Lausunto opetushallitukselle perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden muutokset

Pormestari antoi opetushallitukselle seuraavan lausunnon:

Palautetta ja muutosehdotuksia perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelmanperusteiden muutoksiin

Helsingin kaupungin näkökulmasta valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteisiin on tehty useita selkeyttäviä muutoksia. Tällaisia ovat esimerkiksi esiopetukseen liittyvät täsmennykset, oppimisen tuen käsitteiden päivittäminen perusopetuksen opetussuunnitelmaa vastaavaksi, oman äidinkielen tukemisen merkityksen ja luku- ja kirjoitustaidon opetuksen entistä vahvempi esille tuominen sekä matemaattisten taitojen esille nostaminen. Valmistavan opetuksen lisäopetus on erityisen tärkeä ja tervetullut uudistus. Helsingin kaupunkistrategia korostaa vieraskielisten lasten opintopolun vahvistamista, lasten ja nuorten kotimaisten kielten oppimista ja varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamista kiinnittäen erityishuomiota muuta kuin suomea tai ruotsia kotonaan puhuviin lapsiin. Kannatamme vahvasti tavoitetta saada oppilaat oppimaan kotimaan kieliä ja siirtymään S2-opetuksesta suomen/ruotsin kielen ja kirjallisuuden oppimäärän (lyhenne S1) -tunneille.

Uudistuksessa tulisi myös varmistaa valtakunnallisesti, että henkilöstöllä on riittävä osaaminen kielitaidon arvioimiseen. Esimerkiksi Helsingissä on onnistuttu pitämään esiopetuksessa valmistavan opetuksen lapsimäärä maltillisena hyödyntämällä alueellisten S2-opettajien osaamista.

Helsingissä on Suomessa syntyneitä ulkomaalaistaustaisia lapsia, joiden suomen/ruotsin kielen taito on heikko siksi, että he eivät ole osallistuneet varhaiskasvatukseen tai ovat kasvaneet ympäristössä, jossa suomea tai ruotsia ei käytetä. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen merkitys varhaisessa kielen kehittymisessä on ratkaisevan suuri. Tiedämme kuitenkin, että vieraskieliset lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen kotimaankielisiä lapsia harvemmin kaikissa ikäluokissa, ja näin
ollen jäävät useammin vaille varhaiskasvatuksen tarjoamaa kielitietoista toimintaa ja kielen kehityksen tukea. Myös kesken perusopetuksen Helsinkiin muuttaa ulkomailla asuneita lapsia, jotka ovat syntyneet Suomessa. Helsingin kaupungin näkökulmasta Suomessa syntyneillä lapsilla voisi siis edelleen olla tarvetta valmistavaan opetukseen. Lapsen edun ensisijaisuuden tulee olla kaikkien ratkaisujen pohjana. Helsingissä Suomessa syntyneiden valmistavan opetuksen oppilaiden määrä on vähentynyt 2022–2025. Perusopetuksessa näitä oppilaita on tänä vuonna luokka-asteilla 1–3 yhteensä 20 eli 8 % luokka-asteiden valmistavan opetuksen oppilaista ja luokka-asteilla 4–9 vain yksittäisiä oppilaita per luokka-aste, 2 % luokka-asteiden valmistavan opetuksen oppilaiden kokonaismäärästä.

Luvussa 1 todetaan: ”Jos oppilaan arvioidaan tarvitsevan vahvaa opetuskielen taidon tukea valmistavan opetuksen vähimmäistuntimäärän täyttymisen jälkeen, hänet voidaan ohjata perusopetuksessa järjestettävään valmistavan opetuksen lisäopetukseen.” Helsingin kaupunki haluaa tuoda esiin, että lähtökohtaisesti kaikki valmistavasta opetuksesta perusopetukseen siirtyvät oppilaat tarvitsevat kielitaitonsa edelleen kehittämiseksi vahvaa kielellistä tukea. Lisäopetusta tarvitsevien tuen tarpeen sanoittamista tulisikin uudelleen miettiä, ja lisäopetuksen tarvetta tulisi voida arvioida valtakunnallisin kriteerein. Arviointia on tärkeä tehdä jo valmistavan opetuksen aikana, ja sen avulla tunnistaa ne oppilaat, joilla on tarve lisäopetukseen ja jotka höytyvät siitä. Helsingin kaupunki ehdottaa, että opetussuunnitelman perusteisiin kirjattaisiin lisäopetuksen tarpeen arvioinnista seuraavasti: ”Jos oppilaan arvioidaan tarvitsevan erityisen vahvaa opetuskielen taidon tukea…”

Oli sitten kyseessä valmistavan opetuksen jälkeinen perusopetus tai lisäopetus perusopetuksessa, opetuksen on oltava kielitietoista ja siinä on hyödynnettävä monenlaisia menetelmiä sekä pedagogisia ratkaisuja kielitaidon kehittämiseksi. Sosiaalinen integroituminen tulee ottaa huomioon opetuskielessä. Eri oppiaineissa on hyödynnettävä
opetuskielen tukiopetusta. Opetuksen järjestäjien on jatkuvasti kehitettävä opetusta ja kielitietoista toimintaa niin, että koulut tukevat kaikkien oppilaiden kielen oppimista mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.

Luvussa 3.1 opiskelun vaihtoehdot perusopetuksessa valmistavan opetuksen jälkeen on perusteissa selkeästi sanoitettu. Tähän kohtaan tulisi kuitenkin lisätä kaikkien valmistavasta perusopetukseen siirtyvien oppilaiden korostunut tarve tukeen kielitaidon kehittymisessä.

Luvussa 3.2 valmistavan opetuksen tavoitekielitaitotason nostaminen kehittyvästä alkeiskielitaitotasosta kehittyvään peruskielitaitoon on tavoitteena kannatettava, mutta voi joidenkin oppilaiden osalta olla haastava. Yleisesti tiedetään, että nykyisen tavoitteenkaan saavuttaminen hyvin tai kiitettävästi ei toteudu isolle osalle oppilaista. On tärkeää, että kielitaidon tavoitetaso perustuu realismiin, siihen mitä eri ikäiset oppijat voivat valmistavan opetuksen aikana saavuttaa. Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla lukuvuosina 2021–2022 ja 2022–2023 tehdyn selvityksen mukaan valmistavan opetuksen tavoitteen “kehittyvä alkeiskielitaito” oli saavuttanut tyydyttävästi tai sitä heikommin noin 40 % oppilaista, kun kaikki kielitaidon osa-alueet huomioidaan. Selvitys laadittiin opettajien valmistavan opetuksen osallistumistodistukseen tekemän kielitaidon eri osa-alueiden arvioinnin perusteella luokka-asteilla 1–9. Valmistavan opetuksen oppilasmäärä peruskouluissa kasvoi selvityksen aikana noin 400 oppilaasta noin 800 oppilaaseen, ja uusia opettajia palkattiin useita lyhyessä ajassa. Oppimiseen ja selvityksen tuloksiin on mahdollisesti vaikuttanut kriisialueilta tulleiden oppilaiden traumatausta.

Valmistava opetus kohdistuu haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin, joiden kielen oppimiseen ja kotoutumiseen panostamalla voidaan ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja segregaatiokehitystä. Jos kuitenkin valmistavan opetuksen kielitaidon tavoitetasoa halutaan nostaa, pitäisi huomioida, miten opetuksenjärjestäjän ja pedagogisten ratkaisujen tasolla opetusta voidaan tehostaa. Pitäisi myös ennakoida, lisääkö taitotason nostaminen tarvetta valmistavan opetuksen lisäopetukseen,
mikäli resurssien tarve valmistavan opetuksen lisäopetukselle on arvioitu nykyisen tavoitetason mukaan.

Ruotsin kieli esiintyy suomenkielisessä perusteluonnostekstissä tasaveroisena suomen kielen rinnalla, mutta luvun 3.2 alakohdan otsikossa se on esitetty poistettavaksi. Tämä lienee virhe, joka tulisi korjata.

Luvussa 9 perusteen tekstiä voi tulkita niin, että valmistavan opetuksen aikana perusopetuksen oppiaineen osasuoritusmahdollisuus (esim. tietty luokka-aste) erityisessä tutkinnossa ja samalla osasuorituksen hyväksi lukeminen perusopetuksessa poistuu. Osasuoritusten tekeminen on kuitenkin oppilaan edun ja etenemisen kannalta usein tarpeellista. Se voidaan toteuttaa joko kokonaan tai osittain opetukseen osallistumalla. Olisi tarpeen varmistaa valtakunnallisesti yhtenäinen ja yhdenvertainen toimintatapa osasuoritusten hyödyntämisestä ja kirjaamisesta peruskoulun tietojärjestelmään.

Palaute kuvausten riittävyydestä ja mahdolliset muutokset/täydennykset paikallisen opetussuunnitelmatyönnäkökulmasta

Luvun johdanto

Kuvausta tulee täydentää/muuttaa seuraavasti: Valmistavan lisäopetuksen ohjaamisen kriteerit on sanoitettu niin, että alkuopetuksen voidaan tulkita rajautuvan pois. Mikäli tämä on tarkoitus, tulisi se sanoittaa selkeämmin. Näin varmistetaan yhdenmukainen tulkinta ja toteutus kunnissa sekä oppilaiden yhdenvertaisuus.

Opetuksen tavoitteet ja sisältö

Kuvausta tulee täydentää/muuttaa seuraavasti: Perusteissa pitäisi selkeämmin kuvata, mihin oppiaineisiin (esim. reaaliaineet) lisäopetus etupäässä kohdentuu sekä mitä ovat mainitut muut mahdolliset lisäopetuksen tavoitteet ja miten niitä opiskellaan.

Opetukseen ohjaaminen ja opetuksen järjestäminen

Kuvausta tulee täydentää/muuttaa seuraavasti: Peruskielitaidon tavoitteet ja oppiaineiden kielelliset tavoitteet tulisi erottaa toisistaan oppilaalle tehtävässä suunnitelmassa esimerkiksi näin: ”Oppilaalle laadittavassa suunnitelmassa kuvataan tarkemmin opetuskielen peruskielitaidon opetuksen tavoitteet sekä kielelliset tavoitteet niissä oppiaineissa, joissa valmistavan opetuksen lisäopetusta annetaan sekä muut mahdolliset valmistavan opetuksen lisäopetuksen tavoitteet.” Tämä on tärkeää esimerkiksi silloin, kun oppilaalla merkittäviä puutteita perussanastossa ja luku- ja kirjoitustaidossa.

Palautetta ja muutosehdotuksia S2-opetussuunnitelman perusteiden osittaiseen muutokseen

Helsingin kaupungin näkökulmasta muutosehdotuksessa on huomioitu hyvin keskeisiä uudistustarpeita. Näitä ovat muun muassa oppimäärän tavoitteen selkeä sanoitus, kielitaidon kehittymisen säännöllinen seuranta sekä yhteis- ja samanaikaisopettajuuden hyödyntäminen.

S2-opetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistukselta kaivataan ennen kaikkea selkeitä ja yhdenmukaisia määritelmiä siitä, millä taitotasolla oppilaan tulisi opiskella suomi/ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärää ja millä taitotasolla taas siirtyä opiskelemaan suomen/ruotsin kieli ja kirjallisuus -oppimäärää. Perusteluonnoksen ilmaisut “riittävä suomen kielen taito” ja “merkittäviä puutteita – – eri osa-alueilla" jättävät oppimäärän vaihtamisen perusteet kuitenkin hyvin avoimeksi ja tulkinnanvaraiseksi. Perustemuutoksissa käytetään kielitaidon tasosta myös käsitteitä “peruskielitaito” ja “kehittymässä olevakielitaito”. Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasojen kuvauksissa “peruskielitaito” mainitaan tasoilla A2.1–B1.2. “Kehittymässä oleva kielitaito” sen sijaan voisi viitata joko “kehittyvään alkeiskielitaitoon” (A1.2) tai “kehittyvään peruskielitaitoon” (A2.2). Perustemuutoksissa tuodaan esiin, että S2-oppimäärän opiskelun tavoitteena on, että oppilas siirtyy opiskelemaan suomen/ruotsin kieli ja kirjallisuus (S1) -oppimäärää, mikä on Helsingin näkökulmasta hyvin kannatettavaa. Tällaisessa muodossa perustemuutokset eivät kuitenkaan kokonaisuutena tarjoa riittäviä välineitä opetuksen järjestäjille tai kouluille oppilaalle tarkoituksenmukaisen oppimäärän määrittelemiseksi.

Helsingin kaupungin näkemys onkin, että kielitaidon tavoitteet tulisi määritellä perustetekstissä eurooppalaiseen viitekehyksen taitotasoihin sidotusti sekä ottaa kantaa siihen, minkä taitotason saavutettuaan oppilaan tulisi siirtyä opiskelemaan suomen/ruotsin kieli ja kirjallisuus -oppimäärää. Perustetekstiin tarvitaan selkeät valtakunnalliset kriteerit oppimäärän vaihdolle, ja Helsingin näkökulmasta kriteereissä tulisi ottaa taitotason lisäksi kantaa myös perusopetuksessa jo opiskeltuun aikaan, jolla on vaikutusta rahoituksen kestoon. Lisäksi tarvitaan valtakunnallisia, tutkimuspohjaisia arviointivälineitä kielitaidon tason määrittelyn tueksi. Tämä tukisi valtakunnallista yhdenvertaisuutta oppimäärän valinnassa ja vaihtamisessa. Helsingissä on jo käynnistetty tutkimuspohjaisen, oppimäärän valintaan tukea tarjoavan arviointivälineen kehittämistyö yhdessä Helsingin yliopiston kanssa.

Perustemuutoksissa mainitaan, että oppimäärän tarkoituksenmukaisuutta oppilaalle on tärkeää seurata ja arvioida säännöllisesti. Helsingin kaupunki korostaa, että seuranta ja arviointi on tärkeää erityisesti nivelvaiheissa, kuten perustemuutoksissa mainituissa kolmannelle ja seitsemännelle luokalle siirtymisvaiheissa. Yksi tärkeä nivelvaihe on myös äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärästä toiseen siirtyminen ja siihen liittyvä opettajien yhteistyö ja tuki. Perusteissa tulisi mainita erikseen myös valmistavasta opetuksesta perusopetukseen siirtyminen, sillä se on kielitaidon kehittymisen kannalta hyvin olennainen vaihe. Tässä vaiheessa seuranta ja opettajien välinen yhteistyö on tärkeää. Lisäksi muun muassa esiopetuksesta perusopetukseen ja perusopetuksesta toiselle asteelle siirtymät ovat huomionarvoisia tarkastelun vaiheita.

Oppilaan kielitaidon arvioinnin ja seurannan tulee olla systemaattista, jatkuvaa ja valtakunnallisesti yhtenevää, jotta opinpolkujen jatkumot voidaan turvata. Kielitaidon seurantaan tarvitaan riittävän helppokäyttöinen työkalu, jota myös esimerkiksi luokanopettajat pystyvät hyödyntämään. Arvioinnin työkaluja tarvitaan myös ruotsinkielisessä perusopetuksessa. Ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän tarpeen
arvioinnin tueksi ei ole olemassa välineitä, ja Ruotsissa kehitetyt ruotsin kielen kielitaidon arvioinnin välineet eivät huomioi Suomen kaksikielistä ympäristöä. Helsingissä on kehitetty kielitaidon seurannan tueksi sekä suomen- että ruotsinkielinen seurantalomake. Lisäksi opettajan tueksi on kehitetty ns. kielitaidon timanttimalli, jossa avataan kielitaidon kehitystä. Tällaista kehittämistä tarvitaan valtakunnallisesti.

Opetushenkilöstön yhteistyötä, yhteisopettajuutta ja samanaikaisopettajuutta korostetaan perusteluonnoksissa, mikä on olennaista. Tarpeeseen perustuvat joustavat ryhmittelyt ja erilaiset kielenoppimistilanteet palvelevat kielen kehittymistä parhaiten. On tärkeää, että kielitaidon kehittyessä S2-oppilaat pääsevät tavoitteellisesti osalliseksi erilaisia oppimisympäristöjä, kuten S1-oppimäärän oppitunteja. Tämän voi toteuttaa esimerkiksi S1- ja S2-oppimäärien yhteis- tai samanaikaisopettajuutena.

Helsingin näkökulmasta on hyvä, että perustemuutoksissa äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärien tekstiympäristöjä yhtenäistetään ja oppilaille merkityksellisten tekstilajien ja kielenkäyttötilanteiden roolia korostetaan. Monilukutaidon korostaminen on tärkeää kaikissa oppimäärissä.

Palautetta ja muutosehdotuksia S1-opetussuunnitelman perusteiden osittaiseen muutokseen

Helsingin kaupungin näkemys on, että äidinkielen ja kirjallisuuden eri oppimäärien opetushenkilöstön yhteistyötä on tarkoituksenmukaista korostaa. Yhteistyön merkitys erityisesti siirtymä- ja nivelvaiheissa on suuri, ja esimerkiksi oppimäärää vaihtavan oppilaan sujuva, asteittainen integroiminen S1-oppimäärään vaatii vahvaa yhteistyötä.

Perustemuutoksissa mainitaan, että “oppimäärää vaihtaneen oppilaan oppimista seurataan”. Myös tässä, kuten kielitaidon tason seuraamisessa yleensä, tarvitaan valtakunnallisia ja yhdenmukaisia linjauksia sekä työkaluja. Työkalun tulee olla kaikkien oppilasta opettavien opettajien (mm. luokanopettaja, aineenopettaja) käytettävissä. Tässäkin seurannassa oppimäärävalintojen sitominen eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoihin turvaisi oppilaiden valtakunnallisen yhdenvertaisuuden.

Palautetta ja muutosehdotuksia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luvun 10 muutoksiin

Luvun 10 alaluvun 10.4 otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi muotoon “Maahanmuuttotaustaiset oppilaat”. Helsingin näkökulmasta S2/R2- oppimäärästä säädettävät asiat kuuluvat oppimäärää käsittelevän luvun alle, ja tämän luvun 10.4 alle kuuluvat sellaiset asiat, jotka koskevat yksinomaan maahanmuuttotaustaisia oppilaita kaikessa koulun toiminnassa.

Huomionarvoista on, että maahanmuuttotaustaisen oppilaan äidinkieli voi olla myös koulun opetuskieli. Maahanmuuttotaustaisten, kuten muidenkin, oppilaiden kohdalla äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärän valintaa tulisi arvioida opettajien yhteistyönä ja päätös tulisi tehdä oppilaan edun mukaisesti. Oppimäärän valintaa kuvataan luvussa
seuraavasti: “Koulun opetuskielen mukaan määräytyvän äidinkielen ja kirjallisuuden sijasta maahanmuuttajille voidaan opettaa joko kokonaan tai osittain suomen tai ruotsin kieltä erityisen maahanmuuttajille tarkoitetun oppimäärän mukaisesti.
(https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2012/422”. Tämän kappaleen tulisi olla yhtenäinen S2-oppimäärän erityistä tehtävää kuvaavan osion vastaavan kohdan kanssa, joten kappaleen jatkoksi tulisi lisätä vielä seuraava teksti: “Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta 422/2012) Kunkin oppilaan tarpeen suomi toisena kielenä - oppimäärään arvioivat oppilasta opettavat opettajat yhdessä. Oppilaan huoltaja päättää oppimääriä koskevista valinnoista (PoL 30§). Koska opetus tulee järjestää oppilaan edun, (PoL 3a§) ikäkauden ja edellytysten
mukaisesti, oppimäärän valinnassa on keskeistä, että oppilas saa
hänelle parhaiten soveltuvan oppimäärän mukaista opetusta.”

Helsingin kaupungin näkemys on, että luvun 10 alaluku 10.5 koskee kokonaisuudessaan kaikkia oppilaita, eikä vain maahanmuuttotaustaisia tai niitä, joita koskevat kieliin tai kulttuureihin liittyvät erityiskysymykset. Siksi Helsinki ehdottaa erityisesti tämän alaluvun luetelman kahden viimeisen kohdan siirtämistä luvun 10 alta luvun 9. Äidinkielen ja kirjallisuuden, toisen kotimaisen kielen ja vieraiden kielten opiskelun mahdollisuudet alle. Lisäksi kyseisessä alaluvussa maahanmuuttotaustaisen käsitettä tulisi Helsingin näkökulmasta tarkastella uudelleen. On tärkeää, että opetuksen järjestäjä päättää ja kuvaa opetussuunnitelmassa ylipäätään siitä, miten oppilaiden (taustasta huolimatta) siirtyminen suomi toisena kielenä ja kirjallisuus - oppimäärän opiskelusta suomen/ruotsin kieli ja kirjallisuus - oppimäärään tapahtuu. Samaa tarkastelua tulisi tehdä luettelon viimeisessä kohdassa, jossa suunnitelma opintoja varten rajataan maahanmuuttotaustaisille oppilaille. Suunnitelman tekemisestä ylipäätään oppilaille tulisi säätää paikallisesti.

Muita näkemyksiä ja kehittämisehdotuksia S1- ja S2-oppimäärien ja luvun 10 perusteluonnoksista

Helsingin kaupungin näkökulmasta on tärkeää, että perustemuutosten luvussa 10 korostetaan monikielisyyden sekä oman kielen ja kulttuurin ylläpidon merkitystä. On olennaista, että tämä tuodaan esiin sekä molempien oppimäärien että luvun 10 kohdalla. Kieli- ja kulttuuri-identiteettien ylläpitäminen on yhtä lailla osa kaikkien äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärien opetusta sekä koulun toimintaa yleensä.

Helsinki haluaa myös nostaa esiin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen merkityksen kielen oppimisessa ja kehityksessä. On tärkeää, että äidinkieli ja kirjallisuus –oppiaineen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tuodaan esiin kielitaidon kartoittaminen nivelvaiheissa. Seuranta on kuitenkin tärkeää käynnistää jo sitä ennen, viimeistään esiopetuksessa, sillä varhaiset kielen oppimisen vaiheet ovat keskeisiä kielen kehityksen kannalta. Myös esiopetukseen tarvitaan valtakunnallisia ja yhtenäisiä seurannan ja arvioinnin välineitä.

Nykyinen valtionavustus vieraskielisten sekä saamen- ja romanikielisten oppilaiden perusopetuksen järjestämiseen myönnetään S2/R2-oppilaiden määrän perusteella. Tämä ei kannusta ohjaamaan oppilaita S1/R1 -oppimäärän opetukseen, vaikka kielelliset edellytykset täyttyisivät. Rahoitusmallia onkin syytä tarkastella ja muokata niin, että se palkitsisi riittävän hyvän kielitaidon saavuttamisesta. Tämä tukisi opetussuunnitelmassa määriteltyä S1/R1- oppimäärään siirtymisen tavoitetta.