Lausuntopyyntö, kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma, sosiaali- ja terveysministeriö

HEL 2024-004359
Asialla on uudempia käsittelyjä
8. / 256 §

Lausunto kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmasta

Helsingin kaupunginhallitus

Päätös

Kaupunginhallitus päätti antaa sosiaali- ja terveysministeriölle kansallisen lapsistrategian toimeenpanosta seuraavan lausunnon:

Ovatko toimenpiteet linjassa lapsistrategian vision “luodaan aidosti lapsi- ja perhemyönteinen,lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi” kanssa?

Ovat osittain

Kansallinen lapsistrategia perustuu kolmeen pääajatukseen.

  1. Strategialla luodaan aidosti lapsi- ja perhemyönteinen, lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi.
  2. Lapsen oikeudet ja asema vakiinnutetaan niin, että lapset huomioidaan kaikessa poliittisessa ja tosiasiallisessa toiminnassa muiden yhteiskunnan jäsenten rinnalla, ja että lapset saavat tietoa heille kuuluvista oikeuksista.
  3. Haavoittuvassa asemassa olevien lasten asema turvataan ja heidän tarpeensa tunnistetaan paremmin.

Nyt lausunnolla oleva toimeenpanosuunnitelma edistää näitä pääajatuksia osittain, mutta ei kaikilta osin.

Toimeenpanosuunnitelma ei myöskään täysin edistä kansallisen lapsistrategian parlamentaarisen komitean tekemiä linjauksia.

Miten lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman tavoitteiden toteutumista ja vaikutuksia tulisi seurata?

Kokonaisuutena on tärkeää varmistaa, että toimintakertomuksen toimenpiteiden seurantaprosessi on systemaattinen, osallistava ja avoin, jotta lapsistrategian tavoitteiden toteutumista voidaan arvioida kattavasti ja tehokkaasti. Toimenpiteille tulee määritellä selkeät mittarit ja indikaattorit joilla voidaan seurata, miten ne edistävät tällä hallituskaudella kansallisen lapsistrategian linjauksia. Myös lapsistrategian linjauksille tulee määritellä mittarit. Tämä työ on hyvä aloittaa yhdessä muiden toimijoiden kanssa ja jatkaa näin jo aloitettua indikaattorityötä. Näitä voivat olla esimerkiksi lasten hyvinvointiin, terveyteen ja osallisuuteen liittyvät tilastotiedot, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus, palvelujen käyttöaste sekä lasten ja perheiden kokema tyytyväisyys palveluihin. Edelleen tällaisia indikaattoreita voivat olla esimerkiksi Kouluterveyskyselyn mittarit (myös paikallisella tasolla verrattuna pääkaupunkiseudun alueisiin), Liitu-tutkimus, Lapsiuhritutkimus sekä palvelujen käyttötieto ja muu hyvinvointi tieto, kuten ITLA.

Lisäksi suunnitelmassa tulisi kuvata tarkemmin, missä kaikkialla
tavoitteiden toteutumista seurataan ja kuinka usein. Seurantaa tulisi tehdä sekä valtion, hyvinvointialueiden että kuntien tasolla.

Seuraavat toimenpiteet toteutetaan lapsistrategiaryhmän virkatyönä. Millaisia tarkempia toimia näkemyksenne mukaan tarvittaisiin seuraavien toimenpiteiden osalta?

Lapsia koskevan tietopohjan riittävyys ja käytettävyys

Lapsia koskeva tietopohja on edelleen liian sirpaleinen ja siksi yhtenäisen tietopohjan kehittämistä tulee jatkaa yhdessä tietoa keräävien toimijoiden kanssa myös tällä hallituskaudella.

Lapsen oikeuksien sekä hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta on tärkeää, että lapsitieto olisi helposti saatavilla ja sitä voidaan hyödyntää mm. päätöksenteossa, palvelujen kehittämisessä sekä lasten hyvinvoinnin edistämisessä.

Lapsitiedon keräämistä ja keskittämistä tulee edistää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, kuten viranomaisten, tutkijoiden, järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta tietoa voidaan kerätä tehokkaasti ja hyödyntää monipuolisesti eri tarkoituksiin. Lapsia koskevan tiedon tulee olla avointa ja helposti saatavilla eri sidosryhmille, kuten viranomaisille, tutkijoille, järjestöille ja lapsille itselleen.

Tiedon keräämisessä ja arvioinnissa olisi tarpeen kehittää lapsikeskeisiä menetelmiä, jotka ottavat huomioon lasten tarpeet, näkemykset ja kokemukset. Eli määrällisen indikaattoritiedon lisäksi tarvitaan laadullista tietoa ja ennen kaikkea lasten ja perheiden oman äänen esille nostamista. Lapsia koskevan tietopohjan tulisi auttaa katsomaan eteenpäin eli tarjoamaan tietoa, joka auttaa päätöksenteossa, riskienhallinnassa ja mahdollisuuksien tunnistamisessa. Lapsia koskevan tietopohjan
osalta jatkuvuus sekä alueellisen tiedon saatavuus edesauttavat tiedon hyödyntämistä palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä. Yhdenvertaisuuden vahvistaminen ja eriarvoisuuden ehkäisy edellyttävät tietoa hyvinvointieroista ja niiden syistä. Tarvitaan myös tietoa näyttöön perustuvista menetelmistä, miten hyvinvointieroja voidaan kaventaa.

Tietopohjan kehitystyö on äärimmäisen tärkeää ja tätä tulee osana lapsistrategian toimeenpanoa edistää. Lapsia koskevaa tietopohjaa tulee koota systemaattisesti yhteen, sillä nyt tieto on osin hajanaista ja vaikeasti tavoitettavaa. Erillistutkimuksien lisäksi tulisi luoda pysyvämpi tietopohjaratkaisu, jolla saataisiin pitkäjänteisyyttä tiedolla johtamiseen. Helposti saavutettava tutkimustieto tukee kuntien strategia- ja päätöksentekotyötä. Tiedon käytettävyyttä edistää riittävän hienojakoinen aluetarkastelu. Koottavan tiedon metatiedot ja tiedon puutteet tulee avata. Erilaisten karttapohjien käyttö ja niihin kytkeytyvän tiedon sanallinen avaaminen helpottaa käyttöä. Tietopohjan tulee sisältää riittävästi myös tulevaisuuteen suuntaavaa ennustavaa tietoa, jotta erilaisiin ilmiöihin voidaan puuttua ennakoivasti.

Lasten yhdenvertaisuus ja eriarvoistumisen ehkäisy erityisesti haavoittuvassa asemassa ja syrjinnän vaarassa olevien lasten ja nuorten osalta

Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmassa tulee kiinnittää erityistä huomioita haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeuksien toteutumiseen.

Varhainen puuttuminen lasten ja nuorten eriarvoistumisen juurisyihin, kuten lapsiperheköyhyyteen, on ensiarvoisen tärkeää. Perheiden sosioekonominen tilanne todentuu monissa lasten hyvinvointi-indikaattoreissa ja näkyy lasten ja nuorten toimintakyvyissä ja tulevaisuusnäkymissä.

Lasten eriarvoisuuden ehkäisemisessä tulisi kiinnittää huomiota perheiden hyvinvointiin ja vahvistaa vanhemmuutta.

Kaikkien lasten oikeuksien edistämiseksi sekä lasten välisen yhdenvertaisuuden lisäämiseksi tarvitaan ymmärrystä ja tietoa haavoittuvassa asemassa olevista ja syrjinnälle alttiista lapsi- ja nuorisoryhmistä. Keitä he ovat, ja mitkä kehityskulut ovat johtaneet tilanteeseen. Tietoon pohjaten on sitten mahdollista tehdä konkreettisia yhdenvertaisuutta vahvistavia toimia monitoimijaisessa yhteistyössä. Erityisesti lasten kasvuympäristöön liittyvien muutosten ja haasteiden tunnistamisessa ja toimenpiteiden suunnittelussa tulee kuulla myös lapsia itseään sekä heidän perheitään, sillä kaikki ilmiöt eivät aina tule lasten ja nuorten parissa työskentelevien aikuisten tietoon.

Strategian toimeenpanosuunnitelman tulisi sisältää erityistoimia, jotka tähtäävät maahanmuuttajaperheiden ja -lasten kohtaamien erityishaasteiden ratkaisemiseen, kuten kielimuurin murtaminen, kulttuurien välinen ymmärrys ja integraatio sekä syrjinnän ehkäiseminen. Toimeenpanosuunnitelman tavoitteena tulisi olla pyrkimys luoda inklusiivinen yhteiskunta, jossa kaikilla lapsilla, riippumatta heidän tai heidän perheidensä alkuperästä, on samat mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä. Lapsistrategian keskeinen tavoite on rakentaa Kaikkien lasten Suomi, jota toimeenpanosuunnitelman toimenpiteillä tulee vahvistaa.

Toimenpiteissä todetaan, että suurin osa lapsista ja nuorista voi edelleen hyvin, mutta kasvavalla joukolla on merkittäviä haasteita. Toimenpiteet eivät nykyisellään ole vielä kovin konkreettisia. Hyvinvoinnin heikentyminen on tunnistettu ilmiö, jolloin esimerkiksi se, että toimeenpanossa kiinnitetään huomiota myös rakenteellisen syrjinnän muotoihin ei vielä tuo toimenpiteisiin konkretiaa. Yhdenvertaisuuden vahvistamisessa ja eriarvoisuuden ehkäisemisessä tulee olla myös riittävästi taloudellisia resursseja.

Lapsi- ja perhepolitiikan poikkihallinnollinen koordinaatio

Komitean mietinnössä parlamentaarinen komitea on kirjannut seuraavasti: ”Komitea pitää näin ollen tärkeänä, että kansallinen lapsistrategia pannaan suunnitelmallisesti toimeen eri hallinnonalat ja yhteiskunnan osa-alueet yhdistävällä tavalla.”

Poikkihallinnollinen tavoitteellinen yhteistyö ja sen koordinaatio on välttämätöntä, jotta lapsen oikeudet kaikkien lasten osalta edistyvät. Tämä tukee myös sitä, että lapsilla ja perheillä on mahdollisuus saada tarvitsemaansa tukea ja heidän hyvinvointinsa on keskeisellä sijalla yhteiskunnan päätöksenteossa.

Lapsi- ja perhepolitiikan poikkihallinnollisuuden vahvistaminen tarvitsee rakenteet, joiden kautta lapsi- ja perhepolitikkaa on mahdollista vahvistaa kaikilla hallinnon tasoilla. On erittäin keskeistä rakentaa Suomeen pysyvä lapsioikeusverkosto, jossa on edustettuina valtionhallinnon toimijoiden lisäksi laajasti muita sidosryhmiä, kaupunkeja sekä hyvinvointialueita. Helsinki on kiinnostunut olemaan tämän tyyppisessä verkostossa mukana.

Lapsi- ja perhepolitiikan poikkihallinnollisuutta vahvistaminen mahdollistaa erilaisten yksityisten toimijoiden, järjestöjen ja yhteisöjen on tulemisen vahvemmin osaksi valtion tasolla ja kunnissa tehtävää työtä.

Kuntien ja hyvinvointialueiden strategia- ja ohjelmatyön tukeminen

Lapsistrategiatyöllä on tärkeää olla vahva rooli julkisen hallinnon kaikkien tasojen ja alojen sitouttamisessa lapsen oikeuksien edistämiseen ja lapsen erityisen aseman tunnistamiseen

Tätä roolia voidaan vahvistaa mm. viestinnän kautta ja jakamalla lapsistrategiassa jo edellisellä kaudella tehtyä materiaalia laajasti hyödynnettäväksi kuntiin ja hyvinvointialueille. Materiaalia löytyy niin viranhaltijoille, päätösten valmistelijoille sekä päättäjille. Tämän valmiin materiaalien vahvempi käyttöönotto tukisi kuntien sekä hyvinvointialueiden työtä.

Toimenpidesuunnitelmaluonnoksen mukainen yhteistyön edistäminen ja koordinointi kuntien ja hyvinvointialueiden välillä lapsistrategian ja ohjelmatyön toteuttamisessa on tärkeää. Tämä voi olla esimerkiksi verkostoitumistapahtumia, työpajoja ja yhteistyöfoorumeita jo olemassa olevissa rakenteissa. Erillisiä rakenteita ei tähän välttämättä tarvita yhteistyön edistämiseksi kunta ja hyvinvointialueilla. Toimenpide-ehdotusta valtakunnallisesta kiertueesta olisi syytä avata toimeenpanosuunnitelmassa tarkemmin; mitä kiertueella tavoitellaan ja miten sitä tullaan toteuttamaan ja pohtimaan sen vaikuttavuutta työmäärään nähden. Nykyisillä menetelmillä voidaan toki tehdä tehokkaasti ja vaikuttavasti hybriditilaisuuksia, joka varmistaa laajan osallistumisen ja lapsistrategian varojen riittävyyden.

Hyvinvointialueilla ja kunnissa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on keskeinen monitoimijaista hyvinvointityötä ohjaava suunnitelma, joka sisältää muun muassa tietoa lasten ja nuorten kasvuoloista ja hyvinvoinnin tilasta sekä lasten ja nuorten hyvinvointia edistävistä sekä ongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista. Lapsistrategialla voi olla
rooli julkisen hallinnon kaikkien tasojen ja alojen sitouttamisessa lapsen erityisen aseman huomioon ottamiseen ja lasten oikeuksien edistämiseen. Hyvinvointialueilla ja kunnissa tämä tulisi liittää lasten ja nuorten hyvinvointityön kokonaisuuteen (ml. lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma).

Lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsibudjetoinnin vahvistaminen jatkuu

Lapsistrategian valmiita materiaaleja ja koulutuksia tulee levittää laajasti ja päivittää tarpeen mukaan. Tämän teeman ympärillä on tärkeää myös vahvistaa kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistä työtä, jotta toimivat menetelmät ja ohjeet saavuttavat paremmin kaikkia toimijoita.

Lapsivaikutusten arvioinnin yhdenmukainen kansallinen ohjeistus toisi resurssitehokkuutta ja vertailtavuutta. Helsingin lapsivaikutusten arvioinnin malli on juuri valmistunut ja sen käyttöönotto edellyttää laajasti tukea.

Lapsen oikeuksista ja lapsistrategiasta viestiminen sekä lapsen oikeuksien koulutukset

Tiedon jakamista tulee vahvistaa jo olemassa olevissa rakenteissa. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten tietoa lapsen oikeuksista ja lapsistrategiasta voidaan vahvistaa foorumeilla tai verkostoilla, joissa ammattilaiset voivat jakaa kokemuksiaan ja parhaita käytäntöjään lapsen oikeuksien toteuttamisesta käytännössä. Vertais-oppiminen voi vahvistaa ammattilaisten osaamista ja edistää siten innovatiivisten ratkaisujen syntymistä.

Keskeistä olisi myös tiedottaa esim. lapsen oikeuksien viikolla tai muulloin järjestettävistä tiedotuskampanjoista ja tapahtumista, joiden avulla voidaan lisätä yleistä tietoisuutta lapsen oikeuksista ja lapsistrategian merkityksestä. Näin esim. Helsinki voisi omissa kanavissaan ja verkostoissaan viedä viestiä eteenpäin. Monipuolista viestintää tulee suunnata myös lasten, nuorten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten lisäksi vanhemmille.

Lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen

Lapsen osallisuuden edistämistä tulee kehittää niin yksittäisten lasten kuin lapsiryhmien osalta. Suomessa tällä hetkellä lasten osallisuus toteutuu hyvin usein edustuksellisten rakenteiden kautta eikä mahdollista kaikkien lasten osallisuutta.
Tämänkin teeman osalta on tärkeää viestiä jo nyt käytössä olevista lapsistrategiatyössä tehdyistä koulutuksista sekä muista materiaaleista lapsen osallisuusoikeuden edistämiseksi kunnissa ja hyvinvointialueilla.

Uudenlaisten, valtakunnallisten lasten ja nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen keinojen lisäksi on tarpeen vahvistaa lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia heidän omissa kasvu- ja kehitysympäristöissään. Näin varmistetaan lasten osallisuus alueellisesti, ja varmistetaan vaikuttamismahdollisuudet lasten arkea lähellä olevien asioiden suhteen. Lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittämisessä tulisi huomioida paremmin myös pienet lapset ja heidän näkökulmansa. Tässä onnistuminen edellyttää sujuvia menetelmiä ja niiden käytön osaamista. Erityisesti eri tavoin haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten osallistumisen vahvistamiseen on tarpeen saada yhdenmukaisia toimintatapoja. Lapsilta saadun tiedon ja näkemysten aito hyödyntäminen hallinnon päätöksentekoprosesseissa on tärkeää. Tämä tarkoittaa myös tulosten vaikuttavuudesta viestimistä lapsille ja nuorille.

Puuttuuko suunnitelmasta mielestäsi jotain olennaista? Huomioithan vastatessasi, että toimenpiteitä tehdään suurelta osin ministeriöiden virkatyönä ja vältetään päällekkäisyyttä muiden ohjelmien (esim. VANUPO, Demokratiaohjelma, Yhdenvertaisuustiedoksianto) kanssa

Lapsistrategian tavoitteena on lapsen oikeuksien edistäminen paremmin sekä luoda kestävä, johdonmukainen ja pitkäjänteinen pohja kansalliselle lapsi- ja perhepolitiikalle. Tämä työ vaatii onnistuakseen rakenteita ja rahoitusta. Koska aihe on laaja ja moniuloitteinen tulee muistaa keskittyä lapsistrategiassa linjattuihin keskeisiin tehtäviin eli poikkihallinnollisen työn kehittämiseen, lapsioikeusverkoston luomiseen, lapsivaikutusten arvioinnin sekä lapsibudjetoinnin vahvistamiseen kaikilla hallinnon tasoilla, lapsen oikeuksista viestimisen sekä koulutuksen kehittämiseen. Näiden keskeisten tehtävien lisäksi on tärkeää keskittyä lasten osallisuuden vahvistamiseen kaikkien lasten osalta.

Tärkeää on huolehtia siitä, että mainitut ohjelmat ovat linjassa kansallisen lapsistrategian kanssa ja edistävät omalta osaltaan linjauksillaan kansallisen lapsistrategian toimeenpanoa.
Toimeenpanosuunnitelmasta puuttuu yksi tärkeä tutkimus eli Lapsiuhritutkimus, joka on merkityksellinen ja tärkeä toteuttaa valtakunnallisesti kerran hallituskaudessa. Lapsiuhritutkimus on hyvä tehdä osana kouluterveyskyselyä, jolloin oppilaille tulee vain yksi kysely. Myös lasten omat toimenpiteet puuttuvat toimeenpanosuunnitelmasta. Olisi erittäin keskeistä, että joka hallituskausi myös lasten omia toimenpiteitä tehtäisiin. Toimeenpanosuunnitelmassa järjestöjen osuus ja osallistuminen on näkymätöntä, se toivottavasti vahvistuu joko virkatyön tai tulevien rakenteiden kautta.

Toimenpiteissä tulisi vielä paremmin huomioida koko lapsuuden aika. Toimenpiteiden vaikuttavuutta lisäisi, jos niitä ei kohdennettaisi pistemäisesti yksittäiseen ikäryhmään vaan tunnistetaan tiettyjen ilmiöiden sukupolvisuus tai laajeneminen perheen sisällä. Näin ollen perheiden huomiointi ja vanhemmuuden tuki tulisi huomioida vahvemmin toimenpiteitä suunniteltaessa. Perheiden rooli tulisi näkyä voimakkaammin,
kun kehitetään yhteistyötä ja palvelujen yhteistyötä lasten ja nuorten palvelujen välillä. Vastaavasti järjestöjen ja naapurustojen rooli on tärkeä alueilla yhteisöllisyyden vahvistamiseksi.

Toimenpiteet ovat nykyisellään keskenään eritasoisia, vaikka osan toimenpiteistä (esim. ravitsemukseen liittyvät) voisi rinnastaa yhteen. Toimenpiteet ovat osin myös ylätasoisia ja edellyttäisivät konkreettisempia toimenpiteitä; yhdistämällä samansisältöisiä toimenpiteitä tähän voisi tulla napakkuutta.

Millaisin toimin lapsistrategia tuottaisi lisäarvoa lapsi- ja perhepolitiikan toimijoiden entistä parempaan kokonaiskoordinaatioon?

Komiteamietinnön mukaisesti strategian toimeenpanon on oltava poikkihallinnollista. Tähän on luotava rakenne.
Poikkihallinnollisuuteen kuuluu tiivis yhteistyö eri toimijoiden kanssa erityisesti. Poikkihallinnollisuuden fokuksen ja perustan tulee olla lapsenoikeusperustaisessa strategiassa juuri tässä toiminnassa. Strategian toimenpiteet, joita tehdään yhteisesti eri hallinnon alojen ja tasojen kanssa edistävät poikkihallinnollisuutta. Lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvät ilmiöt harvoin asettuvat yhden hallinnonalan kysymykseksi.
Lapsistrategian kaksitasoinen toteutus – strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma – tukee sekä poikkihallinnollisuutta että strategian toteutuksen pitkäjänteisyyttä. Tästä syystä strategian toimeenpanossa on huolehdittava siitä, että toimeenpanossa on jatkuvuutta myös hallituskausien ylitse.

Lapsistrategian avulla on mahdollista koordinoida ja kohdentaa rahoitusta lapsi- ja perhepolitiikan tarpeisiin siten, että resurssit käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja kohdistetaan juuri niihin tarpeisiin, joilla on suurin vaikutus lapsiin ja perheisiin.

Muut huomiot?

Lapsistrategian toimenpiteissä tulisi kuvata selkeämmin se, mitkä asiat koskettavat erityisesti kuntia, mitkä puolestaan toteutetaan valtion tasolla. Eri järjestöjen osallisuus tulisi olla kirjattuna näkyvämmin.

Suunnitelmassa on huomioitu muut kansalliset lapsiin ja nuoriin kohdistuvat ohjelmat. Haasteena on kuitenkin se, jääkö lapsinäkökulma useiden eri ohjelmien jalkoihin. Tulee varmistaa, että eri ohjelmien pohjalta toimivat työryhmät ovat tietoisia toistensa työstä ja huolehtivat yhteisestä tavoitteesta eli lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamisesta. On tärkeää varmistaa, että lapsistrategian toimenpiteet ovat johdonmukaisia ja yhteensovitettuja muiden vastaavien ohjelmien ja strategioiden kanssa. Tarvitaan selkeät ja toimivat kanavat ja rakenteet eri toimijoiden väliseen viestintään ja yhteistyöhön. Jatkuva seuranta, arviointi ja raportointi ovat olennaisia lapsistrategian tehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseksi. Lapsistrategian tulisi olla joustava ja sopeutua muuttuviin tarpeisiin ja olosuhteisiin, jotta se voi vastata tehokkaasti lapsi- ja perhepolitiikan haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Toimeenpanosuunnitelma on melko yleisellä tasolla ja useaa toimenpidettä toteutetaan jo nyt osana peruspalvelujen työtä.

Helsingissä lapsistrategiaa on toimeenpantu jo useita vuosia ja esimerkiksi lapsiystävällinen Kuntatyö yhdessä UNICEFin kanssa on hyvä esimerkki lapsen oikeuksien edistämisestä. Osana tätä työtä Helsingissä selvitettiin erikseen, miten lapsen oikeudet toteutuvat eri palveluissa ja rakennettiin Lapsiystävällinen Kunta työn toimeenpanosuunnitelma sen perusteella.

Esittelijä

kansliapäällikkö
Jukka-Pekka Ujula

Lisätietojen antaja

Katja Rimpilä, kaupunginsihteeri, puhelin: 09 310 36256

katja.rimpila@hel.fi

Liitteet (pdf)

1. Lausuntopyyntö 18.3.2024
Liitettä ei julkaista internetissä.
2. Lausuntopyyntö 18.3.2024, liite, suunnitelmaluonnos
Liitettä ei julkaista internetissä.
3. Lausuntopyyntö 18.3.2024, liite, suunnitelmaluonnos, sv
Liitettä ei julkaista internetissä.

Päätösasiakirjoissa on mainittu liitteitä, joita ei julkaista internetissä. Pois jätetään liitteet, jotka sisältävät salassa pidettäviä tietoja, joissa olevien tietojen julkistaminen voi vaarantaa yksityisyyden suojan, tai joita ei ole teknisistä syistä saatu sähköiseen muotoon. Keskeisimmät säädökset, joita asiassa sovelletaan, ovat laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki 621/1999), laki sähköisen viestinnän palveluista (917/2014), tietosuojalaki (1050/2018), laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023) sekä laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016). Päätösasiakirjoja voi tiedustella myös Helsingin kaupungin kirjaamosta.