Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

Yhteyshenkilö: Tuuli Aalto, tuuli.aalto@hel.fi

Kiinteistön tiedot, omistaja ja haltija

Alue sijaitsee Helsingin 26. ja 28. kaupunginosassa (Koskela, Oulunkylä) pääosin kiinteistöllä 91-408-1-0 sekä länsiosastaan kiinteistöillä 91-26-9901-0 (Koskelan kadut) ja 91-28-9901-0 (Oulunkylän kadut). Kiinteistöt omistaa Helsingin kaupunki.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on tullut vireille Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 29.12.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat liitteet:

- Liite 1: Karttatuloste ilmoitusalueesta
- Liite 2: Ilmoitusalueen rajaus ja asemakaava
- Liite 3: Tutkimusraportti (Helsingin kaupunki, Maaperän pilaantuneisuuden tutkimusraportti, Pikkukosken puistometsän koira-aitaus, Sitowise Oy, 11.12.2025)
- Liite 4: Puhdistaminen (Jokiniementie, Sitowise Oy, 15.12.2025)
- Liite 6: Naapurusto (Sitowise Oy, 19.12.2025).

Ilmoitusta on täydennetty 23.1.2026 sähköpostitse mm. tarkennetuilla tiedoilla ilmoitusalueen pinta-alasta, kaivantovesien johtamisesta, ojaveden tutkimuksista sekä puhdistustöiden laadunvalvonnasta, kirjanpidosta ja raportoinnista. Täydennyksessä on myös tuotu esiin voimalinjan omistajan kanssa käydyistä neuvotteluista ja täydennetty riskinarviota koirien altistumisen osalta. Lisäksi täydennyksen liitteenä on toimitettu puistosuunnitelma (VIO6481_200) ja urakkarajapiirustus (VIO6481_203).

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty tiedot maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Ilmoitusalueen pinta-ala on 3 970 m². Ilmoitusalue on esitetty alla olevassa kuvassa punaisella värillä rajattuna.

Kohde on merkitty voimassa olevaan 1950-luvun asemakaavaan puistoalueeksi. Ilmakuvien perusteella kohteella on sijainnut suuri rakennus ainakin 1930-luvulta 1990-luvun alkupuolelle saakka. Alueen vanha käyttömuoto ei ole tiedossa. Kohdealue on tällä hetkellä tyhjillään. Kohteessa on sijainnut myös pieni rakennus, jonka purkutöiden yhteydessä löydettiin PAH-yhdistepitoista kosteuseristettä pohjalaatasta.

Alueen läpi kulkee voimalinja. Ilmoituksen täydennyksessä (23.1.2026) on tuotu esiin, että voimalinjan omistajalta on saatu puiston rakentamistyötä varten 1.4.2025 lausunto ja lisäksi alueella on suoritettu katselmus sähköverkon edustajan kanssa 24.10.2025.

Alueelle rakennetaan koirapuisto. Kohteen tasaussuunnitelman mukaan alueen pinnantasaus nousee kauttaaltaan hieman nykyisestä. Kaivusyvyys rakentamisalueella on läpi alueen keskimäärin 700 mm. Linjakaivujen, syväkeräysastioiden, liittymän alittavan rumpuputken sekä mahdollisesti aitauksen perustusten alueilla kaivetaan syvemmältä. Rakentamissuunnitelmien mukaan puistoalueen pintakerrokset viimeistellään 50 mm-800 mm kerrospaksuudelta. Ilmoituksen täydennyksen (23.1.2026) liitteenä on toimitettu Pikkukosken puistometsän koira-aitauksen istutus- ja varustuspiirustus (Pikkukosken puistometsän koira-aitaus, Istutus- ja varustuspiirustus, Jokiniementie, VIO 6481/200, Näkymä Oy, AFRY, 21.5.2025).

Kohteen pohjois- ja koillisrajalla alkaa Veräjämäen metsän luonnonsuojelualue. Kohteen eteläpuolella sijaitsee vedenpuhdistuslaitos, ja länsipuolella oja, Jokiniementie ja puistometsää.

Maaperä, pohjavesi ja pintavedet

Kohteen maan pinnassa on täyttömaata noin 1…2 metrin paksuudelta. Täyttömaakerroksen alapuolella on luonnonmaaksi tulkittua siltti-savimaata. Kalliopinta on alueen itä- ja kaakkoisosassa maan pinnalla, mutta laskee länteen.

Kohteen lähistöllä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Tutkimuksissa havaittiin paikoin pohja- tai orsivesikerros maaperässä n. 1,5–2 metrin syvyydellä maanpinnasta (noin tasolla +20,5..+21 m mpy) tiiviin kerroksen yläpuolella.

Vantaanjoki sijaitsee n. 200 metriä kohteesta kaakkoon. Kohteen länsipuolella kulkee etelään virtaava oja Jokiniementien varressa. Kohteen pohjois- ja koillisrajalla alkaa Veräjämäen metsän luonnonsuojelualue.

Haitta-ainetutkimukset

Tutkimukset tehtiin kaivinkoneella tulevan koirapuiston rakennusalueelle. Tutkimuspisteet sijoitettiin tuleville kaivualueille siten, että ne edustavat kattavasti koko aluetta. Koekuopat ulotettiin luonnonmaahan saakka, enintään kolmen metrin syvyyteen maanpinnasta. Näytteet otettiin 0,2…1 metrin paksuisista maakerroksista. Laboratoriossa analysoitiin näytteenoton aikaisten havaintojen ja kenttämittausten perusteella valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset metallit ja puolimetallit, bensiinijakeet (C₅–C₁₀), BTEX-yhdisteet ja oksygenaatit, PAH-yhdisteet sekä öljyhiilivedyt (C₁₀–C₄₀).

Kohteessa todettiin korkeimmillaan VNa:n 214/2007 ylemmän ohjearvon ylittävä PAH-yhdisteiden pitoisuus ojan viereen tehdyssä koekuopassa 0–0,5 metrin syvyydellä. Lisäksi neljässä koekuopassa todettiin kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia PAH-yhdisteitä pintamaassa ja syvemmällä maaperässä. Yhdessä pisteessä todettiin myös kynnysarvon ylittävä pitoisuus lyijyä. Muut tutkitut haitta-aineet alittivat kynnysarvot tai laboratorion määritysrajat.

Täyttömaakerrosten seassa havaittiin pieniä määriä jätejakeita, kuten asfaltin, betonin ja tiilen paloja sekä aistinvaraisesti mahdollisesti tuhkaksi arvioitu mustaa ainesta.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvio

Ohjearvovertailun perusteella maaperä luokitellaan pilaantuneeksi koekuopan alueella, missä todettiin valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisten ylempien ohjearvojen ylittäviä pitoisuuksia PAH-yhdisteitä. Alueelle tullaan rakentamaan koirapuisto, ja alueella oleskelee myös ihmisiä. Luonnonolosuhteiltaan kohde ei ole erityisen herkkä, mutta sen lähellä ja välittömässä läheisyydessä on luonnonsuojelualue.

Kohdekohtaisessa riskinarviossa kriittisiksi haitta-aineiksi valittiin kaikki haitta-aineet, joiden pitoisuudet ylittivät VNa:n 214/2007 kynnysarvot. Lisäksi tarkasteltiin PAH-yhdisteitä, joille ei ole asetettu kynnys- tai ohjearvoja. Tarkasteltavia kriittisiä haitta-aineita olivat: lyijy, antraseeni, asenafteeni, asenaftyleeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(ghi)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, dibentso(ah)antraseeni, fenantreeni, fluoranteeni, fluoreeni, indeno(1,2,3c,d)pyreeni, kryseeni ja pyreeni. Kriittisten haitta-aineiden ominaisuudet (kulkeutuminen, vesiliukoisuus ja haihtuminen) ja mahdolliset terveysvaikutukset on käsitelty riskinarviossa. Ominaisuuksiensa mukaan lyijy luokitellaan kulkeutumattomaksi aineeksi sen hyvin heikon vesiliukoisuuden vuoksi. Lyijy ei myöskään haihdu. Todetut PAH-yhdisteet luokitellaan hyvin niukkaliukoisiksi tai niukkaliukoisiksi sekä kulkeutumattomiksi tai heikosti kulkeutuviksi. Lisäksi ne luokitellaan hyvin heikosti haihtuviksi tai heikosti haihtuviksi.

Kriittiset haitta-aineet esiintyvät 0–2 metrin syvyydellä maanpinnasta. Korkeimmat pitoisuudet todettiin pintamaassa 0–0,5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Haitta-aineet esiintyvät vajovesikerroksessa. Kaikilla haitta-aineita esiintyviltä alueilla ei ole päällysteitä tai kasvillisuutta, vaan maaperä on paljas. Alueella, jolla todettiin korkeimmat pitoisuudet, on runsaasti maaperää peittävää kasvillisuutta.

Käsitteellisessä mallissa on tarkasteltu kriittisten haitta-aineiden kulkeutumis- ja altistumisreittejä sekä terveysriskejä. Riskinarvion mukaan haitta-aineet voivat kulkeutua pölyn mukana, jos ne esiintyvät päällystämättömässä ja peittämättömässä pintamaassa. Korkeimmat haitta-aineiden pitoisuudet sijaitsevat alueella, jota peittää tiheä kasvillisuus, jolloin haitta-aineiden kulkeutuminen pölyämällä estyy. Kynnysarvopitoisuudet todettiin päällystämättömässä ja peittämättömässä pintamaassa kahdessa tutkimuspisteessä. Pitoisuudet ovat matalia, joten kulkeutumisen arvioidaan jäävän merkityksettömäksi. Riskinarviossa on tuotu esiin, että Suomen olosuhteissa vuositasolla pölyämistä ja haitta-aineiden kulkeutumista pölyn mukana vähentävät huomattavasti maaperän kosteus sekä lumi- ja jääpeitteet. Riskinarviossa haitta-aineiden kulkeutuminen pölyn mukana arvioidaan merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi.

Ilmoituksen täydennyksessä (23.1.2026) on tarkennettu riskinarviota koirien altistumisella haitta-aineille. Täydennyksen mukaan sekä koirien että niiden ulkoiluttajien osalta altistuminen haitta-aineille voisi tapahtua ihon välityksellä sekä ruuansulatuselimistöön päätyvän maa-aineksen välityksellä. Ihon kautta altistumista ei arvioida merkittäväksi reitiksi koirien tai niiden ulkoiluttajien altistumisessa kohteella todetuille haitta-aineille. On myös epätodennäköistä, että koirien mukana koteihin kulkeutuisi haitta-ainepitoista maa-ainesta riskiä aiheuttavina määrinä.

Riskinarvion täydennyksen (23.1.2026) mukaan koirien osalta altistuminen on todennäköisempää ruuansulatuselimistön välityksellä, kun ne maata kaivaessaan saavat maa-ainespölyä suuhunsa. Reitti on mahdollinen myös ihmisten osalta, mutta riskiä ei arvioida merkittäväksi. Hiirillä tehdyissä eläinkokeissa on saatu esimerkiksi korkeimpana maaperän pitoisuutena todetulle fluoranteenille NOAEL-annokseksi (no observed adverse effect level eli annos, jolla ei havaittu haitallisia vaikutuksia pitkäkestoisessa altistuksessa) 125 mg/kg/vrk. Riskinarviossa on sovellettu alueella todetun korkeimman fluoranteenipitoisuuden (29 mg/kg) osalta vaikutusta noin kaksi kiloa painavaan koiraan, jolloin se saisi saada fluoranteenia 250 mg/vrk koko elämänsä ajan ilman, että siitä aiheutuisi sille haitallisia vaikutuksia. Kyseisenlaista maa-ainesta pitäisi syödä yhdeksän kilogrammaa päivässä. Riskinarviossa on arvioitu soveltamista koskevaa epävarmuutta myös epävarmuuskertoimella 10 (NOAEL 12,5 mg/kg/vrk), jolloin maata tulisi päätyä koirien ruuansulatuselimistöön varsin suuri määrä (0,5 kg/vrk). Riskinarviossa Fluoranteenin pitoisuuden arvioidaan olevan riskiä aiheuttamattomalla tasolla. Riskinarvion täydennyksen mukaan muiden alueella todettujen PAH-yhdisteiden korkeimmat todetut pitoisuudet olivat vähintään puolta pienempiä kuin fluoranteenin, joten niidenkään osalta ei riskiä arvioida esiintyvän etenkin, kun pitoisuudet keskimäärin alueella ovat melko matalia. Myös lyijyä todettiin kynnysarvon ylittävänä pitoisuutena yhdessä näytteessä, mutta matalan pitoisuuden ei arvioida aiheuttavan riskiä koirille tai ihmisille.

Haitta-aineiden kulkeutuminen kaasufaasina ilmassa arvioidaan merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi. Maaperässä ei todettu haihtuvia yhdisteitä merkittävinä pitoisuuksina, joten kaasufaasina kulkeutuminen arvioidaan merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi.

Riskinarvion mukaan haitta-aineiden kulkeutuminen veden mukana arvioidaan vähäiseksi. Haitta-ainepitoista pintavaluntaa ei pääse muodostumaan, sillä hulevedet imeytyvät päällystämättömään maaperään. Lisäksi haitta-ainepitoista maaperää peittää korkeimpien pitoisuuksien kohdalla maa-ainesta sitova kasvillisuus, joka estää vedestä aiheutuvaa eroosiota ja partikkeleihin sitoutuneiden haitta-aineiden kulkeutumista. Lisäksi haitta-aineiden ei arvioida liukenevan ainakaan suurissa määrin ojan maaperästä ojaveteen.

Haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan vajoveden mukana pohjaveteen. Kohteella vajoveden mukana kulkeutumisen riskiä vähentää se, että alueella esiintyvät haitta-aineet ovat heikosti veteen liukenevia ja siten veden mukana heikosti kulkeutuvia. Vajoveden mukana kulkeutumisen riskiä vähentää myös luonnonmaan (savi, siltti) heikko vedenjohtavuus. Savipartikkelit myös sitovat haitta-aineita, mikä vähentää kulkeutumisen riskiä. Tutkimuksissa havaittiin pistemäisesti vesipitoisempia kohtia, mutta varsinaista orsivesi- tai pohjavesikerrosta ei havaittu. Pistemäisen veden esiintymisen ei arvioida mahdollistavan merkittävää haitta-aineiden kulkeutumista veden mukana etäämmälle kohteelta.

Altistumisreittien ja niistä muodostuvien terveysriskien tarkastelussa todetaan, että ihon ja ruuansulatuksen välityksellä altistuminen ja terveysriski on hyväksyttävällä tasolla. Riskinarvion mukaan on epätodennäköistä, että haitta-aineille altistuttaisiin suoran ihokosketuksen tai ruoansulatuselimistön välityksellä. Altistumista voi aiheutua pintamaassa esiintyville haitta-aineille niiden tutkimuspisteiden alueilla, joilla ei ole kasvipeitettä, Näillä alueilla todetut pitoisuudet ovat kuitenkin kynnysarvotasolla, joten altistumisesta ei arvioida aiheutuvan merkittävää terveysriskiä. Oleskelu koirapuistossa on altistumisen kannalta myös melko lyhytkestoista.

Riskinarvion mukaan altistuminen ja terveysriski hengitysilman kautta arvioidaan olevan hyväksyttävällä tasolla. Haitta-aineiden kulkeutuminen kaasufaasina hengitysilmaan arvioitiin merkityksettömäksi kulkeutumisreitiksi. Haitta-ainepitoinen maa-aines ei myöskään pölyä merkittävästi.

Ravinnon tai talousveden välityksellä altistumisen ja terveysriskin arvioidaan olevan hyväksyttävällä tasolla. Haitta-ainepitoisella alueella ei kasvateta ravintokasveja, eikä alueella kasva luonnonvaraisia ravinnoksi kerättäviä marjoja tai sieniä. Alueella ei myöskään ole talousvesijohtoja eikä se sijoitu pohjavesialueelle, joten haitta-aineille ei altistuta pohjaveden välityksellä.

Riskinarviossa on arvioitu myös eliöstön altistumista ja ekologisia riskejä. Ekologisia altistujia ovat mikrobisto, maaperäeliöstö sekä haitta-ainepitoisen maaperän vaikutuspiirissä elävät niveljalkaiset kuten hyönteiset. Riskinarviossa on tarkasteltu kokonaisuutena mikrobitoimintaa ja maaperän ekologisia prosesseja. Lisäksi ekologisia altistujia ovat nisäkkäät, linnut, matelijat ja kasvillisuus.

Riskinarvion mukaan haitta-aineita voi päätyä maaperässä elävien eliöiden pinnalle tai ne voivat saada haitta-aineita elimistöönsä esimerkiksi ruoanhankinnan yhteydessä. Kriittiset haitta-aineet sitoutuvat maapartikkeihin, jolloin niiden biosaatavuus on vähäistä. Lisäksi alueilla, joilla haitta-aineita on esiintynyt kauan, maaperäeliöstö on usein sopeutuneet tilanteeseen esimerkiksi välttelemällä mikrohabitaatteja, joissa haitta-aineita esiintyy tai hajottamalla orgaanisia yhdisteitä. Haitta-aineiden ei arvioida vaikuttavan merkittävästi maaperän mikrobiologisiin tai biologisiin prosesseihin.

Nisäkkäät, linnut ja matelijat voivat altistua kohteella esiintyville haitta-aineille ihon ja ruuansulatuselimistön välityksellä oleskellessaan haitta-ainepitoisella alueella. Maaperää peittävä kasvillisuus vähentää altistumista ja haitallisten vaikutusten riskiä. Nisäkkäiden elinpiirit ja reviirit ovat tyypillisesti laajoja (esim. siili 0,21–0,48 km², rusakko 0,25–3,0 km², peura 0,4–5 km², kettu 15–20 km²). Haitta-ainepitoinen alue on hyvin pienialainen verrattuna eliöstön elinalueisiin, mikä vähentää oleskelua haitta-ainepitoisella alueella ja altistumista haitta-aineille. Nisäkkäiden, lintujen ja matelijoiden altistumisen arvioidaan jäävän hyväksyttävälle tasolle.

Haitta-ainepitoinen alue sijaitsee luonnonsuojelualueen lähellä. Haitta-aineiden kulkeutuminen arvioitiin edellä vähäiseksi, joten niiden ei arvioida kulkeutuvan luonnonsuojelualueelle. Riskinarvion mukaan ekologisten riskien arvioidaan olevan hyväksyttävällä tasolla.

Riskinarviossa kulkeutumis-, terveys- ja ekologiset riskit arvioidaan pieniksi. Riskiperusteisesti kohteen maaperä luokitellaan pilaantumattomaksi, eikä sillä ole riskeihin perustuvaa puhdistustarvetta. PAH-yhdisteiden vesiliukoisuus on kirjallisuuden ja kokemusperäisen tiedon perusteella vähäistä, mutta ojaveden osalta esitetään otettavaksi varmentava vesinäyte.

Puhdistustavoitteet

Puhdistustavoitteena on poistaa puiston rakentamistöiden edellyttämässä laajuudessa maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) esitetyn alemman ohjearvotason.

Arvio pilaantuneen maa-aineksen määrästä

Alemmat ohjearvot ylittäviä maa-aineksia arvioidaan alustavasti poistettavan noin 60 m³ noin 100 m² kokoiselta alueelta.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Työmaa-alue aidataan työmaa-aidalla tai lippusiimalla ja varustetaan pilaantuneen maaperän puhdistuksesta kertovin kyltein.

Alemmat ohjearvotasot ylittävät maa-ainekset poistetaan rakentamistöiden laajuudessa kaivinkoneella kaivamalla puiston maansiirtotöiden yhteydessä. Maat kaivetaan suoraan tai lyhyen välivarastoinnin kautta kuorma-autoihin ja toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan. Mikäli työn aikana havaitaan tarvetta lisäanalyyseille ja jätteiden erottelulle, toimitetaan maat Kyläsaaren välivarastointi- ja esikäsittelykentälle.

Kuormat kuljettaa jätehuoltorekisteriin merkitty toiminnanharjoittaja. Kuormat peitetään kuljetuksen ajaksi ja niille laaditaan kuormakohtaiset sähköiset siirtoasiakirjat. Siirtoasiakirjojen osalta varmistetaan ennen maiden siirtoa tietojen siirtyminen SIIRTO-rekisteriin.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Puiston alueelta kaivettavia pilaantumattomia maa-aineksia (haitta-ainepitoisuudet alittavat VNa:ssa 214/2007 esitetyt alemmat ohjearvot) hyödynnetään kiinteistöllä, mikäli ne ovat geoteknisesti soveltuvia hyödynnettäväksi ja jätteettömiä (jätettä alle 2 %). Hyödyntämisalueet dokumentoidaan loppuraporttiin.

Hyödyntämiskelvottomat, pilaantumattomat massat toimitetaan maankaatopaikalle tai muuhun luvalliseen vastaanottopaikkaan.

Veden tutkiminen ja käsittely

Mikäli haitta-ainepitoisia maa-aineksia sisältäviin kaivantoihin kertyy vettä kaivutyön aikana, otetaan vedestä näyte. Näytteestä tutkitaan maaperässä todetut haitta-aineet. Kaivantovesien käsittelyssä noudatetaan HSY - Pääkaupunkiseudun työmaavesiohjetta. Vesiä pumpatessa kiinnitetään huomiota kiintoaineksen määrään ja tarvittaessa analysoidaan ja estetään kiintoaineksen sekoittuminen pumpatessa veteen esim. pumpun sijoittamisella sorapetiin sekä riittävän hitaalla pumppausteholla.

Ilmoituksen täydennyksessä (23.1.2026) on tarkennettu kaivantovesien johtamista. Täydennyksen mukaan pilaantuneen maan kaivannoista johdetaan kaivantovedet jätevesiviemäriin. Maastoon ei johdeta haitta-ainepitoisia kaivantovesiä. Kohteen urakoitsija laatii työmaavesien hallintasuunnitelman, jossa esitetään tarkemmin veden johtaminen, käsittely ja purkupisteet. Ilmoitusalueen läheisyydessä sijaitsevat jätevesiviemärit eivät ole suunnittelun tässä vaiheessa tiedossa. Pilaantuneiden maiden kaivantojen osalta kunnostuksen valvoja ottaa vesinäytteet ja valvoo pilaantuneen maan kaivantovesien asianmukaisen käsittelyn toteutumisen.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

Kohteeseen valittu ympäristötekninen valvoja valvoo kaivutyötä ja maiden loppusijoittamista tutkimustulosten sekä työnaikaisten havaintojen avulla. Alueella on havaittu kurtturuusua, joka on vieraslaji. Vieraslaji huomioidaan maa-ainesten loppusijoittamisessa rakentamistyön urakka-asiakirjojen mukaisesti.

Ilmoituksen täydennyksessä (23.1.2026) on tarkennettu puhdistustöiden aikaista laadunvalvontaa seurantanäytteenoton osalta. Haitta-ainepitoisen maaperän kaivutöitä ja maiden loppusijoitusta ohjataan tutkimusvaiheen analyysitulosten sekä kaivutöiden aikana otettavien näytteiden ja niille tehtävien mittausten sekä analyysien perusteella.

Täydennyksessä on myös tuotu esiin, että kaivetuista maista ja kaivualueiden pohjista ja kaivantojen seinämistä otetuista näytteistä tutkitaan kyseisellä kaivualueilla todettujen haitta-aineiden pitoisuudet. Osa kenttämittarilla määritetyistä tarkkailunäytteiden pitoisuuksista varmennetaan laboratorioanalyysein. Kenttämittauksia tehdään VNa 214/2007 metallien osalta. PAH-yhdisteet analysoidaan laboratoriossa. Laboratorioanalyysit teetetään akkreditoidussa laboratoriossa.

Alemmat ohjearvotasot ylittäviä pitoisuuksia sisältävien maa-ainesten poistamisen jälkeen kaivualueiden pohjista ja reunoilta otetaan edustavat jäännöspitoisuusnäytteet, joista analysoidaan laboratoriossa kyseisellä kaivualueella todetut haitta-aineet (PAH-yhdisteet ja VNa 214/2007 metallit ja puolimetallit).

Näytteenottotiheys kaivannon pohjan jäännöspitoisuusnäytteille on 1 kpl/100 m² ja seinämänäytteille 1 kpl/20 metriä seinämää (kerrospaksuus enintään yksi metri). Mikäli kaivannon seinämästä on erotettavissa eri maalajeja tai eriasteista pilaantuneisuutta, otetaan jäännöspitoisuusnäytteet kerroksittain.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

Jos kaivantojen pohjalle tai reunoille jää maa-ainesta, jonka haitta-ainepitoisuudet ylittävät VNa:ssa 214/2007 esitetyt alemmat ohjearvotasot, erotetaan haitta-ainepitoiset maa-ainekset huomioverkolla alueen uusista rakennekerroksista.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta

Kunnostustyö arvioidaan ympäristövaikutuksiltaan normaaliin maanrakennustyöhön verrattavaksi. Haitta-aineiden leviäminen pyritään välttämään estämällä autojen tarpeeton liikkuminen haitta-ainepitoisella alueella ja tarvittaessa puhdistamalla renkaat. Haitta-ainepitoisen maan kuormat peitetään.

Tiedottaminen, kirjanpito ja raportointi

Ympäristötekninen valvoja pitää kaivutöiden aikana kirjanpitoa, johon merkitään tiedot mm. alueelta poistetuista haitta-ainepitoisista maista, otetuista näytteistä, analyysituloksista ja jäännöspitoisuuksista ja poikkeamat suunnitelmista perusteluineen. Kirjanpito pidetään ajan tasalla kunnostuksen aikana.

Kaivutöiden valmistuttua työstä laaditaan loppuraportti, jossa esitetään vähintään seuraavat asiat:

- kaivutyön toteutus ja aikataulu
- haitta-ainepitoisen maaperän kaivantojen sijainnit ja syvyydet
- tiedot poistetuista haitta-ainepitoisista maa-aineksista
- tiedot ja sijainti alueella hyödynnetyistä haitta-ainepitoisista maista
- kaivutöiden aikainen näytteenotto, analyysitulokset
- jäännöspitoisuudet
- mahdolliset huomio- ja eristysrakenteet
- mahdollinen vesienkäsittely.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Jälkiseuranta

Jokiniementietä myötäilevän ojan vedestä esitetään otettavaksi vesinäyte ennen ja jälkeen kunnostuksen. Vesinäytteen ja alueen jäännöspitoisuusnäytteiden perusteella voidaan arvioida työn jälkeinen tarkkailutarve. Alustavasti alueella ei arvioida olevan jälkitarkkailutarvetta.

Täydennyksen (23.1.2026) mukaan vesinäytteistä tutkitaan alueella todetut haitta-aineet eli valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset metallit ja puolimetallit ja PAH-yhdisteet. Mikäli vedessä havaitaan näytteenoton yhteydessä viitteitä muista haitta-aineista, tutkitaan myös kyseiset yhdisteet.

Puhdistustyön ajankohta

Koirapuiston maarakennustyöt tehdään vuonna 2026, ja maaperän puhdistaminen tehdään samassa yhteydessä rakentamisaikataulun mukaisesti.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Jokiniementie, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Ilmoitusalueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen vaatimassa laajuudessa. (Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §, Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §)

2. Jätejakeet on poistettava kaivutöiden edellyttämässä laajuudessa. (Jätelaki (646/2011) 5, 12, 13 §)

3. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, esimerkiksi putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNA 214/2007 2, 3, 4, 5 §)

4. Ilmoitusalueelle tehtäviltä istutusalueilta, puiden istutusalueet ja nurmialueet mukaan lukien, on poistettava maa-aines, jossa haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus, ja jätetäyttö riittävän syvältä, jotta istutus- ja muiden hoitotöiden yhteydessä ei jouduta käsittelemään haitta-ainepitoisia tai jätteitä sisältäviä maa-aineksia. (JL 5, 13 §, VNA (214/2007) 2, 3, 4 §)

5. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo aiemmin todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän tai laajemmalla alueella, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

6. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti puhdistuksen edetessä, mikäli havaitaan jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Maa-aineksista tulee tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuuksia, joita ko. kaivualueella on aiemmin todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Pois kaivettavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien selvittämiseen voidaan käyttää siihen soveltuvia kenttämittausmenetelmiä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. (YSL 6 §, VNA 214/2007 2 §)

7. Pilaantuneiden maiden kaivun jälkeen on otettava jäännöspitoisuusnäytteitä ilmoituksessa esitetysti, mutta kuitenkin siten, että kaivantojen pohjilta otetaan yksi kokoomanäyte noin 100 m² kohti ja seinämistä noin 20 metrin matkaa kohden vähintään yksi kokoomanäyte maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Jäännöspitoisuusnäytteistä on tutkittava laboratoriossa vähintään jokaisella kaivualueella tutkimuksissa todettujen pitoisuuksiltaan kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. (YSL 6 §)

8. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi

9. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maanrakentamisesta poikkeavalla huomiorakenteella. Lisäksi jos kunnostusalueelle tai sen reunoille jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. (JL 12, 13 §)

10. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava vähintään kaksi viikkoa ennen asentamista tarkastettavaksi suunnitelmat eristystarpeen arvioinneista ja/tai käytettävistä eristysrakenteista. (YSL 172 §)

11. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (YSL 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

12. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

13. Maan kaivu, mahdollinen esikäsittely ja varastointi sekä kuljetus on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata tai siinä esiintyviä haitta-aineita tai jätteitä leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7 §, JL 13 §)

14. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 17 §)

15. Pilaantunut maa-aines on toimitettava kuormat peitettyinä käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai muussa vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen käsittely. (JL 13, 29 §)

16. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 a §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

17. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

18. Päätösalueen kaivantovedet tulee toimittaa luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan tai johtaa jätevesiviemäriin. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §).

19. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kaksi viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. (YSL 155, 172 §, Ympäristönsuojeluasetus 41 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

20. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Voimakkaasti haisevia massoja saa välivarastoida korkeintaan yhden viikon. Tarvittaessa välivarastoitavat massat tulee peittää. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

21. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Tarvittaessa välivarastointialueelta tulee ottaa näytteet toiminnan päätyttyä. (JL 13, 16 §)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

22. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää kunnostusalueella hyödyksi pääasiassa ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Selvästi haitta-aineelta haisevia maa-aineksia sekä kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita, POP-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa käyttää hyödyksi. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

23. Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Kynnysarvomaita saa käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman maan kerros. Hyödynnettävät maa-ainekset saavat sisältää enintään 10 % mineraalisia rakennusjätejakeita. (YSL 32, 136 §, JL 5, 6, 8 §)

24. Maa-ainesten hyödyntämistä koskevat toimenpiteet tulee raportoida kunnostuksen loppuraportin yhteydessä. Hyödyntämispaikat tulee esittää myös kartalla. (YSL 172 §)

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

25. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

26. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Jälkitarkkailu

27. Ennen pilaantuneen maaperän puhdistamistöitä tulee päätösalueen viereisestä ojasta ottaa edustavat vesinäytteet, joista tutkitaan maaperässä todettujen kynnysarvon ylittävien haitta-aineiden pitoisuudet. Vesinäyte tulee ottaa viipymättä uudelleen, kun rakentamistyöt ovat päättyneet, mutta viimeistään viikon kuluttua töiden päättymisestä. (YSL 6, 7, 14 §)

Tutkimustulosten ja muiden havaintojen perusteella on tehtävä arvio huleveden jatkotarkkailutarpeesta sekä tarvittaessa suunnitelma hulevesitarkkailun toteuttamisesta. (YSL 6, 7, 14 §)

Tiedottaminen ja raportointi

28. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

29. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

30. Puhdistustyöstä on laadittava loppuraportti karttaliitteineen pääasiassa esitetyn mukaisesti. Lisäksi loppuraportissa tulee esittää arvio mahdollisesta jälkitarkkailusta (vesitarkkailu) sekä toimittaa yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–5.)

Maaperän puhdistaminen kohteessa on tarpeen, sillä alueelle rakennetaan koirapuisto. Kohteessa on sijainnut pieni rakennus, jonka purkutöiden yhteydessä löydettiin PAH-yhdistepitoista kosteuseristettä pohjalaatasta. Maaperätutkimuksissa todettiin pintamassa yhdessä pisteessä valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukainen ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus PAH-yhdisteitä. Lisäksi useassa pisteessä todettiin kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia PAH-yhdisteitä ja yhdessä pisteessä myös lyijyä.

Ilmoituksessa esitetyn kohdekohtaisen riskinarvion perusteella kohteen maaperä luokitellaan pilaantumattomaksi, eikä sillä ole riskeihin perustuvaa puhdistustarvetta. Puhdistustavoitteena on esitetty poistaa puiston rakentamistöiden edellyttämässä laajuudessa maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisen alemman ohjearvotason. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esitetyt puhdistustavoitteet.

Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Tarkastelu jätteiden haitattomuudesta on tarpeen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden haitattomuus voidaan osoittaa esimerkiksi kemiallisilla analyyseillä tai liukoisuustesteillä.

Pilaantuneiden maiden poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Riittävän suurilla kasvien istutuskuopilla ja pilaantuneiden tai kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten poistamisella juurien läheisyydestä estetään haitta-ainepitoisen pilaantuneen maan esiintulo hoitotoimenpiteiden yhteydessä ja altistuminen haitta-aineille ravintokasvien kautta.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän, laajemmalla alueella tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 6–8.)

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti. Poistettavan maa-aineksen riittävällä tutkimisella varmistutaan siitä, että maa-aineksen kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet tunnetaan niin, että maa voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan. Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen.

Ilmoituksessa esitetystä poiketen määräyksessä on vaadittu tutkia jäännöspitoisuudet myös alueilta, joilla on todettu kynnysarvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö katsoo, että jäännöspitoisuuksien selvittäminen kyseisiltä alueilta on tarpeen, jotta päätösalueelle jäävät haitta-ainepitoisuudet saadaan riittävällä laajuudella selvitetyksi. Alueelle rakennetaan koirapuisto, joten on mahdollista, että koirien käyttäytymisen (esim. maan kaivaminen) seurauksena haitta-ainepitoisia maa-aineksia päätyy maan pinnalle, mikä voi edesauttaa alueen käyttäjien altistumista haitta-aineille.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen merkitseminen, eristäminen ja dokumentointi (perustelut määräyksille 9–11.)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Mahdolliset eristysrakenteet estävät pilaantuneisuuden leviämistä muille alueille.

Tiedot huomiorakenteiden ja/tai eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 12–17.)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muunkaan altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 18. ja 19.)

Pilaantuneen veden poistamisella varmistetaan, että vedessä olevat haitta-aineet eivät pääse kulkeutumaan laajemmalle alueelle eivätkä aiheuta enempää maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai muuta haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Riittävät tiedot kaivantovesien laadusta ovat tarpeen, sillä maa-aineksessa todettujen haitta-aineiden pitoisuudet eivät suoraan vastaa niiden pitoisuuksia vedessä muun muassa haitta-aineiden erilaisen liukoisuuden vuoksi. Vesien laatutiedon perusteella kaivantovedet voidaan toimittaa sellaiseen vastaanottopaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisen laatuisia kaivantovesiä.

Veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei vesien ympäristöön johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella (perustelut määräyksille 20. ja 21.)

Välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Näytteiden ottamisella välivarastointialueelta toiminnan päättyessä varmistetaan, että haitta-ainepitoisten massojen välivarastointi ei ole aiheuttanut maaperän pilaantumista kyseisellä alueella.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (perustelut määräyksille 22–24.)

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella.

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on pääasiassa hyväksynyt ilmoituksessa esitetyn haitta-ainepitoisten maa-ainesten hyödyntämistä koskevan suunnitelman. Määräyksissä on tarkennettu mm. hyödynnettävien maa-ainesten sisältämiä haitta-aineita ja jätejakeiden enimmäismäärää.

Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot ylittävien ja alemmat ohjearvot alittavien kohteesta kaivettujen kaivumaiden soveltuvuus hyötykäyttöön kunnostusalueella on tarpeen selvittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 2 §:n nojalla kohteen arvioinnin yhteydessä. Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot. Lisäksi maa-ainesten hyödyntäminen edellyttää, että maa-aines on käyttötarkoitukseen teknisesti soveltuvaa eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle.

Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi olla niille annettuja pilaantuneen maan viitearvoja alempi, ja ne voivat täytöissä aiheuttaa hajuhaittaa. Tämän vuoksi selvästi haisevia maa-aineksia ei voi käyttää hyödyksi alueella. Haihtuvia haitta-aineita, PCDD/PCDF-yhdisteitä tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, eivät sovellu alueella hyödynnettäväksi haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden vuoksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1021, eli ns. POP-asetuksen mukaan POP-yhdisteitä sisältävän jätteen osalta on varmistettava jätteen sisältämien POP-yhdisteiden hävittäminen tai muuntaminen palautumattomasti siten, että jäljelle jäävillä jätteillä ja päästöillä ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia. PBT- ja vPvB-aineiden hävittäminen ja poistaminen kierrosta tulisi olla tavoitteena. Näin ollen ko. yhdisteiden kynnysarvon ylittävät pitoisuudet tulisi lähtökohtaisesti rajata hyötykäytön ulkopuolelle.

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Näin ollen haitta-ainepitoisten maakerrosten päällä on tarpeen olla riittävä pilaantumattoman maan kerros tai muu vettä läpäisemätön päällyste.

Mineraalisilla rakennusjätejakeilla tarkoitetaan inerttejä rakennusjätteitä, kuten betonia ja tiiltä. Maa-ainesten seassa esiintyvien jätejakeiden sallittua enimmäismäärää on tarkennettu kymmeneen tilavuusprosenttiin.

Maa-ainesten hyödyntämistä koskeva raportointi on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 25. ja 26.)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Jälkitarkkailu (perustelut määräykselle 27.)

Päätösalueen länsipuolella kulkee etelään virtaava oja Jokiniementien varressa. Vantaanjoki sijaitsee päätösalueesta noin 200 metrin etäisyydellä. Ilmoituksessa on esitetty, että Jokiniementietä myötäilevän ojan vedestä otetaan varmentava vesinäyte ennen ja jälkeen kunnostuksen. Ilmoituksen täydennyksen (23.1.2026) mukaan vedestä tutkitaan valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset metallit ja puolimetallit sekä PAH-yhdisteet. Mikäli vedessä havaitaan näytteenoton yhteydessä viitteitä muista haitta-aineista, tutkitaan myös kyseiset yhdisteet. Vesinäytteen ja alueen jäännöspitoisuusnäytteiden perusteella voidaan arvioida työn jälkeinen tarkkailutarve. Ilmoituksen mukaan alustavasti alueella ei arvioida olevan jälkitarkkailutarvetta. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt esityksen.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 28–30.)

Kirjallinen aloitusilmoitus ja tiedot massojen käsittely- ja loppusijoituspaikoista sekä ilmoitus valvojan yhteystiedoista ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työnaikaisella kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt näytteenotto-, kaivu- ja muut kunnostustoimenpiteet. Työn eri vaiheista tiedottaminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tarpeen, jotta valvovalla viranomaisella on mahdollisuus tehdä tarkastuksia oleellisten kunnostustyövaiheiden aikana. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 17, 29, 121 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.