Kaupunkiympäristölautakunta on tutustunut ympäristöministeriön luonnokseen ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmaksi ja totesi lausuntonaan seuraavaa.

Kaupunkiympäristölautakunta piti sosiaalisen ilmastorahaston tavoitteita kannatettavina. Suunnitelman tavoitteena on lieventää rakennusten lämmityksen ja tieliikenteen päästökaupan laajentumisen vaikutuksia haavoittuville kotitalouksille ja mikroyrityksille sekä samalla edistää siirtymää vähäpäästöisiin ratkaisuihin. Lautakunta piti tärkeänä, että toimenpiteet tukevat samanaikaisesti sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta että ilmastotavoitteiden saavuttamista.

2.1.1.1 Rakennusten energianeuvonta kuluttajille ja mikroyrityksille

Kaupunkiympäristölautakunta piti energianeuvontaa erittäin tärkeänä osana sosiaalisen ilmastorahaston kokonaisuutta. Neuvonnan avulla voidaan tavoittaa kotitalouksia ja mikroyrityksiä, joilla ei ole riittäviä valmiuksia tai tietoa energiatehokkuutta parantavien investointien toteuttamiseen. Kaupunkiympäristölautakunta piti erityisen tärkeänä, että neuvonta jalkautuu kohderyhmien arkiympäristöihin ja että palvelu on helposti saavutettavaa myös niille ryhmille, joita perinteiset neuvontakanavat tavoittavat heikosti.

Helsingin kaupungilla on vuodesta 2021 lähtien ollut käytössä taloyhtiöille suunnattu energianeuvontapalvelu, joka on tukenut merkittävän määrän energiaremonttien valmistelua ja toteutusta. Kokemukset osoittavat, että puolueettomalle ja käytännönläheiselle energianeuvonnalle on selkeä tarve. Kaupunkiympäristölautakunta piti tärkeänä, että valtakunnallisen toimintamallin valmistelussa hyödynnetään kuntien ja muiden paikallisten toimijoiden kokemuksia energianeuvonnan toteuttamisesta.

2.1.1.2 Energia-avustukset asunto-osakeyhtiöille

Kaupunkiympäristölautakunta piti asunto-osakeyhtiöille suunnattua energia-avustusta lähtökohtaisesti erittäin kannatettavana. Energiatehokkuusinvestointien tukeminen vähentää energiankulutusta, hillitsee asumiskustannusten kasvua ja tukee rakennuskannan vähähiilistymistä.

Kaupunkiympäristölautakunta piti kuitenkin ongelmallisena esitettyä alueellista kohdentamismallia, jossa tukikelpoisuuden ehtona olisi asuntojen keskimääräinen enintään 1 500 euron neliöhinta yhdistettynä valtakunnallista keskiarvoa alempaan tulotasoon. Käytännössä kriteeri rajaisi Helsingin asunto-osakeyhtiöt tuen ulkopuolelle, vaikka kaupungissa on merkittävä määrä pienituloisia asukkaita sekä alueita, joilla energiakustannusten nousu kohdistuu erityisen voimakkaasti kotitalouksiin.

Kaupunkiympäristölautakunta katsoi, että tukikriteereissä tulisi huomioida alueelliset erot asumis- ja elinkustannuksissa nykyistä paremmin. Muutoin on vaarana, että energiaköyhyyden riskissä olevat kotitaloudet jäävät tuen ulkopuolelle kasvukeskuksissa, vaikka tuen tarve olisi tosiasiallisesti merkittävä. Kohdentamisessa tulisi voida tunnistaa myös suurten kaupunkien vähätuloiset alueet ja niillä sijaitsevat asunto-osakeyhtiöt.

2.1.1.3 Avustukset energiatehokkuuden parantamiseen valtion tukemille asuntoyhteisöille

Kaupunkiympäristölautakunta piti erittäin myönteisenä valtion tukemiin vuokra-asuntoihin kohdistuvaa energia-avustusta. Toimenpide kohdentuu kotitalouksiin, joiden mahdollisuudet vastata energiakustannusten nousuun ovat usein keskimääräistä heikommat.

Helsingissä valtion tukeman vuokra-asuntokannan merkitys on suuri. Erityisesti vanhemmassa asuntokannassa energiatehokkuusinvestointien potentiaali on merkittävä. Kaupunkiympäristölautakunta katsoi, että avustus voi olennaisesti vauhdittaa energiakorjauksia sekä alentaa pitkällä aikavälillä asumisen kustannuksia huomattavalle määrälle helsinkiläisiä.

Kaupunkiympäristölautakunta totesi lisäksi, että energia-avustus voi mahdollistaa energiatehokkuutta parantavien ratkaisujen toteuttamisen myös varsinaisten peruskorjaushankkeiden välillä. Tämä on tärkeää erityisesti kohteissa, joissa seuraava laaja peruskorjaus ajoittuu vasta useiden vuosien päähän. Kaupunkiympäristölautakunta piti valitettavana, että suunnitelmasta on poistettu ilmalämpöpumppuihin liittynyt toimenpide, joka olisi voinut tarjota kustannustehokkaan keinon parantaa energiatehokkuutta ja asumisolosuhteita sellaisissa rakennuksissa, joissa laajemmat korjaukset eivät ole vielä ajankohtaisia.

2.2.1.2 Henkilöauton romutuspalkkio yksityishenkilöille

Kaupunkiympäristölautakunta piti tulorajoitettua romutuspalkkiota perusteltuna keinona edistää liikenteen sähköistymistä sekä kohdentaa tukea kotitalouksille, joille ajoneuvon uusiminen olisi muutoin taloudellisesti vaikeaa. Kaupunkiympäristölautakunta piti erityisen myönteisenä sitä, että tuki voidaan käyttää myös käytetyn täyssähköauton hankintaan sekä vaihtoehtoisesti leasing-sopimukseen. Tämä parantaa tuen saavutettavuutta ja vaikuttavuutta kohderyhmässä.

Kaupunkiympäristölautakunta arvioi, että ehdotettu 6 000 euron tukitaso on merkittävä kannustin erityisesti käytettyjen täyssähköautojen markkinoilla. Samalla kaupunkiympäristölautakunta toteaa, että pääkaupunkiseudun muuta maata korkeammat asumis- ja elinkustannukset tulisi huomioida tukikelpoisuuden tulorajoja arvioitaessa. Nykyinen tuloraja voi rajata tuen ulkopuolelle kotitalouksia, joiden taloudellinen liikkumavara on korkeista elinkustannuksista johtuen vähäinen.

Kaupunkiympäristölautakunta kannatti Suomen esittämää poikkeusta sosiaalisen ilmastorahaston DNSH-vaatimuksiin sisältyvistä rengaskriteereistä, mikäli niiden soveltaminen lisäisi merkittävästi kustannuksia tai hallinnollista taakkaa ilman vastaavaa ympäristöhyötyä.

2.2.1.3 Raskaan kaluston hankintatuki mikroyrityksille

Kaupunkiympäristölautakunta piti raskaan kaluston sähköistymistä erittäin tärkeänä liikenteen päästöjen vähentämisen näkökulmasta. Kaupunkiympäristölautakunta piti myönteisenä, että tuki kohdistuu täyssähköiseen kalustoon ja että myös pitkäaikaisvuokraus on tukikelpoinen vaihtoehto. Tuen taso on kunnianhimoinen ja sillä voidaan merkittävästi vauhdittaa sähköisen raskaan liikenteen yleistymistä mikroyrityksissä.

Kaupunkiympäristölautakunta katsoi, että raskaan liikenteen latausinfrastruktuurin kehittämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Sähköisen kaluston käyttöönottoa voivat hidastaa erityisesti raskaan liikenteen käyttöön soveltuvien latausratkaisujen puutteet. Hankintatuen rinnalla tulisi huolehtia siitä, että latausinfra kehittyy riittävän nopeasti vastaamaan kasvavaa kysyntää.

Kaupunkiympäristölautakunta piti perusteltuna tuen kohdentamista täyssähköisiin ajoneuvoihin. Ratkaisu tukee pitkän aikavälin päästövähennystavoitteita ja luo selkeän suunnan kuljetusalan käyttövoimamurrokselle. Lisäksi kaupunkiympäristölautakunta katsoi, että sähköistymiseen kannustavien tukien ja muiden liikenteen verotuksellisten ohjauskeinojen yhteisvaikutuksia on tärkeää arvioida huolellisesti jatkovalmistelussa.

2.2.1.4 Alueellisen joukkoliikenteen tuki

Kaupunkiympäristölautakunta piti joukkoliikenteen tukemista tärkeänä keinona vähentää liikenneköyhyyttä ja tarjota kohtuuhintaisia vähäpäästöisiä liikkumisvaihtoehtoja.

Kaupunkiseuduilla liikenneköyhyys liittyy usein liikkumiskustannuksiin sekä pienituloisten asukkaiden mahdollisuuksiin hyödyntää joukkoliikennettä. Joukkoliikennejärjestelmien kehittämis- ja investointitarpeet voivat samalla aiheuttaa paineita lippujen hintatason nousulle, mikä kohdistuu erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin väestöryhmiin.

Kaupunkiympäristölautakunta katsoi, että sosiaalisen ilmastorahaston toimeenpanossa tulee voida tunnistaa liikenneköyhyydelle alttiit väestöryhmät asuinpaikasta riippumatta. Tukien kohdentamisen tulee perustua ensisijaisesti tuen tarpeeseen ja toimenpiteiden vaikuttavuuteen eikä kunnan kokoon. Myös suurten kaupunkien pienituloisilla alueilla joukkoliikenteen saavutettavuuden ja kohtuuhintaisuuden tukeminen voi edistää merkittävästi suunnitelman tavoitteita.

2.2.1.6 Kävelyn ja pyöräliikenteen infrastruktuuri-investoinnit

Kaupunkiympäristölautakunta piti kävelyn ja pyöräliikenteen infrastruktuurin kehittämistä erittäin tärkeänä keinona edistää vähäpäästöistä liikkumista, parantaa liikkumisen saavutettavuutta sekä vähentää kotitalouksien riippuvuutta henkilöautosta. Kävely ja pyöräily ovat erityisen merkittäviä liikkumismuotoja kaupunkialueilla, joissa suuri osa päivittäisistä matkoista on pituudeltaan sellaisia, että ne voidaan tehdä ilman autoa. Lisäksi ne muodostavat olennaisen osan joukkoliikenteeseen perustuvia matkaketjuja.

Kaupunkiympäristölautakunta piti ongelmallisena, että toimenpiteen tukikelpoisuus rajataan kuntakoon perusteella siten, että yli 100 000 asukkaan kaupungit jäävät avustuksen ulkopuolelle. Suunnitelman tavoitteena on tukea haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä ja vähentää liikenneköyhyyttä. Näitä kohderyhmiä on merkittävä määrä myös suurissa kaupungeissa. Kuntakokoon perustuva rajaus voi heikentää toimenpiteen vaikuttavuutta ja johtaa tilanteeseen, jossa suuri osa tuen tarpeessa olevista asukkaista jää toimenpiteen ulkopuolelle heidän asuinpaikkansa perusteella.

Kaupunkiympäristölautakunta katsoi, että tuen kohdentamisen tulisi perustua ensisijaisesti hankealueen sosioekonomisiin olosuhteisiin, liikkumisen saavutettavuuteen ja toimenpiteen arvioituun vaikuttavuuteen eikä kunnan kokoon. Suunnitelmassa esitetty pienituloisuutta koskeva alueellinen tarkastelu tarjoaa jo lähtökohtaisesti mahdollisuuden kohdentaa tukea haavoittuville väestöryhmille. Tästä syystä suurten kaupunkien sulkemiselle avustuksen ulkopuolelle ei ole sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tai toimenpiteen tavoitteiden näkökulmasta riittäviä perusteita.

Kaupunkiympäristölautakunta katsoi, että myös suurten kaupunkien vähätuloisilla alueilla toteutettavat kävelyn ja pyöräliikenteen hankkeet voivat tuottaa merkittäviä hyötyjä liikenneköyhyyden vähentämisessä, liikkumiskustannusten alentamisessa sekä ilmastopäästöjen vähentämisessä. Kohdentamiskriteereitä tulisi siksi tarkistaa siten, että kaikki kunnat voivat hakea avustusta, mikäli ne pystyvät osoittamaan hankkeen kohdistuvan suunnitelman tavoitteiden mukaisiin kohderyhmiin.

Yleiset huomiot

Kaupunkiympäristölautakunta piti suunnitelmaluonnoksen tavoitteita kannatettavina. Lautakunta korostaa erityisesti tarvetta huomioida tukien kohdentamisessa alueelliset erot asumis- ja elinkustannuksissa sekä varmistaa, että myös suurten kaupunkien vähätuloiset kotitaloudet ja asunto-osakeyhtiöt voivat hyötyä suunnitelman toimenpiteistä. Lisäksi lautakunta piti tärkeänä, että toimeenpanossa hyödynnetään kuntien kokemuksia energianeuvonnasta ja energiatehokkuustoimista.