Pilaantuneen maaperän puhdistaminen, Pikitehtaankatu, Malmi, kaupunkiympäristön toimiala

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on hyväksynyt Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun tekemän ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti.

Ilmoitus

Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan.

Ilmoituksen tekijä

Helsingin kaupunki
Kaupunkiympäristön toimiala
Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit
PL 58213, 00099 Helsingin kaupunki
Y-tunnus 0201256-6

**********

Alueen tiedot ja omistaja

Alue sijaitsee Helsingin 38. kaupunginosassa (Malmi) Pikitehtaan alueella osoitteessa Teerisuontie 19. Korttelia 38365 rajaavat lännessä Katontekijänaukio ja -kuja, lounaassa Teerisuontie, idässä tuleva Katontekijänkatu ja pohjoisessa Pikitehtaankatu. Kortteli muodostuu neljästä Helsingin kaupungin omistuksessa olevasta kiinteistöstä: 91-38-365-1, 91-38-365-2, 91-38-365-3 ja 91-38-365-4.

Asian vireilletulo

Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristöseuranta- ja -valvontayksikköön 17.7.2025.

Ilmoitukseen on liitetty seuraavat asiakirjat:

- Helsingin kaupunki, Maaomaisuuden kehittäminen ja tontit, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, Pikitehdas, kortteli 38365, 16.7.2025, Ramboll Finland Oy.

- Helsingin kaupunki, Pikitehtaankorttelit, Riskinarviointi, 17.7.2025, Ramboll Finland Oy.

Ilmoitusta on täydennetty 29.8.2025 mm. täsmennyksillä korttelin toimintahistoriasta, ympäristön yritystoiminnan luonteesta, potentiaalisesta kloorattujen hiilivetyjen lähteestä ja lisätutkimusten tarpeesta, sulfaattimaiden esiintymisestä ja riskien hallinnasta sekä kunnostuskaivujen syvyydestä ja esirakentamisen aikataulusta.

Muut päätökset ja aikaisemmat puhdistukset

Alueella ei ole aikaisemmin puhdistettu maaperää.

Ilmoituksen sisältö

Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista:

Alueen sijainti, koko ja maan käyttö

Helsingin Malmille on suunniteltu Pikitehtaankortteleihin uutta asuinrakentamista ja alueen kehittämistä asemakaavan muutoksella. Uudessa, voimassa olevassa asemakaavassa 12790 (noin 7,5 ha laajuinen) ilmoitusalue eli kortteli 38365 on merkitty asuinkerrostalojen korttelialueeksi, itä- ja pohjoispuolelle jää yritystoimintaa, länsi- ja eteläpuolella on asutusta.

Korttelin alue on rakentamatonta. Vuoteen 1976 asti alue on ollut peltoa, jolloin se on metsitetty. Puusto on kaadettu vuonna 2008 rakentamisen tieltä. Sen jälkeen aluetta on käytetty osin mm. autojen pysäköintiin ja erilaiseen varastointiin puuttomalla kentällä.

Alueen itäpuolella on kulkenut Malmin hautausmaan rautatie 1980-luvulle. Alueen pohjoispuolella ja Teerisuonkujan ympärillä on ollut pienteollisuutta. Ympäristön teollisuus- ja varastotoiminta voi toiminta-aikanaan aiheuttaa maaperän pienimuotoista nuhraantumista. Ympäristössä on mm. kiinteistöhuoltoa, autokorjaamoita ja -pesuloita. Nykyään pääosa Teerisuonkujan yritysalueen rakennuksista on toimisto- tai virkistyskäytössä.

Kaava-alueen pohjoispuolella on ollut vuosikymmeniä pesulatoimintaa osoitteessa Ormuspellontie 13. Vuoden 1999 pohjaveden liuotinaineiden leviämistutkimuksissa on arvioitu, että todettu liuotinpäästö saattaa liittyä tähän toimintaan.

Pilaantumisen syy ja ajankohta

Alueella on täyttömaata. Ilmakuvien perusteella alueella on vuoden 2008 hakkuiden jälkeen säilytetty massoja ja/tai rakennustarvikkeita ja autoja.

Alueen maaperä, pohjavesi ja pintavesi

Maan pinta on tasolla +15,1. Alueen välittömässä läheisyyden sen itäpuolella sijaitsee yksi orsiveden ja yksi pohjaveden tarkkailuputki. Viimeisimmät mittaukset on tehty vuonna 2025. Pohjaveden taso ollut +11,28…+13,88 välillä ja orsiveden taso +13,09…+13,89 välillä. Lähin vedenhankinnalle merkittävä pohjavesialue sijaitsee 2,3 km etäisyydellä (Tattarisuo). Asemakaavassa määrätään, että orsi- tai pohjaveden pintaa ei saa alentaa työn aikana eikä pysyvästi.

Pohjaveden päävirtaussuunta kohteen ympäristössä on etelään-koilliseen. Pohjaveden purkupaikoista ei ole tarkkaa tietoa.

Asemakaava-alueella maaperä on savea, jota on noin 10 metrin paksuinen kerros. Saven alla on karkeampia hiekka- ja hietakerroksia. Savikerroksen alla pohjavesi on paineellista. Pohjaveden pinta vaihtelee tasolla +12,2…+12,9 (N2000). Kohteen rakennetulla alueella saven päällä on osin 1–3 metrin kerros täyttömaata. Paineellisen pohjaveden takia asemakaava-alueella ei suositella kellarien rakentamista.

Pikitehtaankortteleiden maaperän hapontuottopotentiaali ja mahdollisen happaman valunnan muodostuminen on arvioitu tehtyjen hasu-tutkimusten perusteella pieniksi. Alueella tulevaisuudessa tapahtuvaan rakentamiseen ja stabilointeihin liittyen on mahdollista, että happamia sulfaattimaita tutkitaan vielä rakentamisen vuoksi esim. sideaineen mitoittamiseksi.

Longinoja on lähin pintavesi. Se sijaitsee noin 200 metriä kohteesta itään. Kaksi Longinojaan liittyvää pientä sivuhaaraa alkaa asemakaava-alueelta. Longinoja on herkkä vesistö kohde ja yksi Helsingin taimenpuroista.

Haitta-ainetutkimukset

Alueella on tutkittu maaperän haitta-aineita koekuopista vuosina 2008 ja 2022 osana asemakaava-alueen maaperätutkimuksia.

Kahdessa näytepisteessä yhdeksästä (kuva yllä) on todettu ohjearvon ylittävät pitoisuudet haitta-ainetta, toisessa ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus keskiraskaita öljyhiilivetyjä ja toisessa alemman ohjearvon ylittävät pitoisuudet kuparia ja sinkkiä. Lisäksi muutamassa näytepisteessä on todettu kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia metalleja ja/tai arseenia.

Ilmoitusalue sijaitsee laajemmalla asemakaava-alueella, jossa on tutkittu myös pohja- ja orsiveden haitta-aineita sekä huokosilmaa orsivesiputkista. Näissä tutkimuksissa orsivedessä on todettu hyvin pieniä PAH-yhdisteiden ja öljyhiilivetyjen pitoisuuksia. Muita tutkittuja yhdisteitä (VOC-yhdisteet, oksygenaatit, glykolit) ei ole todettu orsivedessä määritysrajaa ylittäviä pitoisuuksia. Osa pohjavesiputkista on mukana Malminkentän vuotuisessa seurantaohjelmassa. Niistä on tutkittu säännöllisesti metallien kokonaispitoisuudet ja liukoiset pitoisuudet, PAH-yhdisteet, VOC-yhdisteet ja oksygenaatit. Lisäksi alueella on tutkittu öljyhiilivetyjä, organotinayhdisteitä ja glykolia. Bentseenin, klooribentseenin, 1,2- ja 1,4-diklooribentseenin, 1,2-dikloorietaanin ja vinyylikloridin pitoisuudet ylittivät vähintään yhdessä pisteessä vertailuarvona riskinarviossa käytetyn ympäristölaatunormin. Huokoskaasuista todettujen haitta-aineiden pitoisuudet alittivat määritysrajan tai siedettävän hengitysilman enimmäispitoisuuden (TCA) ja asumisterveysasetuksen toimenpiderajat.

Asemakaava-alueella on tutkittu myös happamia sulfaattimaita vuonna 2022. Yhdessä näytepisteessä ilmoitusalueen itäpuolella todettiin potentiaalisesti hapanta sulfaattimaata näytteenoton maksimisyvyydellä 2…2,5 m.

Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi

Maaperän pilaantuneisuus on pistemäistä. Alueella on pilaantuneita maamassoja arviolta 15–65 kuutiota ja ns. kynnysarvomaita 60–90 kuutiota maksimissaan kahden metrin syvyydellä.

Ilmoitusaluetta laajemmalle asemakaava-alueelle on laadittu riskinarvio (Ramboll, Pikitehtaankorttelit riskinarvio 2025), jonka perusteella ilmoitusalueella lyijyesiintymä aiheuttaa terveysperusteisen riskin ja kunnostustarpeen pintamaassa 1 metrin syvyyteen. Öljyhiilivedyt aiheuttavat mahdollisen riskin alueen tulevassa käytössä asumiseen ja on kunnostettava alempaan ohjearvotasoon. Muiden todettujen haitta-aineiden ei arvioida edellyttävän riskiperusteista kunnostusta.

Riskinarvion käsitteellinen malli (yllä) perustuu haitallisten aineiden todettuun sijaintiin maaperässä ja pohjavedessä sekä mahdollisiin kulkeutumis- ja altistumisreitteihin:

- Tahaton nieleminen ja pölyäminen pintamaasta (metallit ja öljyhiilivedyt)

- Metallit ja öljyt voivat kulkeutua pintavesiin (mm. Longinojaan) ja vaikuttaa eliöstöön.

- Pohjavedessä todetut klooratut yhdisteet ja bentseeni voivat kulkeutua huokosilmaan ja sitä kautta ylempiin maakerroksiin sekä tuleviin asuntoihin. Pohjaveden ja maan pinnan välissä on kuitenkin yli 10 m paksuinen tiivis savikerros. Huokosilman määrä jää vähäiseksi savessa.

- Pohjaveden arvioidaan purkautuvan 4,5 km päässä mereen tai Longinojaan ja siitä edelleen Vantaanjokeen. Longinojan pintaveden seurannassa ei ole todettu bentseenejä, mutta pieniä pitoisuuksia kloorattuja yhdisteitä on todettu. Näiden lähde ei ole tiedossa.

- Talot on tarkoitus perustaa paaluille, mutta savi tiivistyy vähitellen paalun ympärille niin, että pysyvää reittiä huokosilmalle ei arvioida syntyvän. Asemakaava-alueelle voidaan mahdollisesti porata maalämpökaivoja. Kaivojen ympärillä saven oletetaan käyttäytyvän samalla tavoin kuin perustuspaalujen ympärillä. Riskien minimoimiseksi voidaan rakennusteknisillä ratkaisuilla, kuten tuulettuvilla alapohjilla vähentää haihtuvien yhdisteiden kulkeutumista hengitysilmaan.

- Vaikka pohjavedessä esiintyy helposti haihtuvia yhdisteitä, ihmisten ja eliöiden ei arvioida altistuvan niille johtuen tiiviin savikerroksen eristävästä vaikutuksesta. Haitta-ainetutkimusten tulosten orsivesiputkien huokosilmasta arvioidaan vahvistavan tätä.

- Kohonneista metallipitoisuuksista ei arvioida aiheutuvan kulkeutumisriskiä. Elohopean ja lyijyn kynnysarvon ylitykset ovat paikallisia ja kuparin ja sinkin todetut alemman ohjearvon ylittävät pitoisuudet arvioidaan alhaisiksi ja esiintyminen pienialaiseksi. Lisäksi esiintymisen etäisyys vesistöön on vähintään 150 metriä (koko asemakaava-alueen riskinarviossa).

- Öljyhiilivetyjen kulkeutuminen on epätodennäköistä, koska pilaantunut alue on pienialainen (5–30 kuutiota) eikä alue sijaitse vesistön vieressä.

Lyijyä esiintyy pintamaassa osin pitoisuuksissa, jotka aiheuttaisivat terveysriskin tulevassa asuinkäytössä. Muiden metallien tai arseenin todetut pitoisuudet eivät ylitä terveysperusteisia viitearvoja. Todetut öljyhiilivetyjen keskitisleet esiintyvät nyt vähintään 0,5 metrin syvyydellä maan pinnasta. Tulevassa asuinkäytössä on mahdollista, että ne aiheuttavat terveysriskin.

Metalleista kuparin ja sinkin todetut pitoisuudet ylittävät pienellä alueella ekologiset viitearvot, joten haitalliset vaikutukset rajoittuvat pienelle alueelle. Samoin öljyhiilivetyjen ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia on todettu pienellä alueella ja arvioidaan ettei niistä aiheudu ekologista riskiä. Longinojassa on todettu VOC-yhdisteiden määritysrajat ylittäviä pitoisuuksia niin pienissä pitoisuuksissa, ettei niiden arvioida aiheuttavan ekologista riskiä.

Riskinarvion epävarmuustarkastelussa todetaan mm, että haitta-ainetutkimukset on kohdennettu asemakaavan alueille, joissa on ollut mahdollisesti pilaavaa toimintaa, ei siis tasaisesti koko alueelle. Analyyseistä todetaan, että maaperän metallien liukoisuutta ei ole tutkittu eikä öljyhiilivetyjä fraktioitu, joten niiden liikkuvuutta ei voida arvioida luotettavasti. Pohjaveden haitta-aineiden lähde ei ole tiedossa, mutta toisaalta tutkimuksissa ei ole havaittu viitteitä niiden pitoisuustasojen muutoksista.

Puhdistustavoitteet

Lyijyä sisältävät maat kunnostetaan kynnysarvotasoon 1 m syvyyteen maanpinnasta. Öljyhiilivedyt kunnostetaan alempaan ohjearvotasoon. Muut metallit ja puolimetallit kunnostetaan rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Mikäli alueelta havaitaan kaivutöiden aikana muuta pilaantuneisuutta, käytetään niiden kunnostustavoitteina ensisijaisesti alempia ohjearvoja.

Puhdistusmenetelmä ja työn toteutus

Kunnostus toteutetaan massanvaihtona, joka arvioidaan kestäväksi ratkaisuksi suhteellisen pienten massamäärien käsittelyssä. Ulkopuolisten pääsy työmaa-alueelle estetään aitaamalla kunnostettava alue. Aitaan kiinnitetään pilaantuneen maan kunnostuksesta varoittavia kylttejä.

Pilaantuneet maat kaivetaan ns. lajittelevana kaivuna. Massat lajitellaan kaivun aikana eri jakeisiin pilaantuneisuuden ja maalajin mukaan. Maiden luokittelu tehdään ennen kaivutöitä ja/tai kaivun yhteydessä tehtyjen tutkimusten perusteella. Maiden luokittelusta vastaa kohteen ympäristötekninen valvoja.

Pilaantuneet maa-ainekset kaivetaan joko suoraan autoihin poiskuljetettavaksi tai ne välivarastoidaan ilmoitusalueella mahdollisia jatkotutkimuksia varten. Pilaantumattomat ja eri tavoin pilaantuneet maat/jätteet pidetään erillään mahdollisen välivarastoinnin aikana.

Kaivetut pilaantuneen maat ja jätteet toimitetaan ulkopuolisiin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. aineksia. Jätelain (646/2011) 121 § mukaan pilaantuneen maan kuormille laaditaan kuormakohtaiset siirtoasiakirjat ja kuormat punnitaan vastaanottopaikoissa. Siirtoasiakirjoina käytetään lähtökohtaisesti sähköisiä siirtoasiakirjoja, jolloin toteutuneet kuljetus- ja määrätiedot siirtyvät automaattisesti SIIRTO-rekisteriin. Pilaantuneen maan ja jätteen kuljettajien tulee olla merkittynä alueellisen ELY-keskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin.

Kaivettujen maa-ainesten pölyämistä estetään tarvittaessa seuraavin toimenpitein:

- massojen kastelu

- välivarastoaumojen peitto.

Haitta-aineiden kulkeutumista estetään tarvittaessa seuraavin toimenpitein:

- työmaalta pois johtaville teille levitetään tarvittaessa sepelipatja

- työmaan ulkopuolisia katuja harjataan/pestään säännöllisesti

Hajuhaittoja estetään tarvittaessa seuraavin toimenpitein:

- kerralla avoin haiseva kaivurintaus pidetään pienenä

- tarvittaessa haiseva kaivanto peitetään

- massat peitetään kuljetuksen ajaksi

- märät maamassat kuljetetaan tarvittaessa lietelavoilla

- rajoitetaan alueella välivarastoitavien haisevien massojen määrää

- varastokasat peitetään tarvittaessa

Varautuminen odottamattomiin tilanteisiin on kuvattu alla taulukossa.

Pilaantuneen maaperän kunnostus toteutetaan lähtökohtaisesti ennen mahdollisia stabilointeja. Näin vähennetään stabilointi- ja talonrakennustyömaan työturvallisuusriskejä. Lisäksi kunnostus pyritään tekemään sellaisena aikana, jolloin ei ole voimakkaita sateita, jolloin vältetään hulevesitulvat.

Puhdistustyön laadunvalvonta

Pilaantuneiden maiden kunnostukseen perehtynyt ympäristötekninen valvoja ohjaa ja valvoo kunnostusta sekä toteuttaa tarvittavat mittaukset.

Pilaantuneisuusrajauksia tarkennetaan työn aikana koekuoppatutkimuksilla tai aumanäytteistä. Pilaantumien rajauksia tarkennetaan työn aikana kaivannon seinämistä ja pohjista sekä kasoille läjitetyistä maista tehtävien aistinvaraisten havaintojen, kenttämittausten ja laboratorioanalyysien avulla. Mikäli kaivutöiden aikana alueella havaitaan poikkeavaa jätettä tai poikkeavaan pilaantuneisuuteen viittaavaa, jota ei voida luokitella aikaisempien tutkimusten perusteella, niin selvitetään materiaalin laatu laboratorioanalyysien avulla.

Kunnostuksen aikana näytteitä otetaan vain alueilta, joilla on todettu haitta-aineita kynnysarvotason ylittävinä pitoisuuksina, alueen taustapitoisuuden ylittäviä pitoisuuksia, tai jos aistinvaraisesti on syytä epäillä kaivettavaa maa-ainesta pilaantuneeksi. Näytteitä otetaan siten, että tutkimusvaiheessa otetut näytteet mukaan lukien näytteiden määrä on vähintään 1 näyte/200 m³ kaivettavaa maa-ainesta.

Kloorattujen yhdisteiden syvyystason ja saven rajapinnan esiintyvyyden varmistamiseksi jokaisesta pilaantuneen maaperän kaivannosta otetaan näyte saven yläpinnasta tai kaivuun päättyessä sen yläpuolelle, niin jäännöspitoisuusnäytteestä. Näytteistä tutkitaan klooratut liuottimet (tetra-, tri- ja dikloorieteeni sekä vinyylikloridi).

Alueilla, joilta poistetaan pilaantuneita maa-aineksia, varmistetaan kunnostuksen lopputulos jäännöspitoisuusnäyttein. Kaivantojen pohjien ja seinämien jäännöspitoisuudet tutkitaan ottamalla yksi edustava kokoomanäyte jokaista 100 m² aluetta kohti. Kaivannon seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla kaivannon seinämistä maksimissaan 1 m syvyinen edustava kokoomanäyte jokaista n. 20 metriä kohden. Mikäli kaivannon seinämästä on erotettavissa eri maalajeja tai eriasteista pilaantuneisuutta, otetaan jäännöspitoisuusnäytteet kerroksittain. Kallioon rajoittuvilta kaivualueilta ei oteta jäännöspitoisuusnäytteitä.

Laboratoriossa seurantanäytteistä analysoidaan kyseisellä alueella maaperätutkimuksissa todetut kynnysarvon ylittävät haitta-aineet. Jos työn aikana kaivumaissa todetaan viitteitä muista haitta-aineista, analysoidaan myös ko. haitta-aineet. Kaikki jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen ja merkitseminen

Suunnittelualueelle tai sen rajalle jäävä pilaantuneeksi luokiteltava maa-aines merkitään huomiorakenteella, jonka tarkoituksena on tehdä näkyväksi haitta-ainepitoisen ja puhtaan maa-aineksen rajapinta. Huomiorakenteita ei tehdä rakennusten alapuolelle.

Eristerakenne toteutetaan, mikäli pilaantuneisuus jatkuu alueen ulkopuolelle ja/tai se on kaivuteknisesti mahdotonta poistaa sekä on riski, että pilaantuneisuus voi kulkeutua takaisin jo kunnostetuille alueille. Rakenne suunnitellaan aina erikseen tapauskohtaisesti.

Asennetut huomio- ja eristerakenteet mitataan ja esitetään kunnostuksen loppuraportissa.

Veden tutkiminen ja käsittely

Mikäli pilaantuneen maan kaivantoihin kertyy vettä kaivua haittaavia määriä, otetaan vedestä näytteet sen mahdollisesti sisältämien haitta-aineiden selvittämiseksi. Kaivantovesien käsittelyssä tulee ottaa huomioon, että maa voi olla hapanta sulfaattimaata tai hapettua sellaiseksi.

Syntyvät kaivantovedet johdetaan vedenlaadun mukaan joko maastoon, hulevesiviemäriin tai jätevesiviemäriin. Vesien johtaminen hulevesiviemäriin tai maastoon tehdään pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen mukaisesti.

Alueella mahdollisesti syntyvät kaivantovedet, joita ei pitoisuuksien perusteella voi johtaa maastoon tai hulevesiviemäriin, johdetaan Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) jätevesiviemäriin tai vaihtoehtoisesti vedet kuljetetaan luvanvaraiseen käsittelyyn esim. imuautolla. Haitta-ainepitoisten kaivantovesien johtamiseksi jätevesiviemäriin haetaan viemäröintilupa HSY:ltä ja vesien johtaminen tehdään saadun viemäröintiluvan mukaisesti. Pois johdettavat kaivantovedet käsitellään aina vähintään kiintoaineksen erotuksella. Jos vesi ei täytä viemäröitävän veden laatuvaatimuksia, vedet käsitellään lisäksi ennen johtamista esim. öljynerottimella, kalkitsemalla, aktiivihiilisuodatuksella tai muulla soveltuvalla käsittelymenetelmällä.

Pilaantuneen maan kaivannoista pois johdettavan veden laadunvalvontanäytteet otetaan käsitellystä vedestä. Näytteet otetaan kerran viikossa pumppauksen aikana. Vesinäytteistä analysoidaan lähtökohtaisesti ne haitta-aineet, joita alueen maaperästä on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina. Vesinäytteistä analysoidaan laboratoriossa vähintään:

- pH

- kiintoaine

- metallit, liukoiset ja kokonaispitoisuudet (ns. PIMA-metallit, VNa 214/2007)

- öljyhiilivedyt (C₁₀-C₄₀).

Vesiä viemäröitäessä vesinäytteistä tutkitaan viemäröintiluvassa edellytetyt haitta-aineet. Jos alueen maaperässä todetaan myöhemmin yli kynnysarvon pitoisuuksia muita haitta-aineita, analysoidaan myös näiden haitta-aineiden pitoisuudet. HSY:lle ilmoitetaan mahdollisista poikkeamista viemäröitävän veden laadussa.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella

Lähtökohtaisesti pilaantuneita kaivumaita ei varastoida alueella vaan ne lastataan suoraan kuorma-autoihin.

Tilapäistä varastointia voidaan kuitenkin tehdä massojen lajittelun takia tai laboratoriotutkimusten ajaksi. Välivarastointi tehdään ilmoitusalueella. Välivarastoitavien kaivumaiden haju- ja pölyämishaittojen sekä haitta-ainepitoisten suotovesien ehkäisemiseksi välivarastokasat peitetään tarvittaessa.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

Suunnittelualueella hyödynnetään täytöissä alueelta kaivettuja maa-aineksia, jotka ovat geoteknisesti käyttötarkoitukseensa sopivia. Maa-ainekset voivat sisältää pieniä määriä mineraalisia rakennusjätejakeita kuten tiiltä ja betonia. Kynnysarvot ylittävien maa-ainesten hyödyntäminen dokumentoidaan (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka, syvyystiedot ja ajankohta) ja raportoidaan kunnostuksen loppuraportissa.

Alueelta kaivettujen ns. kynnysarvomaiden hyödyntämisen alueen täytöissä ei arvioida aiheuttavan haitallista muutosta maaperän tilaan eikä hyödyntämisestä arvioida aiheuttavan terveys- tai ympäristöriskiä, kun hyötykäytössä noudatetaan seuraavia periaatteita:

- Pinnoittamattomilla (esim. istutusalueet), alueilla pintamaassa 0–1 m syvyydellä hyödynnettävissä maa-aineksissa haitta-aineet alittavat kynnysarvon tai alueellisen taustapitoisuuden.

- Maat, joissa on yli kynnysarvon ylittäviä lyijypitoisuuksia, on peitettävä 1 m paksuisella maa-aineksella, jonka haitta-ainepitoisuudet ovat alle kynnysarvon.

- Kunnostusalueella ei hyödynnetä selvästi haitta-aineille haisevia maa-aineksia tai haihtuvia yhdisteitä tai POP-yhdisteitä yli kynnysarvon sisältäviä maa-aineksia.

- Johtojen ympärystäytöissä ja johtokaivantojen lopputäytöissä ei hyödynnetä kynnysarvomaita

Tiiviiden rakenteiden alle (asfaltti, varastot, rakennukset) ei tarvita erillisiä suojakerroksia pilaantumattomasta maa-aineksesta.

Tiedottaminen ja raportointi

Kunnostustyön aloituksesta ilmoitetaan ennen kunnostustyön aloittamista Helsingin kaupungin ympäristöpalvelulle. Aloitusilmoituksessa esitetään myös kunnostuksen vastuuhenkilöt ja valvojat.

Kunnostuksen toteuttamisesta pidetään työmaalla kirjaa, jossa esitetään ainakin seuraavat asiat:

- tiedot kaivetuista pilaantuneista maista (määrä, sijainti, pitoisuudet)

- tiedot rakennetuista huomio- ja eristerakenteista

- tiedot alueelta poistetuista pilaantuneista massoista (määrä, alkuperä, pitoisuudet, sijoituspaikka ja ajankohta)

- tiedot välivarastoiduista ja esikäsitellyistä massoista

- hyötykäytetyt kynnysarvomaat

- tiedot otetuista maa- ja vesinäytteistä (näytteenottaja, ajankohta, näytepisteen sijainti, tutkimusmenetelmä ja mittaustulokset)

- tiedot mahdollisista poikkeavista työskentelyolosuhteista

- vesiseurannan tulokset

- pumpatun veden määrä (m³/d)

- poikkeukselliset tilanteet

- poikkeamat suunnitelmista, syyt poikkeamiin.

Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla.

Kunnostuksen päätyttyä laaditaan loppuraportti. Loppuraportissa käsitellään seuraavat asiat:

- tunnistetiedot

- työn vastuuhenkilöt ja kunnostushankkeeseen osallistuneet tahot

- kunnostustyön toteutus

- toteutuneet kaivualueet ja syvyydet

- analyysitulokset, maaperään jääneiden haitta-aineiden jäännöspitoisuudet sekä

- näytteenottopaikkojen sijainnit karttapiirustuksessa esitettynä

- kirjanpitotiedot poistetuista jäte-eristä ja pilaantuneista maa-aineksista

- kynnysarvomaiden hyötykäyttö (m³ ja sijainti)

- mahdolliset huomio- ja eristerakenteet

- mahdolliset poikkeamat suunnitelmasta/päätöksestä

- yhteenveto vesinäytteiden analyysituloksista sekä kaivantoveden johtamisesta ja käsittelystä.

Loppuraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristöpalvelulle kolmen kuukauden kuluessa kunnostuksen valmistumisesta.

Puhdistustyön ajankohta

Kunnostustyöt on tarkoitus tehdä rakentamisen vaatimassa aikataulussa. Töiden aloitus on arviolta vuonna 2025.

Ilmoituksen käsittely

Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot

Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja, eikä kuultavia asianosaisia ole.

Ratkaisu

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikkö on tarkastanut Helsingin kaupungin maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelun ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista Malmin kaupunginosassa, Pikitehtaan alueen korttelissa 38365 ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin.

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä

1. Alueelta on poistettava pilaantuneet maa-ainekset ilmoituksessa esitetyn mukaisesti rakentamisen vaatimassa laajuudessa. Lisäksi kohonneita lyijypitoisuuksia sisältävät maa-ainekset on poistettava siten, että maaperän lyijypitoisuudet alittavat esitetyn mukaisesti VNa 214/2007 mukaisen kynnysarvon 1 metrin syvyyteen maanpinnasta. (Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §, Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §)

2. Öljyhiilivetyä sisältävät maa-ainekset on poistettava siten, että bensiinijakeiden, keskitisleiden ja raskaiden jakeiden pitoisuudet alittavat niille valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 esitetyt alemmat ohjearvot. Jos öljyhiilivetyjä todetaan laajemmalla alueella, tulee niiden aiheuttamat riskit arvioida uudelleen. (Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 135 §, Valtioneuvoston asetus (214/2007) 2, 3, 4 §)

3. Alueelta tulee poistaa sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa. (YSL 135 §, Naapuruussuhdelaki (26/1920) 17 §)

4. Asuinrakennusten leikkiin soveltuvilla piha-alueilla päällystämättömillä ja muilla kuin asfaltilla päällystetyillä alueilla haitta-ainepitoisuudet maaperän ylimmässä, vähintään 0,5 metrin maakerroksessa eivät saa ylittää valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisia kynnysarvoja tai arseenin osalta sen luontaista taustapitoisuutta. (VNA (214/2007) 2, 3, 4, 5 §, YSL 135 §)

5. Kunnallistekniset ja muut vastaavat rakenteet, kuten putket ja kaapelit, tulee asentaa siten, että pilaantumattoman maan kerros on paksuudeltaan sellainen, etteivät haitta-aineet pääse kulkeutumaan putkiin tai haitta-aineille ei voi altistua tulevien kaivutöiden aikana. Myös rakenteiden yläpuolelle tulee sijoittaa pilaantumatonta maata, jossa alittuvat kynnysarvot ja arseenin luontainen taustapitoisuus. Ko. maa-ainekset eivät saa sisältää jätejakeita. (VNa (214/2007) 2, 3, 4, 5 §)

6. Jos maaperässä todetaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, tai jo todettuja haitta-aineita selvästi aiemmin todettua enemmän, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNa 214/2007 2, 3, 4 §, YSL 135 §)

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta

7. Alueelta kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia tulee tutkia riittävästi. Täydentäviä haitta-ainetutkimuksia on tehtävä ilmoituksen mukaisesti kunnostuksen edetessä, mikäli havaitaan poikkeavia jätteitä tai kenttämittausten perusteella haitta-ainepitoista maata. Maanäytteistä on määritettävä luotettavalla menetelmällä vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita alueella on aiemmin todettu VNa:n 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6 §, 209 §, VNa (214/2007) 2 §)

8. Alueelta kaivettavista maa-aineksista on määritettävä luotettavasti haitta-ainepitoisuudet siten, että maa-ainekset voidaan ohjata vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa ottaa vastaan ko. tavalla pilaantuneita maita. Maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksia voidaan määrittää soveltuvilla kenttämittausmenetelmillä. Vähintään 10 % kenttämittausten tuloksista tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä, maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet tulee määrittää riittävällä määrällä laboratoriotutkimuksia. Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (VNa (214/2007) 5 §, YSL 6 ja 209 §)

9. Kaivutyön lopuksi kaivantojen seinämistä ja pohjista tulee ottaa edustavat jäännöspitoisuusnäytteet siten, että kaivualueen maaperään jäävät haitta-ainepitoisuudet tulevat luotettavasti selvitetyiksi. Kaivannon seinämistä näytteet on otettava maalajikohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. Näytteistä on analysoitava laboratoriossa vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita alueella on todettu VNa:n 214/2007 mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. (YSL 6, 209 §)

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi

10. Kaivualueelle tai sen reunoille jäävät maa-ainekset, joissa jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon, on merkittävä tavanomaisesta maarakentamisesta poikkeavalla kestävällä huomiorakenteella esitetyn mukaisesti. Jos puhdistusalueelle jää helposti haihtuvia tai kulkeutuvia haitta-aineita alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina, tulee arvioida eristystarve. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on toimitettava tarkastettavaksi suunnitelma käytettävistä eristysrakenteista viikkoa ennen kyseisten rakenteiden asentamista. Asennetut huomio- ja eristysrakenteet tulee dokumentoida kunnostuksen loppuraportissa. (JL 12, 13 §, YSL 7, 16, 172, 139 §)

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy

11. Puhdistustyömaa on aidattava ja varustettava pilaantuneen maan puhdistamisesta kertovin kyltein. (JL 13 §)

12. Pilaantuneen maan kaivu, mahdollinen esikäsittely, välivarastointi ja kuljetus sekä muut puhdistukseen liittyvät työvaiheet on tehtävä niin, ettei pilaantunutta maata ja haitta-aineita leviä ympäristöön ilman kautta, veden mukana tai muilla tavoin. (YSL 7, 16 §, JL 13 §)

13. Pilaantumattomat ja eriasteisesti pilaantuneet sekä vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavat maa-ainekset sekä mahdolliset jätejakeet on pidettävä erillään kaivun, lastaamisen ja kuljetuksen aikana. (JL 5, 15, 17 §)

14. Kaivettujen maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet tulee tutkia ennen niiden kuljettamista vastaanottopaikkaan. Poistettavat pilaantuneet ja/tai jätteensekaiset maa-ainekset sekä kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävät maa-ainekset on toimitettava kuormat peitettyinä ja ominaisuuksiensa mukaisesti luvanvaraiseen vastaanottopaikaan ensisijaisesti hyödynnettäväksi ja toissijaisesti loppukäsiteltäväksi. (JL 8, 13, 29 §)

15. Vaarallista jätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan kuljetettaessa on oltava mukana jätteen haltijan laatima siirtoasiakirja. Siirtoasiakirja on pääsääntöisesti laadittava sähköisenä, jätelain 121 §:n rajauksin. Siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan. (JL 121 §)

16. Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljetusliikkeille. (JL 29 §)

Veden tutkiminen ja käsittely

17. Työmaa on järjestettävä siten, että hulevesien pääsy alueen kaivantoihin on mahdollisimman vähäistä. Mikäli kaivantoon kertyy vettä, on sen haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen kuin vedet johdetaan pois. Vedestä on analysoitava kunnostussuunnitelmassa esitetyt laatutekijät ja haitta-aineista vähintään kohteen maaperätutkimuksissa todetut haitta-aineet. (YSL 6, 7 §)

18. Veden johtamisesta jätevesiviemäriin on haettava lupa Helsingin seudun ympäristöpalveluilta (HSY). HSY:n vesihuollon liittymispalveluiden antama lupa on esitettävä ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien johtamisen aloittamista. (YSL 7, 155, 172 §, Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §)

19. Veden poistamisesta muualle kuin jätevesiviemäriin tai luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tarkastettavaksi erillinen suunnitelma vähintään kolme viikkoa ennen veden poistamisen aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisältyä esitys vesien käsittelymenetelmistä ja tarkkailusta sekä arvio johdettavan veden määrästä, haitta-ainepitoisuuksista, kuormituksesta sekä veden purkupaikasta ja sen ympäristöolosuhteista. Kaivantovesien johtamisesta maastoon ei saa aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. (YSL 27, 155, 172 §)

Pilaantuneen maa-aineksen välivarastointi alueella

20. Puhdistustyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että massojen välivarastointi puhdistusalueella on mahdollisimman vähäistä. Kaivettuja massoja saa välivarastoida puhdistusalueella maa-ainesten esikäsittelyn ja analysoinnin vaatiman ajan, kuitenkin korkeintaan yhden kuukauden. Välivarastoinnista on pidettävä kirjaa. (JL 13 §)

21. Välivarastointitoiminta on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu puhtaan pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Mikäli haitta-ainepitoisia maa-aineksia välivarastoidaan päällystämättömällä alueella, on alueen maaperän pintakerroksen pilaantumattomuus varmistettava edustavalla näytteenotolla välivarastoinnin päätyttyä. (YSL 16 §, JL 13 §)

22. Voimakkaasti haitta-aineilta haisevien maa-ainesten välivarastointia alueella on vältettävä. Varastokasat on peitettävä, mikäli varastointi kestää vähintään vuorokauden. (YSL 7 §, JL 13)

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella

23. Alueelle muualta tuotavien maa-ainesten haitta-ainepitoisuudet eivät saa ylittää VNa 214/2007 mukaisia kynnysarvoja. Kunnostusalueelta kaivettuja maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat tutkitusti kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä voidaan käyttää kunnostusalueella hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti täytöissä huomioiden seuraavat rajoitteet.

Selvästi haitta-aineelta haisevia tai kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei saa käyttää hyödyksi.

Hyötykäytettävät maa-ainekset voivat sisältää halkaisijaltaan yli 150 mm kokoisia mineraalisia rakennusjätejakeita enintään 10 %.

Maa-ainesten hyödyntämisessä on otettava huomioon YSL 16 § mukainen maaperän pilaamiskielto eikä hyötykäytettävästä maa-aineksesta saa aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tällöin haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä olevia maa-aineksia voi käyttää hyödyksi vain alueella, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita.

Hyötykäytettävän maa-aineksen yläpuolella tulee olla vähintään 0,5 metrin paksuinen pilaantumattoman ja jätteettömän maan kerros tai tiivis rakennekerros, kuten tiivis asfaltti.

(YSL 16, 32, 136 §, 172 §, JL 8 §)

Hyötykäytettäviä maa-aineksia ei saa sijoittaa mahdolliseen orsi- tai pohjavesikerrokseen.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa

24. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tai jatkotoimenpiteiden tarvetta voidaan harkita. (YSL 134, 135, 136, 172 §, JL 13 §)

25. Jos pilaantuneisuus jatkuu ilmoituksen tarkoittaman alueen ulkopuolelle, on työn jatkamisesta siinä kohdassa esitettävä suunnitelma tarkastettavaksi ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle. Asiasta on myös viipymättä ilmoitettava sen maa-alueen omistajalle, jonka puolelle pilaantuneisuus jatkuu. (YSL 134, 136, 172 §, JL 13 §)

Tiedottaminen ja raportointi

26. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle on tehtävä kirjallinen aloitusilmoitus ennen puhdistustöiden aloittamista. Jos kunnostus etenee vaiheittain, on jokaisesta puhdistustyön vaiheesta tehtävä oma aloitusilmoitus. Aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohta, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystiedot työn aikana sekä kaivettujen haitta-ainepitoisten maa-ainesten vastaanottopaikat. Kunnostuksesta pidettävän kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja valvovan viranomaisen saatavilla työn aikana. (YSL 172 §)

27. Varsinaisen puhdistustyön aikana ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle tulee tiedottaa työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 §)

28. Kunnostuksesta on tiedotettava naapureita. (YSL 7 §, JL 13 §)

29. Puhdistustyöstä on laadittava karttaliittein havainnoidut kunnostusvaihekohtaiset loppuraportit. Loppuraportissa on esitettävä vähintään tiedot alueelta kaivetuista pilaantuneista maista ja niiden sijoituspaikoista, tutkimusmenetelmistä, näytteiden analysoinnista, kunnostuksen seurannasta, johdetuista vesistä ja niiden käsittelystä sekä maa-ainesten hyödyntämisen alueista ja syvyyksistä. Lisäksi loppuraportissa on esitettävä yhteenveto kuorma- ja siirtoasiakirjoista ja mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio. Loppuraportti on toimitettava ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ja maanomistajalle kolmen kuukauden kuluessa puhdistustyön päättymisestä. (YSL 172 §)

Yleiset perustelut

Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista.

Valvontaviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen takia päätöksen. Päätöksessä on annettava tarvittavat määräykset pilaantuneen alueen puhdistamisesta, puhdistamisen tavoitteista ja maa-aineksen hyödyntämisestä sekä tarkkailusta. Pilaantuneen alueen puhdistamisen on katettava toimet, jotka ovat tarpeen pilaavien aineiden poistamiseksi, vähentämiseksi, leviämisen estämiseksi tai hallitsemiseksi. Päätös on annettava tiedoksi ja siitä on tiedotettava noudattaen, mitä ympäristönsuojelulain 85 §:ssä säädetään.

Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperästä ei voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet

Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve.

Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puisto- ja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin.

Öljyhiilivetyjen kynnys- ja ohjearvot eivät perustu samaan teoreettiseen riskitarkasteluun kuin muilla PIMA-asetuksen liitteessä mainituilla aineilla, mutta niiden määrittelyssä on otettu karkeasti huomioon esimerkiksi aineiden kulkeutumismahdollisuus ja hajuhaitat. Koska jokaiseen määritellyistä öljyhiilivetyjakeista (>C₅-C₁₀, >C₁₀-C₂₁, >C₂₁-C₄₀) kuuluu ominaisuuksiltaan erilaisia aineita, öljyhiilivetyjen aiheuttamien haittojen ja riskien suuruuttaa ei voida yleensä luotettavasti arvioida pelkästään ohjearvoilla. Öljyhiilivetyjen riskinarvioinnissa on määritettävä myös tarkempien hiilivetyfraktioiden ja yksittäisten avainyhdisteiden pitoisuudet, joille voidaan tehdä oma viitearvovertailu.

Arseenin luontaisella taustapitoisuudella tarkoitetaan maalajikohtaisia suurimpia sallittuja taustapitoisuusarvoja (SSTP-arvot), jotka on määritelty Geologian tutkimuskeskuksen Taustapitoisuus-karttapalvelun laskentamenetelmällä ja aineistolla.

Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja.

Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä.

Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon.

Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (978/2021) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa.

Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu

Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi.

Tiedon siirtäminen

Ympäristönsuojelulain 139 §:n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa tai ovat aiheuttaneet maaperän tai pohjaveden pilaantumista, sekä alueella mahdollisesti tehdyistä tutkimuksista tai puhdistustoimenpiteistä.

Määräysten perustelut

Puhdistustavoitteet ja -menetelmä (perustelut määräyksille 1–6)

Kohteessa on tarve pilaantuneen maan poistamiselle rakentamisen vuoksi. Kunnostus on tarkoitus toteuttaa rakentamisen vaatimassa laajuudessa ja noudattaen kunnostussuunnitelmassa esitettyjä tavoitepitoisuuksia lyijylle ja öljyhiilivedyille. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt nämä ilmoituksessa esitetyt puhdistustavoitteet eri öljyhiilivetyjen jakeita koskevin täsmennyksin. Öljyhiilivetypilaantuma on todettu pienialaiseksi ja pistemäiseksi.

Leikkimiseen soveltuville piha-alueille on asetettu kunnostustavoite noudattaen Ympäristöhallinnon ohjeen (6/2014) mukaista suositusta kestävän kunnostuksen tavoitteesta uudisrakennuskohteissa. Sen mukaan pintamaan (noin 0,5–1 metriä) edustavien haitta-ainepitoisuuksien tulee alittaa asuintonttien ja lasten leikkipaikkojen kohdalla kynnysarvot tai alueelliset taustapitoisuudet. Suositus ei koske suoraan asfaltoituja piha-alueita ja niitä epäorgaanisia haitta-aineita, joilla maaperän terveysperusteiset viitearvot ovat selvästi alempaa ohjearvoa suurempia. Geologian tutkimuskeskuksen TAPIR-karttapalvelun mukaan alueen arseenin suurin sallittu taustapitoisuus on savelle 15 mg/kg ja moreenille 10 mg/kg.

Alueelta on todettu kohonneita pitoisuuksia orgaanisia yhdisteitä. Joidenkin orgaanisten yhdisteiden hajukynnys voi joissain olosuhteissa olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa.

Pilaantuneiden maa-ainesten poistamisella riittävän laajalti putki- ja kaapelikaivantojen kohdilta varmistetaan, etteivät työntekijät myöhemmin tehtävien uusimistöiden yhteydessä altistu haitta-aineille.

Puhdistustyön aikana mahdollisesti todettavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Mikäli haitta-aineita todetaan selvästi aiempaa enemmän tai tavoitepitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, ei aiemmin tehty riskinarvio kuvaa riittävän luotettavasti muuttunutta tilannetta.

Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta (perustelut määräyksille 7–9)

Maaperän riittävän tarkalla ja luotettavalla tutkimisella pilaantunut maa voidaan tunnistaa, rajata ja puhdistaa päätöksen mukaisesti ja maa-aines voidaan toimittaa oikeaan vastaanotto- tai hyödyntämispaikkaan.

Kaivua ohjaavista näytteistä ja jäännöspitoisuusnäytteistä on tarpeen tutkia vähintään niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita kohteessa on todettu kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin.

Jäännöspitoisuusnäytteillä osoitetaan puhdistustavoitteiden saavuttaminen. Jäännöspitoisuusnäytteet on otettava riittävällä tiheydellä ja niiden on oltava edustavat. Jäännöspitoisuusnäytteiden laboratoriomäärityksillä saadaan mitattua myös niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joille ei ole käytettävissä kenttämittausmenetelmää ja mahdollisesti niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita ei ole aiemmin tutkittu.

Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi (perustelut määräykselle 10)

Huomiorakenteet toimivat myöhempien kaivujen aikana merkkinä pilaantuneen maan rajasta. Huomiorakenteena voidaan käyttää huomioverkkoa tai muuta kestävää materiaalia. Helposti haihtuvien ja kulkeutuvien haitta-aineiden kulkeutuminen ilmoitusalueen ulkopuolelle on estettävä riittävillä eristysrakenteilla, kuten bentoniittimatolla tai HDPE-kalvolla.

Eristyssuunnitelman toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi varataan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle mahdollisuus arvioida eristysrakenteen riittävyys estämään haitta-aineiden leviäminen puhdistetulle alueelle. Tiedot huomio- ja eristysrakenteiden asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisy (perustelut määräyksille 11–16)

Kunnostuskohteen rajaamisella ja merkitsemisellä varmistetaan, etteivät ulkopuoliset henkilöt oleskele alueella ja/tai altistu haitta-aineille työn aikana.

Määräyksellä haitta-aineiden leviämisen estämisestä ilman, veden tai muun altistusreitin kautta ehkäistään niistä aiheutuvien ympäristö- ja terveyshaittojen syntyminen. Alueella tulee huomioida mahdollinen happamoittavien sulfidisavien esiintyminen ja suotovesien pH-muutosten vaikutukset haitta-aineiden kulkeutuvuuteen.

Jätelain 17 §:n mukaan vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.

Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä, jonka mukaan jäte on ensisijaisesti hyödynnettävä, tai mikäli hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on toimitettava asianmukaiseen loppukäsittelypaikkaan.

Siirtoasiakirjan käytöllä turvataan ko. jätteiden luovutus asianmukaiseen käsittelyyn ja luodaan edellytykset kuljetusten riittävään seurantaan ja valvontaan. Siirtoasiakirjat ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljetusliikkeelle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla.

Veden tutkiminen ja käsittely (perustelut määräyksille 17–19)

Kaivantovesien johtaminen ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa. Esitetyssä kaivantovesien käsittelyssä on huomioitu, että maa voi olla tai hapettua happamaksi sulfaattimaaksi.

HSY:n vesihuollon liittymispalvelujen luvassa ohjeistetaan viemäriin johdettavista vesistä tehtävät laatuselvitykset. Viemärin omistajan tai haltijan antaman luvan sekä veden puhdistus- ja johtamissuunnitelmien esittäminen ympäristöseuranta- ja -valvontayksikölle ennen vesien jätevesiviemäriin johtamista on tarpeen viranomaisvalvonnassa.

Vesien johtaminen hulevesiviemäriin tai maastoon esitetään tehtäväksi pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen mukaisesti. Ohjetta ei ole laadittu yksinään sovellettavaksi pilaantuneen maaperän puhdistustyömailla, joissa kaivantovesien johtamisen riskit ympäristön pilaantumiselle ovat tavanomaista suuremmat. Tarkennetun veden johtamissuunnitelman toimittamisella valvontaviranomaiselle tarkastettavaksi varmistetaan, ettei potentiaalisesti haitta-aineita sisältävien kaivantovesien maastoon johtamisessa aiheuteta ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Pilaantuneen maa-aineksen varastointi alueella (perustelut määräyksille 20–22)

Pilaantuneiden maa-ainesten välivarastointia koskevilla määräyksillä varmistetaan, että puhdistusalueen läheisyydessä ei tapahdu maaperän tai veden lisäpilaantumista tai lähialueella oleskelevien ihmisten altistumista.

Maa-aineksen hyödyntäminen alueella (perustelut määräykselle 23)

Maa-ainesten hyötykäyttöön tarvitaan ympäristölupa, jos alueelle muualta tuotavien kaivumaiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät VNa 214/2007 mukaiset kynnysarvot. Ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaan ilmoituskäsittelyllä voidaan käsitellä maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntäminen kaivualueella. Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö on hyväksynyt ilmoituksessa esitetyt kaivettujen kynnysarvomaiden hyödyntämisen periaatteet korttelissa.

Määräyksessä on tarkennuksia muun muassa elohopean hyödyntämiskieltoon, mineraalisiin rakennusjätejakeisiin (ns. Helsinki-moreeni) ja hyödynnettävän maa-aineksen peittämiseen tai pinnoittamiseen liittyen, jotta voidaan riittävästi ehkäistä kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisestä aiheutuvia ympäristö- ja terveyshaittoja. Haihtuvia haitta-aineita tai elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haitta-ainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineiden haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia.

Lisäksi täsmennetään, minkälaista mineraalista rakennusjätettä sisältävää maa-ainesta tällä päätöksellä alueella on mahdollista hyödyntää (ns. Helsinki-moreeni). Mineraalisilla rakennusjätejakeilla tarkoitetaan inerttejä rakennusjätteitä, kuten betonia ja tiiltä. Em. rakennusjätteiden esiintyminen hyödynnettävien maa-ainesten seassa on rajoitettu enintään kymmeneen prosenttiin. Pääsääntöisesti mineraalisen jätteen hyödyntäminen maarakentamisessa edellyttää ympäristöluvan ja MARA-asetuksen mukaisen rekisteröinnin.

Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu lisäpilaantumista tai vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Tämän vuoksi kynnysarvomaiden hyödyntäminen kohteessa soveltuu vain sellaisille alueille, jossa on jo valmiiksi vastaavia pitoisuuksia ja ominaisuuksiltaan vastaavia haitta-aineita. Ilmoitusalueella on muun muassa todettu öljyhiilivetyjä vain yhdessä näytepisteessä yhden tontin alueella, ei koko korttelissa. Lisäksi täytöissä hyödynnettävien haitta-ainepitoisten maa-ainesten päällä tulee olla riittävä pilaantumattoman maan kerros.

Hyödyntämisen edellytyksenä on, ettei siitä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa (perustelut määräyksille 24–25)

Ympäristöseuranta- ja -valvontayksikkö voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 §:n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tai uusien tietojen perusteella.

Poikkeuksellisesta tilanteesta ja pilaantuneen alueen jatkumisesta ilmoituksessa esitetyn alueen ulkopuolelle on edellytetty ilmoitettavaksi valvontaviranomaiselle ja kiinteistön omistajalle, jotta voidaan harkita tarvittavia jatkotoimenpiteitä.

Tiedottaminen ja raportointi (perustelut määräyksille 26–28)

Aloitusilmoitus ja tiedotus työn eri vaiheiden etenemisestä on tarpeellista viranomaisvalvonnassa. Kirjanpidolla ja raportoinnilla dokumentoidaan alueella tehdyt kunnostustoimenpiteet.

Määräys naapureille tiedottamisesta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei kunnostus loukkaa yksityistä etua.

Jos kunnostus etenee vaiheittain, voi puhdistustyön eri vaiheet olla tarpeen raportoida erikseen. Loppuraportissa on tarpeen esittää kunnostuksen aikana tehtyjen ympäristöteknisten tutkimusten ja toimenpiteiden lisäksi mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio. Loppuraportin esittäminen on tarpeen viranomaisvalvonnassa sekä tiedon kulkemisen varmistamisessa kiinteistön omistajalle maaperän tilasta.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6, 7, 16, 27, 32, 134, 135, 136, 139, 155, 172, 200, 205, 209 §

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 41 §

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) 2, 3, 4, 5 §

Jätelaki (646/2011) 5, 6, 8, 12, 13, 15, 17, 29, 121 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §

Toimivaltainen viranomainen

Ympäristöministeriö on päätöksellään VN/5635/2018 siirtänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto on päätöksellään siirtänyt tämän toimivallan ympäristöseuranta- ja -valvontayksikön päällikölle.

Ilmoituksen käsittelymaksu ja sen määräytyminen

Ilmoituksen käsittelystä peritään 1750,00 euron maksu. Helsingin kaupungin Taloushallintopalvelu-liikelaitos toimittaa laskun ilmoituksen tekijälle.

Maksu määräytyy Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen taksan (ympäristö- ja lupajaosto 15.2.2024, 31 §) perusteella.

Päätöksen tiedoksianto ja voimassaolo

Päätöksestä kuulutetaan julkisesti Helsingin kaupungin internetsivulla, osoitteessa https://paatokset.hel.fi/fi/kuulutukset-ja-ilmoitukset

Päätöksen katsotaan tulleen valitukseen oikeutettujen tietoon seitsemäntenä päivänä kuulutuksen julkaisemisesta. Päätös on lainvoimainen valitusajan jälkeen, mikäli päätöksestä ei valiteta.

Päätös on voimassa viisi vuotta.

Muutoksenhaku ja täytäntöönpano

Valitusosoitus on liitteenä asianosaisille. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.