Valtuustoaloite, lähiöiden omistusasuntorakentamisen edellytykset
Ledamoten Otso Kivekäs motion om förutsättningarna för byggande av ägarbostäder i förorter
Beslutsförslag
Stadsfullmäktige betraktar motionen som slutbehandlad.
Föredragandens motiveringar
Ledamoten Otso Kivekäs och 32 andra ledamöter föreslår i sin motion att staden utreder vad den kan göra för att förbättra ägarbostadsproduktionens lönsamhet i sina förorter och särskilt i stadsförnyelseområdena. Dessutom föreslås det i motionen att fullmäktige ska underrättas om de mest effektiva metoderna och vilka deras konsekvenser bedöms bli så att de kan beaktas i beslutsfattandet. Motionen finns som bilaga.
Stadsstyrelsen återremitterade ärendet för ny beredning 19.01.2026 (§ 33). Stadsstyrelsen konstaterade i sitt beslut att den under återremissen begär ett utlåtande av stadsmiljönämnden eftersom motionens centrala fråga om planläggningens kostnadseffekter inte ingår i svaret.
Främjandet av ägarbostadsproduktionen har redan diskuterats i genomförandeprogrammet för boende och härmed sammanhängande markanvändning 2024 (hädanefter BM-programmet), som har godkänts av stadsfullmäktige. Ett mål i BM-programmet är att 45–50 procent av bostadsproduktionen är ägarbostäder och att staden genom aktiva åtgärder gör fördelningen av besittningsformerna i olika bostadsområden mångsidigare. En av BM-programmets åtgärder är att främja möjligheterna för ägarbostadsproduktion i synnerhet i förorterna.
I BM-programmet föreslås dessutom separata åtgärder för stadsförnyelseområdena. En av åtgärderna är att starta begränsad och till konjunkturläget bunden ägarbostadsproduktion i stadens regi. Produktionen ska ha en betoning på familjebostäder och genomföras på sådana tomter där fritt finansierad produktion annars inte skulle inledas. Dessutom säkerställs förutsättningarna för att bygga attraktivt ägarboende. I planläggningen bedöms olika alternativs kostnadseffekter för att säkerställa att de kan genomföras. För alla stadsförnyelseområdens del fastställs de områden där det verkställs även småskaligare bostadsbyggande och där tomter överlåts även genom försäljning. I stadsförnyelseområdena genomförs även pristävlingar för att säkerställa marknadsprissättningen.
Helsingfors stadsstrategi för 2025–2029 har också flera skrivningar om att påskynda bostadsproduktionen. I stadsstrategin står att staden i två år fortsätter att tillämpa de tomtpolitiska principer enligt vilka byggare av bostadstomter avsedda för fritt finansierad ägarbostadsproduktion har möjlighet att också köpa tomten i stället för att hyra den. Dessutom säkerställer staden att bostadstomter som frigörs för omallokering snabbt blir tillgängliga, och när staden väljer vilka som ska få reservera tomter tillämpas i större utsträckning än tidigare en kontinuerlig tomtansökningsprocess. Pristävlingar och tävlingar för tröskelpengar ordnas oftare och vid tomtöverlåtelse tas det även i bruk en auktionsmodell.
I stadsstrategin står även att staden tillsammans med bostadsprojektens byggare främjar lösningar för att byggandet på byggbara bostadstomter ska komma igång. Staden gör undantag från faktorer som orsakar betydande hinder för byggandet samtidigt som den sörjer för boendekvaliteten. Staden gör det även möjligt att genomföra bostadsprojekt stegvis, som helheter av lämplig storlek, och fortsätter målmedvetet i samarbete med aktörer i branschen att utveckla fastigheter vars användningsändamål kan ändras. Dessutom konstateras i stadsstrategin att staden inom ramen för generalplanen aktivt söker efter platser som lämpar sig för småhusbyggande och prioriterar dem vid tomtöverlåtelser.
Det har skett förändringar i omvärlden i fråga om förutsättningarna för byggande av ägarbostäder samtidigt som konjunkturläget fortsatt har varit svagt och den förväntade tillväxten inom bostadsbyggande har låtit vänta på sig. Det har blivit svårare att få finansiering för bostadsproduktion bland annat på grund av ändringar i regleringen, och det finns tryck uppåt på byggkostnaderna. Prisskillnaderna mellan gamla och nya bostäder har fortsatt att öka, vilket påverkar genomförbarheten av projekt i ytterstadszonen avsevärt. Allt som allt har det dåliga sysselsättningsläget och det låga konsumentförtroendet lett till att bostadsmarknaden stagnerat, och staden har begränsade möjligheter att förbättra situationen.
Under hösten 2025 har de senaste årens ägarbostadsproduktion och dess egenskaper granskats. Utifrån granskningen kan det konstateras att det allt som allt har inletts väldigt få nya ägarbostadsprojekt i staden men att det i stadsförnyelseområdena knappt har inletts några projekt alls. I slutet av år 2025 startade ett diplomarbete som handleds av staden. Diplomarbetet granskar de senaste årens produktion av ägarbostäder och dess egenskaper i förhållande till de invånare som flyttat in i bostäderna samt huruvida bostäderna använts som ägarbostäder eller hyresbostäder. Granskningen kan ge ytterligare information om hurdana bostäder som attraherar konsumentkunder.
Under år 2025 har man också utrett stadens egen bostadsproduktion i stadsförnyelseområdena i enlighet med BM-programmet. I anknytning till detta har det färdigställts bl.a. en utredning om de ekonomiska förutsättningarna för bostadsproduktion i dessa områden. Beträffande ett smidigare bostadsbyggande har det färdigställts en utredning om kostnadseffekterna av regleringen inom bostadsbyggande. En verksamhetsmodell har beretts för att bedöma om detaljplaner har ett skäligt pris och är genomförbara. Modellen rör i princip alla betydande bostadsplaner med staden som markägare. En process har tagits fram och börjar tillämpas i början av året. I slutet av 2025 har dessutom en ny beräkningsanvisning för bilplatser för bostadstomter tagits upp i beslutsfattandet. De minskar byggherrarnas förpliktelse att bygga parkeringsplatser och beräknas förbättra lönsamheten av bostadsprojekt.
Planläggningens kostnadseffekter utreddes år 2024. Enligt utredningen förekommer de största kostnadseffekterna i följande detaljplanebestämmelser: bilplatser under gårdsdäck, en murad och rappad fasad, affärslokaler på markplansvåningen, biutrymmen till boende och inglasade balkonger. Utöver de centrala kostnadseffekterna skapas kostnader för bostadsbyggande även av andra normer och stadens strategiska mål, som inte direkt syns som planbestämmelserna men som påverkar planlösningen på ett sätt som höjer byggnadskostnaderna.
Bedömningen av ändamålsenligheten av planbestämmelser och planeringslösningar är ett fortlöpande arbete där även produktionen av ägarbostäder i förorterna beaktas. Frågor om vilka planbestämmelser som är motiverade i den aktuella situationen och inte utgör hinder för ett enskilt bostadsprojekt måste bedömas från fall till fall. Staden strävar ständigt efter att vara kostnadsmedveten i sin planläggning för att undvika lösningar som ökar kostnaderna i onödan. Staden har fortsatt att granska planbestämmelser och uppdatera sitt detaljplanebestämmelsearkiv även ur ett kostnadsperspektiv. Som en fortsatt åtgärd har man till exempel funderat på att inkludera en tomtekonomisk bedömning av kostnadsnivån i de teknisk-ekonomiska utredningarna och genomförbarhetsbedömningarna av detaljplaner inom bostadsproduktionen. Dessutom har man övervägt att utarbeta en tomtekonomisk planeringsanvisning för planläggare separat för ägarbostadsproduktion och statligt stött bostadsbyggande.
Under år 2025 har tomter överlåtits genom försäljning, och detta fortsätter. Staden har ökat antalet tomtpristävlingar för att marknadspriserna ska lägga sig på rätt nivå och förbättrat förutsättningarna för att schemalägga och ordna tävlingarna genom att utveckla dokumentmallarna och överlåtelsevillkoren. Som en del av den pågående uppdateringen av riktlinjerna för överlåtelse av tomter har staden kartlagt aktörernas åsikter för att främja ägarbostadsproduktionen. Åsikterna kommer att beaktas i uppdateringsarbetet. Ett viktigt sätt som lyftes fram är att möjliggöra priselasticitet. Det är meningen att riktlinjerna för överlåtelse av tomter tas upp i beslutsfattandet separat under våren 2026.
Under hösten 2025 granskades med anknytning till motionen i samarbete mellan stadskansliet och stadsmiljösektorn samt som en del av BM-programarbetsgruppens arbete vilka befintliga åtgärder som är de mest effektiva för att öka ägarbostadsproduktionens lönsamhet, och vilka ytterligare sätt som kan införas. Den effektivaste metoden konstaterades vara att systematiskt fortsätta med en omfattande stadsförnyelse för att kunna förbättra områdenas konkurrenskraft jämfört med andra områden på lång sikt. Flexibla sätt inom detaljplaneläggning och tomtöverlåtelse identifierades som de mest konkreta åtgärderna. I detaljplaneläggningen har till exempel ett framgångsrikt försök med en rymlig byggnadsyta för tomter* gjorts i Kronbergsstranden. På så sätt uppnåddes en högklassig miljö. En auktionsmodell har visat sig fungera väl vid tomtöverlåtelse, åtminstone i fråga om småhus.
Nya metoder som identifierades var olika sätt inom detaljplanering och tomtöverlåtelse. I fråga om dessa har staden beslutat inleda ett pilotprojekt med målet att främja ägarboende i stadsförnyelseområdena under år 2026. I pilotprojektet testas en modell för tomtöverlåtelse där planläggningen stöder genomförbarheten. Tomter i Malmgård, Mellungsbacka, Malm och Havsrastböle har identifierats för pilotprojektet. Mellungsbacka valdes till objekt för pilotprojektet. Under år 2026 kommer det också testas om en auktionsmodell fungerar vid överlåtelse av tomter för flervåningshus på Degerö och i Kungseken. Utöver dessa åtgärder är det meningen att i Havsrastböle utreda bland annat alternativ för hur parkeringen kan organiseras i området och andra sätt att med hjälp av planläggning förbättra genomförbarheten av ägarbostadsproduktion samt föra dialog med aktörer inom bostadsbyggande. Staden organiserar en intern workshop om ämnet år 2026.
Avsikten är att aktivt främja alla de ovannämnda åtgärderna och följa upp utfallet i BM-programarbetsgruppen samt rapportera om erfarenheterna i samband med BM-programmets uppföljning.
Stadsstyrelsens ställningstagande
Stadsstyrelsen betonar att staden enligt stadsstrategin och BM-programmet ska säkerställa en tillräcklig bostadsproduktion som tillgodoser den växande befolkningens behov samtidigt som den håller fast vid åtgärder som förhindrar och minskar differentieringen av områdena.
I BM-programmet konstaterades redan år 2024 att staden ska bygga ägarbostäder i stadsförnyelseområdena som egen produktion, om produktionen inte annars inleds där. Denna begränsade ägarbostadsproduktion i stadens regi med betoning på familjebostäder som enligt BM-programmet ska genomföras i stadsförnyelseområdena beroende på konjunkturläget ska inledas. Staden ska överlåta tomter för sin egen bostadsproduktion och utan dröjsmål inleda bostadsproduktion i egen regi i stadsförnyelseområdena.
I BM-programmet konstateras även att periodens Hitas-produktion ingår i mellanmodellproduktionen, vilket förutsätter ett tillräckligt antal tomter för detta syfte. Dessutom har kanslichefen inlett en beredning av mellanmodellen i enlighet med stadsstrategin. Beredningen blir färdig under 2026. Stadsstyrelsen uppmanar staden att säkerställa att den når mellanmodellens mål.
Samtidigt påskyndar stadsstyrelsen pilotförsöken i stadsförnyelseområdena för att främja ägarbostadsproduktion i samarbete med privata bostadsbyggherrar. Utöver det genomför staden egen attraktiv bostadsproduktion i välgenomtänkta objekt i stadsförnyelseområdena.
Befogenheter
Enligt 30 kap. 11 § 4 mom. i förvaltningsstadgan ska stadsfullmäktige behandla svaret på en motion som undertecknats av minst 25 ledamöter. Stadsstyrelsens svar ska föreläggas stadsfullmäktige inom åtta månader från att motionen väckts.
Stadsmiljönämnden har gett ett utlåtande om motionen.
Kaupunginhallitus 13.04.2026 § 285
Päätös
Kaupunginhallitus päätti esittää kaupunginvaltuustolle seuraavaa:
Kaupunginvaltuusto katsoo aloitteen loppuun käsitellyksi.
Käsittely
Vastaehdotus:
Daniel Sazonov: Kappaleen 16 jälkeen:
Kaupunginhallituksen kannanotto
Kaupunginhallitus painottaa, että kaupunkistrategian ja AM-ohjelman mukaisesti kaupungin tulee varmistaa riittävä asuntotuotanto kasvavan väestön tarpeisiin vastaamiseksi samalla pitäen kiinni alueiden eriytymistä estävistä ja vähentävistä toimenpiteistä.
AM-ohjelmassa on jo vuonna 2024 todettu, että kaupungin omana tuotantona tehdään omistusasumista kaupunkiuudistusalueilla, jos tuotantoa ei sinne muuten käynnisty. Tämä AM-ohjelmassa linjattu suhdannetilanteeseen sidottu ja rajattu kaupungin oma perheasuntoihin painottuva omistusasuntotuotanto kaupunkiuudistusalueilla tulee käynnistää. Kaupungin omalle asuntotuotannolle tulee luovuttaa tontteja ja käynnistää kaupungin omaa omistusasuntotuotantoa kaupunkiuudistusalueilla pikaisesti.
AM-ohjelmassa on myös todettu, että osana välimallituotantoa on kaudella syntyvä hitas-tuotanto, mikä edellyttää, että tarkoitusta varten on myös riittävästi tontteja. Lisäksi kaupunkistrategian mukaisesti kansliapäällikkö on asettanut välimallivalmistelun, joka valmistuu vuoden 2026 aikana. Kaupunginhallitus kehottaa varmistamaan, että kaupungin välimallitavoitteisiin päästään.
Samalla kaupunginhallitus kiirehtii kaupunkiuudistusalueilla toteutettavia pilotteja omistusasuntotuotannon edistämiseksi yhteistyössä yksityisten asuntorakennuttajien kanssa sen rinnalla että kaupunki toteuttaa harkituissa kohteissa omaa houkuttelevaa asuntotuotantoa kaupunkiuudistusalueilla.
Kannattaja: Johanna Laisaari
Kaupunginhallitus hyväksyi yksimielisesti Daniel Sazonovin vastaehdotuksen mukaan muutetun ehdotuksen.
07.04.2026 Pöydälle
30.03.2026 Pöydälle
19.01.2026 Palautettiin
12.01.2026 Pöydälle
03.03.2026 Pöydälle
Esittelijä
Lisätiedot
Riikka Karjalainen, erityissuunnittelija
puhelin: 09 310 36242, riikka.karjalainen@hel.fi
Kaupunkiympäristölautakunta 10.03.2026 § 146
Lausunto
Kaupunkiympäristölautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:
Valtuutettu Otso Kivekäs ja muut aloitteen allekirjoittajat esittävät, että kaupunki selvittää käytettävissään olevia keinoja parantaa omistusasuntotuotannon kannattavuutta Helsingin lähiöissä ja erityisesti kaupunkiuudistusalueilla. Lisäksi tehokkaimmat keinot ja niiden arvioidut vaikutukset pyydetään tuomaan valtuuston tietoon päätöksenteon tueksi.
Kaupunginhallitus palautti asian uudelleen valmisteltavaksi 19.1.2026 (33 §) ja pyysi ottamaan lausunnossa kantaa erityisesti kaavoituksen kustannusvaikutuksiin.
Kaupunkikehittäminen ja siihen liittyvä asemakaavoitus on eri normien, tavoitteiden ja arvojen yhteensovittamista. Kaavoitus on kaupungin lakisääteinen tehtävä. Kaavamääräyksillä varmistetaan, että asuntorakentaminen täyttää lainsäädännön vaatimukset ja muut rakentamiselle asetetut tavoitteet. Asemakaavassa tavoitteita sovitetaan yhteen ja joudutaan usein tekemään kompromisseja erilaisten tavoitteiden välillä.
Rakentamiskustannuksilla, mukaan lukien tontin hankintakustannukset, on kaksijakoinen vaikutus asuntojen hintoihin. Vapaarahoitteisessa omistusasuntotuotannossa yksittäisen hankkeen rakentamiskustannukset eivät suoraan määritä asunnon myyntihintaa, joka määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan perusteella. Kustannukset vaikuttavat kuitenkin rakentamisen kannattavuuden kautta kaupungin tonttituloihin sekä siihen, käynnistyykö hanke lainkaan. Kaavamääräysten kustannusvaikutuksen merkittävyys riippuu myös alueellisesta hintatasosta. Esimerkiksi asuinalueen täydennysrakentaminen voi käydä kannattamattomaksi, jos kaavamääräyksien kustannusvaikutuksia ei ole sopeutettu alueen asuntojen markkinahintatasoon. Toisaalta esimerkiksi kaupunkiuudistusalueilla rakentamisen laadusta huolehtiminen on myös tärkeää.
Vuonna 2024 Sweco PM Oy:n kaupungille laatimassa asuntorakentamista ohjaavia kustannusvaikutuksia koskevassa selvityksessä arvioitiin kustannuksiltaan vaikuttavimpien Helsingissä sovellettavien kaavamääräysten, ehtojen ja ohjeiden kustannusvaikutuksia sekä niiden vaikutusta hankkeiden toteutukseen. Selvityksen tarkoituksena oli lisätä tietoa määräysten kustannusvaikutusten suuruusluokista ja säätelyn taustalla olevista perusteista.
Selvityksen mukaan suurimmat kustannusvaikutukset esiintyivät lähes kaikilla tarkastelluilla talotyypeillä (pistetalo, lamellitalo, umpikortteli) seuraavissa kaavamääräyksissä:
- autopaikat pihakannen alla (pistetalo, lamellitalo, umpikortteli)
- muurattu ja rapattu julkisivu (pistetalo, lamellitalo, umpikortteli)
- maantasokerroksen liiketilat (piste- ja lamellitalo)
- asumisen aputilat (piste- ja lamellitalo)
- lasitetut parvekkeet (pistetalo ja umpikortteli)
Pysäköintiratkaisuilla on huomattava vaikutus hankkeen kustannuksiin (423 - 458 euroa/asm²), ja ne voivat määrittää koko hankkeen toteutuskelpoisuuden. Pysäköinnin suunnittelussa on huomioitava myös alueen vaiheittainen rakentuminen, sillä keskitetyt pysäköintiratkaisut luovat riippuvuuksia hankkeiden välille.
Muurattu ja rapattu julkisivu osoittautui selvityksessä kaikkien tarkasteltujen talotyyppien merkittävimmäksi kustannustekijäksi (189 - 226 euroa/asm²). Toisaalta vaikka ratkaisu nostaa kustannuksia, se tukee rakennusten elinkaarikestävyyttä. Se antaa myös viimeistellyn ilmeen asuntoalueelle, ja sillä on myös merkitystä asuinalueen viihtyisyyteen ja houkuttelevuuteen.
Liiketilojen kustannusvaikutus riippuu alueen kysynnästä. Alueilla, joilla liiketiloille ei ole käyttöä, niiden rakentaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa ja aiheuttaa kustannuksia (95 - 168 euroa/asm²) verrattuna tilanteeseen, jossa vastaava tila olisi esimerkiksi asuinhuoneistoalaa. On kuitenkin huomioitava, ettei asuntoja aina pystytä ympäristönormien vuoksi rakentamaan paikkoihin, joissa liike- ja toimitilaa voi kuitenkin olla (esim. melu). Lisäksi on huomioitava, että kaupunkia suunnitellaan pitkälle tulevaisuuteen. Riittävällä liiketilatarjonnalla pyritään luomaan edellytyksiä asukkaiden palveluille varaamalla myös niille tilaa. Pelkästään tämänhetkisen kysynnän perustella ei ole mahdollista suunnitella pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa kestävää kaupunkia, vaikka liiketilojen mitoituksessa tuleekin ottaa huomioon myös hanketaloudelliset realiteetit.
Kaavamääräykset voivat ohjata rakentamaan myös sellaisia tiloja, joista tulevat asukkaat eivät suoraan maksa eikä rakennuttaja siten saa myyntituloja. Tällaisia tiloja ovat esimerkiksi asukkaiden yhteiskerhotilat. Laaditun selvityksen mukaan tällaiset tilat kasvattavat rakennuskustannuksia suhteessa myytävään asuinhuoneistoalaan (83 - 159 euroa/asm²). Tällaiset asumisen aputilat voi asemakaavojen mukaan yleensä rakentaa rakennusoikeuden lisäksi, jolloin niistä ei kaupungin tonttihinnoittelukäytännön mukaan myöskään peritä kauppahintaa tai maanvuokraa. Osaa asuntojen aputiloista edellytetään myös rakentamislaissa. Riittävät asukkaiden yhteistilat ovat kaupungin tavoitteiden mukaisia asumisen laatuun liittyviä tekijöitä. Hyvät asumisen ratkaisut auttavat myös ihmisiä kiinnittymään asuinalueelleen niin, etteivät alueet muodostu läpikulkupaikoiksi, millä voi olla merkitystä esimerkiksi segregaation torjunnan kannalta.
Melusuojauksen takia kaavamääräykset edellyttävät joissain kohteissa lasitettuja parvekkeita. Niiden kustannusvaikutus on noin 63 - 189 euroa/asm². Lasitettu parveke vaikuttaa kuitenkin myös asuntojen myytävyyteen, minkä takia niitä toteutetaan usein, vaikka niitä ei edellytettäisi. Vaatimuksen nettovaikutus rakentamisen kannattavuuteen on usein selvästi tätä pienempi.
Edellä mainittujen keskeisten kustannustekijöiden lisäksi asuntorakentamisen kustannuksia aiheutuu myös muista normeista ja kaupungin strategisista tavoitteista, jotka eivät suoraan näy kaavamääräyksinä, mutta vaikuttavat kaavaratkaisuun rakentamisen kustannuksia nostavasti. Tällaiset lisäkustannuksia aiheuttavat ratkaisut voivat olla tarpeen esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnan tai siihen sopeutumisen, kaupungin viherryttämisen, kaupunkikuvan, viihtyisyyden tai maankäytön tehokkuuden näkökulmasta. Myös maaperällä on merkittävä kustannusvaikutus. Näihin kustannuksiin kaupunki voi vaikuttaa kaavaratkaisuilla verrattain rajallisesti, vaikka rakentamisen tehokkuudella (kerrosluku) voidaan alentaa rakennusten perustamistavasta johtuvaa yksikkökustannusta. Myös olemassa olevan viherrakenteen säilyttäminen voi joissain kohdin ohjata rakentamista maaperäolosuhteiltaan heikommille paikoille tai haastaville tonteille ja rakennusaloille kaavoissa.
Rakennuskustannusten lisäksi asuntohankkeiden vaiheistettavuudella on huomattava merkitys omistusasuntohankkeiden toteutettavuuden ja kannattavuuden kannalta, koska omistusasuntohankkeen rakentamisen käynnistäminen edellyttää aina sitä, että riittävä osuus asunnoista on saatu varattua tai myytyä. Näin olleen suuriin hankekokoihin johtavat kaavaratkaisut, esimerkiksi tornitalomaiset ratkaisut, voivat hidastaa tai jopa estää omistusasuntohankkeiden rakentamisen. Tästä syystä maltillisten hankekokojen ja rakentamisen vaiheistamisen mahdollistamisella on huomattava merkitys erityisesti esikaupunkialueiden omistusasuntotuotannon toteutusedellytysten kannalta, koska näillä alueilla asuntojen kysyntä on usein maltillista ja riittävän asuntojen varausasteen saavuttaminen siten hidasta.
Kuten edellä on jo todettu, monet rakentamisen määräykset parantavat rakennusten laatua ja elinkaarikestävyyttä sekä asuinympäristön terveellisyyttä ja viihtyisyyttä esimerkiksi ympäristöhäiriöitä vähentämällä. Näin ne tuottavat merkittäviä hyötyjä asukkaille ja kaupunkilaisille sekä tukevat vetovoimaisen, houkuttelevan ja kestävän kaupungin pitkäjänteistä kehittämistä. Asuinympäristön viihtyvyys ja muut laadulliset tekijät lisäävät alueiden houkuttelevuutta ja vetovoimaisuutta. Tällä on myönteinen vaikutusta asuinalueiden eriytymisen ehkäisemiseen. Segregaation torjunnan kannalta asuinalueilla tulisi olla myös monipuolinen hallintamuotojakauma ja talotyyppijakauma, jotta eri elämäntilanteiden tarpeisiin on tarjolla sopivia asuntoja. Samalla näillä tavoitteilla ja niihin liittyvillä määräyksillä ja ohjeilla voi olla yksittäisten asuntohankkeiden taloudellista toteutuskelpoisuutta heikentävä vaikutus.
Kaavamääräysten ja suunnitteluratkaisujen tarkoituksenmukaisuuden arviointi onkin jatkuvaa työtä, jota tehdään myös lähiöiden omistusasuntotuotannon näkökulmasta. Tarvitaan tapauskohtaista harkintaa siitä, mitkä kaavamääräykset ovat kyseisessä tilanteessa perusteltuja eivätkä nouse yksittäisen asuntohankkeen toteutumisen esteeksi. Kaavoituksessa pyritään jatkuvasti kiinnittämään huomiota kustannustietoisuuteen, jotta vältetään ratkaisuja, jotka tarpeettomasti lisäävät kustannuksia.
Kaupunki on edellä mainitun selvityksen perusteella jatkanut kaavamääräysten tarkastelua ja kaavamääräyspankin päivitystä myös kustannusnäkökulmasta. Jatkotoimenpiteenä on pohdittu muun muassa tonttitaloudellisen kustannustarkastelun sisällyttämistä osaksi asuntotuotannon asemakaavojen teknistaloudellisia selvityksiä ja toteutuskelpoisuuden arviointia. Lisäksi on pohdittu tonttitaloudellisen suunnitteluohjeen laatimista kaavoittajille erikseen omistusasuntotuotannolle ja valtion tukemalle asuntotuotannolle.
Vuoden 2026 alussa on otettu käyttöön poikkihallinnollinen arviointiprosessi, jossa arvioidaan järjestelmällisesti muun muassa kaavojen toteutuskelpoisuutta. Lisäksi määräaikaisia tonttipoliittisia linjauksia on jatkettu kahdella vuodella, mikä mahdollistaa joustot tontinvarausehdoissa ja tonttien myynnin kaupunkiuudistusalueilla omistusasuntotuotantoon vuokraamisen sijaan. Kaupunkiuudistusalueilla tonttien myyntiä käytetään aktiivisena keinona omistusasuntotuotannon edistämiseksi. Tonttien myyminen vuokraamisen sijaan voi parantaa hankkeiden rahoitettavuutta ja houkuttelevuutta erityisesti vapaarahoitteisessa omistusasuntotuotannossa.
Maapoliittisia keinoja kaupunkiuudistus- ja esikaupunkialueiden (omistus)asuntotuotannon edistämiseksi tullaan arvioimaan vireillä olevien tontinluovutuslinjausten (Mapo 1) valmistelun yhteydessä sekä tänä vuonna valmisteluun tulevien muiden maapoliittisten linjausten (Mapo 2) toimivuustarkastelun ja päivitystyön yhteydessä.
Omistusasuntotuotannon toteutusedellytysten tietopohjaa on vahvistettu selvityksellä, jossa käsiteltiin kaupunkiuudistusalueiden omistusasuntotuotannon taloudellisia toteutusedellytyksiä. Selvitys valmistui vuonna 2025. Kuluvan vuoden aikana on lisäksi tarkoitus laatia koko kaupungin kattava selvitys omistusasuntotuotannon todennäköisistä markkinaehtoisista myyntihinnoista eri alueilla.
Kaavoituksessa etsitään parhaillaan tehostetusti myös pientalorakentamiseen soveltuvia alueita erityisesti esikaupunkialueilta ja niiden tuntumasta. Pientalotuotannon edistäminen mahdollistaa tonttien myymisen suoraan loppukäyttäjille ja vahvistaa omistusasuntorakentamisen edellytyksiä lähiöissä. Samalla voidaan monipuolistaa alueiden hallintamuoto- ja talotyyppijakaumaa sekä vastata omistusasumisen kysyntään. Tämä tukee omistusasumisen asemaa erityisesti niillä alueilla, joilla kerrostalovaltaisen omistusasuntotuotannon käynnistyminen on markkinatilanteessa haastavaa.
Tonttien hintajouston mahdollistaminen hintakilpailujen kautta ja uusien kilpailumallien kehittäminen ovat myös osa omistusasuntotuotannon toteutusedellytysten parantamista. Kuluvan vuoden aikana on tarkoitus muun muassa kokeilla sähköistä huutokauppamallia ja kehittää uudentyyppinen, erityisesti taloudellisesti haastaville esikaupunkialueiden tonteille tarkoitettu hintakilpailumalli.
Edelleen tulee huomioida, että kaupungin omat investoinnit alueiden turvallisuuteen, viihtyisyyteen ja houkuttelevuuteen (esimerkiksi puistot, ulkoliikuntapaikat, leikkipuistot, koulut) ovat keskeinen keino vahvistaa esikaupunkialueiden omistusasuntotuotannon edellytyksiä pitkällä aikavälillä.
Kokonaisuutena kaupunki pyrkii sujuvoittamaan asuntotuotannon edellytyksiä ja varmistamaan laadukkaan ja tasapainoisen kaupunkirakenteen muodostumisen erityisesti kaupunkiuudistus- ja esikaupunkialueille.
03.03.2026 Pöydälle
Esittelijä
Lisätiedot
Marja Hannikainen, johtava tonttiasiamies
puhelin: 09 310 52178, marja.hannikainen@hel.fi
Hanna Pikkarainen, yksikön päällikkö
puhelin: 09 310 37027, hanna.pikkarainen@hel.fi
Ilkka Kaukoranta, ekonomisti
puhelin: 09 310 15218, ilkka.kaukoranta@hel.fi