Lausuntopyyntö, hyvinvointialueesta annetun lain sekä eräiden muiden siihen liittyvien lakien muuttaminen, valtiovarainministeriö
Lausunto valtiovarainministeriölle hyvinvointialueesta annetun lain ja eräiden muiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Päätös
Kaupunginhallitus antoi valtiovarainministeriölle seuraavan lausunnon:
Yleisesti ottaen hyvinvointialueiden ohjauksen yhtenäistäminen on kannatettavaa. Nykyisestä ohjausmallista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa tulee uudessa mallissa keventää, mutta uudella ohjaus- ja neuvottelurakenteella ei pidä yrittää rajoittaa hyvinvointialueiden itsehallintoa. Hallinnollisen keskittämisen tulisi toteutua ennemmin sosiaali- ja terveysministeriön kuin valtionvarainministeriön ohjauksessa.
Näkemykset hyvinvointialueesta annetun lain 11 §:n muutoksista (Hyvinvointialueiden seuranta, ohjaus ja laillisuusvalvonta):
Ohjauksen yhteensovittaminen ja yhtenäisten toimintatapojen luominen ohjaukseen on kannatettavaa. Tällä hetkellä ohjaus näyttäytyy pirstaleisena, ja integroidumpi toimintatapa on tarpeen.
Tavoitteena tulee olla nykyisen toiminnallisen ja taloudellisen ohjauksen (HE-luonnos s. 8), mutta myös näiden ja valvonnan vaatimusten välisten ristiriitojen vähentäminen. Rahoituksen ja taloudellisten kysymysten rajaaminen pois esimerkiksi hyvinvointialueiden vuosineuvotteluista on ollut keinotekoista. Sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön ja muiden ja muiden ohjaavien ministeriöiden tärkeä tehtävä on tukea hyvinvointialueita uudistuksen hyötyjen realisoinnissa.
On tärkeää seurata, että alueiden demokraattista päätöksentekoa ja osallistumista ei rajoiteta talouden osalta liian kapeaksi niin, että hyvinvointialueiden itsehallinto vaarantuisi. On selkeää, että valtiovarainministeriön tehtävät määritellään suoraan säännöstasolla, ei vain perusteluissa kuten aikaisemmin. Ohjausvalta olisi kuitenkin luontevampaa keskittää sosiaali- ja terveysministeriölle.
Näkemykset hyvinvointialueesta annettuun lakiin lisättävästä 12 a §:stä (Hyvinvointialueidentehtäviä koskevat valtakunnalliset tavoitteet):
Nykyisten sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen erillisten tavoitteiden sijasta valtioneuvosto vahvistaisi vähintään joka neljäs vuosi yhtenäiset hyvinvointialueiden tehtäviä koskevat valtakunnalliset tavoitteet. Esitystä voidaan pitää muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen aidon integraation kannalta kannatettavana. Toimeenpanossa on tärkeä huolehtia siitä, että tavoitteet pysyvät strategisella tasolla.
On hyvä, että esitöissä on kuvattu eri tavoin sitä, että tavoitteet ovat valtioneuvoston ja hyvinvointialueiden yhteiset. Valmistelussa tulisi harkita, että itse säännöstä selkeytetään siten, että tämä käy suoraan ilmi säännöstekstistä.
Pykälän 2 momentin 2 kohdassa on esitetty tavoite tuottavuuden ja kustannusvaikuttavuuden lisäämiselle. Tuottavuuden jatkuva parantaminen on välttämätöntä ja Helsinki toimii tämän tavoitteen eteen määrätietoisesti varmistamalla samalla palveluiden laadun ja saatavuuden. Luonnostekstissä on todettu myös, että ”resurssien on riitettävä perusoikeuksista ja muista lakisääteisistä velvoitteista huolehtimiseen sekä pelastustoimen riskejä vastaavan palvelutason turvaamiseksi” (s. 14). Selvää kuitenkin on, että määräyksellä ei voida saada resursseja riittämään, jos ne ovat lähtökohtaisesti alimitoitetut tavoitteiden toteuttamiseksi.
Valtakunnallisten tavoitteiden tuleekin olla kokonaisuus, joka on tasapainossa myös taloudellisten realiteettien suhteen.
Tavoitteiden perusteluissa on hallitusohjelmankin mukaisesti runsaasti viittauksia yhteistyöaluetasoiseen yhteistyöhön ja ohjaukseen. Helsingin kaupunki kiinnittää huomiota siihen, että tavoitteilla johtaminen voi olla varsin haasteellista ja vähintäänkin kankeaa sopimusperustaiseen yhteistyöhön pohjautuvassa mallissa. Sopimuksilla ei voida kiertää lakiin perustuvia velvoitteita.
Näkemykset hyvinvointialueesta annettuun lakiin lisättävästä 13 a §:stä (neuvottelu hyvinvointialueen kanssa):
Taloudenhoidon näkökulman lisääminen neuvotteluihin on perusteltua palveluiden lakisääteisen mitoituksen sekä toiminnallisen ja taloudellisen ohjauksen yhteensovittamiseksi. Yksityiskohtaisesta neuvottelussa käsiteltävien asioiden listauksesta on kannattavaa siirtyä ylätasoisempaan ja joustavampaan vuoropuheluun.
Valtioneuvostolle on tarkoituksenmukaista yhdistää neuvotteluja suurempiin kokonaisuuksiin. Itsehallinnolliselle hyvinvointialueelle oman toiminnan tarkastelu on kuitenkin mielekkäämpi tarkastelukulma kuin suuremmat kokonaisuudet, etenkin kun yhteistyöalue ei ole itsenäinen
toimija. Tulisi harkita mallia, jossa ainakin joku osuus neuvotteluista on varattu ministeriöiden ja hyvinvointialueen väliseen neuvonpitoon.
Muut huomiot:
Helsingin kaupunki toivoo talouden ohjaukseen liittyvän tiedon koostamista hyvinvointialueiden käyttöön, jotta sitä ei tarvitse tehdä jokaisella alueella erikseen. Esimerkkeinä voidaan mainita rahoituslaskelmissa huomioitujen uusien lakisääteisten tehtävien ja hyvinvointialueindeksin laskentaperiaatteet, jotka olisi syytä avata yksityiskohtaisella tasolla suoraan osana rahoituslaskelmassa.
Vastuullisen taloudenpidon ja pitkäjänteisen taloussuunnittelun näkökulmasta tulevien vuosien rahoitusnäkymien tulee olla käytössä ja riittävän luotettavia hyvissä ajoin ennen seuraavan vuoden talousarvion valmistelua.
Käsittely
Vastaehdotus:
Minja Koskela: Lisätään ensimmäisen kappaleen loppuun lause: "Hallinnollisen keskittämisen tulisi toteutua ennemmin sosiaali- ja terveysministeriön kuin valtionvarainministeriön ohjauksessa."
Muutetaan kolmannen kappaleen viimeinen lause kuulumaan: "Sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön ja muiden ja muiden ohjaavien ministeriöiden tärkeä tehtävä on tukea hyvinvointialueita uudistuksen hyötyjen realisoinnissa."
Lisätään neljännen kappaleen loppuun: "Ohjausvalta olisi kuitenkin luontevampaa keskittää sosiaali- ja terveysministeriölle."
Lisätään lauseen ”Tuottavuuden jatkuva parantaminen on välttämätöntä ja Helsinki toimii tämän tavoitteen eteen määrätietoisesti" loppuun "varmistamalla samalla palveluiden laadun ja saatavuuden.”
Muutetaan kymmenennen kappaleen ensimmäinen lause kuulumaan: ”Taloudenhoidon näkökulman lisääminen neuvotteluihin on perusteltua palveluiden lakisääteisen mitoituksen sekä toiminnallisen ja taloudellisen ohjauksen yhteensovittamiseksi.”
Poistetaan toiseksi viimeisestä kappaleesta kohta: "valtiovarainministeriöltä koordinaatioroolin vahvistuessa myös.”
Kannattaja: Tuomas Rantanen
1 äänestys
JAA-ehdotus: Esityksen mukaan
EI-ehdotus: Minja Koskelan vastaehdotuksen mukaisesti muutettuna
Jaa-äänet: 7
Anniina Iskanius, Mika Raatikainen, Marcus Rantala, Sari Sarkomaa, Daniel Sazonov, Juhana Vartiainen, Maarit Vierunen
Ei-äänet: 8
Elisa Gebhard, Mia Haglund, Kasper Kivistö, Minja Koskela, Johanna Laisaari, Johanna Nuorteva, Tuomas Rantanen, Anni Sinnemäki
Kaupunginhallitus hyväksyi Minja Koskelan vastaehdotuksen mukaan muutetun ehdotuksen äänin 8–7
Juhana Vartiainen, Daniel Sazonov, Mika Raatikainen, Anniina Iskanius, Sari Sarkomaa ja Maarit Vierunen jättivät päätöksestä seuraavan sisältöisen eriävän mielipiteen: Kaupunginhallituksella ei ole riittäviä edellytyksiä arvioida valtioneuvoston sisäisen koordinoinnin työnjakoa ja kaupunginhallituksen tulisi siksi yhtyä valtioneuvoston kantaan.
Kaupunginhallitus antaa valtiovarainministeriölle seuraavan lausunnon:
Yleisesti ottaen hyvinvointialueiden ohjauksen yhtenäistäminen on kannatettavaa. Nykyisestä ohjausmallista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa tulee uudessa mallissa keventää, mutta uudella ohjaus- ja neuvottelurakenteella ei pidä yrittää rajoittaa hyvinvointialueiden itsehallintoa.
Näkemykset hyvinvointialueesta annetun lain 11 §:n muutoksista (Hyvinvointialueiden seuranta, ohjaus ja laillisuusvalvonta):
Ohjauksen yhteensovittaminen ja yhtenäisten toimintatapojen luominen ohjaukseen on kannatettavaa. Tällä hetkellä ohjaus näyttäytyy pirstaleisena, ja integroidumpi toimintatapa on tarpeen.
Tavoitteena tulee olla nykyisen toiminnallisen ja taloudellisen ohjauksen (HE-luonnos s. 8), mutta myös näiden ja valvonnan vaatimusten välisten ristiriitojen vähentäminen. Rahoituksen ja taloudellisten kysymysten rajaaminen pois esimerkiksi hyvinvointialueiden vuosineuvotteluista on ollut keinotekoista. Valtiovarainministeriön ja muiden ohjaavien ministeriöiden tärkeä tehtävä on tukea hyvinvointialueita uudistuksen hyötyjen realisoinnissa.
On tärkeää seurata, että alueiden demokraattista päätöksentekoa ja osallistumista ei rajoiteta talouden osalta liian kapeaksi niin, että hyvinvointialueiden itsehallinto vaarantuisi. On selkeää, että valtiovarainministeriön tehtävät määritellään suoraan säännöstasolla, ei vain perusteluissa kuten aikaisemmin.
Näkemykset hyvinvointialueesta annettuun lakiin lisättävästä 12 a §:stä (Hyvinvointialueidentehtäviä koskevat valtakunnalliset tavoitteet):
Nykyisten sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen erillisten tavoitteiden sijasta valtioneuvosto vahvistaisi vähintään joka neljäs vuosi yhtenäiset hyvinvointialueiden tehtäviä koskevat valtakunnalliset
tavoitteet. Esitystä voidaan pitää muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen aidon integraation kannalta kannatettavana. Toimeenpanossa on tärkeä huolehtia siitä, että tavoitteet pysyvät strategisella tasolla.
On hyvä, että esitöissä on kuvattu eri tavoin sitä, että tavoitteet ovat valtioneuvoston ja hyvinvointialueiden yhteiset. Valmistelussa tulisi harkita, että itse säännöstä selkeytetään siten, että tämä käy suoraan ilmi säännöstekstistä.
Pykälän 2 momentin 2 kohdassa on esitetty tavoite tuottavuuden ja kustannusvaikuttavuuden lisäämiselle. Tuottavuuden jatkuva parantaminen on välttämätöntä ja Helsinki toimii tämän tavoitteen eteen määrätietoisesti. Luonnostekstissä on todettu myös, että ”resurssien on riitettävä perusoikeuksista ja muista lakisääteisistä velvoitteista huolehtimiseen sekä pelastustoimen riskejä vastaavan palvelutason turvaamiseksi” (s. 14). Selvää kuitenkin on, että määräyksellä ei voida saada resursseja riittämään, jos ne ovat lähtökohtaisesti alimitoitetut tavoitteiden toteuttamiseksi.
Valtakunnallisten tavoitteiden tuleekin olla kokonaisuus, joka on tasapainossa myös taloudellisten realiteettien suhteen.
Tavoitteiden perusteluissa on hallitusohjelmankin mukaisesti runsaasti viittauksia yhteistyöaluetasoiseen yhteistyöhön ja ohjaukseen. Helsingin kaupunki kiinnittää huomiota siihen, että tavoitteilla johtaminen voi olla varsin haasteellista ja vähintäänkin kankeaa sopimusperustaiseen yhteistyöhön pohjautuvassa mallissa. Sopimuksilla ei voida kiertää lakiin perustuvia velvoitteita.
Näkemykset hyvinvointialueesta annettuun lakiin lisättävästä 13 a §:stä (neuvottelu hyvinvointialueen kanssa):
Taloudenhoidon näkökulman lisääminen neuvotteluihin on perusteltua toiminnallisen ja taloudellisen ohjauksen yhteensovittamiseksi. Yksityiskohtaisesta neuvottelussa käsiteltävien asioiden listauksesta on kannattavaa siirtyä ylätasoisempaan ja joustavampaan vuoropuheluun.
Valtioneuvostolle on tarkoituksenmukaista yhdistää neuvotteluja suurempiin kokonaisuuksiin. Itsehallinnolliselle hyvinvointialueelle oman toiminnan tarkastelu on kuitenkin mielekkäämpi tarkastelukulma kuin suuremmat kokonaisuudet, etenkin kun yhteistyöalue ei ole itsenäinen
toimija. Tulisi harkita mallia, jossa ainakin joku osuus neuvotteluista on varattu ministeriöiden ja hyvinvointialueen väliseen neuvonpitoon.
Muut huomiot:
Helsingin kaupunki toivoo valtiovarainministeriöltä koordinaatioroolin vahvistuessa myös talouden ohjaukseen liittyvän tiedon koostamista hyvinvointialueiden käyttöön, jotta sitä ei tarvitse tehdä jokaisella alueella erikseen. Esimerkkeinä voidaan mainita rahoituslaskelmissa huomioitujen uusien lakisääteisten tehtävien ja hyvinvointialueindeksin laskentaperiaatteet, jotka olisi syytä avata yksityiskohtaisella tasolla suoraan osana rahoituslaskelmassa.
Vastuullisen taloudenpidon ja pitkäjänteisen taloussuunnittelun näkökulmasta tulevien vuosien rahoitusnäkymien tulee olla käytössä ja riittävän luotettavia hyvissä ajoin ennen seuraavan vuoden talousarvion valmistelua.
Valtiovarainministeriö pyytää 23.11.2023 mennessä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi hyvinvointialueesta annetun lain sekä eräiden muiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Esityksellä yhdistettäisiin nykyinen hyvinvointialuetalouden neuvottelukunta, sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta ja pelastustoimen neuvottelukunta. Lisäksi täsmennettäisiin hyvinvointialueiden tavoitteita ja neuvotteluja koskevia säädöksiä. Lausuntopyyntö on liitteenä 1. Luonnos hallituksen esitykseksi on liitteenä 2. Lausunto pyydetään antamaan lausuntopalvelussa.
Asiasta on saatu sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan lausunto. Esitys on lausunnon mukainen.
Helsingin kaupungin hallintosäännön 19 luvun 5 §:n mukaan, ellei toisin ole säädetty tai määrätty, kaupungin puhevaltaa käyttää ja kaupungin esitykset ja lausunnot ulkopuoliselle antaa kaupunginhallitus. Asian periaatteellisen ja taloudellisen merkityksen ollessa vähäinen, kaupungin esitykset tai lausunnot antaa se kaupungin viranomainen, jonka tehtäviin asia kuuluu.
Kaupunginhallitus 13.11.2023 § 670
Päätös
Kaupunginhallitus päätti panna asian pöydälle.
Käsittely
Kaupunginhallitus päätti yksimielisesti panna asian pöydälle Minja Koskelan ehdotuksesta.
Esittelijä
Lisätiedot
Jan Ihatsu, kaupunginsihteeri, puhelin: 09 310 36276
Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala 2.11.2023
Kaupunginkanslia pyytää sotepe-toimialalta lausuntoa 1.11.2023 mennessä. Käsittely kaupunginhallituksessa on 13.11.2023. Sosiaali- ja terveysministeriön määräaika lausunnoille on 23.11.2023.
Lausuntopyyntö koskee valtiovarainministeriön luonnosta hallituksen esitykseksi laiksi hyvinvointialueesta annetun lain sekä eräiden muiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
Esityksessä ehdotetaan hyvinvointialueiden valtion ohjauksen yhtenäistämistä, valtiovarainministeriön roolin selkeyttämistä hyvinvointialueiden ohjauksessa sekä sen varmistamista, että hyvinvointialueiden ohjaus on yhteensopivaa valtioneuvoston asettamien talous- ja finanssipoliittisten tavoitteiden kanssa.
Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala (jatkossa sotepe-toimiala) antaa kaupunginkanslialle seuraavan lausunnon valtiovarainministeriön luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi hyvinvointialueesta annetun lain sekä eräiden muiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
Lausuttavana oleva esitys on osa nykyisen hallitusohjelman toimeenpanoa, ja tarkoituksena on yhtenäistää hyvinvointialueiden valtion ohjausta, selkeyttää valtiovarainministeriön roolia ohjauksen koordinaatiossa
sekä varmistaa, että hyvinvointialueiden ohjaus on yhteensopivaa
valtioneuvoston asettamien talous- ja finanssipoliittisten tavoitteiden kanssa.
Näkemyksenne hyvinvointialueesta annetun lain 11 §:n muutoksista (Hyvinvointialueiden seuranta,ohjaus ja laillisuusvalvonta)
Ohjauksen yhteensovittaminen ja yhtenäisten toimintatapojen luominen ohjaukseen on kannatettavaa. Tällä hetkellä ohjaus näyttäytyy pirstaleisena, ja integroidumpi toimintatapa on tarpeen.
Tavoitteena tulee olla nykyisen toiminnallisen ja taloudellisen ohjauksen (HE-luonnos s. 8), mutta myös näiden ja valvonnan vaatimusten välisten ristiriitojen vähentäminen. On ollut keinotekoista rajata rahoitus ja taloudelliset kysymykset pois esimerkiksi vuosineuvotteluista. Valtiovarainministeriön
ja muiden ohjaavien ministeriöiden tärkeä tehtävä on
tukea hyvinvointialueita uudistuksen hyötyjen realisoinnissa.
On tärkeää seurata, että alueiden demokraattista päätöksentekoa ja osallistumista ei rajoiteta talouden osalta liian kapeaksi niin, että hyvinvointialueiden itsehallinto vaarantuisi.
On selkeää, että valtiovarainministeriön tehtävät määritellään suoraan säännöstasolla, ei vain perusteluissa kuten aikaisemmin.
Näkemyksenne hyvinvointialueesta annettuun lakiin lisättävästä 12 a §:stä (Hyvinvointialueidentehtäviä koskevat valtakunnalliset tavoitteet)
Nykyisten sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen erillisten tavoitteiden sijasta valtioneuvosto vahvistaisi vähintään joka neljäs vuosi yhtenäiset hyvinvointialueiden tehtäviä koskevat valtakunnalliset tavoitteet. Pidämme esitystä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen aidon integraation kannalta kannatettavana. Toimeenpanossa on tärkeä huolehtia siitä, että tavoitteet pysyvät strategisella
tasolla.
On hyvä, että esitöissä on kuvattu eri tavoin sitä, että tavoitteet ovat valtioneuvoston ja hyvinvointialueiden yhteiset. Ehdotamme harkittavaksi, että itse säännöstä selkeytetään siten, että se käy suoraan ilmi säännöstekstistä.
Yksityiskohtana kommentoimme pykälän 2 momentin 2 kohdan tavoitetta tuottavuuden ja kustannusvaikuttavuuden lisäämiselle. Olemme yhtä mieltä siitä, että tuottavuuden jatkuva parantaminen on välttämätöntä ja toimimme tämän tavoitteen eteen itsekin määrätietoisesti. Luonnostekstissä on todettu myös, että ”resurssien on riitettävä perusoikeuksista ja muista lakisääteisistä velvoitteista huolehtimiseen sekä pelastustoimen riskejä vastaavan palvelutason turvaamiseksi” (s. 14). Selvää kuitenkin on, että määräyksellä ei voida saada resursseja riittämään, jos ne ovat lähtökohtaisesti alimitoitetut tavoitteiden toteuttamiseksi.
Valtakunnallisten tavoitteiden tuleekin olla kokonaisuus, joka on tasapainossa myös taloudellisten realiteettien suhteen.
Tavoitteiden perusteluissa on hallitusohjelmankin mukaisesti runsaasti viittauksia yhteistyöaluetasoiseen yhteistyöhön ja ohjaukseen. Kiinnitämme huomiota siihen, että tavoitteilla johtaminen voi olla varsin haasteellista ja vähintäänkin kankeaa sopimusperustaiseen yhteistyöhön pohjautuvassa mallissa.
Näkemyksenne hyvinvointialueesta annetun lain 13 §:n muutoksista (Hyvinvointialueneuvottelukunta)
Sotepe-toimialan näkemyksen mukaan ehdotus on perusteltu. Jo uudistuksen alkuvaiheessa on käynyt selväksi, että hallinnollinen taakka on käymässä raskaaksi sekä kansallisesti että alueilla. Samoin talouden ja toiminnan ohjauksen ristiriitojen välttäminen puoltaa neuvottelukuntien määrän vähentämistä.
Näkemyksenne hyvinvointialueesta annettuun lakiin lisättävästä 13 a §:stä (neuvottelu hyvinvointialueenkanssa)
Taloudenhoidon näkökulman lisääminen neuvotteluihin on perusteltua toiminnallisen ja taloudellisen ohjauksen yhteensovittamiseksi. Varsin yksityiskohtaisesta neuvottelussa käsiteltävien asioiden listauksesta on siirrytty ylätasoisempaan ja joustavampaan vuoropuheluun, mikä on mielekästä.
Valtioneuvostolle on tarkoituksenmukaista niputtaa neuvotteluja suurempiin kokonaisuuksiin. Itsehallinnolliselle hyvinvointialueelle oman toiminnan tarkastelu on kuitenkin mielekkäämpi tarkastelukulma kuin suuremmat kokonaisuudet, etenkin kun yhteistyöalue ei ole itsenäinen toimija. Ehdotamme harkittavaksi mallia, jossa ainakin joku osuus neuvotteluista on varattu ministeriöiden ja hyvinvointialueen väliseen neuvonpitoon.
Muut huomiot
Toivomme valtiovarainministeriöltä koordinaatioroolin vahvistuessa myös talouden ohjaukseen liittyvän tiedon koostamista hyvinvointialueiden käyttöön, jotta sitä ei tarvitse tehdä jokaisella alueella erikseen. Esimerkkeinä voidaan mainita rahoituslaskelmissa huomioitujen uusien lakisääteisten tehtävien ja hyvinvointialueindeksin laskentaperiaatteet, jotka olisi syytä avata yksityiskohtaisella tasolla suoraan osana rahoituslaskelmassa.
Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala 31.10.2023
Lisätiedot
Hanna Laine, yhteyspäällikkö, puhelin: 36172
Päätös tullut nähtäväksi 28.11.2023
MUUTOKSENHAKUKIELTO
Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.
Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §
Esittelijä
Lisätietojen antaja
Jan Ihatsu, kaupunginsihteeri, puhelin: 09 310 36276