Hakemus Uudenmaan ELY-keskukselle Helsingin Furuvikin luonnonsuojelualueen perustamiseksi sekä hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymiseksi

Kaupunginhallitus esitti Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, että se perustaa Helsingin Furuvikin luonnonsuojelualueen sekä hyväksyy alueen hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymistä.

Hakemus luonnonsuojelualueen perustamiseksi

Alueen nimi

Helsingin Furuvikin luonnonsuojelualue - Furuviks naturskyddsområde i Helsingfors.

Suojelun perusteet ja tarkoitus

Suojelun tarkoituksena on suo- ja metsäluonnon sekä Helsingin metsä- ja puustoisen verkoston turvaaminen ja Jollaksen rämeen luonnonsuojelualueen laajentaminen. Alueella täyttyvät luonnonsuojelulain 43 §:ssä mainitut luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset.

Alue sisältyy Helsingin kaupungin luonnonsuojelualueohjelmaan. Alueen valinta luonnonsuojelualueohjelmaan perustuu kolmeen luontoarvoon: 1) metsä- ja puustoisen verkoston ydinmetsä ja metsiköt, 2) arvokkaimmat METSO-kohteet ja 3) erityisesti huomioitavat luontotyypit. Alueen erityisesti huomioitavat luontotyypit ovat sen länsiosassa sijaitsevan suon neva ja kangaskorpi ja suuren osan alueesta kattava vanha kuivahko kangasmetsä.

Alueen sijainti ja rajaus

Furuvik sijaitse Laajasalossa, Jollaksen etelärannalla. Suojeltavaksi esitettävän alueen pinta-ala on 2,59 hehtaaria. Aluetta laajennettiin luonnonsuojelualueohjelmassa esitetystä rajauksesta 0,76 hehtaaria. Laajennusosuudella luontotyypit ovat yhtä edustavia kuin ohjelman rajauksen sisällä. Lisäksi alue täydentyy laajennuksen ansiosta lähes luonnontilaisella merenrantakalliolla. Laajennukselle ei ole kaavoitukseen tai virkistyskäyttöön liittyviä esteitä. Luonnonsuojelualueen rajaus on esitetty liitteenä 1.

Rajaus on piirretty lännessä Keulakuvantien varren pientalotonttien reunaa ja asemakaava-alueen raja pitkin. Keulakuvantien pään kohdalla oleva pieni aukio on jätetty suojeltavan alueen ulkopuolelle. Etelässä alue rajautuu merenrannassa kulkevaan kiinteistön 1:1080 rajaan ja yksityisomistuksessa olevan huvilan tonttiin sekä yksityisen kiinteistön 1:936 rajaan. Itäkulmauksen ulkopuolelle on jätetty tilaa Furuvikin huvilan ja uimarannan käyttöön tulevalle pysäköintialueelle. Pohjoisraja seuraa kolmen metrin marginaalin etäisyydellä Furuvikintietä. Välittömästi Furuvikintien toisella puolella sijaitsee Jollaksen rämeen luonnonsuojelualue.

Kiinteistötiedot ja omistus

Alue sijaitsee Helsingin kaupungin omistamalla kiinteistöillä 91-412-1-1080 ”Degerögård”. Lainhuutotodistus on liitteenä 3.

Kaavoitus ja muut aluesuunnitelmat

Helsingin yleiskaavassa 2016 Furuvikin luonnonsuojelualue on lähes kokonaan virkistys- ja viheralueruuduilla, mutta pienelle osuudelle osuu asuntovaltaisen alueen (A4) ruutua. Tämä osuus kuuluu myös luonnonsuojelualueohjelman rajaukseen. Luonnonsuojelualueen lähiympäristö on merkitty yleiskaavaan säilyväksi pitkälti nykyisellään. Suojelualuetta ympäröivä pientalovaltainen asuinalue on merkitty asuntovaltainen alue A4 -ruuduilla. Jollaksen eteläranta kuuluu Santahaminan ampumatoiminnan melualueeseen, mikä estää muun kuin voimassa oleviin asemakaavoihin merkityn täydennysrakentamisen Furuvikin alueelle.

Voimassa olevassa asemakaavassa 11904 (2010) luonnonsuojelualueella on merkintä ”VL/k” eli lähivirkistysalue, joka on varattu kunnan tarpeisiin. Alueen eteläosassa on kaksi suunnittelua tarkentavaa s-merkintää: suojeltava alueen osa, alue on säilytettävä luonnonmukaisena. Alueen poikki kulkevalla Furuvikinpolulla on merkintä jalankululle ja pyöräilylle varattu likimääräinen alueen osa ”pp”. Poluksi kutsuttu reitti tulee toteuttaa mahdollisimman vähällä louhinnalla, täytöllä ja puiden kaatamisella. Keulakuvantien varressa on kaksi toistaiseksi rakentamatonta tonttia luonnonsuojelualueen ulkopuolella.

Vuonna 2019 kaupunkiympäristölautakunnassa hyväksyttyjen Jollaksen suunnitteluperiaatteiden mukaan luonnonsuojelualueisiin rajoittuvat alueet toteutetaan niin, että luontoarvot eivät vaarannu. Ranta-alueet jätetään täydennysrakentamisen ulkopuolelle ja metsä- ja puustoinen verkosto huomioidaan. Kasvavaa virkistyskäyttöä esitetään ohjattavaksi kulunhallinnan keinoin. Suunnitteluperiaatteissa painotetaan myös merenrantojen viheralueiden hyvää saavutettavuutta, jota toteutetaan mm. rantareitin avulla. Se ohjeistetaan tehtäväksi kapeana kivituhkaraittina, jossa huomioidaan luontaiset maastonmuodot ja avokalliot. Furuvikin huvilan aluetta esitetään kehitettäväksi alueellisena vetovoimakohteena.

Suunnittelualueen eteläosan läpi kulkee itä-länsisuunnassa yleiskaavan 2016 tavoitteellisen viher- ja virkistysverkoston reittilinjaus, joka on sekä kehitettävä päärantareitti että vihersormen kehitettävä pääreitti. Suunnittelualueen läpi kulkeva tuleva rantareittiosuus on osa laajempaa Laajasaloa kiertävää rantareittiä. Rantareittisuunnitelman luonnos on ollut Furuvikin luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelman yhtenä lähtötietona.

Itä-Helsingin kulttuuripuiston kehittämissuunnitelmassa vuodelta 2012 Furuvikin luonnonsuojelualue osuu Merellinen luonto ja maisema - sekä Kulttuuriperintö-teemareittien varrelle.

Korvaus

Helsingin kaupunki ei hae korvausta luonnonsuojelualueen perustamisesta.

Luonnon monimuotoisuus

Luontotyypit ja kasvillisuus

Furuvikin suojeltava alue on enimmäkseen pienipiirteistä kallio- ja kangasmetsän mosaiikkia. Maasto on kumpuilevaa, ja länsi- ja keskiosassa sijaitsee jyrkkäreunainen soistunut notko. Alueen puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista ja monin paikoin vanhaa. Meren rannassa on pieni kallioinen niemi.

Vuonna 2013 tehdyssä metsien METSO-kartoituksessa alueen pohjois- ja eteläosalle annettiin arvoluokka I, muulle alueelle luokka II.

Alueen huomionarvoisia luontotyyppejä ovat Etelä-Suomessa silmälläpidettävä kalliometsä, vaarantuneet luhtaneva ja varttunut lehtipuuvaltainen lehtomainen tai tuore kangas, äärimmäisen uhanalainen kangaskorpi, erittäin uhanalaiset vanhat havupuuvaltaiset tuoreet kankaat ja vanhat kuivahkot kankaat. Alueen eteläisimmässä osassa sijaitseva rantakallio ei ole uhanalainen luontotyypiltään, mutta se on suhteellisen luonnontilainen ja maisemallisesti alueelle tärkeä osa-alue.

Merkittävä lajisto

Alueella on tehty varsin vähän lajistoselvityksiä. Merkittävin tiedossa oleva laji on erittäin uhanalainen lahokaviosammal. Muita mainittavia ovat silmälläpidettävä ketoneilikka sekä Helsingissä huomionarvoiset, rannalla kasvava käärmeenkieli ja nevalla hyvin runsas raate.

Alueen käyttö ja saavutettavuus

Luonnonsuojelualueella liikutaan pääosin kävellen, juosten ja koiraa ulkoiluttaen. Lisäksi etenkin rantakallioilla oleskellaan pidempiä aikoja. Lähiasukkaat käyttänevät aluetta myös marjastukseen ja sienestykseen. Alueelle käydään todennäköisesti myös Villa Furuvikissa käynnin ohessa.

Alueella ei ole nykyisin ylläpidettyjä reittejä, mutta ulkoilijoiden käyttämiä polkuja on runsaasti. Suosituimmat polut ovat paikoin voimakkaasti kuluneita. Kulumista on havaittavissa paikoin myös polkujen ulkopuolella avokallioilla. Alueella ei ole opasteita eikä muita palvelurakenteita.

Alueen itäosassa kulkee kesävesijohto, joka on todennäköisesti luvaton.

Lähialueiden asukkaat saapuvat paikalle pääosin jalkaisin. Kauempaa saapuvat tulevat alueelle todennäköisesti ensisijaisesti suunnittelualueen viereisten palvelujen, kuten uimarannan, juhlatilan, saunan ja venelaiturien takia, ja saapuvat paikalle autolla. Lähimmät bussipysäkit ovat noin 600 metrin päässä Laajasalontien ja Hevossalmentien risteyksessä sekä Jollaksentiellä. Jollaksentien ja Takilatien risteyksessä sijaitsevan pysäkin yhteydessä on myös kaupunkipyöräasema.

Suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä on kaksi pysäköintialuetta, toinen Keulakuvantien ja toinen Furuvikintien päässä. Furuvikintien pysäköintialue on pääasiassa Villa Furuvikissa työskentelevien ja vierailevien sekä saunojien ja uimareiden käytössä.

Uhkatekijät

Alueen luontoa ei tällä hetkellä vaaranna merkittävässä määrin mikään uhkatekijä. Suurimmat tulevaisuuden uhkatekijät alueella ovat maaston kuluminen, vieraslajit ja luvattomasta tulenteosta syttyvät metsäpalot. Alueelta löytyi hoito- ja käyttösuunnitelman teon aikana vain vähän roskia.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Luonnonhoidon suunnitelma

Alueella ei ole nykytilassaan erityistä tarvetta luonnon tilaa parantaville kertaluontoisille hoitotoimenpiteille tai jatkuvalle luonnonhoidolle lukuun ottamatta vieraslajien (erityisesti kurtturuusu, isotuomipihlaja, terttuselja) ja puutarhakarkulaisten torjuntaa. Lähialueiden istutusten takia helposti runsastuvan vaahteran taimia saattaa olla tarvetta poistaa tulevaisuudessa.

Virkistyskäytön suunnitelman tavoitteena on ohjata liikkumista alueella siten, että kulku tapahtuu nykyisiä pääpolkuja pitkin ja muualla maasto säilyy kasvipeitteisenä ja mahdollisimman luonnontilaisena. Uusia polkuja ei rakenneta, mutta luonnonsuojelualueelle pohjoisesta saapuvaa ja itä-länsisuuntaista sekä niemen kiertävää polkua kunnostetaan ja ylläpidetään. Kunnossapidettävät reitit merkitään myös maastoon. Erityisesti itä-länsisuuntaista polkua parannetaan helpommin kuljettavaksi, kun sen asema virallistuu osana Laajasalon rantareittiä. Sen kumpaankin päähän sijoitetaan alueopaste (pääopaste). Rantakalliolle ja nevan pohjoispuoliselle kalliolle perustetaan oleskelupaikat, joihin tuodaan yksi penkki. Suon lähikalliolle merkitään myös erillinen polkuosuus. Luonnonsuojelualueen ulkopuolelle jäävien parkkipaikkojen luokse, Furuvikintien ja Keulakuvantien päähän ehdotetaan pyörätelineiden sijoittamista.

Virkistyskäytön suunnitelma

Virkistyskäytön suunnitelman tavoitteena on ohjata liikkumista alueella siten, että kulku tapahtuu nykyisiä pääpolkuja pitkin ja muualla maasto säilyy kasvipeitteisenä ja mahdollisimman luonnontilaisena. Uusia polkuja ei rakenneta, mutta luonnonsuojelualueelle pohjoisesta saapuvaa ja itä-länsisuuntaista sekä niemen kiertävää polkua kunnostetaan ja ylläpidetään. Kunnossapidettävät reitit merkitään myös maastoon. Erityisesti itä-länsisuuntaista polkua parannetaan helpommin kuljettavaksi, kun sen asema virallistuu osana Laajasalon rantareittiä. Sen kumpaankin päähän sijoitetaan alueopaste (pääopaste). Rantakalliolle ja nevan pohjoispuoliselle kalliolle perustetaan oleskelupaikat, joihin tuodaan yksi penkki. Suon lähikalliolle merkitään myös erillinen polkuosuus. Luonnonsuojelualueen ulkopuolelle jäävien parkkipaikkojen luokse, Furuvikintien ja Keulakuvantien päähän ehdotetaan pyörätelineiden sijoittamista.

Ehdotus rauhoitusmääräyksiksi

1. Yleiset rajoitukset

Alueella on kielletty:

2. Liikkumisrajoitukset

Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi on kielletty:

3. Sallitut toimenpiteet

Edellä olevien määräysten estämättä alueella on sallitu:

4. Rauhoitusmääräyksistä poikkeaminen

Valtion luonnonsuojeluviranomainen voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen luonnonsuojelualuetta koskevista rauhoitusmääräyksistä, jos poikkeaminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta ja on tarpeen alueen luonnonhoidon, käytön tai tutkimuksen tai muinaismuiston hoidon kannalta.