Päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta osoitteessa Selkämerenkatu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

Yhteyshenkilö: Johanna Hytönen, johanna.hytonen@hel.fi

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Selkämerenkatu sijaitsee Ruoholahdessa Helsingin 20 kaupunginosassa (Länsisatama) kiinteistöillä 91-432-5-2, 91-20-9906-100, 91-20-9909-100, 91-20-795-1, 91-20-9901-0, 91-20-247-6 ja 91-20-9906-101. Porkkalankadun osalta alue on kiinteistöä 91-20-9908-102. Kiinteistöt omistaa Helsingin kaupunki.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 20.3.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat liitteet:

- Kunnostuksen yleissuunnitelma (Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Selkämerenkatu, Helsinki, Ramboll Finland Oy, 19.3.2025)
- Liite 1: Kiinteistötiedot
- Liite 2: Yhteenveto maanäytteiden tuloksista
- Liite 3: Laboratorion analyysitodistukset
- Piirustukset: 01 Tutkimuspisteiden sijainti.

Ilmoitusta on täydennetty 9.4.2025 sähköpostitse. Täydennyksessä toimitettiin mm. tarkennetut tiedot asiakirjan julkisuudesta (liite 1), pölyn ja meluntorjunnasta herkkien kohteiden läheisyydessä, tiealueen päällysteistä sekä arviota naftaleenin terveys- ja ympäristöriskeistä. Lisäksi täydennyksessä on laajennettu ilmoitusaluetta ulottumaan myös Porkkalankadulle (välillä Länsisatamankatu-Länsiväylä). Täydennyksen liitteenä toimitettiin täydennetty kunnostuksen yleissuunnitelma, jossa on mm. täydennetty pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviota:

- Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Selkämerenkatu, Helsinki, Ramboll Finland Oy, 9.4.2025.
- Liite 1: Kiinteistötiedot
- Liite 2: Yhteenveto maanäytteiden tuloksista
- Liite 3: Laboratorion analyysitodistukset
- Liite 4: Tutkimusraportti, Porkkalankatu
- Piirustus 01A: Tutkimuspisteiden sijainti
- Piirustus 01B: Tutkimuspisteiden sijainti.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalue, joka kattaa tarvittavat kaivualueet ovat pinta-alaltaan 22 600 m² (Porkkalankatu 13 300 m² ja Selkämerenkatu 9 300 m²). Ilmoitusalueen osat on esitetty alla olevassa kuvassa sinisellä värillä rajattuna.

Selkämerenkatu ulottuu eteläosassa alkuperäisen Jätkäsaaren päälle ja pohjoisosassa alkuperäiselle Lapinniemen alueelle. Merialue Ruoholahti on täytetty Jätkäsaareen saakka ilmakuvien perusteella vuosina 1960–1990. Täyttö on tehty maa-aineksilla, jotka sisältävät tutkimusten perusteella paikoin mineraalista rakennusjätettä (tiiltä).

Porkkalankatu sijaitsee Lapinniemen alueella, jossa on sijainnut katualue sekä varastointi-/ja tai teollisuustoimintaa 1930–1960 luvuilla.

IImoitusalue on katualuetta. Maankäytön muutosta ei ole tiedossa. Selkämerenkadun alueella on voimassa asemakaava 9590, joka on tullut voimaan 22.2.1991. Alueen pohjoisosassa Ruoholahden metrotunnelin alueella on voimassa myös maanalainen asemakaava 9207, joka on tullut voimaan 9.1.1987. Porkkalankadun alueella on voimassa asemakaava 10490, joka on tullut voimaan 13.11.1998 ja asemakaava 10590, joka on tullut voimaan 21.5.1999.

Ilmoitusalueella uusitaan Selkämerenkadun sekä Porkkalankadun (välillä Länsisatamankatu-Länsiväylä) peruskorjauksen yhteydessä alueen kuntatekniikkaa ja rakennetaan myös uutta kunnallistekniikkaa sekä kadun pintarakenteet. Katualueet pinnoitetaan, mutta istutusalueilla (esim. puiden ympärillä) ei ole tiivistä pintarakennetta.

Alueella sijaitsee asuin- ja liikekiinteistöjä sekä Ruoholahdenkanava. Selkämerenkadun varrella sijaitsee kolme päiväkotia: International School of Helsinki, Ryhmäperhepäiväkoti Jolla ja Päiväkoti Itämeri.

Maaperä, pohjavesi ja pintavedet

Selkämerenkadun alue sijaitsee pääosin täyttömaalla. Helsingin karttapalvelun mukaan etelä- ja pohjoispäässä on kallio, jonka päällä on 1–3 metrin täyttömaakerros ja muilta osin katualue on täyttömaata. Täyttömaakerroksen paksuus on yli kolme metriä ja se ulottuu vanhan merenpohjan tasoon. Porkkalankadun osalta alue on pääosin kallioinen alue, joka alkaa 0–1 metrin etäisyydellä maanpinnasta. Alueen länsiosassa on täyttöaluetta, jossa täyttökerroksen paksuus on yli kolme metriä.

Pohjaveden pinnankorkeus on ilmoitusalueella arvioitu olevan noin 3,5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjaveden taso noudattaa alueella likimäärin meren pinnan tasoa. Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä alueen vettä käytetä talousvetenä. Lähin luokiteltu pohjavesialue, Santahaminan pohjavesialue, sijaitsee noin neljän kilometrin etäisyydellä ilmoitusalueesta kaakkoon.

Lähin pintavesistö on Ruoholahdenkanava, joka kulkee ilmoitusalueen läpi Selkämerenkadulla. Porkkalankadulta etäisyys mereen (Lauttasaarensalmi) on noin 350 metriä.

Haitta-ainetutkimukset

Selkämerenkatu

Vuonna 2025 tehdyissä maaperätutkimuksissa todettiin ilmoitusalueen pohjoisosassa yhdessä pisteessä alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus antimonia 1–2,2 metrin syvyydellä. Samassa näytteessä ylittyi myös arseenin kynnysarvo. Kahdessa pisteessä ylittyi öljyhiilivetyjen (C₁₀–C₄₀) kynnysarvot. Lisäksi kahdessa pisteessä ylittyivät PAH-yhdisteiden (bentso(a)antraseenin, bentso(a)pyreenin, fenantreenin ja fluoranteenin) kynnysarvot. Tutkimuksissa havaittiin täyttömaata, joka sisälsi paikoin tiiltä alle 2 %. Tutkimuksessa todetut korkeimmat haitta-aineiden pitoisuudet on esitetty alla olevassa kuvassa.

Porkkalankatu

Porkkalankadun alueelle on tehty maaperätutkimuksia keväällä 2023. Tutkimuksista on laadittu raportti ”Tutkimusraportti, Porkkalankatu, Helsinki, Maaperän pilaantuneisuustutkimus, Ramboll Finland Oy, 5.6.2023. Näytteistä tutkittiin metallit ja puolimetallit, öljyhiilivedyt (C₁₀–C₄₀), oksygenaatit, haihtuvat hiilivedyt (VOC) ja PAH-yhdisteet. VOC-analyysit kohdistettiin erityisesti niihin näytteisiin, joissa oli todettu kenttämittauksella (PID) viitteitä VOC-yhdisteistä.

Maaperänäytteissä ei todettu Vna 214/2007 alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Yhdessä näytteessä todettiin kadmiumin kynnysarvon ylittävä pitoisuus. Arseenin kynnysarvo ylittyi neljässä näytteessä. Lisäksi yhdessä näytepisteessä ylittyivät vanadiinin ja bentso(a)pyreenin kynnysarvot. Alla olevassa taulukossa on esitetty kynnysarvon ylittäneet pitoisuudet.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Alla olevassa taulukossa on verrattu Selkämerenkadulla ja Porkkalankadulla todettujen haitta-aineiden pitoisuuksia terveysperusteisiin ja ekologisiin viitearvoihin (SHPeko, SHPTeko, SHPter ja SHPTter). Öljyhiilivedyille ei ole asetettu SHP-arvoja, joten niitä ei ole esitetty taulukossa.

Ilmoituksessa esitetyn pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin mukaan kohteen viitearvoina voidaan pitää ylempiä ohjearvoja, sillä alue on liikennealuetta. Mikään tutkittujen haitta-aineiden pitoisuuksista ei ylittänyt ylempiä ohjearvoja.

Yhdessä näytepisteessä ylittyy antimonin osalta ekologisin perustein määritellyn SHPeko-viitearvo sekä terveysperusteisesti määritetty SHPter-viitearvo. Lisäksi SHPeko-viitearvo ylittyy vanadiinin osalta yhdessä näytteessä. Vaikutukset maaperäeliöstölle ja ihmisten terveyteen asfaltoidun katualueen alla katsotaan olevan merkityksettömiä. Alueen käyttö pinnoitettuna katualueena katsotaan vastaavan epäherkkää maankäyttöä, jolle annetut SHPTeko- ja SHPTter-arvot alittuvat kaikkien yhdisteiden osalta.

Todetut haitta-aineet ovat heikosti haihtuvia ja kulkeutuvia. Ne eivät sijaitse kosketusetäisyydellä, vaan tiiviin pinnan (asfaltin) alapuolella maakerroksissa, jolloin kosketuksesta johtuvaa altistumista ei voi tapahtua. Alueen maaperän ei arvioida olevan ekologisesti merkittävä. Alueen pohjavesi on käytännössä merivettä, jossa ei arvioida olevan merkittäviä ekologisia arvoja.

Ilmoituksen mukaan alueella ei arvioinnin perusteella ole haitta-aineista johtuvaa puhdistustarvetta nykyisessä käytössä.

Kunnostustavoitteet ja arvio pilaantuneiden maa-ainesten määristä

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin perusteella alueella ei ole kunnostustarvetta. Maarakennustyöt kuitenkin edellyttävät haitta-ainepitoisen maan kaivua kohteessa. Kunnostuksen tavoitteena on, että alueelta poistetaan haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa.

Jos kohteessa todetaan rakentamisen yhteydessä sellaista pilaantuneisuutta, joka merkittävästi poikkeaa aiemmin todetusta, arvioidaan näistä haitta-aineista aiheutuva riski työn aikana. Arviointia ei tehdä, mikäli maat poistetaan kohteesta.

Alueella on todettu alemman ohjearvon ylittäviä maa-aineksia 50–100 m² alueella 50–100 m³ktr (100–200 t).

Kunnostustyön toteutus ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kunnostus toteutetaan massanvaihdolla maarakennustöiden yhteydessä. Pilaantuneiden maiden kunnostukseen perehtynyt valvoja ohjaa kaivua ja toteuttaa tarvittavat mittaukset. Työstä ei aiheudu maanrakentamisesta poikkeavia ympäristövaikutuksia. Pilaantuneeksi todetut poistettavat massat kuljetetaan työmaa-alueelta mahdollisimman pian kaivun jälkeen. Haitta-ainepitoiset maa-aineskasat peitetään. Ilmoituksen täydennyksessä (9.4.2025) on tuotu esiin, että herkkien kohteiden (päiväkodit) lähialueilla työskennellessä noudatetaan ”Kaivutyöt ja tilapäiset liikennejärjestelyt pääkaupunkiseudulla (Espoo, Helsinki, Kauniainen)” -ohjetta ja Helsingin kaupungin ympäristösuojelumääräyksiä. Häiritsevää melua aiheuttavasta työstä tehdään meluilmoitus. Pölyä torjutaan tarvittaessa kastelemalla.

Kaivu suoritetaan pääasiassa kuivakaivuna luiskatuista avokaivannoista. Mikäli maaperässä havaitaan selvästi toisistaan erottuvia kerroksia, suoritetaan kaivu kerroksittain maaperän kerrosrakenteet huomioiden. Kaivannot täytetään tarvittavilta osin puhtailla maa-aineksilla.

Mikäli kaivutöiden aikana havaitaan alueella poikkeavaa jätettä tai poikkeavaan pilaantuneisuuteen viittaavaa, jota ei voida luokitella aikaisempien tutkimusten perusteella, selvitetään materiaalin laatu laboratorioanalyysien avulla.

Kohteessa ei varastoida pilaantuneita maa-aineksia. Alueella voidaan kuitenkin lyhytaikaisesti ottaa kasalle maa-aineksia niiden laadun varmistamiseksi sekä kuljetusten tai vastaanottopaikan järjestämisen vaatimaksi ajaksi.

Kaivetut pilaantuneen maat ja jätteet toimitetaan ulkopuolisiin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. aineksia. Alemman ohjearvon ylittävien maa-ainesten kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat Jätelain (646/2011) 121 § mukaisesti ja kuormat punnitaan vastaanottopaikoissa.

Jos tulevissa kaivannoissa todetaan jäännöspitoisuusnäytteissä yli alemman ohjearvon olevia pitoisuuksia, nämä seinämät / kaivannon pohja merkitään huomioverkolla. Kohteessa ei ole tiedossa eristysrakenteita vaativaa pilaantuneisuutta. Jos sellaista todetaan, suunnitellaan eristysrakenne erikseen työn aikana.

Pilaantuneen alueen kaivantojen pohjien jäännöspitoisuudet tutkitaan ottamalla edustava kokoomanäyte alueilta, joissa on todettu yli alemman ohjearvon pitoisuuksia. Kaivannon seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla kaivannon seinämistä yksi edustava kokoomanäyte maalajikohtaisesti jokaista noin kymmentä metriä kohden. Näytteistä analysoidaan ko. alueella todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Kunnostus lopetetaan, kun kaikilla kaivualueilla saavutetaan rakentamisen tavoitesyvyydet, kaivu lopetetaan kaivuteknisistä syistä, ja mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet on asennettu.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin ja työsuojelu on esitetty yleissuunnitelmassa.

Veden tutkiminen ja johtaminen

Meren läheisyyden vuoksi on mahdollista, että kaivantoihin kertyy vettä. Kaivantovedet johdetaan tarvittaessa (Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) jätevesiviemäriin, jos kaivannossa on todettu alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Vesien jätevesiviemäriin johtaminen tehdään HSY:ltä haettavan viemäröintiluvan mukaisesti. Muilta osin kaivantovedet käsitellään/ohjataan pois Helsingin kaupungin työmaavesiohjeen mukaisesti.

Pilaantuneen maan kaivantoihin kertyvästä vedestä otetaan vesinäytteet tarvittaessa HSY:ltä haettavan viemäröintiluvan mukaisesti. Mikäli kaivantovedelle tarvitaan esikäsittelyä ennen johtamista, laadunvalvontanäytteet otetaan käsitellystä vedestä.

Jos vesi ei täytä johtamispaikan laatuvaatimuksia, se käsitellään ennen johtamista esim. öljynerottimella tai muulla soveltuvalla käsittelymenetelmällä.

Maa-ainesten hyödyntäminen

Alueella hyödynnetään täytöissä alueelta kaivettuja maita, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat alemmat ohjearvotasot. Alueella ei kuitenkaan hyödynnetä selvästi haisevia maa-aineksia tai kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia.

Hyödynnettävät maa-ainekset ovat geoteknisiltä ominaisuuksiltaan täyttöön sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä mineraalisia rakennusjätejakeita (jätejakeiden osuus alle 10 tilavuus-%).

Hyödynnettäviä kaivumaiden päälle tulee joko tiivis pintarakenne (asfaltointi) tai vähintään 0,5 metrin paksuinen kerros maa- tai kiviaineksia, joissa pitoisuudet alittavat kynnysarvot.

Kirjanpito ja raportointi

Kunnostuksen toteuttamisesta pidetään työmaalla kirjaa, johon kirjataan mm. tiedot näytteenotoista sekä poistetuista pilaantuneista massoista, jätteistä ja niiden sijoituspaikoista. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla.

Kunnostuksen päätyttyä laaditaan loppuraportti, jossa käsitellään seuraavat asiat:

- tunnistetiedot
- työn vastuuhenkilöt
- kaivutyön toteutus
- kaivettujen pilaantuneiden massojen määrä ja haitta-ainepitoisuudet
- toteutuneet kaivualueet
- analyysitulokset alueittain, maaperään jääneiden haitta-aineiden jäännöspitoisuudet sekä näytteenottopaikkojen sijainnit karttapiirustuksessa esitettynä
- kirjanpitotiedot poistetuista pilaantuneista maa-aineksista, yhteenveto siirtoasiakirjoista
- alueelta pois vietyjen massojen määrä, laatu ja sijainti
- kunnostetuille alueille jääneet pilaantuneet massat, niiden määrä, pitoisuudet ja sijainti sekä rakennetut huomiorakenteet
- mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta/päätöksestä
- yhteenveto vesinäytteiden analyysituloksista sekä kaivantoveden johtamisesta ja käsittelystä
- tiedot ympäristönsuojelun kannalta merkittävistä poikkeuksellisista tilanteista.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluihin kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen valmistumisesta.

Aikataulu

Rakentaminen alkaa keväällä/kesällä 2025.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Selkämerenkatu, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §, Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §)

2. Jätejakeet on poistettava kaivutöiden edellyttämässä laajuudessa. (Jätelaki (646/2011) 12, 13 §)

3. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

4. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

5. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti kunnostuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

6. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetyn mukaisesti, mutta kuitenkin siten, että jokaista kaivantoa kohden kaivantojen pohjilta ja seinämistä otetaan jokaista kymmentä metriä kohden vähintään yksi näyte maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Lisäksi alueilla, joilla jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvot, otetaan kaivantojen pohjilta ja seinämistä enintään jokaista 20 metriä kohden vähintään yksi näyte maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

7. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen

8. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

9. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

10. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

11. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

12. Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

13. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 17 §)

14. Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

15. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

16. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Maa-ainesten välivarastointi

17. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia massoja saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

18. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

19. Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen. (YSL 155, 172 §).

20. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §, Ympäristönsuojeluasetus 41 §)

Maa-ainesten hyödyntäminen

21. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää kunnostusalueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita, maa-aineksia, jotka sisältävät kynnysarvopitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. (YSL 32, 136 §, JL 6, 8 §)

22. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis rakennekerros (tiivis asfaltti). (YSL 32, 136 §, JL 6, 8 §)

23. Ennen maa-ainesten hyödyntämisen aloittamista tulee toimittaa hyötykäytön aloitusilmoitus valvontaviranomaiselle. Aloitusilmoituksessa on esitettävä maa-ainesten hyödyntämispaikat. (YSL 172 §)

24. Maa-ainesten hyödyntämistä koskevat toimenpiteet tulee raportoida kunnostuksen loppuraportin yhteydessä. Hyödyntämispaikat tulee esittää myös kartalla. (YSL 172 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

25. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

26. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, minkä puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

27. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli kunnostus tehdään useassa osassa, tulee jokaisesta kunnostusvaiheesta tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

28. Pilaantuneen maaperän puhdistamistöistä on tiedotettava naapureita. (YSL 7 §, JL 13 §)

29. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

30. Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen pääasiassa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Lisäksi loppuraportissa tulee olla tiedot hyödynnetyistä maa-aineksista myös karttaan merkittynä ja poikkeuksellisista tilanteista. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (määräysten perustelut 1–4.)

Maaperän puhdistaminen kohteessa on tarpeen, sillä Selkämerenkadulla ja Porkkalankadulla alkaa katualueen saneeraustyöt. Selkämerenkadulla tehdyissä maaperätutkimuksissa todettiin haitta-ainepitoisia maa-aineksia, joissa ylittyi antimonin alempi ohjearvo ja osassa näytepisteitä myös öljyhiilivetyjen ja PAH-yhdisteiden kynnysarvot. Porkkalankadun tutkimuksissa ei todettu alemman ohjearvon ylittäviä haitta-aineiden pitoisuuksia, mutta kynnysarvot ylittyivät antimonin, vanadiinin, arseenin tai bentso(a)pyreenin osalta useassa näytteessä. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin mukaan alueella ei ole haitta-aineista johtuvaa puhdistustarvetta nykyisessä käytössä. Tiealueiden saneeraus edellyttää maankaivua ja kaivutyöt kohdistuvat haitta-ainepitoiseen maaperään. Kunnostuksen tavoitteena on, että alueelta poistetaan haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt kunnostustavoitteet.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (määräysten perustelut 5–7.)

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Ilmoituksessa on esitetty, että pilaantuneen alueen kaivantojen pohjien jäännöspitoisuudet tutkitaan ottamalla edustava kokoomanäyte alueilta, joissa on todettu yli alemman ohjearvon pitoisuuksia. Ilmoituksessa on myös esitetty, että kaivannon seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla kaivannon seinämistä yksi edustava kokoomanäyte maalajikohtaisesti jokaista noin kymmentä metriä kohden. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on ilmoituksessa esitetystä poiketen määrännyt tutkimaan jäännöspitoisuudet myös sellaisilta alueilta, joilla on todettu kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että jäännöspitoisuusnäytteiden riittävän laaja-alainen tutkiminen on tarpeen enintään 20 metrin välein. Tällöin alueelle mahdollisesti jäävät haitta-aineiden pitoisuudet saadaan riittävällä laajuudella selvitetyksi ottaen huomioon myös mahdollinen meriveden huuhtomisen vaikutus maa-aineksissa.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen (määräysten perustelut 8–10.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (määräysten perustelut 11–16.)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Maa-ainesten välivarastointi (määräysten perustelut 17. ja 18.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

Veden tutkiminen ja käsittely (määräysten perustelut 19. ja 20.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja - valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Riittävät tiedot kaivantovesien laadusta ovat tarpeen, sillä maa-aineksessa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet eivät suoraan vastaa niiden pitoisuuksia vedessä muun muassa haitta-aineiden erilaisen liukoisuuden vuoksi. Vesien laatutiedon perusteella kaivantovedet voidaan toimittaa sellaiseen vastaanottopaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisen laatuisia kaivantovesiä.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Maa-ainesten hyödyntäminen (määräysten perustelut 21–24.)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien kohteesta kaivettujen kaivumaiden soveltuvuus hyötykäyttöön kunnostusalueella on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n nojalla kohteen arvioinnin yhteydessä. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, eivät sovellu alueella hyödynnettäväksi haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden vuoksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns. POP-asetuksen mukaan POP-yhdisteitä sisältävän jätteen osalta on varmistettava jätteen sisältämien POP-yhdisteiden hävittäminen tai muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia. PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena. Näin ollen ko. yhdisteiden kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulisi lähtökohtaisesti rajata hyötykäytön ulkopuolelle.

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Näin ollen haitta-ainepitoisten maakerrosten päällä tulee olla riittävä pilaantumattoman maan kerros. Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014 mukaan suositus kestävän kunnostuksen tavoitteeksi on, että pintamaan (noin 0,5–1 m) edustavat haitta-ainepitoisuudet uudisrakennuskohteissa alittavat asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ja muualla vähintään alemman ohjearvon. Suositus ei koske suoraan asfaltoituja piha-alueita ja niitä epäorgaanisia haitta-aineita, joilla maaperän terveysperusteiset viitearvot ovat selvästi alempaa ohjearoa suurempia.

Maa-ainesten hyödyntämistä koskeva aloitusilmoitus ja raportointi ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (määräysten perustelut 25. ja 26.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (määräysten perustelut 27–30.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Määräys naapureille tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei kunnostus loukkaa yksityistä etua.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Sovelletut säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §
Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §
Jätelaki (646/2011) 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §
Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.