä kuntien kanssa ja kuntien näkemyksiä kuullen. Vasta selvityksen ja sen pohjalta tehtyjen linjausten jälkeen ja kaupungin roolin selkiydyttyä on mahdollista ottaa tarkemmin kantaa kuntien rooliin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa.

Kysymys 4.a.

Mikäli kunnilla olisi oikeus tuottaa palveluja omalla verorahoituksellaan, kuinka todennäköisesti kuntanne käyttäisi tätä oikeutta? (Erittäin todennäköisesti 5 - 1 Hyvin epätodennäköisesti)

Vastaus: 1

Kysymys 5.

Mikä on kuntanne ensisijainen näkemys kuntien roolista toimia sote-palvelujen tuottajana? Laittakaa järjestykseen ne vaihtoehdot, joihin edellä kysymysten 1 - 4 osalta vastasitte ”Kyllä”. Mikäli vastasitte kaikkiin edellä esitettyihin vaihtoehtoihin "Ei", niin teidän ei tarvitse vastata kysymykseen.

A. Kunnalla olisi oikeus tuottaa laissa määriteltyjen kriteerien perusteella tai tietyissä laissa määritellyissä tehtävissä palveluja ilman, että maakunnalla olisi harkintavaltaa kunnan roolista palvelun-tuottajana. Maakunta rahoittaisi palveluja laissa säädettyjen kriteerien perusteella. (Kysymys 1.)

B. Kunnalla olisi mahdollisuus tuottaa palveluja maakunnan harkinnan ja maakunnan kanssa tehtävän sopimuksen perusteella. Korvaus määräytyisi sopimuksen perusteella. (Kysymys 2.)

C. Kunnalla olisi laissa säädetty velvollisuus tuottaa määriteltyjä palveluja ja korvauksen perusteesta säädettäisiin lailla. (Kysymys 3.)

D. Kunnalla olisi oikeus (yleisen toimivallan perusteella) tuottaa palveluja omalla verorahoituksellaan ilman, että maakunta määrittelisi sen palvelutuotantoa tai maksaisi sille korvausta. (Kysymys 4.)

Vastaus: B

Kysymys 6.

Mikäli vastasitte johonkin edellä olevista kysymyksistä 1 - 4 ”Kyllä”, mitä palveluita katsotte tarkoituksenmukaiseksi kuntien tuottaa ja miksi?

Sosiaalihuolto – mitä palveluja ja tehtäviä (Kyllä / Ei) ja avovastaus perusteluihin

1. Sosiaalihuollon ohjaus ja neuvonta (Sosiaalihuoltolaki, SHL 6 §)

2. Rakenteellinen sosiaalityö (SHL 7 §)

3. Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen (SHL 8 §)

4. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen (SHL 9 §)

5. Palvelujen kehittäminen kasvatuksen tukemiseksi (SHL 10 §)

6. Sosiaalityötä (SHL 15 §)

7. Sosiaaliohjausta (SHL 16 §)

8. Sosiaalista kuntoutusta (SHL 17 §)

9. Perhetyötä (SHL 18 §)

10. Kotipalvelua (SHL 19 §)

11. Kotihoitoa (SHL 20 §)

12. Asumispalveluja (SHL 21 §)

13. Liikkumista tukevia palveluja (SHL 23 §)

14. Päihdetyötä (SHL 24 §)

15. Mielenterveystyötä (SHL 25 §)

16. Kasvatus- ja perheneuvontaa (SHL 26 §)

17. Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvontaa (SHL 27 §)

18. Vammaispalveluja (Kehitysvammalain ja vammaispalvelulain perusteella annettavat palvelut)

Jatkokysymys: mitä tarkemmin?

19. Kuntouttavaa työtoimintaa (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta)

20. Oppilas- ja opiskeluhuollon kuraattoritoimintaa (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki)

21. Kaikkea edellä olevaa

22. Jotain muuta, mitä?

Terveydenhuolto – tehtävä (Kyllä / Ei) ja avovastaus perusteluihin

1. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kunnassa (Terveydenhuoltolaki, TervHL 12 §)

2. Terveysneuvonta ja terveystarkastukset (TervHL 13 §)

3. Seulonnat (TervHL 14 §)

4. Neuvolapalvelut (TervHL 15 §)

5. Kouluterveydenhuolto (TervHL 16 §)

6. Opiskeluterveydenhuolto (TervHL 17 §)

7. Työterveyshuolto (TervHL 18 §)

8. Ympäristöterveydenhuolto (TervHL 21 §)

9. Avosairaanhoito: yleislääketieteen alaan kuuluva (TervHL 24 §)

9.a. Yleislääketieteen alaan kuuluva, terveydenhuollon ammattihenkilön suorittama, sairauksien tutkimus, toteaminen ja hoito sekä näihin kuuluvat laboratorio- ja kuvantamispalvelut ja kuntoutustarpeen arviointi

10. Avosairaanhoito: muu kuin yleislääketieteen alaan kuuluva, (TervHL 24 §)

10.a. Muu kuin yleislääketieteen alaan kuuluva, terveydenhuollon ammattihenkilön suorittama, sairauksien tutkimus, toteaminen ja hoito sekä näihin kuuluvat laboratorio- ja kuvantamispalvelut ja kuntoutustarpeen arviointi

11. Sairaanhoito yleislääkärijohtoisella vuodeosastolla, (TervHL 24 §)

12. Kotisairaanhoito (TervHL 25 §)

13. Suun terveydenhuolto (TervHL 26 §)

14. Mielenterveystyö (TervHL 27 §)

15. Päihdetyö (TervHL 28 §)

16. Lääkinnällinen kuntoutus (TervHL 29 §)

17. Ensihoito, (TervHL 39 §)

18. Kaikkea edellä olevaa

19. Jotain muuta, mitä?

Kysymys 7.

Vapaa sana aiheesta ja terveiset ministeriölle:

Kysymysten 1‒4 perusteluissa painotetaan, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä, rahoittamista ja tuottamistapoja tulee tarkastella kokonaisuutena. Helsingin näkökulmasta sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen kuntapohjaisesti on jatkossakin ensisijainen vaihtoehto Helsingissä. Uutta hallinnollista tasoa, maakuntia, ei ole tarpeen perustaa. Helsingin kaupunki odottaa, että hallitusohjelmaan sisältyvä selvitys Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen erillisratkaisusta tehdään ensin ja aidosti yhdessä kuntien kanssa ja kuntien näkemyksiä kuullen. Vasta selvityksen ja sen pohjalta tehtyjen linjausten jälkeen ja kaupungin roolin selkiydyttyä on mahdollista ottaa tarkemmin kantaa kuntien mahdolliseen rooliin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa.

Jos järjestäminen ja rahoitusvastuu kuitenkin päädyttäisiin kokoamaan maakuntiin koko maassa, kuntien mahdollisuutta tuottaa palveluja ei tule kategorisesti kieltää. Tämä mahdollisuus tulee sallia, mutta nimenomaan järjestäjätahon ohjauksessa ja rahoittamana, sekä järjestäjän että kunnan niin halutessa ja yhdessä sopien. Näin ollen ainoastaan vaihtoehto 2 voisi olla mahdollinen. Silloin ei myöskään pidä lainsäädännöllisesti määritellä erikseen tarkemmin palveluittain, mitä sote-palveluja mahdollisuus koskisi.

Lisäksi kysymyksessä 6 huomiota kiinnittää se, että esitetyistä palveluista puuttuivat muun muassa sosiaalipalvelujen ja terveyspalvelujen tarpeen arviointi ja asiakas- tai palvelusuunnitelmien laatiminen sekä sosiaalipäivystys ja terveydenhuollon päivystyspalvelut. Onko olettamana se, että kunnat eivät missään tapauksessa voisi tuottaa näitä palveluja? Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, että osa esitetyistä palveluista on viranomaistehtäviä. Oletetaanko siis, että maakunta voisi siirtää virkavastuuta kunnille?

Terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi

Terveys- ja hyvinvointivaikutuksia on vaikea esittää, koska kysely koskee tulevaa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiouudistusta, jonka sisällöstä ei ole vielä päätetty. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että vaikuttavilla, oikea-aikaisilla, riittävillä ja taloudellisesti kestävästi järjestetyillä ja tuotetuilla sosiaali- ja terveyspalveluilla voidaan vaikuttaa myönteisesti kaiken ikäisten ja kaikenlaisissa elämäntilanteissa elävien kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen.

Käsittely

Vastaehdotus:
Veronika Honkasalo: Kolmas virke vastauksessa kysymykseen 7 muutetaan muotoon:

"Helsingin palveluiden järjestämisen näkökulmasta uutta hallinnollista tasoa, maakuntia, ei ole tarpeen perustaa."

Kannattaja: Elisa Gebhard

Äänestys

JAA-ehdotus: Esityksen mukaan
EI-ehdotus: Veronika Honkasalon vastaehdotuksen mukaisesti muutettuna

Jaa-äänet: 11
Fatim Diarra, Kaisa Hernberg, Arja Karhuvaara, Terhi Koulumies, Pia Pakarinen, Mika Raatikainen, Marcus Rantala, Daniel Sazonov, Anni Sinnemäki, Jan Vapaavuori, Sanna Vesikansa

Ei-äänet: 4
Elisa Gebhard, Veronika Honkasalo, Mai Kivelä, Tomi Sevander

Kaupunginhallitus hylkäsi Veronika Honkasalon vastaehdotuksen äänin 11 - 4.

Katso äänestystulos taulukkona

Esittelijä

kansliapäällikkö
Sami Sarvilinna

Lisätietojen antaja

Marja-Liisa Rautanen, kaupunginsihteeri, puhelin: 09 310 36184

marja-liisa.rautanen@hel.fi

Liitteet (pdf)

1. Kysely, saate, suomi
Liitettä ei julkaista internetissä.

Päätösasiakirjoissa on mainittu liitteitä, joita ei julkaista internetissä. Pois jätetään liitteet, jotka sisältävät salassa pidettäviä tietoja, joissa olevien tietojen julkistaminen voi vaarantaa yksityisyyden suojan, tai joita ei ole teknisistä syistä saatu sähköiseen muotoon. Keskeisimmät säädökset, joita asiassa sovelletaan, ovat laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki 621/1999), laki sähköisen viestinnän palveluista (917/2014), tietosuojalaki (1050/2018), laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023) sekä laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016). Päätösasiakirjoja voi tiedustella myös Helsingin kaupungin kirjaamosta.