Valtuutettu Ulla-Marja Urhon toivomusponsi rakennustehokkuuden nostamisesta rakennetuilla alueilla ja sen jälkeen luonnontilaisilla alueilla Helsingin uudessa yleiskaavassa

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti antaa seuraavan lausunnon kaupunginhallitukselle:

Ponnessa todetaan että tulisi selvittää mahdollisuudet suunnata rakentaminen ensin tehokkuuden nostoon käyttötarkoituksen muutoksissa jo rakennetuilla alueilla ja vasta toisessa vaiheessa luonnontilaisten alueiden rakennuskäyttöön.

Yleiskaavassa varaudutaan Helsingin nopean ennusteen mukaiseen väestönkasvuun, mikä näyttää nykytiedon valossa perustellulta ratkaisulta. Tämä tarkoittaa, että Helsingissä olisi vuonna 2050 noin 860 000 asukasta. Väestönkasvuun on yleiskaavassa varauduttu seuraavasti: noin yksi kolmasosa asuinrakentamisen uudistuotannosta toteutetaan täydennysrakentamisena, yksi kolmasosa koostuu Malmin lentokentän kaltaisista laajemmista aluekokonaisuuksista ja yksi kolmasosa on kokonaan uusia alueita.

Vaikka täydennysrakentamisella, käyttötarkoitusten muutoksilla ja jopa purkavalla saneerauksella on merkittävä roolinsa kaupungin kasvussa, eivät ne yksinään riitä vastaamaan suureen asuntokysyntään. Täydennysrakentamisen – ja erityisesti tonttikohtaisen lisärakentamisen – ohjelmointi on haastavaa, sillä näissä tapauksissa kaupunki on ainoastaan mahdollistajana ja varsinainen päätös rakentamisesta tehdään muualla. Myös käyttötarkoitusten muutokset tarjoavat mahdollisuuden asuntotuotannon lisäämiseen, mutta yhteenlaskettunakaan käyttötarkoituksen muutokset ja täydennysrakentaminen eivät riitä riittävän asuntotuotannon varmistamiseen. Riittävän asuntotuotannon varmistamiseksi myös uusia riittävän suuria asuntoaluevarauksia on suunniteltava samanaikaisesti.

Yleiskaavassa on otettu luonto- ja virkistysarvot tarkasti huomioon. Tavoitteena on turvata myös jatkossa riittävät virkistysalueet kasvavalle väestölle. Viheralueverkosto vahvistuu, virkistysalueet ja -palvelut ja meri ovat helposti saavutettavissa. Yleiskaavassa on koko kaava-aluetta koskeva yleismääräys, jonka mukaan vihersormien ja muiden seudullisten viheralueiden sekä paikallisen viheralueverkoston jatkuvuus tulee turvata. Vaikka joissain tapauksissa joudutaankin avaamaan uusia rakentamisalueita ja viheralueiden henkeä kohti laskettu pinta-ala pienenee, voidaan hyvällä suunnittelulla huolehtia myös rakennettujen alueiden vehreydestä ja monimuotoisuudesta. Tiiviskin kaupunki voi olla luonnonläheinen ja ekologinen.