Päätös pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Etu-Töölössä Taivalsaaren alueella

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristön toimialan tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Kaupunkiympäristön toimiala
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

Yhteyshenkilö: Johanna Hytönen, johanna.hytonen@hel.fi

Puhdistettavan alueen tiedot

Alue sijaitsee Helsingin 13. kaupunginosassa Etu-Töölö. Kohteen kiinteistörekisteritunnukset ovat 91-13-467-1, 91-13-9903-100, 91-13-9901-100, 91-14-9901-0 ja 91-14-9903-102. Alueen omistaa Helsingin kaupunki.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille 15.10.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

Kunnostuksen yleissuunnitelma, Taivallahden puisto, hotelli ja Merikannontie, 9.10.2025, FCG Finnish Consulting Group.

Ilmoitusta on täydennetty 20.11.2025 sähköpostilla ja asiakirjalla Taivallahti, hotelli, Maalämpökaivojen riskinarvio, Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu, FCG Rakennettu Ympäristö Oy, 20.11.2025 sekä seuraavilla tiedoilla:

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistukset

Alueella tai sen välittömässä läheisyydessä on kunnostettu maaperää useaan otteeseen: Martta Ypyän aukion läheisyydessä vesihuollon saneeraustöiden yhteydessä vuonna 2019 (lausunto ID-18-03830, 23.10.2018), Eteläisen Hesperiankadun vesihuollon saneeraustöiden yhteydessä vuonna 2019 (lausunto HEL 2018-011846 T 11 01 00 06, 12.12.2018), Hiekkarannantien rakentamisen yhteydessä vuosina 2023-2024 (päätös HEL 2021-005641, 94 §, 4.6.2021) ja Hiekkarannantie 6:ssä sijaitsevien koulun ja päiväkodin väistötilojen alueella vuonna 2024 (päätös HEL 2022-006583, 109 §, 14.6.2022).

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Suunnittelualue sijaitsee Helsingin Etu-Töölön kaupunginosassa Taivallahden asemakaava-alueella (11290) ja pieneltä osin suunnittelualueen lounaisosassa asemakaavan 11073 alueella. Suunnittelualueeseen sisältyvät suunnitellun kylpylähotellin alue, Sigurd Frosteruksen puisto, Martta Ypyän aukio ja Merikannontie. Suunnittelualueen laajuus on noin 4,8 ha. Pilaantuneisuutta on todettu miltei koko suunnittelualueella. Suunnittelualueen rajaus on esitetty alla olevassa kuvassa vihreällä katkoviivalla. Alueella sijaitseva minigolfkenttä ei sisälly suunnittelualueeseen.

Taivalsaari on ollut 1800–1900-luvun taitteessa pieni saari, mutta 1930-luvun alkuun mennessä saari on muuttunut maatäyttöjen myötä lähes nykyisen kokoiseksi niemeksi. Taivallahden alueella on sijainnut hevostalleja ja varastorakennuksia. Taivallahden rannalla on ollut 1800-luvun lopulla teurastamo, tapettitehdas ja kalkinpolttolaitos. Taivallahdessa on ollut myös ruutikellarialue ja aseseppäkoulu 1900-luvun alussa. Rantakaistaleella oli 1900-luvun alkupuolella mm. sementtivalimo sekä Cronvallin tehdastontti ja pari huvilaa. 1930-luvulla Taivallahdessa oli myös useita pienteollisuuslaitoksia. Hietarannan uimaranta on perustettu vuonna 1930 vanhalle rakennuskonttorin hiekkavaraston alueelle. Lisäksi alueella on toiminut ruiskumaalausta harjoittanut yritys (vuosina 1948–1960) ja betonitehdas, jonka toiminnan kestosta ei ole tarkkaa tietoa. 2000-luvulla Taivalsaaressa on toiminut Helsingin kaupungin liikuntaviraston tukikohta ja kesäteatteri, joiden toiminta on sittemmin siirretty toisaalle tai lopetettu. Viimeksi suunnittelualueella sijainneet veneiden talvisäilytyspaikka ja Staran katu- ja kunnossapitoyksikön varastoalue ovat myös lopettaneet toimintansa.

Suunnittelualueella toimii nykyään yhteysaluslaituri, pienvenesatama, minigolfrata, padel- ja beachvolleykentät, uimaranta sekä koirapuisto. Muilta osin alue on viher- tai katualuetta sekä joutomaata. Suunnittelualueella ei ole kiinteitä rakennuksia. Purettujen rakennusten perustuksia on edelleen alueella.

Alueelle on suunniteltu rakennettavaksi 2–3 kerroksinen kylpylähotelli, jonka kerrosala on 12 300 k-m2. Taivalsaaren kärki ja ranta-alue kylpylän ympärillä on suunniteltu puistoksi (Sigurd Frosteruksen puisto). Hietaniemen uimarantaa laajennetaan kylpylän edustalle. Rantaviivan tuntumaan rakennetaan koko alueen läpi kulkeva kevyen liikenteen raitti. Pienvenesatama säilyy entisellä paikallaan. Taivallahden pohjukkaan rakennetaan pieni ranta-aukio (Martta Ypyän aukio). Aukion länsipuolelle rakennetaan uusi yhteysaluslaituri ja itäpuolella puistosuunnitelmassa on varaus kahvilalle. Katualueita selkiytetään ja kevyen liikenteen väyliä parannetaan.

Hotellin ja osin myös Sigurt Frosteruksen puiston alueelle on suunniteltu maalämpökaivoja. Kaivojen suunniteltu lukumäärä on 47 maalämpökaivoa ja neljä varakaivoa. Kaivot on suunniteltu porattavaksi 330 m syvyyteen.

Suunnittelualue rajoittuu pohjois- ja länsipuolelta pääsääntöisesti mereen. Alueen länsipuolella on meren lisäksi Hietaniemen uimaranta, eteläpuolella Taivallahden peruskoulu ja päiväkoti sekä Taivallahden tenniskeskus. Hieman kauempana etelässä sijaitsee Hietaniemen hautausmaa kappeleineen ja krematorioineen, joista lähimpänä Hietaniemen uurnalehto ja Juutalainen hautausmaa. Itäpuolella on Taka-Töölön asuinkortteleita ja Hesperian esplanadi. Asuinkerrostalot sijaitsevat lähimmillään noin 20 m päässä toimenpidealueesta suunnittelualueen itäreunassa Merikannontien varrella. Asuinrakennusten lähistöllä on toistaiseksi todettu kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä olevia haitta-ainepitoisuuksia.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Tehtyjen tutkimusten ja alueen aikaisempien kunnostusten perusteella alueella maaperän on todettu pilaantuneen metalleilla, PAH-, PCB- ja organotinayhdisteillä sekä öljyhiilivedyillä. Suunnittelualueen maaperässä on todettu edellä mainittujen haitta-aineiden lisäksi asbestia useassa tutkimuspisteessä.

Kohteen maaperä on todennäköisesti pilaantunut tehtyjen maa-ainestäyttöjen ja alueella sijainneiden toimintojen seurauksena usean vuosikymmenen kuluessa 1800-luvun loppupuolelta lähtien.

Maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Kohdealueen maanpinta on pääosin melko tasaista, korkeustason vaihdellessa noin välillä +0 ja +3,5. Merikannontien ja rantojen kohdalla maaperä on noin 3–8 metrin paksuudelta täyttömaata, jonka alla on hienorakeisia maakerroksia. Taivallahden pohjukka on 5–8 metrin paksuudelta täyttömaata, jonka alla on savea jopa 15 m syvyyteen saakka. Hesperian esplanadin kohdalla vanhaa merenpohjaa on täytetty noin 200 m pituudelta. Taivalsaaressa ja Taivallahden länsirannassa maaperä on kitkamaata. Mantereen ja entisen Taivalsaaren välisen salmen alla on ohut kerros savea, uimarannan vieressä sijaitsevan hiekkakentän kohdalla enemmän. Täytemaana on käytetty hiekkaa, soraa, louhetta ja rakennusjätettä.

Kallionpinnan taso on vaihdellut läheisellä Hiekkarannantiellä tutkimusten perusteella tasojen +5,2…-9,9 välillä. Geoteknisten tutkimusten perusteella kallionpinta on suunnittelualueella korkeimmillaan Taivalsaaren alueella noin tasolla +2.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue sijaitsee noin 7,5 km etäisyydellä kaakossa Santahaminassa (Santahaminan pohjavesialue, I-luokka, 0109103).

Kohdealue rajoittuu mereen, mikä määrittelee myös pohjaveden pinnan tason alueella. Meritäyttöalueella pohjavesi ja merivesi ovat yleensä vuorovaikutuksessa keskenään ja pohjaveden pinta seuraa meren pinnan muutoksia etenkin rantavyöhykkeessä. Koekuopista tehtyjen havaintojen perusteella voidaan arvioida, että pohjaveden pinta vaihtelee alueella tasojen -1,0 ja +1,0 välissä. Myös virtaussuunta vaihtelee todennäköisesti merenpinnan korkeusvaihtelujen mukaan. Suunnittelualueelle ei ole tiettävästi asennettu pohjaveden tarkkailuputkia.

Kohdealue rajautuu mereen, Taivallahteen ja Seurasaarenselkään. Muita pintavesikohteita ei alueen läheisyydessä ole.

Katualueella on hulevesiviemäriverkosto, joka purkaa mereen Taivallahteen. Muutoin kohdealueen hulevedet imeytyvät maahan tai kulkeutuvat pintavalumana mereen.

Haitta-aineita koskevat tiedot

Tutkimukset:

Taivalsaaressa on tehty maaperän haitta-aineselvityksiä vuonna 1999. Näytteissä todettiin ohjearvotason ylittäviä pitoisuuksia raskasmetalleja ja öljyä. Maan pilaantumisen arvioitiin johtuvan alueelle tuoduista täyttömaista tai alueella aikaisemmin sijainneista toiminnoista. Silloisen SAMASE-ohjearvon ylittävän maa-aineksen määrän on alueelle tehtyjen tutkimusten perusteella arvioitu olevan n. 17 000 m3 ja SAMASE-raja-arvon ylittävän määrän n. 2 000 m3.

2020-luvulla suunnittelualueen maaperän pilaantuneisuutta on tutkittu koekuopituksilla ja kairauksin. Tutkimuksia on tehty kahdessa osassa 28.4.2020 – 21.10.2022 välisenä aikana, minkä lisäksi niemen kärkeen on tehty lapiolla näytteenottoa vuonna 2024. Hiekkarannantien kunnostuksen yhteydessä on otettu jäännöspitoisuusnäytteitä suunnittelualueen vastaisista seinämistä.

Suunnittelualue on jaettu tutkimustulosten tarkastelussa käyttötarkoituksen ja sijainnin perusteella kolmeen osa-alueeseen:

1. Taivallahden kylpylähotelli
2. Sigurd Frosteruksen puisto ja läntiset ranta-alueet
3. Martta Ypyän aukio ja itäiset ranta-alueet

Taivallahden kylpylähotelli:

Alueella on todettu pintamaassa PAH-yhdisteitä ja sinkkiä VNa:n 214/2007 mukaiset ylemmät ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina.

VNa:n 214/2007 alempien ja ylempien ohjearvojen välisinä pitoisuuksina on todettu antimonia, lyijyä ja sinkkiä sekä PAH-yhdisteitä eri kerroksissa 0-4 metrin syvyyksillä maan pinnasta. Yhdessä tutkimuspisteessä todettiin lisäksi alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus raskaita öljyhiilivetyjä >C21–C40.

Tulevan kylpylähotellin alueella on lisäksi todettu useissa näytepisteissä PAH-yhdisteitä, metalleja sekä öljyhiilivetyjä VNa:n 214/2007 kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välisinä pitoisuuksina. Yhdessä näytteessä todettiin kynnysarvon ylittävä PCB-yhdisteiden pitoisuus.

Tulevan hotellin alueella ei tutkimuksissa ole todettu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, naftaleenia tai öljyhiilivetyjen keskitisleitä. Pääosin haihtuvien yhdisteiden pitoisuudet ovat alittaneet myös käytettyjen analyysimenetelmien määritysrajat.

Suurimmassa osassa tutkimuspisteitä todettiin jätejakeita. Jätteen osuus vaihteli arviolta 5–100 % välillä ollen jätteellisissä näytteissä arviolta keskimäärin noin 20 %. Jätejakeina todettiin pääosin betonia ja tiiltä. Yksittäisissä näytteissä todettiin lisäksi lasia ja muovia.

Asbestin esiintymistä tutkittiin tulevan hotellin alueelta vuoden 2022 tutkimuksissa yhteensä yhdeksästä näytteestä. Kuudessa näytteessä asbestia todettiin.

Hotellin alueella suunnitellut kaivutasot ovat:

- pohjoisen siiven alue: -1,79...+0,48
- itäisen siiven alue: -0,76...+0,29
- eteläisen siiven alue: -2,65...+0,29
- läntisen siiven alue: -1,6...-0,35.

Syvimmillään kaivutaso on aivan hotellin eteläisimmässä kärjessä. Rakennuksen alueen kaivut tehdään tuettuna kaivunaikaisella teräsponttiseinällä. Hotellin piha-alueella ei ole tarpeen tehdä merkittäviä kaivuja, sillä uusi tasaus on kauttaaltaan nykyistä maan pinnan tasoa korkeammalla.

Hotellin osalta itäisen siiven ajorampin alueen kaivu tarkentuu vielä rakennussuunnittelun edetessä. Hotellin alueella kaivun kokonaismäärän arvioidaan olevan noin 20 000–25 000 m3. Kaivettavasta maa-aineksesta arvioidaan noin 700 m3 ylittävän ylemmät ohjearvot ja noin 6 000 m3 alemmat ohjearvot. Kynnysarvomaita arvioidaan olevan noin 7 000 m3.

Sigurd Frosteruksen puisto ja läntiset ranta-alueet:

Yhdessä näytepisteessä (FCG130) entisen venetelakan alueen länsilaidalla on todettu 0,2 m paksuisessa pintamaakerroksessa kuparia, lyijyä ja sinkkiä yli ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon olevina pitoisuuksina.

VNa:n 214/2007 ylemmät ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina on todettu yksittäisissä näytepisteissä PAH- ja organotinayhdisteitä (TBT-TPT) enimmillään 2 m syvyydellä maanpinnasta sekä metalleja kupari, sinkki, nikkeli ja lyijy eri syvyyksillä täytössä.

VNa:n 214/2007 alempien ja ylempien ohjearvojen välisinä pitoisuuksina on todettu PAH- ja organotinayhdisteitä sekä metalleja kupari, sinkki, nikkeli, lyijy ja antimoni.

Kynnysarvon ylittäviä PAH-yhdisteiden ja metallien pitoisuuksia todettiin suurimmassa osassa alueen näytepisteistä ja kaikilla näytteenottosyvyyksillä. Aiemmin mainittujen haitta-aineiden lisäksi kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina todettiin naftaleenia ja nikkeliä yksittäisissä pisteissä sekä toistuvasti arseenia ja elohopeaa.

Sigurd Frosteruksen puiston alueella ei tutkimuksissa ole todettu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina haihtuvia orgaanisia yhdisteitä tai öljyhiilivetyjen keskitisleitä. Pääosin haihtuvien yhdisteiden pitoisuudet ovat alittaneet myös käytettyjen analyysimenetelmien määritysrajat.

Maa-aineksen seassa on todettu jätettä. Jätteen osuus vaihteli arviolta 2–70 %. Yleisimmät jätejakeet ovat olleet betoni ja tiili, mutta alueella on todettu myös puuta, muovia ja kasvijätettä. Tutkimusten yhteydessä on todettu maassa myös betonirakenteita.

Sigurd Frosteruksen puiston alueella asbestin esiintyminen on tutkittu 33 näytteestä, joista 15 sisälsi asbestia.

Martta Ypyän aukio ja itäiset ranta-alueet:

Vaarallisen jätteen raja-arvon ylittävinä pitoisuuksina on todettu kuparia, lyijyä ja sinkkiä. Todetut pitoisuudet ovat sijainneet 2-4 m syvyydellä maanpinnasta.

VNa:n 214/2007 ylemmät ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina on todettu PAH-yhdisteitä, kuparia, sinkkiä, elohopeaa ja antimonia eri syvyyksillä maanpinnasta.

VNa:n 214/2007 alempien ja ylempien ohjearvojen välisinä pitoisuuksina on todettu antimonia, elohopeaa, kuparia ja lyijyä sekä PAH-yhdisteitä ja raskaita öljyhiilivetyjä.

Alueella todettiin laajalti kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä olevia PAH-yhdisteiden ja metallien pitoisuuksia kaikilla tutkituilla syvyyksillä. Lisäksi kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina todettiin bentseeniä ja tetrakloorieteeniä sekä yhdessä näytepisteessä TEX-yhdisteiden summapitoisuuden ylitys kynnysarvon osalta.

Useissa näytepisteissä todettiin tiiliä ja betonia arviolta 2–30 %. Pisteen FCG138 alueella maa-aineksen seassa todettiin paikallisesti runsaasti (arviolta noin 10…30 %) sekalaista jätettä (mm. metallia, lasia, muovia ja tiilenpaloja. Jätteitä esiintyi heti pintamaasta lähtien noin kahden metrin syvyyteen asti.

Asbestianalyysejä on tehty yhdeksästä näytteestä. Kaksi näytteistä sisälsi asbestia.

Puiston, Martta Ypyän aukion ja Merikannontien alueen suunnitelmat ovat alustavia, eikä urakkarajasta tai tulevista korkotasoista ole vielä täyttä varmuutta. Arviot massamääristä perustuvat kunnostussuunnittelun aikaiseen tilanteeseen ja ne saattavat muuttua, kun suunnitelmat tarkentuvat. Muutoksilla ei kuitenkaan arvioida olevan merkityksellistä vaikutusta tehtyyn riskinarvioon tai kunnostuksen yleissuunnitelmaan. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan Sigurd Frosteruksen puiston tasaus on osin nykyistä tasoa alempana. Kaivuja tehdään uusien rakennekerrosten vuoksi arviolta 0,5–1,5 m syvyyteen nykyisestä maanpinnasta.

Puistojen ja Merikannontien alueelta arvioidaan kaivettavan maata noin 20 000–55 000 m3, josta haitta-ainepitoisuudeltaan VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot ylittäviä on noin 30 % (6 000–17 000 m3).

Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Riskinarviossa kriittisiksi haitta-aineiksi on valittu aineiden pitoisuuksia ja esiintymistä sekä aineiden haitallisuutta terveydellisin, ekologisin ja ympäristöperustein tarkastelemalla seuraavat:

- Metallit (antimoni, elohopea, kupari, lyijy, sinkki)
- PAH- yhdisteet (antraseeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso (k)fluoranteeni, fenantreeni, fluoranteeni, naftaleeni)
- PCB-yhdisteet
- Orgaaniset tinayhdisteet (TBT, TPT)
- Öljyhiilivedyt (raskaat hiilivetyjakeet >C21-C40)
- Asbesti

Kriittisistä aineista metalleja ja PAH-yhdisteitä esiintyy koko kohdealueella. Orgaanisia tinayhdisteitä esiintyy ainoastaan Taivalsaaressa entisen venetelakan (tulevan Sigurd Frosteruksen puiston) alueella. Asbestia esiintyy Taivalsaaren ja Taivallahden pohjukan (Martta Ypyän aukio) alueella. Haitta-aineita esiintyy maan pinnasta syvimmillään noin 4 metrin syvyyteen asti. Pilaantuneisuus painottuu suurimmalla osalla alueesta maan pintakerrokseen pohjavedenpinnan yläpuolelle, mutta paikoitellen pilaantuneisuutta esiintyy myös pohjaveden pinnan alapuolella.

Kohteessa todetut PAH-yhdisteet ja metallit sekä tinayhdisteet ovat heikosti vesiliukoisia. Kulkeutuvia haitta-aineita (naftaleeni, VOC-yhdisteet, bensiinihiilivedyt ja osa öljyhiilivetyjen keskitisleistä) on todettu vain paikallisesti pieninä pitoisuuksina. Maanäytteistä tehdyissä liukoisuustesteissä antimonin, elohopean ja lyijyn liukoisuudet ylittivät osin pysyvän jätteen kaatopaikan liukoisuusrajan, mutta täyttivät vaarattoman jätteen raja-arvot lukuun ottamatta yhtä antimonitulosta. Haitta-aineiden kulkeutuminen vajoveden mukana alemmas maaperään arvioidaan vähäiseksi.

Koekuopista otetuissa vesinäytteissä on todettu meriveden ympäristönlaatunormit ylittäviä metallien ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Metallien liukoisten pitoisuuksien suhde enimmäispitoisuuden ympäristönlaatunormiin oli suurimmillaan lyijyllä, noin 1,6-kertainen. PAH-yhdisteistä ympäristönlaatunormin ylitti suurimmassa suhteessa bentso(g,h,i)peryleenin enimmäispitoisuus (0,95 μg/l), joka on yli tuhatkertainen ympäristönlaatunormiin verrattuna. Vesinäytteet on otettu koekuopista häirityssä tilanteessa, ja näytteissä on ollut merkittävästi kiintoainesta. Kiintoaineksen kulkeutumista mereen ehkäisevät tulevaisuudessa rakentamistasoon asennettavat suodatinkankaat, minkä lisäksi haitta-aineiden kokonaismäärä alueella pienenee rakentamisen vaatiman kaivun seurauksena.

Maalämpökaivojen asennuksella ei kohteessa arvioida olevan riskiä merkittävästi lisääviä vaikutuksia. Lämpökaivojen asennukseen ei liity merkittävästi muusta maarakennustyöstä poikkeavia riskejä. Lämpökaivojen porauksessa maanpinnalle työntyvää maa-ainesta käsitellään samoin kuin muita kaivutöissä syntyviä maa-aineksia. Lämpökaivojen porauksen ei arvioida rikkovan kallioperää siten, että pohjaveden pilaantumisriski kasvaisi tai pohjavesiolosuhteet merkittävästi muuttuisivat.

Rakentamisen jälkeisessä tilanteessa haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan mereen sellaisina pitoisuuksina, että niistä voisi aiheutua haittaa alueen virkistyskäytölle tai eliöstölle.

Käytettävissä olevan tiedon perusteella alueen kunnostustarve perustuu rakentamisen edellyttämiin kaivuihin. Kohteen pintamaat poistetaan rakentamisen yhteydessä ja korvataan pilaantumattomilla maa-aineksilla sekä rakenteilla. Koko alueelle tulee vähintään 0,5 m pilaantumaton täyttökerros tai rakenteita. Näin ollen maaperän haitta-aineille ei ole rakentamisen jälkeen mahdollista altistua suoran kosketuksen, maan syömisen tai haitta-aineita sisältävän maan pölyämisen seurauksena. Haitta-aineita sisältävässä maassa ei alueella tulla myöskään viljelemään ravintokasveja.

Nykytilanteessa alueen pintamaassa esiintyy paikoin suuriakin pitoisuuksia raskasmetalleja ja PAH-yhdisteitä. Lisäksi rakennusjätettä sisältävässä maassa on todettu asbestia. Rakentamisen yhteydessä pintamaat korvataan uusilla kasvukerroksilla tai rakenteilla, jolloin haitta-aineiden kulkeutuminen pölyn välityksellä ei ole rakentamisen jälkeen mahdollista. Rakentamisen aikana pölyn leviäminen ympäristöön tulee kuitenkin estää erityisesti asbestipitoisen jätteen kaivun aikana. Kaivutason alapuolelle jäävästä asbestista ei arvioida aiheutuvan riskejä ja asbestipitoisen maan käsittelyä tulisikin tehdä mahdollisimman vähän.

Kohteessa todetut metallit ovat haihtumattomia ja PAH-yhdisteet ovat enimmäkseen heikosti haihtuvia, joten ne eivät kulkeudu kaasufaasina ulko- tai sisäilmaan. Kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina todettujen haihtuvien yhdisteiden esiintyminen on tutkimuksissa ollut pienialaista, eikä kynnysarvojen ylityksiä ole todettu suunniteltujen rakennusten alueilla. Hotellin tai Martta Ypyän aukiolle suunnitellun kahvilavarauksen alueella ei ole todettu haihtuvia yhdisteitä, jotka voisivat kulkeutua sisäilmaan.

Haitta-ainepitoiset maakerrokset jäävät täyttöjen ja rakenteiden alle, joten haitta-aineille ei voi altistua suoran kosketuksen, tahattoman maan nielemisen tai haitta-ainepitoisen pölyn hengityksen välityksellä. Hotellin piha-alueelle on suunniteltu ravintokasvien viljelyä, mutta sitä varten kohteeseen tuodaan kasvualusta muualta.

Kohteessa esiintyvät haitta-aineet ovat pääosin heikosti haihtuvia. Kohonneita metallien ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksia sisältävät kerrokset tulevat sijaitsemaan yli 0,5 m syvyydessä tulevan maapinnan alla. Hiilivetyjen haihtuminen ulkoilmaan maan pintakerrosten alta on vähäistä. Haihtuvia haitta-aineita ei ole todettu sellaisina pitoisuuksina, että niille voisi altistua merkityksellisesti alueelle sijoitettavien tai lähiympäristössä sijaitsevien rakennusten sisäilman kautta.

Alueella tai sen läheisyydessä ei ole ekologisesti merkittäviä kohteita (luonnonsuojelualueita) tai eliölajeja. Todetut haitta-aineet ovat heikosti kulkeutuvia ja niitä voi kulkeutua veden mukana pääasiassa kiintoainekseen sitoutuneena. Mikäli haitta-aineita päätyy mereen esimerkiksi pohjaveden mukana pitoisuudet laimenevat merkittävästi. On epätodennäköistä, että kohteen maaperään mahdollisesti jäävistä haitta-aineista aiheutuisi vaikutuksia kaloille tai muille vesieliöille. Rakentamisen vaatiman massanvaihdon yhteydessä haitta-ainepitoisia maa-aineksia poistuu alueelta merkittävästi, jolloin tilanne paranee nykyisestä myös mereen kulkeutumisen osalta.

Suunnittelualueelle suunnitellaan hotellirakennusta sekä puisto- ja katualueita. Maaperässä on todettu pääsiassa heikosti kulkeutuvia haitta-aineita, jotka ovat olleet maaperässä vuosikymmeniä, eikä niiden kulkeutumista arvioida enää merkittäväksi. VNa:ssa 214/2007 esitettyjen haitta-aineiden lisäksi maaperässä on todettu rakennusjätettä, jossa on paikoin myös asbestia. Asbestin osalta noudatetaan alueellisen työsuojeluviranomaisen ohjeita.

Maalämpökaivojen porausten maaperäosuuksilla maaperässä esiintyy haitta-aineita. Suunniteltujen lämpökaivojen alueilla on todettu ohjearvot ylittävinä pitoisuuksina raskasmetalleja, PAH-yhdisteitä sekä paikoin kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina PCB-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä.

Kaivantovesinäytteissä on todettu pohja- ja pintavesien ympäristönlaatunormit ylittävinä pitoisuuksina raskasmetalleja ja PAH-yhdisteitä. Maaperässä tai pohjavedessä ei tutkimusten perusteella esiinny laajalti haihtuvia ja kulkeutuvia yhdisteitä. Täyttö on louheista ja kallioperä on alueella melko korkealla. Kallioperä on GTK:n kallioperäkartan perusteella kiillegneissiä. Syvemmällä voi esiintyä myös muita kivilajeja.

Teräsputken asentaminen itsessään ei aiheuta merkittävää haitta-aineiden kulkeutumisriskiä maaperässä mm. Kohdekiinteistön geologisten olosuhteiden takia. Mahdolliset haitta-aineet esiintyvät täyttömateriaalissa ja maaperän yläosassa ja niiden kulkeutuminen asennuksen yhteydessä merkittävissä määrin syvemmälle on erittäin epätodennäköistä. Etenkin alkuaineiden ja öljyhiilivetyjen osalta porauksen ei ole todettu aiheuttavan muutoksia haitta-aineiden leviämiseen. Maaperässä helposti liikkuvien tai veteen hyvin liukenevien haitta-aineiden osalta ei kuitenkaan voida täysin poissulkea paikallisia olosuhdemuutoksia esim. paineilmaporauksen vaikuttaessa pohjaveden happipitoisuuteen. Näistä mahdollisesti aiheutuvien ympäristöriskien ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä, sillä suunniteltujen maalämpökaivojen alueilla ei ole merkittävästi todettu herkästi liukenevia ja hyvin kulkeutuvia haitta-aineita.

Lämpökaivojen poraus ei riko kallioperää siten, että se synnyttäisi uusia rakosysteemejä ja sitä kautta myös uusia pohjaveden virtausreittejä. Kohdekiinteistöllä on todettu pohjaveden sisältävän haitta-aineita. Porauksen ei kuitenkaan arvioida vaikuttavan merkittävästi pohjavesiolosuhteisiin ja sitä kautta mahdollisesti haitta-aineita sisältävän pohjaveden virtauskuvaan ja edelleen haitta-aineiden kulkeutumiseen. Vastaavasti syvemmällä kallioperässä mahdollisesti esiintyvän suolaisen veden muutosvaikutus jää lyhytaikaiseksi ja paikalliseksi eikä sillä ole merkitystä kohteessa vallitsevissa olosuhteissa.

Lämmönsiirtonesteen vuoto lämpökaivojen käyttötilanteessa on erittäin harvinaista. Arola ja muut (2021) ovat mallintaneet etanolipohjaisen lämmönsiirtonesteen kulkeutumista teoreettisessa kohteessa, jossa maaperä on ollut hyvin vettäjohtavaa. Mallinnuksen yhteenvetona on todettu, että lämmönsiirtoneste ei muodosta merkittävää riskiä pohjavedelle, vaikka sitä pääsisi vuotamaan suoraan pohjavesikerrokseen.

Lämmönsiirtonesteen vuoto vaikuttaa pohjaveden happipitoisuuteen sillä alueella, minne lämmönsiirtoneste leviää etanolin kuluttaessa happea hajotessaan. Lämmönsiirtonesteen vaikutusalue jäi erittäin konservatiivisilla lähtöoletuksilla (realistisiin vuotomääriin nähden jopa 30 kertaiset lämmönsiirtonestemäärät, simuloitu pohjavedenotto, K-arvo jopa 86 m/d, tehollinen huokoisuus 0,35) toteutetun mallinnuksen perusteella pohjaveden virtaussuunnassa alle 60 metrin laajuiseksi. Kohdekiinteistön maaperäolosuhteissa mahdollisen vuodon vaikutusalue jää merkittävästi pienemmäksi kuin em. Mallinnustapauksessa.

Arola ja muut (2021) ovat mallintaneet suolaisen pohjaveden sekoittumista lämpökaivoissa. Tarkastelun lähtökohtana on 100 metriä syvä porareikä, jonka ylimmät 95 metriä ovat täyttyneet makealla vedellä ja jonka pohjalla on 5 metriä paksu suolaisen veden kerros. Porauksen jälkeen suolainen vesi painuu raskaampana lämpökaivon pohjalle. Lämmönkeruuputkistossa kierrätetään kalliota kylmempää nestettä, jotta saadaan aikaan lämmön siirtyminen lämpimämmästä kalliosta kylmempään lämmönkeruunesteeseen. Tällöin pohjaveden lämpötilakenttään syntyy horisontaalinen lämpötilaero, joka saa aikaan luonnollisen konvektion kaivoa täyttävässä pohjavedessä. Pohjaveden tiheys riippuu lämpötilasta, ja painavampi eli kylmempi pohjavesi pyrkii laskeutumaan kaivon pohjalle, kun taas kevyempi eli lämpimämpi pohjavesi pyrkii nousemaan kohti pintaa. Mallinnuksen perusteella luonnollinen konvektio ei näyttäisi olevan riittävän voimakas jaksaakseen nostaa alimman viiden metrin suolaista vettä ylöspäin ja sekoittaakseen sitä makeaan veteen. Näin ollen raskas suolainen vesi jää alimpaan viiteen metriin eikä sekoitu makeaan veteen lainkaan simuloitujen 25 vuoden aikana.

Mahdollisen syvällä kallioperässä esiintyvän suolaisen pohjaveden sekoittumisen riskin makeaan pohjaveteen katsotaan olevan kohdekiinteistöllä merkityksetön. Lämpökaivojen porauksen jälkeen pohjavesiolosuhteet vakiintuvat lyhytaikaisen häiriövaikutuksen päätyttyä.

Energiakaivon poraus ei riko kallioperää siten, että se synnyttäisi uusia rakosysteemejä ja siten uusia veden virtausreittejä. Vastaavasti maaperäosuuksilla mahdolliset muutokset pohjavesiolosuhteisiin ovat lyhytaikaisia ja palautuvia. Mahdolliset geokemiallisten olosuhteiden muutokset eivät muodosta merkittävää riskiä haitta-aineiden kulkeutumisen suhteen.

Lämpökaivojen asentamisesta mahdollisesti aiheutuvat riskit ovat merkityksettömiä. Lämpökaivojen käytöstä aiheutuvat riskit ovat niin ikään merkityksettömät, eivätkä ne vaikuta olennaisesti haitta-aineiden kulkeutumiseen maa- ja kallioperässä tai pohjavedessä.

Puhdistustavoitteet

Alueella ei arvioida olevan riskiperusteista puhdistustarvetta. Kohteesta poistetaan haitta-ainepitoisia maita rakentamisen vuoksi ja rakentamisen vaatimassa laajuudessa.

Ympäristöhallinnon ohjeessa 6|2014 esitetty suositus kestävän kunnostuksen tavoitteeksi on, että pintamaan (noin 0,5–1 m) edustavat haitta-ainepitoisuudet uudisrakennuskohteissa alittavat asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ja muualla vähintään alemman ohjearvon. Suosituksen mukaisesti alueen pintamaassa (0,5 m syvyyteen tulevasta maanpinnasta) käytetään pääasiassa tavoitepitoisuuksina alempia ohjearvoja. Alueelle suunnitellun leikkipaikan kohdalla pintamaan tavoitepitoisuuksina käytetään kynnysarvoja.

Putkikaivannoissa putkien ympärystäyttöön tulee vähintään 0,3 m paksuinen kerros pilaantumatonta maata.

Suunniteltujen rakennusten alueilla ei toistaiseksi ole todettu haihtuvia haitta-aineita. Jos rakennusten alueilla kunnostuksen yhteydessä todetaan haihtuvia yhdisteitä (VOC-yhdisteet, naftaleeni, bensiinihiilivedyt, öljyhiilivetyjen keskitisleet), käytetään niiden puhdistustavoitteina SHPter-arvoja tai arvioidaan riskit kohdekohtaisesti haitattomien pitoisuuksien määrittämiseksi.

Puhdistusmenetelmä, niiden valintaperusteet ja työn toteutus

Koska kunnostus tehdään rakentamisen vuoksi, käytetään menetelmänä massanvaihtoa. Kunnostus toteutetaan alueen rakentamisen yhteydessä rakentamisen edellyttämän aikataulun mukaisesti.

Kunnostuksen kohteena oleva alue aidataan ja merkitään pilaantuneen maan kunnostuksesta kertovin kyltein. Jos kaivualue kuuluu jo aidattuun työmaa-alueeseen, jolle sivullisten pääsy on estetty, ei erillistä aitaamista tehdä.

Massanvaihdossa haitta-ainepitoinen maa poistetaan rakennustöiden edellyttämässä laajuudessa ja toimitetaan asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Kaivu toteutetaan erottelevana kaivuna, jolloin kaivun yhteydessä pilaantuneesta maasta erotetaan suuret kivet ja jätejakeet tavanomaisella kaivinkoneen kauhalla tai käyttämällä välppäkauhaa. Pilaantuneet maamassat pyritään lajittelemaan kaivun aikana pilaantuneisuuden ja maalajin mukaan. Pilaantuneisuuden luokittelussa tukeudutaan pääosin aikaisempien haitta-ainetutkimusten tuloksiin.

Kaivuja tehdään pääosin vesipinnan yläpuolella. Mahdollisen vedenalaisen kaivun yhteydessä valutetaan kaivumassoista helposti irtoava vesi pois ennen autoon lastaamista. Valutus tehdään kaivualueella tai sen vieressä siten, että valumavedet ohjautuvat hallitusti takaisin kaivantoon tai muulle soveliaalle alueelle. Kuljetusten yhteydessä autojen lavoilta ei saa valua vettä. Pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan vastaanottopaikkoihin kuorma-autoilla kuormat peitettyinä.

Eri tavoin pilaantuneet maamassat ja jätteet pidetään erillään kaivun ja kuormauksen aikana. Pilaantuneet kaivumaat toimitetaan vastaanottopaikkoihin, joiden ympäristöluvissa on sallittu kyseisten maiden vastaanotto. Massojen kaatopaikkakelpoisuus arvioidaan.

Hyötykäyttökelpoiset maat pyritään hyödyntämään kaivantojen täytöissä. Muutoin kaivannot täytetään rakentamisen edellyttämiin tasoihin muualta tuodulla pilaantumattomalla maa-aineksella.

Kohdealueelta järjestetään tilaa kaivumassojen lyhytaikaista välivarastointia ja mahdollista esikäsittelyä varten. Mikäli toiminnot sijoitetaan kohdealueelle sen kunnostamattomalle osalle, erityisiä maaperän suojarakenteita ei tarvita.

Pilaantuneiden maiden kaivua ohjaa ympäristötekninen valvoja.

Kaivettavat alueelta poistettavat haitta-ainepitoiset maat kuljetetaan kuormat peitettyinä ao. luvan omaavalle vastaanottajalle käsiteltäväksi ja loppusijoitettavaksi. Kuormien mukana toimitetaan valvojan laatimat haitta-ainepitoisen maan siirtoasiakirjat. Kuljettavan yrityksen on oltava merkitty jätehuoltorekisteriin.

Asbestia/asbestijätettä sisältävän maa-aineksen poisto ja käsittely tehdään asbestityönä. Asbestijätteen käsittely tehdään siinä laajuudessa kuin asbestia esiintyy. Alueilla, joilla asbestia ei ole todettu, voidaan maanrakennustyöt suorittaa normaalina maanrakennustyönä.

Asbestityön suunnittelee ja valvoo asbestipurkutyöluvan omaava taho. Asbestipurkuyritys tekee asbestityöstä ennakkoilmoituksen alueelliselle työsuojeluviranomaiselle ja laatii turvallisuussuunnitelman sekä ohjaa ja valvoo työtä asbestikaivun osalta. Asbestia sisältävien maiden kuljetuksessa noudatetaan alueellisen työsuojeluviranomaisen määräyksiä.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kunnostuksen yhteydessä kaivettavia maamassoja on esitetty hyödynnettävän alueen täytöissä seuraavasti:

- Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvotason tai alueellisen taustapitoisuuden alittavia jätteettömiä maamassoja voidaan hyödyntää vapaasti kohteessa.

- Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvotason ja alemman ohjearvotason väliin sijoittuvia massoja hyödynnetään katu- ja puistoalueilla siten, että pintaan tulee vähintään 50 cm kerros, jossa kynnysarvopitoisuudet alittuvat, tai asfalttipinnoite. Kynnysarvopitoisuuden ylittäviä maita ei hyödynnetä vesijohtojen läheisyydessä. Haisevia maita, haihtuvia yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä massoja tai asbestia sisältäviä massoja ei hyödynnetä alueella.

Hyödyntämisen edellytyksenä on massojen tekninen soveltuvuus hyödyntämiskohteisiin. Perusteena hyödyntämiselle on, että hyödynnettävät maat eivät aiheuta orsi-/pohjaveden lisäpilaantumista eikä muutakaan haittaa ympäristölle. Hyödyntämisessä toteutetaan kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteita. Käsittelyyn tai loppusijoitukseen kuljetettavan pilaantuneen maa-aineksen määrän vähentyessä kuljetusten kokonaisenergian kulutus pienenee ja päästöt vähenevät.

Hyödynnetyistä maista (haitta-ainepitoisuudet yli kynnysarvojen) pidetään kirjaa (määrä, alkuperä, hyödyntämisalue). Hyödyntämisalueet raportoidaan karttapiirustuksilla kunnostuksen loppuraportissa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Kaivantovedet johdetaan ensisijaisesti jätevesiviemäriin. Poistettavan veden viemäröinnistä ja laatuvaatimuksista sovitaan erikseen HSY:n kanssa. Vesien johtamiselle haetaan HSY:ltä lupa ennen jätevesiviemäriin johtamista. Johtaminen toteutetaan noudattaen HSY:n määräyksiä ja Pääkaupunkiseudun työmaavesiohjetta.

Kaivannoista pumpattavista vesistä erotetaan kiintoaines esimerkiksi laskeuttamalla. Kaivantovesien käsittelyyn varaudutaan tarvittaessa esimerkiksi öljynerotuksella ja aktiivihiilikäsittelyllä

Pilaantuneen maaperän kaivannoista johdettavasta vedestä otetaan vesinäyte ennen johtamisen aloittamista. Tämän jälkeen tarkkaillaan pumpattavien kaivantovesien laatua aluksi 2 kertaa viikossa (kahtena ensimmäisenä viikkona) ja sen jälkeen kerran viikossa. Vesinäytteistä analysoidaan kiintoaine, pH sekä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä kaivualueella on todettu alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kohteeseen tehdään tarvittaessa täydentäviä maaperän pilaantuneisuustutkimuksia. Täydentävät tutkimukset toteutetaan joko kunnostuksen yhteydessä tai ennen kunnostuksen alkua kairaamalla tai koekuopin. Tutkimuksissa selvitetään haitta-aineiden ja jätejakeiden esiintyminen riittävällä kattavuudella (1 tutkimuspiste/400 m2 tai putkikaivannossa 1 tutkimuspiste/40 m).

Pilaantuneen maan kaivun ohjaus tehdään osittain kunnostusta edeltäneiden tutkimusten tulosten perusteella. Kunnostusta ohjataan lisäksi työn aikana XRF-kenttäanalysaattorilla tehtävillä mittauksilla (metallit). Tutkimustietoja täydennetään näytteenotolla erityisesti niillä alueilla, joilla tutkimustuloksia on niukasti. Tutkimuksissa selvitetään haitta-aineiden ja jätejakeiden esiintyminen riittävällä kattavuudella (1 tutkimuspiste/400 m2 tai putkikaivannossa 1 tutkimuspiste/40 m). Maanäytteistä tutkitaan vähintään 1 näyte/näytepiste analysoimalla niiden yhdisteiden pitoisuudet, joita ko. alueen läheisyydessä on todettu kynnysarvojen ylittäviä pitoisuuksia.

Kunnostustyön seurantaan liittyen tarkkaillaan pölyämistä sekä mahdollisesti pois johdettavien kaivantovesien laatua.

Kaivun jälkeen alueilla, joilla on todettu alemmat ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, kaivantojen pohjien ja seinämien jäännöspitoisuudet tarkastetaan ottamalla kaivupinnoista jäännöspitoisuusnäytteitä. Jäännöspitoisuusnäytteitä otetaan vähintään yksi näyte/400 m2 ja seinämistä yksi näyte/30 m. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kyseisellä kaivualueella on todettu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi ja riskien arviointi

Suunnittelualueelle jätetään maaperään paikoin alemman tai ylemmän ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Alueilla, joille jätetään alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia, asennetaan kaivupintaan huomiorakenne yleisesti maarakennuksessa käytettävistä materiaaleista poikkeavasta materiaalista, esimerkiksi värillisestä aitaverkosta, ja tämän päälle vähintään 0,5 m paksuinen peittokerros pilaantumattomista täyttömateriaaleista. Rakennuksien ja laattojen alle huomiorakenteita ei asenneta. Mikäli pilaantuneisuus sijaitsee selvästi alimman alueella havaitun vesipinnan alapuolella, huomiorakenteita ei asenneta (esim. tason -1 alapuoli).

Jos kaivannon seinämään jää kunnostuksen tavoitetasot ylittäviä pitoisuuksia helposti kulkeutuvia haitta-aineita, arvioidaan tapauskohtaisesti haitta-aineiden kulkeutumisen aiheuttama puhtaan täytön pilaantumisriski ja mahdollisesti tarvittavat riskinhallintatoimenpiteet, kuten eristerakenteet. Tarvittaessa kaivuseinämään asennetaan eristerakenne, esimerkiksi HPDE-kalvo, savieriste, bentoniittimatto tai muu vastaava rakenne.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Ilmoituksessa on käsitelty työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Varsinaista pilaantuneiden maiden välivarastointia alueella ei tehdä. Kaivumaita voidaan varastoida alueella lyhytaikaisesti esimerkiksi analyysitulosten valmistumisen ajan. Kohdealueelta järjestetään tilaa kaivumassojen lyhytaikaista välivarastointia ja mahdollista esikäsittelyä varten. Mikäli toiminnot sijoitetaan kohdealueella sen kunnostamattomalle osalle, erityisiä maaperän suojarakenteita ei tarvita.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin

Ympäristötekninen valvoja seuraa pilaantuneiden maiden kaivua ja tarkkailee alueelta mahdollisesti löytyviä, aikaisemmista havainnoista poikkeavia merkkejä pilaantuneisuudesta, jätteistä ja rakenteista. Poikkeavista jätteistä tai maa-aineksista otetaan näyte laboratorioanalyysiä varten.

Jos kaivutöiden yhteydessä muodostuu merkittävää PAH-yhdisteiden hajua, mutta pitoisuudet ilmassa alittavat HTP-arvot, toteutetaan kaivu siten, että hajuhaitta on mahdollisimman pieni. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaivua ei tehdä tuulen suunnan ollessa kohti herkkiä kohteita. Lisäksi kaivantoa pidetään auki mahdollisimman pieneltä alueelta kerrallaan.

Jos asbestia todetaan alueille, joilla sitä ei ole aikaisemmin todettu, suoritetaan kaivut asbestityönä myös näillä alueilla.

Jos maaperässä todetaan aikaisemmin havaitsemattomia haitta-aineita alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia, poistetaan ne kunnostuksen yhteydessä tai vaihtoehtoisesti arvioidaan niiden riskit ja mahdollisuudet jättää ne maaperään.

Mikäli kaivantovesissä todetaan johtamispaikan kriteerit ylittäviä pitoisuuksia, keskeytetään pumppaus ja suunnitellaan vesien esikäsittely, jotta kriteerit täyttyvät.

Kaikista poikkeavista tilanteista tehdään ilmoitus valvovalle ympäristöviranomaiselle.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Kunnostuksen aloittamisesta tehdään aloitusilmoitus Helsingin kaupungin Ympäristöpalveluille. Aloitusilmoituksessa esitetään kunnostuksen aikataulu, kunnostettava alue ja kunnostukseen osallistuvien tahojen yhteystiedot.

Kunnostustöiden aloittamisesta tiedotetaan naapurikiinteistöjä.

Kunnostuksen valvoja pitää kunnostuksesta kirjanpitoa, johon merkitään vähintään seuraavat asiat:

- Tiedot alueelta poistetuista pilaantuneista maista (määrä, pitoisuudet, alkuperä, sijoituspaikka ja toimitusajankohta).
- Tiedot alueelta poistetuista jätteistä (määrä, laatu, alkuperä, sijoituspaikka ja toimitusajankohta)
- Tiedot otetuista näytteistä ja analyysituloksista (sijainti, ajankohta, kenttämittaustulokset, laboratorioanalyysitulokset)
- Maaperään jäävien maiden haitta-ainepitoisuudet ja sijainti
- Rakennetut huomio- ja eristerakenteet (sijainti, materiaali, rakentamisajankohta)
-Tiedot alueella hyödynnetyistä pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävistä maista ja muista hyödynnetyistä materiaaleista
-Tiedot mahdollisista pilaantuneen maaperän kaivannoista pumpatuista kaivantovesistä (laatu, määrä, ajankohta, käsittely, johtamispaikka)
-Havainnot ja poikkeamat suunnitelmista

Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla kunnostuksen aikana.

Maaperän kunnostuksen loppuraportti laaditaan kunnostustöiden valmistuttua alueella. Loppuraportissa käsitellään seuraavat asiat:
- tunnistetiedot
- työn vastuuhenkilöt ja muut kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot
- kunnostustyön toteutus (yhteenveto kirjanpidosta)
- laadunvarmistusmenetelmät
- kaivettujen ja poistettujen massojen määrä ja laatu ja haitta-ainepitoisuudet sekä sijoituspaikat
- kohteeseen jäävän haitta-aineita sisältävän maa-aineksen laatu ja sijainti täytöissä
- hyödynnetyt kaivumateriaalit
- huomio- ja eristerakenteet
- analyysitulokset taulukoituna
- kaivualueet kartalla
- kunnostuksen aikataulu
- arvio tavoitteiden toteutumisesta ja mahdolliset käyttörajoitukset
- asiakirjojen säilytys
- kartta kunnostetuista alueista

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin Ympäristöpalveluille 3 kk:n kuluessa kunnostuksen valmistumisesta.

Mikäli kunnostus toteutetaan kunnostussuunnitelmassa esitetyssä laajuudessa eikä kunnostuksen ja/tai täydentävien tutkimusten yhteydessä todeta suunnitelmasta poikkeavia haitta-aineita ja/tai pitoisuuksia, jälkitarkkailulle ei ole tarvetta.

Puhdistustyön ajankohta

Pilaantuneen maaperän kunnostus tehdään alueen rakentamisen yhteydessä rakentamisen vaatimassa aikataulussa. Alueen rakentaminen alkaa tämänhetkisen arvion mukaan keväällä 2026.

Ilmoituksen käsittely

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Viranomaisen ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristön toimialan ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Etu-Töölössä Taivalsaaren alueella, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Kaivualueilta on poistettava haitta-ainepitoiset maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa, kuitenkin huomioiden hyötykäyttöä koskevat määräykset. (VNA 214/2007 2,3,4 §, YSL 135 §)

2. Ilmoitusalueen, poislukien leikkialueet, ylimpään 0,5 metrin maakerrokseen ei saa jäädä maa-ainesta, jonka haitta-ainepitoisuus ylittää valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot. (VNa 214/2007 2,3,4 §, YSL 135 §)

3. Leikkialueiden päällystämättömillä ja muilla kuin asfaltilla (tai siihen verrattavissa olevilla päällysteillä) päällystetyillä alueilla haitta-ainepitoisuudet maaperän ylimmässä, vähintään 0,5 metrin maakerroksessa eivät saa ylittää valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisia kynnysarvoja. Kulumista on tarkkailtava. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §, YSL 135 §)

4. Pilaantuneet maa-ainekset on poistettava siten, että kaivutöitä voidaan myöhemmin jatkaa nyt puhdistettavan alueen rajalta rakenteita vaarantamatta. (YSL 135 §)

5. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai ettei haitta-aineille voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

6. Alueelta tulee poistaa jätejakeet, jotka saattavat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JL 5, 12, 13 §)

7. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (YSL 135 § NaapuruussuhdeL 17 §)

8. Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (JL 5, 13 §, VNA 214/2007 2, 3, 4 §)

9. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta ja täydennettävä maalämpökaivojen porauksesta tehtyä riskinarviota. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista tai maalämpökaivojen asentamisen aloittamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007; 2, 3, 4 § YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

10. Puhdistustyöhön on nimettävä henkilö, joka vastaa puhdistustyön valvonnasta ja jolla on tarvittava asiantuntemus ja kokemus pilaantuneen maaperän puhdistukseen ja puhdistustöiden valvontaan. (YSL 172 §, JL 122 §)

11. Puhdistettavalta alueelta on otettava lisänäytteitä maaperän haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Maanäytteistä on määritettävä luotettavalla menetelmällä vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita alueella on aiemmin todettu VNa:n 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina sekä muut orgaaniset haitta-aineet, joita aistinvaraisesti arvioiden on syytä epäillä. Ilmoituksessa esitetyn lisäksi maanäytteitä tulee ottaa syvemmältä maaperän tiiviistä maakerroksista alueilta, joille on suunniteltu sijoittuvan rakennuksia tai maalämpökaivoja. Suunnitelluilta rakennusten ja lämpökaivojen alueilta otetuista maanäytteistä on määritettävä luotettavalla menetelmällä / laboratoriossa vähintään kloorattujen liuottimien pitoisuudet. (YSL 6 § 209 §, VNA 214/2007 2 §)

12. Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNA 214/2007 5 §, YSL 6 ja 209 §)

13. Mikäli poiskuljetettujen massojen kenttä- ja laboratoriotestien tulosten välillä ilmenee merkittäviä eroja, tulee siitä ilmoittaa viipymättä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maa-ainesten vastaanottajalle. (JL 13 §, YSL 172 §)

14. Pilaantuneen maa-aineksen poistamisen aikana on otettava maaperänäytteitä pilaantuneiden alueiden laajuuden, kaivusyvyyksien ja kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien tarkastamiseksi. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia siten, että maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet ovat edustavasti selvitetty. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6 §)

Puhdistustyön lopputuloksen toteaminen

15. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava edustavia jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetyn lisäksi siten, että kaivualueen jäännöspitoisuudet tulevat selvitetyksi jokaista 200 m2:n alaa kohti ja lisäksi kaivantojen reunoilta otetaan vähintään yksi edustava kokoomanäyte jokaista 30 metrin matkaa kohden maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on laboratoriossa tutkittava vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 § 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi

16. Jos puhdistetulle alueelle tai sen reunoille jää maa-aineksia, joissa jonkin kulkeutuvan ja/tai haihtuvan haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava eristysrakenteen tarve. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Huomiorakenne tulee asentaa myös hyödynnettävien haitta-ainepitoisuudeltaan alemmat ohjearvot ylittävien maa-ainesten alle. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristysrakenteista viikkoa ennen kyseisten rakenteiden asentamista. (JL 12, YSL 7, 16 §)

17. Eristys- ja huomiorakenteet tulee dokumentoida puhdistuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

18. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

19. Pilaantuneen maa-aineksen kaivu, lastaus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. Puhdistustyön aikana on huolehdittava, ettei puhdistamisesta aiheudu haittaa tai vaaraa alueella tai sen lähistöllä oleskeleville eikä muuta terveys- tai ympäristöriskiä. Kuljetus ja kuormaus on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kuljetettaessa kosteita ja valuvia maamassoja tulee kuljetuskaluston olla riittävän tiiviitä, jottei kuljetuksissa pääse valumaan haitallisia aineita ympäristöön. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)

20. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5,15, 17 §)

21. Kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia ennen niiden kuljettamista lopulliseen vastaanottopaikkaan. (JL 12,13 §)

22. Poistettavat pilaantuneet ja/tai jätteensekaiset maa-ainekset sekä kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävät maa-ainekset, joita ei hyödynnetä määräyksen 30 mukaisesti, on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti ensisijaisesti hyödynnettäviksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäviksi vastaanottopaikkaan, jonka luvassa on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 8, 13, 29, 122 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

23. Työmaa on järjestettävä niin, että pinta/hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava vähintään maaperätutkimuksissa ja orsi- tai pohjavedessä todetut haitta-aineet. (YSL 155 §).

24. Kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §)

25. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja –valvontayksikölle hyväksyttäväksi erillinen suunnitelma vähintään 30 päivää ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 17, 155, 172 YSA 41 §)

26. Pilaantuneen maan kaivannoista HSY:n jätevesiviemäriin johdettavista vesistä tulee ottaa vesinäytteet ennen johtamisen aloittamista. Pumpattavien kaivantovesien laatua tulee tarkkailla kaivantokohtaisesti. Näytteet on ensimmäisenä kahtena viikkona otettava kahdesti viikossa ja tämän jälkeen kerran viikossa. Jos kaivannossa todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua suurempina pitoisuuksina tulee vedestä ottaa näyte ennen johtamisen jatkamista ja ottaa viipymättä yhteyttä Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön. (YSL 172 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

27. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

28. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Jos haitta-ainepitoisia maa-aineksia välivarastoidaan päällystämättömällä alueella, on alueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä. (YSL 16 §, JL 13 §)

29. Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

30. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Puhdistusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat edustavin näytteenotoin tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää puhdistusalueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. (YSL 136 §)

31. Selvästi haitta-aineelta haisevia, haihtuvia haitta-aineita, maa-aineksia, jotka sisältävät asbestia tai kynnysarvopitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §, (EU) 219/1021)

32. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros tai tiivis asfaltti tai vastaava rakenne. Hyötykäytettäviä maa-aineksia ei saa sijoittaa mahdolliseen orsi- tai pohjavesikerrokseen. (YSL 17, 32, 136 §, JL 5,6,8, §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

33. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta puhdistuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

34. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Pohjaveden ja huokoskaasujen tarkkailu

35. Puhdistuksen aikaisten maaperän ja kaivantovesinäytteiden tutkimustulosten ja muiden havaintojen perusteella on tehtävä arvio pohjaveden ja huokoskaasujen tarkkailutarpeesta sekä tarvittaessa suunnitelma pohjavesi- ja huokoskaasutarkkailun toteuttamisesta. Suunnitelmassa on esitettävä mm. havaintoputkien paikat ja rakenteet, näytteenoton tiheys ja analysoitavat aineet sekä seurannan lopettamisen ehdot. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi muuttaa tai tarkentaa tarkkailusuunnitelmia, mikäli muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta, päätöksen määräysten valvottavuutta eivätkä tarkkailun kattavuutta. (YSL 6, 7, 14, 17, 136 §)

Tiedottaminen ja raportointi

36. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Mikäli puhdistaminen tehdään useassa osassa, jokaisesta puhdistamisvaiheesta tulee tehdä aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi puhdistamisen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja puhdistamisen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Puhdistamisesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

37. Puhdistamistyön etenemisestä on tiedotettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Mahdollisista odottamattomista tilanteista, joista on aiheutunut tai on ollut mahdollista aiheutua ympäristö-, terveys- tai hajuhaittaa, on ilmoitettava mahdollisimman pian ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. (YSL 172 §)

38. Puhdistamisesta on tiedotettava naapureita. (YSL 7 §, JL 13 §)

39. Puhdistamisesta on laadittava loppuraportti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle. Loppuraportissa on esitettävä ilmoituksessa esitetyn lisäksi vähintään tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista (karttapiirustus toteutuneista kaivualueista ja syvyyksistä koordinaatistoon (ETRS-TM35FIN) sidotulla kartalla, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, johdetuista vesistä, niiden pitoisuuksista ja käsittelystä, yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista sekä esitys mahdollisesta jälkiseurannasta. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen takia päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Valtioneuvoston asetuksen mukaisia ohjearvoja voidaan käyttää öljyhiilivetyjen kunnostustavoitteena, mikäli tarkennetulla riskinarviolla voidaan osoittaa, että ko. pitoisuuksilla öljyhiilivetyjen aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Öljyhiilivetyjen kynnys- ja ohjearvot eivät perustu samaan teoreettiseen riskitarkasteluun kuin muilla PIMA-asetuksen liitteessä mainituilla aineilla, mutta niiden määrittelyssä on otettu karkeasti huomioon esimerkiksi aineiden kulkeutumismahdollisuus ja hajuhaitat. Koska jokaiseen määritellyistä öljyhiilivetyjakeista (>C5-C10, >C10-C21, >C21-C40) kuuluu ominaisuuksiltaan erilaisia aineita, öljyhiilivetyjen aiheuttamien haittojen ja riskien suuruuttaa ei voida yleensä luotettavasti arvioida pelkästään ohjearvoilla. Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on määritettävä myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja.

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä.

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1-9)

Kohteen puhdistustavoitteet on määritetty riskinarvioperusteisesti. Puhdistustavoitteet on asetettu, jotta pilaantuneesta maasta ei aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle.

Riskinarvion mukaan alueen maaperässä todetuista haitta-aineista ja jätteistä ei arvioida muodostuvan alueen rakentamisen jälkeen sen tulevassa käytössä terveys- ja ympäristöriskiä. Kohteesta poistetaan kuitenkin haitta-ainepitoisia maa-aineksia rakentamisen vuoksi ja rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Lisäksi puhdistustavoitteeksi on ilmoitettu, että alueen pintamaassa (0,5 m syvyyteen tulevasta maanpinnasta) käytetään pääasiassa tavoitepitoisuuksina alempia ohjearvoja, pois lukien leikkipaikka, jossa vastaavan pintamaakerroksen tavoitepitoisuuksina käytetään kynnysarvoja. Vaarallisen jätteen ohjeelliset raja-arvot ylittävien maa-ainesten poistamisella varmistetaan, ettei korkeista haitta-ainepitoisuuksista aiheudu haittaa ympäristölle ja terveydelle.

Puhdistusta on tarpeen jatkaa niin pitkälle, että kaivutöitä on mahdollista jatkaa tulevaisuudessa esimerkiksi katualueen vieressä vaarantamatta tien tai rakennuksen rakenteita.

Ympäristöhallinnon ohjeiden (6/2014) mukainen suositus kestävän kunnostuksen tavoitteeksi on, että pintamaan (noin 0,5–1 metriä) edustavat haitta-ainepitoisuudet uudisrakennuskohteissa alittavat asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden ja muualla vähintään alemman ohjearvon. Suositus ei koske suoraan asfaltoituja piha-alueita ja niitä epäorgaanisia haitta-aineita, joilla maaperän terveysperusteiset viitearvot ovat selvästi alempaa ohjearvoa suurempia. Leikkipaikan alueilla pintakerroksen kulumisen tarkkailulla varmistetaan, että pilaantumattoman maan kerros on muilla kuin asfaltilla tai sitä vastaavilla materiaaleilla päällystetyillä alueilla vähintään 0,5 metriä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille. Vesijohtoverkoston materiaaleissa tulee ottaa huomioon alueella todetut haitta-aineet, jotta haitta-aineiden kulkeutumista talousveteen ei pääse tapahtumaan. Lisäksi haitta-aineet voivat vaikuttaa esimerkiksi materiaalien kestävyyteen.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla ja pilaantuneiden maa-ainesten poistamisella juurien läheisyydestä estetään pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä ja altistuminen haitta-aineille ravintokasvien kautta.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset, puhdistustyön laadunvalvonta ja puhdistustyön lopputuloksen toteaminen (perustelut määräyksille 10-15)

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 172 §:ssä ja jätelain 122 §:ssä säädetään valvontaviranomaisen tiedoksisaantioikeudesta tehtävänsä suorittamista varten. Määräykset on annettu viranomaisvalvonnan kannalta.

Lisätutkimukset syvemmistä maakerroksista ovat tarpeen, koska alueella on sijainnut useita eri toimintoja, joissa kloorattuja liuottimia tiedetään yleisesti käytetyn (teurastamo, maalaamo ja kattohuopatehdas). Klooratut liuottimet ovat vettä raskaampia ja läpäisevät myös ns. tiiviitä maalajeja kuten savea aina eheään peruskallioon asti. Tiiviissä maalajeissa kloorattujen liuottimien vajoaminen hidastuu merkittävästi ja niiden pitoisuudet saattavat konsentroitua näissä maakerroksissa. Ilmoituksen mukaan tutkimuksia ko. haitta-ainesta on tehty vain maaperän ylemmistä karkeajakoisemmista maalajeista, joista näiden liuottimien voidaan, mahdollisesti pilaavan toiminnan ja pilaantuneisuustutkimusten välisen pitkän ajan vuoksi, olettaa joko haihtuneen, vajonneen painovoimaisesti syvemmälle maaperään tai huuhtoutuneen orsiveden virtausten mukana mereen.

Pitoisuuksien mittaamisessa laboratoriomenetelmät ovat tarkempia kuin kenttämenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Määräys on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-aineksien kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen, dokumentointi ja riskien arviointi (Perustelut määräyksille 16 ja 17)

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla estetään haitta-aineiden kulkeutuminen.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (Perustelut määräyksille 18-22)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muun altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Määräys on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Määräys on tarpeen ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä.

Veden tutkiminen ja käsittely (Perustelut määräyksille 23-26)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja - valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Vesien johtaminen ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa eikä lisätä haitta-aineiden kulkeutumista maaperässä.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Alueen kaivantovesissä on todettu ympäristölaatunormit ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita. Kaivantovesien johtaminen ympäristöön ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa. Edellä mainituista asioista johtuen mahdollinen suunnitelma täytyy hyväksyttää viranomaisella ennen johtamisen aloittamista ja veden johtamisen mahdollinen lupatarve tulee arvioida etukäteen.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (Perustelut määräyksille 27-29)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (Perustelut määräyksille 30-32)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien kohteesta kaivettujen kaivumaiden soveltuvuus hyötykäyttöön kunnostusalueella on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n nojalla kohteen arvioinnin yhteydessä. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle eikä maaperän lisäpilaantumista.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns. POP-asetuksen mukaan POP-yhdisteitä sisältävän jätteen osalta on varmistettava jätteen sisältämien POP-yhdisteiden hävittäminen tai muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia. PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena. Näin ollen ko. yhdisteiden kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulisi lähtökohtaisesti rajata hyötykäytön ulkopuolelle.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 33-34)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Pohjaveden ja huokoskaasujen tarkkailu (perustelut määräykselle 35)

Oikein suunnitellulla ja toteutetulla tarkkailulla ennen ja jälkeen puhdistamisen, varmistutaan riskinarvion toteutumisesta sekä siitä, ettei alueelle jäävä pilaantunut maa-aines tai orsi- ja pohjavesi aiheuta pohjaveden eikä maaperän pilaantumista ilmoitusalueella eikä sen ulkopuolella eivätkä maaperän huokoskaasujen haitta-ainepitoisuudet aiheuta terveyshaittaa tai -vaaraa.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 36-39)

Aloitusilmoitus ja tiedotus työn eri vaiheiden etenemisestä on tarpeellista viranomaisvalvonnassa.

Määräys naapureille tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei kunnostus loukkaa yksityistä etua.

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt kunnostustoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 14, 16, 17, 32,134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 122 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1021

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.