Asemakaavan muutos nro 12959, Vartiokylä, Stoan ja Puhoksen alue

Kaupunginhallitus esitti kaupunginvaltuustolle seuraavaa:

Kaupunginvaltuusto hyväksyy 45. kaupunginosan (Vartiokylä) kortteleiden 45068 ja 45071 sekä puisto-, suojaviher-, raideliikenne- ja katualueiden asemakaavan muutoksen 25.3.2025 päivätyn ja 18.11.2025 muutetun piirustuksen numero 12959 mukaisena ja asemakaavaselostuksesta ilmenevin perustein.

Kaupunkiympäristölautakunta esitti kaupunginhallitukselle

Lisäksi lautakunta päätti

Asian aikana kuultavana oli johtava arkkitehti Mikko Näveri. Asiantuntija poistui kuulemisensa jälkeen kokouksesta.

Asemakaavapalvelut on pyytänyt kaupunginmuseon lausuntoa Stoan ja Puhoksen alueen asemakaavan muutoksen ehdotuksesta. Kaupunginmuseo tarkastelee hanketta rakennetun kulttuuriympäristön ja maiseman vaalimisen näkökulmasta ja on päättänyt lausua kantanaan seuraavaa.

Kulttuurikeskus Stoan ja kauppakeskus Puhoksen alueelle suunnitellaan asemakaavan muutosta. Asemakaavan muutos koskee kortteleita 45068 ja 45071 sekä viereisiä liikenne- ja viheralueita. Alueen kehittämisessä tärkeimpiä tavoitteita ovat julkisen ympäristön viihtyisyyden parantaminen, Puhoksen vanhimman ja arvokkaimman rakennusosan säilyttäminen, Stoan kulttuuripalveluiden laajentamisen mahdollistaminen sekä kaupunkimaisen tehokas täydennysrakentaminen ja siten toiminnallisen monipuolisuuden ja asukasmäärän lisäys tällä keskeisellä alueella.

Aiemmassa OAS-lausunnossaan museo nosti esille kaava-alueen kulttuuriympäristön merkitystä, sekä esitti rakennuksille, aukiolle ja patsaalle suojelumerkintöjä. Lisäksi museo esitti kokonaisvaltaisempaa päiväkoti-inventoinnin toteuttamista ja nosti esille alueen sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kysymyksen ja haasteet.

Museon lausuntoon annetussa vastineessa todetaan;

”Asemakaavaehdotukseen kirjattuja suojelumääräyksiä on työstetty tiiviissä yhteistyössä kaupunginmuseon kanssa. Myös Stoanaukiota koskee suojelumääräys, joka ohjaa ja rajoittaa tulevia suunnitteluratkaisuita aukiolla ja käytännön tasolla varmistaa myös kaupunginmuseolle mahdollisuuden osallistua mahdollisten muutossuunnitelmien kommentointiin ja ohjaamiseen. Puhoksen A-osaa koskevassa määräyksessä linjataan, että rakennuksen korjaamisessa ja ylläpidossa tulee noudattaa kohteelle laadittua säilyttämisen hallintasuunnitelmaa. Omistajan teettämän säilymisen hallinnatasuunnitelman luonnoksessa todetaan, että; Erillinen väritutkimus teetetään korjaussuunnittelun lähtötiedoksi. Julkisivuihin palautetaan väritutkimuksen pohjalta vanhin löytynyt värimaailma.

Kaavaratkaisu osoittaa Stoanaukion länsi- ja pohjoislaidalle uudisrakentamista. Näiden korttelialueiden (ALP ja AK) suunnitteluratkaisuita sekä ratkaisuiden kaupunkikuvallisia perusteluita ja vaikutuksia on kuvattu kaavaselostuksessa. Suunnitteluratkaisuiden kuvailua ja perusteluita on myös korttelialueita koskevissa viitesuunnitelmissa, jotka ovat kaavaselostuksen liitteenä. ALP-alueen osalta kaavassa on määräys, jonka mukaan; ALP-korttelialueella Stoanaukioon kuuluvat ja liittyvät tontin osat tulee suunnitella ja toteuttaa koko aukiota koskevan suunnitelman mukaisesti yhtenevin materiaalein, varustein ja detaljein.

Uusittavasta Hansakujan sillasta ja siihen liittyvästä hissitornista on tehty rakennetekninen yleissuunnitelma. Uusittava silta päättyy nykyiseen paikkaan siten, että Stoanaukiolla laskeutuva ulkoportaikko säilyy ja uusi hissitorni jää välttämätön esteettömyyden yhteystarve huomioiden mahdollisimman kauas Stoanaukiosta ja sen rakennetusta miljööstä. Sillan yleissuunnitelmassa esitetyt arkkitehtoniset ratkaisut ovat alustavia ja tulevat tarkentumaan jatkosuunnittelussa, jossa otetaan huomioon myös Stoan peruskorjauksen ja laajennuksen suunnittelu.

Kuten jo Stoan ja Puhoksen suunnitteluperiaatteiden vuorovaikutusraportissa jo vastattiin, museon esittämä laaja päiväkotirakennusten inventointi ja arvotus on kannatettava ajatus, mutta sitä on ei ole mahdollista suorittaa tämän yksittäisen suunnitteluhankkeen yhteydessä.

Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden tavoitetta ja erityisesti kaavaratkaisun vaikutuksia siihen on kuvattu kaavaselostuksessa (kohdassa Vaikutukset ja tehtyjen selvitysten yhteenveto).”

Esitetty vastine, sekä kaavaehdotuksen merkinnät ja sisältö vastaavat kaupunginmuseon näkemystä, jossa riittävässä määrin paitsi vaalitaan muutoksessa olevan alueen kulttuuriympäristöarvoja, myös mahdollistetaan näiden arvojen siirtäminen tuleville sukupolville. Tämän johdosta museolla ei ole huomauttamista asemakaavaehdotukseen.

Nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen esitteli alueen suunnittelutilannetta. Nimistötoimikunta on käsitellyt alueen nimistöä viimeksi 4.12.2024 § 114.

Nimistötoimikunta päätti esittää alueelle seuraavan uuden nimen:

Olavinlinnankuja – Olofsborgsgränden

(katu)

Perustelu: Ryhmänimi (historialliset linnat; Savon paikannimet); liitynnäinen, Olavinlinnantien mukaan.

Olavinlinnankujan päätteenä sijaitsee nykyisin Kastelholmantien väestönsuoja -nimellä tunnettu yhteiskalliosuoja. Kun Olavinlinnankujan nimi tulee voimaan, on nimistötoimikunnan mielestä tarkoituksenmukaista muuttaa myös väestönsuojasta käytetty nimitys esimerkiksi Olavinlinnankujan väestönsuojaksi

Yksikön päällikkö päätti hyväksyä asemakaavan 12959 pohjakartan kaupunginosassa 45 Vartiokylä. Pohjakartta täyttää alueidenkäyttölain (132/1999) 54a §:n asettamat vaatimukset.

Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan kaupunkimittauspalvelut on valmistanut asemakaavan pohjakartan:

Asemakaavan numero: 12959
Kaupunginosa: 45 Vartiokylä
Kartoituksen työnumero: 29/2024
Pohjakartta valmistunut: 8.8.2024
Tasokoordinaatisto: ETRS-GK25
Korkeusjärjestelmä: N2000

Pohjakartta täyttää alueidenkäyttölain (132/1999) 54a §:n asettamat vaatimukset.

Kaupunkiympäristön toimialan palvelut ja luvat -palvelukokonaisuuden asiakkuusjohtaja on päätöksellä (4§/1.6.2017) siirtänyt hallintosäännön 16 luvun 8 § 2 momentin 7 kohdan toimivallan hyväksyä kaavoja varten valmistetut pohjakartat kaupunkiympäristön toimialan palvelut ja luvat -palvelukokonaisuuden kaupungingeodeetille sekä kartat ja paikkatiedot -yksikön päällikölle.

Asemakaavapalvelut on pyytänyt kaupunginmuseon lausuntoa Stoan ja Puhoksen alueen asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta. Kaupunginmuseo tarkastelee hanketta rakennetun kulttuuriympäristön ja maiseman vaalimisen näkökulmasta ja on päättänyt lausua kantanaan seuraavaa.

Kulttuurikeskus Stoan ja kauppakeskus Puhoksen alueelle suunnitellaan asemakaavan muutosta. Asemakaavan muutos koskee kortteleita 45068 ja 45071 sekä viereisiä liikenne- ja viheralueita. Alueen kehittämisessä tärkeimpiä tavoitteita ovat julkisen ympäristön viihtyisyyden parantaminen, Puhoksen vanhimman ja arvokkaimman rakennusosan säilyttäminen, Stoan kulttuuripalveluiden laajentamisen mahdollistaminen sekä kaupunkimaisen tehokas täydennysrakentaminen ja siten toiminnallisen monipuolisuuden ja asukasmäärän lisäys tällä keskeisellä alueella.

Stoan ja Puhoksen alueen kehittäminen liittyy laajempaan kokonaisuuteen, jota kutsutaan nimellä Itä-Helsingin keskusta. Se koostuu kahden metroaseman, Itäkeskuksen ja Puotilan väliin sijoittuvasta keskusta-alueesta. Tällä joukko- ja ajoneuvoliikenteen saavutettavuuden huippualueelle, jonka kaupunkiympäristöä nykytilanteessa hallitsevat suuret kauppakeskukset, hypermarketit, pysäköintialueet ja autoliikenteen pääväylät, tavoitteena on muutos lähiökeskuksesta kaupunkimaiseksi Itä-Helsingin keskustaksi. Liikkumisympäristöä kehitetään kestävästi jalankulkua painottaen. Alueen vetovoimaisuutta lisätään olemassa olevan ympäristön ominaispiirteet huomioiden. Tavoitteena on myös alueen sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sekä ilmastoviisaan kaupungin rakentaminen.

Helsingin kaupunginmuseon lausunto

Helsingissä 1960-luvun lopulla aluekeskuksista tuli keino kehittää tasapainoisempaa ja vähemmän keskustahakuista kaupunkikokonaisuutta. Aluekeskuksista luotiin kaupunkimaisia paikkoja yhdistämään esikaupunkiyhteisöjä. Merkittävimmäksi näistä aluekeskuksista muodostui Itäkeskus, jolla oli myös selvästi laajin väestöpohja, ja johon rakennettiin useita tärkeitä arkkitehtuurikohteita. Näitä ovat esimerkiksi arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelema Puotinharjun ostoskeskus Puhos, joka oli valmistuessaan vuonna 1965 Suomen suurin ostoskeskus, ja jonka kaupunginmuseo on arvottanut ostoskeskusten ensimmäiseen arvoluokkaan, sekä arkkitehti Björn Krogiuksen suunnittelema ja vuonna 1984 valmistunut Itäkeskuksen monitoimitalo (Stoa), Suomen ensimmäinen kulttuurikeskus, joka oli aikanaan Helsingin kaupungin suurimpia julkisia kulttuurirakennushankkeita.

Kaava-alueella on poikkeuksellisen merkittävä asema suomalaisessa sodanjälkeisessä modernisaatiossa, joka tiivistyy alueen useassa kohteessa. Tämä on myös kiitettävästi tunnistettu kaavan runsaassa lähtötieto- ja selvitysaineistossa, joka sisältää mm. Puotinharjun Puhoksen sekä kulttuurikeskus Stoan ja Matteuksen kirkon rakennushistoriallisen selvityksen.

Tehdyt selvitykset todentavat hyvin alueen tärkeitä ja moninaisia arvoja, jotka tulee kaavaprosessin myötä siirtää suojelumerkinnöiksi kaavakarttaan.

Puhoksen ostoskeskuksen osalta korjausrakentamisen tavoitteet koskettavat konservointia (eli säilyneiden rakennusosien säilyttämistä), restaurointia (eli aiempaan historialliseen tilaan osittaista palauttamista), palauttavaa restaurointia (puretun osan uudelleen rakentamista) sekä peruskorjauksen luonnetta (ts. millä laajuudella rakennusta korjataan uudisrakentamisen periaatteita noudattaen).

Modernin rakennusperinnön suojelussa yksityiskohtien ja näkyvien rakenteiden merkityksellisyys osana arkkitehtonista kokonaisuutta on keskeistä.

Tämän johdosta Puotinharjun Puhoksen osalta keskeinen säilyttävä tavoite on alkuperäisten, jäljellä olevien ja korjauskelpoisten rakennusosien kunnostaminen, ja säilyneiden osien pohjalta vastaavan kaltaisten uusien osien teettäminen. Tämän lisäksi jäljellä oleva takajulkisivun betoniseinän osa tulee säilyttää.

Restauroinnin tavoitteissa keskeistä on alkuperäisten tilasarjojen, yksityiskohtien ja materiaaleja kunnioittavan otteen säilyttäminen. Puhoksen ulkohahmon suojelutavoitteet kohdistuvat alkuperäisen rakennuksen volyymin, mittasuhteiden, materiaalivaikutelman ja toiminnallisen logiikan säilyttämiseen.

Puhoksen viitesuunnitelmassa on hyvin eritelty säilytettävän A-osan peruskorjaus- ja suojelutavoitteita. Näiden tavoitteiden kirkastamiseksi tulee vielä jatkossa tarkastella yksityiskohtaisemmin alkuperäisten rakennusosien säilyneisyysastetta. Tämän lisäksi kohteen värisuunnittelun lähtökohdat tulee varmentaa väritutkimuksella.

Museo esittää säilyttävällä A-osalle merkintää sr-2, määräyksellä; ”Suojeltava rakennus. Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, jota ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka tärvelevät rakennuksen rakennustaiteellista arvoa ja tyyliä. Julkisivujen alkuperäiset mittasuhteet ja jäsentely on säilytettävä. Mikäli rakenteita joudutaan uusimaan, on noudatettava rakennusosien alkuperäistämitoitusta ja käytettävä alkuperäistä vastaavia materiaaleja. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu rakennuksen tyylin ja arvon vastaisia toimenpiteitä, on rakennus muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan rakennuksen tyyliin hyvin soveltuvalla tavalla”.

Stoan kulttuurikeskus ja Matteuksen kirkko ovat arkkitehtuurinsa osalta vaalittavia kohteita, joiden interiööreihin liittyy myös suojelutavoitteita. Varsinkin Stoan aulatila on suunniteltu ikään kuin Stoanaukion ja pihatasanteiden jatkeeksi.

Museo esittää Stoan kulttuurikeskukselle merkintää sr-2, määräyksellä; ”Suojeltava rakennus. Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, jota ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka tärvelevät rakennuksen rakennustaiteellista arvoa ja tyyliä. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, on rakennus muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan rakennuksen tyyliin hyvin soveltuvalla tavalla. Säilytettäviä sisätiloja rakennuksessa ovat keskushalli ja sitä rajaava punatiiliseinä”.

Museo esittää Matteuksen kirkolle merkintää sr-2, määräyksellä; ”Suojeltava rakennus. Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, jota ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka tärvelevät rakennuksen rakennustaiteellista arvoa ja tyyliä. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, on rakennus muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan rakennuksen tyyliin hyvin soveltuvalla tavalla. Säilytettävä sisätila rakennuksessa on kirkkosali”.

Stoanaukio on merkittävin Helsingin aluekeskuksien aukioista, joka on säilynyt kokonaisuutena hyvin. Aukion ominaispiirteet tulee turvata indeksimerkinnällä /s, ja yleismääräyksellä; ”Alue, jolla ympäristö säilytetään”.

Aukion keskeinen julkinen ja tilaa luova veistos on kuvanveistäjä Hannu Sirenin vuonna 1984 valmistunut Stoa, jonka hahmo ja mittasuhteet suunniteltiin ja toteutettiin suhteessa ympäröiviin rakennuksiin. Veistokselle tulee osoittaa merkintä s-1; määräyksellä; ”alueella oleva veistos, sekä siihen liittyvät rakenteet tulee säilyttää”.

Stoanaukion konseptisuunnitelmassa on hyvin jäsennelty aukion arvoja. Museo haluaa nostaa esille aukion agoramaisen luonteen, jolle on vierasta liian yksityiskohtainen toimintojen suunnittelu ja runsaat kiintokalusteet. Erityisenä esteettömyyshaasteena on Hansakujan siltaan tehtävät järjestelyt, joita tulee tarkastella aukiokokonaisuudesta käsin.

Tätä arvokasta aukiokokonaisuudesta lähtevää tarkastelua tulee harjoittaa myös aukion ympärille syntyvässä täydennysrakentamisessa; Helminauhakorttelin ja Olavinlinnantie 1b toteutuksessa ja massoittelussa, sekä yksityiskohtaisemmassa rakennusten ja aukion rajapintatarkastelussa.

Aukion täydennysrakentaminen perustuu osittain nykyisten rakennusten purkamiseen. Museo on aiemmin tähdentänyt, että arkkitehti Ossi Leppämäen suunnittelema Olavinlinnantien lastentarha ja seimi –rakennus (nyk. Päiväkoti Puotinharju) kuuluu Puotinharjun aluekokonaisuuden varhaisimpiin rakennuksiin ja on eräs vanhimpia jäljellä olevia esikaupunkialueen päiväkodiksi suunniteltuja rakennuksia. Päiväkoti historiallisena rakennustyyppinä on keskeinen ja merkityksellinen suomalaiseen hyvinvointivaltiokehitykseen ja lähiörakentamiseen kuuluva ilmiö, ja tämän johdosta museo edelleenkin peräänkuuluttaa rakennustyypin kattavaa kulttuurihistoriallista inventointia.

Kaavan yhdeksi tavoitteeksi todetaan alueen sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kaava-aineiston esillä olevien aineistojen perusteella ei ole pääteltävissä mitä tällä tarkoitetaan. Museo toivoo, että alueen sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä tarkastellaan ”Itä-Helsingin keskusta” -ideakilpailun lähtökohtiin keskeisesti kuuluneiden tavoitteiden ”särmikäs ja omaleimainen” vasten, ja sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kysymyksiä tullaan vielä syventämään ja jatkokehittämään kaavaprosessin aikana.