Päätös on ehdotuksen mukainen.

Tutkimuksessa selvitettiin helsinkiläisten tekemiä Helsingin sisäisiä matkoja yhden vuorokauden aikana. Tutkimus antaa käsityksen siitä, kuinka paljon helsinkiläiset liikkuvat ja kuinka suuri osuus kaupungin sisäisistä matkoista tehdään jalan, pyöräillen, joukkoliikennevälineillä, henkilöautolla ja muilla kulkuvälineillä. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös Helsingin vieraskielinen väestö omana lisäotoksenaan. Tutkimuksen päätulosten virhemarginaali on enimmillään ±1,6 %-yksikköä.

Tutkimusajankohtana syys-lokakuussa 2025 helsinkiläiset tekivät yhteensä noin 2 miljoonaa Helsingin sisäistä matkaa vuorokaudessa. Keskimäärin helsinkiläiset tekivät 3,2 matkaa vuorokaudessa. Matkaluku laski edellisvuodesta (3,4) ja sen seurauksena myös tehtyjen matkojen kokonaismäärä väheni. Matkaluku oli kuitenkin suurempi kuin vuonna 2023 (3,0). Matkaluku oli vuonna 2024 poikkeuksellisen korkea johtuen mm. muutoksesta tiedonkeruussa kyseisenä vuonna, jolloin hyödynnettiin ensimmäistä kertaa internet-paneelia täydentävänä menetelmänä.

Yleisin matkojen kulkutapa oli kävely, 41 % tehdyistä matkoista. Joukkoliikenteen kulkutapaosuus oli 32 %, henkilöauton 18 % ja polkupyörän 9 %. Joukkoliikenteen kulkutapaosuus kasvoi selvästi edellisvuodesta, jolloin se oli 25 %, ja ylitti vuoden 2019 tason (29 %). Muutos johtui osittain vieraskielisen väestön väestöosuutta edustavan vastaajajoukon varmistamisesta tutkimuksessa lisäotoksella. Joukkoliikenteen kulkutapaosuus kasvoi kuitenkin myös pelkässä perusotoksessa edellisvuoteen nähden. Henkilöauton kulkutapaosuus laski kolme prosenttiyksikköä vuodesta 2024. Pyörämatkojen osuus laski myös hieman (11 % vuonna 2024). Muiden kulkutapojen osuuksissa ei tapahtunut muutoksia edellisvuoteen nähden.

Tarkasteltaessa vain henkilöautolla ja joukkoliikenteellä tehtyjä matkoja, oli joukkoliikenteen osuus selvästi suurempi (64 %) kuin henkilöautomatkojen osuus (36 %).

Vapaa-ajan matkat olivat selvästi yleisimpiä matkoja (36 %). Toiseksi eniten tehtiin työ-, koulu- ja opiskelumatkoja (31 %). Molempien osuus kasvoi hieman edellisvuodesta.

Taustaa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää helsinkiläisten liikkumistottumuksia. Tutkimus tehtiin nyt viidennentoista kerran. Ensimmäisen kerran se toteutettiin vuonna 2010. Vuodesta 2012 alkaen tutkimus on tehty joka vuosi. Vuonna 2025 tutkimusasetelmaan ja tiedonkeruumenetelmään tehtiin suurempi muutos, joka vaikuttaa tulosten vertailtavuuteen aiempien tutkimustulosten kanssa.

Tutkimuksen toteutti Taloustutkimus Oy. Tutkimuksen kohderyhmänä oli Helsingin kaupungin 7–79-vuotias väestö. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös Helsingin vieraskielinen väestö omana lisäotoksenaan. Tutkimuksessa tavoiteltiin aiempien vuosien 3 000 vastaajan lisäksi 600 vieraskielistä vastaajaa. Helsingin väestöstä 20 % puhuu muuta kieltä kuin suomea, saamea tai ruotsia äidinkielenään. Vieraskielisen väestön tavoittaminen puhelimitse on kuitenkin muita asukkaita haasteellisempaa, ja on todennäköistä, että aiempina tutkimusvuosina he ovat olleet vastaajissa aliedustettuina. Äidinkielen lisäämisellä tutkimuskysymyksiin, vieraskielisen väestön lisäotoksella sekä erilaisten tiedonkeruutapojen yhdistelmällä haluttiin varmistaa tutkimuksen väestöedustavuus aiempaa luotettavammin.

Tutkimusta varten poimittiin väestötietojärjestelmästä satunnaisotannalla 40 105 henkilön perusotos helsinkiläisistä. Otos sisälsi vastaajien syntymävuoden, sukupuolen, postinumeron, kuntakoodin ja äidinkielen. Vastaajien valinnassa noudatettiin sukupuoli-, ikä-, alue- ja äidinkielikiintiöintiä (kotimaiset kielet: suomi, ruotsi ja saame)/vieraskieliset). Vastauksia saatiin tutkimuksessa yhteensä 3 942 kpl. Tutkimuksen aineisto kerättiin syys-lokakuussa 2025 puhelinhaastatteluin (n=2 355), kirjeinformoidun sähköisen kyselyn avulla (n=1 119) sekä internetpaneelin avulla (n=339). Internetpaneelia hyödynnettiin ensimmäisen kerran vuoden 2024 tutkimuksessa.

Aineisto kerättiin pääasiassa puhelinhaastatteluin aiempaan tapaan. Tutkimuksessa haluttiin kuitenkin varmistaa väestöosuutta vastaava määrä nuoria vastaajia, joiden tavoittaminen aiemmin on ollut haastavaa, sekä vieraskielisiä helsinkiläisiä. Näitä ryhmiä tavoiteltiin lisäksi kirjeinformoidulla sähköisellä kyselyllä (push-to-web). 15–29-vuotiaiden vastaajakiintiöön tavoiteltiin kirjeinformoidulla sähköisellä kyselyllä noin 400 vastaajaa. Vieraskielisiin kohdennetun lisäotoksen avulla tavoiteltiin noin 600 vastaajaa. Taloustutkimuksen internetpaneelia hyödynnettiin lopuksi vielä täydentämään 30–44-vuotiaiden helsinkiläisten vastaajakiintiötä, josta ei tavoitettu tarpeeksi kattavasti vastaajia muilla tiedonkeruumenetelmillä. 7–14-vuotiaita tavoiteltiin puhelimitse heidän vanhempiensa kautta. Push-to-web-tiedonkeruussa alle 15-vuotiaan lapsen vanhempi ohjattiin vastaamaan sähköisesti. Sähköiseen kyselyyn oli mahdollista vastata suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, arabiaksi, venäjäksi ja somaliksi. Vaikka sähköiset kyselyt on pyritty toteuttamaan mahdollisimman samalla tavalla kuin puhelinhaastattelut, on uusilla menetelmillä todennäköisesti vaikutusta eri vuosien tulosten vertailtavuuteen.

Vastaajia pyydettiin kertomaan edellisen vuorokauden aikana tekemänsä matkat aamusta kello 4:00:sta yöhön kello 3:59 asti pääasiallisen kulkutavan mukaan (kulkutapa, jolla tehtiin kilometreissä pisin matka). Mukaan otettiin vain Helsingin sisällä tapahtuvat matkat. Tutkimuksessa matkalla tarkoitettiin siirtymistä kävellen tai jollain kulkuneuvolla paikasta toiseen. Samasta paikasta alkavat ja päättyvät matkat laskettiin kahdeksi matkaksi siten, että toinen päätepiste oli lenkin etäisin piste. Lisäksi kysyttiin kysymyksiä mm. matkakortin käytöstä, auton ja polkupyörän omistuksesta sekä auton ja joukkoliikenteen käytöstä.

Tutkimuksen päätulosten (n=3 942) virhemarginaali on enimmillään noin ±1,6 %-yksikköä. Vuoden 2025 tuloksia tarkastellessa ja vuosivertailuja tehdessä on hyvä huomioida muutokset otannassa ja tiedonkeruussa. Myös vuoden 2024 tutkimuksen tiedonkeruussa hyödynnettiin internet-paneelia täydentävänä menetelmänä.

Tutkimuksen raporttiluonnos on liitteenä 1.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimusajankohtana vuoden 2025 syys–lokakuussa Helsingin sisäisiä matkoja tehtiin yhteensä 2 020 325 vuorokaudessa. Määrä oli 4 % pienempi kuin vuonna 2024. Vuoden 2024 tutkimuksessa matkaluvut (yhden henkilön tekemien matkojen määrä /vrk keskimäärin) sekä sen myötä tehtyjen matkojen absoluuttinen määrä kasvoivat poikkeuksellisen paljon, mahdollisesti osittain paneelivastaajien suuren osuuden takia. Nyt myös matkaluku laski edellisvuodesta. Joukkoliikenteellä tehtyjen matkojen määrä kasvoi tulosten perusteella 22 %. Eniten kasvoi metromatkojen määrä. Henkilöautolla tehtyjen matkojen määrä puolestaan väheni 19 %, pyörällä tehtyjen matkojen määrä 24 % ja sähköpotkulaudoilla tehtyjen matkojen määrä 27 %. Myös kävelymatkojen määrä väheni 6 %.

Keskimäärin helsinkiläinen teki 3,2 kaupungin sisäistä matkaa vuorokaudessa, määrä pieneni 0,2 matkalla edellisvuoden tuloksesta. Yleisimmin tehtiin joko kaksi tai neljä matkaa päivässä. Kantakaupungissa asuvat tekivät hieman enemmän matkoja (3,3) kuin esikaupungissa asuvat (3,2) henkilöä kohden. Aikaisempien vuosien tavoin kantakaupungissa asuvat liikkuvat esikaupunkilaisia selvästi yleisemmin kävellen. Esikaupungissa asuvat käyttävät henkilöautoa puolestaan kantakaupungissa asuvia useammin. Eniten liikkuvat lapset ja nuoret eli 7–17-vuotiaat (3,6 matkaa vuorokaudessa). Vuoden 2024 tutkimuksessa eniten liikkuivat 18–29-vuotiaat (3,78 matkaa vuorokaudessa), mutta tämän ikäryhmän matkaluku palasi vuoden 2025 tutkimuksessa lähemmäs aiempia vuosia ollen 3,2. Uuden tutkimuksen valossa näyttää siltä, että paneelin käyttö valtaosan ikäryhmän vastausten osalta (85 % vastaajista tuli internet-paneelista) vuonna 2024 on vääristänyt tuloksia ja paneeliin oli valikoitunut keskimääräistä enemmän liikkuvia nuoria aikuisia. Vuonna 2025 matkaluku oli pienin yli 65-vuotiaiden ryhmässä (2,9 matkaa vuorokaudessa).

Yleisin matkojen kulkutapa oli kävely (41 % tehdyistä matkoista). Kävelyn osuus on sama kuin vuonna 2024. Seuraavaksi eniten matkoja tehtiin henkilöautolla kuljettajana (14 %), bussilla (13 %) sekä metrolla (9 %) ja polkupyörällä (9 %). Henkilöautolla kuljettajana ja pyörällä tehtyjen matkojen osuudet laskivat, kun taas bussilla ja metrolla tehtyjen matkojen osuudet kasvoivat edellisvuodesta. Matkoista 6 % tehtiin raitiovaunulla (mukaan lukien pikaraitiolinja 15), 4 % junalla ja 3 % henkilöautolla matkustajana. Raitiovaunulla ja junalla tehtyjen matkojen osuudet kasvoivat prosenttiyksikön, henkilöautolla matkustajana tehtyjen matkojen osuus pieneni reilun prosenttiyksikön.

Henkilöautomatkojen (kuljettajana, matkustajana ja taksi) yhteenlaskettu osuus laski edellisvuodesta ja oli 18 %. Osuus on koko tutkimushistorian alhaisin. Joukkoliikenteen yhteenlaskettu kulkutapaosuus kasvoi peräti seitsemän prosenttiyksikköä ja oli 32 %. Koronaepidemiaa edeltävään aikaan verrattuna joukkoliikenteen kulkutapaosuus oli nyt hieman korkeammalla tasolla kuin vuonna 2019. Muutos johtuu osittain vieraskielisen väestön aiempaa edustavammasta mukanaolosta tutkimusaineisossa. Toisaalta perusotoksessakin (ilman vieraskielisten lisäotosta) joukkoliikenteen osuus oli 28 %, eli lähellä vuoden 2019 tasoa (29 %).

Kestävien kulkutapojen yhteenlaskettu osuus kasvoi 78,2 %:sta 81,7 %:iin. Kestävien kulkutapojen osuus ei ole aiemmin ylittänyt 80 %. Tarkasteltaessa vain joukkoliikenteellä ja henkilöautolla tehtyjä matkoja, oli joukkoliikenteen osuus 64 % ja henkilöautoilla tehtyjen matkojen osuus 36 %. Joukkoliikenteen osuus oli nyt selvästi suurempi kuin vuonna 2024 (55 %) ja korkeampi kuin koskaan aiempina tutkimusvuosina. Osuudet olivat samalla tasolla edellisen kerran vuonna 2018 (62 % ja 38 %). Henkilöautolla tehtyjen matkojen suhteellinen osuus verrattuna joukkoliikenteeseen on nyt jopa alhaisempi kuin ennen koronatilannetta.

Sähköpotkulaudoilla tehtiin yhteensä 0,5 % kaikista helsinkiläisten matkoista. Sähköpotkulautojen osuus on vaihdellut 0,3–0,6 %:n välillä vuodesta 2021, josta lähtien se on ollut omana kulkutapanaan mukana tutkimuksessa. Sitä edeltävinä vuosina sähköpotkulaudalla tehdyt matkat on luettu mukaan kävellen tehtyihin matkoihin. Yhteiskäyttöiset sähköpotkulaudat ilmestyivät katukuvaan Helsingissä vuonna 2019. Vuosittaiseen vaihteluun on vaikuttaneet osaltaan muutokset sähköpotkulautojen operoinnin ja pysäköinnin sääntelyssä.

Kävely kulkumuotona korostuu erityisesti kantakaupungissa asuvien keskuudessa. Osuus (48 %) oli hieman pienempi kuin vuonna 2024, mutta edelleen koronaepidemiaa edeltävää aikaa hieman suurempi. Kantakaupungissa asuvilla kävelyn jälkeen seuraavaksi yleisin kulkutapa oli raitiovaunu (13 %) ja kolmanneksi yleisin bussi (10 %). Kaikkien joukkoliikenteen kulkutapojen sekä taksilla matkustamisen osuudet kasvoivat hieman, kun taas pyöräilyn ja henkilöautolla kuljettajana sekä matkustajana tehtyjen matkojen osuudet pienenivät kävelyn lisäksi. Kestävien kulkumuotojen osuus kantakaupungissa asuvilla kasvoi vajaa 3 %-yksikköä vuoden takaisesta ja oli nyt 89,6 % (vuonna 2024 86,9 %).

Esikaupungissa asuvilla kävelyn (37 % tehdyistä matkoista) jälkeen toiseksi yleisin kulkutapa oli henkilöauton käyttö kuljettajana (17 %) ja kolmanneksi bussin käyttö (15 %). Kaikkien joukkoliikenteen kulkutapojen osuudet kasvoivat myös esikaupungissa asuvilla, erityisesti bussin ja metron käyttö kasvoi kumpikin kaksi prosenttiyksikköä. Myös kävelyn osuus kasvoi hieman. Sen sijaan henkilöauton käyttö kuljettajana väheni kolme prosenttiyksikköä ja matkustajana prosenttiyksikön. Myös polkupyörän osuus laski kolme prosenttiyksikköä. Vajaa kolmasosa esikaupunkialueilla asuvien tekemistä raitiovaunumatkoista tehtiin pikaraitiolinjalla (linja 15). Kestävien kulkumuotojen osuus esikaupunkialueilla asuvilla kasvoi selvästi ja oli nyt 77,5 % (vuonna 2024 73,4 %).

Eniten kävelevät 65 vuotta täyttäneet (kävelyn osuus kaikista matkoista 50 %), erityisesti naiset (53 %). Myös lapsilla (7–17-vuotiaat) kävelyn osuus on korkea (43 %), erityisesti tytöillä (45 %). Vieraskielisillä kävelyn osuus (29 %) oli huomattavasti alhaisempi kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvilla (43 %). Kävelyn osuus oli korkea myös niillä, joilla etäisyys päivittäiseen aktiviteettiin oli alle kolme kilometriä (55 %). Henkilöautoa käyttävät muita ikäryhmiä enemmän 45–64-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet (24 % molemmissa ikäryhmissä), ja heistä erityisesti miehet (30 % ja 31 %). Henkilöautolla tehtyjen matkojen osuus oli vieraskielisillä 11 %, kun kotimaankielisillä osuus oli 19 %. Pyörällä liikkuvat eniten 7–17-vuotiaat, jotka tekevät 16 % matkoistaan pyörällä. Pojilla osuus on kuitenkin huomattavasti suurempi (20 %) kuin tytöillä (10 %). Vähiten pyöräilevät 65 vuotta täyttäneet naiset. Äidinkielen kieliryhmällä ei ollut suurta vaikutusta pyöräilyssä: vieraskielisillä pyöräilyn kulkutapaosuus oli 9 % ja kotimaankielisillä oli 8 %. Joukkoliikenteen osuus matkoista on suurin nuorilla aikuisilla (18–29-vuotiaat) (48 %), nuorilla naisilla (51 %) osuus on nuoria miehiä (45 %) suurempi. Joukkoliikenteen osuus matkoista on pienin eläkeikäisillä miehillä (15 %). Vieraskielisillä joukkoliikenteen osuus oli peräti 50 % kaikista matkoista, kun se kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvilla oli 28 %.

Suurin osa tehdyistä matkoista oli tarkoitukseltaan vapaa-ajan matkoja (36 %). Työ-, koulu- ja opiskelumatkojen osuus oli yhteensä 31 %. Eriteltynä työmatkoja oli 20 % ja koulu- tai opiskelumatkoja 11 %. Ostosmatkojen osuus oli 17 %, asiointimatkojen osuus (lääkäri, pankki yms.) 7 % ja työhön liittyvien asiointimatkojen osuus 4 %. Työmatkojen osuus kasvoi 3 %-yksikköä edellisvuodesta ja vapaa-ajan matkojen osuus yhden prosenttiyksikön. Myös koulu- ja opiskelumatkojen osuus kasvoi prosenttiyksikön. Eniten laskua tapahtui toisen henkilön kyyditsemisen osalta, jonka osuus väheni kaksi prosenttiyksikköä. Työasiamatkojen, ostosmatkojen ja asiointimatkojen osuudet pienenivät kukin prosenttiyksikön verran.

Vapaa-ajan matkoissa kävelyn osuus oli selvästi suurin: 56 % matkoista tehtiin kävellen. Joukkoliikenteen osuus oli 20 %, henkilöauton 13 % ja pyörän 9 %. Kävelyn kulkutapaosuus vapaa-ajan matkoilla on ollut loivassa laskussa koronaepidemian alkamisvuoden (2020) jälkeen, mutta se kasvoi vuonna 2025 taas kaksi prosenttiyksikköä. Pyörä- ja henkilöautomatkojen osuudet laskivat, kun taas joukkoliikenteen käyttö vapaa-ajanmatkoilla kasvoi. Työmatkoista 53 % tehtiin joukkoliikenteen kulkuvälineillä, 20 % henkilöautolla, 15 % kävellen ja 12 % pyörällä. Myös työmatkoilla joukkoliikenteen osuus kasvoi huomattavasti ja henkilöauto- ja pyörämatkojen osuudet laskivat selvästi edellisvuodesta. Koulu- ja opiskelumatkat tehtiin pääasiassa joukkoliikenteellä (50 %), kävellen (34 %) ja pyörällä (11 %). Joukkoliikenteen osuus koulu- ja opiskelumatkojen kulkumuotona kasvoi jälleen selvästi edellisestä vuodesta (2024: 43 %), kävelyn osuus sen sijaan laski (2024: 38 %). Ostosmatkoilla yleisimmät kulkutavat olivat kävely (47 %), henkilöauto (24 %) ja joukkoliikenne (22 %). Asiointimatkoilla yleisimmät kulkutavat olivat joukkoliikenne (36 %), kävely (34 %) ja henkilöauto (27 %).

Syksyllä 2025 vapaa-ajanmatkat olivat yleisin matkojen tarkoitus nuorilla aikuisilla (18-29-vuotiaat) sekä 45–64-vuotiailla ja 65 vuotta täyttäneillä. 7–17-vuotiaat tekivät eniten koulu- ja opiskelumatkoja, 30–44-vuotiaat puolestaan työmatkoja. Vieraskielisillä työmatkat olivat yleisin matkantarkoitus 29 %:n osuudella, kotimaankielisillä osuus oli 18 %. Vapaa-ajan matkojen osuus oli kotimaankielisillä 39 % ja vieraskielisillä 22 %.

HSL:n lipputuotteiden käyttö pysyi edellisvuoden tasolla. Vastaajista yhteensä 93 % kertoi käyttävänsä HSL-sovelluksen lipputuotteita tai HSL:n matkakorttia. Yleisin lipputuote oli kertalippujen ostaminen HSL-sovelluksessa (42 %). Osuus on aiempina vuosina ollut tasaisessa kasvussa, mutta laski nyt edellisvuodesta neljä prosenttiyksikköä. Toiseksi yleisin lipputuote oli AB-vyöhykkeen kausilippu sovelluksesta (30 %) ja kolmanneksi yleisin arvon lataaminen kortille (22 %). Sovelluksesta hankitun AB-kausilipun osuus kasvoi merkittävästi edellisvuodesta, jolloin se oli 23 %. Arvon lataamisen osuus on puolestaan selvästi laskenut HSL:n sovelluksen käytön lisääntymisen myötä ja osuus laski edelleen. Yhteensä 46 % vastaajista kertoi käyttävänsä AB-vyöhykkeen kausilippua tai jotain muuta kausilippua joko sovelluksella tai matkakortilla. Osuus kasvoi selvästi vuodesta 2024, jolloin se oli 36 %.

Vastaajista 54 %:lla on taloudessaan käytössä vähintään yksi henkilöauto, mikä on selvästi vähemmän kuin vuonna 2024 (65 %). Autollisten talouksien osuus pieneni yhteensä 11 %-yksikköä vuodesta 2024, laskua tapahtui sekä kanta- että esikaupunkialueiden osalta. Tulos vastaa nyt paremmin todellista autonomistussuhdetta, kuin edellisessä tutkimuksessa. 45 %:lla vastaajien talouksista oli käytössään yksi henkilöauto. Kantakaupungissa asuvista asukkaista 41 % kertoi, että taloudessa on käytössä vähintään yksi auto. Esikaupungissa asuvien osalta vastaava osuus oli 60 %. Muutos selittyy suurelta osin vieraskielisten lisäotoksella. Vieraskielisten keskuudessa autollisten kotitalouksien osuus on 37 %. Käytettävissä olevien autojen määrän laskusta huolimatta kantakaupungin vastaajat kertoivat omakohtaisen auton käytön lisääntyneen jonkin verran edellisvuodesta. 67 % helsinkiläisistä on käytössään polkupyörä vähintään silloin tällöin, osuus laski edellisvuodesta. Vieraskielisillä oli polkupyörä käytössään kotimaankielisiä harvemmin. Polkupyörättömien talouksien osuus kasvoi edellisvuodesta sekä aikuisten että lasten pyörien osalta. Yleisimmin talouksista löytyy kaksi tai useampia aikuisten pyöriä.

Vastaajilta kysyttiin etätyöskentelyn useudesta edellisenä päivänä (matkojen tutkimuspäivä) sekä viimeisen kuukauden aikana. 19 % työssäkäyvistä oli tehnyt tutkimuspäivänä etäpäivän ja 12 % oli työskennellyt sekä etänä että työpaikalla. 58 % ei tehnyt etätöitä edellisenä päivänä. Viimeisen kuukauden aikana 40 % ei ollut tehnyt lainkaan etätöitä. 22 % oli tehnyt etätöitä 1–2 päivänä viikossa, 17 % 3–4 päivänä ja 8 % viitenä päivänä viikossa tai useammin. 13 % teki etätöitä harvemmin kuin yhtenä päivänä viikossa. Kantakaupungissa asuvat tekivät etätöitä jonkin verran enemmän kuin esikaupunkialueilla asuvat.

Päätös tullut nähtäväksi 23.02.2026

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §