Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Pikku Huopalahden puisto, 91-437-1-14, 91-403-876-1, Helsingin kaupunki, maaomaisuuden kehittäminen ja tontit

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus     

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä  

Helsingin kaupunki
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

Yhteyshenkilö: Johanna Hytönen, johanna.hytonen@hel.fi

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin kaupunginosissa 16. (Ruskeasuo) kiinteistöillä 91-437-1-14 ja 91-403-876-1, jotka omistaa Helsingin kaupunki.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 23.7.2026.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

- Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma (Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Pikku Huopalahden puisto, Helsinki, Ramboll Finland Oy, 3.7.2026) liitteineen.

Ilmoitusta on täydennetty 19.8.2026 sähköpostitse pohjavesitarkkailuun, happamiin sulfaattimaihin ja puhdistuksen kestoon liittyen sekä tarkennettu puhdistettavien alueiden rakennekerrosten paksuutta.

Ilmoitusta täydennettiin myös 8.9.2026 tarkentamalla puhdistustavoitetta ja metallien sovellettavia alueellisia taustapitoisuuksia (GTK:n TAPIR tietokannan SSTP-arvoilla).

Muut päätökset ja viranomaisluvat sekä aikaisemmat puhdistamiset

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristövalvontapäällikön päätös 25.10.1996, § 262 Pikku Huopalahden puisto- ja viljelypalsta-alueiden suojaustoimenpiteitä ja jälkitarkkailua koskevasta ilmoituksesta koeluonteisesta toiminnasta.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön kannanotto 11.6.2024 pilaantuneen maaperän puhdistamisesta Pikku Huopalahden puistoalueella.

Ilmoitusalueen pohjoispäässä on tehty vuonna 2024 massanvaihto, jossa alueelta poistettiin öljyhiilivedyillä pilaantunutta maa-ainesta Helsingin seudun ympäristöpalveluiden -kuntayhtymän (HSY) toteuttaman hulevesilinjan rakentamisen yhteydessä. Jäännösnäytteissä ei todettu alueellisen taustapitoisuuden ylittäviä arseenin pitoisuuksia tai kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia muita haitta-aineita. Maaperän puhdistamisesta on laadittu toimenpideraportti: Helsingin seudun ympäristöpalvelut, Toimenpideraportti, Vanha Ruskeasuo ja P 31, WSP Finland Oy, 23.1.2025.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty tiedot maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pinta-ala on noin 1,4 hehtaaria, josta kaatopaikka alueen pinta ala on noin yksi hehtaari. Ilmoitusalue on esitetty alla olevassa kuvassa turkoosilla katkoviivalla rajattuna ja kaatopaikka-alueen arvioitu rajaus on esitetty punaisella katkoviivalla.

Kaatopaikkatoiminta

Pikku Huopalahti on ollut luonnontilassaan matala ja kasvustoinen merenlahti, jonka täyttäminen on aloitettu vanhojen ilmakuvien perusteella 1930-luvulla noin nykyisen Korppaanmäentien eteläpuolelta kohti etelää. Vuosina 1937–1949 alueella sijaitsi Pikku Huopalahden kaatopaikka. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisun 11/93 mukaan Pikku Huopalahden koillisrantaa on käytetty ns. rikkojen kaatopaikkana vuodesta 1938, mutta kaatopaikkana aluetta on kuitenkin käytetty jo vuodesta 1937 alkaen. Alueelle toimitettiin em. julkaisun mukaan rikkoja, talous- ja paperijätettä sekä tuhkaa. Alueella tehdyissä maaperätutkimuksissa jätetäytöstä on havaittu mm. pitkälle maatunutta orgaanista materiaalia, puuta, metallia, autonrenkaita, tiiltä, lasia ja keramiikkaa. Kaatopaikan käyttö lopetettiin vuoden 1949 kesällä Puolustusvoimien pääesikunnan lääkintäosaston esityksestä, sillä kaatopaikan sijaintia pidettiin sopimattomana.

Kaatopaikkatoiminnan aikana ja sen jälkeen alueelle toimitettiin muun muassa ylijäämämaita sekä tuhkaa. 1980-luvun loppupuolelle saakka alueella on harjoitettu pienteollisuutta ja varastointi-, korjaamo- ja purkamotoimintaa. Vuoden 1988 ilmakuvan mukaan Pikku Huopalahden pohjoispää on ollut täytetty ja Haaganpuron uoma on kulkenut täyttöalueen länsipuolella.

Alueen maaperä todettiin huonosti kantavaksi ja osaltaan tähän vaikuttivat suunnittelemattomat täytöt, joita alueella oli tehty. Alueen esirakentaminen katsottiin välttämättömäksi toimenpiteeksi alueen painumien hillitsemiseksi. Ilmoitusaluetta ympäröivän alueen rakentaminen asuinkäyttöön tehtiin pääosin 1990-luvulla.

Pikku Huopalahden alueen esirakentaminen aloitettiin 1980-luvun loppupuolella. Esirakentamistoimenpiteinä olivat muun muassa massanvaihdot, syvästabilointi, pengerpaalutus, paalulaatat, pystyojitus sekä Pikku Huopalahden ruoppaus. Helsingin kaupungin geoteknisen osaston julkaisun 86/2002 mukaan ilmoitusalueelle kohdistuvia toimenpiteitä olivat Pikku Huopalahteen rajautuvaan länsireunaan tehty kalkkipilaristabilointi ja vastapainotäyttö. Lisäksi Pikku Huopalahden entisen kaatopaikan päälle on julkaisun mukaan tehty eristysrakenteita. Puiston alueella rakenteena on käytetty bentoniittihiekkaa (500 mm). Ilmoitusalueen eteläpäässä ja alueen eteläpuolella bentoniittihiekkarakenne on julkaisun mukaan osittain korvattu koeluonteisella lentotuhkakerroksella (300–400 mm). Kyseisten rakenteiden toteutuksesta ja sijainnista ei kuitenkaan ole tiedossa tarkempaa dokumentaatiota.

Kaavoitus, nykyinen toiminta ja tuleva toiminta

Ilmoitusalue rajautuu sen itäpuolelta julkisten lähipalvelurakennusten korttelialueeseen (YL), ryhmäpuutarha- ja palstaviljelyalueisiin (RP) sekä autopaikkojen korttelialueeseen (LPA). Alueen kaakkoisreuna rajautuu asuinkerrostalojen korttelialueeseen (AK). Alue rajautuu sen länsipuolelta Pikku Huopalahden vesialueeseen.

Ilmoitusalueella sijaitsee Pikku Huopalahden puiston nykyinen kivituhkapäällysteinen urheilukenttä sekä raitteja, asfaltoitu koripallokenttä, liikuntavälineitä ja viheraluetta.

Pikku Huopalahden puiston puistosuunnitelmaluonnoksessa (esikopio 24.4.2026) on esitetty alueelle suunniteltujen toimintojen sijainnit. Puistosuunnitelmaluonnoksessa on esitetty seuraavia kenttätoimintoja:

- hiekkatekonurmipäällysteinen pelikenttä (40 x 49,5 m)
- pienempiä peli- ja palloilualueita: asfaltoitu koripallo- ja monitoimikenttä, kivituhkapäällysteinen pelikenttä (27,5 x 40 m)
- kivituhkapäällysteisiä huoltoajolle ja kevyelle liikenteelle varattuja reittejä
- hulevesipainanne
- nurmi- ja niittyalueita sekä uutta puustoa.

Puiston alueella rakennetaan kenttien kuivatusvesijärjestelmät osana uusien kenttien rakentamista sekä uusitaan puiston hulevesiputkia ja -kaivoja. Lisäksi alueen valaistusta uusitaan sekä rakennetaan sähköliittymiä kunnossapidon ja tapahtumasähkön tarpeisiin. Ilmoitusalueen tasaus muuttuu rakentamisen vuoksi. Maanpintaa korotetaan pohjanvahvistuksen (kevennys) vuoksi paikoin nykyisestä. Nykyisen urheilukentän pinta on noin tasossa +1,40 ja uuden tekonurmikentän pinta on suunniteltu rakennettavaksi tasoon +2,20. Kivituhkakentän kohdalla tasaus muuttuu nykyisestä noin +1,10 tasosta tasoon +2,10. Nykyisten ja tulevien raittien kohdalla korotusta tapahtuu noin 0,5 metriä.

Tekonurmikenttä

Ilmoitusalueelle rakennettavan tekonurmikentän rakennekerrosten paksuus on noin 1,1 metriä, mikä edellyttää noin 0,5 metrin syvää kaivua. Kentän rakennekerrokset koostuvat:

- suodatinkankaan päälle asennettavasta geolujiteverkosta,
- vaahtolasikevennyksestä (0,50 m),
tukikerroksesta (0,30 m),
- kantavasta- ja tasauskerroksesta (0,20 m),
- hiekkatekonurmesta (0,03 m).

Kentän salaojitustaso tulee olemaan normaaliolosuhteissa orsivesipinnan yläpuolella. Tulevan tekonurmikentän alueella on todettu pilaantuneeksi luokiteltavia maa-aineksia. Pilaantuneita ja oletettavasti myös jätteellisiä maa-aineksia tulee kaivettavaksi suunniteltujen kaivutasojen perusteella noin 0,2 metrin paksuinen kerros. Rakenteiden tarkemmat kuvaukset on esitetty tarkemmin ilmoituksen liitteissä.

Kivituhkakenttä

Kivituhkakentän rakennekerrosten suunniteltu paksuus on noin 1,2 metriä:
- suodatinkangas,
- geolujiteverkko,
- vaahtolasimurske (0,70 m),
- tukikerros (0,30 m),
- kantava kerros (0,15 m), 
- kivituhka (0,05 m).

Kivituhkakentän kohdalla kaivusyvyys on syvimmillään noin 0,8 metriä. Kaatopaikkarajauksen sisäpuolella kaivusyvyys on enintään noin 0,7 metriä. Suunniteltujen kaivutasojen perusteella tulevan kivituhkakentän alueelta ei kaiveta jätteellisiä tai pilaantuneeksi luokiteltavia maa-aineksia. Salaojitustaso on alimmillaan noin tasossa + 0,60 metriä. Kivituhkapäällysteisen kentän rakennekerrokset on esitetty tarkemmin ilmoituksen liitteissä.

Raitit

Osa tulevista puistonraiteista (raitit R1-R3) rakennetaan rakennekerroksineen nykyisen maanpinnan tason yläpuolelle. Nykyisen maanpinnan yläpuolelle tehtävät rakennekerrokset koostuvat:

- vaahtolasikevennyksestä (0,2…0,6 m),
- jakavasta ja kantavasta murskekerroksesta (0,45 m), 
- kivituhkasta (0,05 m).

Raitin R2 itäosan alueella kaivut ulottuvat syvimmillään noin 1,0 metriä nykyisen maanpinnantason alapuolelle. Maaperätutkimusten perusteella kaivumaat ovat pääosin kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä ja jätteellisiä maa-aineksia. Maaperän pilaantuneisuutta on todettu suunnitellusta kaivutasosta alaspäin. Alueen reunoilla olevat kivituhkapintaiset raitit jäävät nykyiselleen. Tulevien raittien rakenteiden tarkemmat kuvaukset on esitetty ilmoituksen liitteissä.

Niitty- ja nurmialueet

Niitty- ja nurmialueille uusittavat kasvukerrokset ovat paksuudeltaan 0,15–0,20 metriä. Puiden kohdilla kasvukerroksen paksuus on syvimmillään 0,80 metriä. Suunniteltujen kaivutasojen perusteella nurmi- ja istutusalueilla ei kaiveta pilaantuneen ja/tai jätteellisen maa-ainesten kerroksiin. Ilmoitusalueen eteläreunassa on alue, jossa nykyinen nurmikko säilytetään tai muutetaan niityksi.

Lähimmät häiriintyvät kohteet

Lähimmät päiväkodit ja koulut sijaitsevat ilmoitusalueen koillis- ja kaakkoisreunoilla. Pikku Huopalahden ala-asteen koulu ja kirjasto sijaitsevat noin 100 metrin päässä ilmoitusalueen koilliskulmasta. Pikku Huopalahden nuorisotalo sijaitsee noin 75 metrin päässä ilmoitusalueen koillispuolella sekä päiväkoti Purje noin 50 metrin päässä ilmoitusalueen koillispuolella. Ilmoitusalueen kaakkoiskulma rajautuu leikkipuistoon, jonka yhteydessä sijaitseva päiväkoti Pensseli on noin 50 metrin päässä ilmoitusalueesta. Lähimmät asuinkerrostalot sijaitsevat noin 15 metrin päässä ilmoitusalueen itäreunasta. Ilmoitusalueen ja lähimpien asuinkerrostalojen korttelin erottavat toisistaan ryhmäpuutarha- ja palstaviljelyalueet. Alla olevassa kuvassa on esitetty lähimmät häiriintyvät kohteet ja ilmoitusalue turkoosilla värillä rajattuna.

Maaperä, pohja- ja pintavesi

Kohteessa pintakerros muodostuu täyttömaasta, jonka raekoko ja koostumus vaihtelevat louheesta hiekkaan. Täyttökerroksen paksuus on noin 0,5–8,5 metriä. Pohjatutkimusten perusteella täyttökerroksen paksuus on suurimmillaan ilmoitusalueen koillisosassa.

Täyttökerroksen alapuolella esiintyy savinen lieju ja liejuinen savi kerros. Kerroksen paksuus on alle neljä metriä. Ilmoitusalueen koillisosassa liejuista savea ei esiinny täyttökerroksen alapuolella. Liejuisen savikerroksen alapuolella esiintyy savi- ja lihavasavikerros, jonka yhteenlaskettu paksuus on noin 15 metriä.

Savikerroksen alapuolella esiintyy savista silttiä, silttiä ja hiekkaa. Paikoin nämä maalajit on tulkittu moreeniksi. Maalajimääritykset perustuvat silmämääräisiin havaintoihin laboratoriotutkimusten yhteydessä. Kerroksen paksuutta ei pohjatutkimusten perusteella voida määrittää, mutta sen arvioidaan olevan yli 10 metriä.

Kairaukset ovat päättyneet määräsyvyyteen tasovälillä noin −23,4…−31,2. Täyttökuormituksen seurauksena savikerrosten ominaisuudet kehittyvät hitaasti, eikä alue ole vielä saavuttanut tasapainotilaa, vaan on edelleen painuvassa tilassa, minkä vuoksi alueen geotekniset olosuhteet ovat edelleen erittäin haastavat.

Kohteessa maanpinnan taso vaihtelee välillä +0,8…+2,8 metriä. Ilmoitusalueen eteläosa on korkeimmillaan, ja maanpinta laskee etelään ja länteen kohti merenrantaa. Merenranta-alue on pilaristabiloitu, ja maanpinnan taso on siellä noin +1,1…+1,5 metriä. Ilmoitusalueen itäpuolella sijaitsevalla puistoraitilla maanpinnan taso on noin +1,9…+2,2 metriä. Merenrannan ja puistoraitin välissä sijaitsee nykyinen pelikenttä. Pilaristabiloidun alueen läheisyydessä pelikentän maanpinnan taso on paikoin alempi, noin +0,85…+1,0 metriä, painumien seurauksena.

Ilmoitusalue sijaitsee mereen tehdyllä täyttömaalla. Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä sen läheisyydessä ole vedenottamoita tai kaivoja. Lähin luokiteltu pohjavesialue on Santahaminan I-luokan pohjavesialue (0109103), joka sijaitsee 9,7 km kohteesta kaakkoon. Pohjavesialueen ja ilmotusalueen välillä ei ole hydrologista yhteyttä. Ilmoitusalueella pohjavesi esiintyy paksujen (15–20 metriä) savikerrosten alapuolella paineellisena.

Kohteen orsivesi on jätetäytön sisäistä vettä. Helsingin kaupungin karttapalvelun mukaan ilmoitusalueen orsiveden pinnankorkeus on vaihdellut välillä -0,16…+0,62 (13.11.2025–24.2.2026). Pikku Huopalahden puiston alueella 9.12.2025 tehdyissä mittauksissa orsiveden pinnantasot vaihtelivat välillä +0,29…+1,20. Alueen orsivesi on korkeimmillaan ilmoitusalueen itä-reunassa ja laskee Pikku Huopalahteen päin. Meriveden pinnankorkeus ja sen vaihtelut sekä alueelle kerääntyvien hulevesien määrä vaikuttavat alueen orsiveden pinnankorkeuteen.

Ilmoitusalue rajautuu sen länsipuolelta Pikku Huopalahteen. Alueella ei sijaitse muita pintavesistöjä.

Haitta-ainetutkimukset

- Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus, Tarkastukset Pikku Huopalahdessa tontilla 16706, pöytäkirja, 15.11.1994.
- Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus, Pikku Huopalahti, Tontin 16735 koekuopat, tarkastuspöytäkirja, 13.2.1995.
- Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus, Pikku Huopalahti, Korttelin 16735/4 länsipuoli sekä päiväkoti Pensselin leikkialueen koekuopat, tarkastuspöytäkirja, 28.10.1994.
- Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus, Pikku Huopalahti, Urheilukentän ja puistoalueen koekuopat, lisätutkimus, tarkastuspöytäkirja, 13.2.1995.

Aikaisemmissa tutkimusvaiheissa tutkimusalueiden rajaukset ovat olleet erilaisia kuin nykyisessä suunnittelualueessa, joten raporteissa on esitetty myös nykyisen suunnittelualueen ulkopuolisia näytepisteitä ja analyysituloksia. Useimmista aiemmissa tutkimuksissa tehdyistä koekuopista ei ole raportoitu maaperän pilaantuneisuustietoja.

Lisätutkimukset 2025–2026

Pikku Huopalahden puiston alueella tehtiin lisätutkimuksia syksyllä 2025. Tutkimukset tehtiin koekuoppatutkimuksina sekä alueen pohjatutkimusten yhteydessä tehtyjen kairatutkimusten näytteenottona. Tutkimusten yhteydessä alueelle asennettiin kuusi uutta orsiveden havaintoputkea sekä kolme huokosilman havaintoputkea. Ilmoitusalueelle sijoittuu yhteensä seitsemän kairatutkimuspistettä sekä 12 koekuoppaa. Maaperän pilaantuneisuustietoja on kirjattu seitsemästä kairapisteestä sekä viidestä koekuopasta. Tutkimuspistetiheys ilmoitusalueella on noin yksi tutkimuspiste / 1 150 m².

Haihtuvat yhdisteet

Kaatopaikka-alueella ilmoitusalueen ulkopuolella todettiin halogenoituja alifaattisia hiilivetyjä. Ilmoitusalueen eteläpuolisessa tutkimuspisteessä todettiin vinyylikloridia ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus ja dikloorieteenejä alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus syvyydellä 0,5–1,0 metriä. Dikloorieteenejä ja trikloorieteeniä todettiin lisäksi kynnysarvopitoisuuksina ilmoitusalueen eteläpuolella syvyydellä 1,0–3,0 metriä. Lisäksi dikloorieteeniä todettiin kynnysarvotasoisena pitoisuutena ilmoitusalueen ulkopuolella puiston eteläosassa syvyydellä 1,0–3,0 metriä.

Ilmoitusalueen itäosassa todettiin dikloorimetaania kynnysarvon ylittävä pitoisuus syvyydeltä 2,0–3,0 metriä. Ilmoitusalueen kaakkoisosassa bentseenin pitoisuus ylitti kynnysarvon 1–3 metrin syvyyksiltä otetuissa näytteissä. Lisäksi jätetäyttökerrosten näytteissä (1,0–5,5 metriä) bentseenin kynnysarvo ylittyi ilmoitusalueen keskiosan ja lounaisosan tutkimuspisteissä.

Kaatopaikka-alueen ulkopuolisissa näytepisteissä ei todettu kynnysarvot ylittäviä haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksia.

Öljyhiilivedyt

PAH- ja PCB-yhdisteet

Ilmoitusalueella PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuus ylitti alemman ohjearvon yhdessä pisteessä ja ylemmän ohjearvon yhdessä pisteessä. Myös muutamassa Ilmoitusalueen ulkopuolisessa tutkimuspisteissä kaatopaikka-alueella ylittyi PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuuden alempi ohjearvo. Lisäksi todettiin yleisesti alemman ja ylemmän ohjearvon sekä kynnysarvon ylityksiä yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuuksissa mm. bentso(a)antraseenia, bentso(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, fenantreenia, fluoranteenia ja naftaleenia.

Ilmoitusalueen lounaisosassa PCB-yhdisteitä todettiin alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus yhdessä näytteessä. Kolmessa näytteessä ylittyi kynnysarvo, mistä yksi sijaitsee ilmoitusalueen keskiosassa.

Kaatopaikka-alueen ulkopuolella todettiin kynnysarvon ylittävä pitoisuus (0,21 mg/kg) bentso(a)pyreeniä kahdesta näytteestä. Muilta osin pitoisuudet alittivat kynnysarvot. PCB-yhdisteitä ei todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Orgaaniset tinayhdisteet

Ilmoitusalueen ulkopuolella sen pohjoispuolella sijaitsee veneiden säilytysalue. Alueelle tehtiin tutkimusten aikana yksi koekuoppa, jonka pintamaanäytteestä tutkittiin orgaaniset tinayhdisteet (TBT ja TPT). Kyseisten yhdisteiden summapitoisuus ylitti ylemmän ohjearvon.

Metallit ja puolimetallit sekä niiden liukoisuudet

Kaatopaikka-alueella todettiin useassa tutkimuspisteessä alemman ja ylemmän ohjearvon sekä ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia metalleja ja puolimetalleja.

Kaatopaikka-alueen ulkopuolella todettiin enintään kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia antimonia, arseenia ja kuparia kuudessa näytteessä.

Ilmoitusalueelta on tehty yksi kaatopaikkakelpoisuustestaus, jossa määritettiin metallien liukoisuuksia 2-vaiheisella ravistelutestillä. Analysoitu näyte on otettu kaatopaikka-alueelle tehdystä koekuopasta, joka sijaitsee ilmoitusalueen lounaisosassa. Tulosten perusteella metallien liukoisuudet ovat pieniä ja täyttävät vaarattoman jätteen kaatopaikan kelpoisuuskriteerit. Kaatopaikka-alueella ilmoitusalueen ulkopuolelta on tehty lisäksi kaksi vastaavaa kaatopaikkakelpoisuustestausta, joiden tulokset ovat metallien liukoisuuksien osalta vastaavanlaiset kuin ilmoitusalueen tutkimuspisteessä.

Tuhka

Tuhkaa havaittiin kahdessa koekuopassa noin 10–40 cm paksuisena kerroksena ilmoitusalueella ja ilmoitusalueen rajauksen eteläpuolella. Tuhkakerroksista otetussa kokoomanäytteessä todettiin PAH-yhdisteitä, joista bentso(a)antraseenin, bentso(a)pyreenin, bentso(k)fluoranteenin ja fenantreenin pitoisuudet sekä PAH-yhdisteiden summapitoisuus ylittivät alemmat ohjearvot. Fluoranteenin pitoisuus ylitti ylemmän ohjearvon. Kokoomanäytteestä tehtiin MARA-hyötykäyttökelpoisuustestaus (Vna 843/2017). Tuhkamateriaalin korkean PAH-yhdisteiden summapitoisuuden vuoksi tuhka ei ole kelvollista hyötykäytettäväksi MARA-asetuksen mukaisesti.

Jätteet

Ilmoitusalue on täytetty mereen 1930-luvulta alkaen. Alueella 1930- ja 1940-luvuilla toimineen kaatopaikan täyttökerroksia on havaittu ilmoitusalueella ja sen ulkopuolella. Puistoalueen rakentamisen aikana puiston pintatäytöt on tehty humuspitoisesta kasvukerrosmateriaalista ja hiekasta sekä sorasta. Kerrospaksuudet ovat havaintojen perusteella noin 0,5–1,0 metriä. Pintatäytön alapuolella on suodatinkangas.

Ilmoitusalueella jätetäyttökerros alkaa noin 0,5–1,0 metrin syvyydellä nykyisestä maanpinnasta. Kaatopaikka-alueella jätetäyttökerros ulottuu havaintojen perusteella syvimmillään noin 5,5 metrin syvyydelle nykyisestä maanpinnasta ilmoitusalueen itä- ja eteläosissa. Jätetäytöstä on havaittu pääasiassa tavanomaista kaatopaikkajätettä (tiili, lasi, metalli, puu, betoni, kumi ja keramiikka). Jätteen määrä vaihtelee havaintojen perusteella alle 2 tilavuus-%:sta noin 30 tilavuus-%:iin. Jätetäytössä todettiin näytteenoton yhteydessä paikoin voimakasta tunkkaista ja pistävää hajua.

Ilmoitusalueella olevan jätetäytön arvioitu laajuus on noin 10 000 m² ja arvioitu jätetäytön määrä noin 30 000 m³. Koekuoppatutkimuksen yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella maaperän jätteellisyys noudattelee arvioitua kaatopaikkarajausta. Kaatopaikkarajauksen ulkopuolisista tutkimuspisteistä ei havaittu jätteitä.

Orsivesi

Ilmoitusalueella tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitseva orsivesi on kaatopaikkatäytön sisäistä vettä. Vuonna 2025 Pikku Huopalahden puiston alueelle asennettiin kuusi uutta orsiveden havaintoputkea, joista otettiin näytteet syksyllä 2025 ja keväällä 2026. Lisäksi alueella on kaksi vanhaa orsiveden havaintoputkea, joista otettiin näytteitä syksyllä 2025 ja keväällä 2026. Kuudesta asennetusta orsiveden havaintoputkesta kolme sijaitsee ilmoitusalueella, joista yksi sijaitsee ilmoitusalueen ja arvioidun kaatopaikkarajauksen alueella.

Ilmoitusalueen orsivesi on hapetonta tai vähähappista. Veden pH-arvot ovat vaihdelleet tutkimuksissa välillä 6,6–11,4. Kahdessa kaatopaikkarajauksen ulkopuolisessa havaintopisteessä pH on selvästi kaatopaikkarajauksen sisällä sijaitsevaa havaintopistettä korkeampi. Veden sähkönjohtavuudessa (211–835 mS/m), kloridin- (110–2 100 mg/l) ja ammoniumtypen (35–82 mg/l) pitoisuuksissa on todettu suuria vaihteluita sijainnista ja näytteenottoajankohdasta riippuen.

Ilmoitusalueen orsiveden raskasmetallien liukoiset pitoisuudet ovat yleisesti koholla. Myös raskasmetallien kokonaispitoisuudet ovat yleisesti koholla ja paikoin korkeita. Korkeat pitoisuudet viittaavat jätetäytön vaikutuksiin. Ilmoitusalueen orsivedestä todettiin vaihtelevia pitoisuuksia orgaanisia haitta-aineita, kuten PAH-yhdisteitä, öljyhiilivetyjä, BTEX-yhdisteitä ja VOC-yhdisteitä. Alla olevassa taulukossa on esitetty ilmoitusalueella todetut vedenlaadun perusmuuttujien ja haitta-ainepitoisuuksien vaihteluvälit.

Kaikki ilmoitusalueen ulkopuoliset havaintopisteet sijaitsevat arvioidun kaatopaikkarajauksen alueella. Ilmoitusalueen ulkopuolisissa havaintopisteissä orsiveden laadun perusmuuttujien pitoisuusvaihtelut olivat yleisesti pienempiä. Jokaisesta näytteestä todettiin koholla olevia kloridin ja ammoniumtypen pitoisuuksia ja vesi on ilmoitusalueen tavoin hapetonta tai vähähappista.

Metallien ja puolimetallien liukoisista ja kokonaispitoisuuksista varsinkin sinkin pitoisuudet ovat paikoin korkeita ja pitoisuusvaihtelut suuria. Sinkin liukoiset pitoisuudet vaihtelivat <5,0–47 000 µg/l ja kokonaispitoisuudet 10–59 000 (µg/l). PAH-yhdisteiden ja öljyhiilivetyjen pitoisuudet vastaavat ilmoitusalueen kaatopaikkarajauksen sisäisten havaintopisteiden pitoisuuksia niiltä osin kuin niitä on todettu. BTEX-yhdisteiden suurimmat pitoisuudet ovat ilmoitusalueella todettuja pitoisuuksia pienempiä. Yhdessä havaintopisteestä todettiin molemmilla, syksyn 2025 ja kevään 2026, näytteenottokerroilla vinyylikloridia ympäristölaatunormin ylittävä pitoisuus (0,17–0,34 (µg/l).

Ilmoituksen täydennyksen (19.8.2026) mukaan alueella ei ole otettu näytteitä maaperän savikerroksen alapuolisesta pohjavedestä. Jätetäytön ja pohjavesikerroksen välissä oleva savikerros on hyvin paksu (noin 15 metriä), minkä vuoksi on arvioitu, että kaatopaikalla ei tällä kohdin ole vaikutuksia pohjaveden laatuun. Pohjavesitarkkailua ei ole suunniteltu tehtäväksi puhdistustyön aikana tai sen jälkeen.

Kaivantovesi

Pintavesi

Syksyllä 2025 ja keväällä 2026 otettiin pintavesinäytteet kahdesta näytepisteestä (Merivesi 1 ja Merivesi 2) tarkoituksena selvittää aiheutuuko kaatopaikkatäytöstä vaikutuksia pintaveteen. Näytteistä todettiin matalia metallien liukoisia ja kokonaispitoisuuksia. Pitoisuudet ovat pääasiassa selvästi pienempiä, kuin pintavesipisteiden läheisissä orsiveden havaintoputkissa. Orsivesiputkista todettujen koholla olevien tai korkeiden kloridi- ja ammoniumtypen pitoisuuksien vaikutusta ei ole havaittavissa pintavesissä.

Pikku Huopalahden alueella sijaitsee kaksi Ympäristöhallinnon tietojärjestelmästä löytyvää pintavesien tarkkailupistettä (L38 ja NP3), joista on analysoitu metallien ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Näytepisteistä Merivesi 1 ja Merivesi 2 todetut haitta-ainepitoisuudet ovat olleet taustapitoisuuspisteistä todettuja pitoisuuksia vastaavia. Tarkempi pitoisuuksien vertailu on esitetty tässä päätöksessä riskinarvion yhteydessä.

Huokosilma

Ilmoitusalueella ja arvioidun kaatopaikkarajauksen sisällä sijaitsee havaintopisteet huokosilmaputki (RF_HK2) ja orsivesiputki (RF_OV2). Syksyn 2026 tarkkailukierroksella kummastakin putkesta mitattiin koholla oleva pitoisuus metaania ja pääosin tavanomaisia maaperän huokosilman hiilidioksidipitoisuuksia. Huokosilman happipitoisuuden mittaustulokset kyseisessä pisteessä poikkeavat selvästi toisistaan. Mahdollisena syynä eroon voivat olla tiiviisti tulpattuna ollut havaintoputken pää sekä routaantunut maaperä, jolloin ilmakehän hapen kulkeutuminen maaperään on vähäisempää. Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä tai rikki- ja syaanivetyä ei havaittu mittauksissa.

Havaintoputkista keväällä 2026 otetuista huokosilmanäytteistä todettiin kohonneet haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuudet (70–190 µg/m³) sekä matalat dikloorieteenien pitoisuudet (2,4–3,0 µg/m³). Bentseenin pitoisuudet (4,2–18 µg/m³) olivat molemmalla tarkkailukerralla selvästi korkeammat orsivesiputken havaintopisteessä, mikä viittaa alueen orsiveden kohonneisiin bentseenin pitoisuuksiin. Tulos ei siis suoraan kuvaa maaperän huokosilman pitoisuuksia. Bentseeni on BTEX-yhdisteistä herkimmin haihtuva. Tolueenin (11–12 µg/m³), ksyleenien (11–15 µg/m³) ja etyylibentseenin (2,0–2,5 µg/m³) pitoisuudet olivat molemmilla tarkkailukerroilla korkeammat havaintopisteessä RF_HK2.

Ilmoitusalueella sijaitsee myös kaatopaikkarajauksen ulkopuoliset orsiveden havaintoputket ilmoitusalueen luoteisosassa ja länsiosassa, jotka ovat mukana Pikku Huopalahden puiston huokosilmatarkkailussa. Syksyn 2025 ja kevään 2026 tarkkailukierrosten kenttämittauksissa havaintoputkista todetut pitoisuudet olivat yleisesti matalia ja vastasivat tyypillisiä huokosilman pitoisuuksia. Huokosilmanäytteistä todettiin laboratorion määritysrajat ylittäviä pitoisuuksia bentseeniä (1,0–10 µg/m³), tolueenia (4,3–24 µg/m³), ksyleeneitä (3,8–13 µg/m³), etyylibentseeniä (1,0–2,3 µg/m³) sekä dikloorimetaania (1,7–1,9 µg/m³). Näytteiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet vaihtelivat 21–570 µg/m³. Luoteisosan havaintoputkesta kevään tarkkailukierroksella todetut korkeimmat bentseenin (10 µg/m³) ja haihtuvien hiilivetyjen kokonaispitoisuudet (570 µg/m³) ylittävät TCA-arvon, mutta alittavat HTP 8 h vertailuarvon. Haihtuvien yhdisteiden pitoisuudet eivät täysin vastaa maaperän huokostilan pitoisuuksia, sillä osa pitoisuuksista on peräisin orsivesiputkissa olevasta jätetäytön sisäisestä vedestä.

Kaikki ilmoitusalueen ulkopuoliset havaintopisteet sijaitsevat arvioidun kaatopaikkarajauksen alueella. Kenttämittausten perusteella ilmoitusalueen ulkopuolisissa havaintopisteissä metaanin ja hiilidioksidin pitoisuuksissa ei todettu merkittävää vaihtelua alueen sisällä. Kolmessa orsivesiputken havaintopisteissä ja yhdessä huokosilmaputkessa todettiin metaania enimmillään 1–4 tilavuus-%. Hiilidioksidia mitattiin enimmillään 0,19 tilavuus-%. Happipitoisuus vastasi ilmakehän happipitoisuutta. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaismäärä vaihteli välillä 0,4–0,8 ppm.

Haitta-aineiden pitoisuudet olivat pääosin ilmoitusalueella todettuja pitoisuuksia vastaavia tai matalampia. Bentseeniä todettiin pitoisuuksissa 1,0–3,0 µg/m³ ja tolueenin pitoisuudet vaihtelivat välillä 1,4–4,3 µg/m³. Ksyleenien ja etyylibentseenin pitoisuudet olivat muuta aluetta vastaavat, pois lukien yksi havaintopiste, josta todettiin syksyn 2026 tarkkailukierroksella muuta aluetta korkeampi pitoisuus (26 µg/m³). Dikloorimetaanipitoisuudet vaihtelivat välillä 1,8–2,4 µg/m³. Huokosilmasta todetut pitoisuudet alittivat pääosin vertailuarvot, mutta yhdessä havaintopisteessä todettu bentseenipitoisuus oli 3,0 µg/m³.

Ilmoituksen mukaan huokosilman haitta-ainepitoisuudet ovat Pikku Huopalahden alueella yleisesti matalia lukuun ottamatta ajoittain ja paikallisesti koholla olevia bentseenin pitoisuuksia. Kyseiset pitoisuudet johtuvat todennäköisimmin orsivedestä haihtuvasta bentseenistä, eikä tulos kuvaa varsinaista maaperän huokosilman bentseenipitoisuutta. Bentseenin lisäksi huokosilmasta todettiin ajoittain ja paikallisesti kohonneita metaanin pitoisuuksia.

Kaatopaikan hajoamistila ja kaasunmuodostus

Pikku Huopalahden puiston alueella sijaitsevista huokosilman ja orsiveden havaintoputkista mitattiin kaatopaikkakaasujen pitoisuudet syksyllä 2025 ja keväällä 2026.

Havaintoputkista mitatut hapen pitoisuudet (19,7–20,9 %) vastasivat pääosin ilmakehän happipitoisuutta. Poikkeuksena tässä oli syksyllä yhdestä havaintoputkesta tehty mittaus, jossa happipitoisuus oli 8,9 %. Samaan aikaan kyseisestä havaintoputkesta mitattiin korkea metaanin pitoisuus (66 %). Muissa havaintoputkissa metaanin pitoisuudet ovat vaihdelleet tarkkailun aikana välillä 0–6 %. Hiilidioksidin pitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 0,04–1,72 %. Pitoisuusvaihteluiden perusteella on pääteltävissä, että paikoin ja ajoittain olosuhteet suosivat edelleen metaanin muodostumista. Lähtökohtaisesti metaania havaittiin hiilidioksidia enemmän, mikä viittaa metaanivaiheen hajoamistilaan. Pitoisuudet ja pitoisuuserot metaanin ja hiilidioksidin välillä ovat kuitenkin pieniä.

Alueen käyttöhistoria huomioiden on hyvin todennäköistä, että jäljellä olevat biohajoavat materiaalit ovat hyvin hitaasti hajoavia, pääosin puuperäisiä materiaaleja. Jäte ja sen sisältämä orgaaninen aines sijaitsee osittain tai kokonaan jätetäytön sisäisen vedenpinnan alapuolella. Alueen rajautuminen mereen sekä täytön laatu vaikuttaa paikoin jätetäytön sisäisen veden pinnankorkeuksiin ja edelleen kaatopaikkakaasujen syntymiseen.

Jätetäytön kaatopaikkakaasumittaushavaintojen perusteella ja kaatopaikan ikä huomioiden Pikku Huopalahden entinen kaatopaikka on kypsymisvaiheessa (vaihe V) eli kaatopaikan sisäiset hajoamisprosessit ovat vähentyneet, mutta eivät vielä täysin loppuneet.

Kaasuissa todettiin myös pieniä pitoisuuksina muita haitta-aineita, esim. BTEX-yhdisteitä sekä kloorattuja hiilivetyjä, jotka osoittavat mahdollista potentiaalia muiden kuin tyypillisten kaatopaikkakaasun purkautumiseen jätetäytöstä. Todetut pitoisuudet voivat osittain johtua havaintoputkissa olleen jätetäytön sisäisen veden pitoisuuksista, sillä mittauksia tehtiin myös alueen orsivesiputkista. Kaasujen muodostuminen voi jatkua vielä vähäisesti useita vuosikymmeniä.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Ilmoituksen liitteenä 11 on toimitettu riskinarvio (Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu, Riskinarvio, Pikku Huopalahden puisto, FCG Rakennettu Ympäristö Oy, 25.6.2026).

Riskinarviossa on tuotu esiin, että kohteen pintamaat osittain poistetaan rakentamisen yhteydessä ja korvataan pilaantumattomilla maa-aineksilla sekä rakenteilla. Rakentamisen jälkeen maan pinta on noin 0,8–1 metriä nykyisen maanpinnan yläpuolella. Koko alueelle tulee vähintään 0,5 metriä paksu pilaantumaton täyttökerros tai rakenteita. Näin ollen maaperän haitta-aineille ei ole rakentamisen jälkeen mahdollista altistua suoran kosketuksen, maan syömisen tai haitta-aineita sisältävän maan pölyämisen seurauksena. Alueella ei myöskään tulla viljelemään ravintokasveja haitta-aineita sisältävässä maassa. Alueella ei sijaitse rakennuksia, joiden sisäilman kautta altistusta voisi tapahtua.

Orsivesi on kosketuksissa kohteessa jätetäytön kanssa ja siinä on todettu pohjaveden vertailuarvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia sekä ravinteita. Jätetäytön alueella on todettu myös kaatopaikkakaasuja ja tutkimusten yhteydessä jätetäytössä havaittiin voimakasta hajua.

Riskinarvion mukaan riskejä voivat aiheuttaa haitta-aineiden kulkeutuminen orsi- ja vajoveden mukana mereen sekä haihtuvien yhdisteiden ja kaatopaikkakaasujen hallitsematon purkautuminen ulkoilmaan tai kertyminen rakenteiden alle. Riskinarviossa on esitetty käsitteellinen malli kulkeutumis- ja altistusreiteistä.

Kriittiset haitta-aineet on valittu haitta-aineiden pitoisuuksien ja esiintymisen mukaan sekä haitta-aineiden terveydellisten, ekologisten ja ympäristövaikutusten perusteella. Kriittisiksi haitta-aineiksi valittiin seuraavat:

Kriittisten haitta-aineiden kuvaukset ja ominaisuudet on esitetty ilmoituksen liitteessä.

Keskeiseksi riskiksi kohteessa arvioidaan haitallisten aineiden kulkeutuminen mereen, minkä vuoksi riskinarviossa verrataan vesinäytteissä todettuja pitoisuuksia meriveden ympäristönlaatunormeihin (VNa 1022/2006). Kuparille ja sinkille ei ole säädetty ympäristönlaatunormeja voimassa olevassa lainsäädännössä. Suomen ympäristökeskus (SYKE) on laatinut raportin ympäristönlaatunormeihin tehtävistä muutoksista. Riskinarviossa käytetään kuparille ja sinkille vertailuarvona SYKE:n raportissa esitettyjä AA-EQS-arvoja.

Kohteen läheisyydessä sijaitsee asuinrakennuksia sekä koulu ja päiväkoti. Lännessä alue rajautuu Pikku Huopalahden merialueeseen. Kohteen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse suojeluarvoiltaan merkittäviä tai rauhoitettuja kohteita. Pikku Huopalahden länsipuolella sijaitsee metsä, joka on määritelty arvoluokan 3 tärkeäksi linnustokohteeksi ja arvokkaaksi metsäkohteeksi. Hieman kauempana rantaviivasta sijaitsee myös arvoluokan II luontotyypin Rakuunantien lehto. Metsäalueen länsipuolella sijaitsee myös liito-oravan ydinalueita ja elinalueita. Nämä sijaitsevat kuitenkin melko etäällä arviointialueesta. Puiston alueelle on suunnitteilla erilaisia pelikenttiä, kulkureittejä ja istutuksia. Puiston alue on pääosin pinnoittamatonta, mutta paikoin alueelle tulee asfalttia ja betonikiveyksiä. Perusparannuksen yhteydessä alueen hulevesien hallintaa parannetaan.

Riskinarviossa on arvioitu haitta-aineiden kulkeutumisriskiä. Arviossa on tuotu esiin, että kohteessa todetut metallit, PAH-yhdisteet ja raskaat öljyhiilivedyt sekä tinayhdisteet ovat heikosti vesiliukoisia. Kulkeutuvia haitta-aineita, naftaleeni, klooratut liuottimet ja osa öljyhiilivetyjen keskitisleistä, on todettu vain paikallisesti ja melko pieninä pitoisuuksina. Maanäytteiden liukoisuustesteissä antimonin, molybdeenin ja sinkin liukoisuudet ylittivät osin pysyvän jätteen kaatopaikan liukoisuusrajan, mutta täyttivät vaarattoman jätteen raja-arvot. Myös metallien liukoiset pitoisuudet vesinäytteissä ovat huomattavasti kokonaispitoisuuksia pienempiä.

Riskinarvion mukaan alueella tehtyjen pinnankorkeusmittausten perusteella kulkeutumissuunta on kohti merta. Näin ollen arviointialueelta ei arvioida kulkeutuvan haitallisia aineita asuinrakennusten, päiväkodin tai koulun suuntaan.

Peruskorjauksen yhteydessä alueen hulevesien hallintaa parannetaan ja ne kerätään salaojiin orsiveden pinnan yläpuolella. Merenpinnan ollessa poikkeuksellisen korkealla, orsiveden taso voi nousta hulevesialtaaseen, mutta tällaiset tilanteet ovat lyhytaikaisia ja satunnaisia. Riskinarvion mukaan haitta-aineiden kulkeutuminen meriveteen arvioidaan vähenevän hulevesijärjestelmän parannusten seurauksena.

Riskinarviossa on arvioitu haitta-aineille altistumista. Haitta-ainepitoiset maakerrokset jäävät täyttöjen ja rakenteiden alle, joten haitta-aineille ei voi altistua suoran kosketuksen, tahattoman maan nielemisen tai haitta-ainepitoisen pölyn hengityksen välityksellä. Arviointialueella ei myöskään tulla viljelemään ravintokasveja.

Kohteessa esiintyvät haitta-aineet ovat pääosin heikosti haihtuvia. Viitearvot ylittäviä metallien ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksia sisältävät kerrokset tulevat sijaitsemaan yli 0,5 metrin syvyydessä tulevan maapinnan alla. Hiilivetyjen haihtuminen ulkoilmaan maan pintakerrosten alta on vähäistä.

Riskinarvion mukaan arviointialueella altistumista ei arvioida merkitykselliseksi. Arviointialueelta ei myöskään kulkeudu haitallisia aineita alueille, joilla ympäristön asukkaat ja muut alueella liikkuvat voisivat merkittävästi altistua.

Riskinarviossa on arvioitu ekologisia riskejä kohteessa ja viereisellä merialueella. Riskinarvion mukaan alueella tai sen läheisyydessä ei ole ekologisesti merkittäviä kohteita (luonnonsuojelualueita) tai eliölajeja.

Koekuopista ja orsi-/pohjavesiputkista otetuissa vesinäytteissä on todettu meriveden ympäristönlaatunormit ylittäviä metallien ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Pitoisuudet ovat kuitenkin pääosin suurimmillaan jätetäytön sisäisessä vedessä ja pienenevät merkittävästi lähempänä rantaviivaa. Poikkeuksena on arviointialueen ulkopuolella sijaitsevassa havaintoputkessa todettu sinkkipitoisuus, joka on ollut huomattavasti muita näytteitä suurempi sekä joulu- että huhtikuun näytteenotossa. Kulkeutumisen arvioimiseksi otettiin näytteitä myös merivedestä lähimpien orsivesihavaintoputkien kohdalla. Merivesinäytteissä ympäristönlaatunormit tai Syke:n ehdotukset niiden päivityksiksi ylittyivät vain kuparin ja sinkin liukoisten pitoisuuksien osalta joulukuun näytteissä. PAH-yhdisteiden pitoisuudet pääosin alittivat analyysimenetelmän määritysrajat, mutta huhtikuun näytteissä todettiin ympäristönlaatunormit alittavat pitoisuudet naftaleenia (0,02–0,05 µg/l).

Pikku Huopalahden alueella sijaitsee kaksi Ympäristöhallinnon tietojärjestelmästä löytyvää pintavesien tarkkailupistettä, joista on analysoitu metallien ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Toinen piste (L38) sijaitsee arviointialueesta pohjoiseen, lähellä Haaganpuron ja Korppaanojan purkupisteitä. Toinen piste (NP3) sijaitsee arviointialueesta etelään, Munkkiniemensillan alituksen kohdalla. Pohjoisen pisteen arvioidaan olevan arviointikohteen yläpuolella ja eteläisen pisteen purkavan vettä Pikku Huopalahdesta Saunalahden suuntaan.

Alla olevassa taulukossa on esitetty Ympäristöhallinnon tietojärjestelmästä saatavilla olevat analyysitulokset pisteistä L38 ja NP3 (enimmäispitoisuus ja keskiarvo) sekä vertailu arviointialueen merivesinäytteiden tuloksiin (joulu- ja huhtikuu). Molempien taustapitoisuuspisteiden tulokset perustuvat neljään analyysikertaan. Arviointialueelta on otettu merivesinäytteet kahdesti. Arviointialueen merivesinäytteiden elohopea- ja PAH-analyyseissä on joulukuun 2025 näytteenotossa ollut suurempi määritysraja kuin huhtikuussa 2026.

Tulosten vertailun perusteella arviointialueen edustalta ja läheisyydestä otettujen merivesinäytteiden pitoisuudet vastaavat Pikku Huopalahden tavanomaista tasoa tai ovat sitä pienempiä. Todetut kuparin ja sinkin enimmäispitoisuudet ovat joulukuun näytteenotossa ylittäneet Syke:n tekemät ehdotukset merivesien vuosikeskiarvon ympäristönlaatunormeiksi, mutta huhtikuussa pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä.

Ajoittaiset ympäristönlaatunormien ylitykset arviointialueen läheisellä ranta-alueella ovat mahdollisia, mutta kuormituksen arvioidaan sijoittuvan pienelle alueelle, eikä sen arvioida olevan merkityksellistä huomioiden vesialueen ekologinen tila. Haitta-aineet ovat olleet maaperässä useita vuosikymmeniä, ja kulkeutuminen on oletettavasti merkittävästi vähentynyt.

Riskinarviossa on arvioitu myös muita kohteen riskejä. Jätetäytöstä vapautuu nykytilanteessa huokosilmaan pieniä määriä kaatopaikkakaasuja (metaania). Kaasumittauksia on tehty kahdesti ja mittausten yhteydessä havaintoputkissa ei ole todettu rikkivetyä tai vetysyanidia. Haihtuvien hiilivetyjen pitoisuudet ovat huokosilman havaintoputkissa alittaneet sisäilman vertailuarvot, mutta kolmessa orsivesiputkessa todettiin bentseeniä viitearvon ylittävä pitoisuus. Yhdessä kyseisistä putkista myös haihtuvien hiilivetyjen summa oli sisäilmalle viitteellisesti käytettäviä vertailuarvoja suurempi. Haihtuvien hiilivetyjen pitoisuudet eivät kuitenkaan ole sellaisella tasolla, että niistä voisi aiheutua riskejä kohteen olosuhteissa.

Todetut metaanin pitoisuudet ovat olleet pääosin pieniä. Muihin mittauksiin verrattuna poikkeavan suuri pitoisuus todettiin yhdessä havaintoputkessa joulukuun 2025 mittauksessa, jolloin metaanin pitoisuus oli 66 %. Metaanin syttymisrajaksi on esitetty 4,4–17 % ja itsesyttymislämpötilaksi 595 °C. Metaani myös syrjäyttää happea, minkä seurauksena suurille pitoisuuksille altistuminen voi aiheuttaa hapenpuutetta ja pahimmillaan johtaa tajuttomuuteen ja kuolemaan.

Jätetäyttö on tutkimusten yhteydessä ollut myös voimakkaasti haisevaa. Alueella ei tiettävästi ole tavanomaisessa tilanteessa aiheutunut kaatopaikkakaasujen tai jätetäytön seurauksena hajuhaittoja. Suunnitelmissa alueelle ei ole esitetty sellaisia rakenteita, joiden alapuolelle kaasuja voisi merkittävästi kertyä ja aiheuttaa vaaraa tai haittaa.

Riskinarvion mukaan pilaantuneen maaperän puhdistustöiden aikana kaivutyöt voivat väliaikaisesti vapauttaa ilmaan pölyä ja hajuja sekä veteen kiintoainesta, jonka välityksellä haitallisten aineiden kulkeutuminen voi hetkellisesti tehostua. Alueella työskentelevillä ja sen lähistöllä liikkuvilla on työn aikana riski altistua lyhytaikaisesti pölyn välityksellä kulkeutuville haitta-aineille sekä hajuhaitoille. Pölyä ja hajuja voi tuulen mukana kulkeutua myös läheisten asuinrakennusten ja koulun sekä päiväkodin alueille. Riskinarviossa on tuotu esiin, että haitallisten aineiden kulkeutumista ympäristöön ehkäistään työn aikana kaivantovesien tarkkailulla ja hallinnalla. Työn aikana pölyämistä ja hajuhaittoja seurataan sekä tarvittaessa ehkäistään.

Riskinarviossa on tuotu esiin epävarmuustekijöitä kaatopaikan haitta-aineisiin sekä vesi- ja kaasutarkkailuun liittyen. Kohteen käyttöhistoria on melko hyvällä varmuudella tiedossa ja riskinarvioinnin kannalta merkittävät haitta-aineet tunnistettu. Sekalaisessa ja eri aikakausilla tehdyissä täytöissä haitta-aineiden pitoisuustasot vaihtelevat merkittävästi, mutta tutkimuksissa on todennäköisesti riittävällä varmuudella saatu selville keskimääräiset pitoisuustasot maaperässä. Orsi-/pohjavedestä sekä huokosilmasta on otettu näytteitä vasta kahdella kierroksella talvella ja keväällä, joten vuodenaikaisesta tai pitkäaikaisesta vaihtelusta ei ole luotettavaa tietoa. Merivesinäytteiden analyysimenetelmien määritysrajat olivat joulukuun 2025 näytteille osin merivesien ympäristönlaatunormeja korkeammat. Jos kohteessa tehdään jatkossa vesien laadun seurantaa, kiinnitetään huomiota riittävän mataliin määritysrajoihin.

Riskinarviossa on arvioitu, että jätetäyttö on ollut alueella vuosikymmeniä ja kulkeutuvat haitta-aineet ovat oletettavasti suurelta osin ajan kuluessa jo kulkeutuneet pois alueelta, haihtuneet ulkoilmaan ja osin poistuneet myös luonnollisen hajoamisen seurauksena. Alueella esiintyy pääasiassa kulkeutumattomia haitta-aineita, mutta paikoin kohteessa esiintyy vielä pieniä määriä haihtuvia ja kulkeutuvia hiilivetyjä. Kulkeutumista alueen ulkoilmaan tai veden mukana alueen ulkopuolelle tai mereen eri arvioida merkitykselliseksi.

Riskinarvion mukaan suunnitellussa käytössä haitallisista aineista ja jätetäytöstä ei arvioida aiheutuvan ympäristö- tai terveysriskejä.

Puhdistusmenetelmän tarkastelu

Pilaantuneet maat ja jätteet poistetaan vähintään rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Lähtökohtana on, että alueen käyttäjien ja ympäristön altistuminen haitta-aineille tulee estää pitkälläkin aikavälillä. Suora kontakti haitta-aineisiin voidaan estää riittävän paksulla pilaantumattomalla pintakerroksella, joka voi olla esimerkiksi puhdasta maata ja/tai rakennekerroksia sekä rakenteita. Rajoittamalla pilaantuneen maan ja jätteen poisto vain rakentamisen ja riskienhallinnan vaatimaan laajuuteen, vähennetään työmaalta ympäristöön leviäviä hajuhaittoja ja lyhennetään niiden kestoa. Lisäksi työmaan raskaan liikenteen määrä jää pienemmäksi, kun poisajettavien maiden ja jätteiden määrä sekä niitä korvaavien puhtaiden täyttömaiden määrä jää vähäiseksi. Samalla työmaan hiilijalanjälki jää pienemmäksi.

Ilmoitusalue on kaatopaikka-alueeseen suhteutettuna kokonsa puolesta pieni. Alueen läpi virtaa kaatopaikan sisäisiä vesiä ja sen ulkopuolelta tulevia vesiä. Ilmoitusalueen länsipuolisista Pikku Huopalahden vesialueen näytepisteistä ei ole todettu merkittävää kaatopaikan vaikutusta.

Vesienhallintakeinoina vastaavissa kohteissa on joskus käytetty pintaeristettä ja/tai pystyeristysseiniä. Pintaeriste vähentää alueella muodostuvan vajoveden määrää ja se voi pienentää mereen kaatopaikan kautta kulkeutuvan veden määrää, toisaalta myös kaatopaikka-alueelta mereen kulkeutuvan veden laimeneminen vähenee. Ilmoitusalueen pinta-ala kattaa vain pienen osan koko kaatopaikan alueesta, jolloin pintaeristeen vaikutus kokonaisuuteen on todennäköisesti pieni. Pintaeriste vaikuttaa myös puiston rakenneratkaisuihin ja istutuksiin. Pintaeristeen päälle ei esim. voi istuttaa syväjuurisia kasveja, kuten puita. Lisäksi pintaeristeen vuoksi kaivumäärät kasvavat huomattavasti, koska sen vaatimat rakenteet ovat osin paksumpia kuin muu rakentaminen edellyttää ja rakenne pitää muotoilla vettä johtavaksi sopivilla kallistuksilla, jolloin rakenteen alareuna joudutaan viemään syvemmälle. Pintaeristeen tiiviyden vuoksi koko alueelle tulisi rakentaa myös kaatopaikkakaasujen hallinta- ja purkurakenteet.

Pystyeristysseinän rakentamisella pyritään ohjaamaan veden virtaussuuntaa. Pikku Huopalahden puiston alueella orsiveden virtaussuunta on maa-alueelta mereen päin. Tulevan rakennusalueen orsiveden eristäminen alueen ympärille rakennettavalla pystyeristysseinällä on mahdollista, mutta seinä sijoittuisi keskelle kaatopaikkaa, jolloin siitä saatava hyöty on kyseenalainen. Pystyeristysseinän rakentaminen on myös riskialtista, sillä se voi ohjata veden virtauksen epätoivottuun suuntaan ja nostaa orsiveden pinnankorkeutta rakennetulla alueella.

Kaatopaikkakaasujen muodostuminen alueella on suhteellisen vähäistä ja haitta-ainepitoisuudet huokosilmassa ovat pieniä. Luonnollisesti haihtuessaan pitoisuudet laimenevat nopeasti ulkoilmassa eivätkä aiheuta riskiä alueen käyttäjille. Alueelle ei ole suunniteltu laajoja tiiviitä rakenteita, joten kaasunkeräysrakenteille ei katsota olevan tarvetta. Kaatopaikkakaasujen osalta tulee kuitenkin huolehtia, että kaasuja ei pääse paikallisesti kertymään suurina pitoisuuksina. Kaasujen purkautumista edesauttavat läpäisevät pintarakenteet.

Puhdistustavoitteet

Alueella ei arvioida olevan riskiperusteista puhdistustarvetta. Puhdistustavoitteeksi esitetään, että alueelta poistetaan haitta-aineita yli alemman ohjearvotason sisältävät maa-ainekset sekä jätetäytöt puiston rakentamisen vaatimassa laajuudessa.

Rakentamisen vaatimien kaivujen alueilla kaivantojen pohjiin ja seinämiin jäävät pilaantuneet maat (haitta-ainepitoisuus yli alemman ohjearvon) ja kynnysarvot ylittävät maat (pitoisuus yli kynnysarvotason, alle alemman ohjearvon) sekä jätetäytöt erotetaan tulevasta valmiista pinnasta peittorakenteella, jolla estetään suora kontakti haitta-aineisiin ja jätteisiin. Peittorakenteina käytetään maa- ja kiviaineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvopitoisuudet. Lisäksi peittorakenteeksi luetaan kuuluvaksi muut puistoon toteutettavat rakenteet. Pilaantuneita ja kynnysarvomaita sekä jätetäyttöä poistetaan peittorakenteiden vuoksi tarvittaessa seuraavasti:

- Tulevasta valmiista pinnasta 0,5 metrin syvyyteen poistetaan jätetäyttö ja maa-ainekset, joissa orgaanisten haitta-aineiden tai lyijyn tai antimonin pitoisuus ylittää VNA 214/2007 kynnysarvot.

- Tulevasta valmiista pinnasta 0,15 metrin syvyyteen (kasvualustan alapinnan tasoon) poistetaan maa-ainekset, joissa arseenin, elohopean, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, nikkelin, sinkin tai vanadiinin pitoisuus ylittää kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden (GTK:n TAPIR tietokannan SSTP-arvo), mikäli se on kynnysarvoa suurempi. Näiden epäorgaanisten haitta-aineiden terveysperusteiset viitearvot (SHPter) ovat huomattavasti alempia ohjearvoja korkeampia ja niiden kulkeutuvuus on hyvin heikkoa, joten niiden peittorakenteeksi riittävät nurmikon tai niityn kasvukerrokset, joissa alittuvat kynnysarvotasot. Kunnostustavoite perustuu Ympäristöhallinnon ohjeen 6/2014 kestävän kunnostuksen tavoitteisiin. Ilmoituksen täydennyksen (8.9.2026) mukaan antimonilla, elohopealla, kadmiumilla, kuparilla, lyijyllä, nikkelillä ja sinkillä taustapitoisuudet (SSTP-arvot) alittavat kynnysarvopitoisuudet. Kynnysarvot ylittäviksi taustapitoisuuksiksi (SSTP) esitetään GTK:n TAPIR laskennalla savelle, hiedalle, hienolle hiedalle ja siltille saatuja pitoisuuksia: arseeni 16 mg/kg, koboltti 27 mg/kg, kromi 110 mg/kg, vanadiini 120 mg/kg. Täydennyksessä (8.9.2026) on myös tarkennettu, että kyseinen puhdistustavoite koskee sellaisia alueita puistossa missä pintamaassa 0–0,5 metrin (tulevasta valmiista pinnasta laskien) ei esiinny alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita eikä jätetäyttöä. Säilytettävillä niitty- ja nurmialueilla maanpinta pysyy nykyisellään. Rakennettavilla niitty- ja nurmialueilla maanpinnantasoon tulee paikoin pieniä muutoksia, joissa yleensä maanpinta nousee.

- Rakentamattomiksi jäävillä alueilla (säilytettävät nykyiset kivituhkakäytävät ja nurmialueet) ei esitetä kunnostustavoitteita, koska nykyisten pintarakenteiden katsotaan toimivan riittävänä suojana suoran kontaktin estämiseksi.

- Johtolinjojen ympäriltä vähintään 0,3 metrin etäisyyteen poistetaan maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuus ylittää kynnysarvon.

Arvio pilaantuneen maa-aineksen määrästä

Rakentamisen vaatimassa laajuudessa ilmoitusalueelta arvioidaan poistettavaksi tiedossa olevien pilaantuneisuus/jätteisyystietojen sekä suunniteltujen kaivutasojen perusteella noin 200–400 m³ (400–800 t) pilaantuneeksi luokiteltavia maa-aineksia (pitoisuudet yli alemman ohjearvon).

Kynnysarvon ylittäviä, mutta alemman ohjearvon alittavia haitta-aineita sisältäviä maita arvioidaan poistettavaksi noin 50–100 m³ (100–200 t). Kaivettavien pilaantuneiden maa-ainesten sekä kynnysarvopitoisuuksia sisältävien maa-ainesten arvioidaan olevan jätteellisiä. Määrät ovat arvioita ja ne perustuvat suunnitteluvaiheessa tiedossa olleisiin tutkimus- ja kaivusyvyyksiin. Pilaantuneen ja jätteellisen maan kaivusyvyydet ja määrät voivat muuttua esitetystä tarkentavien tutkimusten ja päivittyvien rakennussuunnitelmien myötä.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Puhdistaminen toteutetaan massanvaihdolla alueen rakentamisen edellyttämien kaivutöiden yhteydessä. Syntyneet kaivannot täytetään pilaantumattomilla maa-aineksilla rakentamisen edellyttämään tasoon. Haitta-aineita sisältävä maa-aines poistetaan rakentamisen vaatimassa laajuudessa puhdistustavoitteiden mukaisesti.

Ulkopuolisten pääsy pilaantuneen maaperän puhdistustyömaa-alueille estetään aitaamalla puhdistettava alue. Aitaan kiinnitetään pilaantuneen maan puhdistamisesta varoittavia kylttejä.

Kaivu tehdään lähtökohtaisesti kuivakaivuna luiskatuista avokaivannoista. Pilaantuneet maat kaivetaan ns. lajittelevana kaivuna. Massat lajitellaan kaivun aikana eri jakeisiin pilaantuneisuuden ja maalajin mukaan. Kaivun aikana erotellaan suuret kivet ja mahdolliset selvät jätekerrokset. Pilaantumattomat ja eri tavoin pilaantuneet maat/jätteet pidetään erillään kaivun ja välivarastoinnin aikana. Maiden luokittelu tehdään ennen kaivutöitä ja/tai kaivun yhteydessä tehtyjen tutkimusten perusteella. Maiden luokittelusta vastaa kohteen ympäristötekninen valvoja.

Lähtökohtaisesti pilaantuneita kaivumaita tai jätetäyttöä ei välivarastoida pitkäksi aikaa tai esikäsitellä alueella, vaan ne lastataan suoraan kuorma-autoihin. Ilmoitusalueella voidaan kuitenkin tilapäisesti välivarastoida pilaantuneita maa-aineksia massojen lajittelun ja/tai laboratoriotutkimusten ajaksi. Välivarastoitavien kaivumaiden haju- ja pölyämishaittojen sekä haitta-ainepitoisten suotovesien ehkäisemiseksi välivarastokasat peitetään tarvittaessa. Kaivumaiden välivarastointitoiminta sijoitetaan sellaiseen kohtaan ja toteutetaan siten, että välivarastoinnista ei aiheudu pohjamaan tai pilaantuneiden ja pilaantumattomien maa-ainesten sekoittumista.

Pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan työn aikana kaivannon seinämistä ja pohjista sekä kasoille läjitetyistä kaivumaista aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien avulla. Mikäli kaivutöiden aikana alueella havaitaan aiemmista havainnoista poikkeavaa jätettä tai poikkeavaan pilaantuneisuuteen viittaavaa, selvitetään materiaalin laatu laboratorioanalyysien avulla.

Pilaantuneet maat ja jätteet kuljetetaan luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin. Kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Käsittelypaikkoihin vietäville pilaantuneille maille laaditaan sähköiset siirtoasiakirjat.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Kaivantojen täytöissä voidaan hyödyntää ilmoitusalueelta kaivettuja pilaantumattomia (haitta-ainepitoisuudet alle alempien ohjearvojen) maa-aineksia, jotka ovat geoteknisesti käyttötarkoitukseensa sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä (< 2 %) mineraalisia rakennusjätejakeita (betoni, tiili).

Hyödyntäminen esitetään toteuttaa seuraavin periaattein:

- Pintamaassa 0–0,5 metrin syvyydellä hyödynnettävissä maa-aineksissa orgaanisten haitta-aineiden, antimonin ja lyijyn pitoisuudet ovat alle kynnysarvojen.
- Pintamaassa 0–0,15 metrin syvyydellä hyödynnettävissä maa-aineksissa arseenin, elohopean, kadmiumin, koboltin, kromin kuparin, nikkelin, sinkin tai vanadiinin pitoisuus on alle kynnysarvon tai alle alueellisen taustapitoisuuden (GTK:n TAPIR tietokannan SSTP-arvo), mikäli se on kynnysarvoa suurempi. Ilmoituksen täydennyksen (19.8.2026) mukaan tämä koskee vain puhdistettavia niitty- ja nurmialueita, koska muille rakennettaville alueille pintaan tulee rakenteisiin uusia maa- tai kiviaineksia ja/tai rakenteita, joiden paksuus on suurempi.
- Puhdistusalueella ei hyödynnetä selvästi haisevia maa-aineksia, haihtuvia yhdisteitä tai POP-yhdisteitä yli kynnysarvon sisältäviä maa-aineksia.
- Johto- ja putkikaivantojen täytöt tehdään pitoisuuksiltaan kynnysarvotason alittavilla jätteettömillä maa-/kiviaineksilla.
Kynnysarvot ylittävien maa-ainesten hyödyntäminen dokumentoidaan (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta) ja raportoidaan kunnostuksen loppuraportissa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Ilmoitusalueen kaivantoihin voi kertyä työn aikana vettä kaivua haittaavia määriä. Pilaantuneiden alueiden kaivantovedet tutkitaan ja johdetaan jätevesiviemäriin tai vaihtoehtoisesti vedet kuljetetaan luvanvaraiseen käsittelyyn. Pilaantuneiden kaivantovesien tutkiminen ja viemäriin johtaminen tehdään kohteeseen Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY) haettavan viemäröintiluvan ehtojen mukaisesti. Pois johdettavat kaivantovedet käsitellään aina vähintään kiintoaineksen erotuksella. Jos vesi ei täytä viemäröitävän veden laatuvaatimuksia, vedet käsitellään lisäksi ennen johtamista esimerkiksi öljynerottimella, aktiivihiilisuodatuksella tai muulla soveltuvalla käsittelymenetelmällä.

Kaivutyöt tehdään pääosin orsivesitason yläpuolella, jolloin pilaantuneiden ja/tai haisevien vesien käsittely- ja johtamistarvetta ei ole tai vesien määrä arvioidaan vähäiseksi. Mahdollisten hajuhaittojen vähentämiseksi vesienkäsittely järjestetään tarvittaessa katetussa tilassa.

Pilaantuneen maan kaivannoista pois johdettavan veden laadunvalvontanäytteet otetaan käsitellystä vedestä. Näytteet otetaan kerran viikossa pumppauksen aikana. Vesinäytteistä analysoidaan lähtökohtaisesti ne haitta-aineet, joita alueen maaperästä on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina.

Vesinäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään:

Vesiä viemäröitäessä vesinäytteistä tutkitaan lisäksi HSY:n viemäröintiluvassa edellytettävät muut mahdolliset vedenlaadun parametrit ja haitta-aineet.

Ilmoituksen täydennyksen (19.8.2026) mukaan alueen geotutkimuksissa potentiaalisia happamia sulfaattimaita on todettu noin 2–4 metrin syvyyksiltä otetuissa näytteissä. Rakennussuunnitelmien mukaan rakentamisen vaatimat kaivut kohdistuvat vain maaperän täytön pintakerroksiin (enintään noin yhden metrin syvyyteen, pääosin huomattavasti matalammalle). Koska potentiaaliset happamat sulfaattimaat sijaitsevat selvästi kaivutason alapuolella, ei tarvetta niiden käsittelyyn synny. Tämän vuoksi happamilla sulfaattimailla ei ole vaikutusta myöskään kaivantovesien käsittelyyn. Mikäli rakennussuunnitelmiin tulee muutoksia, joiden seurauksena kaivu ulottuu happamaan sulfaattimaahaan, laaditaan ennen kaivua suunnitelma maiden käsittelystä ja kaivantovesien mahdollisesta esikäsittelystä ennen jätevesiviemäriin johtamista.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Suunnitelluilla kaivualueilla tehdään täydentäviä tutkimuksia ennen puhdistuksen aloitusta. Tutkimuksilla tarkennetaan maaperän pilaantuneisuuden ja jätteisyyden rajauksia ja tehdään koekuoppatutkimuksena. Kaivualueille sijoitetaan koekuoppia siten, että alueelle tulee vähintään yksi tutkimuspiste jokaista 200 m² aluetta kohden aiemmat tutkimukset mukaan lukien. Näytteistä tutkitaan ne haitta-aineet, joissa pitoisuudet ovat ylittäneet kynnysarvotason. Lisäksi näytteistä analysoidaan ne haitta-aineet, joita aistihavaintojen perusteella on syytä epäillä olevan näytteessä.

Pilaantuneiden maiden puhdistukseen perehtynyt ympäristötekninen valvoja ohjaa ja valvoo puhdistusta sekä toteuttaa tarvittavat mittaukset. Kaivumaiden luokittelussa hyödynnetään olemassa olevia tutkimustuloksia ja tarvittaessa haitta-ainepitoisuuksia määritetään sekä soveltuvilla kenttä- että laboratorioanalyyseillä. Kenttäanalyyseistä vähintään 10 % varmistetaan laboratorioanalyyseillä.

Pilaantuneiden maiden kaivutyön aikana otetaan näytteitä pilaantuneen maan haitta-ainepitoisuuksien tarkastamiseksi. Kaivettavien massojen laatu tutkitaan jokaista 200 m³ kohden. Näytteistä tutkitaan ne haitta-aineet, joita kyseisillä alueilla ja syvyystasoilla on aiemmissa tutkimuksissa todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Lisäksi näytteistä tutkitaan haitta-aineet, joita on aistinvaraisten havaintojen perusteella syytä epäillä kaivettavassa massassa.

Puhdistustavoitteiden saavuttaminen todennetaan pilaantuneiden maa-alueiden (haitta-ainepitoisuudet yli alemman ohjearvon) kaivantojen seinämistä ja pohjista alla esitetyllä tiheydellä otettavilla jäännöspitoisuusnäytteillä:

- Kaivannon seinämistä enintään yhden metrin syvyinen edustava kokoomanäyte jokaista noin 30 metriä kohden.
- Kaivannon pohjasta yksi edustava kokoomanäyte jokaista noin 200 m² kohden.

Mikäli kaivannon seinämästä on erotettavissa eri maalajeja tai eriasteista pilaantuneisuutta, otetaan jäännöspitoisuusnäytteet kerroksittain. Näytteistä analysoidaan ko. alueella todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. Mikäli aistinvaraisesti arvioiden on syytä epäillä muuta pilaantuneisuutta, tutkitaan myös kyseisten haitta-aineiden pitoisuudet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Ilmoitusalueelle tai sen rajalle jäävä pilaantuneeksi luokiteltava maa-aines (alemmat ohjearvotasot ylittävät pitoisuudet) merkitään huomiorakenteella, jonka tarkoituksena on havainnoida haitta-ainepitoisen ja pilaantumattoman maa-aineksen rajapinta. Huomiorakenteena käytetään esimerkiksi kirkkaanväristä huomioverkkoa. Asennettujen huomiorakenteiden sijainnit mitataan ja ne esitetään puhdistuksen loppuraportissa.

Ilmoitusalueelle ei erikseen asenneta eristysrakenteita tai muita rakenteita, joilla pyrittäisiin estämään täytöistä vapautuvien kaasujen kulkeutumista ulkoilmaan. Puhdistusalueelle jäävien haitta-aineiden päälle sijoitetaan vähintään 0,5 metrin kerros pilaantumattomia täyttö- tai rakennekerroksia/rakenteita.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Alueen tutkimuksissa jätetäytössä on todettu paikoin voimakasta hajua, joten pilaantunutta ja/tai jätteellistä maata kaivettaessa hajuhaitat ovat mahdollisia. Suunnitelmien perusteella jätetäytön kaivumäärät jäävät pieniksi, minkä perusteella mahdolliset hajuhaitat jäävät suhteellisen pieniksi ja lyhytaikaisiksi.

Jätetäyttöä kaivettaessa kaivualueen kaatopaikkakaasujen (metaani, rikkivety, syaanivety) pitoisuutta seurataan kaasumittarilla. Kaivusta ja massojen käsittelystä aiheutuvaa hajuhaittaa arvioidaan aistinvaraisesti. Hajuhaittaa arvioidaan sekä kaivu/käsittelykohteessa että lähimmässä häiriintyvässä kohteessa tuulen alapuolella.

Työ keskeytetään, jos ilmassa todetaan haitallisia kaasupitoisuuksia. Työtä jatketaan, kun työtavat ja paikallinen kaasujenhallinta on suunniteltu uudelleen siten että työtä voidaan turvallisesti jatkaa.

Mikäli työmaalla havaitaan voimakasta hajua, kartoitetaan hajun esiintyminen työmaa-alueen rajoilla. Jos hajua leviää työmaan ulkopuolelle häiriintyviin kohteisiin, ryhdytään hajuja rajoittaviin toimenpiteisiin, joita ovat mm.:

- läjitettyjen haisevien massojen peittäminen suojapeitteellä
- haisevien massojen kuljetus pois työmaalta mahdollisimman nopeasti
- haisevan kaivannon pohjan tai seinämän alueen pitäminen mahdollisimman pienenä ja peittäminen kaivun jälkeen suojapeitteellä tai maa-aineksella
- haisevien massojen kaivun ja käsittelyn ajoitus tuulen suunnan mukaan siten, että hajusta ei aiheudu merkittävää häiriötä lähiympäristöön (tuulen suunta poispäin herkistä kohteista)
- avonaisten vesienkäsittelyaltaiden peittäminen tarvittaessa.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin

Ympäristötekninen valvoja tiedottaa odottamattomista tilanteista ympäristönsuojeluviranomaista. Yleissuunnitelmassa on tarkennettu odottamattomia tilanteita esimerkein ja toimenpiteineen.

Työnaikainen seuranta ja jälkitarkkailu

Alueen orsiveden, pintaveden ja huokosilman tarkkailua jatketaan vastaavasti, kuin on tehty alueen tutkimusvaiheessa. Näytteenotot tehdään kahdesti vuodessa, kerran kesäkaudella ja kerran talvikaudella.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Puhdistustyön aloituksesta ilmoitetaan kirjallisesti Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille. Aloitusilmoituksessa esitetään puhdistustyön vastuuhenkilöt ja ympäristötekniset valvojat. Puhdistustyön aloituksesta ilmoitetaan lisäksi naapurikiinteistöjen omistajille.

Puhdistuksen toteuttamisesta pidetään työmaalla kirjaa, johon kirjataan mm. tiedot näytteenotoista sekä poistetuista pilaantuneista massoista, pitoisuuksista, jätteistä ja niiden sijoituspaikoista.

Puhdistuksen päätyttyä laaditaan loppuraportti, jossa käsitellään seuraavat asiat:

- tunnistetiedot
- työn vastuuhenkilöt sekä muut kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot
- kaivutyön toteutus
- toteutuneet kaivualueet ja -syvyydet
- analyysitulokset, maaperään jääneiden haitta-aineiden jäännöspitoisuudet sekä näytteenottopaikkojen sijainnit karttapiirustuksessa esitettynä
- kirjanpitotiedot poistetuista ja pilaantuneista maa-aineksista
- hyötykäytettyjen massojen määrä, laatu ja sijainti
- rakennetut huomio- ja eristysrakenteet
- mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta/päätöksestä
- yhteenveto vesinäytteiden analyysituloksista sekä kaivantoveden johtamisesta ja käsittelystä
-tiedot ympäristönsuojelun kannalta merkittävistä poikkeuksellisista tilanteista.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluille kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä.

Puhdistustyön ajankohta ja kesto

Puiston rakennustyöt aloitetaan mahdollisesti syksyllä 2026. Pilaantuneen maaperän puhdistamistöitä tehdään rakentamisen vaatimien kaivujen yhteydessä ja niiden mukaisessa aikataulussa. Puiston rakentaminen kestää arviolta noin yhden vuoden. Tänä aikana pilaantuneita maita kaivetaan satunnaisesti aina tarpeen mukaan. Aktiivisen pilaantuneen maan kaivun kesto on arviolta yhteensä noin 2–3 viikkoa.

Ilmoituksen käsittely      

Neuvottelut

Pikku Huopalahden puiston pilaantuneen maaperän puhdistamista koskien on järjestetty kaksi Teams-neuvottelua 25.3.2026 ja 24.6.2026.

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole ollut tarvetta kuulla asianosaisia.

Lausunnot

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö pyysi 23.7.2026 lausuntoa Lupa- ja valvontavirastolta, voiko pilaantuneen maaperän kunnostussuunnitelmassa esitetyistä kunnostustoimenpiteistä aiheutua vaaraa vesistössä ja onko tarvetta ympäristöluvalle.

Lupa- ja valvontavirasto antoi 5.8.2026 lausunnon, jossa toteaa seuraavaa:

Lupa- ja valvontaviraston näkemyksen mukaan suunnitellusta kunnostustoiminnasta ei aiheudu vesistön (merialueen) pilaantumisen vaaraa, eikä toiminta näin ollen edellytä ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin kohdan 1) perusteella. Toimintaan ei myöskään sisälly sellaista jätteen käsittelyä, joka edellyttäisi Lupa- ja valvontaviraston myöntämää ympäristölupaa.

Viranomaisen ratkaisu    

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista kohteessa Pikku Huopalahden puisto, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

Veden tutkiminen ja käsittely

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

Jälkitarkkailu

Tiedottaminen ja raportointi

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–6.)

Ilmoitusalue sijaitsee valtaosin Pikku Huopalahden puiston vanhan kaatopaikan alueella. Kohdekohtaisen riskinarvion perusteella ilmoitusalueella ei todettujen haitta-ainepitoisuuksien perusteella ja nykyinen maankäyttö huomioiden ole riskiperusteista puhdistustarvetta. Puhdistustarve alueella syntyy rakentamisen vaatimista kaivutöistä pilaantuneeksi todetuilla alueilla.

Ilmoituksessa on esitetty puhdistustavoitteeksi poistaa haitta-aineita yli valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen alemman ohjearvotason sisältävät maa-ainekset sekä jätetäytöt puiston rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Tulevasta valmiista pinnasta 0,5 metrin syvyyteen poistetaan jätetäyttö ja maa-ainekset, joissa orgaanisten haitta-aineiden tai lyijyn tai antimonin pitoisuus ylittää VNA 214/2007 kynnysarvot. Lisäksi nurmikoilla ja niityillä tulevasta valmiista pinnasta 0,15 metrin syvyyteen (kasvualustan alapinnan tasoon) poistetaan maa-ainekset, joissa arseenin, elohopean, kadmiumin, koboltin, kromin kuparin, nikkelin, sinkin tai vanadiinin pitoisuus ylittää kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden, mikäli se on kynnysarvoa suurempi. Ilmoituksen täydennyksessä (8.9.2026) on tarkennettu, että antimonilla, elohopealla, kadmiumilla, kuparilla, lyijyllä, nikkelillä ja sinkillä taustapitoisuudet (SSTP-arvot) alittavat kynnysarvopitoisuudet. Kynnysarvot ylittäviksi taustapitoisuuksiksi (SSTP) on esitetty GTK:n TAPIR laskennalla savelle, hiedalle, hienolle hiedalle ja siltille saatuja pitoisuuksia: arseeni 16 mg/kg, koboltti 27 mg/kg, kromi 110 mg/kg, vanadiini 120 mg/kg. Ilmoituksen täydennyksessä 8.9.2026 on myös tarkennettu, että 0,15 metrin puhdistustaso koskee sellaisia alueita puistossa, missä pintamaassa 0–0,5 metrin syvyydellä (tulevasta valmiista pinnasta laskien) ei esiinny alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita eikä jätetäyttöä. Ilmoituksessa on esitetty, että kaivantojen pohjiin ja seinämiin jäävät haitta-ainepitoiset maa-ainekset ja jätetäyttö erotetaan tulevasta valmiista pinnasta peittorakenteella. Rakentamattomiksi jäävillä alueilla ei esitetä kunnostustavoitteita, koska nykyisten pintarakenteiden katsotaan toimivan riittävänä suojana suoran kontaktin estämiseksi. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt puhdistustavoitteet.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille. Ilmoituksessa on esitetty, että johtolinjojen ympäriltä vähintään 0,3 metrin etäisyyteen poistetaan maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuus ylittää kynnysarvon.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Riittävän suurilla puiden istutuskuopilla ja pilaantuneiden maa-ainesten ja jätejakeiden poistamisella juurien läheisyydestä estetään pilaantuneen maan ja jätejakeiden esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 7–11.) 

Ympäristönsuojelulain 209 §:n mukaan lain edellyttämät mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. Myös ympäristönsuojelulain 6 §:n mukainen selvilläolovelvollisuus edellyttää, että toimijalla on riittävä osaaminen tunnistaa ja ehkäistä pilaantumisen riskit.

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-ainesten kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Asbestin tutkiminen jätejakeista ja maaperästä voi olla tarpeen, sillä päätösalue on pääosin vanhaa kaatopaikka-aluetta. Asbestia on käytetty rakentamisessa 1920-luvulta lähtien vuoden 1993 loppuun, jolloin sen käyttö pääasiassa kiellettiin. Maa-aineksen seassa esiintyvän asbestin tunnistaminen on tärkeää, koska hienojakoinen asbestikuitu aiheuttaa terveysvaaran, mikäli kuituja pääsee ilmaan hengitettävässä muodossa esimerkiksi kaivutöiden yhteydessä. Purku- ja maantäyttötöiden seurauksena, tai ajan kuluessa pehmenneet ja pulveroituneet asbestipitoiset materiaalit voi olla vaikea erottaa sekalaisen täyttömaan seasta silmämääräisesti. Maaperässä esiintyvät yksittäiset rakennusjätteen kappaleet, tai suuremmat erikseen purettavissa olevat rakenteet eivät lähtökohtaisesti aiheuta tarvetta maaperän asbestiselvitykselle, eikä myöskään, jos todettu rakennusjäte koostuu sellaisista jätejakeista, joissa asbestia ei tiedetä käytetyn.

Pitoisuuksien mittaamisessa laboratoriomenetelmät ovat tarkempia kuin kenttämenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on tarpeen analysoida laboratoriomenetelmin.

Tuloksissa esiintyvien poikkeuksien ilmoittaminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi (perustelut määräyksille 12. ja 13.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Eristysrakenteilla voidaan tarvittaessa estää mahdollisten haihtuvien tai kulkeutuvien haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys.

Ilmoituksen mukaan ilmoitusalueelle ei erikseen asenneta eristysrakenteita tai muita rakenteita, joilla pyrittäisiin estämään täytöistä vapautuvien kaasujen kulkeutumista ulkoilmaan. Puhdistusalueelle jäävien haitta-aineiden päälle sijoitetaan vähintään 0,5 metrin kerros pilaantumattomia täyttö- tai rakennekerroksia/rakenteita. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että ilmoituksessa esitetystä poiketen eristysrakenteen tarpeen arviointi on tarpeen toimittaa viranomaiselle, mikäli herkästi kulkeutuvia haitta-aineita saattaa esimerkiksi kulkeutua Pikku Huopalahteen, lähelle herkkiä kohteita, kuten asuinrakennuksia ja päiväkotia, tai viljelypalstoja.

Ilmoituksessa on viitattu Helsingin kaupungin geoteknisen osaston julkaisuun 86/2002, jonka mukaan Pikku Huopalahteen rajautuvaan länsireunaan on tehty kalkkipilaristabilointi ja vastapainotäyttö. Lisäksi Pikku Huopalahden entisen kaatopaikan päälle on tehty eristysrakenteita. Puiston alueella rakenteena on käytetty bentoniittihiekkaa (500 mm). Ilmoitusalueen eteläpäässä ja alueen eteläpuolella bentoniittihiekkarakenne on osittain korvattu koeluonteisella lentotuhkakerroksella (300–400 mm). Ilmoituksen mukaan kyseisten rakenteiden toteutuksesta ja sijainnista ei kuitenkaan ole tiedossa tarkempaa dokumentaatiota. Määräyksellä alueella jo olevien rakenteiden rikkoutumisen välttämisellä ja rikkoutuneiden rakenteiden korjaamisella ehkäistään mm. kaatopaikan sisäisen veden kulkeutumisen lisääntymistä vesistöön.

Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 14–17.)

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Maa-ainesten tutkimisella varmistetaan oikea vastaanottopaikka tai hyödyntämiskohde.

Määräys kuormien peittämisestä on tarpeen ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 18. ja 19.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimalla vesinäytteistä niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita maaperässä on todettu laboratorion määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina, voidaan varmistua siitä, että myös vesiliukoiset haitta-aineet, jotka ovat jo liuenneet orsi-/pohjaveteen tulevat otetuksi huomioon. Päätösalueella on tarpeen tutkia haitta-aineiden pitoisuudet kaikista kaivantovesistä, sillä haitta-aineet ovat voineet kulkeutua orsivedessä.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella (perustelut määräyksille 20–22.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (perustelut määräyksille 23–25.)

Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisella ilmoituksella voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Ilmoituksen mukaan kaivantojen täytöissä voidaan hyödyntää ilmoitusalueelta kaivettuja pilaantumattomia maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat VNa 214/2007 mukaiset alemmat ohjearvot ja ne ovat geoteknisesti käyttötarkoitukseensa sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä (< 2 %) mineraalisia rakennusjätejakeita (betoni, tiili). Puhdistusalueella ei ilmoituksen mukaan hyödynnetä selvästi haisevia maa-aineksia eikä haihtuvia yhdisteitä tai POP-yhdisteitä yli kynnysarvon sisältäviä maa-aineksia.

Ilmoituksessa on myös esitetty, että pintamaassa 0–0,5 metrin syvyydellä hyödynnettävissä maa-aineksissa orgaanisten haitta-aineiden, antimonin ja lyijyn pitoisuudet ovat alle kynnysarvojen. Lisäksi pintamaassa 0–0,15 metrin syvyydellä hyödynnettävissä maa-aineksissa arseenin, elohopean, kadmiumin, koboltin, kromin kuparin, nikkelin, sinkin tai vanadiinin pitoisuus on alle kynnysarvon tai alle alueellisen taustapitoisuuden (GTK:n TAPIR tietokannan SSTP-arvo) mikäli se on kynnysarvoa suurempi. Ilmoituksen täydennyksen (19.8.2026) mukaan tämä koskee vain puhdistettavia niitty- ja nurmialueita. Täydennyksessä (8.9.2026) on tarkennettu kynnysarvot ylittävien taustapitoisuuksien (SSTP) GTK:n TAPIR laskennalla savelle, hiedalle, hienolle hiedalle ja siltille saatuja pitoisuuksia: arseeni 16 mg/kg, koboltti 27 mg/kg, kromi 110 mg/kg, vanadiini 120 mg/kg.

Kohteen arvioinnin yhteydessä on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n mukaisesti alueelta kaivettujen haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien maa-ainesten soveltuvuus hyötykäyttöön. Maa-ainesten hyödyntämisessä on tarpeen huomioida maaperän pilaamiskielto siten, ettei hyötykäytettävästä maa-aineksesta aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Lisäpilaantuminen voidaan estää mm. hyötykäyttökohteiden suunnitelmallisella sijoittelulla. Pintamaan puhtaudella varmistetaan, ettei haitta-ainepitoisen maa-aineksen hyödyntäminen aiheuta altistumista ja mahdollista ympäristö- tai terveyshaittaa. Hyötykäytön dokumentointi loppuraportoinnin yhteydessä on tarpeen valvontaa varten.

Alueella esiintyvien happamien sulfaattimaiden mahdollinen hyödyntäminen edellyttää erillistä selvitystä, koska hyödyntämisestä voi aiheutua ympäristölle haitallisten metallien liukenemista maaperästä ja vesistön ja pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Selvityksen perusteella viranomainen arvioi, edellyttääkö hyödyntäminen ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 27 §:n nojalla.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 26. ja 27.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.
    
Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Jälkitarkkailu (perustelut määräykselle 28.)

Ilmoituksen mukaan päätösalueen ympäristössä on tehty orsiveden, huokosilman ja pintaveden tarkkailua vuosina 2025 ja 2026. Ilmoituksessa on esitetty, että alueen orsiveden, pintaveden ja huokosilman tarkkailua jatketaan vastaavasti, kuin on tehty alueen tutkimusvaiheessa. Näytteenotot tehdään kahdesti vuodessa, kerran kesäkaudella ja kerran talvikaudella. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt pääasiassa esityksen, mutta katsoo, että näytteenoton tuloksia tulee myös verrata pohjaveden, pintaveden ja huokosilman sovellettavissa oleviin viite- tai ohjearvoihin ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Jatkotarkkailutarpeen arviointi on tarpeen loppuraportin yhteydessä, jotta voidaan arvioida, aiheutuuko orsiveden tai huokosilman haihtuvista haitta-aineista tai kaatopaikkakaasuista ympäristö- tai terveyshaittaa alueen tulevassa käytössä.

Ilmoituksen täydennyksessä (19.8.2026) on tuotu esiin, että alueella ei ole otettu näytteitä maaperän savikerroksen alapuolisesta pohjavedestä. Jätetäytön ja pohjavesikerroksen välissä oleva savikerros on hyvin paksu (noin 15 metriä), jonka vuoksi on arvioitu, että kaatopaikalla ei tällä kohdin ole vaikutuksia pohjaveden laatuun. Täydennyksen mukaan pohjavesitarkkailua ei ole suunniteltu tehtäväksi puhdistustyön aikana tai sen jälkeen. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö hyväksyy esityksen ja katsoo, ettei pohjavesitarkkailu ole kyseisen puhdistustyön osalta tarpeen, sillä kaivu ei ulotu syvälle maaperään.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 29–31.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Pilaantuneen maaperän puhdistamistöistä on tarpeen tiedottaa naapureita hyvissä ajoin kirjallisesti sekä tiedottaa erikseen myös ohikulkijoita esimerkiksi kylteillä puhdistusalueen läheisyydessä.

Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt pilaantuneen maaperän puhdistustoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 14, 16, 17, 27, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1021

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 2925,00 euron maksu. Asian käsittelyn vaatima työmäärä oli merkittävästi keskimääräistä suurempi, minkä vuoksi ilmoituksen käsittelymaksua on korotettu 30 %. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 18.12.2025, 201 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.
 

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.