Lausuntopyyntö, laki henkilötietojen käsittelystä pelastustoimessa ja siihen liittyvät lait, sisäministeriö

Kaupunginhallitus antoi sisäministeriölle seuraavan lausunnon:

Keskeiset huomiot

Helsingin kaupunki pitää hallituksen esityksen tavoitteita kannatettavina ja oikeasuuntaisina.

Esitys tietojen toisiokäytöstä on hyvä ja kannatettava lisäys voimassa olevaan lainsäädäntöön. Lisäksi esitys asiakirjojen turvallisuusluokittelun soveltamisesta jatkossa myös hyvinvointialueisiin ja Helsingin kaupungin pelastustoimeen nähdään toivottuna ja kannatettavana muutoksena. Esitetty muutos yhdenmukaistaisi käytäntöjä eri hyvinvointialueiden pelastuslaitosten kesken sekä selkeyttäisi asiakirjojen käsittelyä ja luovuttamista eri turvallisuusviranomaisten välillä sekä sidosryhmien kanssa.

On välttämättömänä, että hallituksen esityksessä tunnistetaan Helsingin Pelastuskoulun rooli nykyistä selkeämmin, jotta Helsingin Pelastuskoulu kykenee vastaamaan myös tulevaisuudessa mahdollisiin pelastusalan osaajatarpeiden kasvuun ja kouluttamaan pelastusalan ammattilaisia nykyistä suuremmissa määrin.

Helsingin Pelastuskoulun mahdollisuus vastata tulevaisuuden kasvavaan pelastusalan ammattilaisten tarpeeseen on kansallisesti merkittävä. Tämän vuoksi Helsingin Pelastuskoulu tulee huomioida hallituksen esitysluonnoksen perusteluissa nykyistä vahvemmin ja esitykseen tulee sisällyttää nimenomainen viittaus pelastuslain 55 §:n 2 momentin mukaisiin oppilaitoksiin myös pykäläkohtaisiin perusteluihin.

On tärkeää, ettei sääntely tarpeettomasti rajoita pelastustoimen lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Tämän vuoksi on tarpeellista tarkastella ja täydentää vielä pelastustoimen lakisääteisiä tehtäviä koskevia pykäliä muun muassa tilannekeskustoiminnan, onnettomuuksien ehkäisyjen palvelujen, pelastustoiminnan ja väestönsuojeluun varautumisen osalta. On tärkeää, että lainsäädäntöä uudistettaessa tavoitellaan tietojen käsittelyn ja luovuttamisen sujuvoittamista ja sitä kautta mahdollistetaan pelastustoimen lakisääteisten tehtävien joustavampi hoitaminen.

Yleiset huomiot

On valitettavaa, ettei pelastustoimen henkilötietojen käsittelyä ja tiedonsaantioikeuksia koskevan lainsäädäntöhankkeen työryhmä ole ehtinyt arvioida tai esittää pelastustoimen tiedonhallintaan ja tietojärjestelmiin liittyviä lainsäädännön muutoksia, sillä tällä hetkellä on käynnissä useita valtakunnallisia tietojärjestelmähankkeita, joilla on vaikutus pelastuslaitosten toimintaan ja tiedonhallintaan.

Pykäläkohtaiset huomiot

Laki henkilötietojen käsittelystä pelastustoimessa

1 luku: Yleiset säännökset

Helsingin kaupunki esittää lisättäväksi määritelmiä käsittelevän pykälän.

Määritelmillä selkeytettäisiin lain tulkintaa ja soveltamista ja avattaisiin
useasti käytettyjen tai niihin liitännäisten termien sisältöä, kuten pelastustoimen viranomainen, pelastusviranomainen ja pelastustoiminta.
Esityksen 1 §:n perusteella henkilötietojen käsittely ei näyttäisi
rajoittuvan pelkästään virkasuhteisiin henkilöihin, mikä on kannatettavaa. Sen sijaan 8 §:ssä säädetään erikseen työsopimussuhteisen henkilöstön oikeudesta käsitellä henkilön perustietoja onnettomuuksien ehkäisytehtävissä. Tästä voi syntyä tulkinta, jonka mukaan työsopimussuhteisen henkilöstön oikeus käsitellä
henkilötietoja muissa pelastustoimen tehtävissä, kuten pelastustoiminnassa, jää epäselväksi. Sääntelystä tulisi yksiselitteisesti ilmetä, että henkilötietojen käsittelyoikeus määräytyy tehtävän ja käyttöoikeuden, ei palvelussuhdelajin perusteella. Määritelmien kokoaminen omaan pykälään parantaisi samalla lain luettavuutta ja tulkittavuutta.

1 § Soveltamisala

Helsingin kaupunki esittää 1 §:n perusteluja hallituksen esityksessä täydennettäväksi siten, että niissä tunnistetaan Helsingin erityinen asema tilanteessa, jossa sama toimivaltainen viranomainen vastaa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon että pelastustoimen järjestämisestä ja toimii näiden tehtävien henkilötietojen rekisterinpitäjänä.

Esitetty sääntely on Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan kannalta lähtökohtaisesti hyvä ja kannatettava. Helsingin erityinen hallinnollinen asema on kuitenkin otettava huomioon lain soveltamisen ja erityisesti eri lakisääteisiin tehtäviin liittyvien tietojen käsittelyn arvioinnissa.

Esitetyn sääntelyn soveltaminen ilman Helsingin erityisaseman huomioon ottamista voisi johtaa epäselvyyteen siitä, milloin kyse on rekisterinpitäjien välisestä tietojen luovutuksesta ja milloin saman rekisterinpitäjän hallussa olevien tietojen käsittelystä eri lakisääteiseen käyttötarkoitukseen.

Helsingin kaupunki pitää tarpeellisena, että hallituksen esityksen perusteluissa todetaan nimenomaisesti, että sama rekisterinpitäjä -tilanteessa henkilötietojen käsittelyä arvioidaan edelleen käyttötarkoituksen, käsittelyn oikeusperusteen ja tietojen käsittelyn välttämättömyyden perusteella.

2 § Suhde muuhun lainsäädäntöön

Helsingin kaupunki esittää 2 §:n perusteluja hallituksen esityksessä täsmennettäväksi siten, että uuden lain suhde sosiaali- ja terveydenhuollon henkilötietojen käsittelyä koskevaan erityissääntelyyn kuvataan Helsingin osalta.

Helsingissä sama rekisterinpitäjä vastaa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon että pelastustoimen henkilötiedoista. Tämän vuoksi uuden lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilötietojen käsittelyä koskevan lainsäädännön yhteensovittaminen on Helsingissä erityisen merkityksellistä.

Esitetty sääntely edellyttää käytännössä, että henkilötietojen käsittelyyn sovellettava oikeusperuste voidaan määrittää tilanteissa, joissa samaa henkilöä koskevaa tietoa on ensin käsitelty sosiaali- tai terveydenhuollon tehtävässä ja tietoa tarvitaan myöhemmin pelastustoimen lakisääteisen tehtävän suorittamiseksi.

Sääntelyn tulisi olla sellainen, ettei eri lakien välinen rajapinta muodostu tarpeettomaksi esteeksi ihmisen hengen, terveyden tai turvallisuuden suojaamisen kannalta välttämättömän tiedon käytölle.

2 luku: Henkilötietojen käsittely

4 § Erityisiin ja arkaluonteisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely

4 § 1 mom.

Helsingin kaupunki esittää 4 §:n 1 momentin perusteluja täsmennettäväksi siten, että erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyn välttämättömyyttä arvioitaessa otetaan huomioon myös pelastustoimen tehtävän kiireellisyys sekä pelastustoimintaan tai onnettomuuksien ehkäisyyn osallistuvien henkilöiden työturvallisuus.

Pykälän mukaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja saa käsitellä vain, jos käsittely on käsittelytarkoituksen kannalta välttämätöntä. Esitetty sääntely voisi kuitenkin hankaloittaa kiireellistä toimintaa, jos välttämättömyyden arviointia joudutaan tekemään liian muodollisesti tilanteessa, jossa pelastusviranomaisen on tehtävä nopea päätös ihmisen turvallisuuden varmistamiseksi. Lain perusteluissa tulisi tehdä selväksi, että kiireellinen pelastustehtävä ja henkilöturvallisuus voivat muodostaa sellaisen konkreettisen tilanteen, jossa tiedon käsittely on tehtävän suorittamiseksi välttämätöntä.

4 § 2 mom.

Palontutkintaa koskevan 4 §:n 2 momentin perusteluosiossa on esitetty, että ”palontutkinnassa voi olla välttämätöntä käsitellä tietoja esimerkiksi henkilön fyysisistä vammoista ja sen vaikutuksesta tulipalon syttymiseen tai tilasta poistumiseen. Myös päihtymyksellä voi olla merkitystä palontutkinnassa”. Lisäksi on esitetty, että ”Esimerkiksi henkilön diagnooseihin tai lääkitykseen liittyviä tietoja ei ole kuitenkaan perusteltua käsitellä pelastustoiminnassa tai palontutkinnassa”. Perustelumuistiossa todetaan kuitenkin myöhemmin, että ” Mikäli esimerkiksi henkilön terveydentila tai sairaus on välttämätöntä selvittää arvioitaessa palon syttymissyytä tai sen leviämistä, voi kyseisen erityisen henkilötiedon käsittelemiselle olla peruste”.

Helsingin kaupunki esittää, että perustelumuistiossa ei kategorisesti suljettaisi käsittelyoikeuden ulkopuolelle henkilön diagnooseihin tai lääkitykseen liittyvän tiedon käsittelyä, vaan se korvattaisiin sellaisella muotoilulla, jossa palontutkinnassa olisi rajatuissa tilanteissa oikeus käsitellä tutkinnan kannalta välttämättömiä terveystietoja. Hyvänä esimerkkinä tästä on perustelumuistion kirjaus ”Mikäli esimerkiksi henkilön terveydentila tai sairaus on välttämätöntä selvittää arvioitaessa palon syttymissyytä tai sen leviämistä, voi kyseisen erityisen henkilötiedon käsittelemiselle olla peruste”. Tällöin mitään yksittäistä terveystietoa tai sen osaa (esim. lääkitys), joka voi tutkinnan lopputuloksen kannalta olla ratkaisevan tärkeä, ei rajattaisi käsittelyoikeuden ulkopuolelle. Tällä hetkellä perustelumuistion kirjaukset ovat osin ristiriitaiset tai jättävät tulkinnan varaa siitä, voidaanko missään tilanteessa diagnooseihin tai lääkitykseen liittyviä tietoja käsitellä.

Palontutkinnassa voi olla erittäin oleellista merkitystä myös henkilön terveystiedoilla, ja sen osana myös diagnooseihin ja lääkitykseen liittyvillä tiedoilla siltä osin, kuin niillä on ollut vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen tai toimintaan. Esimerkiksi lääkityksestä tai sairaudesta johtuva kyvyttömyys reagoida palovaroittimen ääneen, ryhtyä alkusammutustoimenpiteisiin tai poistua tilasta voivat olla erittäin oleellisia tutkittaessa tulipalosta aiheutunutta vakavaa henkilövahinkoa tai palokuolemaa tai muuta vakavaa onnettomuutta. Terveydentilaan tai lääkitykseen liittyvän tiedon merkitys tutkinnassa on käytännössä verrattavissa tietoon henkilön päihtymyksestä, joka niin ikään voi olla aivan oleellinen ja vaikuttaa merkittävästi siihen, miten tapahtumat tulipalossa ovat edenneet tai miksi esimerkiksi tulipalosta johtuva vakava henkilövahinko on tapahtunut.

Pelastusviranomainen ei ole terveydenhuollon ammattilainen, joten arvioidakseen ammatillisesti ja luotettavasti diagnoosin tai lääkityksen mahdollisen vaikutuksen tapahtumiin, pelastusviranomainen tarvitsee asiasta terveydenhuollon ammattilaisen lausunnon. Tällöin pelastusviranomaiselle riittäisi terveydenhuollon ammattilaiselta (lääkäri) saatu lausunto siitä, onko esimerkiksi vakavasti loukkaantuneella tai tulipalossa menehtyneellä ollut sellaista diagnoosia tai lääkitystä, joilla voidaan katsoa olleen tosiasiallista vaikutusta henkilön havainnointi- tai toimintakykyyn tai muuta oleellista vaikutusta henkilön toimintaan tai tapahtumien kulkuun.

Diagnooseihin ja lääkitykseen (terveystietoihin) liittyvien tietojen saannista ja käsittelystä olisi pelastusviranomaisen palontutkinnassa tarkoituksenmukaista säätää vastaavasti kuin Turvallisuustutkintalain (535/2011) 20 §:ssä on säädetty turvallisuustutkintaa tekevän tiedonsaantioikeudesta terveystietoihin tai siten kuin laissa tie- ja maastoliikenneonnettomuuksien tutkinnasta (1512/2016) 20 §:ssä on säädetty tieliikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan tiedonsaantioikeudesta onnettomuuteen osallisen terveydentilaa koskevista tiedoista. Edellä mainituista tahoista molemmilla tutkinnan tarkoitus ja tavoite on turvallisuuden kehittäminen, samoin kuin pelastusviranomaisen suorittamassa palontutkinnassa.

Terveystiedot, kuten diagnoosit ja lääkitys, voivat rajatuissa tapauksissa olla välttämättömiä palontutkinnassa oikean ja tarkan tiedon saamiseksi. Tiedon oikeellisuus on keskeistä, jotta tutkinnasta voidaan tehdä oikeat johtopäätökset ja toimenpiteet turvallisuuden kehittämiseksi.

6 § Henkilötietojen käsittely pelastustoiminnassa

6 §:n 3 mom. 3 kohta

Helsingin kaupunki esittää 6 §:n 3 momentin 3 kohdan muuttamista siten, että henkilön terveydentilaa ja hänen sairautensa hoitoa koskevien tietojen lisäksi voidaan käsitellä muuta sosiaali- ja terveydenhuollossa syntynyttä tietoa, jos tieto on välttämätön henkilön turvallisuuden, henkilön pelastamisen tai viranomaisen työturvallisuuden varmistamiseksi.

Esitetty 6 § on pelastustoiminnan kannalta keskeinen ja pääosin kannatettava. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta käsitellä muun muassa toimenpiteen kohteena olevan henkilön turvallisuuden tai viranomaisen työturvallisuuden turvaamiseksi tietoja henkilön terveydentilasta, sen seurannasta ja sairauden hoidosta. On tärkeää, ettei sääntely rajaa henkilön turvallisuuden kannalta välttämätöntä tietoa liian kapeasti vain terveydentilaan tai sairauden hoitoon liittyviin tietoihin.

Pelastustehtävässä voi olla tilanteita, joissa henkilön turvallisuuden kannalta olennaista tietoa on esimerkiksi tieto toimintakyvystä, erityisestä avuntarpeesta tai muusta sosiaali- tai terveydenhuollossa muodostuneesta tiedosta. Esitetty täsmennys edistäisi pelastustoiminnan turvallisuutta ja mahdollistaisi samalla tietojen käsittelyn vain silloin, kun tieto on tehtävän kannalta välttämätön.

6 §:n 3 mom. 5 kohta

Helsingin kaupunki esittää 6 §:n 2 mom 5 kohdan: ”5) paloilmoittimien, sammutuslaitteistojen ja muiden vastaavien pelastustoimeen liittyvien laitteiden kohde-, sijainti- ja paikannustiedot sekä niihin liittyvät yhteystiedot” poistamista.

Sama kirjaus löytyy jo edellisessä pykälässä, 5 § Henkilön perustietojen käsittelyn 1 momentin kohdasta 14, joten sitä ei ole tarpeen toistaa erikseen pelastustoimintaa koskevissa lisäyksissä.

6 §:n 3 mom. 6 kohta

Helsingin kaupunki esittää 6 §:n 3 mom 6 kohdan ” 6) pelastustoimintaan, meripelastustoimeen ja virka-aputehtävään osallistuvien resurssien, asiantuntijoiden, muodostelmien ja muiden osallistujien tiedot.” muuttamista muotoon:

”6) pelastustoimintaan osallistuvien resurssien, muodostelmien, asiantuntijoiden ja muiden osallistujien tiedot.

tai

6) pelastustoimintaan ja virka-aputehtävään osallistuvien resurssien, muodostelmien, asiantuntijoiden ja muiden osallistujien tiedot.”

Lakiesityksessä on erikseen tuotu esiin meripelastustoimi, jonka merkitys jää epäselväksi. Meripelastus on Rajavartiolaitoksen lakisääteinen tehtävä.

7 § Henkilötietojen käsittely kansainvälisessä pelastustoiminnassa

7 §:n 2 mom. 2 kohta

Helsingin kaupunki esittää 7 §:n 2 momentin 2 kohdan ” 2) pelastustoimintaan, meripelastustoimeen ja virka-aputehtävään osallistuvien resurssien, asiantuntijoiden, muodostelmien ja muiden osallistujien tiedot.” muuttamista muotoon:

”6) pelastustoimintaan osallistuvien resurssien, muodostelmien, asiantuntijoiden ja muiden osallistujien tiedot.

tai

6) pelastustoimintaan ja virka-aputehtävään osallistuvien resurssien, muodostelmien, asiantuntijoiden ja muiden osallistujien tiedot.”

Lakiesityksessä on erikseen tuotu esiin meripelastustoimi, jonka merkitys jää epäselväksi. Meripelastus on Rajavartiolaitoksen lakisääteinen tehtävä.

8 § Henkilötietojen käsittely onnettomuuksien ehkäisyssä

8 § 1 mom. 4 kohta

Helsingin kaupunki esittää 8 §:n 1 momentin 4 kohdan muuttamista siten, että henkilön terveydentilaa ja hänen sairautensa hoitoa koskevien tietojen lisäksi voidaan käsitellä muuta sosiaali- ja terveydenhuollossa syntynyttä tietoa, jos tieto on välttämätön henkilön turvallisuuden, onnettomuuksien ehkäisyn tai viranomaisen työturvallisuuden varmistamiseksi.

Lisäksi Helsingin kaupunki esittää 2 momentin kohdan ”Pelastuslaitoksen työsuhteiset työntekijät voivat käsitellä onnettomuuksien ehkäisytyön suorittamiseksi 5 §:ssä tarkoitettuja henkilön perustietoja” poistamista.

Lisäys on ongelmallinen ja ristiriitainen suhteessa lain 1 luvun 1 §:n perusteluissa esitettyyn tavoitteeseen olla rajaamatta lain soveltamisalaa vain pelastusviranomaisiin. Muista lakiluonnoksessa esitetyistä pykälistä poikkeava asettelu aiheuttaa tulkinnanvaraa pelastustoimen viranomaisen, pelastustoimen työsuhteisen ja pelastuslaitoksen työsuhteisen työntekijän välillä (esim. työsuhteinen data-analyytikko (säännöskohtainen perustelu, 1 §) vs. työsuhteinen toimistotyöntekijä (säännöskohtainen perustelu, 8 §). Lisäys heikentää käsittelyoikeuden määrittelyn ja rajauksen mahdollisuuksia organisaatio- ja tehtäväkohtaisesti.

Helsingin kaupunki esittää lisättävän 9 §:ään palontutkinnan työturvallisuuteen perustuen sama pykälä kuin pelastustoiminnassa ja valvonnassa: ”toimenpiteen kohteena olevan henkilön turvallisuuden tai viranomaisen työturvallisuuden turvaamiseksi tiedot henkilön terveydentilasta ja sen seurannasta taikka hänen sairautensa hoidosta, kohteen tai henkilön vaarallisuudesta tai arvaamattomuudesta;”

Lisäksi Helsingin kaupunki esittää 9 §:ää täydennettäväksi siten, että henkilön terveydentilaa ja hänen sairautensa hoitoa koskevien tietojen lisäksi voidaan käsitellä muuta sosiaali- ja terveydenhuollossa syntynyttä tietoa, jos tieto on välttämätön henkilön turvallisuuden tai viranomaisen työturvallisuuden varmistamiseksi.

Palontutkinnassa tutkinnan tekijään tai tekijöihin kohdistuva työturvallisuusriski voi olla vähintään samalla tasolla kuin valvontatyössä. On täysin mahdollista, että esimerkiksi palaneen huoneiston, talon tai muun kiinteistön omistaja, haltija, toiminnan harjoittaja tai asukas ei halua, että tulipalon syttymissyytä, leviämistä tai vahinkojen laajuutta tutkitaan ja tämän vuoksi yrittää estää tai häiritä tutkinnan suorittamista kohdistaen palontutkijoihin henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai niiden uhkaa. Työturvallisuuden näkökulmasta ei voida mitenkään poissulkea sitä, etteikö pelastuslaitoksen palontutkijaan voi kohdistua myös samoja henkilöistä johtuvia vaaroja tai uhkia kuin poliisin tutkijoihin. Tutkintapaikalla pelastuslaitoksen ja poliisin tutkijoita on käytännössä hyvin vaikeaa erottaa toisistaan, johtuen samankaltaisista suoja-asuista ja suojaimista.

10 § Henkilötietojen käsittely väestönsuojelussa ja väestönsuojeluun varautumisessa ja 20 § Tiedonsaantioikeus väestönsuojelutehtäviä varten

Helsingin kaupunki esittää lisättävän 10 §:ään ja 20 §:ään seuraavat tiedot: ”väestönsuojelukoulutuksen osaamistiedot, kriittiset erityisosaamiset, väestönsuojien käyttöhenkilöstö, kansainvälisen suojelun tai vieraskielisten henkilöiden tarpeet sekä yksityisen sektorin kalusto ja muu kriittinen kapasiteetti”.

Väestönsuojelukoulutuksen osaamistiedot: Esityksessä ei mainita mahdollisuutta saada tietoja esimerkiksi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön, pelastuslaitosten tai muiden toimijoiden järjestämästä väestönsuojelukoulutuksesta. Osaamistieto olisi hyödyllinen henkilöstön osaamisen kehittämisessä, varaamisessa ja sijoittamisessa poikkeusolojen tehtäviin.

Kriittiset erityisosaamiset: Laissa mainitaan koulutus ja ammatti, mutta ei tarkemmin esimerkiksi kielitaitoa, johtamiskoulutusta, ICT-osaamista, logistiikkaosaamista tai terveydenhuollon erityispätevyyksiä.

Väestönsuojien käyttöhenkilöstö: Tiedonsaantioikeudet kohdistuvat yleisesti henkilöstöresursseihin, mutta väestönsuojien johto- ja erityshenkilöstön, hoitajien, valvojien ja teknisen henkilöstön tunnistamista ei käsitellä erikseen.

Kansainvälisen suojelun tai vieraskielisten henkilöiden tarpeet: väestönsiirtoihin liittyvissä tiedoissa ei mainita kielitaitoa, vaikka sillä voi olla käytännön merkitystä väestönsuojissa ja evakuoinneissa ja evakuointikeskuksissa.

Yksityisen sektorin kalusto ja muu kriittinen kapasiteetti: Ajoneuvot ja materiaalit huomioidaan, mutta esimerkiksi konekaluston käyttöhenkilöiden varaustiedot ja osaamistietojen saatavuus jää epäselväksi.

3 luku Tiedonsaantioikeudet ja henkilötietojen luovuttaminen

Ministeriön tarkentavissa ohjeissa tai linjauksissa tulisi huomioida, mitkä seikat pelastustoiminnan rekistereistä ovat salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n mukaisesti yhdenmukaisen tulkinnan saavuttamiseksi. Kansallisten linjausten ja määrittelyjen puuttuessa, linjaus on nyt jokaisen pelastusviranomaisen omassa harkinnassa. Tämä haastaa vertailukelpoisten tilastotietojen luovuttamista, vastaanottamista ja keräämistä, ja voi johtaa hyvinkin erilaisiin tulkintoihin sekä pelastuslaitosten että eri viranomaisten kesken.

16 § Velvollisuus tilastotietojen antamiseen

Helsingin kaupunki että lain perusteluosaan tarkennetaan ja täsmennetään esimerkein sellaiset tiedot, joita tarvitaan tilastojen tekemistä varten. Esitetty muotoilu nykyisellään mahdollistaa käytännössä rajattoman tiedonsaantioikeuden mihin tahansa pelastusviranomaisen omistamaan tietoon, eikä esityksen perusteluissa tiedonsaantioikeutta ole määritelty, avattu tai perusteltu.

Kyseisen pykälän kohdalla ei myöskään ole mainintaa henkilötietoihin liittyvien tilastojen antamisesta, mikä poikkeaa sekä hallituksen esityksen lakiluonnoksen nimestä että esityksen muusta sisällöstä.

17 § Tiedonsaantioikeus onnettomuuden tutkinnassa

Helsingin kaupunki esittää, että pykälään lisätään oikeus saada tietoja myös asukkailta, henkilökunnalta ja muilta osallisilta, jolloin tiedonsaantioikeus vastaisi 9 §:ssä määritettyä henkilötietojen käsittelyoikeutta palontutkinnassa.

Nyt luonnoksessa on esitetty, että 17 §:n tiedonsaantioikeudet onnettomuuden tutkinnassa säilyisivät ennallaan. Tällöin henkilötiedon käsittelyn oikeudesta olisi säädetty laajemmin ja tarkemmin kuin tiedonsaantioikeudesta. Tiedonsaantioikeuden tarkentamisella vastaamaan henkilötiedon käsittelyn oikeutta olisi käytännön palontutkintatyötä merkittävästi selkeyttävä vaikutus ja sillä voitaisiin korjata nyt voimassa olevassa lainsäädännössä havaittuja ongelmia. Olisi erittäin tarpeellista, että esimerkiksi palontutkijan oikeudesta saada tietoja muiltakin kuin onnettomuuskohteen edustajalta ja viranomaisilta olisi säädetty nykyistä laajemmin ja tarkemmin. Palontutkinnan tieteellisessä menetelmässä (NFPA921) laaja tiedonhankinta on keskeinen ja välttämätön vaihe, jotta palontutkinnassa laadittavat hypoteesit perustuvat riittävän laajasti siihen tietoon, jota tapahtumasta on saatavilla, eikä mikään tutkinnan kannalta oleellinen tieto jää huomioimatta sen vuoksi, ettei sen saantiin ole määritetty oikeutta. Tällä on merkittävä vaikutus tukinnan lopputuloksen oikeellisuuteen ja luotettavuuteen.

Viranomaisten ja onnettomuuskohteen edustajan lisäksi, myös rakennuksen asukkaat, kohteen henkilökunta sekä muut tapahtumaan osalliset ja silminnäkijät voivat olla ratkaisevassa roolissa selvitettäessä tapahtumien kulkua. Esimerkiksi kerrostalossa tai hoivakodissa tapahtuneessa tulipalossa voi olla välttämätöntä selvittää eri henkilöiden toimintaa ja havaintoja onnettomuuden eri vaiheissa. Tason 2 palontutkinnassa ihmisten puhuttaminen ja haastattelu on jo pitkään ollut vakiintunut ja käytännössä välttämätön osa tutkinnassa tehtävää tietojen hankintaa. Tässä tiedonhankinnassa puhuttaminen, haastattelu tai kirjallisesti toteutettava kysely ovat keskeisiä menetelmiä.

18 § Tiedonsaantioikeus pelastustoimintaa varten

Helsingin kaupunki esittää lisättävän voimassa olevan pelastuslain 89 a §:n ja 89 b §:n mukaiset öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan liittyvät tiedonsaantioikeudet lakiin henkilötietojen käsittelystä pelastustoimessa niiltä osin, kun pelastustoiminnan johtajana toimii pelastustoimen viranomainen.

Lakiesityksen tavoitteena on keskittää pelastustoimen henkilötietojen käsittelyä ja tiedonsaantioikeuksia koskeva sääntely uuteen lakiin sekä selkeyttää pelastuslain rakennetta. Tätä tavoitetta voidaan pitää kannatettavana. Esityksestä ei kuitenkaan käy selvästi ilmi, miten voimassa olevan pelastuslain 89 a §:n ja 89 b §:n mukaiset öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaa koskevat erityiset tiedonsaantioikeudet toteutuvat jatkossa. Lisäksi on huomioitava, että 89 a § sisältää myös maaöljyvahinkojen pelastustoimintaan liittyviä tiedonsaantioikeuksia.

Mikäli kyseisiä tiedonsaantioikeuksia ei ole tarkoitus siirtää uuteen lakiin, jää sääntelykokonaisuus hajanaiseksi ja vaikeasti hahmotettavaksi sekä pelastustoimen viranomaisten että tietojen luovuttamiseen velvollisten viranomaisten, yritysten ja muiden toimijoiden näkökulmasta. Sääntelyn selkeyden, johdonmukaisuuden ja oikeusvarmuuden kannalta olisi perusteltua koota myös öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan liittyvät tiedonsaantioikeudet samaan lakiin muiden pelastustoimen tiedonsaantioikeuksien kanssa.

18 § 1 mom.

Helsingin kaupunki esittää lisättäväksi 18 § 1 momenttiin kohdan:

X) sen puhelinliittymän, josta hätäilmoitus on tehty, tunniste-, tilaaja- ja käyttäjätiedot,

Y) hätäilmoituksen kohteena olevan henkilön käyttämän liittymän tiedot tunnisteesta, tilaajasta, käyttäjästä ja yhteystiedoista;

Edellä tarkoitetut X ja Y kohdassa tarkoitetut tiedot on luovutettava sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 136 §:ssä tarkoitetun vaitiolovelvollisuuden estämättä ja riippumatta siitä, mitä tilaaja tai käyttäjä on sopinut teleyrityksen kanssa tietojen pitämisestä salassa.”

Vaihtoehtoisesti ehdotetaan muutettavaksi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 321 §:n 1 momenttia siten, että siinä huomioidaan myös pelastustoimi.

Lakiehdotuksesta tai voimassa olevasta nykyisestä pelastuslaista ei yksiselitteisesti ilmene, mitä tiedonsaantioikeuksia pelastustoimen viranomaisella on teleyrityksiltä pelastustoimintaan liittyen. Kattaako tiedonsaantioikeus liittymän tilaaja-, haltija-, käyttäjä- ja yhteystiedot myös silloin, kun tietoja ei ole saatavilla julkisista numeropalveluista. Tänä päivänä yhä useammin ihmiset pyytävät teleoperaattorilta oman puhelinnumeronsa piilottamista julkisista numeropalveluista. Pelastustoiminnan tehtävissä tulee usein eteen tilanteita, joissa olisi tarpeen ottaa yhteyttä hätäilmoituksen kohteena olevaan henkilöön.

Nykyisellään voidaan hakea hätäilmoituksen kohteena olevan henkilön kotiosoitetiedot väestötietojärjestelmästä, mutta puhelinnumerot haetaan julkisista numeropalveluista, jolloin numero jää selviämättä, mikäli liittymän omistaja on estänyt sen näkymisen numeropalvelussa. Henkilötietojen käsittelystä pelastustoimessa lakiesityksen 18 §:n 2 momentissa viitataan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 323 §:ään, jossa käytännössä säädetään tietojen maksuttomuudesta, eikä niinkään tietosisällöstä.

Helsingin kaupunki esittää lisättäväksi 18 § 1 momenttiin kohdan:

”X) poliisilta kokoontumislain (530/1999) 14 §:n mukaisista yleisötilaisuuden järjestämiseen liittyvistä ilmoituksista;”

Pelastustoimen tiedonsaantioikeus poliisilta kokoontumislain 14 §:n mukaisista yleisötilaisuuden järjestämiseen liittyvistä ilmoituksista tulee siirtää nykyisestä pelastuslaista (89 § 2 mom. 4 kohta) valmisteilla olevaan lakiin henkilötietojen käsittelystä pelastustoimessa. Tiedot ovat keskeisiä pelastustoiminnan ennakollisessa suunnittelussa, riskien arvioinnissa, palvelujärjestelmän valmiuden ylläpitämisessä sekä tilannekuvan muodostamisessa. Yleisötilaisuuksiin voi liittyä merkittäviä henkilö-, liikenne- ja turvallisuusriskejä, joiden huomioiminen edellyttää, että pelastusviranomaisella on riittävät tiedot tapahtumista jo ennen niiden toteutumista.

Lisäksi Helsingin kaupunki esittää 18 §:n perusteluja täsmennettäväksi siten, että tiedonsaantioikeus kattaa myös muut pelastustoiminnan suunnittelun ja toteutuksen kannalta välttämättömät tiedot silloin, kun tiedon lähde ja tietosisältö voidaan yksilöidä luotettavasti ja tiedonsaanti perustuu tehtävän kannalta välttämättömyyteen.

Pelastustoimen toimintaympäristö ja käytettävät teknologiat kehittyvät nopeasti. Tyhjentävä luettelo tietolähteistä voi vanhentua nopeasti. Esitetty muutos edistäisi lain teknologista neutraaliutta eikä tarkoittaisi yleistä tiedonsaantioikeutta. Tiedonsaanti olisi edelleen sidottu pelastustoimen tehtävään ja tietojen tarpeellisuuteen tai välttämättömyyteen. On tärkeää, että tiedot voidaan saada teknisesti suoraan järjestelmästä silloin, kun tämä on toiminnan kannalta perusteltua.

19 § Tiedonsaantioikeus valvontatehtäviä varten

Helsingin kaupunki esittää 2 mom. kohdan ”sillä tavoin yksilöityinä, ettei tietojen perusteella voida tunnistaa yksittäistä luonnollista henkilöä.” muuttamista siten, että henkilöiden yksilöivien tietojen luovutus olisi mahdollista.

Henkilöiden yksilöivien tietojen (mm. yhteystiedot) ilmoittamatta jättäminen vaikeuttaa pelastusviranomaisen valvontatoiminnan suorittamista ja heikentää lakiluonnoksen 3 luvun 18 § 1 mom. kohdan 8 sovellettavuutta työturvallisuuden parantamisessa.

Ilmoituksen sisällön rajaaminen vaikuttaa tarpeettomalta, kun lakiluonnoksen 2 luvun 5 ja 8 §:ssä on jo säädetty pelastustoimen viranomaisen oikeudesta käsitellä henkilötietoja onnettomuuksien ehkäisyssä.

Helsingin kaupunki esittää pykälän perusteluja täsmennettäväksi siten, että tietojen saatavuus teknisenä tiedonsiirtona tai rajapinnan kautta on mahdollista silloin, kun se on valvontatehtävän tehokkaan suorittamisen kannalta tarpeellista.

Esitetty muutos vähentäisi manuaalista tietojen pyytämistä ja parantaisi valvonnan tehokkuutta.

19 §:n perusteluissa sivulla 56 on kerrottu, että ”Luettelosta poistettaisiin myös voimassa olevan pelastuslain 89 §:n 2 momentin 9 kohta, joka koskee hätäkeskustietojärjestelmään tallennettuja pelastusviranomaisen turvallisuuden tai työturvallisuuden kannalta tarpeellisia työturvallisuustietoja. Säännös on tarpeeton, koska vastaava tiedonsaantioikeus sisältyy jo hätäkeskustoiminnasta annetun lain 20 §:n 4 momenttiin. Sen mukaan Hätäkeskuslaitoksen hälyttämällä pelastustoimella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada maksutta hätäkeskustietojärjestelmästä tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömät henkilön oman turvallisuuden tai työturvallisuuden turvaamiseksi tarpeelliset tiedot.”

Helsingin kaupunki esittää, että perusteluihin kirjataan erikseen, tai vaihtoehtoisesti avataan hätäkeskustoiminnasta annetun lain 20 §:n 4 momentin tulkinta siten, että myös niihin valvontatehtäviin, joihin Hätäkeskus ei ole hälyttänyt pelastustoimea, on mahdollista saada tehtävän hoitamiseksi välttämättömät ja henkilön oman turvallisuuden tai työturvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot samalla tavalla kuin voimassa olevassa pelastuslaissa.

Pelastuslaitoksen valvontatoimintaa ei lähtökohtaisesti toteuteta Hätäkeskuslaitoksen tekemän hälytyksen perusteella, joten työturvallisuuden kannalta välttämättömien tietojen saantia ei voi rajoittaa siihen, onko kyseessä Hätäkeskuksen hälyttämä toiminta. Tarve turvallisuuden tai työturvallisuuden kannalta välttämättömien tietojen saantiin voi ilmetä myös muissa valvontatehtävissä, kuin pelastuslain 42 §:n mukaisten riskikohteesta saadun ilmoituksen johdosta tehtävässä valvonnassa.

21 § Tiedonsaantioikeus pelastustoimen tilannekuvatoimintaa varten

21 § 1 mom.

Perusteluosiossa olisi hyvä tarkentaa, mitä pelastustoimen viranomaisella tässä pykälässä tarkoitetaan. Nyt jää epäselväksi, onko tiedonsaantioikeudessa eroa riippuen siitä, onko kyse yksittäisen pelastuslaitoksen tilannekuvatoiminnasta, yhteistyöalueen järjestämisvastuullisen pelastuslaitoksen tilannekuvatoiminnasta vai valtakunnallisesta tilannekuvatoiminnasta.

21 § 2 mom.

Helsingin kaupunki esittää 21 §:n 2 momentin tekstin ” Pelastustoimen viranomaisella on oikeus lisäksi saada salassapitosäännösten estämättä muut välttämättömät tiedot pelastuslain 31 a §:ssä tarkoitetun valtakunnallisen, pelastustoiminnan yhteistyöalueen ja hyvinvointialueen pelastustoimen tilannekuvatoiminnan järjestämiseksi viranomaisilta tai pelastustoimintaan osallistuvilta.” muuttamista muotoon:

” Pelastustoimen viranomaisella on oikeus lisäksi saada salassapitosäännösten estämättä muut tarpeelliset tiedot pelastuslain 31 a §:ssä tarkoitetun valtakunnallisen, pelastustoiminnan yhteistyöalueen ja hyvinvointialueen pelastustoimen tilannekuvatoiminnan järjestämiseksi viranomaisilta tai pelastustoimintaan osallistuvilta.”

Tilannekuvatoiminnan tarkoituksena on muodostaa ennakoiva kuva pelastustoiminnan toimintaympäristöstä, valmiudesta ja suorituskyvystä. Tämän vuoksi 21 §:n tiedonsaantioikeuden sitominen "välttämättömiin tietoihin" saattaa muodostua käytännössä liian suppeaksi.

Jos nykyisen pelastuslain 89 §:n 2 momentin 4 kohdan mukainen nimenomainen tiedonsaantioikeus poliisilta kokoontumislain 14 §:n mukaisten yleisötilaisuusilmoitusten osalta poistuu, tulee esityksessä arvioida, säilyykö pelastustoimen oikeus saada yleisötilaisuuksia koskevat tiedot käytännössä vähintään nykyisellä tasolla vai jääkö tiedonsaanti jatkossa riippumaan 21 §:n välttämättömyyskriteerin tulkinnasta.

Lisäksi Helsingin kaupunki esittää, että pykälän perusteluissa täsmennetään tilannekuvatiedon käsittelyn voivan tapahtua teknisten rajapintojen ja tarvittaessa reaaliaikaisen tiedonsiirron avulla.

Esitetty muutos edistäisi tilannekuvan muodostamista ja nopeuttaisi viranomaisten välistä tiedonkulkua. Pelastustoimen tilannekuvan arvo perustuu olennaisesti tiedon ajantasaisuuteen. Jos tiedonsaanti edellyttää manuaalista tiedonpyyntöä, sääntelyn tavoite ei kaikissa tilanteissa toteudu.

22 § Tiedonsaantioikeudet muita tehtäviä varten

Helsingin kaupunki esittää, että pykäläkohtaisissa perusteluissa täsmennettäisiin esimerkein ne sisäministeriön ja Lupa- ja valvontaviraston tehtävät, ja ennen kaikkea tietosisällöt, joihin esitetty tiedonsaantioikeus kohdistuu. Perusteluosiossa olisi myös toivottavaa viitata aiempiin lain esitöihin tältä osin. Esitetty muotoilu nykyisellään mahdollistaa käytännössä rajattoman tiedonsaantioikeuden kohdistuen mihin viranomaiseen tahansa. Esityksen perusteluissa tiedonsaantioikeutta ei ole määritelty, avattu tai perusteltu.

Kyseisen pykälän kohdalla tiedonsaantioikeutta ei kohdenneta henkilötietoihin, mikä poikkeaa sekä hallituksen esityksen lakiluonnoksen nimestä että esityksen muusta sisällöstä.

23 § Tietojen luovutus muille viranomaisille

Helsingin kaupunki esittää 23 §:n 1 momentin 1 kohdan ” 1) Hätäkeskuslaitokselle, toiselle pelastustoimen viranomaiselle ja muulle pelastustoimintaan osallistuvalle viranomaiselle pelastustoimintaa, pelastustoimen tilannekuvatoimintaa ja pelastustoiminnan suunnittelua varten” muuttamista muotoon:

”Hätäkeskuslaitokselle, toiselle pelastustoimen viranomaiselle ja muulle pelastustoimintaan osallistuvalle viranomaiselle pelastustoimintaa, pelastustoimen tilannekuvatoimintaa, pelastustoiminnan suunnittelua ja muuta pelastustoimen lakisääteistä tehtävää varten.”

Esitetty muutos selkeyttäisi luovutusoikeuden soveltamisalaa. Pelastustoimen tietoja voidaan tarvita myös muissa lakisääteisissä tehtävissä kuin pykälässä erikseen mainituissa pelastustoiminnassa, tilannekuvatoiminnassa ja suunnittelussa. Säännöksen tarkoituksena ei tule olla uuden käyttötarkoitusrajoituksen luominen tilanteeseen, jossa toisella viranomaisella on erikseen laissa säädetty oikeus käsitellä tietoa.

Lisäksi Helsingin kaupunki esittää lisättäväksi 23 §:n 1 momentin 1 kohtaan 7) maininnan Pelastuslain 55 §:n mukaisista oppilaitoksista, ja että Helsingin Pelastuskoulu huomioidaan tässä yhteydessä Pelastusopiston rinnalla pelastusalan koulutuksen järjestäjänä.

Helsingin kaupunki esittää 23 §:n 1 momentin 1 kohdan tekstin: ” 7) muillekin kuin tämän momentin 1–4 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille, tutkimuslaitoksille ja tutkijoille tieteellistä tutkimusta varten siten, että - - - ” muuttamista muotoon: ” 7) muillekin kuin tämän momentin 1–4 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille, tutkimuslaitoksille, tutkijoille ja Pelastuslain 55 §:n mukaisille oppilaitoksille tieteellistä tutkimusta varten siten, että - - -”

Koska Helsingin Pelastuskoulu toimii pelastusalan tutkintokoulutusta järjestävänä oppilaitoksena, sen aseman tulee ilmetä lainsäädännössä ja sen perusteluissa yhdenvertaisesti Pelastusopiston kanssa silloin, kun sääntely koskee koulutuksen järjestämistä, tutkimus- ja kehittämistoimintaa tai näiden tehtävien toteuttamisen edellyttämiä tiedonsaantioikeuksia.

Helsingin kaupunki esittää 23 §:n 2 momentissa käytettävän käsitteen “teknisen käyttöyhteyden” muuttamista teknisen rajapinnan ja/tai katseluyhteyden käsitteisiin.

Lakiehdotuksen 23 §:n käsite ”tekninen käyttöyhteys” tulisi yhdenmukaistaa tiedonhallintalain teknistä rajapintaa ja katseluyhteyttä koskevien käsitteiden kanssa. Vaikka teknisen käyttöyhteyden käsitettä esiintyy edelleen eräissä erityislaeissa, kyse on suurelta osin ennen tiedonhallintalain voimaantuloa säädetystä terminologiasta.

Laki hätäkeskustoiminnasta annetun lain 22 §:n muuttamisesta

22 §: Henkilötietojen käsittely muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen

Helsingin kaupunki esittää, että Helsingin Pelastuskoulu huomioidaan tässä yhteydessä Pelastusopiston rinnalla pelastusalan koulutuksen järjestäjänä.

Helsingin kaupunki esittää lisättäväksi 22 §:n 4 momenttiin maininnan Pelastuslain 55 §:n 2 momentissa tarkoitetusta oppilaitoksesta, ja tekstin muuttamista muotoon:

”Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, Rajavartiolaitos saa käsitellä 17 §:ssä tarkoitettuja Rajavartiolaitoksen rekisterinpidossa olevia tietoja muussa kuin alkuperäisessä käsittelytarkoituksessa noudattaen henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain 16 §:ää.

Rekisterinpitäjä saa luovuttaa salassapitosäännösten estämättä Pelastusopistolle tai Pelastuslain 55 §:n 2 momentissa tarkoitetulle oppilaitokselle hätäilmoitustallenteita pseudonymisoituna Pelastusopiston tai Pelastuslain 55 §:n 2 momentissa tarkoitetun oppilaitoksen järjestämän koulutuksen toteuttamiseksi.”

Koska Helsingin Pelastuskoulu toimii pelastusalan tutkintokoulutusta järjestävänä oppilaitoksena, sen aseman tulee ilmetä lainsäädännössä ja sen perusteluissa yhdenvertaisesti Pelastusopiston kanssa silloin, kun sääntely koskee koulutuksen järjestämistä, tutkimus- ja kehittämistoimintaa tai näiden tehtävien toteuttamisen edellyttämiä tiedonsaantioikeuksia.