Vahingonkorvausvaatimus työntekijän vahingoittuneista silmälaseista

Hallintopäällikkö päätti kohtuussyistä myöntää ********** vahingonkorvauksena silmälasien rikkoutumisesta 325 euroa.

Työntekijä ********** on vaatinut 7.5.2018 Helsingin kaupungin kirjaamoon saapuneella vahingonkorvaushakemuksella 649 euron suuruista korvausta silmälasien vahingoittumisesta. Vahinkoilmoituksen mukaan hoidossa ollut lapsi oli 30.4.2018 huitaissut kädellään niin, että kämmenselkä oli osunut työntekijän silmälaseihin. Silmälasit rikkoutuivat korjauskelvottomiksi. Optikon arvion mukaan uudet vastaavat silmälasit maksavat 649 euroa. Saadun selvityksen mukaan vahingoittuneet silmälasit olivat kolme vuotta vanhat ja maksoivat silloin 600 euroa.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Saman lain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Tässä tapauksessa ei voida katsoa, että työntekijä olisi virheellään aiheuttanut vahingon. Vahinko ei myöskään ole aiheutunut siitä, että työnantaja olisi rikkonut tai laiminlyönyt työsuhteesta tai työsopimuslaista johtuvia velvollisuuksiaan (TSL 12 luvun 1 §:n 1 momentti).

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja päätti 21.5.2017 § 23 hallintosäännön 14 luvun 1 §:n perusteella siirtää toimivaltaansa siten, että hallintopäällikkö päättää vahingonkorvauksesta silloin, kun kaupunki on toimialaa koskevissa asioissa korvausvelvollinen, taikka vahingon korvaaminen katsotaan kohtuulliseksi ja haettava määrä on enintään 5000 euroa.

Helsingin kaupunki ei ole asiassa vahingonkorvauslain eikä työsopimuslain nojalla korvausvelvollinen. Saatu selvitys huomioon ottaen korvauksen myöntäminen voidaan kuitenkin katsoa kohtuulliseksi. Voidaan katsoa, että vahinko ei ole ollut työtehtäviä suoritettaessa vältettävissä. Lisäksi silmälasien korjaaminen on työn kannalta välttämätöntä. Vahingonkorvauksena korvataan esineen vahinkohetkinen arvo, ei jälleenhankinta-arvoa.