Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY
PL 100, 00066 HSY
Y-tunnus 2274241-9

**********

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 2. kaupunginosassa (Kluuvi) kiinteistöillä 91-2-34-20. Kiinteistön omistaa Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, joka on vuokrannut alueen HSY:lle vesihuoltotunnelin rakennustöiden ajaksi.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 5.12.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat liitteet:

Pilaantuneen maaperän puhdistamisen yleissuunnitelma (Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, pilaantuneen maan kunnostuksen yleissuunnitelma, Mikonkatu, Helsinki, Esplanadin vesihuoltotunneli, Kämp-Gallerian työmaatukikohta, Sitowise Oy, 14.11.2025)

- Liite 1: Ote asemakaavasta
- Liite 2: Tulosten yhteenvetotaulukko
- Liite 3: Laboratorion analyysitodistus.

Lisäksi ilmoitusasiakirjan liitteenä on toimitettu laskutustiedot ja kiinteistön omistajan valtakirja pilaantuneen maaperän puhdistamista varten.

Ilmoitusta on täydennetty 19.12.2025 sähköpostitse tarkentamalla ilmoitusalueen pinta-alaa. Ilmoitusalue ja tarkennetut tiedot on esitetty sähköpostin liitteenä.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty tiedot maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pinta-ala on 1 192 m². Ilmoitusalue (kohde) on esitetty alla olevassa kuvassa

Helsingin ydinkeskustaan rakennetaan Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän maanalaista, kallioon louhittavaa vesihuoltotunnelia sekä sen ajotunnelia. Rakennettavaa vesihuoltotunnelia tullaan käyttämään vesihuollon infrastruktuurin sijoittamiseen ja huoltamiseen. Kohde sijoittuu maanalaiseksi huoltotilaksi kaavoitetulle alueelle.

Rakennustöiden yhteydessä työmaatukikohdassa olevassa kalliotilassa havaittiin öljyn hajua. Alueelta otetussa maanäytteessä todettiin öljyhiilivetyjen keskitisleitä valtioneuvoston asetuksen (214/2007) alemman ohjearvon ylittävänä pitoisuutena. Alue sijoittuu kiinteistön 91-2-34-20 pohjoisosaan kallioon louhittuun tilaan. Öljyhiilivetypitoisen alueen pinta-ala on noin 30 m². Tiedossa ei ole maa-ainesta pilaavaa toimintaa tai alueella sijainnutta haitta-aineiden lähdettä. Oletettavasti öljyhiilivedyt ovat peräisin tilassa käytetystä kalustosta. Työmaatukikohta, jonka alueella öljyhiilivetyjä todettiin, on olemassa oleva kalliotila, jolla ei ollut erityistä käyttöä ennen työmaatukikohdan perustamista. Tiedossa ei ole työmaan jälkeistä käyttöä.

Kohteen naapurustossa maan pinnalla on pääosin liike- ja toimistorakennuksia. Maanalaisen tilan vierellä on Helsingin Väylä Oy:n keskustan huoltoväylä.

Maaperä, pohjavesi ja pintavedet

Kohteella ei ole maaperää, koska se on kallioon louhittu tila. Tilan pohjalle on käytettävyyden vuoksi levitetty maa- ja kiviaineksia.

Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue, Santahamina (0109103, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue), sijaitsee kaakossa noin 5,5 km etäisyydellä kohteelta.

Lähin vesistö, Itämeri (Eteläsatama), sijaitsee idässä noin 400 metrin etäisyydellä kohteesta.

Haitta-ainetutkimukset

Rakennustöiden yhteydessä kalliotilan pohjalla olevassa maa-aineksessa havaittiin haitta-aineen hajua ja jätejakeita. Alueelta otettiin kaksi näytettä. Näytteistä toinen edusti maa-ainesta, jota oli ehditty kaivaa kasalle, ja toinen näyte edusti kaivupintaa ja jäännöspitoisuuksia. Osittain kaivualueen pohjalla oli havaittavissa kalliota. Pohjanäyte edusti ohutta, kallion päällä olevaa maakerrosta, jota ei voitu enää kaivaa pois kallion pinnanmuotojen vuoksi. Kaivualueelta ei otettu erikseen seinämänäytteitä, koska kallio vietti seinää kohden siten, että kaivualueen seinämät olivat pääosin ruiskubetonoitua kalliota.

Maa-aineksissa todettiin korkeimmillaan kynnysarvon ylittävänä pitoisuutena öljyhiilivetyjä (C₁₀–C₄₀) ja alemman ohjearvon ylittävänä pitoisuutena keskiraskaita öljyhiilivetyjä (C₁₀–C₂₁, 510 mg/kg). Pitoisuudet todettiin noin 0,3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Työmaan toiminnan vuoksi öljyhiilivetypitoiselle alueelle tuotiin täyttöä, joten öljyhiilivedyt on peitetty. Öljyhiilivetypitoisen maa-aineksen kohdalle ei asennettu huomioverkkoa. Kalliotila ei ole yleinen alue, eikä siellä yleensä ole tarpeen tehdä kaivutöitä. Lisäksi maakerros on kallion vuoksi ohut. Kalliotilassa ei todettu kulkeutuvia haitta-aineita merkittävinä pitoisuuksina, joten eristysrakenteille ei ole tarvetta.

Muita analysoituja haitta-aineita ei todettu kynnysarvoja ylittävinä pitoisuuksina. Maa-aineksen seassa oli jätejakeita, kuten metallinkappaleita, verkkoa ja verkossa kiinni olevaa, tunnistamattomaksi jäänyttä kiinteää materiaalia.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio sekä puhdistustavoitteet

Öljyhiilivetypitoisuudet todettiin alueella, jolta niitä ei ole tarvetta poistaa ainakaan tässä vaiheessa vesihuoltotunnelin ajotunnelin ja itse vesihuoltotunnelin rakentamista. Puhdistustarpeen arvioinnissa oletetaan, että öljyhiilivedyt jäävät alueelle. Työmaan toiminnan vuoksi öljyhiilivetypitoinen alue on tasoitettu maa-aineksilla.

Riskinarviossa on tarkasteltu kohteen jatkokäyttöä, ympäristön herkkyyttä ja kriittisiä haitta-aineita. Kohde ei ole herkkä kohde eikä kalliotilassa ei ole erityistä käyttöä. HSY:n vesihuoltotunnelin ja ajotunnelin rakentamisen ajan kevääseen 2027 asti alueella oleskelee rakennustyöntekijöitä. Kalliotilasta ei ole yhteyttä pohjavesiin tai muihinkaan ympäristönosiin tavanomaisessa tilanteessa.

Riskinarviossa kriittisinä haitta-aineina on tarkasteltu öljyhiilivetyjen keskitisleitä, joiden pitoisuus ylittää VNa:n 214/2007 alemman ohjearvon. Öljyhiilivetypitoisuudet esiintyvät noin 30 m³ alalla ohuena kerroksena kallion päällä. Keskitisleet ovat haihtuvia tai kohtalaisen haihtuvia sekä niukkaliukoisia. Ne voivat korkeina pitoisuuksina ärsyttää ihoa, silmiä ja hengityselimiä sekä aiheuttaa huonovointisuutta. Öljyhiilivetyjen vaikutukset kohdistuvat muun muassa hermostoon, vereen, maksaan ja munuaisiin.

Riskinarviossa on tarkasteltu öljyhiilivetyjen keskitisleiden kulkeutumis- ja altistusreittejä sekä altistusta ja terveysriskejä käsitteellisen mallin kautta. Riskinarvion mukaan haitta-aineet esiintyvät noin 0,3 metrin syvyydellä maanpinnasta, eli haitta-aineita ei ole todettu päällystämättömässä pintamaassa. Haitta-aineiden kulkeutuminen pölyävän maan mukana arvioidaan merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi. Myöskään merkittävää kaasufaasina kulkeutumisen riskiä ei arvioida muodostuvan, vaikka öljyhiilivetyjen keskitisleisiin sisältyy haihtuvia fraktioita, sillä keskitisleiden pitoisuus on matala ja määrä vähäinen.

Riskinarvion mukaan kalliotilassa öljyhiilivetypitoisella alueella ei pääse syntymään pintavaluntaa tavanomaisessa tilanteessa, joten öljyhiilivedyt eivät kulkeudu pintavalunnan mukana. Lisäksi alueella ei ole valuntaa mahdollistavaa maanpinnan viettoa. Öljyhiilivetyjen kulkeutuminen vajoveden mukana alaspäin ei ole merkittävä kulkeutumisreitti, koska alueelle ei pääse vajovettä muodostavia sade- tai sulamisvesiä. Lisäksi öljyhiilivedyt esiintyvät kallion päällä ja ovat niukkaliukoisia. Orsi- tai pohjaveden mukana kulkeutuminen arvioidaan merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi, sillä kalliotilan öljyhiilivetypitoiselta alueelta ei ole yhteyttä orsi- tai pohjaveteen.

Riskinarvion mukaan haitta-aineille ei voi altistua suoran ihokosketuksen tai ruoansulatuselimistön välityksellä kalliotilan huoltokäytössä tai työmaan aikana. Kalliotila ei ole yleistä aluetta ja haitta-aineet eivät esiinny maan pinnassa. Ihon tai ruoansulatuksen välityksellä altistuminen arvioidaan merkityksettömäksi altistumisreitiksi. Myös haitta-aineille altistuminen hengitysteiden kautta arvioidaan merkityksettömäksi altistumisreitiksi. Kalliotilassa ei kasvateta ravintokasveja, joten altistuminen ravinnon välityksellä ei ole mahdollista. Öljyhiilivetypitoisella alueella ei kulje talousvesijohtoja. Näin ollen ravinnon ja talousveden välityksellä altistuminen arvioidaan merkityksettömäksi altistumisreitiksi. Ekologiset riskit arvioidaan myös merkityksettömiksi, sillä kalliotilassa ei esiinny merkittäviä ekologisia altistujia ja öljyhiilivedyt eivät kulkeudu tilan ulkopuolelle.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin perusteella kohteen maa-aineksella ei ole riskiperusteista puhdistustarvetta. Kohteella ei tämän hetken tiedon mukaan tulla tekemään kaivutöitä, jotka kohdistuvat öljyhiilivetypitoiseen maa-ainekseen. Mikäli jatkossa on tarvetta tehdä kaivutöitä öljyhiilivetypitoisen maan alueella, kaivutyöt esitetään tehdä rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Lisäksi esitetään, että alueella tehtäviä kaivutöitä varten ei aseteta numeerisia kunnostustavoitteita.

Kohteelle jää tämänhetkisen tiedon mukaan VNa:n 214/2007 alemman ohjearvon ylittävä öljyhiilivetypitoisuus. Mikäli alueelta poistetaan myöhemmin maa-ainesta, tulee varmistaa, että maa-aineksen loppusijoitus tapahtuu vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan haitta-ainepitoista maata. Kaivutyöt tulee tehdä valvotusti ympäristöviranomaisen määräyksiä noudattaen.

Arvio pilaantuneen maa-aineksen määrästä

Tutkimusten perusteella alueella on noin 10 m³ maa-ainesta, jonka haitta-ainepitoisuudet ylittävät VNa:n 214/2007 alemmat ohjearvot.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Ympäristötekninen valvoja valvoo kaivutyötä ja massojen loppusijoittamista tutkimustulosten sekä tarkkailunäytteiden avulla. Eri pitoisuustasot pidetään kaivettaessa erillään. Maa-ainekset, jotka kaivetaan rakennustöiden vuoksi ja joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät VNa:n 214/2007 kynnys- tai ohjearvot, toimitetaan vastaanottopaikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan haitta-ainepitoisia maa-aineksia.

Öljyhiilivetypitoisen maa-aineksen seassa on jätteitä, joten vastaanottopaikan kanssa tulee sopia jätteellisen maa-aineksen toimittamisesta. Vaihtoehtoisesti jätteet voidaan erotella maa-aineksesta työmaalla. Mikäli jätteet erotellaan maa-aineksesta, ne lajitellaan ja toimitetaan lajiteltuna soveltuville jäteasemille.

Alueelle varataan välivarastointitilaa, jossa haitta-ainepitoisia maa-aineksia voidaan tarvittaessa varastoida esimerkiksi laboratorioanalyysien valmistumisen ajan. Välivarastointialueen alapuolisen maan pilaantuminen välivarastoinnin seurauksena tulee estää esimerkiksi käyttämällä suojapeitettä varastoitavien maa-ainesten alla. Mikäli suojausta ei käytetä, välivarastointialueelta otetaan maanäytteet ja tarvittaessa kunnostetaan välivarastoinnin jälkeen.

Haitta-ainepitoista maa-ainesta kuljettavan toiminnanharjoittajan tulee olla hyväksytty jätehuoltorekisteriin. Öljyhiilivetypitoisen maa-aineksen kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi. Kuormille laaditaan sähköiset (tarvittaessa paperiset) siirtoasiakirjat. Siirtoasiakirjat viedään SIIRTO-rekisteriin. Ympäristötekninen valvoja tai kunnostuksesta vastaava taho säilyttää mahdollisia paperisia asiakirjoja kolme vuotta kunnostuksen päättymisestä.

Mikäli öljyhiilivetypitoisella alueella tehdään myöhemmin kaivutöitä, kunnostus katsotaan päättyneeksi, kun maa-aines on poistettu rakentamisen vaatimassa laajuudessa, toimitettu luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan ja kunnostuksen lopputulos on varmennettu maanäytteille tehdyillä laboratorioanalyyseillä.

Jälkiseurannan tarvetta ei arvioida olevan, koska kohteelle jäävä öljyhiilivetypitoisuus on matala, määrä vähäinen ja siitä aiheutuvat riskit on arvioitu riskinarviossa merkityksettömiksi.

Veden tutkiminen ja käsittely

Vesienkäsittelylle ei ole tarvetta, koska öljyhiilivetypitoiselle alueelle ei kerry sen mataluuden vuoksi merkittäviä määriä vesiä.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Öljyhiilivetypitoisen maan kaivutöitä ja massojen loppusijoitusta ohjataan tutkimusvaiheen analyysitulosten sekä kaivutöiden aikana otettavien näytteiden ja niille tehtävien mittausten sekä analyysien perusteella. Kaivun aikana otetaan seurantanäytteitä siten, että haitta-aineita sisältävät maat voidaan luotettavasti ohjata eri pitoisuustasojen mukaisiin vastaanottopaikkoihin. Yksi näyte edustaa enintään noin 150 tonnin kaivumaamäärää. Mikäli massoissa on aistinvaraisesti tai kenttämittareilla havaittavaa poikkeavuutta, näytteitä otetaan tiheämmin.

Kohteella tehtävissä mittauksissa käytetään tarvittaessa PetroFlag-analyysejä. Osa kenttämittareilla määritetyistä tarkkailunäytteiden haitta-ainepitoisuuksista varmennetaan laboratorioanalyysein. Laboratoriossa analysoidaan öljyhiilivedyt (C₁₀–C₄₀). Kaivutöitä ohjaavasta näytteenotosta, näytteiden mittauksista ja näytteiden laboratorioanalyyseihin toimittamisesta vastaa kohteelle valittu ympäristötekninen valvoja.

Kaivun jälkeen pilaantuneiden maa-ainesten kaivantojen pohjien ja seinämien haitta-aineiden jäännöspitoisuudet tarkastetaan ottamalla kaivupinnoista edustavia jäännöspitoisuusnäytteitä. Kaivantojen pohjien jäännöspitoisuusnäytteitä otetaan vähintään yksi näyte 200 m² alaa kohden. Pohjanäytteitä ei oteta, jos kaivu päättyy kallioon. Kaivuseinämistä otetaan jäännöspitoisuusnäytteitä enintään 20 metrin matkalta. Mikäli seinämä on lyhyempi kuin 20 metriä, otetaan siitä silti yksi jäännöspitoisuusnäyte. Seinämänäytteet otetaan maalajikerroksittain. Seinämänäytteitä ei oteta, jos seinämät ovat kalliota. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa öljyhiilivedyt (C₁₀–C₄₀).

Mikäli öljyhiilivetypitoisia maa-aineksia kaivetaan myöhemmin, esitetään toimenpiteet pilaantuneen maaperän kunnostuksen loppuraportissa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Ulkopuolisten pääsy työmaa-alueelle on estetty vesihuoltotunnelin ja ajotunnelin rakennustöiden ajan. Työmaasta ei siten aiheudu riskejä ulkopuolisille. Alueella työskentelevillä sekä vierailevilla tulee olla asianmukaiset suojavarusteet.

Mahdollinen myöhemmin tehtävä öljyhiilivetypitoisen maa-aineksen kaivutyö toteutetaan siten, että öljyhiilivetypitoista maa-ainesta ei leviä työmaa-alueen ulkopuolelle esimerkiksi kuljetuskaluston renkaissa. Öljyhiilivetypitoisen maan kuormat peitetään.

Varautuminen poikkeuksellisiin tilanteisiin

Mikäli alueelta löytyy merkittäviä määriä haitta-aineita, jotka eivät olleet tiedossa suunnitteluvaiheessa, keskeytetään työ ja havainnoista ilmoitetaan kunnostuksesta vastaavalle ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kunnostusta jatketaan viranomaisen ohjeiden mukaisesti.

Mikäli alueella todetaan merkittävästi voimakkaampia haitta-ainepitoisuuksia kuin ennalta oli tiedossa, otetaan massoista ylimääräinen edustava kokoomanäyte, joka toimitetaan laboratorioon tutkittavaksi. Havainnoista ilmoitetaan kunnostuksesta vastaavalle ja viranomaiselle. Ylimääräinen kunnostustarve ja massamäärä arvioidaan ja massat toimitetaan soveltuvaan vastaanottopaikkaan.

Mikäli massamäärät kasvavat huomattavasti oletetusta, ilmoitetaan massamäärien ylityksestä kunnostuksesta vastaavalle ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Käsittelylaitosten tai sijoituspaikkojen kapasiteetti varmistetaan. Huomioidaan massamääristä johtuva kunnostuksen pitkittyminen tiedottamalla urakoitsijaa.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Mikäli kohteella tehdään haitta-ainepitoisen maa-aineksen kaivutöitä, tehdään kaivutöiden aloittamisesta aloitusilmoitus Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Aloitusilmoituksessa kerrotaan työn aikataulu ja työhön osallistuvien tahojen yhteystiedot. Kunnostuksesta vastaava vastaa muusta tarpeelliseksi katsomastaan tiedotuksesta tarvittaessa yhdessä ympäristöteknisen valvojan kanssa.

Mikäli kohteella tehdään haitta-ainepitoisen maa-aineksen kaivutöitä, pitää ympäristötekninen valvoja kaivutöiden aikana kirjanpitoa. Kirjanpidossa esitetään tiedot alueelta poistetuista haitta-ainepitoisista maista, otetuista näytteistä ja analyysituloksista, tiedot jäännöspitoisuuksista, mahdolliset huomio- tai eristysrakenteet sekä havainnot ja poikkeamat suunnitelmista ja syyt poikkeamiin. Kirjanpito pidetään ajan tasalla kaivutöiden aikana.

Mikäli kohteella tehdään haitta-ainepitoisen maa-aineksen kaivutöitä, kaivutöiden valmistuttua työstä laaditaan loppuraportti. Raportissa esitetään vähintään seuraavat asiat:

- kaivutyön toteutus ja aikataulu
- haitta-ainepitoisen maan kaivantojen sijainti ja syvyys
- tiedot poistetuista haitta-ainepitoisista maa-aineksista
- kaivutöiden aikainen näytteenotto ja analyysitulokset
- jäännöspitoisuudet
- mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkastettavaksi.

Puhdistustyön ajankohta

Haitta-ainepitoisen maaperän kaivutöitä ei ole tällä hetkellä tiedossa.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksen liitteenä on toimitettu kiinteistön omistajan valtakirja pilaantuneen maaperän puhdistamista varten.

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Mikonkatu 1, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Ilmoitusalueelta voidaan poistaa pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §, Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §)

2. Jätejakeet on poistettava kaivutöiden edellyttämässä laajuudessa. (Jätelaki (646/2011) 5, 12, 13 §)

3. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän tai laajemmalla alueella, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

4. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti puhdistuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

5. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetyn mukaisesti siten, että kaivantojen pohjilta otetaan yksi kokoomanäyte ja seinämistä vähintään yksi kokoomanäyte. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

6. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi

7. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

8. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

9. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

10. Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

11. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 17 §)

12. Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

13. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

14. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

15. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia massoja saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Tarvittaessa välivarastoitavat massat tulee peittää. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

16. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13, 16 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

17. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

18. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

19. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

20. Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–3.)

Helsingin ydinkeskustaan rakennetaan Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän maanalaista, kallioon louhittavaa vesihuoltotunnelia sekä sen ajotunnelia. Rakennustöiden yhteydessä työmaatukikohdassa olemassa olevassa kalliotilassa, havaittiin öljyn hajua. Alueelta otetussa maanäytteessä todettiin öljyhiilivetyjen keskitisleitä valtioneuvoston asetuksen (214/2007) alemman ohjearvon ylittävänä pitoisuutena noin 0,3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Öljyhiilivetypitoista maa-ainesta ei ole tämän hetken tiedon perusteella tarvetta poistaa rakennustöiden vuoksi.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin mukaan kohteen maa-aineksen öljyhiilivetypitoisuuksista aiheutuvat kulkeutumis-, terveys- ja ekologiset riskit arvioidaan merkityksettömiksi eikä kohteessa ole riskiperusteista puhdistustarvetta. Kunnostustavoitteena on esitetty, että tarvittaessa kaivutyöt tehdään rakentamisen vaatimassa laajuudessa eikä kaivutöitä varten aseteta numeerisia kunnostustavoitteita. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt kunnostustavoitteet.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 4–6.)

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi (perustelut määräyksille 7–9.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 10–14.)

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella (perustelut määräyksille 15. ja 16.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 17. ja 18.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 19. ja 20.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa ja tiedon kulkemisen varmistamisessa maanomistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 875,00 euron maksu. Asian käsittelyn vaatima työmäärä oli huomattavasti keskimääräistä vähäisempi, minkä vuoksi ilmoituksen käsittelymaksua on alennettu 50 %. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.