V 12.11.2025, Valtuutettu Amanda Pasasen aloite metsästyskiellosta Helsingin uloimmille luodoille uhanalaisten vesilintujen ja hylkeiden suojelemiseksi

Kaupunkiympäristölautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:

Kaupunkiympäristölautakunnan mielestä aloitteessa esitetty huoli ulkoluodoilla tapahtuvan harmaahylkeen ja uhanalaisten vesilintujen, erityisesti allin ja haahkan, metsästyksen vaikutuksesta lintukantoihin ja niiden talvehtimisolosuhteisiin on perusteltu. Vaikutuksen voimakkuutta on kuitenkin vaikea arvioida, ja riistahallinnon kokoamissa vesilintuja koskevissa saalistilastoissa koko Suomenlahdelta on ilmeisesti tilastointimenetelmien muuttumisen vuoksi vaikeasti tulkittavia virhelähteitä.

Harmaahylkeitä ammutaan Helsingissä melko vähän, kolmena viime metsästysvuonna yhteensä 28 yksilöä. Koko Suomenlahdella pyydettiin viisivuotisjaksolla yhteensä 604 hallia eli keskimäärin 121 yksilöä metsästysvuotta kohden. Lintujen pesimäaikana 16.4.-31.7. ammuttujen osuus koko saaliista (ilman kuluvaa vuotta 2025) oli 475 yksilöä eli 79 %. Hallien kevätmetsästys voi Suomenlahdella olla keskimäärin suurempi ongelma saaristolinnustolle kuin Helsingissä.

Kaupungin toimivalta merellä loppuu kunnanrajaan, jonka ulkopuolella työntekijät (esimerkiksi vesistötutkijat) voivat tehdä havaintoja, mutta eivät valvoa metsästystä tai kalastusta.

Kaupunkiympäristölautakunnan näkemyksen mukaan syksyistä merilinnustusta vahingollisempaa voi olla koirashaahkan kesämetsästys 1–15.6., jos sen harjoittamisessa ei tarkoin noudateta maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 263/2025 mukaista haahkanaaraiden ja -poikueiden sekä ruokkilintujen asuttamien saarten kieltoa.

Lautakunta kehotti ympäristöpalveluja yhteistyössä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialaan kuuluvien liikuntapalvelujen kanssa kiinnittämään huomiota ulkomerellä liikkumisen yhteydessä myös syksyn ja kevään aikana tapahtuvaan hylkeenmetsästykseen ja merilinnustukseen. Tämä tarkoittaa havainnointia muun työn ohessa, ei varsinaista metsästyksenvalvontaa, joka olisikin mahdotonta toimialueen ulkopuolella, eikä systemaattista tutkimusta, joka olisi paremminkin riistahallinnon, Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen tai muun tutkimuslaitoksen tehtäviin sisältyvä asia.

Lautakunta totesi, että valtion ympäristö- ja metsästyshallinnossa tulisi kieltää Suomessa uhanalaisiksi luokiteltujen vesilintulajien, sekä globaalisti uhanalaisen allin, metsästys sekä rauhoittaa kyseiset lajit niin pitkäksi aikaa kuin kantojen epäsuotuisa suojelutaso sitä edellyttää.

Lisäksi lautakunta katsoi, että harmaahylkeen metsästystä tulisi rajoittaa Helsingin edustan merialueilla uhanalaisten vesilintujen häiriön vähentämiseksi. Rajoitusten perusteena on myös se, ettei harmaahylkeen metsästykselle ole Helsingin merialueilla kaupallisen kalastuksen näkökulmasta taloudellisia perusteita ja että kaupunkilaisilla on kasvava kiinnostus merinisäkkäiden havaitsemiseen ja kohtaamiseen luonnossa.

Kaupunkiympäristölautakunta kehotti Helsingin kaupunkia edistämään asiaa maa- ja metsätalousministeriön suuntaan sekä käymään neuvotteluja metsästyksen rajoittamiseksi Helsingin edustan merialueilla uhanalaisten lajien suojelun vahvistamiseksi.

Helsingin kaupungin metsästyspolitiikka

Kaupunki on itse järjestänyt joidenkin riistalajien metsästystä ja vieraseläinlajien poistoa lintuvesien ja saariston luonnonsuojelualueillaan sekä tarvittaessa muillakin alueilla. Östersundomissa metsästetään yksityisillä ja kaupungin mailla metsästysseuran organisoimana. Kaupunki ei ole tiettävästi lähivuosina vähentämässä itse järjestämäänsä metsästystä. Kysymys metsäkauriin aiheuttamien liikenne- ja muiden vahinkojen torjunnasta huolellisesti suunnitellun metsästyksen avulla on tullut kaupunkiympäristön toimialalle pohdittavaksi. Päätöksiä suuntaan tai toiseen voidaan tehdä vasta selvitysten jälkeen.

Helsingin uloimmat luodot, kuten aloitteessa erikseen mainittu Halliluoto (Gråsälsbådan) ja Uppoluoto (Sankbådan) sijaitsevat kunnanrajan ja aluevesirajan välisellä valtiolle kuuluvalla yleisellä vesialueella. Siellä on voimassa Suomessa asuvien yleinen metsästysoikeus metsästyslain 2 luvun 7 § mukaisesti. Metsästyksen luvitus, valvonta tai kieltäminen tällä alueella ei kuulu Helsingin kaupungin toimivaltaan.

Metsästyksen ja vieraslajien pyydystämisen reunaehtoja kaupungissa ovat yleinen järjestys ja turvallisuus sekä haitattomuus (muulle) virkistyskäytölle. Harrastusmielessä harjoitetun metsästyksen mahdollisuuksien laajentamista tai kaventamista ei tule pääsääntöisesti tehdä yksittäisten aloitteiden pohjalta, vaan kokonaisvaltaisesti.

Käsiteltävänä olevan aloitteen huoli uhanalaisen allin ruokailurauhasta on kuitenkin lajin globaalin uhanalaisuuden huomioon ottaen aiheellista ottaa tarkasteluun.

Luontevimmin uutta metsästyspolitiikkaa luodaan kaupunkistrategiaan kirjatun tällä valtuustokaudella laadittavan eläinten hyvinvointiohjelman yhteydessä. On huomattava, että esimerkiksi monien saaristo- ja vesilintujen populaatiotason hyvinvointi voidaan ekologisen tarkastelun pohjalta asettaa näitä lajeja saalistavien petoyksilöiden yksilökohtaisen hyvinvoinnin edelle.

Eläinten hyvinvointipolitiikkaa koskevan valmistelun aikana on mahdollista puuttua olemassa olevan metsästyksen selviin epäkohtiin kaupungin toimivallan rajoissa. Muiden toimijoiden päätöksiin voidaan vaikuttaa vain epäsuorasti kaavoituksella ja muulla velvoittavalla suunnittelulla. Uppoluodon-Halliluodon osalta tällainen tilaisuus olisi ollut luonnonsuojelualueohjelmassa 2025-38, josta alue jäi pois maakuntakaavan mahdollistaman Tallinnan tunnelin ilmeisen potentiaalisen pystykuilusijainnin vuoksi. Asema- tai osayleiskaavoitus puolestaan on liian raskas väline pelkästään metsästyskieltojen edistämiseen. Myös ulkoluotojen metsästyksen jokaisenoikeutta muistuttavan luonteen vuoksi asiaan liittyy juridisia ongelmia.

Aloitteen mukaan Helsingissä ei toimisi lähes lainkaan ammattikalastajia. Käsitys ei ole täysin oikea, koska Helsingin kaupungin ammattikalastusluvan on viime vuosina lunastanut 6–9 kalastajaa, pääosin sivutoimisia. Kattavaa arviota hyljevahinkojen merkityksestä ammattikalastukselle ei liene Helsingin alueella ulkomeri mukaan lukien tehty. Metsästyksestä huolimatta hallit ovat nykyisin yleinen näky Helsingin, jopa sen keskustan rannoilla. Rantautuneet kuutit houkuttelevat keväisin ihmisiä liiankin lähelle.

Metsästyksen haitat linnustolle

Hallin eli harmaahylkeen metsästyskausi on vuosittain 16.4.–31.12. eli se kattaa Itämerellä lintujen pesimäkauden alusta lähtien, syysmuuton kertymä- ja levähdysvaiheet sekä vuoden lopun talvehtimisen jäätilanteen salliessa. Itämerennorppa on Suomessa silmälläpidettävä, taantunut ja Suomenlahdella harvinaistunut ja kokonaan rauhoitettu. Maa- ja metsätalousministeriö on säätänyt hallille vuosittaisen saaliskiintiön, jota ei Suomenlahdella ole toistaiseksi minään metsästyskautena käytetty loppuun.

Harmaahylkeitä ammutaan Helsingissä melko vähän, kolmena viime metsästysvuonna yhteensä 28 yksilöä. Koko Suomenlahdella pyydettiin 16.4.2020–31.12.2024 ynnä 16.4.–31.7.2025 yhteensä 680 hallia eli keskimäärin 136 yksilöä metsästysvuotta kohden. Lintujen pesimäaikana 16.4.-31.7. ammuttujen osuus koko saaliista oli 551 yksilöä eli 81 %. Luvuista voi tehdä alustavan päätelmän, jonka mukaan hallien kevätmetsästys voi Suomenlahdella olla keskimäärin suurempi ongelma saaristolinnustolle kuin Helsingissä. Hallin kantaan nähden metsästys näyttää olevan kestävällä tasolla.

Aloitteessa mainittuja hallien metsästyksen haittoja linnustolle ja muita aloitteen perusteluja voi tarkastella osissa seuraavasti: 1) pesimäaikaisen metsästyksen aiheuttamat haitat ja 2) syysmuuton ja talvehtimisen aikaisen metsästyksen aiheuttamat haitat

1) pesimäaikaisen metsästyksen aiheuttamat haitat

Metsästyslaki mahdollistaa koirashaahkan eli kalkkaan metsästyksen valtion yleisellä vesialueella 1.-15.6. Tämä ei vaikuta merkittävästi haahkan itsensä pesimämenestykseen, koska naaraat ovat tuolloin jo saaneet – ilman koiraiden apua – poikasensa vesille tai ainakin hautoneet pitkään. Maa- ja metsätalousministeriön asetus 263/2025 kieltää kesämetsästyksen niillä saarilla ja luodoilla, joilla on myös naarashaahkoja ja niiden poikasia tai ruokkilintujen (Helsingissä riskilän) yhdyskuntia. Tämä määritelmä sulkee pois metsästyksen Halliluodon-Uppoluodon alueella ja valtaosalla muitakin saaria ja luotoja. Tämä sääntö kieltää myös kesämetsästyksen Matalakarilla, jossa se on vanhojen säädösten mukaan voinut olla mahdollista.

Pesimäaikainen metsästys on varmuudella vahingollista, jos sitä harjoitetaan hyvällä lintuluodolla eli sellaisella, jossa on runsaasti pesiviä lajeja ja pareja. Haahkan vähetessä ulkosaaristossa MMM:n asetuksen sanamuoto saattaa johtaa tilanteeseen, jossa metsästys on metsästyslainsäädännön kirjaimen mukaan sallittua mutta luonnonsuojelulain yleisen rauhoitettujen eläinten lisääntymisaikaisen tahallisen häiritsemiskiellon (LsL 70 § 1 mom 3 kohdan) vastaista haitan kohdistuessa muihin vesi- ja rantalintulajeihin kuin vähenevään haahkaan ja alueella harvinaisiin ruokkilintuihin.

2) syysmuuton ja talvehtimisen aikaisen metsästyksen aiheuttamat haitat

Aloitteen mukaan harmaahylkeiden metsästys pesimäkauden jälkeen vuoden loppuun ja allin metsästys 1.9. alkaen vuoden loppuun häiritsee alleja ja muita muuttavia ja talvehtivia vesilintuja. Siinä pyydetään Halliluodon-Uppoluodon alueelle täydellistä metsästyskieltoa. Sama asia esitetään yksityiskohtaisemmin Tringa ry:n mielipiteessä 4.11.2024, joka koskee Helsingin luonnonsuojeluohjelmaa. Kuten edellä on kerrottu, tämä alue jäi pois suojelusta kaavallisista syistä.

Aloitteen mukaan laukaukset häiritsevät ja keskeyttävät lintujen ruokailua. Helsingin edustalta on kuitenkin rajattu kansainvälisesti arvokkaina lintualueina (IBA) ja Suomen tärkeinä lintualueina (FINIBA) noin 78 neliökilometriä ulkomereksi tulkittavaa vesialuetta. Siitä on rajattu noin 33 neliökilometriä (42 %) todennäköisesti alleille, haahkoille ja muille merieläimille arvokkainta osaa luonnonsuojeluohjelmaan vuosille 2025–38. Ulkomeren kohtuullinen metsästyspaine suhteessa mahdollisiin väistöalueisiin mahdollistanee siirtymät toiselle alueelle hylkeenpyynti- tai merilinnustushäiriön tieltä. Varsinkaan jälkimmäisen intensiteetistä ei kuitenkaan ole riittävää käsitystä: vuonna 2016 koko Suomenlahdelta tilastoitiin saaliiksi 14 000 allia, jonka jälkeen määrä vuosittain suunnilleen puolittui ja oli vuonna 2021 enää 441. Tämä luku perustui metsästäjien saalisilmoitukseen ja on aivan ilmeisesti liian pieni. Vuoden 2016 suuri luku puolestaan perustuu otantatutkimukseen ja siihen on voinut sattumalta vaikuttaa yksittäiset suuret metsästäjäkohtaiset saaliit.

Lausunto on valmisteltu yhteistyössä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan merellisten liikuntapalvelujen kanssa.