Puurivien ylläpitämisen periaatteet Helsingissä (a-asia)

Kaupunkiympäristölautakunta päättää hyväksyä ohjeellisesti noudatettavaksi liitteen 1 mukaiset puurivien ylläpitämisen periaatteet Helsingissä. Puurivejä ylläpidetään Helsingissä ensisijaisesti jatkuvan kasvattamisen menetelmällä, ja uudistamisen menetelmää käytetään vain silloin, kun jatkuvan kasvattamisen edellytykset eivät toteudu.

Taustaa

Puurivit ovat tärkeä osa helsinkiläistä kaupunkikuvaa, osa Helsingin kulttuuriperintöä ja historiaa. Katujen varsille ja puistoihin istutetuilla puuriveillä on suuri merkitys asukkaille. Ne luovat viihtyisää kaupunkiympäristöä, joka vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja myös suoraan terveyteen muun muassa viilentämällä kaupungin lämpötilaa kesähelteillä. Lisäksi puurivit tarjoavat elinolosuhteita muille eliöille. Puuriveillä on myös suuri taloudellinen arvo. Taloudellista arvoa lisäävät puurivien tuottamat välilliset hyödyt, kuten hulevesitulvien hillitseminen. Tämä edistää myös ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Suurin osa Helsingin kantakaupungin merkittävimmistä puistokaduista on perustettu 1900-luvun alkupuoliskolla. Viime vuosikymmeninä Helsingissä on tullut ajankohtaiseksi uudistaa kaupunkikuvallisesti tärkeitä ja asukkaille merkityksellisiä puurivejä. Uudistamista on jo tehty keskeisissä kohteissa, kuten Kaivopuiston Isolla Puistotiellä sekä Etu-Töölössä Mechelininkadulla ja Hietaniemenkadulla. Hankkeet ovat herättäneet paljon huomiota ja julkista keskustelua, myös arvostelua.

Vanhojen puurivien ylläpitämisen haaste on tunnistettu jo pitkään. Puurivejä on inventoitu ja ne on huomioitu vuonna 2014 valmistuneessa kaupunkipuulinjauksessa, jonka päätavoitteena on kaupunkipuiden arvojen ja hyvinvoinnin sekä puiden tuottamien ekosysteemipalvelujen turvaaminen. Kaupunkipuulinjauksen mukaan Helsingin puurivejä uudistetaan ja täydennysistutetaan niiden tulevaisuuden turvaamiseksi. Keskeisenä tavoitteena on ollut elinvoimaisten ja mahdollisimman pitkäikäisten puurivien turvaaminen. Muuttuvassa kaupunkiympäristössä se edellyttää aktiivisia toimenpiteitä.

Puurivien ylläpitämisen periaatteet tarkentavat kaupunkipuulinjauksen puurivejä koskevaa linjausta esittelemällä toimintatavat, jolla puurivejä ylläpidetään Helsingissä. Periaatteet on rajattu koskemaan jo olemassa olevia puurivejä, jotka sijaitsevat yleisten alueiden katu- ja aukioympäristöissä ja virkistys- ja viheralueilla, ja joiden hallinnasta vastaa kaupunkiympäristön toimiala.

Puurivien ylläpitämisen periaatteet Helsingissä

Puurivien ylläpitämisellä tarkoitetaan puurivien elinvoimaisuuden turvaamista pitkällä aikavälillä. Siihen sisältyy yksittäisten puuyksilöiden hyvinvoinnista ja puurivikokonaisuuden kaupunkikuvallisesta laadusta huolehtiminen, ja sitä voidaan toteuttaa kahdella eri menetelmällä: jatkuvalla kasvattamisella tai uudistamisella.

Kaupunkistrategiassa on päämääränä puiden ja latvuspeittävyyden lisääminen. Lisäämisen edellytyksenä on, että olemassa olevan kaupunkiympäristön latvuspeittävyyden perustaso pysyy hyvällä tasolla. Puurivien ylläpidossa jatkuvan kasvattamisen menetelmä edistää latvuspeitteisyyttä varmistamalla suurten puiden ja niiden laajojen latvusten säilymistä kaduilla ja puistoissa mahdollisimman pitkään.

Puurivejä ylläpidetään Helsingissä ensisijaisesti jatkuvan kasvattamisen menetelmällä. Menetelmässä puuriviä ylläpidetään yksittäisiä huonokuntoisia puita poistamalla ja aukkopaikkoja täydentämällä. Täydennysistuttaminen on puurivien jatkuvan kasvattamisen keskeisin toimenpide. Jatkuvan kasvattamisen seurauksena maisemamuutokset ovat hitaita, ja menetelmän seurauksena puuriveissä kasvaa eri-ikäisiä ja -kokoisia puita.

Jatkuvan kasvattamisen edellytyksenä on, että puurivin paikka säilyy, ja että kasvualusta mahdollistaa uusien istutettavien puiden kasvun pitkäikäisiksi puiksi. Lisäksi edellytyksenä on, että puurivissä riittää myös valoa ja puiden elinolosuhteet säilyvät hyvinä, eikä ympäristössä tapahdu puiden elinoloja heikentäviä muutoksia.

Puurivejä ylläpidetään Helsingissä uudistamisen menetelmällä vain silloin, kun jatkuvan kasvattamisen edellytykset eivät toteudu. Menetelmässä rivistä vaihdetaan suunnitelmallisesti kaikki puut tai merkittävä osa niistä samanaikaisesti uusiin taimiin. Uudistamisen menetelmää voidaan myös toteuttaa vaiheittain kaatamalla ja istuttamalla puurivin puita pidemmän ajan kuluessa jaksoittain. Uudistamisen yhteydessä voidaan myös tapauskohtaisesti huomioida puurivin arvokkaita ajallisia kerrostumia jättämällä uusien istutettavien puiden joukkoon joitakin vanhoja puuyksilöitä. Uudistamisen tuloksena puurivin puut ovat samanikäisiä ja -kokoisia. Kaupunkikuvallisesti ja maisemallisesti muutos on suurempi kuin jatkuvan kasvattamisen menetelmällä toteutettu puurivin ylläpitäminen.

On myös mahdollista, että samaa puuriviä voidaan sen elinkaaren aikana ylläpitää sekä jatkuvan kasvattamisen että uudistamisen menetelmillä. Pitkissä katupuuriveissä, kuten Mechelininkadulla, on erilaisia osuuksia. Vaihtelua voi olla puiden kunnossa ja niiden kasvuolosuhteissa. Tällaisissa tapauksissa on mahdollista ylläpitää puuriviä eri menetelmillä sen eri osissa.

Tavoitteet

Puurivien ylläpitämisen periaatteiden tavoitteena on luoda yleiset toimintatavat puurivien toimenpiteiden suunnittelulle ja toteutukselle Helsingissä ja parantaa Helsingin puurivejä koskevan päätöksenteon avoimuutta. Tavoitteena on myös lisätä tietoa puurivien ylläpitämisen suunnittelusta ja siihen liittyvistä eri näkökulmista.

Nyt valmistuneilla periaatteilla halutaan tukea pyrkimystä säilyttää mahdollisimman pitkään kaupunkikuvassa vanhoja ja latvustoltaan suurikokoisia puita, joilla on suuri merkitys alueelliselle latvuspeittävyydelle ja vehreydelle. Samalla tuetaan ekosysteemipalveluja monipuolisesti, sillä monet puiden tuottamista ekosysteemipalveluista ovat sidoksissa puiden ikään ja latvuksen kokoon.

Tavoitteena on myös lisätä ymmärrystä siitä, miksi jatkuva kasvattaminen ei aina onnistu ja miksi puurivien uudistamistakin joskus tarvitaan. Kaupunkiympäristö muuttuu jatkuvasti. Rakentaminen laajenee uusille alueille ja vanhaa kaupunkia peruskorjataan ja täydennetään. Kasvaville puille nämä muutokset ovat useimmiten epäedullisia. Yksittäisiä puita voidaan säilyttää niin pitkään kuin se on turvallista, mutta rungostaan pitkälle lahonneita suurikokoisia puita ei voida säilyttää paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä.

Uudistaminen voi olla perusteltua myös silloin, kun puiden kasvualustan laatu ja määrä ei riitä puiden kasvamiseen ja elinvoimaisena pitämiseen, tai jos puihin on levinnyt vaarallinen kasvitauti tai tuholainen. Lisäksi puurivin yhtenäisyys on maisemallisesti tärkeä arvo, jota aina ei voida säilyttää jatkuvalla kasvattamisella.

Periaatteiden vaikutukset

Periaatteiden toteutuminen edellyttää, että kaupunkiympäristön toimialalla puurivien ylläpitämisen tavoitteet laajennetaan maankäytön suunnittelun, rakentamisen, kunnossapidon ja julkisten alueiden lupahallinnan yhteiseksi tavoitteeksi. On tärkeää, että puita koskevissa prosesseissa kaikki tahot, joiden toiminnalla on vaikutuksia puurivien säilyttämiseen, ymmärtävät oman toimintansa vaikutukset ja sitoutuvat pyrkimään niiden säilyttämiseen ja elinvoimaisuuden turvaamiseen myös tulevaisuudessa. Lisäksi rakentamisen työmenetelmiä tulee kehittää yhteistyössä eri ammattilaisten kesken, jotta puita voidaan säilyttää myös peruskorjausten yhteydessä. Uusien menetelmien kustannuksia arvioitaessa myös puurivien kaikki eri arvot tulee huomioida entistä kokonaisvaltaisemmin.

Toimialalla tulee vielä jatkaa keskustelua historiallisten puistokatujen arvojen säilyttämisestä, muun muassa siitä, milloin puurivien toimenpiteiden suunnittelussa priorisoidaan yksittäisiä puita ja milloin taas yhtenäistä puurivisommitelmaa.

Jatkuvan kasvattamisen periaatteen toteuttaminen edellyttää riittäviä resursseja kunnossapidolle. Vanhoja puita on tarkkailtava ja niille on teetettävä kuntotutkimuksia säännöllisesti. Hoitotoimenpiteitä, kuten latvuston leikkaamista, tarvitaan usein. Yksittäisiin puistopuihin verrattuna kustannukset moninkertaistuvat, kun kyse on puurivistä, jossa enimmillään voi kasvaa satoja puita.

Myös puurivien täydennysistuttamiseen on varattava resursseja. Uuden puun istuttaminen edellyttää aina suunnittelua ja selvitystä istutuksen ajoituksesta. Täydennysistutuksia ei kannata mahdollisesti moneen kertaan tehdä istutuspaikkaan, jossa puu ei menesty, eikä istuttamista aina kannata tehdä heti, jos kohteessa on lähitulevaisuudessa suunnitteilla työmaita tai hankkeita, jotka mahdollisesti haittaavat uuden taimen kasvuunlähtöä.

Haastavissa kohteissa puurivien ylläpitämisen menetelmän valinta voi edellyttää tavanomaista katu- ja puistosuunnittelua tarkempaa, kuhunkin paikkaan sovitettua suunnittelua. Puurivien ylläpitämiselle ei yleensä ole vain yhtä oikeaa toteutustapaa ja eri ratkaisuvaihtoehtojen arvioiminen voi vaatia esimerkiksi mallintamista vaikkapa Esplanadin tai Munkkiniemen puistotien tapaisessa kohteessa.

Puurivien ylläpitäminen edellyttää monialaista ja -arvoista suunnittelua. Suunnitteluratkaisuihin liittyvistä näkökulmista tarvitaan keskustelua, jotta valitut toimenpiteet tukisivat yhteisiä tavoitteita moniarvoisesti. Sosiaalisten ja tunnearvojen huomioiminen suunnittelussa edellyttää ihmisten elinympäristön kunnioittamista ja samalla vastuuta yhteisen puuriviomaisuuden säilymisestä myös tulevaisuudessa.

On myös huolehdittava kaupunkiympäristön toimivuudesta, turvallisuudesta, kaupunkikuvasta ja viihtyvyydestä. Toimenpiteiden perustelut ja arvojen painotukset vaihtelevat kohteittain.

Kaikkia näkökulmia ei kuitenkaan samanaikaisesti voida ottaa huomioon, vaan ratkaisuja tehtäessä on myös tehtävä arvovalintoja. Pitkäikäisten puiden kohdalla tarkastelun aikavälillä on merkitystä. Puurivien suunnitteluratkaisuja pohdittaessa onkin hyvä käydä läpi, miltä puurivin tilanne eri suunnitteluratkaisujen seurauksena näyttää 10–20 vuoden kuluttua. Puurivin elinkaari on eri asia kuin yhden puusukupolven ikä. Esimerkiksi Kaivopuistossa Ison Puistotien puurivit ovat siis edelleen olemassa, vaikka kaikki puut vaihdettiin uusiin vuonna 2010. Yksittäiset puut vaihtuvat, mutta puurivi voi säilyä vuosisatoja.

Puurivien ylläpitämisen periaatteet toteuttavat Helsingin viheralueiden suunnittelua ja rakentamista ohjaavia strategisia tavoitteita. Kaupunkistrategiassa on asetettu tavoitteeksi puiden latvuspeittävyyden lisääminen, missä katupuilla on tärkeä merkitys. Myös katuvihreän laatuun halutaan kiinnittää aiempaa enemmän huomiota, sillä viihtyisä, elämyksellinen ja kaunis kaupunkiympäristö tunnistetaan tärkeäksi arvoksi. Luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden lisääminen vuoteen 2030 mennessä ovat taas keskeisiä Helsingin kaupungin ympäristönsuojelun tavoitteita, jotka kuuluvat kaupungin kestävän kehityksen pitkän tähtäimen tavoitekokonaisuuteen.

Toimivalta

Hallintosäännön 16 luvun 1 § 1 mom. kohdan 1 mukaan kaupunkiympäristölautakunta päättää yleis- ja asemakaavoituksen, liikenne- ja katusuunnittelun sekä muun maankäytön ohjaamisesta.