Lausuntopyyntö, ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelma, ympäristöministeriö

Kaupunginhallitus antaa ympäristöministeriölle luonnoksesta ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmaksi seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunki pitää sosiaalisen ilmastorahaston tavoitteita kannatettavina. Suunnitelman tavoitteena on lieventää rakennusten lämmityksen ja tieliikenteen päästökaupan laajentumisen vaikutuksia haavoittuville kotitalouksille ja mikroyrityksille sekä samalla edistää siirtymää vähäpäästöisiin ratkaisuihin. On tärkeää, että toimenpiteet tukevat samanaikaisesti sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta että ilmastotavoitteiden saavuttamista.

2.1.1.1 Rakennusten energianeuvonta kuluttajille ja mikroyrityksille

Helsinki pitää energianeuvontaa erittäin tärkeänä osana sosiaalisen ilmastorahaston kokonaisuutta. Neuvonnan avulla voidaan tavoittaa kotitalouksia ja mikroyrityksiä, joilla ei ole riittäviä valmiuksia tai tietoa energiatehokkuutta parantavien investointien toteuttamiseen. On erityisen tärkeää, että neuvonta jalkautuu kohderyhmien arkiympäristöihin ja että palvelu on helposti saavutettavaa myös niille ryhmille, joita perinteiset neuvontakanavat tavoittavat heikosti.

Helsingin kaupungilla on vuodesta 2021 lähtien ollut käytössä taloyhtiöille suunnattu energianeuvontapalvelu, joka on tukenut merkittävän määrän energiaremonttien valmistelua ja toteutusta. Kokemukset osoittavat, että puolueettomalle ja käytännönläheiselle energianeuvonnalle on selkeä tarve. Helsinki pitää tärkeänä, että valtakunnallisen toimintamallin valmistelussa hyödynnetään kuntien ja muiden paikallisten toimijoiden kokemuksia energianeuvonnan toteuttamisesta.

2.1.1.2 Energia-avustukset asunto-osakeyhtiöille

Asunto-osakeyhtiöille suunnattu energia-avustus on lähtökohtaisesti erittäin kannatettava. Energiatehokkuusinvestointien tukeminen vähentää energiankulutusta, hillitsee asumiskustannusten kasvua ja tukee rakennuskannan vähähiilistymistä.

Helsinki pitää kuitenkin erittäin ongelmallisena esitettyä alueellista kohdentamismallia, jossa tukikelpoisuuden ehtona olisi asuntojen keskimääräinen enintään 1 500 euron neliöhinta yhdistettynä valtakunnallista keskiarvoa alempaan tulotasoon. Käytännössä kriteeri rajaisi Helsingin asunto-osakeyhtiöt tuen ulkopuolelle, vaikka kaupungissa on merkittävä määrä pienituloisia asukkaita sekä alueita, joilla energiakustannusten nousu kohdistuu erityisen voimakkaasti kotitalouksiin.

Tukikriteereissä tulee huomioida alueelliset erot asumis- ja elinkustannuksissa nykyistä paremmin. Muutoin on vaarana, että energiaköyhyyden riskissä olevat kotitaloudet jäävät tuen ulkopuolelle kasvukeskuksissa, vaikka tuen tarve olisi tosiasiallisesti merkittävä. Kohdentamisessa tulee voida tunnistaa myös suurten kaupunkien vähätuloiset alueet ja niillä sijaitsevat asunto-osakeyhtiöt.

2.1.1.3 Avustukset energiatehokkuuden parantamiseen valtion tukemille asuntoyhteisöille

Helsinki pitää erittäin myönteisenä valtion tukemiin vuokra-asuntoihin kohdistuvaa energia-avustusta. Toimenpide kohdentuu kotitalouksiin, joiden mahdollisuudet vastata energiakustannusten nousuun ovat usein keskimääräistä heikommat.

Helsingissä valtion tukeman vuokra-asuntokannan merkitys on suuri. Erityisesti vanhemmassa asuntokannassa energiatehokkuusinvestointien potentiaali on merkittävä. Avustus voi olennaisesti vauhdittaa energiakorjauksia sekä alentaa pitkällä aikavälillä asumisen kustannuksia huomattavalle määrälle helsinkiläisiä.

Energia-avustus voi mahdollistaa energiatehokkuutta parantavien ratkaisujen toteuttamisen myös varsinaisten peruskorjaushankkeiden välillä. Tämä on tärkeää erityisesti kohteissa, joissa seuraava laaja peruskorjaus ajoittuu vasta useiden vuosien päähän. On valitettavaa, että suunnitelmasta on poistettu ilmalämpöpumppuihin liittynyt toimenpide, joka olisi voinut tarjota kustannustehokkaan keinon parantaa energiatehokkuutta ja asumisolosuhteita sellaisissa rakennuksissa, joissa laajemmat korjaukset eivät ole vielä ajankohtaisia.

2.2.1.2 Henkilöauton romutuspalkkio yksityishenkilöille

Tulorajoitettua romutuspalkkio on perusteltu keino edistää liikenteen sähköistymistä sekä kohdentaa tukea kotitalouksille, joille ajoneuvon uusiminen olisi muutoin taloudellisesti vaikeaa. On myönteistä, että tuki voidaan käyttää myös käytetyn täyssähköauton hankintaan sekä vaihtoehtoisesti leasing-sopimukseen. Tämä parantaa tuen saavutettavuutta ja vaikuttavuutta kohderyhmässä.

Helsinki arvioi, että ehdotettu 6 000 euron tukitaso on merkittävä kannustin erityisesti käytettyjen täyssähköautojen markkinoilla. Pääkaupunkiseudun muuta maata korkeammat asumis- ja elinkustannukset tulee huomioida tukikelpoisuuden tulorajoja arvioitaessa. Nykyinen tuloraja voi rajata tuen ulkopuolelle kotitalouksia, joiden taloudellinen liikkumavara on korkeista elinkustannuksista johtuen vähäinen.

Helsinki kannattaa Suomen esittämää poikkeusta sosiaalisen ilmastorahaston DNSH-vaatimuksiin sisältyvistä rengaskriteereistä, mikäli niiden soveltaminen lisäisi merkittävästi kustannuksia tai hallinnollista taakkaa ilman vastaavaa ympäristöhyötyä.

2.2.1.3 Raskaan kaluston hankintatuki mikroyrityksille

Raskaan kaluston sähköistyminen on erittäin tärkeää liikenteen päästöjen vähentämisen näkökulmasta. Helsinki pitää myönteisenä tuen kohdistumista täyssähköiseen kalustoon ja että myös pitkäaikaisvuokraus on tukikelpoinen vaihtoehto. Tuen taso on kunnianhimoinen ja sillä voidaan merkittävästi vauhdittaa sähköisen raskaan liikenteen yleistymistä mikroyrityksissä.

Raskaan liikenteen latausinfrastruktuurin kehittämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Sähköisen kaluston käyttöönottoa voivat hidastaa erityisesti raskaan liikenteen käyttöön soveltuvien latausratkaisujen puutteet. Hankintatuen rinnalla tulisi huolehtia siitä, että latausinfra kehittyy riittävän nopeasti vastaamaan kasvavaa kysyntää.

Tuen kohdentaminen täyssähköisiin ajoneuvoihin on perusteltua. Ratkaisu tukee pitkän aikavälin päästövähennystavoitteita ja luo selkeän suunnan kuljetusalan käyttövoimamurrokselle. Sähköistymiseen kannustavien tukien ja muiden liikenteen verotuksellisten ohjauskeinojen yhteisvaikutuksia on tärkeää arvioida huolellisesti jatkovalmistelussa.

2.2.1.4 Alueellisen joukkoliikenteen tuki

Joukkoliikenteen tukeminen on tärkeä keino vähentää liikenneköyhyyttä ja tarjota kohtuuhintaisia vähäpäästöisiä liikkumisvaihtoehtoja.

Kaupunkiseuduilla liikenneköyhyys liittyy usein liikkumiskustannuksiin sekä pienituloisten asukkaiden mahdollisuuksiin hyödyntää joukkoliikennettä. Joukkoliikennejärjestelmien kehittämis- ja investointitarpeet voivat samalla aiheuttaa paineita lippujen hintatason nousulle, mikä kohdistuu erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin väestöryhmiin.

Sosiaalisen ilmastorahaston toimeenpanossa on tunnistettava myös liikenneköyhyydelle alttiit väestöryhmät yhdenvertaisesti asuinpaikasta riippumatta. Toimenpiteen rahoitusosuuden (53,6 miljoonaa euroa) osoittaminen suunnitelmassa esitetysti vain joukkoliikenteen puutosalueille ei ole perusteltua. Tukien kohdentamisen tulee perustua ensisijaisesti tuen tarpeeseen ja toimenpiteiden vaikuttavuuteen ei kunnan kokoon. Myös suurten kaupunkien pienituloisilla alueilla joukkoliikenteen saavutettavuuden ja kohtuuhintaisuuden tukeminen voi edistää merkittävästi suunnitelman tavoitteita.

2.2.1.6 Kävelyn ja pyöräliikenteen infrastruktuuri-investoinnit

Kävelyn ja pyöräliikenteen infrastruktuurin kehittäminen on erittäin tärkeä keino edistää vähäpäästöistä liikkumista, parantaa liikkumisen saavutettavuutta sekä vähentää kotitalouksien riippuvuutta henkilöautosta. Kävely ja pyöräily ovat merkittäviä liikkumismuotoja kaupunkialueilla, joissa suuri osa päivittäisistä matkoista on pituudeltaan sellaisia, että ne voidaan tehdä ilman autoa. Lisäksi ne muodostavat olennaisen osan joukkoliikenteeseen perustuvia matkaketjuja.

Helsinki pitää hyvin ongelmallisena, että toimenpiteen tukikelpoisuus rajataan kuntakoon perusteella siten, että yli 100 000 asukkaan kaupungit jäävät avustuksen ulkopuolelle. Tälle rajaukselle ei ole perusteita ja se tulee poistaa. Suunnitelman tavoitteena on tukea haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä ja vähentää liikenneköyhyyttä. Näitä kohderyhmiä on merkittävä määrä myös suurissa kaupungeissa. Kuntakokoon perustuva rajaus voi heikentää toimenpiteen vaikuttavuutta ja johtaa tilanteeseen, jossa suuri osa tuen tarpeessa olevista asukkaista jää toimenpiteen ulkopuolelle heidän asuinpaikkansa perusteella.

Tuen kohdentamisen tulee perustua ensisijaisesti hankealueen sosioekonomisiin olosuhteisiin, liikkumisen saavutettavuuteen ja toimenpiteen arvioituun vaikuttavuuteen ei kunnan kokoon. Suunnitelmassa esitetty pienituloisuutta koskeva alueellinen tarkastelu tarjoaa jo lähtökohtaisesti mahdollisuuden kohdentaa tukea haavoittuville väestöryhmille. Tästä syystä suurten kaupunkien sulkemiselle avustuksen ulkopuolelle ei ole sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tai toimenpiteen tavoitteiden näkökulmasta riittäviä perusteita.

Suurten kaupunkien vähätuloisilla alueilla toteutettavat kävelyn ja pyöräliikenteen hankkeet voivat tuottaa merkittäviä hyötyjä liikenneköyhyyden vähentämisessä, liikkumiskustannusten alentamisessa sekä ilmastopäästöjen vähentämisessä. Kohdentamiskriteereitä tulisi siksi tarkistaa siten, että kaikki kunnat voivat hakea avustusta, mikäli ne pystyvät osoittamaan hankkeen kohdistuvan suunnitelman tavoitteiden mukaisiin kohderyhmiin.

Yleiset huomiot

Helsinki pitää suunnitelmaluonnoksen tavoitteita kannatettavina. Suunnitelman toimenpiteissä ja rahoituksen kohdentamisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös kaupunkien eriytyneet alueet ja reuna-alueet, joilla pienituloisuus, energiaremonttien rahoittamisen vaikeus, heikko saavutettavuus ja autoriippuvuus kasautuvat. Kategoristen kuntakoko- ja aluerajausten sijaan Suomen tulee ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmassaan kohdentaa toimenpiteitä pienituloisille asuinalueille ja haavoittuville kotitalouksille yhdenvertaisesti. Toimien kohdentamisella myös suurempiin kaupunkeihin voidaan tukea suurempaa määrää haavoittuvassa asemassa olevia kotitalouksia ja pienituloisia. On tärkeää, että toimeenpanossa hyödynnetään kuntien kokemuksia energianeuvonnasta ja energiatehokkuustoimista.

Suunnitelmaluonnoksessa esitetyt toimenpiteet eivät kuitenkaan vastaa kaikilta osin asetettuihin tavoitteisiin. Ottaen huomioon suunnitelman kautta kanavoitavat merkittävät taloudelliset resurssit (yhteensä 463,2 miljoonaa euroa vuosina 2026–2032) on kansallisen suunnitelman oltava vaikuttava ja tästä näkökulmasta toimenpiteitä tulisi suunnata sinne, missä niille on määrällisesti suurin tarve. Myös kaupunkilaisten kokema energia- ja liikenneköyhyys tulee ottaa yhdenvertaisesti huomioon. Lausunnoilla olevassa suunnitelmaluonnoksessa se on lähes täysin sivuutettu. Pienituloisia kotitalouksia ei tule asettaa vastakkain asuinpaikan perusteella.

Lausuntopyyntö

Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmaksi. Lausuntoa on pyydetty 26.8.2026 mennessä. Lausunnon antamiselle varattua määräaikaa on pidennetty 8.9.2026 asti.

Tausta

Suomen ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelma (sosiaalinen ilmastosuunnitelma) on osa kansallista ja eurooppalaista ilmastopolitiikan kokonaisuutta, jossa keskeisenä tavoitteena on edistää vihreää siirtymää sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Suunnitelman laatiminen liittyy EU:n sosiaaliseen ilmastorahastoon (Social Climate Fund), jonka tarkoituksena on tukea haavoittuvassa asemassa olevia EU-kansalaisia ja yrityksiä, kun päästökauppa laajenee koskemaan tieliikennettä ja rakennusten erillislämmitystä (ETS2). Rahoituksen käyttöön saamiseksi jäsenvaltioiden edellytetään laativan sosiaalinen ilmastosuunnitelma, jossa kuvataan ne kansalliset toimenpiteet, joilla haavoittuvia kotitalouksia, mikroyrityksiä ja liikenteen käyttäjiä tuetaan siirtymässä. Sosiaalista ilmastorahastoa koskeva suunnitelma liitetään erillisenä kappaleena osaksi kansallista kumppanuussuunnitelmaa (NRP). Sosiaalista ilmastorahastoa (SCF) koskevaa suunnitelmaa koskevat lausuntokierrokset on toteutettu itsenäisesti, eikä SCF-suunnitelma tule lausuttavaksi osana NRP-suunnitelmaa koskevaa lausuntopyyntöä. Sosiaalista ilmastorahastoa koskeva suunnitelma hyväksytään EU-komissiossa erillisessä menettelyssä.

Tavoitteet

Suomen kansallisessa suunnitelmassa esitetään toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lieventää päästökaupan laajentamisen aiheuttamia sosiaalisia vaikutuksia ja ehkäistä energiaköyhyyttä ja liikenneköyhyyttä tilanteessa, jossa fossiilisten polttoaineiden käytön kustannukset kasvavat. Toimet kohdennetaan erityisesti niihin ryhmiin ja alueisiin, joihin kustannusvaikutuksen kohdistuvat voimakkaimmin. Tavoitteena on, että kotitalouksilla ja mikroyrityksillä olisi paremmat mahdollisuudet sopeutua muutokseen, esimerkiksi vähentämällä energiankulutusta, parantamalla energiatehokkuutta tai siirtymällä vähäpäästöisiin ratkaisuihin. Samalla suunnitelman tavoitteena on tukea rakenteellista
muutosta kohti kestävämpiä energia- ja liikkumisen ratkaisuja.

Saatu lausunto

Asiasta on saatu kaupunkiympäristölautakunnan lausunto. Esitys on lausunnon mukainen.