Lausuntopyyntö, tartuntatautilaki ja eräät siihen liittyvät lait, sosiaali- ja terveysministeriö

Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala pitää ehdotettua uutta tartuntatautilakia keskeisiltä osin kannatettavana. Toimialan näkemyksen mukaan ehdotettu tartuntatautilaki sisältää kuitenkin kasvatuksen ja koulutuksen järjestämisen kannalta joitakin täsmentämistä vaativia seikkoja.

Ehdotetun lain 57 § koskee terveydentilan selvitystä hengityselinten tuberkuloosista työtehtävää varten. Kyseisen pykälän mukaan palvelua tuottavalla taholla on velvollisuus edellyttää työntekijältä, harjoittelijoilta, vuokratyövoimalta ja muilta vastaavilta henkilöiltä selvitystä silloin, jos olisi perusteltu syy epäillä, että tehtävissä toimiva henkilö olisi voinut sairastua hengityselinten tuberkuloosiin. Kyseinen pykälä koskee sanamuotonsa mukaan muun ohella niitä tehtäviä, jotka edellyttävät työskentelyä alle kouluikäisten kanssa lähietäisyydellä. Varhaiskasvatus on mainittu pykälän perusteluissa nimenomaisesti.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala toteaa edellä mainitun pykälän osalta, että jo voimassa oleva tartuntatautilaki sisältää 55 §:ssään aineellisesti samansisältöisen varhaiskasvatusta koskevan vaatimuksen. Nyt ehdotetun tartuntatautilain 57 §:n sanoitusta on asian osalta hieman selkeytetty ja stilisoitu. Toimiala pitää ehdotetun pykälän sisältöä kannatettavana ja toteaa, että tuberkuloosiselvityksen järjestämisvastuun selkeyttäminen esimerkiksi varhaiskasvatuksessa toimivien opiskelijoiden osalta on ehdotetussa lainsäädännössä ollut onnistunutta.

Ehdotetun tartuntatautilain 58 § koskee työstä, varhaiskasvatuksesta ja oppilaitoksesta poissaolosta päättämistä. Pykälän mukaan hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän virkasuhteinen tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä päätöksen, jonka mukaan yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön tulee olla pois työstä, varhaiskasvatuksesta tai oppilaitoksesta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin em. lääkärille mahdollisuus päättää alle kouluikäisten lasten kanssa työskentelevän työstä poissaolosta myös tilanteessa, jossa henkilö olisi sairastunut tai hänen epäiltäisiin sairastuneen johonkin muuhun kuin yleisvaaralliseen tartuntatautiin. Pykälän perusteluissa on todettu, että kyseinen toimivalta on tärkeä, sillä vaikka tauti ei olisikaan yleisvaarallinen, se voi silti olla esimerkiksi alle kouluikäisille lapsille hengenvaarallinen. Tästä syystä ehdotuksen mukaan on tärkeää, että tällaiseen tartuntatautiin sairastunut henkilö ei työskentelisi alle kouluikäisten läheisyydessä.

Toimiala toteaa, että ehdotetun tartuntatautilain 58 § vastaa aineelliselta sisällöltään jo voimassa olevan tartuntatautilain 57 §:ää. Pykälään on kuitenkin tehty pieniä teknisluonteisia muutoksia. Toimiala pitää ehdotettua tartuntatautilain 58 §:ää perusteltuna ja kannatettavana.

Ehdotetun tartuntatautilain 70 § koskee hygieniatoimenpiteitä epidemian leviämisen ehkäisemiseksi. Pykälä on voimassa olevaan tartuntatautilakiin nähden uusi ja pykälässä säädettäisiin yleisvaarallisen tai sellaiseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi tehtävistä yleisistä hygieniatoimenpiteistä erilaisissa tiloissa ja toiminnoissa.

Pykälän mukaan tietyin edellytyksin hyvinvointialueella (sisältäen myös Helsingin kaupungin) sekä Lupa- ja valvontavirastolla on mahdollisuus tehdä "yleisölle avoimien tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitettujen sisätilojen sekä alueellisesti ja toiminnallisesti rajattujen ulkotilojen hallinnasta vastaavaa toimijaa" velvoittava päätös.

Kyseisen päätöksen perusteella toimijan tulee epidemian leviämisen ehkäisemiseksi huolehtia toiminnassaan, että: 1) asiakkailla ja osallistujilla on mahdollisuus käsien puhdistamiseen; 2) asiakkaille ja osallistujille annetaan tartuntojen leviämistä ehkäiseviä käytänteitä koskevat toimintaohjeet; tai 3) tilojen ja pintojen puhdistamista tehostetaan sen lisäksi, mitä muualla kyseisen toiminnan osalta puhdistamisesta säädetään.

Pykälän perusteluissa on erikseen mainittu, että asiakas- ja osallistujatiloina pidetään myös tiloja, joiden käyttö perustuu jonkin lakisääteisen palvelun saamiseen. Koulut ja varhaiskasvatustoiminta on erikseen mainittu pykälän perusteluissa. Niin ikään perusteluissa on mainittu, että asiakkaalla ja osallistujalla tarkoitetaan myös varhaiskasvatukseen osallistuvaa lasta, oppilaita ja opiskelijoita.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala pitää edellä mainittua pykälää sisällöltään ja perusteluiltaan kannatettavana ja yhtyy pykälän perusteluissa esitettyyn toteamukseen siitä, että pykälän mukaiset "hygienian tehostamisvelvoitteet" ovat varsin helposti toimeenpantavissa ja monessa toiminnassa käsien puhdistamismahdollisuus ja käsidesinfektioaine ovat saatavilla tavanomaisestikin ilman viranomaisen määräystä asiassa.

Pykälä on sanamuotonsa mukaan kohdistettu "yleisölle avoimien tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitettujen sisätilojen sekä alueellisesti ja toiminnallisesti rajattujen ulkotilojen hallinnasta vastaavaan toimijaan". Toimiala toteaa, että pykälän kohteena olevan ryhmän määritelmä on ainakin jossain määrin epäselvä ja monitulkintainen. Toimiala pitäisi juridisesti selkeämpänä ratkaisua, jossa esimerkiksi päiväkodit sekä oppilaitokset olisi nimenomaisesti kirjattu edellä mainitun velvoitteen piiriin eikä koulujen ja varhaiskasvatuksen sisällyttämistä olisi jätetty vain pykälän perustelujen varaan.

Ehdotetun lain 72 § koskee määräystä hygieniatoimien tehostamisesta. Pykälän mukaan, mikäli edellä mainitussa 70 §:ssä tarkoitetut toimet eivät ole riittäviä yleisvaarallisen tai sellaiseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi, hyvinvointialue (sisältäen myös Helsingin kaupungin) tai Lupa- ja valvontavirasto voi tehdä toiminnanharjoittajaa velvoittavan päätöksen, jonka mukaan tilojen käyttö on järjestettävä siten, että asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien sekä seurueiden välistä tartuntataudin leviämistä voidaan ehkäistä. Jos edellä mainittu päätös on tehty, toimijan tulee laatia hygieniasuunnitelma siitä, miten se toteuttaa toiminnassaan päätöksessä määrätyt velvoitteet.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala pitää ehdotetun 72 §:n aineellista sisältöä kannatettavana, mutta toteaa, että myös kyseinen pykälä sisältää edellä mainitun 70 §:n kanssa yhtäläiseen tapaan monitulkintaista terminologiaa. Toimiala toteaa tältäkin osin, että pykälän sanamuotoa tulisi selkeyttää, jotta sanavalinnat huomioivat paremmin myös kasvatuksen ja koulutuksen toimialan palvelut sekä toiminnan.

Ehdotetun tartuntatautilain 75 § koskee tilojen käytön tai toiminnan väliaikaista rajoittamista ja 76 § koskee puolestaan tilojen käytön tai toiminnan väliaikaista kieltämistä.

Ehdotetun 75 §:n mukaan hyvinvointialue (sisältäen myös Helsingin kaupungin) tai Lupa- ja valvontavirasto voivat tietyin edellytyksin tehdä päätöksen yleisölle avoimien tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitettujen sisä- tai ulkotilojen käytön tai asiakkaille ja osallistujille tarkoitetun toiminnan sekä yleisten kokousten, yleisö- ja yksityislaisuuksien rajoittamisesta.

Ehdotetun 76 §:n mukaan hyvinvointialue (sisältäen myös Helsingin kaupungin) tai Lupa- ja valvontavirasto voivat tietyin edellytyksin antaa toimialueellaan tiettyjä tai kaikkia huomattavan infektioriskin sisältävää toimintaa harjoittavia tai tilojen hallinnasta vastaavia toimijoita velvoittavan päätöksen yleisölle avoimien tai rajatun asiakas- tai osallistujapiirin oleskeluun tarkoitettujen asiakas-, osallistuja- ja odotustilojen sulkemisesta sekä yleisten kokousten, yleisö- tai yksityistilaisuuksien kieltämisestä.

Ehdotetun tartuntatautilain perusteluissa todetaan nimenomaisesti, että ehdotettu sääntely mahdollistaisi sen, että myös opetukseen käytettäviin tiloihin voitaisiin kohdistaa rajoitustoimia ja niiden käyttö voitaisiin myös kieltää väliaikaisesti. Ehdotuksen mukaan tämä tarkoittaisi käytännössä etäopetukseen siirtymistä.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala pitää edellä esitettyä uutta sääntelyä sisällöltään kannatettavana. Toimiala toteaa, että ehdotettua sääntelyä koskevissa perusteluissa on asianmukaisesti huomioitu covid-19-pandemian kokemukset, opit ja tutkimustieto etäopetuksesta sekä sen haitoista ja hyödyistä. Perusteluissa on asianmukaisesti korostettu, että etäopetustilanteeseen tulisi ryhtyä vain silloin, kun se olisi välttämätöntä ihmisten terveyden ja hengen sekä välttämättömien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen riittävyyden turvaamiseksi, eikä muilla toimilla olisi enää mahdollista riittävällä tavalla ehkäistä tartuntataudin leviämistä.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala toteaa kuitenkin, että vaikka koulujen tilojen käyttöä rajoitettaisiin tai tilojen käyttö kiellettäisiin tartuntatautilain nojalla, nykyinen kasvatuksen ja koulutuksen substanssilainsäädäntö ei tunne eikä mahdollista etäopetusta esi- ja perusopetuksen osalta. Toisen asteen osalta etäopetus on mahdollista normaalioloissa. Niin kutsutusta etäopetuksesta onkin esimerkiksi covid-19-pandemian aikana säädetty perusopetuslain määräaikaisin muutoksin.

Toimiala pitääkin tärkeänä, että tartuntatautilain muutosten lisäksi etäopetus mahdollistetaan (tiettyjen edellytysten vallitessa) myös suoraan perusopetuslain tasolla, sillä pelkästään nyt ehdotettu tartuntatautilain muutos koskien tilojen käytön rajoittamista ja kieltämistä ei oikeuta kasvatuksen ja koulutuksen palveluiden järjestäjää järjestämään esiopetusta tai perusopetusta etäopetuksena.

Toimiala toteaa edelleen, että varhaiskasvatuksen asemaa ja toteuttamista tulisi jatkopohtia tilanteissa, joissa tartuntatautilain nojalla päiväkotien tilojen käyttöä rajoitetaan tai tilapäisesti kielletään. Toimiala pitää ainakin jossain määrin epäselvänä sitä, miten subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta tulee toteuttaa, jos päiväkotien käyttöä rajoitetaan tai kielletään. Edelleen toimiala toteaa, että ehdotetun tartuntatautilain 75 §:ssä ja 76 §:ssä käytetty terminologia on oppilaitosten ja päiväkotien osalta tulkinnanvaraista.

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää ympäristöpalveluiden lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi tartuntatautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Ympäristöpalvelut esittää lausuntonaan seuraavan.

11 § Tartuntatautien torjunnan asiantuntijaelimet

Asiantuntijaelimissä on mainittu hyvinvointialueen ja tarvittaessa HUS-yhtymän osallistuminen elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämistä varten perustetun selvitystyöryhmän toimintaan. Lisäys on tarpeellinen ja kannatettava.

25 § Tiedonsaantioikeus epidemian havaitsemiseksi, selvittämiseksi ja tartunnan jäljittämiseksi

Tiedonsaantioikeutta koskevat tarkennukset ovat tarpeellisia ja kannatettavia myös veden ja elintarvikkeiden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisessä.

41 § Yhdyskuntien jätevesiseuranta

Jätevesinäytteiden tutkiminen ja kerääminen on tarpeellista, mutta niiden vastuutaho tulisi määritellä kunnan sijaan jäteveden puhdistuksesta vastaaville vesihuoltolaitoksille. Näytteet otetaan kuitenkin käytännössä jätevedenpuhdistamosta. Pääkaupunkiseudulla näytteet otetaan suoraan HSY:ltä.

84 § Tiloja ja toimintaa koskevien torjuntatoimien valvonta

Esityksen mukaan hyvinvointialue, HUS-yhtymä, kunnan terveydensuojeluviranomainen ja kunnan elintarvikevalvontaviranomainen, Ruokavirasto, sekä Lupa- ja valvontavirasto valvovat 70, 72, 74-78 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien ja rajoitusten sekä niitä koskevien päätösten noudattamista.

Liikenne- ja viestintävirasto ja kunnan terveydensuojeluviranomainen valvovat 71 ja 73 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien ja rajoitusten sekä niitä koskevien päätösten noudattamista.

Kunnan elintarvike- ja terveydensuojeluviranomaiset valvoivat Covid19-pandemian aikana tartuntatautilain mukaan annettujen määräysten noudattamista. Tällöin merkittävä osa elintarvike- ja terveydensuojelun valvontakohteista oli suljettu tai niiden toimintaa oli rajoitettu, joten ylimääräisen valvontatehtävän toteuttaminen oli mahdollista.

Elintarvike- ja terveydensuojeluviranomaiselle ehdotetut valvontatehtävät ovat varsin laajoja sovellettavine pakkokeinoineen ja koskevat hygienian ja puhtauden valvonnan lisäksi esimerkiksi tilojen käytön rajoituksien valvontaa. Lisäksi terveydensuojeluviranomaiselle on ehdotettu tehtäviä henkilöliikenteen liikennevälineiden valvonnan osalta. Ympäristöpalvelut esittää, että kunnan elintarvike- ja terveydensuojeluviranomaisen valvontavelvoite kohdistettaisiin vain 70 ja 72 §:n mukaisten velvoitteiden valvontaan.

Tartuntatautilain valvontatehtävien ei tulisi heikentää elintarvike- ja terveydensuojeluvalvonnan toteuttamista. Koska pandemiat ja vakavat häiriötilanteet voivat olla luonteeltaan erilaisia, valvontatehtävä voisi tulla sovellettavaksi myös tilanteessa, jossa elintarvike- ja terveydensuojeluviranomaisen omat tehtävät eivät ole merkittävästi vähentyneet. Ehdotettuja tehtäviä tulisi rajata ensisijaisesti hygieniatoimenpiteiden ja puhdistuksen valvontaan kohteissa, jotka muutoinkin ovat elintarvike- ja terveydensuojelulain mukaisten vaatimusten piirissä. Jos elintarvike- ja terveydensuojeluvalvontaa olisi tarpeen vähentää tartuntatautilain mukaisten tehtävien vuoksi, tulisi Lupa- ja valvontaviraston ja Ruokaviraston ottaa asia huomioon valvonnan resursointiin vaikuttavissa ohjeissa kuten kohteiden riskiluokituksessa ja tarkastustiheydessä.

Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala antaa kaupunginhallitukselle tartuntatautilain uudistamista koskevasta hallituksen esityksestä seuraavan lausunnon: 

Hallituksen esityksen keskeiset tavoitteet ja pääasiallinen tarkoitus

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi tartuntatautilaki, joka korvaisi voimassa olevan lain. Lain tavoitteena on ehkäistä tartuntatautien leviämistä sekä vähentää niistä aiheutuvia haittoja väestölle ja yhteiskunnalle. Sääntely kohdistuu ensisijaisesti tartuntatautien torjuntaan, ei tartuntatautien aiheuttamien sairauksien hoitoon.

Esityksessä selkeytetään viranomaisten välistä tehtävänjakoa sekä vahvistetaan yhteistyötä ja tiedonkulkua hyvinvointialueiden, valtion viranomaisten ja kuntien välillä. Tartuntataudeista vastaavan lääkärin rooli säilyy keskeisenä, mutta toimivaltuuksia ja tiedonsaantioikeuksia täsmennetään ja käytännön toimintaa sujuvoitetaan.

Tietojen käsittelyä ja luovuttamista koskevaa sääntelyä tarkennetaan vastaamaan EU:n tietosuojavaatimuksia, ja viranomaisten välistä tiedonvaihtoa helpotetaan tartuntatautien torjunnan tehostamiseksi. Rokotustoimintaa koskevaa sääntelyä uudistetaan siten, että myös työterveyshuolto, opiskeluterveydenhuolto ja yksityinen sektori voivat osallistua siihen nykyistä joustavammin.

Lakiin sisällytetään nykyistä laajempi keinovalikoima vakavien tartuntatautitilanteiden, kuten pandemioiden, hallintaan. Näihin kuuluvat muun muassa hygieniatoimenpiteet sekä mahdollisuus tilojen ja toiminnan väliaikaiseen rajoittamiseen tai keskeyttämiseen. Samalla säädetään näihin toimenpiteisiin liittyvistä korvausperiaatteista.

Esitykseen sisältyy myös rikosoikeudelliseen sääntelyyn liittyviä muutoksia, joilla laajennettaisiin vastuuta tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttamisesta koskien tietyissä tilanteissa myös elinkeinotoimintaa.

Kokonaisuutena esityksen tavoitteena on parantaa tartuntatautien torjunnan vaikuttavuutta, selkeyttää toimivaltuuksia ja vahvistaa varautumista erilaisiin terveydenhuollon häiriötilanteisiin.

Hallituksen esityksen arviointia

Toimiala pitää esityksen tavoitteita tartuntatautien torjunnan vahvistamisesta ja varautumisen kehittämisestä kannatettavina. Luonnoksessa tunnistetaan keskeisiä kehittämistarpeita, mutta sääntelyyn sisältyy useita kohtia, jotka voivat vaikeuttaa lain käytännön toimeenpanoa alueellisella tasolla.

Keskeisenä haasteena toimiala näkee vastuiden ja toimivallan osittaisen epäselvyyden eri viranomaisten välillä. Operatiivinen vastuu tartuntatautien torjunnasta on Helsingin kaupungilla ja hyvinvointialueilla, mutta ohjaus ja päätöksenteko voivat jakautua useille toimijoille, mikä voi hidastaa reagointia epidemiatilanteissa. Vastuun ja toimivallan tulee olla selkeästi yhteen sovitettuja. Toisaalta esityksen pykälissä korostuu kaupungin, hyvinvointialueiden ja muiden viranomaisten keskinäisen yhteystyön vaatimus tartuntatautien torjumiseksi, mikä osaltaan liudentaa reagoinnin mahdollisesta hitaudesta aiheutuvia ongelmia.

Lisäksi esityksessä asetetaan kaupungille ja hyvinvointialueille uusia ja laajenevia velvoitteita muun muassa varautumiseen, seurantaan ja raportointiin. Näiden velvoitteiden vaikutuksia kustannuksiin ja henkilöstötarpeeseen ei ole kaikilta osin arvioitu riittävästi. Toimiala korostaa, että rahoitusperiaatteen tulee toteutua ja uusille tehtäville on osoitettava täysimääräinen rahoitus. Tämän tavoitteen toteutumiseksi esityksen 93 §:ään sisältyvä viittaus hyvinvointialueiden rahoituksesta annettuun lakiin (617/2021) kaupungille ja hyvinvointialueille esitetyn lain nojalla järjestämästä toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin ja valtion osallistumisesta erityisiin kustannuksiin esitetyn lain 94 §:ssä ei vaikuttaisi olevan rahoituksen riittävyyden osalta kattavaa.

Esitys lisää myös hallinnollista taakkaa. Raportointi- ja suunnitteluvelvoitteiden kasvu voi vähentää resursseja varsinaisesta tartuntatautien torjuntatyöstä. Samalla näiden velvoitteiden kasvu aiheuttaa osaltaan taloudellista painetta, eikä hallituksen esitystä voida tältäkään osin pitää täysin kustannusneutraalina. Sääntelyssä tulisi välttää päällekkäisyyksiä ja varmistaa, että velvoitteet tukevat operatiivista toimintaa.

Tiedonhallinnan osalta toimiala kiinnittää huomiota siihen, että esitetyt velvoitteet edellyttävät toimivia ja yhteensopivia tietojärjestelmiä sekä sujuvaa tiedonvaihtoa viranomaisten välillä. Nykytilanteessa järjestelmien hajanaisuus ja tietosuojakysymykset voivat muodostaa esteitä tavoitteiden saavuttamiselle.

Varautumisvelvoitteet ovat laajoja ja osin tulkinnanvaraisia. Toimiala pitää tärkeänä, että velvoitteet ovat oikeasuhtaisia ja joustavia sekä huomioivat alueelliset erot. Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat kasvukeskittymiä ja hallinnollisia keskuksia, joille varautumisvelvoitteet ja tartuntatautien torjuntatyö aiheuttavat hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Lisäksi kuntien ja hyvinvointialueiden välisten rajapintojen toimivuutta tulisi selkeyttää.

Yksilön oikeuksiin puuttuvien toimivaltuuksien osalta toimiala korostaa selkeän sääntelyn ja riittävän tarkkarajaisuuden ohella riittävän oikeudellisen tuen merkitystä. Päätöksenteon tulee olla oikeusturvan kannalta kestävää, mutta samalla mahdollistaa nopea toiminta epidemiatilanteissa.

Toimiala katsoo, että esitystä tulisi jatkovalmistelussa täsmentää erityisesti vastuunjaon, rahoituksen, tiedonhallinnan sekä sääntelyn joustavuuden osalta, jotta lain tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti ja yhdenvertaisesti koko maassa. Vastuun ollessa hyvinvointialueilla ei yhteistyö julkisen ja yksityisen toimijan välillä voi olla velvoittavaa. Esimerkiksi rokottamisen osalta mahdollisen yhteistyön vaatima koordinointi eri toimijoiden välillä ja sen vaatima työ tulee huomioida pohdittaessa työn jakautumista resurssien käytön näkökulmasta. Useampien toimijoiden osallistaminen tartuntatautien leviämisen ehkäisyyn tai hoitoon lisää tarvetta koulutukselle ja perehdyttämiselle. Tämä vastuu ei voi jäädä julkisen toimijan katettavaksi.

Toimiala arvioi hallituksen esityksessä ehdotettuja pykäliä seuraavasti:

2 §

Toimiala pitää hyvänä, että pykälässä säädettäisiin siitä, että mitä tässä laissa säädetään hyvinvointialueista, sovelletaan myös Helsingin kaupunkiin. Helsingin kaupungin vertautumisesta hyvinvointialueiseen on tärkeää mainita pykälässä, vaikka tästä onkin osaltaan säädetty jo Uusimaa-laissa.

6 §

Toimiala kannattaa pykäläehdotusta ja erityisesti sen 2 momenttia, jossa säädettäisiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtävistä ja roolista valtakunnallisessa tartuntatautien torjuntatyössä.

Toimiala pitää tärkeänä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toimii tartuntatautien kansallisena asiantuntijalaitoksena ja että sille turvataan laissa keskeinen asema tartuntatautityötä ohjaavana viranomaisena.

10 §

Toimiala pitää pykälässä ehdotettua kannatettavana, koska tiedonkulku muun muassa varuskunnista hyvinvointialueille paranisi tilanteessa, jossa varuskunnassa uhkaa levitä tai leviää vakava epidemia. Tiedonkulun tehostuminen on tartuntatautien torjunnassa ensiarvoisen tärkeää, kun pyritään ehkäisemään ja rajoittamaan epidemian leviämistä.

11 §

Pykälä on ehdotetussa muodossaan kannatettava. Valtioneuvoston asetuksen perusteella nimetyn Helsingin kaupungin ruokamyrkytys- ja vesiepidemioiden selvitystyöryhmän kokoonpano on nykyisellään toimiva. Ryhmä konsultoi tarvittaessa HUS-yhtymän ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijoita, joten heidän nimeämiseensä ko. ryhmään ei ole tarvetta.

24 §

Pykälä on ehdotetussa muodossaan kannatettava ja vastuuta selkeyttävä. Hyvinvointialueilla (ml. Helsinki) on ensisijainen vastuu epidemioiden selvittämisestä alueellaan ja HUS-yhtymä vastaa epidemiaselvityksistä vain järjestämisvastuulleen kuuluvissa tilanteissa.

25 §

Tartuntatautiyksikön oikeudesta saada tietoja epidemioiden selvittämiseksi on voimassa olevassa lainsäädännössä merkittäviä puutteita. Joissain tilanteissa ja olosuhteissa selvitysten toteuttaminen on ollut lähes mahdotonta tiedonkulun puutteiden vuoksi. Tiedonsaantioikeudesta on tärkeää säätää riittävän kattavasti.

Esityksen perustelujen mukaan (s.93): “Reaaliaikainen tiedonsaanti mahdollistaisi ripeät toimenpiteet tartuntaketjujen katkaisemiseksi.” Tällainen reaaliaikainen tiedonsaanti vaikuttaisi viittaavan jonkinlaiseen katseluyhteyteen tai muuhun sen kaltaiseen tapaan vaihtaa tietoja. Esityksessä ei kuitenkaan oteta kantaa tietojen sähköisen luovuttamisen reunaehtoihin (vrt. tiedonhallintalaki 22 § ja 23 §, asiakastietolaki 57 §). Esityksessä olisi perusteltua ottaa tähän kysymykseen kantaa, jos tarkoituksena on ollut reaaliaikainen tietojenvaihto laissa säädettyjen tehtävien hoitamisen sujuvuuden varmistamiseksi.

Pykäläehdotuksen 2 momentissa on erityisen tärkeä ja kannatettava lisäys, jonka mukaisesti momentissa mainituille viranomaisille säädettäisiin oikeus saada kaikilta alueensa julkisilta ja yksityisiltä toimijoilta epidemian havaitsemisen, syyn selvittämisen ja tartunnan jäljittämisen kannalta välttämättömät tiedot ja tarpeelliset näytteet.

29 §

Toimiala kannattaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nykyistä laajempaa mahdollisuutta täydentää tartuntatauti-ilmoituksen tietoja yhdistämällä niitä muista rekistereistä saataviin tietoihin (6 mom.). Tämä vähentäisi lääkärin tai hammaslääkärin tartuntatauti-ilmoituksen tekemiseen kuluvaa resurssia.

33 § ja 35 §

Ehdotetussa 33 §:ssä esitetty hyvinvointialueiden velvoittaminen osallistumaan otosseurantaan sitoo merkittävästi resursseja, ja otosseurannan edellyttämä suostumusprosessi (35 §) lisää henkilöstöresurssien tarvetta.

Toimialan käsityksen mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen olisi osallistuttava nykyistä enemmän suostumusprosessiin hyvinvointialueille velvoitteesta aiheutuvan kuormituksen vuoksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voisi toteuttaa osallistumistaan muun muassa kehittämällä digitaalisesti annettavaa suostumusta. Otosseurannan kustannukset tulisi korvata täysimääräisesti hyvinvointialueille.

39 §

Toimiala kannattaa pykälän 2 momentin sanamuotoon tehtyä lisäystä ” …..tai viranomaisen oikeusturvan kannalta.”. Tämä lisäisi myös tapauskohtaiseen rekisteriin merkityn henkilön oikeusturvaa mahdollisissa valitus- ja kanteluprosesseissa.

40 §

Toimiala ehdottaa, että ehdotetun pykälän ensimmäistä momenttia täydennettäisiin siten, että hyvinvointialueilla ja HUS-yhtymälle säädettäisiin oikeus luovuttaa tietoja toisilleen tapauskohtaisista rekistereistä (39 §), siltä osin kuin se on välttämätöntä tartuntatautien torjuntatyöhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi. Tiedonsaantioikeuden laajentaminen edistäisi osaltaan tarttuvien tautien leviämisen rajoittamiseksi ja estämiseksi tehtävää työtä.

5 luku

5 lukuun ehdotetut pykälät sisältävät lukuisia parannuksia voimassa olevaan sääntelyyn nähden. Rokotteiden kaltaisesti käytettyjen vasta-ainevalmisteiden sisällyttäminen rokotteen määritelmään selkeyttäisi nykytilannetta, jossa saman tartuntataudin ehkäisyyn voidaan samassa tarkoituksessa käyttää rokotetta tai vasta-ainetta (3 § 1 mom. 6 k.).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi vain rokotteita, joka on esityksessä määritelty lääkevalmisteeksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei arvioi lääkkeitä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tekemään arviointiin on liittynyt edellä mainittu lainsäädännöllinen epäselvyys, joka on viivästänyt mm. RSV-immunisaation arviointia.

43 §

Toimiala pitää tärkeänä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ohjaa ja tukee asiantuntemuksellaan väestön terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävää rokotustoimintaa. Tämän ohjauksen tulisi kattaa kaikki julkisen terveydenhuollon tehtäväksi kuuluva rokotustoiminta, myös muut tilanteet kuin ehdotetuissa 44–47 §:ssä ja 50 §:ssä mainitut tilanteet.

50 §

Ehdotus selkeyttää henkilön tartuntatautialttiuteen perustuvaa rokottamista ja yhdenmukaistaa toimintaa hyvinvointialueilla ja HUS-yhtymässä. Rokotusohjelman rokotteiden käyttäminen ohjelman mukaisesti vähentää hyvinvointialueille ja HUS-yhtymälle aiheutuvia kustannuksia ja yhdenmukaistaa toimintaa hyvinvointialueiden välillä lisäten samalla kansalaisten yhdenvertaisuutta asuinpaikasta riippumatta.

Toimiala pitää hyvänä, että ehdotetun pykälän mukaisesti säädettäisiin, että rokotusten aiheista pitää olla yksityiskohtaiset Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen antamat ohjeet.

52 § (nykyisen lain 48 §)

Toimiala kannattaa esitystä. Nykyisin käytössä olevat influenssarokotteet suojaavat ensisijaisesti rokotettavaa itseään vakavalta influenssalta. Asianmukaisesti rokotettukin voi saada tartunnan ja tartuttaa edelleen muita. Tämän takia ei ole perusteltua syytä edellyttää, että henkilöstön tulisi ottaa vuosittainen rokotussuoja influenssan varalta asiakas- ja potilasturvallisuuden vuoksi. Sen sijaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palveluntuottajalle tai sille palveluja tarjoavalle ehdotetun pykälän 2 momentissa asetettu velvollisuus rokotteen tarjoamiseen henkilöstölle on perusteltu ja kannatettava velvoite.

Voimassaoleva sääntely on ongelmallinen työnantajan näkökulmasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulkinta voimassa olevasta säännöksestä asiakkaiden ja potilaiden suojaamiseksi työntekijöiltä vuosittain edellytettävällä influenssarokotuksella on säännöksen ongelmallisuuden vuoksi muuttunut huomattavasti lain voimassaoloaikana.

57 §

Toimiala pitää tärkeänä, että tuberkuloosiselvitysten tekeminen kuuluu palvelua tuottavan tahon järjestämisvastuulle, kuten pykälässä esitetään. Tuberkuloosiselvitysten järjestämistä ei tule säätää hyvinvointialueiden tehtäväksi pl. esityksessä mainitut tilanteet.

58 §

Toimiala katsoo, että pykälän 3 momentissa säädettäväksi ehdotettu mahdollisuus elintarviketyöntekijän työstä poissalosta päättämiseen tulisi koskea vain yleisvaarallisia tartuntatauteja kuten esimerkiksi salmonellaa tai EHECiä. Muu kuin yleisvaarallinen tartuntatauti tässä yhteydessä tarkoittaisi mm. mitä tahansa vatsatautia (tavallisimmin noroviruksen aiheuttama).

Jos tartuntataudeista vastaava lääkäri (tai päivystysaikana päivystävä lääkäri) tekisi päätöksen työstä poissaolosta ehdotuksen mukaisessa tehtävässä toimivalle elintarviketyöntekijälle Helsingissä, jossa elintarvikehuoneistoja on paljon, potentiaalinen hallinnollinen taakka ja kustannukset kasvaisivat merkittävästi ilman vastaavaa lisähyötyä.

Nykyisen ohjeistuksen mukaan vatsatautia poteva elintarviketyöntekijä jää pois työstä tavallisena sairauspoissaolona ja voi palata työhönsä, kun viimeisestä oksentelusta/ripulista on kulunut vähintään 48 tuntia. Ehdotettu muutos lisäisi todennäköisesti myös laboratoriodiagnostiikan kustannuksia. Tavallinen ohimenevä vatsatauti ei edellytä näytteenottoa, mutta mikäli ehdotettu muutos hyväksyttäisiin lakiin, lisäisi se norovirusdiagnostiikkaa.

Toimiala vastustaa 3 momenttia siltä osin kuin momentissa säädettäisiin päätöksenteosta työstä tai tehtävästä poissaolosta muun kuin yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen epäilyn vuoksi.

61 §

Toimiala vastustaa ehdotusta pykälässä esitetyn sisältöisenä ja ehdottaa pykälään merkittäviä muutoksia. Ehdotus kollektiivisesta karanteenista on perusoikeudellisesti ongelmallinen. Pykälä mahdollistaisi laajan toimivallan käytön kevein ja epävarmoin perustein. Ehdotuksen mukaan kollektiivinen karanteeni voitaisiin asettaa jo ennen kuin taudinaiheuttaja on tunnistettu, mikä tarkoittaa, että satojen ihmisten vapautta voitaisiin rajoittaa tilanteessa, jossa toimenpiteen lääketieteellinen perusta on epäselvä.

On ongelmallista, että kiireellisessä tapauksessa pykälä antaisi laajan toimivallan muulle julkisessa terveydenhuollossa toimivalle laillistetulle lääkärille, jolta ei edellytettäisi virkasuhdetta tai vaadittaisi tartuntatautien asiantuntemusta. Pykälä ei edellyttäisi julkisessa terveydenhuollossa toimivaa laillistettua lääkäriä konsultoimaan päivystysaikana käytettävissä olevia infektioepidemiologian asiantuntijoita ennen päätöksen tekemistä. Konsultointi olisi mahdollista, sillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on kuitenkin aina tavoitettavissa IHR-säännöstön mukainen päivystäjä, jolla on yhteys HUS-yhtymän infektiopäivystäjään.

Ehdotuksen sisältöisenä pykälään sisältyy riski, että lain sallima toimivalta ylitetään tavalla, johon voi liittyä tahatonta tai jopa tahalliseksi tulkittavaa harkintavallan väärinkäyttöä. Tämä voi johtua siitä syystä, että 1) lääketieteelliset perusteet ovat tulkinnanvaraisia ja epävarmoja, 2) päätöksentekijältä ei edellytetä tartuntatautien erityisasiantuntemusta ja 3) oikeudellinen kontrolli on vain jälkikäteistä.

Näistä muodostuu yhdistelmä, joka voi johtaa toimivallan ylimitoitettuun käyttöön – esimerkiksi tilanteessa, jossa lääkäri soveltaa säännöstä varovaisuusperiaatteella ilman riittävää epidemiologista näyttöä. Pykälä voi antaa myös työkalun tarkoituksiin, jotka eivät palaudu tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseen.

Tartuntataudeista vastaavalle lääkärille pykäläehdotuksen 4 momentissa asetettu velvoite tehdä viipymättä päätös karanteenin lopettamisesta on kuormittava. Jos karanteeni koskee laajaa joukkoa, johon kuuluvien altistumista pitäisi tosiasiallisesti arvioida viipymättä yksilöllisesti, vaadittu työmäärä voi muodostua erittäin suureksi.

Toimiala ehdottaa, että kollektiivisen karanteenin säätämistä arvioidaan perusteellisesti perustuslakivaliokunnassa, mahdollisuus antaa kollektiivinen karanteenipäätös poistetaan muulta kuin virkasuhteiselta hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäriltä ja jos päätöksen tekee muu virkasuhteinen lääkäri kuin tartuntataudeista vastaava lääkäri, hänen on ennen päätöksen tekoa konsultoitava käytettävissä olevia infektioepidemiologian asiantuntijoita (THL/HUS/muut yo-sairaalat).

60 § ja 63 §

Muun kuin tartuntataudeista vastaavan lääkärin oikeutta tehdä kiireellisiä päätöksiä eristämisestä ja karanteenista korostetaan nykyistä lakia voimakkaammin. Voimassa olevassa laissa olevan erillisen pykälän perusteella muu virkasuhteinen lääkäri voi tehdä päätöksen kolmen vuorokauden ajaksi.

Jos kyseessä on laaja epidemia/prepandeeminen tilanne, nämä päätökset, joiden perustetta tartuntataudeista vastaavan lääkärin on viipymättä arvioitava voivat olla ongelmallisia. Päätösten tulee pysyä alueen yhteensovittavan tartuntataudeista vastaavan lääkärin linjausten mukaisena, eikä tartuntataudeista vastaavan lääkärin resurssia pidä sitoa muun julkisessa terveydenhuollossa toimivan laillistetun lääkärin tekemien päätösten arviointiin, sillä se voi vaarantaa merkittävästi niukan asiantuntijaresurssin ohjautumiseen liiaksi hallinnollisiin prosesseihin.

Näissä tilanteissa olisi perusteltua nimetä lukumääräisesti lisää tartuntataudeista vastaavia lääkäreitä, jotka toimisivat toimintaa yhteensovittavan tartuntataudeista vastaavan lääkärin suorassa ohjeistuksessa. Tartuntatautiyksikössä työskentelevillä muilla ammattihenkilöillä pitäisi olla mahdollisuus antaa ensitieto eristämisestä tai karanteenista, silloin kun se on toimintaa yhteensovittavan tartuntataudeista vastaavan lääkärin työnjohdollisen ohjeen mukaista. Alueen epidemiatilanne ja siten myös ohjeet voivat muuttua nopeasti.

Alueen julkisen terveydenhuollon kaikkien lääkäreiden sitouttaminen ajantasaiseen ohjeeseen on vaikeaa. Epäjohdonmukaiset päätökset voivat vähentää kansalaisten luottamusta toimintaan ja pahimmillaan johtaa päätösten noudattamatta jättämiseen. Käytännössä karanteeni- ja eristämispäätösten noudattamista ei voida valvoa kuin sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksissa. Muissa tapauksissa toiminta perustuu luottamukseen.

67 §

Ehdotetun 67 §:n (olosuhteet karanteenin ja eristämisen aikana) 2 momentti olisi perusteltua selvyyden vuoksi jakaa kahteen osaan siten, että kyseisessä momentissa ”Jos karanteeni- tai eristämispäätös tehdään henkilön tahdosta riippumatta, ………..” sanoilla alkava osa siirrettäisiin pykälän 3 momentiksi ja pykälän 3 momentti siirrettäisiin 4 momentiksi.

Esitetyn pykälän 3 momentin virkettä voitaisiin täydentää lisäämällä sen loppuun ”, sekä riittävä henkilöstö.”

68 §

Ehdotetun 68 §:n sanamuotoon voisi tehdä seuraavan säännöstä täsmentävän ja sen tarkkarajaisuutta lisäävän täydennyksen lisäämällä lauseeseen sana “henkilön” “......ulkopuolisia henkilöitä, jos se on henkilön yksilölliset seikat huomioiden........”.

74 §

Ehdotetun 74 §:n sanamuodosta tai sen yksityiskohtaisista perusteluista ei käy ilmi, mitä tiloja tartuntataudeista vastaavan lääkärin määräys tilojen puhdistuksista koskee.

78 §

Toimiala kannattaa pykälässä ehdotetun mukaisesti vierailujen kieltämistä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu- tai toimintayksiköissä ja poikkeuksen tekemistä vierailukieltoon kuten pykälässä on esitetty.

97 §

Toimiala kannattaa pykälässä ehdotettuja muutoksia ansionmenetyksen korvaamisesta siten, että henkilölle myönnetään tartuntatautipäivärahaa.