Elinkeinojohtaja päätti antaa seuraavan lausunnon työ- ja elinkeinoministeriölle arviomuistiosta työvoimapalveluiden kehittämistarpeista kuntouttavan työtoiminnan uudistamisen yhteydessä.

Lausunto

Kehittämisehdotus 1: Uravalmennuksen räätälöinti

Arviomuistiossa on tehty useita kehittämisehdotuksia, jotka liittyvät esimerkiksi työvoimaviranomaisten tai hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevien palveluiden sisäiseen kehittämiseen. Helsingin kaupunki muistuttaa, että työvoimapalveluiden järjestämismallissa palveluiden sisäinen kehittäminen on työvoimaviranomaisten vastuulla.

Kehittämisehdotus 4: Sääntelyn tarkentaminen (kokeilu, valmennus)

Arviomuistiossa tehdään osittain pitkälle meneviä tulkintoja ostopalveluiden suuntaamisesta ja käytöstä työvoimaviranomaisten ensimmäisen osittaisen toimintavuoden perusteella. Tulkintoja tehdään esimerkiksi valmennuspalveluiden pituuksista. Lähes kaikki vuoden 2025 työvoimaviranomaisten käytössä olevat valmennuspalvelut perustuvat ELY-keskusten ennen vuotta 2024 hankkimiin ostopalvelusopimuksiin, jotka siirtyivät TE24-uudistuksessa työvoimaviranomaisille. Tulkinnat palveluiden sisällöistä, kestoista ja suuntauksista ovatkin täten pääasiassa tulkintoja palveluita aiemmin hankkineiden ELY-keskusten toiminnasta ja nykyistä lainsäädäntöä edeltäneen lainsäädännön rajoituksista.

Mitä muuta haluatte kertoa tässä yhteydessä?

Helsingin kaupunki ei kannata uuden matalan kynnyksen työvoimapalvelun toteuttamista. Nykyinen sääntely työvoimapalveluiden järjestämistavoista ja työnhakijoille tarjottavista palveluista tarjoaa työvoimaviranomaisille ja muille toimijoille riittävät mahdollisuudet myös heikossa työmarkkina-asemassa oleville. Sääntelyssä mainitut kohderyhmät, joille työvoimaviranomaisten tulee tarjota palveluita, kattavat jo heikossa työmarkkina-asemassa olevat.

Arviomuistion perusteella kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen ei olla suunnittelemassa rahoituksen lisäämistä. Kunnille ei tule asettaa uusia tehtäviä tai velvollisuuksia järjestää uudenlaisia palveluita ilman vastaavaa rahoituksen lisäämistä. Työvoimapalveluiden lainsäädäntöä tulee keventää eikä sääntelyä tule lisätä.

Heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseen liittyvät haasteet liittyvät usein työmarkkinoiden toimintaan sekä pitkittyneen työttömyyden myötä muodostuneisiin osaamisen ja työkyvyn haasteisiin. Heikossa työmarkkina-asemassa oleville kohdennettujen palveluiden tulee olla yksilöllisiä ja räätälöitäviä, sillä työmarkkinatilanteeseen vaikuttavat tekijät ovat yksilöllisiä ja usein moninaisia. Nykyinen lainsäädäntö palveluiden järjestämiseen jo riittävät mahdollisuudet eikä sääntelyä tule lisätä tai kiristää. 

Heikossa työmarkkinatilanteessa olevien ja käytännössä työkyvyttömien työnhakijoiden määrä tulee lisääntymään esimerkiksi toimeentulotukilain muutosten myötä. Muutos vie työvoimaviranomaisten työtä entisestään kauemmaksi aidosta työllisyyden edistämisestä. Kasvavan kohderyhmän palveluita ei kuitenkaan voida ratkaista luomalla uusia velvoitteita ja palveluita, vaan esimerkiksi rahoitusvastuiden ja rahoituksellisen kannustavuuden muutoksilla.
Heikossa työmarkkina-asemassa olevien tilanteiden palveluiden saatavuutta parantaisivat muutokset kuntien työttömyysturvan rahoitusvastuuseen. Nykyisen rahoitusmallin tavoitteena on, että työvoimaviranomainen tuottaa palveluja, jotka johtavat asiakkaan työllistymään mahdollisimman nopeasti. Kunnan työttömyysturvan rahoitusvastuu poistuu vasta työttömän työnhakijan työllistymisen myötä. 

Heikossa työmarkkina-asemassa olevien asiakkaiden palvelupolut työhön tai koulutukseen ovat usein pitkiä. Kunnille on kohtuuttoman kallista maksaa samaan aikaan sekä työttömyysturvan rahoitusosuutta että järjestää pitkiä palvelukokonaisuuksia heikossa työmarkkina-asemassa oleville työnhakijoille. Työttömyysturvan rahoitusvastuun poistaminen kunnilta heikossa työmarkkina-asemassa olevilta palveluihin osallistumisen ajalta, kannustaisi kuntia järjestämään kohderyhmälle palveluja. Työttömyysturvan maksuosuudesta vapautuvat rahat voitaisiin kohdentaa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.   

Työvoimaviranomaiset tekevät nykyisen sääntelyn puitteissa jo monialaista yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa liittyen erityisesti työnhakijoiden työkykyyn liittyviin haasteisiin. Myöskään tältä osin ei ole tarvetta palveluja koskeville sääntelymuutoksille. On tärkeää, että hyvinvointialueet pystyvät järjestämään edelleen sosiaalista kuntoutusta asiakkaiden palvelutarpeiden mukaisesti ja että työttömillä on pääsy myös muihin sosiaali-, terveys ja kuntoutuspalveluihin.

Työ- ja elinkeinoministeriö pyytää lausuntoa arviomuistiosta työvoimapalveluiden kehittämistarpeiden arvioinnista kuntouttavan työtoiminnan uudistamisen yhteydessä. 

Arviomuistio liittyy Petteri Orpon hallituksen tavoitteeseen siirtää kuntouttavan työtoiminnan työhön suuntaavat palvelut kuntien järjestämisvastuulle. Lausuntopyynnön mukaan nykymuotoista kuntouttavaa työtoimintaa ei voi sellaisenaan siirtää kuntiin vaan tavoitteen toteuttaminen edellyttää, että tarkasteluun otetaan sekä työvoimapalveluiden että sosiaalipalveluiden kehittämistarpeet. 

Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteltu arviomuistio työvoimapalveluiden kehittämistarpeista. Arviomuistion tavoitteena on selvittää edellytyksiä matalan kynnyksen työvoimapalvelun toteuttamiselle. Lausuntokierroksen tavoitteena on saada toimijoilta näkemyksiä ja tietoa jatkovalmistelun tueksi. Lausuntopalautteen avulla arvioidaan tarkemmin, mitä muutoksia tulisi edistää.
 

Hallintosäännön 19 luvun 5 §:n mukaan kaupunginhallitus antaa kaupungin lausunnot ulkopuoliselle. Asian periaatteellisen ja taloudellisen merkityksen ollessa vähäinen, kaupungin lausunnot antaa se kaupungin viranomainen, jonka tehtäviin asia kuuluu.

Hallintosäännön 4 luvun 2 §:n mukaan elinkeino-osasto huolehtii työllisyys-, maahanmuutto- ja kotoutumisasioista. 5 luvun 3 §:n mukaan elinkeino-osastoa johtaa elinkeinojohtaja.