Luonnonsuojelualueen perustaminen sekä hoito- ja käyttösuunnitelma, Porvarinlahden eteläosa

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto esittää valtion luonnonsuojeluviranomaiselle Porvarinlahden etelärannan hoito- ja käyttösuunnitelman 2026–2035 hyväksymistä.

Porvarinlahden etelärannan luonnonsuojelualue sijaitsee Vuosaaren sataman pohjoispuolella rajoittuen pohjoisessa Porvarinlahteen. Luonnonsuojelualue on perustettu 27.3.2025 Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä. Alueen pinta-ala on noin 49 hehtaaria, josta maa-aluetta on noin 33 ha ja vesialuetta noin 16 ha. Porvarinlahti kuuluu valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman alueisiin, ja on osa Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien Natura 2000 -aluetta.

Suunnittelu

Porvarinlahden etelärannan hoito- ja käyttösuunnitelmaa on valmisteltu pitkään. Ensimmäinen hoito- ja käyttösuunnitelma laadittiin vuonna 2004 Enviro Oy:n toimesta, ja joka päivitti suunnitelmaa vuonna 2015. Tämän hoito- ja käyttösuunnitelman laatimiseen tilattiin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys kesällä 2021. Enviro Oy laati suunnitelmaraportin helmi-lokakuun 2024 aikana. Hoito- ja käyttösuunnitelma viimeisteltiin vuoden 2025 lopulla Helsingin kaupungin ympäristöpalveluissa virkatyönä.

Helsingin kaupungilla työtä koordinoi ympäristöpalveluiden ympäristönsuojelu ja ohjaus -yksikön ympäristöasiantuntija. Työryhmään kuului edustajia kaupunkiympäristön toimialan sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan eri palveluista ja Starasta. Lisäksi mukana oli edustajat Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta ja Metsähallituksesta. Ohjausryhmä piti työn alkuvaiheessa kaksi etäkokousta sekä yhden maastokokouksen tutustuakseen alueeseen. Perustamisen jälkeen ryhmän keskustelut ja hoito- ja käyttösuunnitelman (HKS) kommentointi tapahtuivat Teams-sovelluksen kautta. Lisäksi kaupungin muut virkistyskäyttöasiantuntijat suunnittelivat alueen virkistyskäyttöä työryhmätyöskentelyn ulkopuolella. Hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelun yhteydessä pidettiin yhteyttä Vuosaaren satamaan.

Hoito- ja käyttösuunnitelman osallistamisessa järjestettiin esittely- ja keskustelutilaisuus Vuosaaren lukiossa 8.10.2024 sekä maastokatselmus 6.6.2024.

Nykyiset luontoarvot

Luontotyypit ja kasvillisuus

Porvarinlahden etelärannan luonnonsuojelualue koostuu Porvarinlahden vesialueesta sekä kolmesta metsäisestä kallioalueesta ja kallioiden välisistä Porvarinlahteen suuntautuvista painanteista. Alueen keskiosassa, Niinisaaren itäpäässä, on pieni niitty sekä metsittyvä Skällvikenin vanha pihapiiri muistuttamassa alueen aiemmasta käytöstä.

Alueen luonto edustaa monimuotoisesti eri-ikäisiä havupuuvaltaisia tuoreita tai lehtomaisia kankaita sekä tuoreita keski- tai runsasravinteisia lehtoja, jotka esiintyvät alueen keskellä sijaitsevan korkean, laajan ja karun kallioharjanteen reunamilla. Niinisaaren puolella on kolme karua, männikköistä kallioharjannetta, joiden lakialueilla on myös puutonta silokalliota.

Porvarinlahden etelärannan luonnonsuojelualueelta on inventoitu 64 luontotyyppikuviota, joista neljä on vesialueella. Alueen luontotyyppikuvioista 29 edustaa vaarantuneita (VU), joita ovat esimerkiksi tuoreet keskiravinteiset lehdot, kosteat runsasravinteiset lehdot ja varttuneet havupuuvaltaiset tuoreet kankaat. Alueen silmälläpidettäviä (NT) luontotyyppejä, joita esiintyy 25 kuviolla, edustavat kalliot ja kalliometsät, lehdot ja korvet sekä varttuneet havupuuvaltaiset lehtomaiset kankaat. Tuoreet runsasravinteiset lehdot ja lehtokorvet edustavat erittäin uhanalaisia (EN) luontotyyppejä. Seitsemällä kuviolla esiintyvä luontotyyppi on arvioitu elinvoimaiseksi tai ei täytä luontotyypin kriteereitä. Alueella esiintyy 29 Euroopan unionin säätävän luontodirektiivin luontotyyppiä.

Kallioharjanteiden ja Porvarinlahden välissä esiintyvät tuoreet tai runsasravinteiset lehdot vyöhykemäisesti tuoreiden kankaiden kanssa. Alueen läntisimmässä päässä Tryvikin pellon länsipuolella esiintyy vanhaa lähes luonnontilaista lehtomaisen kankaan kuusikkoa ja alempana rinteessä tuoretta keskiravinteista lehtoa, joka muuttuu rannan tuntumassa kosteaksi runsasravinteiseksi lehdoksi.

Vuosaaren satamaan menevän junaradan vieressä sijaitsee nuorehko kalliomännikkö, ja sen ympärillä kalliorinteillä kuusivaltaisia lehtomaisia kankaita ja nuoria tuoreita kankaita. Kallioharjanteiden välinen painanne muodostaa varttunutta puustoa kasvavan lehtokorven. Sen ja radan kalliometsän väliin jää pieni havupuuvaltainen lehtomainen kangas, jossa kasvaa huomionarvoinen kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium).

Uhanalaisista luontotyypeistä laajimmin esiintyvä luontotyyppi on tuoreet keskiravinteiset lehdot, joita esiintyy 11 erillisellä kuviolla eri puolilla aluetta. Lehtojen lajisto on monipuolista ja niihin kuuluvat muun muassa käenkaali (Oxalis acetosella), kielo (Convallaria majalis), ahomansikka (Fragaria vesca), sudenmarja (Paris quadrifolia), metsäorvokki (Viola riviniana), lehtotesma (Milium effusum) ja nuokkuhelmikkä (Melica nutans). Usealla kuviolla tavataan myös sinivuokkoa (Hepatica nobilis), lehtokortetta (Equisetum pratense) ja jänönsalaattia (Mycelis muralis). Lehtojen puusto on pääosin hyväkasvuista ja kuusivaltaista.

Alueen ainoa suoluontotyyppi on lehtokorpi. Kuvio on varttuvaa koivikkoa, jossa kasvaa myös hakkuissa säästettyjä järeitä haapoja ja kuusia. Kasvillisuus on monipuolista ja rehevää: lajistoon kuuluvat mm. käenkaali, oravanmarja (Maianthemum bifolium), karhunputki (Angelica sylvestris), punakoiso (Solanum dulcamara) ja edustava valikoima suursaniaisia, vaateliaimpina isoalvejuuri (Dryopteris expansa) ja kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris).

Porvarinlahti

Porvarinlahden ranta on kauttaaltaan laajasti ruovikoitunut ja joissakin kohdissa rantaniittyalueet jäävät kapeiksi. Lahden itäpäässä on laajempi avovesialue, kun taas lahden keskiosan vesialue on kapeampi. Ranta-alueet ovat luonnontilaisia ja rakentamattomia Tryvikin tilan rantaa lukuun ottamatta. Alavimmat rannan lähellä olevat metsäalueet ovat tuoreita keskiravinteisia lehtoja ja tervaleppää kasvavia kosteita lehtoja.

Porvarinlahtea reunustava laaja ruokoluhta vaihettuu avoveden puolella järviruokokasvustoksi (Phragmites australis). Merenrantaniittyjen kasvillisuutta esiintyy pieninä laikkuina kivennäismaan läheisyydessä. Laajimmat kasvillisuuskuviot ovat Itämeren suurruohostoja, joita sijaitsee erityisesti Niinisaaren poukamassa ja lahden pohjoisrannalla. Avovesialueen länsiosa on lähes umpeenkasvanut ilmaversoisista, kuten järviruo’osta ja leveäosmankäämistä (Typha latifolia). Uposkasvillisuutta esiintyy koko vesialueella runsaasti hajanaisina kasvustoina.

Skillberget

Skillbergetin kallioniemen länsiosaa hallitsee laaja mäntyvaltainen kalliometsä. Sen avokalliot ovat kasvillisuudeltaan suhteellisen hyvin säilyneitä, mutta lajistoltaan tavanomaisia niukkaravinteisuuden vuoksi. Kallioalueiden rinteillä esiintyy pääosin havupuuvaltaisia tuoreita ja lehtomaisia kankaita. Alarinteillä ja painanteissa on useita pieniä tuoreita keskiravinteisia lehtoja. Kosteaa keskiravinteista lehtoa edustaa vain yksi kapea kaistale, jonka eteläpäässä on runsaasti lahopuuta. Rantaviivan tuntumassa sijaitsee lisäksi kaksi pientä tuoretta, runsasravinteista lehtoa, jotka muodostuvat kookkaista koivu- ja kuusimetsiköistä. Lehtojen rantavyöhykkeellä kasvaa myös järeitä tervaleppiä.

Alueen vaateliaimpiin kasvilajeihin kuuluvat käenkaali, sinivuokko ja lehtotähtimö (Stellaria nemoreum). Ranta-alueiden kosteat runsasravinteiset lehdot sijoittuvat metsän reunan ja ruovikkoisen rantaluhdan väliselle kaistaleelle. Puusto koostuu pääosin tervalepästä ja tuomesta. Aluskasvillisuutta ovat mm. mesiangervo (Filipendula ulmaria), nokkonen (Urtica dioica), käenkaali, suo-orvokki (Viola palustris), ojakellukka (Geum rivale), järvikorte (Equisetum fluviatile) ja soreahiirenporras (Athyrium filix-femina).

Niinisaari

Alueen keskellä kulkee laaja, karu kallioharjanne, jonka reunamilla esiintyy tuoreita ja keskiravinteisia lehtoja. Niinisaaren puolella sijaitsee kolme karua mäntyvaltaista kallioharjannetta, joiden lakialueilla on avointa silokalliota. Kallioiden ja Porvarinlahden välissä lehdot ja tuoreet kankaat muodostavat vyöhykkeen ranta-alueelle.

Natura-luontotyypit

Porvarinlahden vesialue kuuluu Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien Natura 2000 -alueeseen ja edustaa kokonaisuudessaan luontotyyppiä laajat matalat lahdet. Ruovikkovyöhykkeet kuuluvat lisäksi vaihettumissoihin ja rantasoihin, jotka ovat osin päällekkäisiä edellä mainitun luontotyypin kanssa.

Rantavyöhykkeillä kasvaa laajasti järviruokoa, leveäosmankäämiä, sinikaislaa (Schoenoplectus tabernaemontani) ja merikaislaa (Bolboschoenus maritimus). Avovesialueella esiintyy runsaasti upos- ja kelluslehtisiä kasveja, kuten pohjanlumme (Nymphaea candida), kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum), kalvasärviä (M. verticillatum), tähkä-ärviä (M. spicatum), tankeakarvalehti (Ceratophyllum demersum), merisätkin (Ranunculus baudotii), pyörösätkin (R. circinatus) ja ahvenvita (Potamogeton perfoliatus).

Rantaluhdissa valtakasvina on järviruoko, muiden kasvilajien esiintyminen on vähäistä. Runsaimpia ovat rantakukka (Lythrum salicaria), rantayrtti (Lycopus europeus), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), rantamatara (Galium palustre), viiltosara (Carex acuta) ja pullosara (C. rostrata). Alueen pohjoisrannalla, Natura-rajan tuntumassa, on pieni kaistale Itämeren boreaalisia rantaniittyjä.

Alueen metsäisillä osilla esiintyy useita Natura 2000 -luontotyyppejä. Lehdot edustavat luontotyyppiä boreaaliset lehdot, ja alueen ainoa lehtokorpi kuuluu luokkaan puustoiset suot. Alueen kallioiset osat ovat kasvipeitteisiä silikaattikallioita. Lisäksi Niinisaaren poukamassa sijaitseva pieni korkearuohoinen rantaniitty kuuluu Natura-luontotyyppiin Itämeren boreaaliset rantaniityt.

Arvokas kasvillisuus

Helsingin luontotietojärjestelmässä Skillbergetin niemen, Porvarinlahden rantavyöhykkeen ja Tryvikin peltojen länsipuolisen metsäsaarekkeen kattava Porvarinlahden lehdot, luhdat ja vesialue on hyvin arvokas (I arvoluokka) kasvillisuus- ja kasvistokohde. Alueella on monipuolisesti erilaisia merenrantaniittyjä, -luhtia sekä kallioita ja niiden liepeiden lehtoja ja lehtokorpia.

Kasvilajeista mainitaan mm. Helsingissä äärimmäisen uhanalainen luhtakuusio (Pedicularis palustris) ja alueellisesti uhanalaiset lajit ketonoidanlukko (Botrychim lunaria), somersara (Carex glareosa), merinäkinruoho (Najas marina), tähtitalvikki (Moneses uniflora) ja. Lisäksi alueella esiintyy uhanalaisista ja huomionarvoisista lajeista mm. silmälläpidettävät pikkusappi (Centaurium pulchellum) ja harajuuri (Corallorhiza trifida). Valtakunnallisesti vaarantuneisiin kuuluvat mm. pikkumatara (Galium trifidum), keltavuokko (Anemone ranunculoides), lehtoimikkä (Pulmonaria officinalis), mesimarja (Rubus arcticus), hirssisara (Carex panicea) ja useat muut lehtoihin ja reheviin metsiköihin painottuvat lajit.

Lisäksi alueella esiintyy joukko maakunnallisesti arvokkaita lajeja, kuten kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), lehtokuusama (Lonicera xylosteum), mustakonnanmarja (Actaea spicata) ja harjasärmäputki (Selinum carvifolia). Useita merkittäviä havaintoja on tehty noronvarren lehtokorvessa sekä rantavyöhykkeen ruovikoissa ja luhdissa.

Alueen kasvilajisto korostaa sen suurta luonnonsuojelullista arvoa ja monimuotoisten elinympäristöjen merkitystä uhanalaisten ja vaateliaiden lajien esiintymiselle.

Geologia

Helsingin luontotietojärjestelmän Drumliini, Vuosaarenhuippu -niminen kohde (21-022) käsittää Vuosaaren täyttömäen peittämän alueen, joka jatkuu Porvarinlahden rantaan saakka. Luonnonsuojelualueen länsipäässä sijaitseva metsäinen rinne muodostaa kohteen itäisen reunaosan. Kohteen eteläosa on suurelta osin tuhoutunut sataman ja energialaitoksen rakentamisen myötä. Drumliinin geologinen arvo on Helsingissä merkittävä, ja se on luokiteltu 1. arvoluokan kohteeksi.

Lajisto

Lahottajasienet

Porvarinlahden etelärannan hyvin arvokas kääpäalue (luontotietojärjestelmän I arvoluokka) kattaa lähes koko luonnonsuojelualueen metsäiset alueet. Alueelta on tavattu kaikkiaan 90 kääpä- ja orvakkalajia. Kokonaislajimäärä ja vanhoja metsiä ilmentävien lajien määrä on huomattavan suuri. Punaisen kirjan lajien määrä on Helsingin kääpäalueiden korkeimpia.

Länsipään erillinen metsäsaareke on hyvin tärkeä kuusilahopuulla eläville lajeille. Porvarinlahden etelärannalla on koko maassa hyvin harvinaisen, erittäin uhanalaisen lovikäävän (Postia lowei) ainoa tunnettu esiintymispaikka pääkaupunkiseudun viherkehän sisäpuolella. Merkittävä on myös raitamaapuulta havaittu vaarantunut poimukääpä (Antrodia pulvinascens), jolla on Helsingissä ilmeisesti vain kaksi muuta 2000-luvun esiintymää. Keltakerikääpäesiintymä (Ceriporia aurantiocarnescens) edustaa puolestaan yhtä lajin alle kymmenestä Suomen nykyesiintymästä. Uhanalaislajistoon kuuluu lisäksi vaarantunut kastanjakääpä (Polyporus badius). Alueelta on havaittu myös Helsingissä hyvin harvalukuinen lehtomaalla kasvava huopakääpä (Pelloporus tomentosus). Kohteen kuusilahopuun hyvästä laadusta kertovat alueelta havaitut peikonnahka (Crustoderma dryinum) sekä sitruunakääpä (Antrodiella citrinella).

Linnusto

Porvarinlahden vesialue rantaluhtineen muodostaa erittäin arvokkaan (I arvoluokka) linnustokohteen. Alueella pesii useita huomionarvoisia kosteikkolintuja. Rantalehtojen linnustoon kuuluvat muun muassa vaarantunut valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) sekä harmaapäätikka (Picus canus). Suojelualueen linnustoa ei ole kaupungin luontotietojärjestelmässä eritelty, mutta elinympäristöt sopivat hyvin kaikille tärkeimmille kosteikkolajeille. Laajaa avovesialuetta vaativien silmälläpidettävien silkkiuikun (Podiceps cristatus) ja tukkakoskelon (Mergus serrator) arvioidaan pesivän lähes yksinomaan luonnonsuojelualueen vesialueella.

Niinisaaren metsäalue on arvoluokan 2 linnustokohde. Huomionarvoisina pesimälajeina esiintyy vaarantunut pyy (Tetrastes bonasia), harmaapäätikka sekä erittäin uhanalainen hömötiainen (Poecile montanus). Vaikka alueen yhteydet muihin metsäalueisiin ovat heikentyneet, se toimii edelleen merkittävänä pesimäympäristönä.

Porvarinlahden vesialueella on havaittu erittäin uhanalaisista lajeista nokikana (Fulica atra) ja vaarantunut pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus) sekä silmälläpidettävistä lajeista taivaanvuohi (Gallinago gallinago). Säilyvistä lajeista havaittiin lapasorsa (Spatula clypeata), luhtakana (Rallus aquaticus), ruisrääkkä (Crex crex), metsäviklo (Tringa ochropus) ja pikkulepinkäinen (Lanius collurio).

Matelijat ja sammakkoeläimet

Porvarinlahden perukka Tryvikin tilalta länteen on Helsingin luontotietojärjestelmän mukaan erityisen arvokas (I arvoluokka) viitasammakon (Rana arvalis) lisääntymisalue. Lajia on havaittu lisääntymässä rantaruovikoissa. Luonnonsuojelualueen maa-alueet ovat osa laajaa, Mustavuoren eteläpuolelta Skillbergetiin ulottuvaa erityisen arvokasta (I arvoluokka) matelija- ja sammakkoeläinaluetta. Huomionarvoisiin lajeihin kuuluvat rantakäärme (Natrix natrix), kyy (Vipera berus), vaskitsa (Anguis colchica) ja rupikonna (Bufo bufo). Porvarinlahden ranta on Helsingin ainoa alue, jossa rantakäärmeen voi tavata säännöllisesti, ja alueella arvioidaan elävän joitakin kymmeniä yksilöitä. Myös vaskitsa esiintyy alueella harvinaisena. Kyitä on havaittu sekä aiemmissa selvityksissä että kasvillisuusinventointien maastotöissä.

Vieraslajit

Alueella esiintyy useita haitallisia tai paikallisesti haitallisia vieraslajeja. Rikkapalsamia (Impatiens parviflora) esiintyy runsaana. Pajuangervoryhmän (Spiraea salicifolia -ryhmä) edustajia, viitapihlaja-angervoa (Sorbaria sorbifolia) ja valkokarhunköynnöstä (Convolvulus sepium) kasvaa laajoina kasvustoina Skällvikenin vanhan pihapiirin ympäristössä. Komealupiinia (Lupinus polyphyllus) esiintyy Tryvikintien eteläpuolella Skillbergiä kohti mentäessä.

Muinaisjäännökset

Perustettavan luonnonsuojelualueen alueella sijaitsee muinaismuistolain (295/1963) nojalla rauhoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä (Niinisaari tukikohdat 1:3, 1:4 ja 1:5). Lisäksi alueella on Ensimmäisen maailmansodan aikainen yhdystie jonka rakennusajankohta sijoittuu vuosille 1916-1918. Alueella on geologisesti tai geomorfologisesti arvokas kohde: kalkkipitoinen kallio (louhos), joka lisää alueen kulttuurihistoriallista ja luonnontieteellistä merkittävyyttä.

Luonnonhoidon suunnitelma

Tavoitteena on säilyttää Porvarinlahti rauhallisena luonnonsuojelualueena, jossa virkistyskäyttö tapahtuu mahdollisimman luontoystävällisesti. Helsingissä on vain vähän alueita, jotka on varattu ensisijaisesti luonnon omalle kehitykselle ja hiljaiselle luonnossa liikkumiselle. Luonnonhoidolla pyritään turvaamaan alueen keskeisten luontotyyppien monimuotoisuus, ja virkistyskäytön suunnittelulla ohjataan kulkua pois kulutusherkiltä ja erityisen arvokkailta kasvillisuus-, kallio- ja linnustokohteilta.

Hoitotoimenpiteet toteutetaan lintujen pesimäajan ja kasvien kasvukauden ulkopuolella. Töissä käytetään menetelmiä ja kalustoa, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa luonnolle. Myös rakenteiden suunnittelussa ja sijoittelussa varmistetaan, että ympäröivä kasvillisuus säilyy mahdollisimman hyvin.

Nykyinen virkistyskäyttö

Porvarinlahden etelärannan luonnonsuojelualueella on Vuosaaren lähivirkistysverkostossa vähäisempi rooli kuin läheisillä laajemmin käytetyillä virkistyskohteilla, kuten Porvarinlahdella ja Vuosaarenhuipulla. Alueen kautta kulkee kuitenkin Tryvikintie Vuosaaren saunapirtille, ja metsissä sekä merenrannan tuntumassa on useita kävelypolkuja. Alue toimii myös kulkureittinä Vuosaaren telakan ulkopuolella sijaitsevalle Horisontti-näköalatasanteelle. Virkistyskäyttö keskittyy kävelyyn ja lenkkeilyyn, pyöräilyyn, koiran ulkoiluttamiseen sekä luonnon tarkkailuun ja rauhoittumiseen luonnossa.

Virkistyskäytön suunnitelma

Porvarinlahden etelärannan virkistyskäyttöä ohjataan selkeillä opasteilla luonnonsuojelualueen reunoilla. Alueen tarkoituksena on palvella ensisijaisesti luonnon omaa arvoa, joten sinne ei rakenneta laajoja tai raskaita rakenteita. Opasteiden lisäksi alueelle sijoitetaan kohdeopasteita, jotka esittelevät alueen luontoa ja historiaa. Luonnonrauhan kokemista tukee Tryvikintien varteen rakennettava istuinpenkki, jonka tarkoituksena on mahdollistaa luonnon äänien kuuntelu.

Muinaisjäännökset ja niiden hoito

Porvarinlahden etelärannan muinaisjäännöksille asennetaan suojaavia rakenteita ja vanhan kaivoksen yläpuolelle suoja-aita tippumisvaaran takia. Yhdystie pyritään säilyttämään hyväkuntoisena. Muinaisjäännökset on suojeltu muinaismuistolailla, jonka mukaan mm. muinaisjäännöksen muuttaminen, vahingoittaminen tai siihen kajoaminen on kielletty, joten tulevissa opasteissa huomioidaan muinaisjäännösten arvokkuus ja pyritään kertomaan vierailijoille niiden historiallisesta merkityksestä. Tarpeen vaatiessa muinaisjäännöksen hoitamiseksi luonnonsuojelualueella voidaan tehdä erillinen suunnitelma, jonka hyväksyvät sekä valtion luonnonsuojeluviranomainen että Museovirasto.

Aikataulu ja kustannusarvio

Porvarinlahden etelärannan luonnonsuojelualueelle tehtävien investointien kustannukset ovat noin 75 000-92 000 euroa. Vuosittainen kunnossapito sisältäen vieraslajien torjunnan, polkujen ja opasteiden ylläpidon maksaa noin 17 000-22 000 euroa. Kymmenessä vuodessa hoito- ja käyttösuunnitelman kunnossapitokustannukset ovat 170 000-220 000 euroa. Luonnonsuojelualueelle tulevien investointien suunnittelu pyritään aloittamaan vuoden 2026 lopussa, jolloin rakenteet saadaan maastoon kesäkaudella 2027.

Alueen lajistoa seurataan (luontoseuranta) hoito- ja käyttösuunnitelman voimassaoloaikana. Seurannat keskittyvät vieraslajien, kasvillisuuden ja luontotyyppien, pesimälinnuston, viitasammakoiden, lepakoiden, kääpien ja orvakkaiden seurantaan. Osa seurannoista tehdään virkatyönä ja arvioidut kustannukset kymmenen vuoden aikana ovat 87 000 euroa. Arvioidussa kustannuksessa on huomioitu hoitotoimenpiteiden toteutuksen kautta tulevien muun lajiston, esimerkiksi vesikasvillisuuden, seuranta.

Kannanotot

Luonnonsuojelualueen perustamisen yhteydessä saatiin yleisöltä kannanottoja, joissa toivottiin alueen säilyttämistä luonnossa hiljentymisen keskittymispaikkana ja suojelualueena luonnolle. Lisäksi toivottiin, ettei alueelle rakenneta lintutorneja tai muita rakenteita, jotta alue pysyisi luonnonmukaisena. Polkujen toivottiin jäävät kapeiksi eikä leveiksi sorateiksi. Lisäksi toivottiin, että umpeenkasvavan Porvarinlahden niittäminen sallittaisiin, jotta avovesialue pysyisi avoimena avointa vesialuetta tarvitseville linnuille. Toivottiin, että opastetaulujen kieliversiot olisivat suomeksi, englanniksi ja venäjäksi/viroksi. Osa kannanotoissa huomioitiin perustamispäätöksen yhteydessä rauhoitusmääräyksissä.

Hoito- ja käyttösuunnitelmaan lisättiin luonnonhoidon toimenpiteisiin Porvarinlahtea reunustavan laajan ruokoluhdan ja järviruokokasvuton harkittu niitto. Heinäniityn niiton ajankohta lisättiin toimenpiteisiin. Toiveita opastekylttien kieliversioista tarkastellaan niiden suunnittelun yhteydessä.

Toimivalta

Hallintosääntö 19 luku 5 § 2 mom: Asian periaatteellisen ja taloudellisen merkityksen ollessa vähäinen, kaupungin esitykset tai lausunnot antaa se kaupungin viranomainen, jonka tehtäviin asia kuuluu.

Hallintosääntö 2 luku 10 § 1 mom: Kaupunkiympäristölautakunnalla on ympäristö- ja lupajaosto, joka huolehtii osaltaan kaupunkiympäristön toimialan erityislainsäädännön mukaisista lupa- ja ympäristöasioista.